Ohjelmat

• 1: 10 vihreää teesiä kaupunkien kehittä­miseen
• 2: Elinkeinopoliittinen ohjelma: talouden avulla tavoitteisiin LUONNOS
• 3: Kaikkien sosiaali­turva
• 4: Kaivoslain kokonaisuudistus - 10 askelta
• 5: Koulutusta, kannustavuutta ja turvaa
• 6: Kulttuuripoliittinen ohjelma
• 7: Maahanmuut­to­po­liit­tinen ohjelma
• 8: Metsäpoliittinen ohjelma
• 9: Pelastetaan maailman paras koulutus
• 10: Reilun vihreän muutoksen ohjelma
• 11: Reilut säännöt kestävälle yritystoi­min­nalle
• 12: Tietopoliittinen ohjelma
• 13: Vihreiden periaateohjelma 2020-2028
• 14: Vihreiden poliittinen ohjelma 2023–2027
• 15: Vihreässä Suomessa ihmisillä on toivoa ympäri maata

1 - 10 vihreää teesiä kaupunkien kehittä­miseen

Kaupunkien kehittäminen on monella tapaa ratkaisevaa koko Suomen kehittymiselle. Kaupungit toimivat taloudellisen kasvun ja työllistämisen vetureina ja kaupungeilla on merkittävä potentiaali ilmastonmuutoksen torjunnassa. Kaupungit muodostavat hedelmällisen alustan tieteelliselle tutkimukselle ja kaupalliselle innovaatiotoiminnalle. Kaupungit luovat puitteet ihmisten arjelle, sillä suurin osa suomalaisista asuu kaupungeissa.

Vihreät ovat jo pitkään tehneet töitä ihmisten arjen kannalta toimivien, ilmastoystävällisten ja elinvoimaisten kaupunkien kehittämiseksi. Yhä sekavammaksi käyvän maakuntauudistuksen keskellä kaupungit tarvitsevat vahvaa visiota. Onnistunut kaupunkikehitys luo hyvinvointia kaikille suomalaisille.

Viisi tapaa, joilla Vihreät kehittävät kaupunkeja

Kunnian­hi­moinen ilmasto­po­li­tiikka

Ilmastonmuutoksen torjunta on yksi Vihreiden keskeisistä tavoitteista. Pitkäjänteisen vihreän työn tuloksena Espoo on asettanut tavoitteeksi hiilineutraaliuden vuonna 2030 ja Helsinki on päättänyt sulkea Hanasaaren hiilivoimalan vuoden 2024 loppuun mennessä. Oulussa avattiin vuonna 2015 Suomen suurin aurinkovoimala, ja Oulun Energian Farmivirta luo maatiloille mahdollisuuksia sivuvirtojen hyödyntämiseen energiantuotannossa. Pori on mukana hiilineutraali kunta HINKU -hankkeessa. Jyväskylässä resurssiviisaus on ollut jo pitkään mukana kaupungin strategiassa.

Tasa-ar­voisen koulutuksen ja varhais­kas­va­tuksen edistäminen

Koulutus on yksi tehokkaimmista tavoista ehkäistä yhteiskunnan eriarvoistumista. Vihreät on onnistuneesti taistellut hallituksen kurjistavaa koulutuspolitiikkaa vastaan kaupungeissa. Vihreät puolusti voimakkaasti kaikkien lasten oikeutta päivähoitoon ja onnistui takaamaan tasa-arvoisen päivähoidon esimerkiksi Helsingissä, Espoossa, Tampereella ja Turussa.

Ilmastoys­tä­väl­li­sen, tehokkaan kaupunki­lii­ken­teen edistäminen

Liikenteen ruuhkautuminen ja liikenteen aiheuttamat ilmansaasteet ovat keskeinen ongelma kasvaville kaupungeille. Tehokas joukkoliikenneverkko on avain tiiviin, kestävän kaupungin rakentamiseen. Vihreät ovat tehneet pitkäjänteistä työtä laadukkaan ja kattavan joukkoliikenteen, kaupunkipyöräilyn sekä kävelyä edistävän kaupunkisuunnittelun edistämiseksi. Tampereen ratikka sekä Helsingin ja Turun kaupunkipyöräjärjestelmät ovat esimerkkejä vihreän politiikan tuloksista. Oulussa ja Kuopiossa kaupunkirakenteen tiivistäminen on luonut mahdollisuuksia joukkoliikenteen käyttäjämäärien kasvattamiseen ja olemassa olevien palvelujen ja infran tehokkaampaan hyödyntämiseen.

Tiivis, viihtyisä ja elinvoi­mainen kaupunkiym­pä­ristö

Tiivis kaupunkirakenne luo parhaat edellytykset toimiville lähipalveluille ja joukkoliikenteelle – ja toisaalta jättää tilaa kaupunkilaisten elämänlaadun kannalta tärkeille viheralueille. Viihtyisä ja toimiva kaupunki vetää puoleensa osaajia, yrityksiä ja monenlaista toimintaa ja luo hyvän maaperän luovalle taloudelle. Turun uusi keskustavisio on hyvä esimerkki vihreiden arvojen mukaisesta kaupunkikehityksestä. Kuopiossa Vihreiden valtuustoaloitteen pohjalta on kehitetty yhden luukun YritysKuopio-palvelumallia, jossa kaupungin yrityspalvelu, uusyrityskeskus, yrittäjäjärjestö, TE-keskus ja oppilaitokset toimivat yhdessä. Oulussa tehokas kaupungin, yritysten ja korkeakoulujen yhteistyö on luonut uusia yrityksiä ja runsaasti uusia työpaikkoja.

Metsien suojelu

Moni Suomen vanhimmista luonnontilaisista metsistä sijaitsee kaupungeissa. Samaan aikaan, kun hallitus on leikannut valtaosan metsiensuojeluohjelma METSO:n rahoituksesta ja ajanut EU:ssa voimakkaasti vapautta metsähakkuiden lisäämiseen, kaupungit ovat panostaneet luonnon monimuotoisuuden ja metsien suojeluun. Suomen 100-vuotisjuhlan kunniaksi on Vihreiden aloitteesta suojeltu Helsingissä Kivinokan vanha metsä, Espoossa 51 hehtaaria keskuspuistoa sekä Vantaalla yli 100 hehtaaria metsää.

Viisi tapaa, joilla Suomen hallituksen pitää tukea kaupunkeja

Juha Sipilän hallitus ei ole lainkaan tunnistanut kaupunkien merkitystä koko valtakunnan elinvoimalle, eikä hallituksen politiikka tarjoa minkäänlaisia ratkaisuja kaupunkiseutujen kehittämiseen. Hallituksen politiikan suunnan täytyy muuttua, sillä kaupunkien kehityksen haittaaminen vaikuttaa negatiivisesti koko maahan. Kaupunkien kasvu tuottaa verotuloja ja monia muita hyötyjä kaikille suomalaisille.

Tukea tiivistä kaupunki­ra­ken­netta edistäville liikenne­hank­keille

Valtion rahoituspolitiikka kaupunkien keskeisten julkisen ja kevyen liikenteen hankkeiden suhteen on ollut äärimmäisen nuivaa. Valtio käyttää avokätisesti rahaa yksityisautoilun väylien rakentamiseen, kun taas raidehankkeiden sekä pyöräilyn ja kävelyn rakenteiden tuki on huomattavasti niukempaa. Valtio on myös aktiivisesti pyrkinyt estämään pääkaupunkiseudun liikennejärjestelmän kehittämistä jarrutusvalituksilla. Samalla on merkittävästi haitattu tiiviin kaupunkirakenteen kehittämistä ja kasvavien kaupunkien kipeästi tarvitsemaa asuntorakentamista. Valtion tuleekin muuttaa liikennepolitiikkansa suuntaa – tai siirtää kaupunkien liikennehankkeiden rahoitus seutukuntien vastuulle. Valtion liikenneviraston pitää lisätä yhteistyötä maakuntakeskusten kanssa raideliikenteen nopeuttamiseksi valtakunnan kaikkiin osiin ja lisätä myös poikittaisyhteyksiä.

Selkeyttä soteen ja maakuntauu­dis­tukseen

Sekava sote- ja maakuntauudistusprosessi on jättänyt kaupungit hankalaan asemaan. Kasvava väestö tarvitsee kipeästi uusia palveluja, mutta investointeja on vaikea suunnitella vailla selkeää tulevaisuudenkuvaa. Luonnokset kuntien ja maakuntien tulevasta rahoitusmallista eivät lainkaan tunnista kasvavien kaupunkien tarpeita. Suunnitelmien mukaan kaupunkien tulovirta puolittuu, mutta velkarakenne jää ennalleen, jolloin infra- ja palveluhankkeiden rahoituskyky heikkenee olennaisesti. Hallituksen pitää unohtaa sisäinen riitely ja ideologiset päähänpinttymät ja keskittyä viemään prosessi maaliin alkuperäisten sote-tavoitteiden mukaisesti ja kaupunkien tarpeet huomioiden.

Lisää panostusta korkeakou­lujen tutkimuk­seen ja koulutukseen

Tärkeä tekijä kaupunkien elinvoimaisuuden kehitykselle on vireä tutkimus- ja koulutustoiminta sekä hyvät yhteydet korkeakoulujen, yritysten, järjestöjen ja julkisen sektorin välillä. Hallituksen kurjistava koulutuspolitiikka haittaa merkittävästi myös kaupunkitaloutta. Koulutuksen ja tutkimuksen rahoituksen turvaaminen on tärkeää koko Suomelle, mutta myös kaupungeille.

Tuodaan energia­po­li­tiikka 2010-lu­vulle

Valtaosa energiapolitiikan käytännön ratkaisuista tehdään kuntatasolla kuntien omistamissa energiayhtiöissä. Rakennusten energiatehokkuuden kehittämistä sekä vähäpäästöisen uusiutuvan energiantuotannon käyttöönottoa on mahdollista vauhdittaa uudenlaisilla teknologiaratkaisuilla sekä kuluttajia osallistavilla liiketoimintamalleilla. Valitettavasti hallituksen energiapolitiikka on tarjonnut vähänlaisesti tukea energiamarkkinoiden kehittämiseen ja kuluttaja-tuottajien aktivointiin. Keskitettyä tuotantoa ja suuria tuotantoyksiköitä suosivaan energiapolitiikkaan täytyy saada muutos. Kaavoitus- ja rakennusmääräykset pitää tuoda uudelle, nykyaikaiselle tasolle mahdollistamaan ja kannustamaan uusiutuvan energian rakennuskohtaista hyödyntämistä.

Houkutel­laan kansain­vä­listä osaamista Suomen kaupunkeihin

Sipilän hallituskautta on voimakkaasti leimannut maahanmuuton vaikeuttaminen sekä rasistisen ilmapiirin lietsominen. Kaupunkien talouden ja elinvoimaisuuden kehityksen kannalta on kuitenkin olennaista saada Suomeen kansainvälisiä yrityksiä, investointeja ja osaajia. Työperäisen maahanmuuton esteitä tulee purkaa ja maamme johtavien päätöksentekijöiden on selvästi osoitettava, etteivät rasismi ja muukalaisviha ole hyväksyttävää. Maahanmuuttajien yhteyksiä lähtömaihinsa kannattaa hyödyntää myös yritysten kansainvälistymisessä.

Allekirjoittajat

Anni Sinnemäki, apulaispormestari, Helsinki

Otso Kivekäs, valtuustoryhmän puheenjohtaja, Helsinki

Inka Hopsu, valtuustoryhmän puheenjohtaja, Espoo

Jaakko Stenhäll, valtuustoryhmän puheenjohtaja, Tampere

Anssi Aura, valtuustoryhmän puheenjohtaja, Vantaa

Jenni Pitko, valtuustoryhmän puheenjohtaja, Oulu

Niina Ratilainen, valtuustoryhmän puheenjohtaja, Turku

Ilona Helle, valtuustoryhmän puheenjohtaja, Jyväskylä

Marja Berg, valtuustoryhmän puheenjohtaja, Kuopio

Aleksi Mäntylä, valtuustoryhmän puheenjohtaja, Lahti

Kaarina Ranne, valtuustoryhmän puheenjohtaja, Pori

2 - Elinkeinopoliittinen ohjelma: talouden avulla tavoitteisiin LUONNOS

ELINKEINOPOLIITTINEN OHJELMA 2023 (LUONNOS)

TALOUDEN AVULLA TAVOITTEISIIN

Puoluehallituksen esitys 21.1. puoluevaltuustolle 11.2.2023

Sisällys

1. VIHREÄ TALOUS ELINKEINOPOLITIIKAN LÄHTÖKOHTANA

2. YRITTÄJYYS ELINVOIMAN TUOJANA

3. VIHREÄ VEROUUDISTUS

4. OSAAMISEN VARMISTAMINEN JA JOUSTAVAT TYÖMARKKINAT

5. INNOVAATIOT ELINKEINOTOIMINNAN KULMAKIVINÄ

6. KESTÄVÄ KANSAINVÄLINEN TALOUS

7. YRITYSTUILLA KOHTI VIHREÄÄ SIIRTYMÄÄ

8. KESTÄVIEN ELINKEINOJEN SUOMI

8.1. MENESTYSTÄ OSAAMISINTENSIIVISISTÄ PALVELUISTA

8.2. TEOLLISUUS MAHDOLLISTAA VIHREÄN SIIRTYMÄN

8.3. MAASEUDUN ELINKEINOT VAHVEMMIKSI

1. VIHREÄ TALOUS ELINKEINOPOLITIIKAN LÄHTÖKOHTANA

Hyvän elinkeinopolitiikan edellytys on vihreän talouden kokonaiskuvan hahmottaminen. Markkinoiden ja talouden keinoja tulee käyttää mahdollisimman vaikuttavasti yhteiskunnallisten tavoitteiden saavuttamiseksi.

Vihreät tavoittelee talousjärjestelmää, joka lisää luonnon ja ihmisten hyvinvointia sekä vähentää ympäristölle tuhoisaa ylikulutusta. Tavoitelähtöisellä elinkeinopolitiikalla julkinen ja yksityinen sektori sekä kansalaisyhteiskunta pyrkivät yhdessä löytämään ratkaisuja yhteiskunnan kestävyyshaasteisiin.

Elinkeinotoiminnan ulkoisvaikutukset tulee sisällyttää tuotteiden ja palveluiden hintaan esimerkiksi haittaverotuksen ja päästökaupan avulla. Lisäksi on määrätietoisesti edistettävä työmarkkinoiden ja kulutuksen siirtymää kohti kestävää taloutta. Hyödynnämme julkisen sektorin budjetoinnissa erilaisia vaikutusten arviointeja (ympäristö, sukupuoli, lapset) edistääksemme oikeudenmukaisempaa taloutta.

Vakaan demokratian ja teknologisen edelläkävijyyden Suomessa syntyy innovaatioita, yrityksiä sekä palvelujen ja tuotteiden vientiä maailmanlaajuisesti merkittävien ongelmien ratkaisemiseksi. Tämä tuottaa hyvinvointia ja tekee Suomesta moninkertaisesti kokoaan suuremman kansainvälisen vaikuttajan sosiaalisesti kestävän vihreän siirtymän toteuttamisessa. Vihreiden tavoittelema talousjärjestelmä tunnistaa palkattoman työn osaksi talouden kirjanpitoa ja julkinen sektori sekä kansalaisten nettovelkaantuminen ovat siinä tasapainossa. Automatisaation ja digitalisaation mahdollistama työn tuottavuuden parantuminen näkyy vihreän vision mukaan myös lisääntyneenä vapaa-aikana.

Tämä Vihreiden elinkeinopoliittinen ohjelma nojautuu seuraaviin periaatteisiin:

1. Talouden rajoina kaikkien ihmisten perustarpeet ja ympäristön kantokyky
2. Tavoitteeksi korjaava ja uusintava talous
3. Osaaminen on valtion tärkein elinkeinopoliittinen väline
4. Suomi on kokoaan suurempi myönteinen vaikuttaja vihreässä siirtymässä
5. Talouden vakaus ja taloudellisen toiminnan laatu ovat kasvua tärkeämpiä
6. Julkisen talouden tasapainottaminen edellyttää investointeja
7. Jaettu vauraus hyvinvoinnin lähteenä

Talouden rajoina kaikkien ihmisten perustarpeet ja ympäristön kantokyky

Vihreiden talousvisiossa planeetan kantokyvyn rajat on yhdistetty YK:n sosiaalisen kestävyyden tavoitteisiin. Näitä rajoja kunnioittava talous pitää huolta sekä ihmisistä että ympäristöstä (nk. donitsitalous). Donitsitalous viittaa kahteen päällekkäiseen renkaaseen: sosiaaliseen perustaan, joka kuvaa elämän välttämättömyyksiä ja ekologiseen kattoon, joka kuvaa elämää kannattelevia luonnon rajoja.

Tavoitteeksi korjaava ja uusintava talous

Vihreä talous- ja elinkeinopolitiikka valjastaa talouden välineeksi maapallon ekologisen kantokyvyn sekä ihmisten perusoikeuksien ja hyvinvoinnin turvaamiseen. Kestävyyden rajat on nyt monin paikoin jo ylitetty. Enää ei riitä, että talous nähdään keinona tuottaa hyvinvointia maapallon kantokyvyn rajoissa. On päästävä tilanteeseen, jossa talous sekä korjaa jo syntyneitä vahinkoja että uusintaa eli ylläpitää ja kehittää tulevaisuuden rakennusaineita, kuten ekologista ja sosiaalista pääomaamme. Yhteiskunnallisten päämäärien tavoittelu tarkoittaa valtion, yritysten ja kolmannen sektorin luovuuden valjastamista luontokadon, ilmaston lämpenemisen ja eriarvoisuuden torjumiseen. Tavoitteellinen talouspolitiikka on markkinataloutta, jossa julkinen sektori ohjaa markkinoita sosiaalisesti ja ekologisesti kestävään suuntaan, ja varmistaa reilun kilpailun.

Osaaminen on valtion tärkein elinkeinopoliittinen väline

Suomi on vahvasti osaamiseen nojaava talous, joka pärjää kansainvälisessä kilpailussa luovuudella ja tuottamalla markkinoille uusia innovaatioita. Tämä vaatii korkeaa osaamistasoa, joka on varmistettava koulutukseen panostamalla. Uusien toimintamallien ja teknologioiden käyttöönotto, sekä investoinnit tutkimukseen, kehitykseen ja innovaatioihin ovat välttämättömiä edellytyksiä hyvinvoinnin ylläpidolle. Panostukset osaamiseen parantavat yritysten tuottavuutta, jalostusarvoa ja kilpailukykyä. Korkean osaamisen pohjalle rakentuu tehokas, uudistuva ja muutoskykyinen talous.

Suomi on kokoaan suurempi myönteinen vaikuttaja vihreässä siirtymässä

Suomen ympäristötoimet eivät saa kasvattaa päästöjä ja luontokatoa muualla. Pienenä hyvinvointivaltiona Suomen pitää tavoitella kokoonsa nähden suurempaa vaikuttavuutta (ympäristökädenjälkeä) maailmanlaajuisen vihreän siirtymän toteuttamisessa. Meidän tulee kasvattaa Suomen myönteistä ilmasto- ja ympäristövaikutusta maamme ulkopuolella kiihdyttämällä ratkaisujen vientiä, osallistumalla maailmanlaajuiseen yhteistyöhön ja tukemalla globaalisti ilmasto- ja luontotyötä.

Talouden vakaus ja taloudellisen toiminnan laatu ovat kasvua tärkeämpiä

Talouden tulee kasvaa aloilla, jotka vähentävät resurssien kulutusta ja päästöjä tai pohjautuvat hyvinvointia lisäävään aineettomaan arvonluontiin. Talouden tulee kutistua aloilla, jotka tuhoavat luontoa, lisäävät päästöjä ja haaskaavat voimavaroja. Rajallisia luonnonvaroja ja ihmisten osaamista tulisi ohjata välttämättömyyksiin sekä kohteisiin, joiden avulla vihreää siirtymää tehdään. Taloudellisen menestyksen mittareissa pitää huomioida luonnonvarojen kuluminen sekä haittojen ja hyötyjen jakautuminen yhteiskunnassa. Vihreille on tärkeämpää se, millä ja miten hyvinvointi tuotetaan kuin bruttokansantuotteen koko. Työllisyys, laadullisesti hyvän talouskasvun edistäminen ja nettovelkaantumisen hallinta kuuluvat tavoitelähtöisen talouspolitiikan keskeisiin keinoihin, olematta kuitenkaan ensisijaisia päämääriä.

Julkisen talouden tasapainottaminen edellyttää sijoituksia tulevaisuuteen

Elinkeinopolitiikan yhtenä tavoitteena on monipuolinen elinkeinorakenne, joka kestää hyvin erilaisia suhdanteita tai kriisejä. Suuret rakenteelliset muutokset vaativat suuria rahallisia investointeja, jotka mahdollistavat julkisen talouden tasapainottamisen ja kohtuullisen nettovelan määrän vuoteen 2035 mennessä. Investoinneissa tulee huomioida uusintavan talouden näkökulma: laadukas varhaiskasvatus ja koulutus varmistavat osaavan työvoiman saatavuuden, kulttuuri sekä ennaltaehkäisevät sosiaali- ja terveyspalvelut edistävät terveyttä ja hyvinvointia. Tarvitsemme investointeja tutkimukseen, koulutukseen, julkiseen infrastruktuuriin sekä kiertotalouden kehittämiseen. Vihreä siirtymä ja ilmastonmuutoksen vaikutuksiin sopeutuminen edellyttävät myös panostuksia luonnonsuojeluun ja ennallistamiseen. Monet vihreät investoinnit toimivat erityisen hyvin suhdannepolitiikan välineinä, ne ovat usein paikallisia ja työvoimavaltaisia.

Jaettu vauraus hyvinvoinnin lähteenä

Onnellisuus- ja hyvinvointitutkimuksissa pääsääntöisesti parhaiten pärjäävät ne vauraat länsimaat, joissa vaurautta on jaettu tasaisimmin. Planeetan kantokyvyn rajoissa toimiminen haastaa hyvinvointia entisestään, kun kaikille tulee turvata hyvän elämän edellytykset. Pohjoismaat ovat hyviä sekä talouden perinteisissä kovissa mittareissa, kuten vauraus ja alouden innovatiivisuus, että ihmisten hyvinvoinnin ja sen tasa-arvoisen jakautumisen mittareissa. Vaurautta ja hyvinvointia kannattaa pyrkiä levittämään poliittisilla ratkaisuilla.

2. YRITTÄJYYS ELINVOIMAN TUOJANA

Hyvinvointivaltion yhtenä kivijalkana toimivat yritykset, niin työllistävät yritykset kuin yhden hengen itsensätyöllistäjät. Vihreät haluaa edesauttaa yhä useamman yrityksen syntymistä ja kasvamista varteenottavaksi työnantajaksi ja hyvinvoinnin rakentajaksi.

Vihreät edistää yrittäjämyönteistä yhteiskuntaa, joka minimoi yrittäjyyden esteitä, kannustaa yrittäjyyteen sekä kohtelee yrittäjiä ja yrityksiä reilusti yrityksen elinkaaren eri vaiheissa. Yrityksellä on paremmat edellytykset eteenpäin, kun sen johdossa on moninaista osaamista ja kokemusta.

Poliittisen päätöksenteon on huomioitava, että yrittäjien riskinoton kannustimet ovat kohdallaan ja yrittäjyydellä vaurastuminen on realistisesti mahdollista. Toisaalta tarvitaan myös tukea konkurssin tai ylivelkaantumisen tapauksessa. Yrittäjyyden tulee perustua vapaaseen valintaan, ei esimerkiksi työnantajan pakottamiseen.

Yrittäjäksi voidaan lähteä hyvin erilaisista tilanteista, kuten palkkatyöstä, työttömyydestä, opiskelusta, koulun penkiltä, vanhempainvapaalta tai omaishoidosta. Vastaavasti yrityksen toiminta ei ole ikuista ja yrittäjäkään ei ole välttämättä sellainen koko ikäänsä. Erilaisissa tilanteissa yhteiskunnan tulee joustaa, jotta yrittäjä voi siirtyä välillä palkkatöihin ja toisaalta tukea erilaisissa elämäntilanteissa, kuten perhevapaiden ja sairauden aikana.

Tukea yrittäjyyden alkuun

Nuoret ovat kiinnostuneita yrittäjyydestä, mutta heillä harvoin on mahdollisuutta kokeilla yrittäjyyttä ennen päätöstään lähteä yrittäjäksi. Yrittäjyyden käsitettä tulee normalisoida ja tarjota nuoren urasuunnittelun tueksi realistista tietoa yrittäjyydestä, yritystoiminnan riskeistä ja vaativuudesta.

Vihreät haluaa edistää yrittäjyyttä niin, että yrittäjäksi siirtyminen ja siitä takaisin palkkatöihin palaaminen ovat molemmat mahdollisia minimibyrokratialla ja ilman kannustinloukkuja, kuten pitkää ajanjaksoa ilman työttömyysturvaa.

Ensimmäisten työntekijöiden palkkaus koetaan liian suurena riskinä. Tämän kynnyksen madaltaminen mahdollistaisi yrityksen kasvun ja siitä seuraavat yhteiskunnalliset hyödyt.

• Tehdään eri viranomaisten yhteinen linjaus siitä, kuka katsotaan yrittäjäksi ja yhdenmukaistetaan yrittäjyyden kohtelu kannustinloukkuja ja ristiriitaisuuksia minimoiden.
• Yksinkertaistetaan aloittavan yrittäjän ja yrityksen tukien hakua ja mahdollistetaan tukien hakeminen opastetusti yhdeltä luukulta.
• Suunnitellaan liikkuminen yrittämisen, palkkatyön ja muiden elämäntilanteiden välillä niin, että työ kannattaa aina. Näitä voi olla myös yhtaikaa.
• Tuodaan yrittäjyyden kokeilu halukkaille nuorille osaksi opintoja.
• Huolehditaan, että omaishoidon tuki ei ole esteenä starttirahan myöntämiselle.
• Huojennetaan yksinyrittäjän palkkaaman ensimmäisen työntekijän työnantajamaksuja ensimmäisenä työskentelyvuonna. Hyödynnetään yksinyrittäjän rekrytukikokeilun (2022–2023) kokemuksia.

Yritysten erilaiset muodot

Yhteiskunnallisen yrityksen tarkoitus on ratkaista yhteiskunnallisia tai ympäristöongelmia tai lahjoittaa suurin osa voitosta yhteiskunnallisen tavoitteen edistämiseen. Liiketoiminta on avointa ja läpinäkyvää. Suomessa on yli 200 sertifioitua yhteiskunnallista yritystä, mutta tätä yrityslajia ei tunneta lainsäädännössä, eikä tuoda esiin yrittämisen perustamisen palveluissa tai koulutuksissa.

Myös osuustoiminta on varteenotettava vaihtoehto yksin- ja pienyrittäjille.

Yritysostot ovat yleinen tapa kasvattaa yrityksen kokoa. Jotta ostetun yhtiön arvo ei alenisi, voi emoyhtiö tarjota ennakoitavaa omistajuutta sekä operatiivista itsenäisyyttä. Tällaista lukuisten pienten yritysten ostamista ja omistamista kutsutaan compounder-malliksi. Sillä voidaan houkutella sijoittajia ja edistää elinvoimaisten pk-yritysten kehittymistä ja pysymistä Suomessa.

Teknologian mahdollistamat uudet tavat järjestää yritystoimintaa, kuten älysopimukset ja hajautetut autonomiset organisaatiot tulee tunnistaa sääntelyssä.

• Luodaan lainsäädäntökehys yhteiskunnallisille yrityksille hyödyntäen Yhteiskunnallinen yritys -merkin kriteereitä ja Euroopan komission määritelmää. Lisätään yhteiskunnallisen yrittämisen tunnettuutta.
• Tuodaan osuustoiminta vaihtoehtona yrityksille oppilaitosten yrittäjyyskoulutuksessa sekä maksuttomassa yritysneuvonnassa. Varmistetaan, että yritystuet ottavat tasavertaisesti huomioon myös osuuskunnat.
• Edistetään vihreiden compounder-yritysten syntyä ja pörssilistautumista kehittämällä kriteeristöjä yritysostoihin sekä toimintatapoja ostetun yrityksen sisällyttämisestä emoyhtiöön suoran sulauttamisen sijaan.
• Selvitetään hajautettujen autonomisten organisaatioiden laillinen asema ja ilmiöön liittyvät sääntelytarpeet, kuten verotuskysymykset.

Kilpailu ja vapaat markkinat

Terve kilpailu luo liiketoimintamahdollisuuksia uusille ja pienille yrityksille, kannustaa kehittämään toimintaa ja luomaan uusia liiketoimintaratkaisuja, sekä huolehtimaan siitä, että hinta ja laatu ovat kohdillaan. Suomen kotimarkkinat ovat kansainvälisesti verrattuna melko keskittyneet ja heikosti kilpaillut, vaikka isoja alakohtaisia eroja on. Huonosti toimivat markkinat ja kuluttajansuojalain rikkomukset aiheuttavat merkittävää vahinkoa kuluttajille, kansantaloudelle ja yritystoiminnalle. Tietyillä toimialoilla, kuten esimerkiksi apteekkialalla, taksialalla ja alkoholin myynnissä, on tunnistettu muutostarpeita. Suomalainen päivittäistavarakauppa, jonka sijoittautumiseen vaikutetaan suoraan muun muassa kaavoituspäätöksillä, on hyvin keskittynyttä.

Kilpailua ohjaavaa lainsäädäntöä tulee uudistaa myös EU:n puitteissa siten, että liiketoiminta ja teknologian kehitys eivät keskity harvoille. Kilpailuvalvonnan resursseja tulee vahvistaa, jotta markkinoiden toimivuuden kannalta vahingollisiin ilmiöihin voidaan puuttua ja niitä voidaan ennaltaehkäistä. Yrityskauppavalvonnalla voidaan suoraan vaikuttaa siihen, että markkinat eivät haitallisesti keskity ja että toimialoja hallitsevat yritykset eivät estä uusien innovatiivisten kilpailijoiden tuloa alalle. Yrityskauppavalvonnan liikevaihtorajoja on laskettu, mutta osa haitallisista yrityskaupoista jää kuitenkin yrityskauppavalvonnan ulkopuolelle. Useassa EU-maassa on jo järjestelmä, jossa toimivaltainen taho voi samalla hakemuksella hakea sekä lainvastaiselle menettelylle kieltoa että kuluttajille hyvityksiä menetyksistä, joita heille on lainvastaisesta toiminnasta aiheutunut. Suomen tulee pyrkiä samaan, jotta käsittely sekä elinkeinoharjoittajan että kuluttajien näkökulmasta sujuvoituu ja kustannukset yhteiskunnalle laskevat.

Julkisia hankintoja yrityksiltä tehdään vuodessa 31 miljardilla eurolla. Jo pienikin prosentuaalinen tehostuminen säästäisi satoja miljoonia veronmaksajien rahoja. Säästöä tulee hakea kehittämällä julkisia hankintoja tietopohjaisesti, mikä puolestaan edellyttää hankintoihin liittyvän aineiston keskitettyä keräämistä. Hankintojen mitoitus ja kilpailutusehdot on mahdollisuuksien mukaan laadittava niin, että tarjouskilpailuun osallistuminen ei vaadi kohtuutonta työpanosta. Näin pienillä ja keskisuurilla yrityksillä on mahdollisuus osallistua.

• Vahvistetaan Kilpailu- ja kuluttajaviraston voimavaroja ja valtuuksia puuttua markkinoiden keskittymiseen. Laajennetaan yrityskauppavalvonnan soveltamisalaa.
• Uudistetaan apteekkien omistuksen ja luvituksen sääntelyä tinkimättä lääketurvallisuudesta ja lääkkeiden alueellisesta saatavuudesta, sekä varmistetaan ettei synnytetä vääristyneitä kannustimia lääkkeiden myyntiin ja määräämiseen. Sallitaan vain verkossa toimivat apteekit ja luodaan lupajärjestelmä viranomaisten riittävän turvalliseksi toteamien itsehoitolääkkeiden muualla kuin apteekeissa tapahtuvaan myyntiin.
• Selvitetään taksimarkkinoiden toimivuuden ongelmia ja tehdään selvitystä vastaavat uudistukset.
• Arvioidaan lainsäädäntömuutosten tarpeita kaikilla niillä toimialoilla, joissa on tunnistettu reilua kilpailua haittaavaa keskittymistä, kuten päivittäistavarakaupassa.
• Perustetaan keskitetty julkisten hankintojen rekisteri, jotta julkisia hankintoja voidaan kehittää tietopohjaisesti ja kilpailutuksia on helpompi valvoa ja aidon kilpailutuksen ehtoja kiertävään toimintaan on helpompi puuttua.
• Vältetään julkisissa hankinnoissa tarpeettoman suuria kokonaisuuksia, jotka sulkevat pienemmät tarjoajat automaattisesti ulos. Järjestetään tarjouskilpailut mahdollisuuksien mukaan niin, ettei osallistuminen vaadi kohtuutonta työpanosta.
• Annetaan kuluttaja-asiamiehelle oikeus ajaa samalla kanteella lainvastaisen menettelyn kieltämistä.

Yritysystävällinen sujuva hallinto

Yrittämiseen liittyvää hallinnollista taakkaa pitää pyrkiä vähentämään mm. automaation ja selkeiden ja läpinäkyvien prosessien avulla. Nykyisin digitaalinen yhden luukun periaate ei toteudu, ja useita viranomaislupia vaativien hankkeiden ennakkovalvonta voisi olla sujuvampaa.

Lupaprosesseja voidaan tehostaa keskittämällä investointihankkeiden lupakäsittelyt valtakunnalliselle lupa- ja valvontaviranomaiselle. Viranomaisten keskinäistä yhteistyötä ja aktiivista asiakasneuvontaa tulee parantaa. Sitovat palvelulupaukset lupaprosessien läpinäkyvyydestä ja kohtuullisista viranomaiskäsittelyn ajoista tulee sisällyttää lupaviranomaisten toiminnan ohjeistuksiin. Tämä vaatii riittävät määrärahat, niin lupakäsittelyihin kuin valitustuomioistuimiin.

• Automatisoidaan viranomaisbyrokratiaa tarjoamalla käytettäviä ja yhteensopivia julkisen sektorin digitaalisia palveluita yrityksen pakollisten ilmoitusten tekemiseen. Muotoillaan viranomaisasioinnin palvelukokemus uudelleen asiakasnäkökulmasta.
• Tehdään erityisesti vihreään siirtymään tähtäävien investointien viranomaiskäsittelystä sujuvampaa ja läpinäkyvämpää laadusta tinkimättä. Edistetään lupien saamista yhdeltä luukulta, mielellään aika- ja paikkariippumattomasti.

Yrityksen loppuminen tai siirto eteenpäin

Parhaimmillaan yritys jatkaa elinvoimaisena vuosikymmenestä toiseen. Matkan varrella voi olla jakautumisia, yhdistymisiä tai omistajanvaihdoksia. Toisinaan taas yrityksen toiminta päättyy joko huonon menestyksen tai yrittäjän/yrittäjäperheen elämäntilanteen vuoksi. Näitä tilanteita voidaan helpottaa politiikan keinoin, mutta ensin kannattaa pyrkiä löytämään jatkajat, mikäli yritys on elinkelpoinen.

Sukupolvenvaihdos tai ostajan löytäminen yritykselle vie aikaa. Vaihdos ei ole vain juridiikkaa ja verotusta, vaan se on luopuvalle yrittäjälle valtava henkinen prosessi ja elämänmuutos. Vaihdosta auttaa monipuolinen yrittäjäkoulutus, joka ottaa huomioon myös psyykkisen puolen.

Epäonnisissa tilanteissa voi jäädä mittavat velat maksettavaksi. Velkaantumista ja yrittäjän uupumista pitää ehkäistä ja henkisiä voimavaroja on tuettava. On varmistettava, ettei yksikään yrittäjä menetä työkykyään tai elämänhaluaan.

Konkurssiinkin päättynyt yritystoiminta on kerryttänyt yrittäjälle valtavasti osaamista ja kokemusta, joka on arvokasta uuden yritystoiminnan pohjana. Konkurssin tekemiseen liittyy Suomessa kuitenkin epäonnistumisen leima, jota ankara konkurssilainsäädäntö korostaa. Konkurssin tai ylivelkaantumisen jälkeen jaloilleen pääsyä tulisi helpottaa, mikä palvelisi yrittäjän lisäksi myös yhteiskuntaa.

Yrityksen lopettaminen voi olla monivaiheinen ja hidas prosessi, joka vaatii asiantuntija-apua. Asiaan voi liittyä yllättäviä ja oisinaan kohtuuttomia veroseuraamuksia tai kohtelua verottajan taholta.

• Helpotetaan yrityksen ostamisen ja sukupolvenvaihdoksen käytäntöjä ja byrokratiaa sekä tarjotaan kohdennettua neuvontaa elinkelpoisen yrityksen toiminnan jatkamiseksi.
• Tarjotaan maksutonta yritysneuvontaa myös yritystoiminnan lopettamiseen ja tuodaan yrittäjän talousapu sen osaksi. Tarjotaan tukea ja apua yrittäjän elämänmuutokseen.
• Kohtuullistetaan rajuja veronkorotuksia ja sanktioita, joita määrätään arvonlisäverotuksessa, jos veroilmoituksia ei ole tehty ajallaan esimerkiksi yritystoiminnan loppumisen vuoksi.
• Mahdollistetaan lakkautetun yrityksen velkojen maksun vähentäminen yrittäjän henkilökohtaisessa verotuksessa.
• Muutetaan ulosoton kohdentamisjärjestys niin, että ensin maksetaan pääoma ja vasta sen jälkeen kertyneet korot.
• Poistetaan verottajalta oikeus evätä uuden yrityksen ennakkoperintärekisteriin merkitseminen, kun yrittäjällä ei ole aiemman konkurssin väärinkäytöksiä eikä liiketoimintakieltoa.
• Huolehditaan pankkisääntelyssä, ettei esimerkiksi konkurssiin päätyneen yrityksen hallituksen jäsenenä toimiminen estä uuden yritystoiminnan aloittamista ja rahoituksen saamista.

3. VIHREÄ VEROUUDISTUS

Talouden sopeuttaminen ympäristön rajoihin, työmarkkinoiden muutokset ja Suomen väestön ikääntyminen edellyttävät verotuksen uudistamista. Vihreän verouudistuksen tavoite on kannustaa kuluttajia ja yrityksiä vähäpäästöisiin ratkaisuihin ja varmistaa hyvinvointivaltion rahoitus oikeudenmukaisella tavalla.

Verotus vaikuttaa suoraan yritysten toimintaympäristöön ja verovaroin tuotetuilla julkisilla palveluilla on myös keskeinen merkitys elinkeinoelämälle. Yritykset tarvitsevat osaavaa ja tervettä työvoimaa, luotettavaa oikeusjärjestelmää, toimivia markkinoita ja riittävää infrastruktuuria.

Hyvän verojärjestelmän periaatteita ovat yksinkertaisuus, veropohjan laajuus ja tiiviys, neutraalius, tehokkuus sekä verojen kohdentuminen maksukyvyn mukaan. Veroilla on kuitenkin eroja – tässä esitetään vihreä verouudistus elinkeinopolitiikan näkökulmasta keskeisten verolajien osalta.

Verotuksen eri muutosten vaikutuksia on tarkasteltava kokonaisuutena sekä valtiontalouden, tuloerojen että yksittäisen veronmaksajan näkökulmasta. Tavoitteemme on vahvistaa verotuloja ja kaventaa tuloeroja, mutta esimerkiksi yrittäjien ja sijoittajien kohdalla tarkastelemme muutosten kokonaisvaikutusta, yhtiöverotus huomioiden.

Päästöjen ja luonnonvarojen käytön verottaminen on markkinalähtöinen tapa hillitä haitallista kulutusta ja suosia vähäpäästöisiä tuotteita ja palveluja. Päästö- ja luonnonvaraverotuksen ensisijainen tehtävä ei ole kerryttää verotuloja, vaan ohjata toimintaa yhteiskunnan kannalta vähemmän haitalliseen suuntaan. Siksi näiden verojen rooli hyvinvointivaltion rahoituksen turvaamisessa on väistämättä rajallinen. Päästöverotuksen kompensointi energiarahalla on keino huolehtia ihmisten ostovoimasta ja muutosten sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta. Energiaraha toteuttaisi hiiliosingon periaatetta, jossa päästöjen vähentämiseen tähtäävistä veroista saadut tulot jaetaan kokonaan tai osittain takaisin kansalaisille.

Toimiva yritysverotus kohtelee erikokoisia ja omistuspohjaltaan erilaisia yhtiöitä tasapuolisesti, kannustaa kestävään liiketoimintaan ja edistää toimivia markkinoita. Reilut markkinat edellyttävät myös yritysveropohjan tilkitsemistä lainsäädännöllä Suomessa, EU:n tasolla ja globaalisti.

Ansio- ja pääomatuloverotus vaikuttavat työmarkkinoihin ja yritysten rahoitusympäristöön. Työikäisen väestön supistumisen takia suuriin tuloveron kevennyksiin ei ole todennäköisesti varaa, jotta peruspalvelut pystytään turvaamaan kaikille. Ansiotuloverotuksen keventäminen yhdessä perustulon kanssa kuitenkin lisää kannusteita työllistää ja työskennellä Suomessa sekä pitää yllä ostovoimaa. Pääomatulojen ansiotuloa matalampi verotus on edistänyt varallisuuden keskittymistä, eikä verotuksen progressiivisuus Suomessa toteudu ylimmissä tuloluokissa. Varallisuuden kasvun tasaisempi jakautuminen lisäisi hyvinvointia, talouden elinvoimaa ja edellytyksiä yrittäjyydelle.

Arvonlisävero koskee käytännössä kaikkea elinkeinotoimintaa ja sen tuotto valtiolle on merkittävä. Arvonlisäverotuksen yksinkertaistaminen toisi hyötyjä, jos vihreän elinkeinopolitiikan kannalta tärkeitä aloja ja palveluita pystytään tukemaan tehokkaammin toisten ohjauskeinojen avulla.

Vihreän verouudistuksen kokonaisuudessa painotetaan taloutta vähiten vääristäviä veroja, kuten kiinteistöjen, perintöjen ja varallisuuden verottamista, ja toisaalta haittaveroja, joilla pyritään ohjaamaan käyttäytymistä yhteiskunnan kannalta myönteiseen suuntaan.

Päästöverotuksella ja energiarahalla päästöt alas oikeudenmukaisesti

Päästö- ja luonnonvaraverojen vaikutus ostovoimaan on järkevintä kompensoida energiarahalla, joka on sidottu kerättyjen päästö- ja luonnonvaraverotulojen määrään. Energiarahan voi jakaa tasaisesti kaikille tai kohdentaa tarvelähtöisesti.

• Sidotaan fossiilisten polttoaineiden valmistevero indeksiin, jotta se ohjaa päästövähennyksiin suunnitelmallisesti ja ennakoitavasti. Pitäydytään korotuksista tilanteissa, joissa fossiilisten polttoaineiden hinnat ovat nousseet poikkeuksellisen paljon lyhyessä ajassa.
• Poistetaan fossiilisten polttoaineiden alennetut verokannat siirtymäajalla.
• Säädetään vero lentoliikenteelle, jätteenpoltolle, ainespuun polttamiselle ja neitseelliselle maa-ainekselle. Selvitetään ympäristöperusteista veroa elintarvikkeille.
• Maksetaan suuri osa päästö- ja luonnonvaraverotuksella kerätyistä tuloista energiarahana takaisin kansalaisille.

Reilumpi yritysverotus parantaa toimintaympäristöä

Yhteisöverokannoilla kilpailemisen aika on päättymässä. Sen osoittaa globaaliin yritysveron minimitasoon tähtäävä OECD:n verouudistus sekä mallin pohjalle rakennettu EU:n minimiverodirektiivi. Suomessa yhteisöveroa laskettiin useaan otteeseen 2000-luvulla, mikä on luonut paineita muualle veropohjaan. 

Listaamattomien yhtiöiden osinkoveron laskennassa tulee siirtyä nettovarallisuuteen perustuvasta mallista selkeisiin euromääräisiin rajoihin. Uudistus kannustaa investointeihin, vähentää esteitä listautumiselle ja tukee pienyrittäjiä. Suomi on ainoa Euroopan maa, jossa yrityksen nettovarallisuus vaikuttaa osinkojen verotukseen. Nykymalli suosii aineellisia sijoituksia tekeviä yrityksiä palvelualojen kustannuksella. Samalla se kasvattaa varallisuuseroja sekä kannustaa tulonmuuntoon ja verotuksen keventämiseen esimerkiksi sijoitusasunnoilla. Euromääräiset rajat tulee asettaa tasolle, jolla pienen nettovarallisuuden yhtiöstä maksettujen pienten osinkojen verotus kevenee ja suuren nettovarallisuuden yhtiöistä maksettujen suurten osinkojen verotus kiristyy nykyisestä. Uudistus tulee toteuttaa niin, että se vahvistaa verotuloja ja kaventaa tuloeroja.

Yritysten mahdollisuutta tehdä vihreitä investointeja omarahoitteisesti voidaan tukea ottamalla käyttöön vihreä investointivaraus. Investointivaraus antaisi yritykselle mahdollisuuden siirtää verotettavaa tulosta myöhempään ajankohtaan selkeästi määriteltyjen ehtojen täyttyessä. Mikäli investointia ei tehdä, investointivaraus tuloutetaan yrityksen tulokseen ja verotetaan. Vihreät investoinnit tulee määritellä teknologianeutraalisti niin, että kriteereinä käytetään päästövähennyksiä ja luonnonvarojen käytön vähentämistä.

Suuret monikansalliset yritykset hyödyntävät mahdollisuuksia kirjata voittonsa alhaisen verotuksen maissa. Tämä vääristää kilpailua, heikentää uusien yritysten kasvumahdollisuuksia ja nakertaa veropohjaa. Lähdevero osinkoverotuksesta nykyisin vapautetuille yhteisöille laajentaisi veropohjaa ja mahdollistaisi esimerkiksi ulkomaisten institutionaalisten sijoittajien saamien osinkojen verottamisen.

• Säilytetään yhteisövero pohjoismaisella tasolla ja ehkäistään haitallista verokilpailua kansainvälisellä koordinaatiolla.
• Siirrytään listaamattomien yhtiöiden osinkoverotuksessa eurooppalaiseen malliin, jossa osinkojen verotus perustuu selkeisiin euromääräisiin rajoihin ja poistetaan nettovarallisuuteen perustuva huojennus.
• Otetaan käyttöön vihreä investointivaraus ja korotetaan vihreiden investointien poistoprosenttia.
• Tiivistetään yritysveropohjaa uudistamalla yleistä veronkiertosäännöstä ja väliyhteisölakia yritysten voitonsiirron estämiseksi.
• Säädetään maltillinen lähdevero osinkoverotuksesta vapautettujen yhteisöjen osinkotuloille.
• Toimeenpannaan monikansallisten yritysten julkista maakohtaista raportointia koskeva direktiivi Suomessa niin, että eritelty raportointivelvollisuus koskee kaikkia lainkäyttöalueita ja kaikkia suuryrityksiä.

Ansio- ja pääomatuloverotus lähemmäs toisiaan

Kannusteet muuntaa ansiotuloja pääomatuloiksi vähenevät, kun näiden tulojen verotusta tuodaan lähemmäs toisiaan. Pienten pääomatulojen verotuksen keventäminen kannustaa tavallisia suomalaisia sijoittamaan. Progression lisääminen vahvistaa julkista taloutta ja kaventaa varallisuuseroja.

Yksi vaihtoehto pääomatuloverotuksen uudistamiseen on normaalituottomalli, jossa laskennallisen normaalituoton alittavaa pääomatuloa verotettaisiin kevyemmin. Tämä olisi neutraali tapa kohdella eri sijoitusmuotoja, mutta suosisi suurten pääomien säilyttävää hallinnointia. Mallin vaikutuksia riskinottoon, verokertymään sekä tulo- ja varallisuuseroihin tulee selvittää tarkemmin. Tärkeää on myös tilkitä veropohjan aukkoja, jotka mahdollistavat varakkaimmille nimellistä tasoa alemman pääomatulojen verotuksen.

• Vähennetään ansiotuloverotuksen suhteellista osuutta verokertymästä vaarantamatta julkisen talouden tasapainoa. Painotetaan pieni- ja keskituloisten verotuksen keventämistä kannustinloukkujen purkamiseksi.
• Lisätään pääomatuloveron progressiivisuutta. Selvitetään pääomaverotuksen normaalituottomallin käyttöönottoa.
• Tiivistetään pääomatuloverotuksen veropohjaa puuttumalla keinotekoisiin järjestelyihin, joilla pyritään välttämään sijoitusvarallisuuden tuoton verotus Suomessa ja poistamalla metsälahjavähennys.
• Annetaan hyvinvointialueille verotusoikeus, joka vahvistaa itsehallintoa ja luo kannustimia toimia tehokkaasti.

Uudistetaan arvonlisävero

Laajapohjainen arvonlisävero on yksinkertainen ja ennakoitava tapa kerätä verotuloja. Nykyinen arvonlisävero ei kuitenkaan vastaa hyvän verotuksen periaatteita. Alennettujen verokantojen viidakko on mutkikas ja osittain mielivaltainen. Tavoitteena tulee olla tärkeiden alojen ja palvelujen kuten kulttuurin, liikunnan ja joukkoliikenteen tukeminen. Tiedetään kuitenkin, että arvonlisäveron ohjausvaikutus hintoihin ja kulutuskäyttäytymiseen on heikko. Tavoitteet voidaan saavuttaa myös esimerkiksi tulonsiirroilla ja toimialakohtaisilla yritystuilla.

Pienituloiset kotitaloudet maksavat enemmän arvonlisäveroja kuin suurituloiset suhteessa tuloihinsa. Siksi on tärkeää varmistaa, että pienituloisten ostovoima säilyy, kun uudistuksia tehdään. Kannatamme yhteiskuntaa, jossa kaikkea ei ole pakko tehdä itse. Palvelujaan yksityistalouksille myyvälle pienyrittäjälle, jonka tarvikehankinnat ovat pieniä, liikevaihdosta maksettava arvonlisävero on suoraan pois yrittäjän omasta toimeentulosta.

• Lyhyellä aikavälillä nostetaan lentoliikenne ylimpään alv-kantaan ja madalletaan korjauspalvelujen arvonlisäveroa.
• Keskipitkällä aikavälillä vähennetään arvonlisäverokantojen lukumäärää ja korvataan vastaavasti matalampien alv-kantojen verotukia tehokkaammilla suorilla ohjauskeinoilla.
• Varmistetaan verotuksen kokonaisprogressiivisuuden säilyminen arvonlisäverouudistuksen yhteydessä tuloverotuksen, indeksikorotusten ja perustulon avulla.

Painotetaan taloutta vähiten vääristäviä veroja

Kiinteistövero on esimerkki verosta, joka ei juuri ohjaa käyttäytymistä, sillä kiinteistöomistusten sijaintia ei voi muuttaa. Perintö- ja varallisuusvero hidastavat varallisuuserojen syntymistä, eikä niillä ole yhtä merkittäviä haitallisia kannustinvaikutuksia kuin monilla muilla veroilla.

Elintarvikkeiden terveysperusteisella verolla vähennettäisiin liiallisen suolan, sokerin ja tyydyttyneen rasvan saantia. Tässä ensimmäinen vaihe olisi säätää ainesosaperustainen sokerivero, jonka ulkopuolelle rajataan esimerkiksi hedelmät. Seuraavissa vaiheissa terveysvero laajennetaan kattamaan myös rasvaiset ja suolaiset tuotteet.

• Lisätään kiinteistöveron osuutta verokertymästä, ja uudistetaan kiinteistöverotus vastaamaan paremmin markkina-arvoa.
• Laajennetaan perintöverotuksen progressioasteikkoa. Mahdollistetaan pidennetty perintöveron maksuaika sukupolvenvaihdosten lisäksi silloin, kun perintö on omassa käytössä ollut asunto tai kiinteistö.
• Otetaan käyttöön maltillinen varallisuusvero suurille omaisuuksille.
• Otetaan vaiheittain käyttöön elintarvikkeiden laaja-alainen terveysvero.

4. OSAAMISEN VARMISTAMINEN JA JOUSTAVAT TYÖMARKKINAT

saavan työvoiman saatavuus sekä talouden muutoksiin vastaavat työmarkkinat ovat edellytyksiä menestyvälle elinkeinoelämälle. Osaavat työntekijät ovat myös yksi tärkeä tekijä silloin, kun kansainväliset yritykset miettivät sijoittumista ja investointikohteita.

Suomen menestys globaalissa kilpailussa perustuu laajaan sivistykseen ja vahvaan osaamiseen. Viheliäisten ongelmien ratkominen edellyttää tietämyksen ja erilaisten taitojen ohella uusia ajattelumalleja, luovuutta, kriittistä ajattelua sekä kykyä tehdä johtopäätöksiä monimutkaisissa tilanteissa. Nämä ajattelun taidot ovat olennaisia työelämässä ja yrittäjyydessä, ja niihin panostaminen edistää Suomen talouden uudistumiskykyä teknologian ja talouden murroksessa. Luovien ja osaavien ihmisten työllä syntyy uutta tietoa, ratkaisuja ja teknologioita yhteiskunnallisesti merkittävien haasteiden ratkaisemiseen. Koulutuksen ja tutkimuksen avulla tulee tavoitella korkeaan jalostusarvoon sekä tuottavuuden kasvuun pohjautuvaa kestävää elinkeinotoimintaa.

Suomalaiset ikääntyvät, eikä massoittain eläkkeelle siirtyvien tilalle saada uusia osaajia samassa suhteessa. Osaajapulaan vastaaminen vaatii sekä nopeita että pitkäjänteisiä toimia. Osaavien kansainvälisten ammattilaisten houkuttelulla, työikäisten osaamisen päivittämisellä, työuria loppupäästä pidentämällä sekä koulutuksen läpäisyä parantamalla vastaamme haasteisiin nopeasti. Pitkällä aikavälillä tarvitsemme edelleen vahvaa ja jatkuvaa panostamista koulutukseen kaikilla tasoilla. On huolehdittava, että tarvittava osaamisen ketju on kunnossa laadukkaasta ja monipuolisesta varhaiskasvatuksesta ja peruskoulusta huippututkimukseen asti.

Ulkomaisen työvoiman lisääminen ja maahanmuuttajien työllistymisestä huolehtiminen ovat keskeisiä elinkeinopoliittisia keinoja osaamisen saatavuuden vahvistamiseen. Näitä aiheita on käsitelty laajasti Vihreiden maahanmuuttopoliittisessa ohjelmassa.

Tasa-arvoinen työelämä vahvistaa myös työvoiman saatavuutta.

Teknologinen kehitys tuhoaa vanhaa ja luo uutta työtä samalla, kun työn tekemisen muodot muuttuvat. Tämä vaatii uusia pelisääntöjä työmarkkinoille ja myös sopeutumiskykyä yhteiskunnalta, organisaatioilta ja yksilöiltä. On pidettävä huoli siitä, ettei murros luo lisää köyhyyttä, vaan hyödyt tuottavuuden kasvusta jakautuvat oikeudenmukaisesti. Ihmisille, joiden työt katoavat esimerkiksi automatisaation vuoksi tulee tarjota mahdollisuus uudelleenkoulutukseen.

Erilaisia tapoja työllistää ja tehdä työtä on kohdeltava tasapuolisesti. Työelämän pirstaloitumisen voi kääntää mahdollisuudeksi kasvattaa samanaikaisesti sekä ihmisten vapautta että työmarkkinoiden joustavuutta.

Osaamisen saatavuuden varmistaminen

Suomalaisten nuorten koulutustaso on pudonnut OECD-keskitason alapuolelle. Jotta Suomi on kilpailukykyinen maa myös jatkossa, koulutukseen pitää kohdistaa nopeasti ja pysyvästi lisäpanostuksia kaikilla tasoilla varhaiskasvatuksesta lähtien. Lisäksi jatkuvalla oppimisella vastataan tarpeeseen kehittää ja uudistaa osaamista elämän ja työuran eri vaiheissa.

Yliopistojen ja korkeakoulujen aloituspaikkoja tulee lisätä nostamalla sekä perusrahoituksen että yksityisen rahoituksen määrää. Jotta korkeakoulutettujen määrää voidaan lisätä tulee korkeakouluvalmiuksien kehittymistä tukea jo perus- ja toisen asteen opetuksessa. Korkeakoulutuksen pitää pohjautua vahvaan perustutkimukseen. Joustavilla, tieteenrajat ylittävillä ainevalintamahdollisuuksilla pidetään osaaminen mukautumiskykyisenä.

• Puolet nuorista aikuisista on suorittanut korkeakoulututkinnon 2030-luvun alussa ja 70 % vuoteen 2040 mennessä.
• Jatkuva oppiminen on varmistettava kaiken ikäisille.
• Lisätään korkeakoulujen aloituspaikkoja kaikille osaajatarvealoille.
• Laajennetaan voimakkaasti oppisopimuskoulutusta kohdennettuna niille 20–35- vuotiaille, joilta puuttuu toisen asteen tutkinto.
• Palautetaan perustutkimuksen rahoitus kansainvälisesti korkealle tasolle Suomen Akatemian ja yliopistojen rahoituksen pysyvällä nostolla.
• Varmistetaan, että Suomen korkeakoulutus mahdollistaa tieteenalat ylittävän koulutuksen, jotta se pystyy tarjoamaan osaamista tulevaisuuden muuttuviin tarpeisiin.
• Kehitetään julkisesti tuettuja yritysten yhteishankintakoulutuksia, kuten täsmä-, rekry- ja muutoskoulutuksia joustavammiksi ja yrityslähtöisemmiksi.
• Luodaan ammatilliseen, yliopisto- ja täydennyskoulutukseen digitaalisia opintokokonaisuuksia, joita voi suorittaa joustavasti aika- ja paikkariippumattomasti.

Tavoitteena työhön johtava maahanmuutto

Jokaisella Suomeen muuttaneella tulee maahantulon syystä riippumatta olla parhaat mahdollisuudet työllistyä, tulla toimeen ja kiinnittyä yhteiskuntaan. Siksi eri syistä maahan muuttaneiden on nykyistä nopeammin päästävä omaa koulutusta vastaaviin tehtäviin tai opiskelemaan. Meidän tulee päästä eroon siitä, että osaavat ihmiset joutuvat työskentelemään osaamistaan alemman tason työtehtävissä tai että kielitaidon puute estää työllistymisen aloilla, joilla se ei ole kriittinen tekijä.

Suomeen tulevat korkeakouluopiskelijat ovat valtava voimavara, jos heidät saadaan jäämään Suomeen töihin. Kansainvälisten opiskelijoiden työllistymistä Suomeen opiskelujen aikana ja valmistumisen jälkeen tuleekin tukea.

Tärkeä vetovoimatekijä kansainvälisille osaajille ovat mahdollisuudet puolison työllistymiseen ja lasten mielekkääseen maahan asettumiseen. Väliaikaisesti Suomeen muuttaville perheille tulee tarjota myös englanninkielistä koulutusta ja varhaiskasvatusta. Suomeen pysyvästi muuttavien osalta on tärkeää mahdollistaa kotimaisten kielten oppiminen.

• Käynnistetään korkeakoulujen yhteinen työharjoitteluohjelma ja parannetaan korkeakouluopiskelijoiden mahdollisuutta opiskella suomea ja ruotsia.
• Toteutetaan kotoutumiskoulutuksesta selvästi nykyistä suurempi osa palkkatuettuna oppisopimuskoulutuksena, johon kytketään oikeus kieliopintoihin.
• Helpotetaan kotimaisten kielten osaamisvaatimuksia siellä, missä se on mahdollista.
• Lisätään englanninkielistä varhaiskasvatusta.
• Parannetaan Suomen houkuttelevuutta ulkomailta tuleville huippuosaajille huolehtimalla puolisoiden työllistymisestä, lasten koulutuspaikoista ja muusta kotoutuksesta sekä selvittämällä väliaikaisten veroetujen vaikuttavuutta.

Lue lisää Vihreiden Maahanmuuttopoliittisesta ohjelmasta (2022).

Tasa-arvo ja yhdenvertaisuus elinkeinopolitiikan keinona

Työelämän tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden parantaminen on elinkeinopolitiikkaa, jolla edistetään työvoiman saatavuutta, työhyvinvointia sekä työyhteisöjen luovuutta. Työmarkkinoiden sukupuolittuneisuus sekä rasistiset ja muut syrjivät rakenteet hukkaavat ihmisten potentiaalia ja kasvun mahdollisuuksia. Erityisesti teknologia-alat ovat erittäin sukupuolittuneita, ja tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden lisääminen olisi tärkeää sekä reiluuden että diversiteetin tuomien etujen takia. Muutos vaatii mm. panostuksia varhaiskasvatuksen ammattilaisten, opettajien ja opinto-ohjaajien koulutukseen, jotta nuorten koulutuspaikkavalinnat eivät perustu pelkästään sukupuoleen.

Mahdollisuus toimeentulon hankkimiseen työtä tekemällä on perustuslain jokaiselle turvaama perusoikeus. Siksi on rakennettava kannustimia ja toimintamalleja, joilla eri syistä heikoimmin työllistyvät ja täsmätyökykyiset pääsevät työn pariin.

• Korjataan työelämän sukupuolittuneita rakenteita esimerkiksi kehittämällä palkka-avoimuutta, inklusiivista ja anonyymiä rekrytointia sekä vahvistamalla koulutusammattilaisten osaamista.
• Edistetään vanhempainvapaiden tasaisempaa jakautumista.
• Tiukennetaan työnantajien velvoitteita tasa-arvo- ja yhdenvertaisuustyöhön, määritellään sanktiot tasa-arvorikkomuksille ja laiminlyönneille ja vahvistetaan henkilöstöedustajien tiedonsaantioikeutta.
• Raportoidaan innovaatiotukien sukupuoli- ja yhdenvertaisuustiedot ja otetaan käyttöön innovaatiopolitiikan sukupuoli- ja yhdenvertaisuuden vaikuttavuusarviot.
• Kehitetään täsmätyökykyisten työllistymiseen malleja, joissa työllistyminen tulee kannattavaksi myös työnantajalle.
• Kehitetään hakevaa toimintaa, jonka tavoitteena on työelämän ulkopuolelle joutuneiden saaminen työllistymistä edistävien koulutus-, sosiaali- ja terveyspalveluiden pariin.

Työelämän murroksessa tarvitaan joustavuutta ja reiluja turvaverkkoja

Oikeus toimeentuloon ja reiluihin työehtoihin on turvattava kaikille. Samalla pitää tunnistaa yritysten muuttuva kilpailuympäristö ja sen toimialakohtaiset erot. Ratkaisuja ovat joustava työlainsäädäntö, joka turvaa ihmisten hyvinvoinnin, sekä perustulo. Perustulo auttaa pitämään mukana työelämässä mahdollisimman laajan osan työikäisestä väestöstä, sillä se luo joustavuutta ja turvaa muuttuvaan työelämään. Se myös kannustaa työn vastaanottamiseen ja yrittäjyyteen.

Alustatyö ja työttömyystuen joustot on otettava lainsäädännössä paremmin huomioon esimerkiksi opiskeluun ja pienimuotoiseen yrittämiseen liittyen. Alustayritysten kautta työtä tekevien eläke- ja sosiaaliturvan toteutumista tulee parantaa riippumatta siitä, toimiiko alustaa käyttävä tekijä yrityksen, toiminimen vai itseään työllistävän työntekijän roolissa. Lisäksi yrittäjinä alustojen kautta työskentelevien tulee voida järjestäytyä parantaakseen neuvotteluasemaansa suhteessa alustan tarjoajaan.

• Uudistetaan työlainsäädäntöä niin, että se turvaa lakisääteisesti kaikkien työntekijöiden aseman riittävällä tasolla ja samalla mahdollistaa toimialakohtaisen ja paikallisesti sovittavan joustavuuden.
• Mahdollistetaan alustayrittäjien eläke- ja sosiaaliturvamaksujen pidättäminen palkkiosta ja maksaminen suoraan alustan kautta sekä tietojen välittäminen automaattisesti alustayrityksiltä viranomaisten sekä eläke- ja vakuutusyhtiöiden käyttöön.
• Parannetaan alustayrittäjien asemaa sallimalla järjestäytyminen ilman pelkoa kartellisyytteistä.
• Mahdollistetaan työttömyysetuutta saavalle henkilölle sivutoiminen ja pienimuotoinen yrittäjyys ilman pelkoa työttömyystuen menettämisestä.
• Luodaan joustoja työttömyystuella opiskeluun, jotta ihmiset voivat tarvittaessa opiskella ja parantaa työllistymismahdollisuuksiaan ilman pelkoa työttömyystuen menettämisestä.
• Otetaan käyttöön perustulo, jolla turvataan ihmisten pärjääminen myös elämäntilanteen muutoksissa.

Lokeroinnista kohti yhteisiä periaatteita

Verotuksen sekä eläke- ja sosiaaliturvan tulee mahdollistaa erilaisten tulomuotojen joustava yhdistäminen oli sitten kyse palkkatuloista, yrittäjätuloista, eläkkeistä, apurahoista tai opintotuista. Nykyinen lokerointi yrittäjiin, palkansaajiin ja työttömiin tulee häivyttää. Yritystuloa tulee kohdella palkkatulon tavoin eläke- ja työttömyysvakuuttamisessa sekä muussa sosiaaliturvassa. Toiminimiyrittäjien asemaa voidaan parantaa mm. mahdollistamalla sairaan lapsen hoidosta syntyvien kustannusten verovähennys vastaavalla tavalla kuin muissa yritysmuodoissa.

Joustava tulomuotojen yhdistely edellyttää myös reaaliaikaista maksujen ja etuuksien laskentaa ja maksatusta. Digitaalisen veroinfrastruktuurin avulla lakisääteinen rahaliikenne valtion, yksilöiden ja yritysten välillä voidaan hoitaa pitkälti automaattisesti.

• Saatetaan itsensätyöllistäjien ja freelancereiden sosiaaliturva tasavertaiseksi palkansaajien kanssa ja tuodaan työskentelyapurahat kokonaisuudessaan sosiaaliturvan piiriin.
• Yhdistetään palkansaajan ja yrittäjän työttömyysvakuutukset. Mahdollistetaan yrittäjälle työttömyysturva myös, kun työskentely yrityksessä päättyy ilman työkyvyttömyyttä tai yrityksen lopettamista.
• Kaikille tulee mahdollistaa työnteon, yrittämisen, opintojen tai eläkkeen joustava yhdistäminen esimerkiksi osa-aikatyön edellytyksiä parantamalla.
• Sallitaan toiminimiyrittäjän vähentää verotuksessa sairaan lapsen hoitajan tai sijaisen palkka.
• Kehitetään tulorekisteriä ja digitaalista veroinfrastruktuuria kaikki tulomuodot yhteentuovaksi reaaliaikaiseksi alustaksi.

5. INNOVAATIOT ELINKEINOTOIMINNAN KULMAKIVINÄ

Vihreällä innovaatiopolitiikalla vauhditetaan kestäviin ratkaisuihin perustuvan elinkeinotoiminnan kehittymistä. Vaikuttava innovaatiopolitiikka tukee edelläkävijämarkkinan syntymistä.

Innovaatio on idea tai keksintö, joka on otettu käyttöön joko uutena kaupallisena tuotteena, teknologiana tai palveluna, tai uutena ja parempana toimintatapana. Suomen tulee pärjätä vihreän siirtymän edelläkävijämarkkinoilla. Kun menestymme kansainvälisessä kilpailussa, kasvatamme globaalia kädenjälkeämme. Innovaatiot lisäävät tuottavuutta ja kasvattavat jalostusarvoa, mikä puolestaan lisää työpaikkoja ja hyvinvointia. Yhteiskunnan kannalta arvokkaimmat innovaatiot vievät meitä kohti päätavoitetta: ihmisten ja luonnon hyvinvointia luonnon kantokyvyn rajoissa.

Vihreällä innovaatiopolitiikalla luodaan hyvä toimintaympäristö innovaatiotoiminnalle, kannustetaan organisaatioita uudistumaan ja suunnataan innovaatiotoimintaa yhteiskunnallisesti merkittävien haasteiden ratkaisemiseen. Julkisen sektorin pitää siirtyä pienistä korjausliikkeistä ohjaavammaksi ja aktiivisemmaksi. Radikaalimmat innovaatiot ja rohkeammat tavoitteet vaativat laajaa yritysten, julkisen hallinnon, TKI-organisaatioiden ja rahoittajien yhteistyötä. Valtion tulee tukea nimenomaan strategisiin tavoitteisiin johtavien sekä useita sektoreita ja toimijoita yhdistävien kokonaisvaltaisten innovaatioiden syntyä. Tämä on huomattava muutos aiemmin Suomessa toteutettuun innovaatiopolitiikkaan verrattuna.

Suomen julkisen sektorin T&K-toimintaan tarvitaan lisäpanostuksia, sillä Suomen T&K-investoinnit ovat jääneet jälkeen OECD:n keskiarvosta. Lisäksi Suomen tulee kyetä houkuttelemaan enemmän kansainvälistä T&K-toimintaa. Rahoitus ja verokannustimet ovat keskeisiä innovaatiopolitiikan keinoja. Näitä oikein käyttämällä saadaan moninkertainen hyöty sekä yhteiskunnallisten ongelmien ratkaisemisen että innovatiivisen ja menestyvän elinkeinoelämän myötä. Rahoituksen lisäksi innovaatiopolitiikassa tulee käyttää laajempaa keinopalettia, kuten sääntelyä, innovatiivisia hankintoja ja julkisen sektorin omaa innovaatiotoimintaa.

Tavoitelähtöinen innovaatiostrategia

Innovaatiopolitiikkaa ohjaavat yhteiset päämäärät tulee konkretisoida tasolle, jossa valitaan mihin Suomen yhteiskuntana pitäisi panostaa tulevaisuudessa ja mihin ei. Tarvitaan yli sektorirajojen ja vaalikausien ulottuvia tavoitteita, jotka paitsi näyttävät suuntaa myös mahdollistavat organisoitumisen niiden ympärille. Yhteiset isot strategiset päämäärät pitää sopia parlamentaarisesti. Tavoitteiden avulla osoitetaan suuntaa, mutta jätetään liikkumavaraa yrityksiltä ja ihmisiltä nousevien ratkaisujen tekemiselle. Tavoitelähtöisyys ja innovaatioiden edistäminen vaativat rakenteellisia muutoksia, joilla varmistetaan kokeiluihin ja innovaatiopanostuksiin kannustava toimintaympäristö. Tämä edellyttää keskeisten tutkimus- ja innovaatiotoimijoiden, kuten sektoriministeriöiden, Suomen Akatemian, Business Finlandin, Sitran, Valtion ilmastorahaston ja VTT:n suurempaa ohjautumista yhteisten tavoitteiden kautta.

Tavoitelähtöisessä innovaatiopolitiikassa innovaatiotyö eri tasoilla suunnataan muuttamaan olemassa olevia järjestelmiä (esim. energiasysteemit, liikenne, ruoantuotanto) haluttuun, kestävään suuntaan. Perusperiaateena ovat tavoitteellisuus ja mitattavuus, kokeilullisuus sekä vahva osallistaminen. Tämä tarkoittaa myös sitä, ettei tueta kestävän kehityksen tavoitteiden vastaisia hankkeita.

• Siirrytään innovaatiopolitiikassa sektorit ylittävien tavoitteiden kautta ohjaamiseen. Tehdään Suomelle pitkän tähtäimen innovaatiostrategia ja vastuutetaan sen toimeenpano yli hallituskausien.
• Muokataan innovaatiopolitiikan instrumentteja tavoitelähtöisen politiikan mukaisiksi tarvittaessa muuttamalla vanhoja rakenteita ja synnyttämällä uusia.
• Kehitetään tutkimus- ja innovaationeuvoston (TIN) toimintaa strategisemmaksi kattaen kaikkien ministeriöiden vastuualueet.

Riittävä rahoitus edistää innovaatioita

Innovaatiopolitiikan onnistuminen riippuu pitkälti siitä, että investointeja tutkimukseen ja kehitykseen tehdään aikaisempaa enemmän ja että investointeja ohjataan tavoitelähtöisesti. Elinkeinotoimintaan ja maatalouteen liittyvät tutkimus- ja kehittämistoiminnan menot ovat verotuksessa vähennyskelpoisia (nk. T&K-verotuki), mikä täydentää suoria T&K-tukia ja kannustaa yrityksiä T&K-toimintaan.

Lisääntyvä tutkimustoimintaan panostaminen tukee osaamiseen pohjautuvien innovaatioiden kehittämistä. Varmistetaan eri alojen tutkimuksen hyödynnettävyys panostamalla tasapainoisesti tiedon arvoketjuun: perustutkimus, soveltava tutkimus ja innovaatioiden läheinen tutkimus. Usein arvokkaimmat sovellukset syntyvät monen osaamisalan risteyskohtiin. Tutkimusinnovaatiot eivät myöskään ole pelkästään teknologialähtöisiä, vaan voivat olla lähtöisin miltä tutkimusalueelta tahansa. Politiikkatoimien pitäisi edistää sekä akateemisten tutkijoiden että yritysten T&K-toiminnan sijoittumista Suomeen.

• Selkeytetään eri rahoitusinstrumenttien (muun muassa Finnfund, Finnvera, TESI, Business Finland, Ilmastorahasto) roolia yritysten asioinnin helpottamiseksi.
• Kehitetään edelleen T&K-verotukia kokemusten ja vaikutusarvioiden perusteella.
• Nostetaan T&K-menojen osuus vähintään 4 prosenttiin Suomen BKT:sta vuoteen 2030 mennessä. Vivutetaan julkisilla panostuksilla yritysten osallistumista. Nostetaan tutkimus- ja kehittämisrahoituksen suunnitelmassa julkisen sektorin osuus rahoituksesta vähintään 1,33 prosenttiin BKT:stä vuoteen 2030 mennessä.
• Vakiinnutetaan mekanismit tutkimuslähtöisen liiketoiminnan synnyttämiseksi sekä tukemalla tutkimusorganisaatioiden kaupallistamisosaamista että suuntaamalla rahoitusta kaupallistamiseen tähtääviin hankkeisiin.
• Kaksinkertaistetaan Suomen kotiuttama EU:n TKI-rahoitus luomalla kansallisen EU-neuvontapalvelun kokemusten pohjalta pysyvä toimintamalli EU-hankkeiden kansalliselle vastinrahoitukselle ja osoittamalla yrityksille ja tutkimuslaitoksille resursseja EU-hankevalmisteluun.
• Vahvistetaan toimia yritysten tutkimus- ja kehittämistoiminnan houkuttelemiseksi Suomeen esimerkiksi suuntaamalla avustuksia yritysten uusien tutkimuskeskusten perustamiseen sekä laitteistoihin ja tutkimustoimintaan.
• Julkiset hankinnat ja lainsäädäntö edistämään innovaatiotoimintaa.
• Julkisia hankintoja tulee ohjata kestävään ja innovatiiviseen suuntaan yhteistyötä, rakenteita ja toimintamalleja kehittämällä. Tällä hetkellä julkisissa hankinnoissa on pula hankintaosaamisesta ja yhteistyö yritysten kanssa voisi olla tiiviimpää. Tarvitsemme toiminta- ja rahoitusmalleja, joilla voidaan vähentää ja jakaa nousevien teknologioiden hankintaan liittyvää innovaatioriskiä.
• Vahvistetaan julkisten hankintojen innovaatio- ja kestävyyskriteerejä kaikilla hallinnon tasoilla.
• Kehitetään Innovaatiokumppanuus-hankintamallia ja perustetaan innovatiivisten hankintojen riskirahasto tai muu riskinjakoinstrumentti ja otetaan käyttöön kansallinen riskienhallintaväline innovatiivisten hankintojen vauhdittamiseksi.
• Kehitetään julkisen sektorin kestävien ja innovatiivisten hankintojen johtamista ja osaamista mm. poikkisektoraaliseen KEINO-ohjelmaan panostamalla.
• Muokataan toimintaympäristöä innovaatioystävällisemmäksi muun muassa kokeilulainsäädännön ja lainsäädännöllisten esteiden poistamisen ja ennaltaehkäisemisen kautta.

6. KESTÄVÄ KANSAINVÄLINEN TALOUS

Ajatusten, tavaroiden ja palveluiden liikkuminen rajojen yli on Suomen kaltaiselle pienelle avoimelle taloudelle elinehto. Se on myös keino vähentää köyhyyttä maailmanlaajuisesti. Jotta globalisaatio on ekologisesti ja sosiaalisesti kestävää, tulee kansainvälisen kaupan sääntöjen huomioida vaikutukset eri ihmisryhmiin ja ympäristöön.

Kestävän kansainvälisen talouden kulmakiviä ovat kestävät ja oikeudenmukaiset tuotantoketjut, sääntöperustaisuus, oikeudenmukainen verotus, reilu kilpailulainsäädäntö, yhteistyö, vakaus ja standardointi. Näiden kulmakivien varaan rakentuvat maailmanlaajuiset markkinat tarjoavat hyvän toimintaympäristön suomalaisyrityksille menestyä vihreiden ratkaisujen, korkean osaamisen, palveluiden ja vastuullisen liiketoiminnan edelläkävijöinä.

Ilmaston ja markkinoiden tasapuolisuuden kannalta on tärkeää asettaa EU:n ulkopuoliselle tuotannolle hiilitulli ja vastaavia muita mekanismeja, joilla asetetaan hinta uusiutumattomien luonnonvarojen käytölle. Myös keskeisiä kilpailijamaita tulee rohkaista asettamaan päästöilleen riittävä hinta.

Riippuvuus autoritaarisista, ihmisoikeuksia polkevista maista on turvallisuusriski ja vaarantaa sääntöpohjaisen kansainvälisen järjestyksen. Riippuvuutta näistä maista tulee vähentää tiivistämällä kumppanuuksia demokraattisten maiden kanssa ja monipuolistamalla tuotantoketjuja.

Sääntöperustaisuus ja yhteistyö kaupassa ja verotuksessa

Suomen ja suomalaisyritysten etu on mahdollisimman vakaa maailma, jossa mailla on varaa torjua ilmastokriisiä ja sopeutua sen vaikutuksiin ja jossa ihmisillä on edellytykset hyvään elämään. Kansainvälisellä verotuksella on tässä keskeinen rooli. Suomen tulee edistää EU:ssa ja kansainvälisesti tiiviitä veropohjia ja verotusoikeuden oikeudenmukaista jakautumista maiden kesken. Samalla tulee jatkaa yhteistyötä muiden EU-maiden kanssa keskinäisen verokilpailun hillitsemiseksi ja yhteisöverokantojen nostamiseksi globaalisti.

Sekä yrityksillä että valtioilla on roolinsa ihmisoikeuksien toteutumisessa. Yritysten ihmisoikeusvaikutusten huomioiminen lisää talouden ja tuotantoketjujen toimintakykyä poikkeustilanteissa. EU:n tulee olla aktiivinen vaikuttaja ja säätää yritysvastuulaki, joka sisältää mm. ilmastoa koskevan huolellisuusvelvoitteen sekä antaa yritystoiminnan haitallisten vaikutusten uhreille kanneoikeuden EU-jäsenmaiden tuomioistuimisssa. EU:n lainsäädäntö vaikuttaa yrityksiin myös Euroopan ulkopuolella.

• Edistetään EU:ssa ja kansainvälisesti yhteistyötä maiden välisen verokilpailun sekä siihen rinnastuvan epäterveen yritystuilla kilpailun hillitsemiseksi. Pyritään asteittain nousevaan yhteisöveron vähimmäiskantaan sekä tiiviisiin veropohjiin.
• Säädetään EU:n laajuinen yritysvastuulaki, joka ulottaa ihmisoikeus- ja ympäristövastuun koko globaaliin arvoketjuun. Toimeenpannaan direktiivi säätämällä kunnianhimoinen kansallinen yritysvastuulaki.
• Vähennetään kaupankäyntiä ja riippuvuutta ihmis- ja ympäristöoikeuksia polkevista talouksista edistämällä ympäristö ja ihmisoikeudet huomioivaa kauppapolitiikkaa EU:ssa.
• Vahvistetaan yritysten todellisten edunsaajien julkisuutta tekemällä edunsaajarekisteristä maksuton ja parantamalla sen käytettävyyttä.

Kansainvälinen ilmastopolitiikka

Päästökauppa on tehokkain tapa ohjata yrityksiä vähentämään päästöjään. Kaikkeen tuotantoon Euroopan ulkopuolella ei kuitenkaan kohdistu samanlaista päästöjen hintaohjausta, mikä voi maailmanlaajuisessa kilpailussa heikentää eurooppalaisten yritysten kilpailukykyä.

• Edistetään hiilen hinnoittelun leviämistä ja EU-alueen hiilitullien käyttöä niin, että vaikutukset köyhimpiin maihin kompensoidaan niille.
• Varmistetaan etteivät esimerkiksi investointisuojasopimukset ja -lausekkeet estä kunnianhimoista ilmasto- ja ympäristöpolitiikkaa.
• Kannustetaan muita maita ottamaan päästökauppa käyttöön ja linkittämään markkinat eurooppalaiseen päästökauppaan.

Eurooppalainen omavaraisuus ja kriisinkestävyys

EU:n on kyettävä varmistamaan digitaalinen, teknologinen ja teollinen toimintakyky kriisienkin keskellä. Euroopan riippuvuus muun muassa Kiinasta mineraalien, lääkeaineiden, materiaalien, komponenttien ja kriittisen infrastruktuurin osalta on riski, jota tulee hajauttaa aktiivisella elinkeinopolitiikalla. Kriittistä infrastruktuuria tai teknologiaa ei tule myydä autoritaarisille maille.

Standardisointi on noussut suurvaltojen valtakilpailun kentäksi. Vaikutusvalta standardisointiin antaa taloudellista ja teknologista etumatkaa kilpailijoihin ja mahdollisuuden edistää omia ratkaisuja globaalisti. Standardit heijastelevat myös niiden asettajien arvomaailmaa. Demokraattiset maat korostavat esimerkiksi yksityisyydensuojaa ja ihmisoikeuksia standardeissa, kun taas autoritaariset maat ovat halukkaampia sallimaan valvontateknologioita.

• Kasvatetaan teknologista ja teollista omistajuutta ja omavaraisuutta strategisesti kriittisillä toimialoilla koko EU:n tasolla.
• Tarkastellaan EU:n ja ETA-maiden ulkopuolisia investointeja Suomeen myös strategisen, turvallisuuspoliittisen ulottuvuuden näkökulmasta.
• Laaditaan kansallinen standardisointistrategia, jolla vaikutetaan digivihreän siirtymän toteutumiseen ja vahvistetaan kilpailukykyämme. Valitaan painopistealueet, joilla olemme suunnitelmallisesti vaikuttamassa globaaleihin pelisääntöihin osana EU:ta.

7. YRITYSTUILLA KOHTI VIHREÄÄ SIIRTYMÄÄ

Yritystukien tulee olla kannattavia sijoituksia. Huonosti kohdennettuina ne ovat haitallisia. Tärkeää on uudistaa yrityskenttää ja varmistaa, että yritystuilla saavutetaan halutut yhteiskunnalliset tavoitteet.

Yritystuet ovat sijoitus tulevaisuuteen. Niiden suurin haaste on oikea kohdentaminen: ne tulee ensisijaisesti kohdistaa yhteiskunnalle merkittävien ongelmien ratkaisuun, kuten ilmastonmuutoksen ja luontokadon torjuntaan ja kiertotalouden edistämiseen. Uudistavat yritystuet edistävät tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoimintaa. Lisäksi elämisen laatua parantavaa aineettoman pääoman kasvattamiseen tähtäävää toimintaa tulee tukea.

Suorat yritystuet ovat verotukia täsmällisempiä, mutta ne ovat hallinnollisesti raskaita ja niitä tulee käyttää harkiten. Valtiontalouden tasapainon kannalta yritystuet eivät ole ratkaiseva menoerä, mutta niillä on voimakas toimintaa ohjaava välillinen vaikutus. Yli miljardin euron yritystukikokonaisuutta on arvioitava kriittisesti: ilmasto- ja ympäristövaikutuksiltaan haitalliset tuet on poistettava. Tukien on edistettävä elinkeinotoiminnan uudistumista, ja yritystukien tarkastelu tulee tehdä tutkimustietoon perustuen.

Suomen panostus ilmastonmuutoksen ja luontokadon torjuntaan on moniin Euroopan maihin verrattuna liian vähäistä. Se heikentää kilpailukykyä. Yritystukien tulee kannustaa uudistavaan toimintaan, joka tukee näiden suurten haasteiden ratkaisemista ja tekee Suomesta houkuttelevan toimijan kansainvälisten sijoittajien näkökulmasta. Tukien avulla saavutettavien hyötyjen on selvästi ylitettävä niiden aiheuttamat ympäristöhaitat.

Haittaverojen tulee yritystukien sijaan olla ensisijainen väline kohti vihreää taloutta. Silloin kun yritystukien maksamiselle on perusteita, niiden on ohjattava tehokkaaseen ja reilua muutosta tukevaan tulevaisuustyöhön. Pk-yrityksille tuki tutkimus- ja kehitystoimintaan on tärkeää. Suurille yrityksille myönnettävillä tuilla on suuri ja laaja vaikutus koko arvoverkossa.

• Ei rahoiteta ympäristölle tai ilmastolle merkittävää haittaa aiheuttavia hankkeita.
• Poistetaan siirtymäajalla yritystuet ja alennetut verokannat, jotka kompensoivat päästökaupasta ja fossiilisen energian kulutuksesta syntyneitä kustannuksia.
• Uudistetaan jäljelle jääviä tukia siten, että niissä painotetaan elinkeinorakenteen uudistumista ja vihreän siirtymän edistämistä sekä innovaatioita.
• Vauhditetaan uusiutumattomien luonnonvarojen kiertotaloutta valtion investoinneilla ja investointituilla.
• Luodaan tekniselle hiilensidonnalle selkeä sääntelykehikko ja riittävät taloudelliset kannustimet, jotta se yleistyy ilmastotavoitteittemme edellyttämässä tahdissa.
• Vaaditaan suurille yrityksille myönnettäviin uudistavan rahoituksen hankkeisiin kumppanuuksia pienempien yritysten sekä tutkimusorganisaatioiden kanssa.

8. KESTÄVIEN ELINKEINOJEN SUOMI

Vihreän elinkeinopolitiikan ytimessä on elinkeinorakenteen jatkuva uudistuminen. Elinkeinorakenne vaikuttaa keskeisesti siihen, kuinka hyvin Suomi pystyy toimimaan luonnonvarojen kannalta kestävissä rajoissa ja kilpailemaan kansainvälisesti. Suomi ei ole pitkään aikaan ollut luonnonvaraintensiivinen talous. Kansantaloutemme pohjautuu osaamiseen ja ihmisiin.

Menestyäksemme ja ollaksemme kokoamme suurempia kansainvälisesti on suomalaisen elinkeinorakenteen siirryttävä korkeamman jalostusasteen tuotantoon pois sellun ja raaka-aineiden myynnistä. Samalla osaamisintensiivisten palvelujen ja aineettoman tuotannon osuuden tulee kasvaa myös vientiteollisuudessa. Vakauden ja kriisinkestävyyden näkökulmasta tärkeää on myös elinkeinorakenteen monipuolisuus. Elinkeinorakenne uudistuu jatkuvasti, mutta politiikkatoimilla tulee edesauttaa elinkeinorakenteen monipuolistumista ja vahvistumista erityisesti kestävyysratkaisuja luovilla auringonnousun aloilla. Suomen tulee panostaa nykyistä enemmän T&K-toimintaan ja syväteknologioihin. Syväteknologialla viitataan kasvuyrityksiin, joiden liiketoiminta perustuu tieteen ja teknologian tuoreisiin läpimurtoihin.

Tässä linjauksessa tarkempaan käsittelyyn on valittu korkean osaamisen palvelut, teollisuus, kiertotalous, alkutuotanto ja ruokaketju. Näiden alojen uudistumisella on olennainen merkitys vihreän siirtymän onnistumisessa ja ne ovat merkittäviä talouden ja työllisyyden näkökulmasta.

8.1. MENESTYSTÄ OSAAMISINTENSIIVISISTÄ PALVELUISTA

Digitalisaatio on muuttanut perinteisiä asetelmia. Valokuitua pitkin koko maailma on tavoitettavissa sekunneissa Ilomantsin Möhköstä Hongkongiin. Alueellinen elinvoima ei ole riippuvainen vain raskaasta teollisuudesta, vaan työpaikkoja syntyy myös palveluviennistä. Erityisesti kaupungeissa palveluihin ja kulttuurialoihin pohjautuva vienti muodostavat nyt ja tulevaisuudessa suuren osuuden liiketoiminnasta. Vihreä elinkeinopolitiikka tunnistaakin kaupunkien merkityksen Suomen elinvoimaisuuden ja kehityksen kannalta.

Yksityiset palvelut ilman kauppaa työllistävät yli miljoona ihmistä, ja myös valtaosa uusista työpaikoista syntyy palvelualoille. Taloudet palveluvaltaistuvat niin Suomessa kuin muuallakin länsimaissa, mutta Suomessa tämä on tapahtunut verrokkimaita hitaammin. Ympäristön ja hyvinvoinnin näkökulmasta tähän olisi saatava muutos.

Palveluvienti on kasvanut jo pitkään tavaravientiä nopeammin, ja palvelut kattavat noin kolmasosan Suomen viennin kokonaisarvosta. Digitalisaatio on palvelujen viennin väline, joka mahdollistaa globaalisti skaalautuvan toiminnan. Erityisesti korkean osaamisen ja digitalisoitavissa olevien palveluiden kasvavat maailmanmarkkinat tarjoavat mahdollisuuksia kansainvälistymiseen ja palveluyritysten kasvuun. Myös Suomen perinteisesti vahvassa konepajateollisuudessa yhä useamman yrityksen liikevaihdosta suuri osa tulee palveluista.

Palveluista puhutaan usein aineettomina, mahdollisuutena saada talouskasvua ilman materiaalisen tuotannon haittoja. Kuitenkin myös palvelut tarvitsevat resursseja: mobiilipelit tarvitsevat digilaitteita ja pilvipalvelut käyttävät sähköä. Myös perinteiset palvelut käyttävät kiinteistöjä ja energiaa. Vaikka palvelut eivät aineettomia olekaan, ovat ne silti voittopuolisesti ekologisesti haitattomampia kuin tavarat. Liikenteen ja logistiikan palveluja lukuun ottamatta suuri osa palvelualoista on päästöintensiteetiltään (toiminnan päästöt suhteutettuna arvonlisään) pieniä verrattuna moniin muihin toimialoihin. Palvelualat voivat myös luoda ratkaisuja ilmastokriisin ja luontokadon pysäyttämiseksi ja edesauttaa muiden toimialojen, kuten teollisuuden ja rakentamisen vihreää siirtymää. Tällaisten päästöjä vähentävien palvelujen kysyntä on voimakkaassa kasvussa maailmalla. Uusia palveluyrityksiä tulee rohkaista panostamaan tutkimus- ja kehitystoimintaan samalla tavalla kuin teollisuusyrityksiäkin.

Yritystoimintaa tukevien palvelujen käyttö digipalveluista toimistohotelleihin lisää tuottavuutta. Tuottavuusloikkaa ei tapahdu, ellei tutkimus- ja kehittämistoiminnan tuotoksia oteta laajasti käyttöön yrityksissä. Tarvitsemme yrityksille suunnattuja, digitaalista siirtymää tukevia kannustimia.

Uusien palveluiden ja palveluammattien syntyä pitää tukea myös muilla kuin teknologia-aloilla. Esimerkiksi kulttuurialoilla on luovia ammattilaisia, joiden perustamille yrityksille tulee tulevaisuudessa olemaan runsaasti kysyntää. Kulttuurivienti on merkittävä mahdollisuus Suomelle. Vertailukohta löytyy esimerkiksi naapurimaa Ruotsin saavuttamasta asemasta monilla kulttuuriviennin alueilla kuten musiikissa. Kulttuuripalveluilla on myös positiivisia kerrannaisvaikutuksia hyvinvointiin, työllisyyteen sekä ihmisten osallisuuteen.

• Ulotetaan vihreää siirtymää edistävät investointikannustimet tasapuolisesti myös palveluille.
• Tunnistetaan elinkeinopolitiikassa paremmin kaupunkien merkitys ja kasautumisedut, jotka vaikuttavat erityisesti palvelualoilla.
• Kohdennetaan valtion viennin edistämisen tuista nykyistä suurempi osa luoville aloille ja kehitetään alalle sopivia tuki-instrumentteja. Vakiinnutetaan Creative Business Finland ja kehitetään sen toimintaa vastaamaan paremmin taide- ja kulttuurialan kansainvälistymisen tarpeisiin.
• Vauhditetaan yritysten digitalisaatiota mm. laajentamalla T&K-verohuojennus koskemaan yritysten tekemiä data-, pilvipalvelu- ja ICT-investointeja.
• Jatketaan audiovisuaalisen alan tuotantotukea.

8.2. TEOLLISUUS MAHDOLLISTAA VIHREÄN SIIRTYMÄN

Vihreän teollisuuspolitiikan tavoitteena on edistää suomalaisen ja eurooppalaisen teollisuuden kilpailu- ja uudistumiskykyä huolehtien samalla sen kestävyyssiirtymästä. Käytännössä vihreällä teollisuuspolitiikalla edistetään teollisuuden hiilivapaata energiakäyttöä sekä pysäytetään teollisesta toiminnasta aiheutuvaa luontokatoa edistämällä kiertotalousratkaisuja. Teollisuus on avainasemassa vihreän siirtymän edistämisessä, ja tavoitteiden saavuttaminen vaatii valtavan mittaluokan investointeja.

Vihreän elinkeinopolitiikan kovaa ydintä on siirtyminen lineaaritaloudesta kiertotalouteen. Siinä missä hiilineutraalius auttaa ilmastokriisistä selviämisessä, on kiertotalous yksi tärkeä keino luontokadon pysäyttämiseen. Kiertotaloudessa ei tuoteta jatkuvasti uutta, vaan hyödynnetään käytössä olevia tuotteita, materiaaleja sekä infrastruktuuria kuten rakennuksia mahdollisimman pitkään. Vihreä siirtymä vaatii toteutuakseen kuitenkin myös kaivostoimintaa. Samaan aikaan uusiutumattomien luonnonvarojen käyttöä ja louhintaa tulee vähentää materiaali-innovaatioilla. Kierrätysastetta on nostettava mahdollisimman paljon, mutta pelkät kierrätysmateriaalit eivät riitä vielä kasvavan kulutuksen aikana.

Vihreä siirtymä edellyttää, että teollisuudella on käytössä riittävä määrä päästötöntä ja toimitusvarmaa sekä hinnaltaan kilpailukykyistä energiaa. Erityisesti sähkön tuotannon kasvattaminen ja tasaisuus (säätövoima) sekä kulutusjoustot ja sähkövarastot ovat keskiössä, kun yhteiskunnan eri sektorit sähköistyvät.

Suomalainen teollisuus on syvästi riippuvainen kansainvälisistä arvoketjuista erityisesti erilaisten puolivalmisteiden ja monien keskeisten raaka-aineiden osalta. Modernin yhteiskunnan ollessa entistä riippuvaisempi erilaisista kriittisistä teknologioista ja tuotteista myös suomalaisen ja eurooppalaisen teollisuustuotannon resilienssiä on vahvistettava.

Kiertotalousajattelu teollisuuspolitiikan keskiöön

Kiertotalouden on oltava Suomen teollisuuspolitiikan keskeinen painopiste, jota edistetään konkreettisin tavoittein ja keinoin. Raaka-aineiden hyödyntämisen tehostamiseksi on rakennettava taloudellisia kannusteita ja ohjauskeinoja samalla, kun julkinen sektori tarkastelee kriittisesti omia hankintojaan.

• Asetetaan tuotteille - etenkin kodinkoneille ja elektroniikalle - vähimmäiskestovaatimukset sekä ohjelmistojen ylläpitovaatimukset. Tällä tavoin pystytään pidentämään laitteiden käyttöikää.
• Luodaan kiertotalouden strategisen ohjelman tavoitteille konkreettiset keinot ja toimenpiteet, joilla tavoitteisiin päästään sekä varataan ohjelman toimeenpanoon riittävät resurssit.
• Edistetään kannustimia ja verotusta, joilla neitseellisen raaka-aineen käyttö vähenee.
• Asetetaan julkisille hankinnoille sitovia kiertotalouden kysyntää edistäviä kriteerejä.
• Asetetaan myymättä jääneille kestokulutustavaroille EU:n laajuinen hävityskielto.
• Asetetaan paljon materiaaleja kuluttaville tuotteille pakollinen kierrätysmateriaalien osuutta koskeva vaatimus koko EU:ssa ja lisätään kierrätysasteen näkyvyyttä.
• Rajoitetaan EU:n laajuisesti pakkausmateriaalien määrää ja käyttöä tuotteiden käyttöturvallisuus huomioiden.
• Varmistetaan lainsäädännöllä, että tuotteet ovat myös kolmansien osapuolten korjattavissa ja päivitettävissä koko elinkaarensa ajan.

Suomi mineraalien aikakaudella

Kaivannaisten hyödyntämisessä tavoitellaan korkeaa jalostusarvoa jalostamattoman raaka-aineen viennin sijaan. Samaan aikaan louhintaa tulee hillitä materiaali-innovaatioilla, kaivosten ympäristöhaittoja on vähennettävä niiden ollessa toiminnassa, ja kaivosalueiden ennallistamisesta on huolehdittava.

• Lainsäädännön muutoksilla lisätään valtion mahdollisuuksia ohjata mineraalien korkeaa jalostusarvoa.
• Edellytetään yrityksiä varautumaan kaivosalueiden ennallistamiseen ja mahdollisten vahinkojen korjaamiseen. Luontoarvojen heikkeneminen on kompensoitava täysimääräisesti.
• Rajataan kaivostoiminnan ulkopuolelle kaikki arvokkaat luontoalueet, kulttuuriympäristöt ja vesialueet. Edellytetään saamelaiskäräjien päätöstä kaivoksista saamelaisten kotiseutualueella.
• Nostetaan valtiolle osoitettavaa kaivosveroa ja verotetaan kaivostoiminnan tulosta nykyistä enemmän. Verotuksen tulee taata, että Suomi hyötyy mineraalien maailmanmarkkinahintojen ollessa korkealla.

Hiiletön energia vihreän siirtymän edellytyksenä

Uusien kestävien energiatuotannon ja varastoinnin ratkaisujen kehittämiseen ja käyttöönottoon on kannustettava aktiivisesti valtion tasolla. Kaikissa energiaan liittyvissä politiikkatoimissa on huomoitava muuttuvan energiasysteemin kaikki arvoketjut elinkaarinäkökulmalla.

• Ohjataan tutkimus- ja kehitysrahoitusta energiainnovaatioiden kehittämiseen ja demohankkeisiin.
• Uusien ratkaisujen käyttöönottoa on tuettava ja sujuvoitettava erityisesti sääntelyn avulla.

8.3. MAASEUDUN ELINKEINOT VAHVEMMIKSI

Vahvistetaan maaseudun elinkeinoja ottamalla käyttöön kustannustehokkaimmat toimet suomalaisen luonnon pelastamiseen ja hiilivarastojen lisäämiseen.

Vihreä elinkeinopolitiikka huomioi kaikessa päätöksenteossa luonnon kantokyvyn todelliset rajat. Metsiin liittyvistä tavoitteista ensisijaisia ovat luontokadon pysäyttäminen sekä hiilinielujen ja -varastojen kasvattaminen. Valtaosa metsistämme on yksityisomistuksessa ja viime kädessä päätökset metsien käsittelystä tapahtuvat metsäkuviotasolla, joten metsänomistajien intresseihin vaikuttaminen on metsäpolitiikan keskeinen väline. Päästökauppahintojen perusteella arvioituna metsiemme hiilinielun arvo ylittää jo metsänomistajille maksetut kantorahatulot, joten merkittävä kannustevaikutus metsien hiilinielujen kasvattamiseen voidaan saavuttaa yksinkertaisesti antamalla metsänomistajille lisää omistajuutta niihin. Metsätalouden merkitys tulee maassamme korostumaan jatkossakin, sillä se on yhtä lailla ilmastopolitiikan kuin raaka-ainetuotannon väline. Se tulee edelleen työllistämään merkittävän joukon suomalaisia, mutta työnkuva muuttuu nykyisestä puuntuotannon maksimoinnista enemmän kannattavuuden sekä luonnonhoidon ja hiilinielujen optimoinnin suuntaan.

Valtion mailla tapahtuvan elinkeinotoiminnan on huomioitava alueen muut käyttötarpeet ja sopeuduttava hiilinielu- ja luonnonsuojelutavoitteisiin. Luonnon monimuotoisuus ei saa heiketä valtion mailla, vaan sitä tulee vahvistaa ennallistamistoimenpitein. Lähtökohtana Suomen luontomarkkinoiden kehittämiselle voisi aluksi toimia se, että yksityiset metsänomistajat voisivat vaihtaa arvokkaita luontokohteitaan valtion talousmetsiin. Metsähallituksen tulee olla edelläkävijä ekologisen kompensaation markkinoilla sekä ostajana että myyjänä.

Vihreän elinkeinopolitiikan tavoitteena on monimuotoinen, kannattava, ympäristöystävällinen ja riittävän omavarainen ruokaketju. Se tuottaa terveellistä ruokaa ja maataloustuotteita niin kotimarkkinoille kuin vientiinkin ja mahdollistaa kestävän kotimaisen maatalousyrittäjyyden ja huoltovarmuuden. Laajan alkutuotannon lisäksi ruokaketju kattaa logistiikan, jalostuksen, kaupan ja palvelut monimuotoisesti ja laadukkaasti vaativia markkinoita kannattavasti palvellen.

Luonnonolosuhteemme asettavat omat haasteensa, joiden vuoksi suomalainen ruokaketju ei voi kilpailla alkutuotannon hinnalla ja volyymeilla. Maatalouspolitiikan tulee tukea ja ohjata alkutuottajia ratkaisuihin, jotka mahdollistavat kannattavan yritystoiminnan näissäkin olosuhteissa. Tarvitaan myös riittävä korvaus tuotetuista tuotteista. Tuottajien omaa roolia ruokaketjun ohjaamisessa on vahvistettava. Jalostavan teollisuuden on varmistettava mahdollisuus reagoida toimintaympäristön muutoksiin, hyödyntää kaikkia yhteistyömahdollisuuksia, varmistaa hintakilpailukyvyn tehokkuus ja panostaa osaamiseen. Maaseutuyrittäjien itse muodostamat yhteenliittymät voivat astua voimakkaammin esille muun muassa jalostuksen, viennin, palveluiden ja matkailun alalla. Jakelukanavina voidaan viennin ja suoramyynnin lisäksi hyödyntää esimerkiksi uusia älykkäitä verkkoalustoja ja logistiikkaratkaisuja.

Taloudelliset kannusteet hiilensidontaan

Suunnitellaan metsätalouden verotus ja tuet yhdeksi kokonaisuudeksi, jossa metsänomistajien taloudelliset intressit ovat linjassa hiilineutraalisuus-, luonnonsuojelu- sekä ennallistamistavoitteiden kanssa. Samalla luodaan ja vahvistetaan mahdollisuuksia metsäelinkeinoihin, jotka perustuvat muuhun kuin puuraaka-aineen tuotantoon.

• Otetaan käyttöön olemassaolevaa metsävaratietojärjestelmää hyödyntävä hiilitukijärjestelmä, jossa metsänomistajia tuetaan hiilivaraston kasvun perusteella.
• Yksityiselle hiilikompensaatiomarkkinalle luodaan selkeät pelisäännöt, joilla varmistetaan hiilensidonnan aito lisäisyys.

Taloudelliset kannusteet luonnosta huolehtimiseen

Luonnon ja metsien monikäytön arvon tulee näkyä myös metsätaloudessa, vahvistamalla metsänomistajien kannusteita huolehtia alueensa luonnonarvoista. Metsätalouden tukijärjestelmästä on poistettava kaikki kannattavuuslaskelmia vääristävät ja siten myös luonnonsuojelun kustannuksia nostavat tuet (esim. metsäteiden rakennus ja kunnostus sekä turvemaiden ojitus). Sen sijaan hiilitasetta parantavat ja puuntuotannollisesti arvokkaamman tukkipuun osuuden lisääntymiseen tähtäävät kannusteet ovat perusteltuja (turvemaiden vettäminen, ennallistaminen tai metsittäminen sekä taimikonhoito).

• Parannetaan luonnonsuojelun kustannustehokkuutta käyttämällä olemassaolevien suojeluohjelmien ohella myös markkinaehtoisia ratkaisuja, kuten ekologista kompensaatiota ja suojeluhuutokauppoja sekä tukemalla yksityisen luontoarvomarkkinan syntymistä.
• Rahoitetaan näitä toimia ottamalla käyttöön maankäytön muutosmaksu pellonraivaukselle, rakentamiselle ja muulle luontoa heikentävälle toiminnalle. Vaihtoehtoisesti otetaan käyttöön pakollinen ekologinen kompensaatio.
• Metsätalouden tuet suunnataan kokonaan hiilitasetta parantaviin ja tukkipuun osuutta lisääviin tai luonnon tilaa parantaviin toimenpiteisiin.

Vapaa yrittäminen ja reilu kilpailu koko ruokaketjuun

Luonto- ja ilmastotavoitteet asettavat reunaehdot vihreälle elinkeinopolitiikalle, ja erityisen tärkeää tämä on maataloudessa. Ruokaketjun eri osien toimiva yhteistyö on avainasemassa siinä, että meillä on jatkossakin otimaista, puhdasta ja laadukasta ruokaa ja toisaalta, että siitä voidaan kehittää menestyvä vientituote. Lainsäädännön ja viranomaistoiminnan on tuettava innovatiivisia ja kestäviä ratkaisuja, jotka mahdollistavat monialayrittäjyyden ja joustavan työllistämisen. Tähän liittyy läheisesti kuluttajien tarpeiden tunnistaminen ja sellaisten tuotteiden tuottaminen, joille on kuluttajien keskuudessa kysyntää. Viranomaisten tulee tukea ennakoivaa sopeutumista isoihin pitkän aikavälin trendeihin, kuten lihantuotannon asteittainen korvautuminen kasviproteiineilla, ei jarruttaa niitä tai ylläpitää mielikuvaa, että nykyinen tuotantorakenne jatkuu ikuisesti.

• Uudistetaan maatalouden tukia niin, että ne ohjaavat ilmasto- ja luontomyönteisempään tuotantoon sekä parempaan tuotantoeläinten hyvinvointiin. Huomioidaan tukijärjestelmässä vahvemmin myös viljelykelpoista maata uudistavat viljelymenetelmät.
• Kehitetään kuluttajadataan perustuvia järjestelmiä, jotta tieto kuluttajien käytöksestä voidaan asiakkaan luvalla jakaa kaikille ruokaketjun toimijoille.
• Suunnataan tuottajien neuvontapalvelut kannattavan yritystoiminnan kehittämiseen ja ennakoivaan markkinamuutoksiin sopeutumiseen.

3 - Kaikkien sosiaali­turva

Kaikkien sosiaali­turva – Vihreiden sosiaali­tur­vaoh­jelma

Hyväksytty puoluevaltuuskunnan kokouksessa 20.2.2022

Tämä ohjelma korvaa puoluehallituksen 1.11.2014 hyväksymän perustulolinjapaperin, puoluehallituksen 5.2.2019 hyväksymän päivitetyn perustulomallin sekä puoluehallituksen 4.2.2011 hyväksymät Vihreät eläkelinjaukset.

Sosiaali­turvan parannus­pa­ketti tulevalle hallitus­kau­delle

Tässä liitteessä Vihreät esittää keinoja, joilla sosiaaliturvajärjestelmän ongelmia voidaan ratkoa tulevan hallituskauden aikana. Samalla otetaan askelia kohti perustuloa. Toimien yhteenlaskettu hinta on noin 500-600 miljoonaa euroa.

Nykyinen sosiaaliturvajärjestelmämme on aikojen saatossa kasattu tilkkutäkki, josta sen käyttäjä ei saa selkoa. Se ei taivu muuttuviin elämäntilanteisiin ja tuuppaa ihmisiä monenlaisiin kannustinloukkuihin. Nyt kun sote-uudistus on tehty, on aika siirtää katseemme sosiaaliturvan uudistamiseen.

Sosiaaliturvan tehtävä on nostaa ihmisiä pois köyhyydestä ja toimia turvaverkkona, kun elämäntilanteet muuttuvat äkisti. Koronapandemia ja fossiilisten polttoaineiden hinnanheilahtelut ovat osoittaneet, että elämme ajassa, jossa muutokset elinkustannuksiin voivat heitellä nopeastikin. Kun rakennamme hiilineutraalia hyvinvointivaltiota, tulee meidän huolehtia siitä, että kaikki pysyvät mukana, ja että sosiaaliturvajärjestelmämme on joustava ja mahdollistaa reagoinnin äkillisiin muutoksiin.

Vihreät esittää uutena sosiaaliturvan osana 200 euron takuutuloa, joka kohdentuisi kaikille sosiaaliturvan piirissä oleville täysi-ikäisille. Takuutulo parantaisi merkittävästi edunsaajien mahdollisuutta tehdä töitä. Takuutulo vähenisi ansiotulojen myötä, jolloin takuutulo täydentäisi hyvin matalia tuloja. Takuutulo olisi askel kohti universaalia perustuloa.

Takuutulo nostaisi 10 000 ihmistä toimeentulotuen piiristä. Uudistus parantaisi myös merkittävästi nuorten ja opiskelijoiden toimeentuloa. Myös opintotuen osalta on syytä purkaa tarpeetonta byrokratiaa poistamalla opintotuen kaksiportaisuus. Jokainen euro opiskelijoiden toimeentulon parantamiseen auttaa myös opiskelijoiden mielenterveyskriisin ratkaisemisessa.

Takuutulon pohjalta voitaisiin jatkossa luoda erillinen työkalu äkillisten yhteiskunnallisten muutosten varalle. Työkalu olisi kohdennettavissa niin alueellisesti kuin määrällisestikin ja sen avulla voitaisiin vastata esimerkiksi äkillisiin energian hinnan nousuihin tai pandemiatilanteisiin.

Sosiaaliturvaa tulee myös kehittää yksinkertaisemmaksi, virtaviivaisemmaksi ja ymmärrettävämmäksi. Käsitteistöä tulee yhtenäistää ja automatisaatiota lisätä. Lisäksi perusturvaa tulee nostaa asteittain 100 eurolla niin, että 50 euron korotus tehtäisiin jo mahdollisimman pian. Perusturvan riittämätön taso näkyy jo nyt siinä, että sosiaali- ja terveyspalveluiden maksut voivat muodostua hoidon esteeksi, jolloin ihmisten ongelmat syvenevät.

Myös opintorahaa tulee korottaa, jotta opiskelijat voisivat keskittyä opintoihin. Myös opintotuen osalta on syytä purkaa tarpeetonta byrokratiaa poistamalla opintotuen kaksiportaisuus. Jokainen euro opiskelijoiden toimeentulon parantamiseen auttaa myös opiskelijoiden mielenterveyskriisin ratkaisussa.

Myös perheiden saamia tukia on syytä kehittää paremmin tämän päivän tarpeita vastaaviksi. Niihin kuuluvat niin omaishoitajan tuen korottaminen kuin lapsilisän porrastuminen suoraan nuorelle maksettavaksi nuorisorahaksi. Uudenlaista yhteisöllisyyttä tukisi myös isovanhemmille annettu mahdollisuus isovanhempainvapaaseen eli osallistua perhevapaiden pitämiseen ansiosidonnaisen turvin. Taiteilijoille ja urheilijoille kuuluu asianmukaiset eläkkeet. Siksi taiteilija- ja urheilijaeläkkeitä on lisättävä.

Näillä toimilla haluamme ottaa seuraavalla hallituskaudella askeleita kohti vihreää sosiaaliturvajärjestelmää, joka tarjoaa ihmisille turvaa muuttuvassa maailmassa.

Toimet tulevalla hallituskaudella:

– Otetaan käyttöön 200 euron vastikkeeton ja veroton takuutulo kaikille sosiaaliturvan piirissä oleville täysi-ikäisille. Ansiotulot leikkaavat takuutuloa, jolloin takuutulo täydentää hyvin matalia tuloja. – Nostetaan perusturvaa 50 eurolla – Korotetaan opintorahaa 100 eurolla – Poistetaan opintotuen kaksiportaisuus – Alennetaan sosiaali- ja terveyspalveluiden asiakasmaksuja kehittämällä maksukattoja. – Nostetaan yksihuoltajien perustoimeentulon lisäosaa 14 prosentista 20 prosenttiin. – Mahdollistetaan isovanhempainvapaa eli ansiosidonnaisen vanhempainvapaan pitäminen isovanhemmille – Korotetaan omaishoidon tuen vähimmäishoitopalkkio 500 euroon kuukaudessa ja hoidollisesti raskaan siirtymävaiheen aikana maksettava vähimmäishoitopalkkio 1000 euroon kuukaudessa. – Nostetaan taiteilija- ja urheilijaeläkkeiden määrää todellista tarvetta vastaavalle tasolle. – Perustetaan julkisesti hallinnoitu apurahajärjestelmä ulkomailta saapuvien, vainoa ja väkivaltaa lähtömaasta pakenevien opiskelijoiden tukemiseksi. – Otetaan käyttöön 15-, 16-vuotiaille tarkoitettu nuorisoraha, joka siirtyy 25 % osuutena huoltajalle maksettavasta lapsilisästä nuorelle itselleen. – Toteutetaan ohjelmassa kuvattu toimeentulotuen korjaussarja mahdollisuuksien mukaan kiireellisesti.

Yksityiskohtaisempia vihreän sosiaaliturvan periaatteita ja nykyjärjestelmän korjaustoimia kuvataan itse ohjelmassa.

Johdanto

Oikeus sosiaaliturvaan ja oikeus riittävään elintasoon ovat ihmisoikeuksia.

Sosiaaliturva on jokaista suomalaista tavalla tai toisella koskettava kokonaisuus ja keskeinen hyvinvointivaltion pilari. Tällä ohjelmalla Vihreät vastaavat laajasti tunnistettuun tarpeeseen uudistaa sosiaaliturvaa rakenteellisesti, eikä vain hienosäätämällä olemassaolevaa järjestelmää.

Tässä ohjelmassa esitellään vihreiden vastaus sosiaaliturvan kokonaisuudistukseen sekä monipuolisesti ratkaisuja nykyisen sosiaaliturvajärjestelmän ongelmiin. Nousevia yhteiskunnallisia ilmiöitä, joihin sosiaaliturvalla on syytä vastata, ovat esimerkiksi lisääntyvä ansiotyön ja tulonsiirtojen yhdistäminen, uudet työn ja tuotannon muodot, työn ja perheen yhteensovittaminen, tulojen ja varallisuuden polarisaatiokehitys, nousevien ympäristöverojen sosiaalinen kompensointi sekä työntekijöiden tukeminen saastuttavan tuotannon päättymisen synnyttämissä muutoksissa.

Sosiaaliturva laajassa merkityksessä kattaa sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut sekä toimeentuloturvan eli pääsääntöisesti rahassa maksettavat etuudet. Tämä ohjelma käsittelee toimeentuloturvaa, johon usein viitataan sanalla sosiaaliturva, sekä joitain siihen läheisesti liittyviä palveluja. Toimeentuloturva voi koostua rahana maksettavista etuuksista, luontoisavustuksista, eli muina kuin rahana tarjotuista avustuksista kuten esimerkiksi asunnosta, sekä muista tukipalveluista.

Tämä ohjelma sisältää konkreettisia toimenpiteitä nykyisen sosiaaliturvajärjestelmän kehittämiseen lyhyellä aikavälillä (1–2 eduskuntakautta) sekä vihreiden sosiaaliturvamallin mukaisia pitkän aikavälin rakenteellisia uudistuksia. Ohjelman ei ole tarkoitus olla lista vaalilupauksia, vaan sen on tarkoitus toimia käsikirjana sosiaaliturvan ongelmakohtien tunnistamiseen ja konkreettisten ratkaisujen löytämiseen. Sosiaaliturvauudistus tulee toteuttaa hallitusti askelissa eikä kaikkia lyhyenkään aikavälin toimenpiteitä ole tarkoitus toteuttaa kerralla. Tehtyjen toimien vaikutuksia täytyy seurata eikä järjestelmän vakautta tule horjuttaa liiallisilla yhtäaikaisilla muutoksilla. Etenkin lyhyen aikavälin toimenpiteitä on mahdollista toteuttaa yksittäisinä uudistuksina. Työn edetessä pitkän aikavälin ratkaisuja tulee kehittää ja tarkentaa. Tässä ohjelmassa esitetyt rahasummat ovat vuoden 2022 tasossa.

Ohjelman valmistelun yhteydessä on syntynyt Ajatuspaja Vision julkaisu, joka syventää ohjelmassa esiintyviä aiheita ja selittää tarkemmin eri toimenpiteiden yksityiskohtia. (Linkki raporttiin liitetään tähän julkaisun valmistuttua.) Vihreän sosiaali­turvan periaatteet

Jokaisella on oikeus elää vapaana puutteesta ja kurjuudesta, ja tämä oikeus kuuluu kaikille riippumatta yksilön ominaisuuksista, varallisuudesta tai muista taustatekijöistä. Sosiaaliturvalla on merkittävä rooli tämän oikeuden saavuttamisessa ja tosiasiallisessa toteutumisessa. Solidaarisuus ei pääty kansallisvaltioiden rajalle – köyhyys tulee poistaa Euroopan unionista ja koko maailmasta. Sosiaalipolitiikkaa tuleekin tehdä myös kansainvälisellä tasolla esimerkiksi ottamalla käyttöön yhteiseurooppalainen perustulo.

Sosiaaliturvan uudistamisessa tehtävien valintojen on perustuttava parhaaseen mahdolliseen saatavilla olevaan tietoon. Käytettävässä tietopohjassa on hyödynnettävä erilaisia mittareita huomioiden ihmisten erilaiset elämäntilanteet kokonaisvaltaisesti. Sosiaaliturvaan liittyvissä poliittisissa päätöksissä on otettava huomioon niiden tulonjako-, työllisyys- ja yhdenvertaisuusvaikutukset sekä esimerkiksi psykologiset ja terveydelliset vaikutukset.

Vihreän sosiaaliturvan periaatteet muodostavat neljä kokonaisuutta:

• Yhdenvertaisuus ja kaikille kuuluvuus
• Köyhyyden vähentäminen ja hyvinvoinnin lisääminen
• Vapauden ja itsenäisyyden vahvistaminen sekä kannustavuus
• Selkeys ja elämän sujuvoittaminen.

Yhdenvertainen ja kaikille kuuluva sosiaaliturva tarkoittaa järjestelmää, jonka piiriin jokainen yhteiskunnan jäsen kuuluu automaattisesti. Se perustuu ajatukseen universalismista, eli kaikille yhtäläisestä oikeudesta sosiaaliturvaan, ja pyrkii mahdollisimman yhtenäisiin etuuksiin. Kaikille kuuluvassa sosiaaliturvassa eri etuudet ovat luonnollinen osa elämänkaarta, mikä ylläpitää järjestelmän vahvaa legitimiteettiä eli oikeutusta. Kun järjestelmä koskee myös taloudellisesti hyvin pärjääviä, vähenee tarve luoda ylimääräisiä sosiaalivakuutuksia. Kaikille kuuluva järjestelmä kannustaa etuuksien täysimääräiseen käyttöön niiden alikäytön sijaan ja etuuksien käyttöön liittyvä häpeä vähenee, kun ihmisiä ei erotella sosiaaliturvaa tarvitseviin ja muihin. Samalla ihmisten yksilölliset erityistarpeet ja muuttuvat elämäntilanteet tulee huomioida riittävällä tavalla. Yhdenvertainen sosiaaliturva on yksilökohtaista, sillä valtion ei kuulu tehdä oletuksia ihmisten perhemuodoista ja elämäntavoista. Oikeus sosiaaliturvaan ja pääsy riittävien palveluiden piiriin ei saa olla riippuvaista yksilön osaamisesta, ominaisuuksista, asuinpaikasta tai muista taustatekijöistä, ja sosiaaliturvan syrjivät rakenteet tulee purkaa. Vihreä sosiaaliturva kohtelee kaikkia työn muotoja yhdenvertaisesti ja saattaa esimerkiksi yrittäjät, osa-aikatyötä tekevät, apurahatyöskentelijät ja muut epätyypillistä työtä tekevät sekä useasta eri lähteestä toimentulonsa kasaavat samalle viivalle osaksi yhteistä järjestelmää.

Köyhyyden vähentäminen ja ehkäiseminen on vihreän sosiaaliturvan ensisijainen tavoite. Hyvinvointivaltion onnistumisesta kertoo se, kuinka tasaisesti hyvinvointi jakautuu ja kuinka kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevia kohdellaan. Taloudellinen epävarmuus heikentää ihmisen hyvinvointia ja osallistumismahdollisuuksia yhteiskunnassa. Riittävän toimeentulon turvaamisen lisäksi hyvinvointia lisäävän sosiaaliturvan tulee tukea yksilön omaa toimijuutta ja vähentää kokemusta järjestelmän aiheuttamasta nöyryytyksestä. Köyhyys on ennen kaikkea puutetta rahasta, mutta jo tunne köyhyydestä ja eriarvoisuudesta heikentää ihmisen hyvinvointia ja toimintakykyä. Siksi sosiaaliturvalla tulee myös hillitä varallisuuden ja tulojen polarisaatiota. Köyhyyden vähentämisessä perusturvaetuuksien riittävyyden merkitys korostuu suhteessa ansiosidonnaisiin etuuksiin. Lisäksi tulee puuttua pienituloisten suuriin menoeriin kuten asumisen hintaan, peruspalvelujen asiakasmaksuihin ja lääkemenoihin.

Vapautta ja itsenäisyyttä vahvistava sosiaaliturva kunnioittaa yksilön itsemääräämisoikeutta ja omia valintoja. Vihreiden mielestä ihminen on merkityksellisyyttä hakeva aktiivinen toimija, jolla itsellään on paras tieto ja ymmärrys omista tarpeistaan ja voimavaroistaan. Yksilönvapautta vahvistava sosiaaliturvajärjestelmä ei nojaa byrokraattiseen valvontaan ja vastikkeellisuuteen, sillä ne lisäävät järjestelmän monimutkaisuutta ja kaventavat yksilön mahdollisuuksia valita omaan tilanteeseensa sopivimmat ratkaisut. Jäykät lokerot ja ehdot sosiaaliturvassa aiheuttavat resurssihukkaa ja hyvinvointitappiota, jos ne estävät ihmisten omaehtoisen toimeliaisuuden. Vihreä feministinen sosiaalipolitiikka nostaa heitä, joilla on olosuhteiden vuoksi heikommat lähtökohdat toimia yhteiskunnassa, sillä tosiasiallista vapautta ei ole ilman taloudellista turvaa. Jokaisella tulee olla oikeus asua paikassa, jossa on mahdollisuus tavoitella omien toiveiden ja tavoitteiden mukaista opiskelua ja työtä, siis myös kasvukeskuksissa. Vihreä sosiaaliturva pyrkii poistamaan kannustinloukkuja ja kannustaa ja helpottaa työn vastaanottamista aikuiselämän eri vaiheissa.

Selkeä ja elämää sujuvoittava sosiaaliturva on nykyaikainen ja joustava. Siinä missä nykyinen tilkkutäkkimäinen sosiaaliturva on monimutkainen, vihreä sosiaaliturva on käyttäjälleen yksinkertainen ymmärtää ja ennakoitava. Elämää sujuvoittava sosiaaliturva tarkoittaa myös etuuksien ja palvelujen riittävää saavutettavuutta ja esteettömyyttä. Selkeä palvelumuotoilu sekä mekaanisen tiedonkäsittelyn automatisointi vähentää sosiaaliturvan alikäyttöä ja varmistaa, että kukaan ei jää edes hetkellisesti täysin tukiverkon ulkopuolelle. Samalla tulee varmistaa, että pitkällekin automatisoidussa etuuskäsittelyssä jäljelle jäävää harkinnanvaraisuutta ei ulkoisteta keinoälylle. Työn vastaanottamista ja toimeliaisuutta tulee tukea työtulojen ja tulonsiirtojen saumattomalla yhteensovittamisella ja mahdollistamalla eri työn muotojen, opiskelun ja yrittämisen yhdisteleminen vaivatta. Byrokratian vähentäminen vapauttaa yhteiskunnan resursseja tuottavampaan toimintaan, ja työnteon kannustavuuden varmistamisella edistetään järjestelmän taloudellista kestävyyttä.

Vihreä sosiaaliturvajärjestelmä on myös muutoskestävä. Se joustaa yhteiskunnan murrosten mukana ja toimii ihmisille reilun siirtymän turvaajana näissä muutoksissa. Virtaviivaisempi etuuskokonaisuus mahdollistaa järjestelmän säätämisen ja kehittämisen vastaamaan tulevia tarpeita ja resursseja nykyistä joustavammin ja nopeammin. Sosiaaliturvajärjestelmän on oltava myös taloudellisesti kestävä. Sosiaaliturvan rahoittaminen nojaa lopulta kestävään julkiseen talouteen. Tässä ohjelmassa esitetyillä toimilla on erilaisia suoria, dynaamisia ja rakenteellisia vaikutuksia julkisiin menoihin. Tavoitteena on, että ohjelman toimenpiteet paitsi vähentävät ja ehkäisevät köyhyyttä, myös uudistavat taloutta ja työmarkkinoita. Samalla vihreät ovat valmiita hyväksymään, että sosiaaliturvaan tehtävät parannukset voivat lisätä järjestelmän suoria kokonaiskustannuksia, jos muutoksilla on mahdollista lisätä ihmisten hyvinvointia. Hyvinvoivat ihmiset luovat hyvinvoivan yhteiskunnan ja tämä on perusta myös taloudellisen toimeliaisuuden ja kestävän taloudenpidon toteutumiselle.

Vihreiden sosiaali­tur­va­malli

Vihreiden sosiaaliturvamalli pohjautuu universaaliin ja vastikkeettomaan perustuloon. Perustuloon sisältyy perustulon perusosa 600 euroa, asuinkunnasta riippuvainen asumisosa 100–400 euroa sekä perustulon lapsikorotus 300 euroa. Perusturvaa voi täydentää perustulon päälle saatavalla syyperusteisella 300 euron osallisuusrahalla, johon voi saada sitä korottavan ansiosidonnaisen ansio-osan. Eläkeläiset saavat lisäksi perustulon eläkeläiskorotuksen, joka vastaa suuruudeltaan osallisuusrahan perusosaa. Kunnista tai hyvinvointialueilta saatava toimeentulotuki säilyy aidosti viimesijaisena tukena. Edellä mainitut summat ovat suuntaa antavia, sillä yksittäisten etuuksien tasoa tärkeämpää on perusturvan kokonaistaso. Mallissa perustulo ja osallisuusraha korvaavat suuren osan nykyisistä etuuksista säilyttäen tasapainon järjestelmän yksinkertaisuuden ja yksilöllisten elämäntilanteiden huomioimisen välillä.

Perusturvan eli perustasoisten etuuksien kokonaistasoa eri elämäntilanteissa tulee arvioida suhteessa kohtuullisen minimin viitebudjettiin, jossa arvioidaan ihmisarvoiseen elämään riittävää rahamäärää. Tällä perusteella Suomessa perusturvan nykyinen taso on liian alhainen. Ongelma tulee korjata korottamalla perusturvaa asumisen tuet huomioiden kohtuullisen minimin viitebudjetin mukaiselle tasolle, jolloin ilman työtuloja oleville ihmisille jää käteen kuukausitasolla mm. asuinpaikasta ja perhemuodosta riippuen keskimäärin 200 euroa nykyistä enemmän.

Jotta tukien ja etuuksien tosiasiallinen taso ei laske ajan myötä, tulee ne kaikki sitoa tarkoituksenmukaisiin indekseihin. Kytkökset matalien perusturvaetuuksien ja korkeampien ansiosidonnaisten etuuksien välillä tulee purkaa, jotta matalia perusturvaetuuksia voi korottaa muihin etuuksiin vaikuttamatta.

Vihreiden sosiaaliturvamalli välttää ihmisten lokerointia silloin, kun se ei ole olennaista tuen antamisen kannalta. Perustulon ja osallisuusrahan lisäksi erityisryhmiä ja erityistarpeista syntyviä kuluja tuetaan esimerkiksi vammaistuilla ja terveysmenojen tuilla. Työelämän ulkopuolella oleville aikuisille maksetaan eläkettä ja itsenäistymisen kynnyksellä oleville nuorille nuorisorahaa. Etuuksien ja palvelujen väliset kytkökset puretaan, jotta jokaisen on mahdollista saada tarpeidensa mukaisia sosiaali-, terveys- ja työllisyyspalveluja riippumatta siitä, mitä etuuksia saa.

Etuuksien laskentaa ja teknisiä ominaisuuksia päivitetään vastaamaan nykyaikaa ja järjestelmä automatisoidaan mahdollisimman pitkälle tietojärjestelmien kuten tulorekisterin avulla. Kaikki tuet ja etuudet määritellään kuukausikohtaisina summina sen sijaan, että osa olisi arkipäiviin sidottuja. Käsitteet ja määritelmät esimerkiksi perhesuhteista harmonisoidaan etuuksien kesken sekä verottajan kanssa. Vihreiden tavoitteena on täysin yksilökohtainen etuusjärjestelmä, jossa aikuisten väliset elämäntilanteet eivät vaikuta etuuksien määräytymiseen tai summiin.

Toimenpiteet lyhyellä aikavälillä:

-Korotetaan perusturvaetuuksia asteittain 100 eurolla niin, että ensimmäinen askel on 50 euroa. -Puretaan kytkökset sosiaali-, terveys- ja työllisyyspalvelujen ja rahallisten etuuksien väliltä, jotta asiakas voi saada aina tarpeensa mukaista palvelua ilman tarvetta olla tietyn etuuden piirissä, ja toisinpäin. -Yhtenäistetään sosiaaliturvan käsitteet ja määritelmät eri julkisten toimijoiden kesken. -Yhtenäistetään etuuksien rahamääräiset laskentatavat kuukausikohtaisiksi ja yhtenäistetään etuuksien maksatus samalle kuukauden päivälle.

Toimenpiteet pitkällä aikavälillä:

-Korotetaan perusturvaa asuminen mukaan lukien siten, että tuen saajalle jää käteen mm. asuinpaikasta ja perhemuodosta riippuen noin 200 euroa nykyistä enemmän kuukaudessa. -Otetaan käyttöön askeleittain vihreiden sosiaaliturvamalli. -Yksilökohtaistetaan koko sosiaaliturvajärjestelmä siten, etteivät muiden aikuisten tilanteet vaikuta yksilön etuuksiin. -Korjataan kansaneläkeindeksi vastaamaan pienituloisen kulurakennetta.

Sosiaali­turvan rahoitus ja työn verotus

Sosiaaliturva edustaa merkittävää osaa julkisesta kulutuksesta. Kun tavoitellaan köyhyyden poistamista ja eriarvoisuuden vähentämistä, julkisen talouden pitkän aikavälin kestävyyden säilyttävä sosiaaliturvamenojen nousu on hyväksyttävää. Siksi kustannusneutraaliuden ei tule olla keskeinen tavoite sosiaaliturvauudistuksessa. Kuitenkin järjestelmän tulee olla taloudellisesti realistinen ja kestävä, ja menoja tulee aina verrata vaihtoehtoiskustannuksiin.

Etuuksien rahoitusta ei tule pääsääntöisesti sitoa tiettyihin veroihin, vaan verotusta tulisi tarkastella kokonaisuutena painottaen vähiten haitallisia veron muotoja tavoitellen järjestelmän rahoituksen, työn kannustimien ja tulonsiirtojen riittävän kohdentumisen tasapainoa. Vihreitä veroratkaisuja käsitellään tarkemmin muissa ohjelmissa. Järjestelmä, joka kannustaa työntekoon ja yrittämiseen ja vähentää esimerkiksi köyhyydestä johtuvia terveydenhuoltomenoja, auttaa vahvistamaan julkisen talouden kestävyyttä.

Jotta sosiaaliturvajärjestelmä voi tukea työn tekemistä ja sen vastaanottamista, on pidettävä huoli etteivät ansiotuloverotus, etuuksien leikkautuminen ja mahdollinen ansioiden ulosmittaus vie yhdessä liian suurta osuutta tulonlisäyksestä. Työtuloista käteen jäävän summan on oltava ennakoitava kaikissa tuloluokissa ja etuustilanteissa. Etuusjärjestelmän sujuvuutta parannetaan korvaamalla etuuksien tiukat tulorajat automaattisella ja tasaisella leikkautumisella tulojen noustessa. Kohtuullisen leikkautumisasteen hyödyntäminen on ensisijaisempi keino suojaosiin nähden, mutta suojaosia voidaan käyttää lyhyellä aikavälillä lisäämään pienituloisten käteen jääviä tuloja.

Tuloverotuksen läpinäkyvyyttä ja johdonmukaisuutta lisätään luopumalla erillisistä sosiaaliturvamaksuista lukuun ottamatta eläkemaksua. Tämä edellyttää nimellisten palkkojen uudelleenneuvottelua sekä verotettavien etuuksien tason tarkastelua, jotta nettotulo pysyy verouudistuksessa samana.

Ansiotulojen verotuksen byrokratiaa vähennetään ottamalla käyttöön kansalaisen verotili. Sen avulla työnantaja tai yrittäjä maksaa pelkän bruttopalkan palkansaajan verotilille, josta verottaja automaattisesti perii palkansaajan tai yrittäjän ennakkoverot, minkä jälkeen nettopalkka maksetaan tulonsaajan tilille. Nykyisellään joitain etuuksia verotetaan, kun toiset ovat verottomia. Järjestelmän selkeyttämiseksi muutetaan kaikki etuudet verottomiksi työeläkkeitä lukuunottamatta.

Toimenpiteet lyhyellä aikavälillä:

-Automatisoidaan tuloverotuksen ennakonpidätys ottamalla käyttöön kansalaisen verotili. -Lisätään palkan muodostumisen läpinäkyvyyttä kirjaamalla työnantajamaksut palkansaajan kuittiin.

Toimenpiteet pitkällä aikavälillä:

-Muutetaan kaikki sosiaaliturvaetuudet verottomiksi lukuun ottamatta työeläkkeitä. -Yksinkertaistetaan ansiotuloverotusta poistamalla verottajan viran puolesta tehtävät tuloveron vähennykset. Kompensoidaan muutos veroasteiden uudelleenmäärittelyllä siten, että käteen jää aina ennustettava ja toimeliaisuuteen kannustava summa. -Luovutaan erillisistä sosiaaliturvamaksuista lukuun ottamatta eläkemaksua. Samassa yhteydessä palkansaajien ja työnantajien tulee neuvotella nimelliset palkat uudelleen, jotta nettopalkka pysyy samana. Sulautetaan Työllisyysrahasto ja sen toiminta Kelaan.

Työn eri muodot ja yrittäjyys

Erilaisia työn muotoja kohdellaan nykyään eri säännöillä sosiaaliturvassa, mikä monimutkaistaa ja eriarvoistaa järjestelmää. Esimerkiksi jotkut työn muodot ja työntekijäryhmät ovat tällä hetkellä työttömyys- ja eläketurvan ulkopuolella. Vihreät haluavat poistaa työn muotojen raja-aidat saattamalla kaiken ansiotyön yhtenäisen sosiaaliturvan piiriin. Näin esimerkiksi yrittäjät, itsensätyöllistäjät ja freelancerit saavat saman turvan kuin palkansaajatkin, ja yksilön toimeentulo ei vaarannu, vaikka yhdistelisi erilaisia töitä. Tätä mallia kutsutaan myös nimellä yhdistelmävakuutus.

Kun kaikki työ on sosiaaliturvan piirissä samoilla säännöillä, alivakuuttaminen ei ole enää mahdollista. Näin myös työsuoritteita välittävässä alustataloudessa toimivien itsensätyöllistäjien asema paranee. Yrittäminen tai yrityksen perustaminen ei saa olla este yhtenäisten etuuksien saamiselle.

Toimenpiteet lyhyellä aikavälillä:

-Tuodaan yrittäjät työmarkkinatuen piiriin. Tätä ennen päivitetään tulorekisteri sisällyttämään yrittäjän ansio- ja osinkotulot. -Tuodaan työskentelyapurahat kokonaisuudessaan ansiotuloverotuksen ja sosiaaliturvamaksujen piiriin. Väliaikaisena ratkaisuna helpotetaan eri lähteistä tulevien lyhyiden apurahojen laskemista yhteen sosiaaliturvan määräytymisessä. -Mahdollistetaan alustan kautta työtä tekevän sosiaaliturvamaksujen tilittäminen siten, että alustayritys voi tilittää ne suoraan palkkionmaksun yhteydessä. -Poistetaan väliaikaisena ratkaisuna tekijänoikeuskorvausten huomioiminen sosiaaliturvaetuuksien sovittelusta kunnes kaikkien veronalaisten ansiotulojen kohtelu on yhtenäistetty sosiaaliturvassa. -Mahdollistetaan käyttökorvaukset kuten tekijänoikeustulojen ohjaaminen elinkeinonharjoittajan yritykselle.

Toimenpiteet pitkällä aikavälillä:

-Yhtenäistetään kaiken veronalaisen ansiotulon kohtelu sosiaaliturvassa, kuten sosiaaliturvamaksujen suuruus, siten että palkkatulo, yritystulon ansiotulo-osuus ja muu veronalainen ansiotulo ovat yhdenvertaisessa asemassa. -Tuodaan kaikki veronalaiset ansiotulot sosiaaliturvan piiriin siten, että niistä maksetaan sosiaaliturvamaksut, ne kerryttävät ansiosidonnaista turvaa ja eläkkeitä ja ne huomioidaan tuloharkintaisten etuuksien sovittelussa. Näitä tuloja ovat muun muassa yrittäjän ansiotulo-osuus, työkorvaukset, laskutuspalvelupalkkiot, lomarahat ja -korvaukset ja luottamustoimipalkkiot. -Selkeytetään käyttökorvausten, kuten tekijänoikeustulon, kohtelu sosiaaliturvassa.

Perustulo

Perustulo on universaali etuus, joka maksetaan automaattisesti kaikille Suomen sosiaaliturvan piirissä oleville täysi-ikäisille sekä itsenäisesti asuville alaikäisille. Perustulon maksatus on automatisoitu, eikä sitä tarvitse erikseen hakea. Se täydentää näin matalia työtuloja saumattomasti. Perustulon avulla voidaan kompensoida esimerkiksi ilmastotoimien johdosta nousevia kulutusveroja myös heidän kohdallaan, joiden tuloverotusta ei ole mahdollista laskea enää alemmas.

Vihreiden sosiaaliturvamallissa perustulo koostuu perusosasta sekä asumisosasta ja perustulon lapsikorotuksesta. Eläkeläiset saavat lisäksi perustulon eläkeläiskorotuksen. Perustulon perusosa on 600 euroa kuukaudessa, ja summa on jokaiselle täysi-ikäiselle yhtä suuri asuinkunnasta tai muista tekijöistä riippumatta. Perustulo korvaa nykyisen perustoimeentulotuen ja nykyiset asumistuet. Näiden lisäksi nykyinen lapsilisä lakkautetaan ja perustuloon sisällytetään perustulon lapsikorotus. Vihreiden mallin mukainen perustulo on ns. osittainen perustulo, sillä se ei korvaa kaikkea sosiaaliturvaa.

Perustulo on veroton etuus, joka voidaan toteuttaa kiinteän perustulon tai negatiivisen tuloveron mallina. Kiinteän perustulon mallissa perustulon täysi summa maksetaan ihmiselle 1–2 kertaa kuukaudessa hänen ansiotuloistaan riippumatta, eli ilman tuloharkintaa. Negatiivisen tuloveron mallissa perustuloa maksetaan vain niiltä kuukausilta, joilta ansiotulot jäävät alle tietyn rajan. Tämän rajan ylittävistä tuloista maksetaan ansiotuloveroa, kun taas kiinteän perustulon mallissa veroa maksetaan jo pienistä tuloista. Molemmissa malleissa käteen jäävä tulo ja todellinen veroprosentti ovat samat. Negatiivisen tuloveron malli edellyttää tulorekisterin hyödyntämistä.

Toimenpiteet lyhyellä aikavälillä:

-Otetaan käyttöön 200 euron vastikkeeton ja veroton takuutulo kaikille Suomen sosiaaliturvan piirissä oleville täysi-ikäisille sekä itsenäisesti asuville alaikäisille. Tämä toteutetaan tulorekisteriä hyödyntävällä mallilla, jossa ansiotulot sekä muut ensisijaiset sosiaaliturvaetuudet asumistukea ja lapsilisää lukuun ottamatta leikkaavat takuutuloa 27 % leikkautumisasteella, jolloin takuutulo täydentää hyvin matalia tuloja. Sidotaan takuutulo kansaneläkeindeksiin. -Kompensoidaan ilmasto- ja ympäristötoimien vaikutuksia ottamalla käyttöön hiiliosinko. Hiiliosinko kompensoi päästöverojen korotuksia jakamalla verotuotot tulonsiirtona.

Toimenpiteet pitkällä aikavälillä:

-Otetaan käyttöön perustulo, johon kuuluu 600 euron perusosa sekä asumisosa ja perustulon lapsikorotus. Perustulo korvaa sen ensiaskeleena toimineen takuutulon, ja erillisen tuloharkinnan sijaan perustulo integroidaan ansiotuloverotukseen joko kiinteän perustulon tai negatiivisen tuloveron mallilla. Sopeutetaan vähimmäismääräisten päivärahojen taso huomioiden perustulon vaikutus käteen jääviin tuloihin. Tasapainotetaan perustulon kuluja tuloveron korotuksilla siten, että keski- ja suurituloisille käteen jää suunnilleen saman verran tuloa kuin ilman perustuloa.

Perustulon asumisosa ja yleinen asumistuki

Asumiseen liittyvien tukien tarkoitus on huomioida pienituloisten asumismenoja ja kompensoida asumiskustannusten alueellisia eroja. Itse korkeita asumiskustannuksia hillitään ensisijaisesti riittävällä asuntotuotannolla.

Perustulon asumisosa on alueellisesti vaihteleva osa perustuloa, joka huomioi ja tasoittaa maan sisäisiä eroja asumisen ja liikkumisen kustannuksissa. Asumisosa on perustulon osana jokaiselle samassa kunnassa asuvalle yhtä suuri riippumatta yksilön toteutuneista asumiskustannuksista. Näin sosiaaliturva ei ohjaa asumisvalintoja vaan mahdollistaa asumisjärjestelyjen optimoinnin yksilön oman harkinnan mukaan. Jotta kunnilla on kannuste huolehtia riittävästä asuntotarjonnasta, tulee osa asumisosan kustannuksista kunnan maksettavaksi. Kasvukeskuksille siirtyvä maksupaine tulee kompensoida uudistamalla kuntien valtionosuusjärjestelmää. Asumisosan taso on sidottu kunnan asumiskustannuksia seuraavaan indeksiin. Kotitaloudessa asuvat lapset nostavat asumisosan määrää, ja vuoroasuvat lapset huomioidaan täysimääräisesti kaikkien huoltajien asumisosassa.

Koska toteutuneista asumiskustannuksista riippumaton asumisosa tukee samalla summalla myös heitä, joilla asumiskustannukset ovat matalat, tulee perustulon asumisosa ottaa käyttöön vasta kun omistusasumisen verotuksellinen hyöty huomioidaan esimerkiksi kiinteistöveron korotuksella tai asuntotuloveron käyttöönotolla tai vastaavalla tavalla osana asumisosan laskentaperusteita.

Ennen siirtymistä perustuloon tulee yleinen asumistuki muuttaa yksilökohtaiseksi, jolloin ruokakunnan muiden jäsenten tulot eivät vaikuta tuen määrään. Tällöin yksilökohtainen enimmäisasumismeno saadaan jakamalla ruokakunnan koon mukainen enimmäisasumismeno ruokakunnan aikuisten kesken huomioiden lapset huoltajien osuudessa.

Toimenpiteet lyhyellä aikavälillä:

-Automatisoidaan tulorekisterin avulla yleisen asumistuen tuloharkinta eli tuen leikkautuminen tulojen noustessa. -Palautetaan yleinen asumistuki vuokratasoindeksiin. -Poistetaan asunnon pääomavastikkeen huomioiminen yleisessä asumistuessa riittävän pitkällä siirtymäajalla. -Muutetaan yleisen asumistuen laskennassa työttömyysturvan lapsikorotus etuoikeutetuksi tuloksi eläkkeensaajan lapsikorotuksen ja opintotuen huoltajakorotuksen tapaan.

Toimenpiteet pitkällä aikavälillä:

-Korotetaan yleisen asumistuen enimmäistasoa keskimäärin 100 eurolla. Kohdennetaan korotus pienituloisille laskemalla asumistuen ansiotulovähennys 100 euroon. -Uudistetaan yleisen asumistuen laskentaa siten, että vuoroasuvat lapset huomioidaan kunkin huoltajan ruokakunnan koossa. -Muutetaan yleinen asumistuki yksilökohtaiseksi, jolloin ruokakunnan muiden jäsenten tulot eivät vaikuta tuen määrään. Varmistetaan muutoksessa asumistuen riittävä kohdentuminen pienituloisille esimerkiksi asumistuen ansiotulovähennystä pienentämällä. -Korvataan asumistukietuudet perustulon asumisosalla, joka on asuinkunnasta riippuen 100–400 euroa.

Perustulon lapsiko­rotus ja nuorisoraha

Lapsilisä Suomessa on universaali vastikkeeton etuus, jolla tuetaan lapsen hoitamisen ja kasvattamisen kuluja. Vihreiden sosiaaliturvamallissa perustulon lapsikorotus sisältyy huoltajien perustuloon 300 euron suuruisena lisänä per lapsi. Summalla on tarkoitus kattaa lapsen elatus ja se maksetaan yhdelle tai jaetusti useammalle huoltajalle osana näiden perustuloa.

Nuoren itsenäistymistä ja taloustaitojen opettelua tuetaan siirtämällä portaittain 15 ikävuodesta eteenpäin osa lapsilisästä tai perustulon lapsikorotuksesta nuorelle itselleen nuorisorahan muodossa. Omillaan asuvalle alaikäiselle maksetaan perustulon lapsikorotuksen tai nuorisorahan sijaan täyttä perustuloa samoin ehdoin kuin aikuiselle.

Toimenpiteet lyhyellä aikavälillä:

-Mahdollistetaan lapsilisän maksaminen tasan huoltajien kesken omalla ilmoituksella. -Otetaan käyttöön 15-, 16- ja 17-vuotiaille tarkoitettu nuorisoraha, joka siirtyy portaittain iän karttuessa 25 %, 25 % ja 50 % osuutena huoltajalle maksettavasta lapsilisästä tai perustulon lapsikorotuksesta nuorelle itselleen. Nuorisorahan perusteena on keskiarvo perheen saamista lapsiluvun mukaan vaihtelevista lapsilisistä.

Toimenpiteet pitkällä aikavälillä:

-Sidotaan lapsilisä kansaneläkeindeksiin. -Pidennetään lapsilisän maksamista siihen asti, kunnes lapsi täyttää 18 vuotta. -Korvataan nykymallinen lapsilisä perustulon lapsikorotuksella, jonka suuruus on 300 euroa.

Osallisuusraha

Jotta perusturva olisi tasoltaan riittävän korkea, tulee vihreiden sosiaaliturvamallissa universaalin perustulon päällä vielä toistaiseksi säilyttää syyperusteinen perusturvaetuus. Vihreiden mallissa tätä etuutta kutsutaan osallisuusrahaksi. Syyperusteisen osallisuusrahan avulla voidaan kohdentaa tukea perustuloa paremmin erilaisissa elämäntilanteissa kuten työttömyyden, opiskelun, alentuneen työkyvyn tai sairauden kohdalla.

Vihreiden sosiaaliturvamallissa perustulo ja osallisuusraha yhdessä korvaavat useimmat nykyiset syyperusteiset perusturvaetuudet kuten työmarkkinatuen, peruspäivärahan ja sairauspäivärahan, kuntoutustuen sekä näihin kytköksissä olevat ansiosidonnaiset osat kuten ansiopäivärahan. Osallisuusrahaa saavat myös opiskelijat ja osaamistaan täydentävät, jolloin erillisestä opintotuesta ja opintolainajärjestelmästä voidaan luopua kotimaassa opiskelevien osalta. Vanhempainpäivärahat säilyvät omina etuuksinaan.

Tuen tarpeen syystä riippumatta osallisuusraha on aina samansuuruinen ja se koostuu

perusosasta sekä ansiosidonnaisesta ansio-osasta. Työtulojen myötä osallisuusraha leikkautuu tulorekisteriä hyödyntäen automaattisesti siten, että työnteon kannustavuus säilyy. Ansio-osaan on automaattisesti oikeutettu, jos etuuden hakemista edeltää työssäoloehdon täyttävä työllisyysjakso.

Kuten nykyäänkin syyperusteisia etuuksia, osallisuusrahaa haetaan erikseen, ja tuen saamisen perusteena toimii yksi tai useampi elämäntilanteeseen liittyvä syy. Toisin kuin nykyään, etuuden syyperusteena voidaan huomioida useamman samanaikaisen elämäntilanteen yhdistelmä. Oikeus osallisuusrahaan alkaa täysi-ikäisenä, kun oikeus perustulon lapsikorotukseen ja nuorisorahaan lakkaa.

Toimenpiteet pitkällä aikavälillä:

-Yhdistetään työttömyyden, sairauden ja opiskelun perusteella maksettavat perusturvaetuudet osallisuusrahaksi, jota maksetaan syyperusteisesti vihreiden sosiaaliturvamallin mukaisen perustulon päälle. Osallisuusraha koostuu 300 euron perusosasta sekä ansiosidonnaisesta ansio-osasta. -Korvataan ansiosidonnaiset päivärahat vanhempainpäivärahoja lukuun ottamatta osallisuusrahan ansio-osalla. Osallisuusraha on täysin Kelan maksama, jolloin työttömyyskassoilta poistuu tehtävä päivärahojen maksajana.

Ansioturva

Ansiosidonnainen turva tasaa äkillistä tulonmenetystä, esimerkiksi työttömyyden tai sairauden kohdatessa, huomioiden tulonmenetystilannetta edeltävän tulotason. Ansioturva mahdollistaa tulotason kohtalaisen säilymisen lyhyiden tulottomien jaksojen aikana, jolloin menoja on vaikea karsia nopeasti, ja toisaalta antaa aikaa sopeuttaa menotasoa olosuhteen pitkittyessä.

Nykyinen ansiosidonnainen työttömyystuki asettaa palkansaajat eriarvoiseen asemaan riippuen siitä, kuuluvatko nämä työttömyyskassaan vai ei. Lisäksi yrittäjät ja muut epätyypillistä työtä tekevät ovat eriytetty omiin vakuutusjärjestelmiinsä. Ongelma tulee korjata myöntämällä ansioturva kaikille ansiotulon saajille, jos etuuden hakemista edeltää työssäoloehdon täyttävä työllisyysjakso. Työssäoloehto ja ansioturvan taso määritellään jatkossa työtulojen perusteella (ns. euroistaminen) ja kaikki veronalaiset ansiotulot työn muodosta riippumatta huomioidaan yhtäläisesti, jolloin palkkatyön, apurahan ja yrittäjätulon yhdistäminen ei ole ongelma. Sama periaate koskee kaikkia ansiosidonnaisia etuuksia kuten työttömyystukea, sairauspäivärahaa ja vanhempainpäivärahoja.

Ansioturvan taso ja kesto määrittävät turvan toimivuuden ja samalla järjestelmän kustannukset. Liian matala turvan taso voi synnyttää lisävakuutusjärjestelmiä, jotka hajauttavat yhteistä sosiaaliturvaa. Toisaalta ero perusturvan ja ansioturvan välillä ei voi olla niin suuri, että järjestelmän sosiaalinen oikeutus katoaa. Nykyään ansioturvan taso on kytketty laskennallisesti perusturvan tasoon, jolloin perusturvan nostamiseen käytettyä rahaa valuu ansioturvan kustannuksiin. Tämän vuoksi tulee poistaa tämä ns. kaksoiskytkös, jotta on mahdollista tehokkaasti parantaa perusturvaa.

Vihreiden sosiaaliturvamallissa ansiosidonnaista turvaa voi saada osana osallisuusrahaa, vanhempainpäivärahoja, saattohoitorahaa ja sururahaa näiden etuuksien perustasoa korkeampana ansio-osana.

Toimenpiteet lyhyellä aikavälillä:

-Tuodaan kaikki palkansaajat, yrittäjät sekä muut veronalaista ansiotuloa saavat työn muotoja erottelematta yhteisen ansiosidonnaisen sosiaaliturvan piiriin. -Luodaan Kelaan työttömän ansiopäiväraha, jota maksetaan niille, jotka eivät kuulu työttömyyskassaan. -Muutetaan kaikkien ansiosidonnaisten päivärahaetuuksien työssäoloehto ja suuruuden määrittely tuloperusteiseksi siten, että kaikki veronalainen ansiotulo työn muodosta riippumatta kerryttää ansioturvaa yhteisellä kertymällä. -Poistetaan ansioturvan tason ns. kaksoiskytkös eli taitekohdan määräytyminen perusturvan tason mukaan ja sidotaan taitekohta indeksiin. -Mahdollistetaan ansioturvan saaminen nykyistä lyhyemmän työssäolojakson jälkeen lyhentämällä vastaavasti lyhyimmän ansioturvan kestoa. -Selvitetään mahdollisuutta kytkeä ansioturvan kesto työmarkkinoiden suhdannevaihteluihin. -Määritellään ansioturvan taso summana per kuukausi työpäivien sijaan ja kesto työpäivien sijaan viikoissa tai kuukausissa.

Sosiaali­turva eri tilanteissa

Siirtymässä kohti vihreiden sosiaaliturvamallia on tärkeää kehittää nykyisiä syyperusteisia etuuksia ja sosiaalipolitiikkaa myös lyhyellä aikavälillä. Pitkällä aikavälillä perustulo ja osallisuusraha korvaavat suuren osan nykymuotoisista syyperusteisista etuuksista. Samalla jatkossakin tarvitaan yksilöllisiin erityistarpeisiin vastaavia tukimuotoja.

Työttömyys

Työttömyyden kohdatessa jokaisella on oltava oikeus riittävään toimeentuloon. Vihreille on työttömyysturvajärjestelmässä tärkeää painottaa ihmislähtöisyyttä ja työttömän omaa toimijuutta valvonnan ja sanktioiden sijaan. Työttömyysetuuksien lisäksi tukea tarvitsevalle tulee tarjota asiakaslähtöisiä palveluja hänen yksilöllisten tarpeidensa mukaisesti. Palveluihin tulee olla riittävät resurssit koko maassa. Järjestelmän tulee tunnistaa tilanteet, joissa työttömän terveyden tai voimavarojen kannalta häntä ei voi velvoittaa työn hakemiseen tai tekemiseen. Pitkäaikaistyöttömyys on merkittävä riski köyhyydelle ja terveysongelmille, eivätkä pitkäaikaistyöttömät saa jäädä unohdetuksi ihmisryhmäksi. On pidettävä huoli, että pitkäaikaistyöttömät eivät joudu sinnittelemään pitkäaikaisesti sellaisten sosiaaliturvaetuuksien varassa, jotka eivät vastaa heidän tarpeisiinsa. Heille on mahdollistettava nopea pääsy kuntoutukseen, työkokeiluihin ja täsmätyökykyisten palveluihin sekä etsittävä reittejä takaisin työelämään.

Toimenpiteet lyhyellä aikavälillä:

-Korotetaan työmarkkinatukea ja peruspäivärahaa asteittain 100 eurolla niin, että ensimmäinen askel on 50 euroa. -Luovutaan työttömyysturvan korvauksettomista määräajoista, eli niin sanotuista karensseista, sekä samaan sanktiojärjestelmään kuuluvista työssäolovelvoitteista. -Lievennetään työttömän tuloloukkuja kohtuullistamalla työttömyysetuuksien leikkautumisastetta tilanteissa, joissa eri tukien ja mahdollisen tulojen ulosmittauksen leikkautumisasteet kumuloituvat päällekkäin. -Poistetaan työmarkkinatuesta alle 25-vuotiaiden ammatillista koulutusta vailla olevien henkilöiden viiden kuukauden odotusaika. -Luovutaan alle 25-vuotiaiden työttömien muita tiukemmasta sanktioinnista liittyen koulutuksen suorittamiseen. -Muutetaan työllistymistä edistävään omaehtoiseen opiskeluun hakeutuminen työttömän omaksi ilmoitusasiaksi ilman TE-palvelujen tilannearviointia. Mahdollistetaan työmarkkinatuella opiskelu työttömän omalla ilmoituksella koko työllistymistä edistävän tutkinnon tai sen osan suorittamisen ajaksi. -Kehitetään työllistymistä edistäviä palveluja asiakaslähtöisesti painottaen palvelujen vapaaehtoisuutta ja palvelunsaajan omaa motivaatiota. Liitetään samalla mukaan työttömille räätälöidyt sosiaali- ja terveyspalvelut, sillä monesti etenkin pitkäaikaistyöttömien kohdalla todellinen palveluntarve on työhön liittyviä palveluja laajempaa. -Joustavoitetaan työttömyysetuuksien velvoitteiden täyttämistä huomioimalla paremmin erilaiset työn ja toimeliaisuuden muodot kuten vapaaehtoistyö, järjestöllinen toiminta ja omaehtoinen opiskelu. Osa-aikatyö ja muu soviteltu työjärjestely tulee laskea velvoitteet täyttäväksi toiminnaksi. -Korjataan työttömyysturvaa siten, ettei oman ammattitaidon ylläpitämistä kuten soittoharjoittelua lasketa työttömyysetuusoikeutta estäväksi toiminnaksi. -Luovutaan työttömyysetuuden laskennassa käytetystä erityisestä sovittelujaksosta ja laskennallisesta palkasta. Sen sijaan sovitellaan työttömyysetuudet ja työtulot yhteen käyttämällä kuukauden jaksoja. Huolehditaan, että työttömyysetuuden päättyessä sovittelujakson voi päättää joustavasti. -Kevennetään työttömän palkkatuen byrokratiaa ja mahdollistetaan, että palkkatukihakemuksen voi täyttää myös työnhakijaosapuoli. -Luovutaan työllistymistä edistävän palvelun ja työttömyysetuuksien välisestä kytköksestä siten, ettei poissaolo palvelusta vaikuta työttömyysetuuteen. Muutetaan palvelun poissaoloseuranta henkilön omaksi ilmoitusasiaksi.

Toimenpiteet pitkällä aikavälillä:

-Korvataan työttömyysetuudet perustulolla ja osallisuusrahalla.

Opiskelu

Vihreiden mielestä myös opiskelijalle kuuluu riittävä toimeentulo. Vihreiden sosiaaliturvamallissa opiskelijoiden sosiaaliturva saatetaan samalle tasolle muiden työikäisten kanssa luopumalla erillisestä opintotuesta ja tuomalla opiskelijat perustulon ja osallisuusrahan piiriin.

Opiskelijan tulee voida halutessaan keskittyä opiskeluun ilman turvautumista opintolainaan. Samalla järjestelmän tulee mahdollistaa opiskelun ja työn yhdistäminen. Joustava sosiaaliturva on jatkossa yhä tärkeämpää, kun tavoitellaan elinikäistä oppimista, jossa ihmiset täydentävät osaamistaan uran aikana ja yhdistelevät yksilöllisesti eri toimeliaisuuden muotoja. Elinikäinen oppiminen lisää ihmisten yhdenvertaisuutta edistämällä ihmisten sosiaalista liikkuvuutta.

Lyhyellä aikavälillä opiskelijoiden toimeentuloa tulee parantaa nostamalla opintorahan tasoa, sillä yhdessä yleisen asumistuen kanssa se ei riitä kattamaan opiskelijan elinkustannuksia. Lisäksi opiskelun ja työnteon yhdistämistä tulee selkiyttää muun muassa korvaamalla vuositulorajat tasaisella etuuden leikkautumisella työtulojen myötä.

Toimenpiteet lyhyellä aikavälillä:

-Korotetaan opintorahaa 100 eurolla. -Sidotaan opintotuen vuosituloraja soveltuviin indekseihin. -Yksilökohtaistetaan täysi-ikäisten sekä itsenäisesti asuvien alaikäisten opintoraha siten, ettei tuen määrään vaikuta enää tuen saajan asumisjärjestely eikä vanhempien tulot. Yhtenäistetään opintorahan taso näille ryhmille itsenäisesti asuvan täysi-ikäisen opintorahan tasolle. -Korvataan opintotukikuukausien määrään perustuva vuosituloraja tasaisella tuen leikkautumisasteella tulorekisteriä hyödyntäen. Tässä yhteydessä luovutaan opintorahan enimmäistukiajasta. -Lasketaan opintotuen opintopistevaatimuksia. -Poistetaan korkeakouluopiskelusta enimmäistukiajan kaksiportaisuus, eli alemman ja ylemmän korkeakoulututkinnon erilliset enimmäistukiajat. -Muutetaan opintolainahyvitykseen vaadittavan tutkinnon suorittamisen määräajan laskenta huomioimaan vain valmistumiseen johtavan tutkinnon suorittamisen läsnäololukukaudet. Myönnetään määräaikaan huojennusta opintojen etenemiseen vaikuttavien sosiaalisten tai terveydellisten syiden perusteella. -Ulotetaan opintolainanhyvitys koskemaan myös toista astetta. -Sidotaan opintolainan takaisinmaksu opinto-oikeuden päättymiseen tai valmistumiseen opintotuen päättymisen sijaan. -Luodaan elinikäisen oppimisen mahdollistava julkisrahoitteinen osaamisturvamalli. Malliin kuuluu Kelan hallinnoima osaamisturvatili, jolla katetaan opiskelijan toimeentuloa ja mahdollisia ansionmenetyksiä opiskelun aikana. -Luodaan kaikenikäisille tarkoitettu kansallinen osaamisohjelma, jonka kautta mikä tahansa toisen asteen tutkintoon tai osatutkintoon tähtäävä koulutus on maksutonta henkilöille, joilta puuttuu toisen asteen tutkinto. Mahdollistetaan osana ohjelmaa koulutuksen ajaksi tulottomille opiskelijoille työmarkkinatuen tasoinen perusturvaetuus. -Perustetaan julkisesti hallinnoitu apurahajärjestelmä ulkomailta saapuvien, vainoa ja väkivaltaa lähtömaasta pakenevien opiskelijoiden tukemiseksi.

Toimenpiteet pitkällä aikavälillä:

-Korvataan opintoraha perustulolla ja osallisuusrahalla. -Luovutaan opintolainajärjestelmästä muuten kuin ulkomailla opiskelevien osalta.

Vanhemmuus ja huoltajuus

Lapsiköyhyys on lisääntynyt Suomessa viime vuosina. Sillä on tutkimusten mukaan pitkäaikaisia vaikutuksia lapsen elämään kuten terveyteen ja tulevaisuuden koulutustasoon. Sosiaaliturvauudistuksessa on torjuttava erityisesti lapsiköyhyyttä, mutta samalla on huolehdittava, että myös huoltajille itselleen tarkoitetut tuet ovat reiluja ja tasa-arvoista vanhemmuutta tukevia.

Perheet ovat moninaisia, mikä tulee huomioida myös sosiaaliturvassa. Jokaisella lapsella tulee olla subjektiivinen oikeus maksuttomaan varhaiskasvatukseen, minkä myötä voidaan luopua työnteon kannusteita heikentävistä varhaiskasvatusmaksuista.

Toimenpiteet lyhyellä aikavälillä:

-Korotetaan vähimmäismääräisiä vanhempainpäivärahoja asteittain 100 eurolla niin, että ensimmäinen askel on 50 euroa. -Tehdään varhaiskasvatuksesta asteittain maksutonta. -Lisätään adoptioperheille oikeus 40 päivän odotusrahaan lapsipäätöksestä. Odotusraha vastaa biologisen vanhemman raskausrahaa. -Pidennetään perhehoitajien ja perhehoidon piirissä olevien lasten ja nuorten oikeutta perhehoitosidonnaisiin sosiaalietuksiin ja tukiin kunnes nuori täyttää 20 vuotta. -Automatisoidaan vanhempainrahan myöntämistä byrokratian vähentämiseksi. -Nostetaan ansiosidonnaisten vanhempainpäivärahojen määrä 18 kuukauteen siten, että lapsen hoitovastuun tasainen jakautuminen monihuoltajaperheissä lisää yhteiskunnallista tasa-arvoa. -Kehitetään lainsäädäntöä siten, että se tunnistaa vanhempainrahan jakaantumisen osalta moninaisesti eri perhemuodot, kuten sateenkaari- ja uusperheet. Lisätään isovanhemmille oikeus ansiosidonnaisen vanhempainvapaan käyttöön. -Myönnetään vauvapakkaus kaikille Suomessa vauvan saaville perheille. -Tehdään Lukulahja lapselle -kirjakassista pysyvä luontoisetuus vauvaperheille osana neuvolajärjestelmää. -Lisätään perhekeskuksissa ja neuvoloissa perheen sosiaaliturvaan liittyvää neuvontaa ja ohjausta.

Toimenpiteet pitkällä aikavälillä

-Muutetaan vanhempainpäivärahat vastaamaan osallisuusrahan tasoa niiden säilyessä erillisinä etuuksina. -Taataan yksinhuoltajille subjektiivinen oikeus lapsiperheiden kotipalveluun.

Vammaisuus

Vammaisperusteisten tukien tarkoituksena on varmistaa jokaisen ihmisen perusoikeuksien ja ihmisarvoisen elämän toteutuminen täysimääräisesti, riippumatta toimintakykyrajoitteen tai vamman luonteesta. Vammaisuuteen liittyvät erityistarpeet tulee huomioida sosiaaliturvajärjestelmässä ilman yksilölle koituvaa ylimääräistä vaivaa tai huolta.

Vammaisperusteisten tukien on oltava ihmislähtöisiä ja palveluiden on perustuttava kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin tukemiseen. Palveluiden ja rahallisen tuen on toimittava saumattomasti keskenään ja avun ja tuen saannin tulee perustua yksilölliseen tarpeeseen riippumatta vamman laadusta ja diagnoosista. Kelan kuntoutuspäätösten tulee olla yksilöllisiä ja huolellisesti perusteltuja, ja erityisesti hylkäävien päätösten yhteydessä on tarjottava riittävää palveluohjausta ja neuvontaa.

Silloin kun vammaisella henkilöllä on vähän tai ei ollenkaan työtuloja, hän voi Vihreiden sosiaaliturvamallissa saada perustulon lisäksi osallisuusrahaa tai eläkettä. Vammaisperusteisilla tuilla taas tuetaan vammaisen osallistumista yhteiskuntaan ja korvataan vammaiserityisiä kuluja yksilöllisten tarpeiden mukaisesti.

Toimenpiteet lyhyellä aikavälillä:

-Automatisoidaan vammaisperusteisia etuuspäätöksiä ja lisätään ajallisesti pitkiä päätöksiä tilanteissa, joissa vamman aste ei oletettavasti muutu, jotta tarveharkinta ja asiakkaan pallottelu vähenee. -Varmistetaan että vammaisen palveluita koskevat päätökset tehdään aina ensisijaisesti pysyväisluonteisina toistaiseksi voimassa olevina, ellei vammaisen oma etu, yksilöllinen tilanne tai palvelun tilapäinen luonne edellytä määräaikaista päätöstä. -Rajataan vammaisten asumiseen liittyvät palvelut hankintalain ulkopuolelle, jotta taloudellisen tehostamisen tarve ei aja vammaisten perusoikeuksien edelle. -Vahvistetaan vammaisten henkilöiden oikeutta yksilöllisesti sopivaan yhteiskunnalliseen osallisuuteen helpottamalla kuntoutustuen käyttöä ja luomalla julkisen sektorin, yksityisen sektorin ja kolmannen sektorin yhteistyöllä vammaisille räätälöityjä työmahdollisuuksia yksilön tarpeiden ja vahvuuksien pohjalta. -Varmistetaan että osa julkisen sektorin avoimista työpaikoista räätälöidään standardinomaisesti muillekin kuin täysaikaisille ja täystyökykyisille työntekijöille. Avataan kuntiin ja eri yhteiskunnan sektoreille vakanssipaikkoja, jotka sopivat erityisen hyvin esimerkiksi vammaisten ihmisten täytettäväksi. -Kielletään sellainen järjestetty toiminta, jossa kuntoutus- tai sosiaalipalvelu on tosiasiallisesti työtä ilman normaaleja työntekijän oikeuksia ja työn vaativuutta vastaavaa palkkaa. -Kehitetään palkkatukea sisältämään nykyistä enemmän vammaisten ja täsmätyökykyisten työllistymistä tukevia elementtejä. Vahvistetaan viranomaisyhteistyötä siten, että palkkatukea käytetään nykyistä enemmän tukemaan vammaisen työntekijän siirtymistä työtoiminnasta työelämään, erityisesti yksityiselle sektorille. -Lisätään työolosuhteiden järjestelytuen käyttöä täsmätyökykyisille ja vammaisille. Kasvatetaan työpaikan muutostöiden ja apuvälineiden hankintojen tuen määrää 10 000 euroon henkilöä kohden ja korotetaan toisen työntekijän antaman avun korvattavaa tuntimäärää 50 tuntiin kuukaudessa. -Mahdollistetaan työnantajakohtainen päätösmenettely työolosuhteiden järjestelytuessa, jolla tukea voidaan hakea ja myöntää yhteisönä eikä vain henkilökohtaisesti. Mahdollistetaan työnantajille tuen myönnön automatisointi ensimmäisen puoltavan päätöksen jälkeen.

Sairasta­mi­nen, kuntoutus sekä terveyden­hoi­to­kulut

Jokaisen toimeentulo on turvattava inhimillisesti sairauden aikana ja silloin kun toimintakyky on joko hetkellisesti tai määrittelemättömäksi ajaksi alentunut. Sosiaaliturvajärjestelmän on toimittava niin, että sairaudesta toipuva voi yksilöllisen tilanteen mukaan keskittyä täysimääräisesti toipumiseen. Samalla järjestelmän tulee helpottaa esimerkiksi täsmätyökykyisten ja omaishoitajien mahdollisuutta työnteon ja sosiaaliturvan yhdistämiseen. Omaishoitajuus ei saa muodostua esteeksi palveluiden piiriin pääsylle niin hoidettavalle kuin hoitajallekaan. Sujuvoitetaan ja yksinkertaistetaan sairauspäivärahan ja osasairauspäivärahan monimutkaisia ehtoja kautta linjan.

Sairauteen ja terveydenhoitoon voi liittyä myös pitkäaikaisia tai pysyviä kuluja. Merkittävä köyhyyttä ja etenkin eläkeläisköyhyyttä lisäävä ongelma on korkeat terveydenhoito- ja lääkekulut. Tähän tulee puuttua muun muassa alentamalla näiden kulujen omavastuuosuuksia, lisäämällä asiakasmaksujen perimättä jättämistä ja ottamalla käyttöön henkilön terveysmenojen yhdistetty maksukatto olemassa olevien kuluerityisten kattojen päälle.

Toimenpiteet lyhyellä aikavälillä:

-Korotetaan vähimmäistasoista sairauspäivärahaa ja kuntoutusrahaa asteittain 100 eurolla niin, että ensimmäinen askel on 50 euroa. -Kehitetään sosiaaliturvaetuuksien myöntämisperusteita siten, että diagnoosiperusteisen luokituksen rinnalla mahdollistetaan nykyistä selkeämmin myös yhtenäisin kriteerein selvitetty toimintakyvyn lasku ja oireisto silloinkin, kun selkeää diagnoosia ei löydy. Näin tukien piiriin voivat päästä vaikeasti diagnosoitavia tai toiminnallisia häiriöitä sairastavat henkilöt. -Mahdollistetaan vähimmäismääräisen sairauspäivärahan saaminen ilman enimmäisaikaa. Nostetaan osasairauspäivärahan enimmäiskesto vuoteen. Työkykyarviointi ja kuntoutusmahdollisuuksien kartoittaminen pysyvät tavallisena osana etuutta, paitsi tilanteessa jossa etuudensaaja siirtyy palliatiivisen hoidon piiriin. -Mahdollistetaan, että kuntoutusta ja kuntoutuksen tukia sekä työkyvyttömyyseläkettä voi hakea sähköisesti. -Asetetaan kuntoutustuen myöntämiselle vuoden vähimmäiskesto, jos hoitava lääkäri puoltaa yli vuoden tukea. -Helpotetaan kuntoutustuen ja osa-aikaisen työnteon yhdistämistä ottamalla käyttöön joustava maksuperusteinen tulosovittelu. Luovutaan vaikeaselkoisesta ja polkuriippuvuutta lisäävästä osakuntoutustuesta. -Luodaan ammatillisen kuntoutuksen yhteistoimintamalli Kelan ja eläkevakuutusyhtiöiden välille, jonka tarkoituksena on puuttua ja auttaa paremmin asiakkaan tilannetta työkyvyttömyyden varhaisessa vaiheessa sekä vähentää etuusbyrokratiaa. -Korotetaan omaishoidon tuen vähimmäishoitopalkkio 500 euroon kuukaudessa ja hoidollisesti raskaan siirtymävaiheen aikana maksettava vähimmäishoitopalkkio 1000 euroon kuukaudessa. -Poistetaan omaishoidon tuen hoitopalkkion määrärahasidonnaisuus ja siirretään se Kelan maksettavaksi. -Muutetaan tartuntatautipäivärahalakia siten, että se huomioi poikkeustilanteet kuten laajan epidemian aiheuttaman terveydenhuollon ylikuormituksen, jonka aikana tavanomaiset myöntämisen ehdot on vaikea täyttää.

-Otetaan käyttöön suruvapaa, jonka aikana perheenjäsenen menettäneelle voidaan maksaa kuukauden ajan ansiosidonnaista sururahaa ilman sairauspäivärahaan liittyvää oireen arviointia työkyvyttömyyden vuoksi. Sururahan suuruus ja sen suhde muihin sosiaaliturvaetuuksiin on sama kuin sairauspäivärahalla. [Puoluekokouksen 22.5.2022 aloitepäätös: ”Puoluekokous kannattaa tavoitetta kuuden kuukauden suruvapaasta alaikäisen lapsensa menettäneille vanhemmille. Puoluekokous edellyttää, että tavoite lisätään Vihreiden sosiaaliturvaohjelmassa (2022) esiteltyyn suruvapaaseen lisäkirjauksena.”] -Otetaan käyttöön saattohoitovapaa, jonka myötä saattohoidossa olevan ihmisen läheisellä on oikeus Kelan maksamaan ansiosidonnaiseen saattohoitorahaan enintään kolmen kuukauden ajaksi. Saattohoitorahan suuruus ja sen suhde muihin sosiaaliturvaetuuksiin on sama kuin sairauspäivärahalla. -Siirretään sosiaali- ja terveydenhuollon peruspalveluista syntyvien asiakasmaksujen perintä pois yksityisiltä perintätoimistoilta. -Varmistetaan että kunnat ja hyvinvointialueet noudattavat täysimääräisesti asiakasmaksulakia. Tiedotus asiakasmaksujen alentamisesta ja perimättä jättämisestä on oltava kattavaa ja maksujen huojennusmahdollisuutta on käytettävä yhdenvertaisesti ja systemaattisesti asuinpaikasta riippumatta. -Pienennetään terveydenhoito-, lääke- ja matkakustannusten alkuomavastuita ja otetaan käyttöön henkilön kaikkien terveysmenojen yhteinen maksukatto olemassa olevien kuluerityisten kattojen lisäksi. -Otetaan käyttöön automaattinen tulosidonnainen terveydenhoitomaksujen ja lääkekorvausten omavastuun huojennus ja lääkemenojen korvausten järjestelmä hyödyntäen reaaliaikaista tulorekisteriä.

Toimenpiteet pitkällä aikavälillä:

-Korvataan sairauspäiväraha ja kuntoutustuki perustulolla ja osallisuusrahalla. Kuntoutusraha säilyy erillisenä mutta osallisuusrahan tasoa vastaavana etuutena. -Korvataan matalimmat omaishoitajien hoitorahat kokonaan ja suuremmat osittain perustulolla ja osallisuusrahalla. Perustuloa voi käyttää joustavasti silloin, kun läheiset tarvitsevat tukea ja hoivaa, mutta sitä ei tarvitse erikseen hakea. Muita omaishoitajien palveluita tarvitaan jatkossakin.

Eläkkeet

Eläkkeet ovat olennainen osa hyvinvointivaltion sosiaaliturvaa, joka kuuluu jokaiselle. Eläkejärjestelmä takaa riittävän toimeentulon myös siinä elämänvaiheessa, kun ihminen on saavuttanut eläkeiän tai työkykyä ei ole. Kelan maksamat eläkkeet sekä työeläke ovat osa julkista sosiaaliturvaa ja siten niitä tulisi kehittää samojen periaatteiden mukaan kuin muutakin sosiaaliturvaa

Eläkejärjestelmän haasteena ovat korkeat ja nousevat menot johtuen heikentyneestä huoltosuhteesta, elinajan pidentymisestä sekä työeläkejärjestelmän riittämättömästä rahastoinnista. Työeläkemenoja on ollut poliittisesti vaikeaa sopeuttaa johtuen tulkinnasta, että työeläke kuuluu omaisuudensuojan piiriin. Tulkinta on ongelmallinen koska se on mahdollistanut työeläkkeiden erityiskohtelun verrattuna muuhun sosiaaliturvaan. Toisaalta omaisuudensuojatulkinta antaa tuleville ansioeläkkeille suojaa poliittisilta muutoksilta ja turvaa eläkkeen eksportoimisen eli maksatuksen ulkomailla asuvalle eläkeläiselle. Eläkejärjestelmän kasvava ja nuorempiin polviin kohdistuva rahoituspaine on ongelma sukupolvien välisen oikeudenmukaisuuden kannalta.

Eläkejärjestelmä tarvitsee pitkän aikavälin uudistuksen, jolla hillitään järjestelmän kustannuksia, lisätään sukupolvien välistä oikeudenmukaisuutta ja parannetaan pienituloisten eläkeläisten toimeentuloa. Palkkatöissä ja yrittäjänä työskennelleiden eläkkeet tulee yhtenäistää. Uudistuksella tulee lisäksi helpottaa eläkeläisten työntekoa ja laskea eläkkeellä tehdyn työn verotusta. Keskeistä eläkejärjestelmän legitimiteetille on sen vakaus ja luotettavuus.

Vihreiden sosiaaliturvamallissa eläke koostuu perustulosta ja ansioeläkkeestä. Jokainen työuralla ansaittu euro kasvattaa ansioeläkettä ja käteen jäävää eläkettä. Eläkkeellä ihminen saa perustuloa kuten työelämässä ollessaan, mutta korotettuna perustulon eläkeläiskorotuksella. Perustulo korvaa nykyiset Kelan maksamat eläkkeet eli kansaneläkkeen ja takuueläkkeen. Koska eläkeläisen perustulo sisältää myös asumisosan, ei jatkossa tarvita eläkkeensaajan asumistukea kuten ei yleistä asumistukeakaan.

Toimenpiteet lyhyellä aikavälillä:

-Otetaan eläkkeissä ja työkyvyttömyyseläkkeessä käyttöön tasaisen leikkautumisen lineaarimalli, jossa suojaosan ylittävät työtulot leikkaavat eläkettä tasaisesti. -Mahdollistetaan kaikkien eläkkeiden hakeminen sähköisesti. -Sujuvoitetaan etuuskäsittelyssä työkyvyttömyyden vuoksi eläkkeelle siirtymistä, jotta ehkäistään todellisuudessa työkyvyttömien henkilöiden hakemusbyrokratiaa ja väärillä etuuksilla olemista. -Varmistetaan ettei työkyvyttömyyden vuoksi eläkkeellä olevan henkilön oikeus etuuteen vaarannu työnteon kokeilemisen vuoksi. -Korjataan Kelan maksamaa leskeneläkettä siten, ettei lesken kansaneläke tai vastaava eläke ulkomailta vaikuta leskeneläkkeen alkueläkkeen määrään.

Toimenpiteet pitkällä aikavälillä:

-Otetaan käyttöön vihreiden sosiaaliturvamallin mukainen perustulo ja sen lisäosana eläkeläiskorotus. Nämä korvaavat takuueläkkeen ja kansaneläkkeen, sekä eläkkeensaajan asumistuen. -Uudistetaan perhe-eläkkeitä niin, että henkilön kuollessa tämän leski tai lapsi saa kuolleen ansiotasoon perustuvaa tukea vastaavalta ajalta kuin mitä voidaan myöntää työttömän ansioturvaa. Näin tuki kohdistuu paremmin äkilliseen muutokseen sopeutumiseen. -Yhdistetään Kelan kansaneläke ja takuueläke yhdeksi eläke-etuudeksi, joka on nykyisen takuueläkkeen tasoinen mutta joka sovitellaan tasaisesti leikkautuen työeläkkeeseen, jotta kaikki kerrytetty eläke kasvattaa käteen jääviä tuloja. Toteutetaan muutos kustannusneutraalisti eläkeläisten välisenä tulonsiirtona säätämällä eläketulon verovähennyksiä ja eläketulon lisäveroa. Tehdään muutos hallitusti, ihmisten toimeentuloturvasta huolta pitäen ja muutoksen kustannuksia silmällä pitäen.

Ansioeläke

Ansioeläke viittaa työuran aikaisiin ansiotuloihin perustuvaan eläkkeen osaan, jonka tarkoitus on ansioturvan tavoin pehmentää muutoksia tuloissa työuran jälkeen. Ansioeläke on nykyään hoidettu ansiosidonnaisen työeläkkeen avulla. Vaikka työeläkejärjestelmän omaisuudensuojatulkintaan liittyy ongelmia, poliittisista syistä ja järjestelmän vakauden kannalta on järkevintä kehittää olemassa olevaa työeläkejärjestelmää ottaen huomioon perustulon käyttöönotto myös eläkeläisille.

Vihreiden sosiaaliturvamallissa työeläke maksetaan eläkeläisen perustulon päälle. Koska mallissa nimellinen työeläke säilyy samana, vaikka sen pohjalle maksetaan lisäksi perustuloa, tulee työeläkkeen verotusta nostaa, jotta eläkeläisen käteen jäävä tulo olisi karkeasti nykyistä vastaava. Koska nimellinen työeläke ei muutu, työeläkemaksua ei ole mahdollista pienentää. Eläkemenoja voidaan kuitenkin hillitä verottamalla työeläkkeitä. Yrittäjät ja muut veronalaista ansiotuloa saavat tulee ottaa mukaan yhteiseen työeläkejärjestelmään. Kaikille kuuluu eläke samoilla ehdoilla ja laskentaperusteilla.

Jotta työeläkejärjestelmän rahoitus olisi kestävällä pohjalla ja eläkemaksua ei tarvitsisi enää myöhemmin nostaa merkittävästi, tarvitaan automaattinen eläkemaksun vakautusmekanismi, jonka tavoitteena on säilyttää eläkemaksutaso vakaana pitkälle tulevaisuuteen. Mekanismi automaattisesti laskee tai nostaa eläkemaksuja riittävälle tasolle huomioiden tekijöitä kuten elinajanodote, syntyvyys, maahanmuutto, eläkesijoitusten tuotto sekä työllisyys- ja taloustilanne. Mahdolliset tarpeelliset tasonkorjaukset tulee tehdä oikea-aikaisesti, jotta tulevat sukupolvet eivät joudu maksamaan suurempaa osuutta työeläkekustannuksista.

Työeläkemaksuun liittyvää hallintoa kevennetään automatisoimalla sen maksatus kansalaisen verotilin avulla. Verottaja ohjaa eläkemaksun oikealle eläkelaitokselle. Jotta suuri eläkerahastovarallisuus ei olisi vain yhden tahon sijoituspäätösten käytössä, tulee eläkevarojen hallinnointi olla hajautettua. Sijoituksissa tulee olla riittävästi hajautusta kansainvälisesti ja vakavaraisuussääntöjen tulee mahdollistaa nykyistä korkeamman tuottotavoitteen samalla, kun nostetaan sijoitusten vastuullisuusvaatimuksia.

Toimenpiteet lyhyellä aikavälillä:

-Otetaan käyttöön automaattinen työeläkemaksun vakautusmekanismi. -Toteutetaan eläkemaksun tarpeellinen korotus ja tasapainotetaan järjestelmän kustannuksia korottamalla työeläkkeiden verotusta tai pienentämällä niihin kohdistuvia verovähennyksiä. -Poistetaan 18 vuoden alaikäraja eläkkeiden kerryttämiselle. -Otetaan käyttöön kansalaisen verotili, jonka kautta hoidetaan verojen ja eläkemaksujen tilitys. -Lisätään vuosittain myönnettävien ylimääräisten taiteilijaeläkkeiden määrää ensi vaiheessa sadalla kappaleella ja pitemmällä aikavälillä todellista tarvetta vastaavalle tasolle.

Toimenpiteet pitkällä aikavälillä:

-Korjataan työeläkkeiden verotus perustulon käyttöönoton myötä tasolle, jolla eläkeläiselle jää käteen vastaava summa kuin ennen perustulon käyttöönottoa. -Ulotetaan eläketurva koskemaan kaikkea työtä siten, että kaikki veronalainen ansiotulo kerryttää työeläkettä samalla tavalla riippumatta siitä, tekeekö työtä palkkasuhteessa, yrittäjänä tai muussa muodossa.

Toimeen­tu­lotuki

Toimeentulotuki on sosiaaliturvajärjestelmän viimesijainen taloudellinen tuki, johon jokaisella on oikeus mikäli tulot ja varat eivät riitä välttämättömiin jokapäiväisiin menoihin.

Vihreiden tavoitteena on palauttaa toimeentulotuki takaisin tosiasiallisesti väliaikaiseksi ja viimesijaiseksi tueksi, mitä se ei tällä hetkellä monelle ole. Tämä on tärkeää etenkin, koska se on tukimuotona raskas ja byrokraattinen. Tärkein keino vähentää viimesijaisen toimeentulotuen tarvetta on korottaa ensisijaisempia perusturvaetuuksia, jotta toimeentulotukea ei tarvitse enää käyttää perusturvan täydentäjänä. Toimeentulotukea uudistettaessa on huolehdittava, ettei toimeentulotuki rahallisena etuutena heikenny eivätkä ihmisten perustuslailliset oikeudet etuuden saamiseen vaarannu. Toimeentulotuen monimutkaisuuden vuoksi erityistä tukea ja ohjausta tarvitsevilla ryhmillä on oltava oikeus hakemiseen liittyvään neuvontaan.

Täydentävän ja ehkäisevän toimeentulotuen saamisen yhteydessä sosiaalityön tulee tarjota myös muuta tukea ja palveluja asiakkaan tilanteen parantamiseksi. Samalla palveluja tulee kohdentaa tarkoituksenmukaisesti, eikä esimerkiksi elämäntilanteen kartoitusta pidä velvoittaa niiltä asiakkailta, jotka ovat perustoimeentulotuen piirissä vain täydentääkseen matalaa perusturvaa. Kelan, kuntien ja hyvinvointialueiden välistä yhteistoimintavelvoitetta on vahvistettava, jotta asiakkaiden toimeentulotukitilanne ratkaistaan yhdenvertaisesti koko maassa vaivatta ja ilman luukulta luukulle pallottelua.

Kelan myöntämä perustoimeentulotuki korvautuu vihreiden sosiaaliturvamallissa perustulolla, jonka perusosan taso on nykyistä toimeentulotuen perusosaa korkeampi. Näin kunnan tai hyvinvointialueen myöntämä harkinnanvarainen toimeentulotuki jää aidosti viimesijaiseksi tueksi. Tämä ratkaisee nykyisen ongelman, jossa toimeentulotukea voi joutua hakemaan kahdelta eri taholta, minkä vuoksi tilanteen selvittämiseen voi kulua kohtuuttomasti aikaa.

Toimenpiteet lyhyellä aikavälillä:

-Yhdistetään ehkäisevä ja täydentävä toimeentulotuki yhdeksi lisätoimeentulotueksi, jota myöntää kunta tai hyvinvointialue. -Digitalisoidaan ja automatisoidaan kaikki toimeentulotuen eri maksusitoumukset mahdollisimman kattavasti apteekkeihin myönnettävän maksusitoumuksen mallilla. Yhtenäistetään eri maksusitoumusten myöntäminen siten, että niitä voi myöntää sekä perustoimeentulotuen että ehkäisevän ja täydentävän toimeentulotuen yhteydessä. -Vähennetään toimeentulotuen byrokratiaa lisäämällä automatisoitua laskentaa ja vähentämällä vaatimuksia ilmoitettavista tiedoista. Vahvistetaan samalla Kelan tukipalveluiden tarjontaa ja saavutettavuutta ongelmatilanteiden varalle.

-Kirjataan toimeentulotukilakiin ehkäisevän ja täydentävän toimeentulotuen myöntämiselle kaikkia kuntia ja hyvinvointialueita velvoittavat vähimmäisperusteet, jotta tukea tarvitsevien oikeusturva ja yhdenvertaisuus varmistetaan asuinpaikasta riippumatta.

-Korjataan toimeentulotuen käsittelyä siten, että kiireelliseksi ja välttämättömäksi luokiteltava ehkäisevän tai täydentävän toimeentulotuen hakemus käsitellään kunnissa ja hyvinvointialueilla viipymättä, vaikka asiakkaan perustoimeentulotukihakemuksen käsittely olisi Kelassa kesken. -Mahdollistetaan ehkäisevän ja täydentävän toimeentulotuen hakeminen ilman vaatimusta hakea ensin perustoimeentulotukea silloin, kun ensisijaiset etuudet epäävät oikeuden perustoimeentulotukeen. -Turvataan ehkäisevän ja täydentävän toimeentulotuen myöntöperusteissa yksilöllinen harkinta siten, ettei asiakkaan välttämättömiä kuluja voi jättää huomioimatta sillä perusteella, että ne kuuluisi kattaa perustoimeentulotuella. -Suojataan ehkäisevää tai täydentävää toimeentulotukea hakevan asiakkaan oikeusturvaa estämällä tilanteet, joissa asiakas jäisi ilman tukea kunnan tai hyvinvointialueen määrärahojen loppumisen vuoksi. -Korjataan toimeentulotukea siten, ettei vailla ensisijaisia etuuksia olevilta henkilöiltä, kuten opintotuelta toimeentulotuelle siirtyvältä opiskelijalta, edellytetä kohtuullisen oman omaisuuden, kuten ASP-tilin käyttöä elinkustannuksiin. -Luovutaan toimeentulotukikäsittelyssä vaatimuksesta muuttaa rahaksi tukea hakevan fyysistä irtaimistoa. -Luovutaan toimeentulotukikäsittelyssä vaatimuksesta toimittaa muiden ihmisten tilitietoja kuin hakijan omia.

Toimenpiteet pitkällä aikavälillä:

-Korvataan perustoimeentulotuki perustulolla. -Muutetaan toimeentulotuki yksilökohtaiseksi siten, etteivät muiden täysi-ikäisten henkilöiden tulot, varallisuus tai elämäntilanne vaikuta hakijan tukeen. -Korjataan yhteistaloudessa asuvien 18 vuotta täyttäneiden henkilöiden toimeentulotuen perusosan osuus 100 %:iin yksinasuvien laskennallisesta perusosasta.

Perustoi­meen­tu­lo­tuen korjaus­sarja

Perustoimeentulotuen korjaussarja on paketti toimenpiteitä, jotka parantavat merkittävästi perustoimeentulotuen saajien oikeusturvaa ja toimeentulon varmuutta jo lyhyellä aikavälillä. Koska perustoimeentulotuki on tärkeä viimesijainen etuus, sen korjaukset ja parannukset tulee aloittaa viipymättä.

Toimenpiteet lyhyellä aikavälillä:

-Kumotaan toimeentulotukilaista mahdollisuus alentaa perustoimeentulotukea rangaistuksenomaisesti. -Korjataan yksinhuoltajien tilannetta nostamalla perustoimeentulotuen yksinhuoltajakorotus 20 %:iin yksin asuvan lapsettoman aikuisen perusosasta. -Korjataan toimeentulotuen kannustinongelmaa luomalla ansiotuloille 200 euron suojaosa ja sen ylittäville tuloille leikkautumisaste, jotta työnteko lisää käytettävissä olevia tuloja edes vähän. Suojaosa korvaa aikaisemmin käytetyn ansiotulovähennyksen. -Korjataan toimeentulotukea siten, ettei lahjoja, korvauksia, velkoja tai vastaavanlaisia ansiotulovähennyksen ulkopuolelle jääviä vähäisiä tuloja huomioida tukea alentavina tuloina, jos tulojen summa alittaa 200 euroa kuukaudessa. Poistetaan näiden tulojen laskennasta perhesidonnaisuus. -Korjataan inhimillisemmäksi toimeentulotuen laskennassa käytettävää asiakkaan tuloylijäämän siirtämistä seuraavan kuukauden tuloiksi, eli niin sanottua tulojen vyöryttämistä. Nostetaan vähäisen huomiotta jätettävän tulon raja 200 euroon kuukaudessa ja poistetaan siitä perhesidonnaisuus. Rajataan vyöryttäminen korkeintaan kahteen peräkkäiseen kuukauteen. -Korjataan perustoimeentulotukea lisäämällä erikseen korvattaviin menoihin lemmikin ja kotieläimen sairaudenhoitokulut ja asetetaan tälle menokorvaukselle 300 euron vuosikatto tai 1 200 euron vuosikatto, jos viimeisen 12 kuukauden aikana perustoimeentulotukea on saanut vähintään 6 kuukautta. Katon ylittäviä kuluja varten mahdollistetaan automaattisesti Kelalta oikeus sosiaaliseen luototukseen. -Korjataan toimeentulotukea siten, että veronpalautuksesta huomioidaan tukea alentavana tulona vain 300 euroa ylittävä osuus. Ylimenevälle osalle ei tehdä enää lisäksi ansiotulovähennystä. -Korjataan toimeentulotukea siten, ettei lapsen opintorahaa tai kuntoutusrahaa huomioida perheen toimeentulotukilaskelmassa tukea alentavana tulona. -Korjataan toimeentulotukea siten, että lapsen elatusapu huomioidaan elatusapua maksavan huoltajan toimeentulotukilaskelmassa menona. -Korjataan toimeentulotukea siten, että erillään asuvien huoltajien osalta lapsen tapaamisesta aiheutuvat kohtuulliset kulut huomioidaan menona ilman että tapaamisen täytyy perustua erilliseen kunnan toimielimen vahvistamaan sopimukseen tai tuomioistuimen päätökseen. -Korjataan toimeentulotukea siten, ettei oikeudenkäynnin tai rikoksen sovittamisen perusteella saatuja korvauksia huomioida tukea alentavana tulona. -Korjataan toimeentulotukea siten, ettei vakuutuskorvauksia huomioida tukea alentavana tulona, jos ne on tarkoitettu uuden irtaimiston hankintaan vanhan tilalle. -Korjataan toimeentulotukea siten, että se ottaa huomioon velkajärjestelyn ja asiakkaan tosiasiallisesti käteen jäävän rahan velkajärjestelymaksujen jälkeen. -Korjataan toimeentulotukea siten, ettei tuen laskentaan enää tehdä 21,5 päivän jaksotusta työttömyysturvan eritahtisen kuukausimaksatuksen vuoksi. Samalla varmistetaan että jos työttömyysturvan 20 päivän maksuerä osuu kahdesti yhden toimeentulotukikuukauden sisään, niin maksueristä vain yksi huomioidaan toimeentulotuessa tuloksi.

Oikeusturva

Oikeusturva tarkoittaa hyvän hallinnon toteutumista ja se on edellytys kansalaisten sosiaalisten oikeuksien toteutumiselle. Oikeusturvan ja oikeusvaltion kehittäminen linkittyy keskeisesti yhteiskunnan sosiaaliturvajärjestelmän oikeudenmukaisuuteen. Sosiaaliturvauudistusten edetessä tulee tukien oikeudenmukaiseen käsittelyyn ja sosiaaliturvaan liittyviin tukipalveluihin kiinnittää enemmän huomiota.

Toimenpiteet lyhyellä aikavälillä:

-Lisätään toimintaresursseja ja nopeutetaan sosiaaliturvan muutoksenhakuelimien ja vakuutusoikeuden käsittelyä, etteivät asiakkaat joudu odottamaan tilanteensa ratkaisua kohtuuttoman pitkään. -Parannetaan etuuksia ja korvauksia hakevien vakuutusoikeudellista turvaa kehittämällä avoimuus- ja selkeyskäytäntöjä vakuutuslääkärien toiminnassa, ja mahdollistamalla tarvittaessa toisen lääkärin mielipiteen vaatimisen. -Varmistetaan riittävät etuuskäsittelyyn liittyvät resurssit ja henkilöstön osaaminen Kelassa, kunnissa ja hyvinvointialueilla, jotta etuuskäsittelyssä toteutuu riittävä yhdenvertaisuus koko maassa. -Taataan sosiaaliturvaetuuksille tarkoitettu vapaaehtoinen välitystilipalvelu asuinpaikasta riippumatta henkilöille, jotka tarvitsevat erityistä tukea talouden hallintaan esimerkiksi riippuvuussairauden vuoksi. -Seurataan aktiivisesti koko väestön tasolla digitaalisen osallisuuden toteutumista sosiaaliturvaan liittyvissä asioissa ja tarvittaessa tehdään korjaavia toimenpiteitä osallisuuden lisäämiseksi. -Taataan jokaiselle vankeusrangaistuksesta vapautuvalle asunto ja vahvistetaan tukipalveluja siirtymässä opiskelun ja työn pariin. -Taataan automaattinen korvaus etuuden maksajasta johtuvista pitkistä käsittelyajoista. Käsittelyajalta maksetaan viivästyskorkoa.

Kansane­lä­ke­laitos

Kansaneläkelaitos eli Kela on merkittävä yhteiskunnallinen instituutio, jolla on paljon itsenäistä valtaa ja vastuuta suomalaisten sosiaaliturvan toteutumisessa. Kelan toiminnan on oltava läpinäkyvää ja asiakaslähtöistä. Kela koko yhteiskunnan kattavana toimijana voi osaltaan vauhdittaa yhteiskunnan digitalisaatiota ja sitä, että yhteiskunta vastaa entistä paremmin kansalaisten sosiaaliturvatarpeisiin.

Sosiaaliturvan hallinnan ja maksatuksen keskittäminen Kelalle turvaa sosiaaliturvan saavutettavuutta ja ihmisten oikeusturvaa ja yhdenvertaisuutta, eikä vastuuta näistä toiminnoista ole tarkoituksenmukaista hajauttaa alueellisille toimijoille nykyistä enempää.

Kelan soveltamisohjeissa korostetaan yksilöllistä kokonaisharkintaa ja päätöksiä asiakkaiden eduksi. Tämän tulee entistä vahvemmin näkyä myös käytännössä. Etuuspäätöksissä tulee rutiininomaisesti huomioida asiakkaan ongelmien ennaltaehkäisy ja päätöksien pitkäaikaiset vaikutukset asiakkaan hyvinvointiin. Etuuspäätöksiin liittyvissä kiista- ja ongelmatilanteissa Kelan tulee nojata vahvemmin itseoikaisukäytäntöihin ja asiakkaan tilanteen syvempään perehtymiseen ennen asian lähettämistä sosiaaliturvanmuutoksenhakulautakuntaan.

Toimenpiteet lyhyellä aikavälillä:

-Automatisoidaan ei-harkinnanvaraisten tukien päätöksentekoa, jolloin manuaalista käsittelyä ja tapauskohtaista harkintaa vaativien hakemusten käsittelyyn jää enemmän resursseja. -Yhtenäistetään Kelan etuuksien laskentajaksot kuukausittain maksettavissa tuissa noudattamaan kalenterikuukausia. -Yhtenäistetään Kelan jatkuvien etuuksien maksatus samalle kuukauden päivälle. Yhtenäisestä maksupäivästä voi poiketa tilanteessa, jossa etuutta haetaan ensimmäistä kertaa. -Muutetaan Kelan puhelinasiakaspalvelu täysin maksuttomaksi ja varmistetaan että se on Prepaid-liittymien omistajille yhdenvertaisesti saavutettava. -Lisätään Kelan takaisinperinnässä proaktiivista ja asiakkaan ongelmatilanteita automaattisesti tunnistavaa apua. Lisätään maksujärjestelyjen tarjoamista ja asiakkaan mahdollisuuksia saada perinnässä oleva maksu kohtuullistettua. -Määritetään selkeät standardit ja vastuutahot tilanteisiin, joissa Kelan omasta toiminnasta johtuen Kelalle katsotaan syntyvän rahallinen korvausvelvollisuus etuusasiakkaille. Mahdollistetaan näissä tilanteissa etuusasiakkaille valitusoikeus virheen tai epätyydyttävän korvauspäätöksen vuoksi. -Hyödynnetään rekisteritietoja niin, että maksajat ehdottavat automaattisesti etuuteen oikeutetulle sen hakemista.

Velkaan­tu­minen ja sosiaalinen luototus

Vihreiden periaatteena on, ettei kenenkään pidä ajautua toivottomaan ahdinkoon esimerkiksi velan tai riippuvuuden takia. Koskaan ei saa syntyä tilannetta, josta ei löydy ulospääsyä. Sosiaaliturvajärjestelmän tulee omalta osaltaan pitää tästä huoli.

Sosiaaliturvajärjestelmä voi pahimmillaan syventää ylivelkaantuneisuudesta syntyviä haasteita, ja ylivelkaantuminen voi puolestaan lisätä sosiaalitukien tarvetta. Tästä syystä sosiaaliturvan kokonaisuudistus ei ole kokonainen ilman samanaikaisia toimenpiteitä ylivelkaantumisen torjuntaan ja ylivelkaantuneiden auttamiseen.

Tärkeimpänä toimenpiteenä tulee ottaa Kelan hallinnoima sosiaalinen luototus kiinteäksi osaksi suomalaista sosiaaliturvajärjestelmää. Sosiaalista luototusta ei kuitenkaan saa käyttää välineenä hivuttaa lainapainotteisuutta osaksi sosiaaliturvaa, vaan luototuksen tarkoituksen on oltava yksityishenkilöiden taloudellisen tilanteen kriisiytymisen ehkäisy tai jo syntyneen kriisin korjaaminen.

Toimenpiteet lyhyellä aikavälillä:

-Otetaan käyttöön valtakunnallinen Kelan myöntämä sosiaalinen luototus selkein ja yhdenvertaisin kriteerein. Luototusta voi hakea tilanteissa, joissa luototuksella on mahdollista ehkäistä yksityishenkilön taloudellisen tilanteen kriisiytymistä tai korjata jo syntynyttä kriisiä. -Velvoitetaan vakuutusyhtiöt tarjoamaan ennalta maksettava perustasoinen kotivakuutus. Tämä mahdollistaa esimerkiksi maksuhäiriömerkintäisille kotivakuutuksen hankkimisen. -Vahvistetaan asunnottomuusriskissä olevien ihmisten oikeutta Kelan myöntämään vuokravakuuden maksusitoumukseen. Varmistetaan että myönnetty maksusitoumus kattaa aina sovitun vuokravakuuden kokonaan, kuitenkin kolmen kuukauden vuokraa vastaavaan määrään asti. -Korjataan kaikki Kelan tuet siten, että ne ottavat huomioon ulosotosta johtuvan ansionmenetyksen. -Korotetaan ulosoton suojaosa 900 euroon. -Muutetaan Kelan opintolainan velanperintää siten, että takausvastuuseen langenneen opintolainan perintä lopetetaan viimeistään kahdeksantena vuotena takausvastuun lankeamisesta ja syntynyt velka, perimiskulut ja korot annetaan anteeksi. -Maltillistetaan ulosotossa tulojen ulosmitattavan osuuden leikkautumisastetta, jotta työn ja lisätulojen vastaanottaminen on kannattavampaa. -Korjataan ulosoton syrjintäongelma, jossa velallisen suojaosuutta laskettaessa eri sukupuolta oleva avopuoliso huomioidaan puolisoksi, mutta samaa sukupuolta oleva avopuoliso ei. -Kohdistetaan ulosmitatun tulon tilitys aina ensisijaisesti pääomaan. Kun pääoma on maksettu, kohdistetaan tilitys perintäkuluihin, jonka jälkeen pääoman korkoihin ja viimeisenä perintäkulujen korkoihin. -Otetaan käyttöön velallisen mahdollisuus velkaperinnän jäädytykseen, eli niin sanottuun velkahätäjarruun, jonka avulla yksityishenkilö voi pysäyttää hallitsemattoman velkakierteen jäädyttämällä velanperinnän ja korot tilanteen selvittämisen ajaksi. -Tehostetaan yksityisten perintätoimistojen valvontaa ja helpotetaan joukkokanteiden nostamista perintätoimistojen väärinkäytösten ehkäisemiseksi ja korjaamiseksi. -Tiukennetaan korkeakorkoisten ja vakuudettomien kuluttajaluottojen sääntelyä. Lasketaan näiden luottojen korkokatto 10 prosenttiin ja edellytetään entistä selkeämpää luoton kokonaiskustannusten esittämistä. Puututaan määrätietoisesti aggressiiviseen ja ylivelkaantumista lisäävään markkinointiin, tarvittaessa lakirajoituksin.

Toimenpiteet pitkällä aikavälillä:

-Muutetaan lailla velan perimisjärjestys siten, että ensin takaisinmaksusta kuitataan alkuperäinen pääoma, sen jälkeen perimiskulut ja lopuksi korot. -Parannetaan velallisen oikeusturvaa kieltämällä koron periminen koroista kun velallisena on yksityishenkilö.

4 - Kaivoslain kokonaisuudistus - 10 askelta

Kaivoslain kokonaisuudistus - 10 askelta

Maaperämme malmivarat ovat yhteistä omaisuuttamme. Ne eivät maassa mene pilalle. Hyödynnetään arvokkaita uusiutumattomia luonnonvarojamme kestävästi ja koko yhteiskunnan kannalta viisaasti.

Yhteiskunta tarvitsee kaivannaisista saatavia metalleja. Tämä koskee myös monia puhtaan teknologian ratkaisuja kuten tuulivoimaloiden turbiineja ja sähköautojen akkuja. Metallien ja muiden raaka-aineiden kierrätystä tulee parantaa huomattavasti, mutta myös neitseellisiä raaka-aineita tarvitaan maailmanlaajuisen energiamurroksen toteuttamisessa.

Kaivostoiminta maailmassa laajenee, ja Suomi on kaivosteollisuudelle houkutteleva kohde. Näin on toisaalta siksi, että maaperästämme löytyy arvokkaita mineraaleja mutta myös siksi, että kaivoslainsäädäntömme on hyvin salliva.

Vihreät vaativat kaivoslain kokonaisuudistusta selkeiden reunaehtojen määrittämiseksi kaivostoiminnalle. Uudistuksen pohjaksi tulee tehdä nykyisen kaivoslain kokonaisarviointi. Kaivosten perustaminen Suomeen on jatkossakin mahdollista, kunhan ne toimivat ympäristön, ihmisten ja talouden kannalta kestävällä tavalla.

Uuden kaivoslain on irtauduttava nykyistä kaivostoimintaa ohjaavasta “löytäjä saa pitää” -periaatteesta, jonka mukaan mineraalivarat kuuluvat sille, joka varaa alueen ensimmäisenä itselleen. Mineraalivarojen tulisi olla yhteistä omaisuuttamme, jonka hyödyntämisestä yhteiskunta saa hyvän korvauksen esimerkiksi kaivosveron muodossa. Nyt käy usein jopa niin, että monikansalliset yritykset välttelevät normaalienkin yritysverojen maksuja samalla kun yhteiskunta joutuu maksamaan epäonnistuneiden kaivoshankkeiden jälkipyykin.*

Uudessa kaivoslaissa tulee turvata arvokkaat luontokohteet, vahvistaa paikallisten ihmisten ja yhteisöjen itsemääräämisoikeutta ja jättää enemmän elintilaa muille elinkeinoille. Lain tulee nykyistä selvemmin kannustaa yrityksiä kestävään kaivosteollisuuteen; parempaan vesien- ja ympäristönsuojeluun.

Kallioperämme mineraalivarat ovat arvokas uusiutumaton luonnonvara, ja ne voidaan hyödyntää vain kerran. Uusiin kaivoshankkeisiin tulee ryhtyä tarkkaa harkintaa käyttäen, ja niiden kokonaiskestävyys huomioiden.

Kaivoslain uudistamisen rinnalla on vahvistettava kiertotaloutta. Se tarkoittaa niin kaivannaisten kierrätystä kuin kestävämpiä ja korjattavampia tuotteita. Vähemmästä on tehtävä enemmän, jotta uusiutumattomien luonnonvarojen käyttöä voidaan hillitä.

VIHREÄ EDUSKUNTARYHMÄ ESITTÄÄ, ETTÄ TYÖ NYKYISEN KAIVOSLAIN PÄIVITTÄMISEKSI ON ALOITETTAVA MAHDOLLISIMMAN PIAN.

*) Finnwatch on vuonna 2016 arvioinut, että Suomi menetti kaivosyhtiöiden verosuunnittelun vuoksi vähintään 49 miljoonan euron verotulot vuosina 2011–2014.

Keinot kestävämmän kaivostoiminnan edistämiseksi

1. Uusiutumattomat luonnonvarat kuuluvat yhteiskunnalle
2. Otetaan käyttöön louhintavero
3. Yhteiskunnan kokonaisetu osaksi lupaharkintaa
4. Kaivokset takaisin korkeampaan sähköveroluokkaan
5. Kunnille ja alkuperäiskansoille päätösvaltaa oman alueen kaivostoiminnasta
6. Lopetetaan malmien etsintä luonnonsuojelualueilla
7. Yrityksille vastuuta ympäristöstä ja ihmisestä
8. Ei uraanikaivoksia takaoven kautta
9. Toimitaan varovasti ja parasta tekniikkaa käyttäen
10. Yritysten vastattava kaivosten sulkemisesta

1. Uusiutumattomat luonnonvarat kuuluvat yhteiskunnalle

Kaivoslain lähtökohdaksi otetaan se, että uusiutumattomat luonnonvarat kuuluvat yhteiskunnalle - kuten monissa muissa kaivosteollisuutta harjoittavissa maissa. Yhteiskunta voi sallia kaivosyhtiöille mineraalivarantojen käyttämisen riittävää korvausta vastaan, kun lupaehdot täyttyvät. Yritykset maksavat mineraalivarantojen hyödyntämisestä yhteiskunnalle riittävän korvauksen, esimerkiksi louhintaveron muodossa.

2. Otetaan käyttöön louhintavero

Louhintavero varmistaa sen, että yhteiskunnalle jää korvaus louhituista mineraaleista. Veroa peritään kaivosyhtiöltä korvauksena siitä, että kaivosyhtiö käyttää kallioperän mineraaleja. Veroa peritään louhitun kiviaineksen määrän perusteella. Näin veroa ei voi kansainvälisen verosuunnittelun keinoin kiertää.

Louhinnan verotus ohjaisi siihen, että louhinta aloitetaan vasta silloin, kun mineraaliesiintymä on malmimääriltään tutkitusti riittävän arvokas ja keinot sen hyödyntämiseksi ovat riittävän kehittyneet. Vero todennäköisesti lisäisi myös kaivosjätteen ja käytöstä poistuneiden kulutustavaroiden metallien hyödyntämistä. Arvokkaita metalleja voidaan ottaa talteen esimerkiksi elektroniikkajätteestä, louhinnan sivukivestä ja kaivosten jätevesistä.

Louhitun kiviaineksen määrään perustuva vero kannustaa vähentämään myös ympäristöä kuormittavan kiviaineksen louhintamääriä. Samalla pienenee kaivostoiminnalle tarvittava maa-ala. Näin louhinnan vaikutukset luontoon ja maisemaan jäävät vähäisemmiksi.

3. Yhteiskunnan kokonaisetu osaksi lupaharkintaa

Kaivosluvan tulee perustua laajaan kokonaisharkintaan: lupa myönnetään vain kun toiminnasta on enemmän hyötyä kuin haittaa koko yhteiskunnalle, mukaan lukien muut elinkeinot ja ympäristö. Kaivostoiminta saattaa kestää vain muutaman vuosikymmenen, mutta mahdollinen ympäristön pilaantuminen ja sen haitat esimerkiksi matkailulle ovat hyvin pitkäkestoisia, jopa pysyviä.

Hyödyn arvioimiseksi lakiin tulee kirjata esimerkiksi vesilaissa esiintyvän tyyppinen intressivertailu, jota suunniteltiin jo nykyistä lakia laadittaessa. Intressivertailussa luvan myöntämiseksi hankkeesta saatavan hyödyn tulee olla huomattava verrattuna siitä koituviin menetyksiin.

Intressivertailua varten kaivoslupaa hakiessa tulee vaatia arvio hankkeen ympäristö-, sosiaalisista- ja taloudellisista vaikutuksista sen koko elinkaaren ajalta suunnittelusta jälkikäyttöön. Näin hankkeen toteuttamiskelpoisuutta voidaan arvioida kokonaisuutena. Lähellä toisiaan sijaitsevien kaivoshankkeiden yhteisvaikutukset on myös huomioitava.

4. Kaivokset takaisin korkeampaan sähköveroluokkaan

Kaivostoiminta ja louhinta ovat hyvin energiaintensiivistä ja ympäristöä kuormittavaa teollisuutta. Kaivosten sähköveron alempi veroluokka pienentää kaivosteollisuuden sähkölaskua yhteiskunnan kustannuksella. Ilmaston lämmetessä ja talouden ollessa tiukoilla tämä yhtälö on kestämätön. Kaivokset tulee palauttaa takaisin korkeampaan sähköveroluokkaan, jossa ne aiemmin olivat. Menettely ohjaa samalla energiatehokkuuden parantamiseen.

5. Kunnille ja alkuperäiskansoille päätösvaltaa oman alueen kaivostoiminnasta

Tällä hetkellä kunnan oikeudet rajoittaa malminetsintää ovat epäselvät. Kunta voi lain mukaan kieltää malminetsinnän, mutta kielto-oikeus voidaan kuitenkin kumota erityiseen syyhyn vedoten. On epäselvää, mikä tällainen erityinen syy on. Kunnan itsemääräämisoikeus elinkeinojen kehittämiseen, ohjaamiseen ja yhteensovittamiseen on kirjattava kaivoslakiin selvästi. Myös saamelaisten kulttuuriin ja elinkeinoihin liittyvä itsehallinnollinen asema on laissa turvattava.

Kunnalla ja maakunnalla on oltava oikeus kieltää malminetsintä ja kaivostoiminta alueellaan perustellusta syystä, kuten yllä esitetyn intressivertailun nojalla. Myös maanomistajalla tulee olla mahdollisuus vaikuttaa malminetsintään ja kaivostoimintaan omistamallaan maa-alueella. Suunnitteilla olevassa kaivoshankkeessa on lisäksi kuultava naapurikuntia, joiden alueelle vaikutukset ulottuisivat.

6. Lopetetaan malmien etsintä luonnonsuojelualueilla

Kaivoslaissa tulee yksiselitteisesti estää malmien etsintä luonnonsuojelualueilla. Malminetsinnän, mutta ei kaivostoiminnan, salliminen luonnonsuojelualueella johtaa yhtiöitä tarpeettomasti harhaan ja on jo aiheuttanut eräissä tapauksissa haittaa kohteiden luontoarvoille. Kaivosta ei tule voida perustaa myöskään sellaiselle etäisyydelle luonnonsuojelualueesta tai kansallispuistosta, että toiminnasta on ympäristönsuojelulain mukaista haittaa.

Lisäksi malminetsinnän rajojen selkeyttämiseksi lakiin tulee yksiselitteisesti kirjata, mikä on sallittua, vähäistä näytteenottoa. Nykylain mukaan jokaisella on oikeus toisenkin alueella ottaa vähäisiä näytteitä malmien etsimiseksi. Se, mitä vähäinen näyte tarkoittaa tai millaisilla tekniikoilla suoritettu näytteenotto on vähäistä, jää kuitenkin epäselväksi. Tulkinnat ovat vaihdelleet eri alueilla. Kirjauksen epätarkkuudesta aiheutuu harmia kaikille osapuolille: niin maanomistajille, viranomaisille kuin kaivosyhtiöille.

7. Yrityksille vastuuta ympäristöstä ja ihmisestä

Kaivosyritysten vastuu ympäristöstä ja ihmisistä tulee taata sekä kaivoksen toimiessa että sen sulkemisen jälkeen. Ympäristövastuun ja sosiaalisen vastuun toteutumista tulee tarkkailla ja suunnitelmia päivittää koko kaivoksen toiminta-ajan ja myös kaivoksen sulkemiseen valmistauduttaessa.

Kaivosten jätevedet eivät saa saastuttaa vesistöjä. Vesistöjen, ympäristön ja terveydensuojelu tulee taata riittävän tiukoilla ympäristöluvilla. Valvonnan ja riittävien lupaehtojen takaamiseksi kaivosviranomaisen, ympäristöviranomaisen ja muiden viranomaisten vastuunjako on selkeytettävä. Suomessa kaivosviranomaisilla on käytössään kattava tutkimustieto kallioperästä. Viranomaiset tulee velvoittaa tarkastelemaan lupahakemuksia kaiken sen tiedon valossa, joka heillä kallioperästä ja sen sisältämistä mahdollisista haitta-aineista on, ei vain hakijan antaman tiedon. Yritysten ympäristöystävällisen toiminnan helpottamiseksi viranomaisten lupapäätösten tulisi myös sisältää ohjeita siitä, miten luonnonsuojelulakia ja ympäristönsuojelulakia tulee toiminnassa soveltaa.

Kaivosyrityksen tulee laatia sosiaalisen vastuun suunnitelma jo ennen kaivoksen avaamista. Suunnitelmassa määritellään esimerkiksi kuka on vastuussa alueelle tarvittavista asunnoista, koulutuksesta, työvoiman hankkimisesta ja yhteydenpidosta paikallisiin asukkaisiin.

Kaivosyritysten on omaksuttava kestävän kaivannaisteollisuuden periaatteet, esimerkiksi ottamalla käyttöön Kestävän kaivostoiminnan verkoston laatima kaivosvastuujärjestelmä.

8. Ei uraanikaivoksia takaoven kautta

Uraanikaivosten perustamista takaoven kautta ei pidä sallia. Näin on käymässä esimerkiksi Sotkamon Talvivaarassa Terrafamen kaivokselle, jonka alkuperäinen lupa on haettu muuhun kaivostoimintaan. Uraanin talteenotolle haetaan jälkikäteen lupaa, vaikka uraanipitoisuus on ollut alusta asti viranomaisten ja kaivosyhtiön tiedossa. Tällaisen estämiseksi mahdollinen uraanin talteenotto on käsiteltävä kaivosluvan yhteydessä aina, jos malmiesiintymä sisältää merkittävinä pitoisuuksina uraania tai muita radioaktiivisia aineita - vaikka lupaa ei alunperin haettaisikaan uraanin talteenotolle.

Mikäli uraanikaivoslupaa haetaan jo perustetulle kaivokselle jälkikäteen, tulee selvittää, onko alkuperäisen lupahakemuksen yhteydessä salattu tähän liittyviä tietoja, ja jos on, tietojen salaaminen tulee tutkia rikoksena.

9. Toimitaan varovasti ja parasta tekniikkaa käyttäen

Varovaisuusperiaate tulee huomioida aina kaivoslupia antaessa. Päätökset ja luvat tulee antaa ainoastaan siten, että niistä ei aiheudu haittaa esimerkiksi sään poiketessa keskiarvosta - kuten erityisen sateisen kesän sattuessa.

Parhaan käyttökelpoisen tekniikan periaatteen sisällyttäminen lakiin ohjaa yrityksiä käyttämään tekniikkaa, joka minimoi toiminnan ympäristövaikutukset ja kirittää yrityksiä uusiin keksintöihin.

10. Yritysten vastattava kaivosten sulkemisesta

Kaivosrahastolla voitaisiin estää se, ettei kaivosten asianmukainen sulkeminen, ympäristön puhdistaminen ja muu alueen ennallistaminen kaadu yhteiskunnan ja veronmaksajien maksettavaksi. Valtiolliseen kaivosrahaston voi toteuttaa esimerkiksi Norjan öljyrahaston tapaan, jolloin varoja kerätään kaivosteollisuuden liiketoiminnan voitoista. Rahasto on mitoitettava siten, että toiminnan loppuessa kaivos pystytään sulkemaan ilman yhteiskunnalta saatua ylimääräistä rahoitusta.

5 - Koulutusta, kannustavuutta ja turvaa

Vihreä liitto

Työllisyyspoliittiset linjaukset 2021

Koulutusta, kannusta­vuutta ja turvaa – Vihreiden työllisyys­po­liit­tiset linjaukset 2021

Hyväksytty puoluevaltuuskunnan kokouksessa 16.5.2021 ja puoluehallituksen kokouksessa 19.6.2021.

Johdanto

Vihreät haluavat rakentaa yhteiskunnan, jossa ihmisten oikeudet, toimeentulo ja hyvinvointi on turvattu. Olemme vastuussa maailman tilasta sekä nykyisille että tuleville sukupolville. Maailman talousjärjestelmältä edellytetään sosiaalista ja ekologista vastuuta. Talouskasvu ei ole itseisarvo vaan ainoastaan väline oikeudenmukaisuuden ja hyvinvoinnin toteuttamiseksi kestävällä tavalla.

Oikeudenmukaisessa yhteiskunnassa jokaiselle taataan riittävä toimeentulo, oikeus omaan kotiin sekä mahdollisuus tehdä työtä ja toteuttaa itseään. Kaikilla tulee olla mahdollisuus ja oikeus työkykynsä mukaiseen työhön ja siitä saatavaan reiluun korvaukseen. Tässä ajassa työ on pääasiallinen keino saavuttaa taloudellinen itsenäisyys ja usein se on myös merkityksellinen osa elämää sekä hyvinvointia lisäävä tekijä.

Myös hyvinvointivaltion kestävyyden ja rahoittamisen kannalta on tärkeää, että jokainen pääsee yhdenvertaisesti mukaan työelämään ja merkityksellisen työn pariin. Työelämän on oltava oikeudenmukaista ja palkkauksen tasa-arvoista, ja kohtuullisen työmäärän on taattava riittävä palkka. Syrjintä ei kuulu työpaikoille missään muodossa. Työelämässä jokaista tulee arvostaa yksilöllisesti, eikä ketään tule arvottaa työkykynsä mukaan. Vihreässä yhteiskunnassa kukaan ei työkykynsä vuoksi ole riittämätön, ja siksi kutsumme tässä ohjelmassa osatyökykyisyyttä täsmätyökykyisyydeksi. Vammaisten ja eri tavoin täsmätyökykyisten työllistymisen esteitä on raivattava, jotta työelämä on aidosti avoin kaikille. Työelämän kynnykset on pidettävä mahdollisimman matalana, jottei ketään, ei nuoria eikä ikääntyneitäkään, syrjäytetä pois.

Maailmanlaajuiset megatrendit, kuten ilmastonmuutos, väestönkasvu ja ympäristön kantokyvyn ylittyminen, globalisaatio, kaupungistuminen sekä työn murros, luovat yhteiskunnille suuria haasteita. Ihmisiä on tuettava työelämän muutoksessa. Digitalisaatio ja robotisaatio mullistavat työelämää ja meidän on varmistettava, että murros toteutuu inhimillisesti ja kestävästi. Työt eivät lopu, mutta monen työn sisällöt, ajat ja paikat muuttuvat. Tuottavuuden kasvun tulisi johtaa siihen, että tulevaisuudessa työtä tehdään nykyistä vähemmän ja hyvinvointia riittää siitä huolimatta kaikille.

Julkisen talouden kestävyysvaje on riski hyvinvointipalvelujen järjestämiselle ja toimeentulon takaamiselle erityisesti kaikkein heikoimmassa asemassa olevien osalta. Suomen väestöllisen huoltosuhteen ennustetaan heikkenevän merkittävästi aina 2070-luvulle asti. Samaan aikaan työikäisen väestön määrä vähenee myös absoluuttisesti. Pelkästään 2030-luvulle tultaessa tulisi työllisiä olla 100 000 enemmän kuin vuonna 2019, jos veroastetta ei haluta nostaa eikä julkista velkaa lisätä. Koronapandemia on heikentänyt maamme työllisyystilannetta entisestään merkittävästi. 1

Vihreiden työllisyyspoliittinen ohjelma rakentuu yleistavoitteelle, jonka mukaan Suomeen tavoitellaan 100 000:ta uutta työllistä vuoteen 2030 mennessä. Tässä ohjelmassa esitetyt työllisyystoimet perustuvat tälle tavoitteelle.

Vihreän työllisyyspolitiikan yleistavoite:

Vihreät tavoittelee 100 000 työllisen lisäystä vuoden 2019 tasoon verrattuna vuoteen 2030 mennessä. Lisäksi on työllistettävä ne 80 000 ihmistä, jotka ovat jääneet työttömiksi tai tulleet lomautetuiksi koronapandemian johdosta. Tavoitteenamme on saada nostettua 15–64-vuotiaiden työllisyysaste 76 %:iin vuoteen 2030 ja 80 %:iin vuoteen 2040 mennessä. Tähän pääsemällä voidaan turvata hyvinvointi ja palvelujen nykytaso kestävällä veroasteella ja velkatasolla.

1. Reilu muutos luomaan uutta työtä

Uusi talous korvaa vanhaa. Vanhan tekohengittämisen ja olemassa olevien yritysten ja toimialojen tukemisen sijaan meidän on uskallettava mahdollistaa markkinat, joilla uudet ja pienemmätkin yritykset voivat kilpailla tasavertaisesti isompien kanssa. Yritystukien kokonaismäärää on vähennettävä ja niitä on kehitettävä tutkimustiedon perusteella. Erityisesti ilmasto- ja ympäristövaikutuksiltaan merkittävien yritystukien tarkastelun tulee olla korkealla prioriteetilla neuvottelupöydissä. Suomesta on tehtävä houkutteleva toimija globaalien sijoittajien näkökulmasta.

Yhä useampi asuu kaupungeissa ja kaupungistuminen jatkunee tulevaisuudessakin. Kaupungeissa ja tiiviisti asutuissa ympäristöissä tuottavuus on korkeampi, kun eri toimijat hyötyvät toistensa läheisyydestä.

Yrityksillä on merkittävä rooli kestävän talouden rakentamisessa ja päästöttömän, resurssiviisaan tuotannon kehittämisessä. Ilmastonmuutos johtaa uudenlaisiin innovaatioihin ja uusiin työpaikkoihin. Yhteiskuntaa on syytä kehittää niin, että kilpailuetu on vastuullisesti toimivilla yrityksillä. Tämä edellyttää ihmisille, eläimille ja koko luonnolle koituvien haittojen hinnoittelemista haittaveroilla ja sanktioilla.

Verokohtelun tulee suosia vastuullisesti tuotettuja tuotteita, jotka ovat myös pitkäikäisiä ja korjattavia. Haittaverojen tulee yritystukien sijaan olla ensisijainen väline kohti vihreää taloutta. Haittaveroja perimällä voidaan laskea muita yritysten maksettavaksi tulevia veroja ja siten tukea yrittäjyyttä. Silloin kun yritystukien maksamiselle on perusteita, niiden on ohjattava tehokkaaseen ja reilua muutosta tukevaan tulevaisuustyöhön.

Yritykset toimivat globaalissa kilpailussa. Haittaverojen ja sanktioiden tulee kohdistua haitalliseen tuotantoon ja yritystoimintaan niin kotimaassa kuin ulkomailla. Tätä on syytä edistää sekä EU:n että kansainvälisen yhteisön tasolla.

Globaali kilpailu vaatii myös uudenlaista sopimisen kulttuuria työmarkkinoille. Paikallista sopimista on tarpeen lisätä, mutta samalla on huolehdittava työntekijöiden osallisuuden vahvistamisesta ja oikeuksien toteutumisesta.

Taloutta uudistetaan reiluun, oikeudenmukaiseen ja vihreään suuntaan, niin että syntyy uusia työpaikkoja ja lisätään työllisyyttä. Työllisyys ja vihreät toimet eivät ole toistensa vastakohtia vaan vihreä siirtymä luo uusia mahdollisuuksia.

Vihreät työllisyystoimet:

• Luodaan uutta työtä ja työpaikkoja siirtymällä kohti vihreää yhteiskuntaa ja hiilineutraaliutta. Hyödynnetään täysimääräisesti vihreän siirtymän mahdollisuudet työpaikkojen ja vientimahdollisuuksien luomisessa.

• Varmistetaan, että ihmisten hyvinvoinnista ja luonnosta huolehtiminen on kaiken päätöksenteon ja elinkeinotoiminnan ytimessä. Luodaan tiukat kestävyyskriteerit julkisille hankinnoille ja valjastetaan ne vauhdittamaan vihreään talouteen siirtymistä.

• Arvioidaan säännönmukaisesti uuden lainsäädännön vaikutukset ilmastolle, ympäristölle, eri alueille, eri sukupuolille, yhdenvertaisuudelle, lapsille, tuloeroille, työllisyydelle, yrityksille ja ihmisoikeuksille.

• Panostetaan kiertotalouteen, joka tehostaa materiaalien käyttöä ja edistää palvelujen syntymistä.

• Poistetaan tehottomat sekä ympäristölle haitalliset yritystuet. Laaditaan suunnitelma ja aikataulu fossiilisten polttoaineiden verotukien alasajolle. Luovutaan maatalouden energiaveron palautuksista.

• Lisätään tuottavuutta tukemalla kestävää kaupungistumista. Edistetään liikkuvuutta turvaamalla asumiskustannusten kohtuullinen taso muun muassa kasvattamalla asuntotuotantoa.

• Uudistetaan yritystuet siirtämällä painopiste tutkimus- ja kehitystoimintaan. Helpotetaan pienten kasvuhakuisten yritysten käyttöpääoman ja kasvun rahoituksen saatavuutta.

• Tuetaan uusien työpaikkojen syntymistä mikroyrityksiin esimerkiksi ensimmäisen työntekijän työnantajamaksujen huojennuksella ensimmäisen työskentelyvuoden ajan tai kohdistamalla palkkatukea mikroyrityksiin.

• Lisätään paikallista sopimista työehtosopimusjärjestelmän puitteissa. Täsmennetään luottamusmiehen valintaoikeutta ja parannetaan henkilöstön edustajien irtisanomissuojaa ja tiedonsaantioikeutta lainsäädännössä. Mahdollistetaan paikallinen sopiminen alle 10 henkilöä työllistävissä yrityksissä sopimalla koko henkilöstön kanssa, jos luottamusmiestä ei ole. Parannetaan pienten järjestäytymättömien yritysten mahdollisuutta paikalliseen sopimiseen säätämällä mahdollisuudesta liittyä työehtosopimukseen tilanteissa, joissa yritys ei ole päässyt työnantajaliiton jäseneksi.

• Toteutetaan työmarkkinajärjestöjen ryhmäkanneoikeus. Säädetään paikallisia työehtosopimuksia koskevasta työntekijöiden tulkintaetuoikeudesta.

2. Koulutuk­sesta avain työmark­ki­noille

Väestön työllisyysaste vaihtelee merkittävästi koulutustason mukaan. Korkeasti koulutettujen työllisyysaste (15–64-vuotiaat) on selvästi korkea (n. 86,2 %), keskiasteen koulutettujen myös (74,4 %) mutta ainoastaan perusasteen koulutettujen työllisyysaste on erittäin matala (n. 39,0 %). 2 Pelkästään perusasteen koulutus ei enää riitä takaamaan menestymistä työmarkkinoilla, joilla vaaditaan ammatillista, teoreettista tai soveltavaa osaamista.

Tavoitteellista on, että kaikki opiskelevat jonkin toisen asteen tutkinnon. Lähes kymmenesosa jokaisesta ikäluokasta jää sekä koulutuksen että työelämän ulkopuolelle. Syyt ovat moninaiset. Tarvitaan syrjään jäämistä ehkäisevää tukea siihen, että kaikki pääsevät koulutukseen ja työmarkkinoille. Jokaisella lapsella on oikeus laadukkaaseen varhaiskasvatukseen, joka myös tukee vanhempien työssäkäyntiä.

Teknologinen kehitys luo työtä ja tuhoaa sitä – tässä muutoksessa jäävät jalkoihin ne suomalaiset työntekijät ja työnantajat, jotka eivät pysty vastaamaan osaamisellaan yhteiskunnan kehittyviin osaamistarpeisiin. Digitalisaation seurauksena työntekijöiden nykyistä osaamista täytyy joko päivittää tai heidän täytyy kouluttautua kokonaan uuden alan osaajiksi. Siksi jatkuvaan oppimiseen ja osaamisen kehittämiseen tulee panostaa jatkossa aiempaa huomattavasti enemmän. Valtion tulee tukea näiden muutosten silmässä olevia johdonmukaisella ja laadukkaalla osaamisen kehittämisen politiikalla.

Vihreät työllisyystoimet:

• Perustetaan kansallinen osaamisohjelma, jotta jokainen saisi vähintään toisen asteen tutkinnon. Huolehditaan, että peruskoulun päättävillä on riittävät tiedot ja taidot toisen asteen koulutusta varten. Vahvistetaan opiskelijoiden roolia kouluyhteisössä ja edistetään motivaatiota toisella asteella.

• Huolehditaan siitä, ettei kukaan jää peruskoulun varaan ilman toisen asteen koulutusta. Tunnistetaan lukion ja ammatillisen koulutuksen keskeyttäneiden opiskelijoiden moninaiset taustat ja syyt keskeytykselle. Panostetaan opintoohjaukseen, kohdennettuun erityiseen tukeen, lähiopetukseen, opettajien pedagogiseen täydennyskoulutukseen ja etsivään nuorisotyöhön.

• Lisätään koulutuspaikkoja niillä alueilla ja aloilla, joissa vallitsee työvoimapula. Lisätään joustavaa, ajasta ja paikasta riippumatonta työllistymistä edistävää koulutustarjontaa taantuvilla aloilla työskenteleville.

• Laajennetaan maksuton esiopetus viisivuotiaille. Laajennetaan oppilas- ja opiskelijahuoltolain soveltamisalaa koskemaan myös varhaiskasvatusta.

• Mahdollistetaan opiskelijoiden sujuvat siirtymät koulutusasteiden välillä muun muassa takaamalla ohjaukselle riittävät resurssit myös opintojen nivelvaiheessa. Kehitetään mahdollisuutta suorittaa toisen asteen opinnot tarkoituksenmukaisella yhdistelmätutkinnolla.

• Vahvistetaan tehostetun ja erityisen tuen sekä henkilökohtaisen opintojen ohjauksen saatavuutta kaikilla koulutusasteilla. Huolehditaan koulujen terveydenhoitajien, psykologien ja kuraattoreiden riittävästä saatavuudesta ja saavutettavuudesta. Varmistetaan, että jokainen oppilas ja opiskelija saa riittävästi opinto-ohjausta.

• Parannetaan kaikkien mahdollisuuksia uudelleenkouluttautumiseen sekä kannustetaan jatkuvaan oppimiseen ja ammattiosaamisen kehittämiseen muun muassa luomalla julkisrahoitteinen osaamisturvamalli. Työllisyyspalvelujen kautta opiskeluun siirtyvien työttömien opiskelua tulee tukea, muun muassa mahdollistamalla omalla ilmoituksella työttömyysetuudella opiskelu koko työllistymistä edistävän tutkinnon tai sen osan suorittamisen ajaksi. Työllisyyspalvelujen periaatteeksi tulee ottaa, että opiskelu kannattaa aina toimettomuuden sijaan, ja turhat kynnykset opiskelun tieltä tulee purkaa.

• Edistetään oppisopimuskoulutusta niin nuorille kuin alanvaihtajille.

3. Uutta työvoimaa ulkomailta

Työvoiman määrän kasvu on vuodesta 2009 alkaen ollut riippuvainen maahanmuutosta. Vuodesta 2018 alkaen työikäisen väestön määrä on kääntynyt laskuun, eikä tilannetta tulevaisuudessa myöskään helpota merkittävästi alentunut syntyvyys. Jotta työvoimaa olisi jatkossa riittävästi, tulee työ- ja osaamisperusteista maahanmuuttoa lisätä merkittävästi. Vuoteen 2030 mennessä tulisi tavoitella noin 80 000–100 000 henkilön lisäystä työikäiseen väestöön työ- ja osaamisperusteisen maahanmuuton keinoin.

Kansainvälisistä osaajista käydään globaalia kilpailua ja Suomen on aktiivisesti houkuteltava ihmisiä muuttamaan Suomeen. On edistettävä työperäistä maahanmuuttoa purkamalla sen esteitä ja edistämällä Suomen vetovoimatekijöitä. Suomessa jo asuvien ulkomaalaisten työllistymisen esteitä on myös purettava laadukkailla kotoutumista edistävillä palveluilla ja syrjinnän vastaisilla toimilla. Turvapaikkaa hakeneiden ja sittemmin Suomessa työllistyneiden tai opiskelevien oleskeluluvan saanti pitää varmistaa.

Nykyisin työ- ja oleskelulupien saaminen on hidas ja monimutkainen prosessi, joka haittaa opiskelijan ja työntekijän tuloa Suomeen. Niin kansainvälisten opiskelijoiden kuin työntekijöidenkin kotouttamisessa on kehitettävää, etenkin kielen oppimisen ja puolison työllistymisen osalta. Lukukausimaksut ja monimutkaiset lupamenettelyt eivät kannusta ulkomaisia opiskelijoita harkitsemaan opiskelua ja asettumista Suomeen. Suurin osa ulkomaalaisista tutkinto-opiskelijoista haluaisi työllistyä Suomeen, mutta pääsy työmarkkinoille ja töihin voi olla haastavaa. Siksi mahdollisuuksia ensimmäisen työpaikan löytämiseksi on lisättävä.

Vihreät työllisyystoimet:

• Luovutaan EU- ja ETA-alueiden ulkopuolelta tulevien opiskelijoiden lukukausimaksuista ja tarjotaan opiskelijoille pysyvä oleskelulupa valmistumisen jälkeen.

• Poistetaan työlupien tarveharkinta kokonaan. Nopeutetaan työlupakäytäntöjä niin, että päätöksen työlupahakemukseen saa kahdessa viikossa. Varmistetaan, ettei virkamiesten kaksikielisyysvaatimus estä ulkomailta tulevien työllistymistä Suomen työmarkkinoille.

• Poistetaan maahanmuuttajien työllistymisen esteitä sekä nopeutetaan pääsyä kotouttamispalvelujen piiriin, kehitetään palvelujen sisältöä ja tavoittavuutta ja rakennetaan alan osaamiskeskittymiä. Sisällytetään englanninkielisiin koulutusohjelmiin pakollisia suomen tai ruotsin kielen opintoja.

• Parannetaan maahanmuuttajien kotoutumisprosesseja niin, etteivät ne keskeydy ennenaikaisesti. Lakia kotoutumisen edistämisestä muutetaan siten, että maahanmuuttajan kotoutumissuunnitelman ensimmäinen kotoutumissuunnitelma on vuoden sijaan kaksivuotinen ja että sen enimmäiskesto poistetaan.

• Tuetaan Suomeen työhön muuttavan henkilön perheen kotoutumista järjestämällä kielikoulutusta ja tukemalla puolisoiden työllistymistä. Varmistetaan maahanmuuttajanaisten ja työvoiman ulkopuolella olevien mahdollisuus osallistua kotoutumiskoulutukseen. Lisätään englanninkielistä perus- ja toisen asteen opetusta.

• Luodaan kotoutumissopimusmalli, jossa kotoutumiskoulutuksen sisällöt yhdistetään työssäoloon. Luodaan malli yhteistyössä eri alojen työnantajien kanssa ja tuetaan maahanmuuttaneiden työllistymispolkua jo kotoutumisen alkuvaiheessa.

• Kehitetään maahanmuuttoviranomaisen palveluita palvelumuotoilun keinoin ja taataan ulkomailta Suomeen muuttamista harkitsevalle laadukas ja positiivinen asiakaskokemus.

• Kartoitetaan Suomessa asuvien maahanmuuttajien osaamista tehokkaasti. Edistetään näyttökokeita, joiden avulla ammattitaitoinen voi saada pätevyyden huolimatta esim. heikommasta suomen kielen taidosta.

• Vahvistetaan maahanmuuttajien osaamiskeskusten toimintaa.

• Helpotetaan ulkomailla hankitun pätevyyden tunnustamista ja täydennyskoulutusta.

• Lisätään mahdollisuuksia opiskella kieltä työnteon rinnalla.

• Poistetaan toimeentuloa koskevat edellytykset perheen yhdistämisessä.

4. Paranne­taan työnteon ja yrittämisen kannustimia

Suomalainen vero- ja sosiaaliturvajärjestelmä on sirpaleinen ja monitahoinen, minkä vuoksi yksilöllä voi ajoittain olla taloudellisesti edullisempaa olla tekemättä töitä kuin työllistyä. Erityisesti näitä tuloloukkuja on perheellisillä, osa-aikatyötä tekevillä pienituloisilla, joiden efektiivinen marginaaliveroaste on jopa 80–100 %, kun kokoaikatyöhön siirryttäessä sekä veroprosentti ja päivähoitomaksut nousevat että sosiaaliturva, kuten työttömyysetuus ja asumistuki laskevat. Kannustinloukkuongelmat koskevat erityisesti myös ulosoton asiakkaita, sillä suojaosan ylittävät lisätulot menevät merkittävässä osin velkavastuun täyttämiseen, ja monet sosiaaliturvaetuudet eivät tunnista ulosottoa osana tulonmenetystä.

Sosiaaliturva on uudistettava 2020-luvun yhteiskunnan ja työmarkkinoiden tarpeisiin. Tarvitaan uudenlaista turvaa, kun työ on murroksessa ja ilmastonmuutoksen torjunta haastaa yhteiskuntamme rakenteita. Haluamme torjua köyhyyttä, vähentää byrokratiaa ja helpottaa työntekoa. Kysymys ei ole vain rahasta, vaan myös toimivista palveluista. On tärkeää, ettei järjestelmä aja ihmisiä köyhyysloukkuihin, kuten pitkäaikaisesti toimeentulotuen varaan.

Vihreiden sosiaaliturvamalli rakentuu universaalin vastikkeettoman perustulon pohjalle. Perustuloa tulee politiikassa aktiivisesti edistää, tarvittaessa laajojen kokeilujen kautta.

Ansiosidonnainen työttömyysturva tasaa äkillistä tulonmenetystä työttömyyden kohdatessa huomioiden työttömyyttä edeltävän tulotason. Työttömyyden edetessä laskeva etuuden taso voisi teoriassa kannustaa nopeammin hakemaan ja ottamaan vastaan töitä. Tämä on kuitenkin ongelmallinen lähtökohta, sillä pitkään työttömänä olevilla tuen tarve on kasvava, kun mahdolliset säästöt on kulutettu elintason säilyttämiseksi. Tuen porrastamista voisi miettiä lähinnä keston näkökulmasta siten, että nykyistä lyhyemmällä työssäoloehdolla saisi esimerkiksi 100 päivän pituisen ansioturvan ja toisaalta työttömyyden alussa voisi olla pelkästään ansioturvaa koskevia omavastuupäiviä. Ansioturvan kesto voisi myös vaihdella työmarkkinoiden suhdanteiden mukaan eli olla pidempi silloin, kun töitä on vähemmän tarjolla, ja lyhyempi silloin, kun työhön on helpompi päästä.

Työelämän sirpaloituminen samoin kuin palkkatyön ja yritystoiminnan yhdistäminen ovat paljastaneet ongelmakohtia sosiaaliturvajärjestelmässä. Yrittäminen ja itsensä työllistäminen ei ole kannustavaa, jos on riskinä, ettei työttömäksi jäädessä ole oikeutta juuri minkäänlaiseen työttömyysturvaan. Lainsäädäntö mahdollistaa tällä hetkellä myös sosiaalivakuutusmaksuista ja muista työnantajavelvoitteista laistamisen tarjoamalla työsuhteiden sijaan toimeksiantosuhteita. Työlainsäädäntöä on tältä osin selkiytettävä laajentamalla työsuhteen käsitettä kattamaan kaikki ei selvästi itsenäisenä yrittäjänä tehty työ.

Vihreät työllisyystoimet:

• Laajennetaan työsuhteen käsitettä kattamaan kaikki epäitsenäisessä asemassa tehty työ. Luodaan alustataloudelle sääntely, jolla parannetaan itsensä työllistäjien oikeuksia sekä sosiaaliturvaa. Velvoitetaan alustojen ylläpitäjät vastaamaan toimeksisaajien eläkkeistä ja muusta sosiaaliturvasta. Parannetaan alustataloudessa työskentelevien oikeutta itseä koskeviin tietoihin sekä oikeus järjestäytyä ja neuvotella alustan ylläpitäjän kanssa.

• Otetaan käyttöön perustulo, tarvittaessa laajojen kokeilujen kautta. Vihreä sosiaaliturva rakentuu yksilökohtaisuudelle ilman aikuisten keskinäisiä elatusvelvollisuuksia.

• Kevennetään pienituloisten todellista ansiotuloverotusta. Parannetaan työnteon kannustimia siirtymällä kokonaan maksuttomaan varhaiskasvatukseen.

• Helpotetaan työntekijöiden liikkumista. Kehitetään kaupunkien välisiä nopeita junayhteyksiä ja kaupunkiseutujen joukkoliikennettä.

• Poistetaan työvoiman liikkuvuutta haittaava asuntokauppojen varainsiirtovero. Edistetään työvoiman liikkuvuutta kehittämällä liikkuvuusavustusta.

• Helpotetaan osa-aikaista työskentelyä ja parannetaan mahdollisuuksia joustaa elämäntilanteen mukaan: lasten ollessa pieniä, ikääntyvien vanhempien tarvitessa hoivaa, työkyvyn heikentyessä, eläkeiän lähestyessä. Edistetään kaikkien mahdollisuutta työajan lyhentämiseen.

• Porrastetaan ansiosidonnaisen työttömyysturvan kestoa siten, että nykyistä lyhyemmällä työssäoloehdolla saa lyhyen ansioturvan. Poistetaan perusturvan ja ansioturvan välinen kytkös ja korotetaan perusturvan osuutta. Selvitetään mahdollisuutta ansioturvan keston kytkemiseen työmarkkinoiden suhdannevaihteluihin.

• Parannetaan sosiaaliturvaa kohtelemalla yritystuloa palkkatulon tavoin eläke- ja työttömyysvakuuttamisessa sekä muussa sosiaaliturvassa. Lisätään YEL-vakuutuksen joustavuutta ja edistetään yhdistelmäturvaa, joka kertyy sekä palkkatyöstä että yritystoiminnasta.

• Saatetaan itsensätyöllistäjien ja freelancereiden sosiaaliturva tasavertaiseksi palkkatyöhön verrattuna. Parannetaan apurahansaajan sosiaaliturvaa mm. sallimalla lyhyiden apurahojen laskeminen yhteen.

• Helpotetaan yksityishenkilöiden työnantajana toimimisen byrokratiaa esimerkiksi luomalla sopivat vakuutus- ja työterveydenhuollon mallit. Varmistetaan, että viranomaiskäsittelyn kautta menevistä yksityishenkilöiden palkanmaksuista maksetaan verot ja työnantajamaksut.

• Helpotetaan erityyppisten ansiotulojen yhteensovittamista sekä keskenään että sosiaaliturvan kanssa. Hyödynnetään reaaliaikaisen tulorekisterin tarjoamat mahdollisuudet täysimääräisesti niin, että ansiotulojen ja sosiaaliturvan yhteensovittaminen sujuu ilman turhia viivästyksiä ja byrokratiaa.

• Korotetaan ulosoton suojaosuus 900 euroon (2 000 lisätyöllistä). Kohdistetaan ulosoton tilitys ensisijaisesti pääomaan ja vasta toissijaisesti korkoihin ja perintäkuluihin. Otetaan käyttöön velkaperinnän jäädytys, jonka avulla hallitsematon velkakierre voidaan pysäyttää. Selvitetään velkavastuusta vapauttavan henkilökohtaisen konkurssin mahdollisuutta.

5. Työelämä yhdenver­tai­seksi ja saavutet­ta­vaksi

Yhdenvertaisuuden saavuttaminen vaatii poliittista tahtoa ja kulttuurista muutosta. Moni joutuu syrjinnän kohteeksi esimerkiksi ikänsä, sukupuolensa, etnisen alkuperänsä tai vammaisuutensa perusteella. Koulutuksen ja työmarkkinoiden segregaation purkaminen vaatii määrätietoisia politiikkatoimia sekä asennevaikuttamista kaikilla koulutusasteilla, aina varhaiskasvatuksesta alkaen.

Suomessa työmarkkinat ovat kansainvälisesti verraten hyvin vahvasti jakautuneet sukupuolen mukaan. Palkkatasa-arvoon on vielä runsaasti matkaa ja raskaussyrjintä on lainsäädännöstä huolimatta yleistä. Köyhyys ja vähäosaisuus kasautuu erityisesti yksinhuoltaja- ja lähivanhemmille, joista valtaosa on edelleen naisia. Suurin osa kodeissa tehtävästä yksityisestä hoivatyöstä kasautuu naisille, mikä heikentää ennestään naisten asemaa työelämässä.

Täsmätyökykyisten ja vammaisten työllistymisen tukeminen tarvitaan kunkin henkilön omaan, yksilölliseen tilanteeseen sovitettavia ratkaisuja. Kaikki vammaiset eivät ole täsmätyökykyisiä tai kaikki täsmätyökykyiset vammaisia, vaan molempiin ryhmiin kuuluu moninainen, joustavia ja keskenään erilaisia työllistymistä tukevia palveluita tarvitseva joukko ihmisiä. Nämä palvelut sisältävät sekä ihmisen työkykyä ylläpitäviä ja vahvistavia toimintamalleja että työn arjen ja käytäntöjen muovaamista yksilön tarpeiden mukaan. Lisäksi yhteiskunnassa tarvitaan laajempaa asennemuutosta ja syrjivien käytäntöjen kitkemistä, että vammaiset ja täsmätyökykyiset nähtäisiin työmarkkinoilla tasavertaisina työntekijöinä.

Täsmätyökykyisille ja vammaisille asiakkaille on tälläkin hetkellä saatavilla erilaisia palveluita. Ongelmia syntyy, kun asiakkaita ei ohjata heidän henkilökohtaisten tarpeidensa mukaisiin oikeisiin palveluihin. Viranomaiset kantavat vastuun siitä, että ne ovat työssään tietoisia koko viranomaisverkoston palvelutarjonnasta, että niistä viestitään selkeästi ja että niitä tarjotaan oikea-aikaisesti. Tämä tarkoittaa myös vahvaa yhteistyötä työnantajien kanssa, missä muun muassa TE-palvelujen työkykykoordinaattorit kantavat suurta vastuuta, sekä viranomaisten keskinäistä koordinaatiota ja selkeää vastuunjakoa.

Sosiaali- ja työllisyyspalvelujen välisten muotojen, kuten kuntouttavan työtoiminnan, tarkoituksenmukaisuutta täytyy tarkastella kriittisesti. On yhdenvertaisuuden kannalta ensisijaisen tärkeää, ettei heikossa yhteiskunnallisessa asemassa olevien työpanosta käytetä hyväksi. Vihreät suhtautuu kielteisesti työllisyys- ja sosiaalipalvelujen muotoihin, joissa toiminta on pääasiallisesti ja tosiasiallisesti työtä, ilman riittävää korvausta ja työntekijän oikeuksia.

Hallitus on päättänyt perustaa erityistehtäväyhtiön “Välittäjä Oy”, joka palkkaa täsmätyökykyisiä pidempikestoisiin työsuhteisiin tarjoten vuokratyövoimaa muille työnantajille. täsmätyökykyinen ohjattaisiin yhtiöön työhön TE-toimistosta tiettyjen kriteerien täyttyessä. Jatkossa TE-toimistojen henkilöstön osaaminen työ- ja toimintakyvyn tunnistamisessa korostuu tästä syystä entisestään. Viranomaisten on myös opittava Ruotsin mallin (Samhall) heikkouksista ja varmistettava, ettei käyttöön otettava malli vääristä liikaa kilpailua.

Vihreät työllisyystoimet:

• Puretaan pitkäjänteisesti koulutuksen ja työelämän segregaatiota esimerkiksi järjestämällä opettajille ja kasvattajille täydennyskoulutusta sukupuolisensitiivisestä kasvatuksesta ja varmistamalla laadukas, tasa-arvoinen opinto-ohjaus. Huomioidaan erilaiset oppijat opetuksessa sukupuolesta riippumatta.

• Vahvistetaan yhdenvertaisuuden toteutumista ja työpaikkojen monimuotoisuutta siirtymällä anonyymiin rekrytointiin. Kitketään rekrytointisyrjintää yhdenvertaisuuslain osauudistuksessa ja lisätään sen valvontaresursseja aluehallintoviranomaisille. Tuetaan aliedustettujen ryhmien ja työelämässä syrjintää kohtaavien vähemmistöjen ja esimerkiksi heikosta kielitaidostaan haittaa kokevien työllistymistä soveltamalla positiivista erityiskohtelua. Tunnistetaan ja puretaan syrjivät rakenteet.

• Edistetään palkkatasa-arvoa toimeenpanemalla kunnianhimoinen ja sitova samapalkkaisuusohjelma. Edistetään palkka-avoimuutta, työehtosopimusten sukupuolivaikutusten arviointia ja samapalkkaisuutta tukevia palkkausjärjestelmiä. Suunnataan korvamerkittyjä resursseja työpaikkojen tasa-arvo- ja yhdenvertaisuustoimien valvontaan.

• Toteutetaan vihreä perhevapaauudistus. Perhevapaat toteutetaan ansiosidonnaisina niin, että lapsi saa olla kotona 1,5 ikävuoteen saakka. Lyhennetään kotihoidontukea nykyisestä (3 000 lisätyöllistä).4 Mahdollistetaan vanhempainrahapäivien siirtäminen sekä hoitovapaan hakeminen myös lapsen muille läheisille, kuten isovanhemmille. Vanhemmat voivat valita joustavasti perhevapaiden käyttämisen osa-aikaisesti tai jaksottain.

• Puututaan raskaussyrjintään muun muassa vahvistamalla määräaikaisissa palvelusuhteissa työskentelevien työsuhdeturvaa raskaus- ja perhevapaatilanteissa sekä edistämällä tasa-arvoista ja perheystävällistä johtamista työpaikoilla.

• Työllistetään täsmätyökykyisiä ja vammaisia lisäämällä työolosuhteiden järjestelytuen käyttöä. Kasvatetaan työpaikan muutostöiden ja apuvälineiden hankintoihin haettavan tuen kokonaismäärää 4 000 eurosta 10 000 euroon henkilöä kohden ja korotetaan toisen työntekijän antaman avun korvattavaa tuntimäärää 20 tunnista 50 tuntiin kuukaudessa. Mahdollistetaan työnantajakohtainen päätösmenettely, jolla tukea voidaan myöntää hakea yhteisönä eikä vain henkilökohtaisesti ja jolla työnantajille voidaan jatkossa myöntää järjestelytukea automaattisesti ensimmäisen puoltavan päätöksen jälkeen.

• Korjataan kuntouttavaan työtoimintaan liittyvät eettiset ongelmat ja selkeytetään työn ja sosiaalipalvelun välistä eroa. Tarvittaessa kielletään toiminta, joissa sosiaalipalvelun nimissä asiakkailla teetetään tosiasiallisesti ja pitkäaikaisesti työtä, ilman riittävää korvausta.

• Kehitetään palkkatukea sisältämään nykyistä enemmän täsmätyökykyisten työllistymistä tukevia elementtejä. Rajataan työtoiminnan määritelmä tarkasti niin, ettei sen nimissä voi teettää kehitysvammaisilla oikeaa työtä ilman asianmukaista korvausta. Vahvistetaan viranomaisyhteistyötä siten, että palkkatukea käytettäisiin nykyistä enemmän tukemaan vammaisen työntekijän siirtymistä työtoiminnasta työelämään.

• Kannustetaan julkisen sektorin organisaatioita näyttämään esimerkkiä palkkaamalla esimerkiksi täsmätyökykyisiä sekä luomaan kannusteita samaan myös rahoittamilleen toimijoille. Otetaan julkisissa hankinnoissa käyttöön työllistämisehto, jolla voidaan ohjata yrityksiä palkkaamaan täsmätyökykyisiä, pitkäaikaistyöttömiä ja vammaisia.

• Puretaan työkyvyttömyyseläkkeellä olevien työntekoa haittaavia kannustinloukkuja ja luodaan joustavuutta edistämällä työkyvyttömyyseläkkeen lineaarista mallia.

• Selvitetään etätyön ja digitalisaation tuomia mahdollisuuksia työllisyyden edistäjänä. Velvoitetaan työnantajat sallimaan paikkariippumaton työskentely aina kun se on mahdollista. Kiinnitetään huomiota muun muassa työturvallisuuteen ja työnantajan vastuisiin paikkariippumattomassa työssä.

6. Pidenne­tään työuria

Yli 55-vuotiaiden työllisyysaste on matalampi kuin muilla ikäryhmillä. Hallitus on tehnyt toimenpiteitä yli 55-vuotiaiden työllisyysasteen nostamiseksi. Työn vastaanottamatta jättämiseen kannustavat työttömyysturvan lisäpäivät (ns. eläkeputki) poistetaan ja muun ohessa mahdollisuuksia palkkatukeen on lisätty.

Vaikka vanhuuseläkeiän alarajaa on viimeisimmän eläkeuudistuksen yhteydessä nostettu siten, että vuonna 2025 vanhuuseläkkeelle pääsee 65-vuotiaana, keskimääräinen eläkkeellejäämisikä on huomattavasti alempi. Vuonna 2019 noin 66 000:sta eläkkeelle siirtyneestä vain noin 43 000 siirtyi vanhuuseläkkeelle ja jopa noin 23 000 työkyvyttömyyseläkkeelle. Yleisimmän syyn työkyvyttömyyseläkkeelle jäämiseen muodostivat mielenterveysongelmat (n. 38 %) ja toiseksi yleisin syy oli tuki- ja liikuntaelinsairaudet (n. 28 %). Vain puolet työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyneistä oli täyttänyt 55 vuotta. 5

Työelämää tulee kehittää siten, että jokaisella on mahdollisuudet jaksaa työssä mahdollisimman pitkään. Työelämän murroksessa on tuettava ihmisten mahdollisuuksia niin fyysisen kuin psyykkisen kunnon ylläpitämiseen. Toisaalta työtä on voitava muokata kunkin työkykyyn sopivaksi. Jatkuvaan osaamisen kehittämiseen on panostettava. Työmarkkinoilta on kitkettävä ikääntyneisiin kohdistuvaa syrjintää.

Vihreät työllisyystoimet:

• Edistetään työhyvinvointia ja työstä palautumista tukemalla työpaikkojen investointeja esteettömyyteen, työhyvinvointiin ja sisäilmaongelmien korjaamiseen.

• Panostetaan mielenterveyden tukemiseen työssä ja työn ulkopuolella ja käännetään mielenterveysperustaisten työkyvyttömyyseläkkeiden osuus laskuun tukemalla mielenterveyskuntoutujien palaamista takaisin työelämään. Toteutetaan terapiatakuu (7 500 lisätyöllistä).6

• Kehitetään johtamista ja esihenkilötaitoja sekä vahvistetaan alaistaitoja ja mahdollisuuksia päästä työnohjaukseen.

• Kehitetään työkyvyttömyyseläkkeiden maksuluokkamallia siten, ettei työnantajille synny kannustimia irtisanoa ikääntynyttä henkilöstöä ensin. Tiedotetaan työkyvyttömyyseläkkeisiin liittyvistä työnantajan vastuista, jotta virheelliset tiedot eivät jatkossa estä ikääntyneiden työnhakijoiden työllistämistä.

• Lisätään ikääntyvien työntekijöiden kohdalla työelämän joustoja esimerkiksi siten, että yli 60-vuotiailla olisi subjektiivinen oikeus lyhennettyyn työaikaan tämän osa-aikatyön työaikaan suhteutetulla palkalla. Kannustetaan työpaikkoja laatimaan ikäohjelma.

• Mahdollistetaan joustava osa-aikaeläkkeen ja osa-aikatyön yhdistäminen. Tuetaan työn, eläkkeen ja muun sosiaaliturvan joustavaa yhdistämistä siten, että työnteko on aina myös taloudellisesti kannustavaa.

• Mahdollistetaan eläkekuukausien lykkääminen vanhuuseläkkeiden jo alettua. Madalletaan palkkatulon ja eläkkeen yhdistämisestä syntyvää korkeaa veroastetta. Nostetaan vanhuuseläkeiän alarajaa muissa kuin erityisen kuormittavissa ammateissa.

7. Uudiste­taan työllisyys­pal­velut

Pohjoismaiden vertailussa Suomen työ- ja elinkeinopalvelut ovat olleet pitkään aliresursoituja. TE-palvelujen tulee voida reagoida muuttuviin suhdanteisiin nopeasti, huomioida paikalliset työelämän haasteet ja mahdollisuudet sekä edistää työvoiman liikkuvuutta niin maantieteellisesti kuin ammattiosaamisen kehittämisen kautta.

Yhteiskuntamme on varauduttava ennakoiden tuleviin työmarkkinoiden muutoksiin ja kehitettävä palveluita entistä asiakaslähtöisemmiksi ja aitoja tarpeita vastaavaksi. Työllisyyspalvelujen resursseja on kasvatettava ja nykyistä palveluvalikoimaa on syytä kehittää maltillisesti, jotta asiakkaiden palvelutarpeita saadaan entistä paremmin huomioitua. Työllisyyspalvelut tarvitsevat jatkuvan epävarmuuden sijaan selkeän ja pitkäkestoisen reformin, joka ei ole altis jatkuville muutoksille jokaisen uuden hallitusohjelman myötä. TE-palvelujen rahoituksen tulee olla myös nykyistä ennustettavampaa ja pitkäjänteisempää, jotta palveluja voidaan kehittää kestävästi ja asiakaslähtöisesti.

Työllisyyspalveluja ollaan siirtämässä kuntiin. Muutos on toteutettava ihmisten yhdenvertaisuutta kunnioittaen. Sen vuoksi on selvitettävä, mitä TE-toimistojen tehtäviä siirretään ja miten siirto tapahtuu. Tiettyjä TE-toimistojen tehtäviä ei ole kestävää järjestää jokaisessa kunnassa koosta riippumatta vaan ne on syytä edelleen keskittää valtiolliselle toimijalle.

Vihreät työllisyystoimet:

• Työllisyyspalvelut siirretään kunnille ja samalla luodaan kannusteet kunnille edistää kunnan työllisyyttä tehokkaasti. Järjestämisvastuun siirto tulisi rakentaa niin, että kunnilla on vastuu työvoimapalveluiden kokonaisuudesta ja rahoituksesta sekä myös suurempi rahoitusosuus työttömyydestä syntyvistä etuuskustannuksista.

• Palvelujärjestämisen kannusteet tulee korjata niin, ettei palveluja hankita ja ylläpidetä vain palvelujen olemassaolon vuoksi, vaan työllistymisen edistymisen vuoksi. Asiakasohjauksen tulee olla tarkoituksenmukaista ja asiakaslähtöistä.

• Selvitetään työllisyyspalveluiden järjestämisvastuuta, kun sosiaali- ja terveydenhuollon hyvinvointialueuudistus toteutuu.

• Laajennetaan Ohjaamo-toiminta myös yli 30-vuotiaisiin yhden luukun periaatteella. Järjestetään Ohjaamo-toiminta lainsäädännöllä, jolla taataan Ohjaamoihin riittävät ja laadukkaat työllisyyspalvelut, mielenterveyspalvelut sekä koulutus- ja asumisneuvonta.

• Käynnistetään parlamentaarinen työ monialaisten palveluiden, kuntoutuksen ja etuuksien yhteensovittamiseksi. Tavoitteena on, että asiakas tietää minkä tahon puoleen kääntyä missäkin tapauksessa ilman toimijalta toiselle pompottelua.

• Vahvistetaan terveydenhuoltolaissa kirjattua kunnan vastuuta tarjota terveyspalveluja työttömille panostamalla terveydenhuollon kuntoutustarpeiden ja työkyvyttömyyden arvioinnin osaamiseen sekä osoittamalla nykyistä enemmän yleislääkäriresurssia työttömille tarkoitettuihin lakisääteisiin terveyspalveluihin.

• Vakinaistetaan nykyiset työkykykoordinaattorien resurssit TE-toimistoissa ja lisätään niiden käyttöä myös osana kunnallisten TE-palvelujen keinovalikoimaa. Asiakkaiden todellinen työ- ja toimintakyky täytyy arvioida ennen kuin heidän palvelutarpeensa tunnistetaan. Tämän jälkeen tarvitaan henkilökohtaisia tapaamisia ja tukea, jotta tarpeeseen voidaan vastata.

• Parannetaan palkkatuen vaikuttavuutta siten, että palkkatuki palveluna ja sen saamisen reunaehdot ovat erilaiset yrityksille, järjestöille ja kunnille. Varmistetaan henkilökohtaisen työhönvalmennuksen resurssit. Panostetaan TE-viranomaisten koulutukseen, jotta palveluun ohjataan vain sellaisia asiakkaita, joiden palvelutarvetta se vastaa.

• Edistetään työttömien työnhakijoiden asiakastietojen jakamista eri viranomaisten välillä tiedonvaihtoa parantamalla. Mahdollistetaan asiakastietojen jakaminen valtion, kuntien ja hyvinvointialueen välillä. Huomioidaan valmistelussa jokaisen oikeudet omiin tietoihinsa ja estetään asiakastietojen luovuttaminen tahoille, jotka pyrkivät hyötymään niistä kaupallisesti.

• Edistetään yrittäjien palveluja tuottavien viranomaisten yhteistyötä ja varmistetaan, ettei päällekkäisiä palveluja ja samanaikaisia yhteydenottoja yrityksiin toteuteta. Luodaan TE-toimistojen ja ELY-keskusten yrityspalvelujen sekä kunnallisten elinkeinopalvelujen keskinäiset alueelliset yhteistyökäytännöt.

• Pidetään esillä oppisopimuskoulutuksen mahdollisuuksia TE-palveluissa.

6 - Kulttuuripoliittinen ohjelma

Hyväksytty puoluevaltuuskunnan kokouksessa 20.2.2022.

Tämä ohjelma korvaa valtuuskunnan 27.5.2018 hyväksymän kulttuuripoliittisen ohjelman.

Johdanto

Kulttuurissa on Suomen tulevaisuus. Haluamme nostaa kulttuurin arvostuksen sen ansaitsemalle tasolle.

Koronapandemiassa olemme eläneet aikaa, joka hakee vertaistaan modernissa historiassa. Taiteen ja kulttuurin ammattilaisille sekä muille kulttuurialalla työskenteleville tämä aika on ollut valtavan raskasta.

Samalla aika rajoitetun kulttuuritoiminnan maailmassa on kirkastanut kulttuurin merkityksen. Elämä ilman jaettuja aplodeja teatterissa, ilman herkistymistä orkesterin tahtiin, hyppimistä ihmisjoukossa klubikeikalla, ilman muskareita ja kuviskerhoja, on ollut omituista ja hailakkaa. Kulttuuri kyseenalaistaa, vahvistaa, yhdistää ja luo onnea. Ilman sitä elämä on vain kalpea versio itsestään.

On aika tunnistaa se voima, jonka kulttuuri antaa niin ihmisille kuin myös yhteisöille, alueille, kunnille ja taloudelle. Kulttuurin voimaa ei pidä vähätellä, vaan sitä tulee ruokkia. Kulttuuri tulee nähdä elinkeinona ja perusoikeutena.

On aika nostaa kulttuurin tukeminen sivulauseesta otsikoksi. On korkea aika nostaa kulttuuri sen ansaitsemaan yhteiskunnalliseen asemaan.

Maapallon kantokyky ei kestä tavaroiden kulutuksen jatkuvaa lisääntymistä. Vaikka aineettoman kulttuurin tuottaminen ja nauttiminen jättää myös hiilijalanjälkiä, ovat monet kulttuurin muodot kuitenkin materiaalista kuluttamista kestävämpiä tapoja viettää aikaa ja saada elämään sisältöä ja merkitystä.

Samalla käynnissä on elinkeinojen murros. Enää pitkään aikaan ei ole pitänyt paikkansa se sanonta, että Suomesta ei kannata viedä ulkomaille mitään hevosta pienempää. Me voimme viedä monenlaista skaalautuvaa sisältöä: musiikkia, pelejä, elokuvia, kuvituksia, kirjallisuutta, tv-sarjoja, käsikirjoituksia ja esityksiä. Kulttuurilla on valtavasti hyödyntämätöntä potentiaalia, jonka valjastaminen vaatii alojen toiminta- ja kasvuedellytysten kehittämistä. Tällä hetkellä Suomessa kulttuurin osuus bruttokansantuotteesta on 3,6 % ja EU:ssa keskimäärin 7 %. Kulttuurin ja laajemmin luovien alojen osuutta bruttokansantuotteesta tulisi pyrkiä kasvattamaan eurooppalaista keskiarvoa kohti.

Kulttuuri edistää tutkitusti ihmisten terveyttä, hyvinvointia ja yhteisöllisyyttä sekä ylläpitää aktiivisuutta ja toimintakykyä. Kulttuuri on olennainen työkalu itsen, yhteisön ja ympäröivän maailman hahmottamiseen sekä yksilön ja yhteisön identiteetin rakentamiseen. Oikeus omaan kulttuuriin ja jokaisen oikeus päästä osalliseksi sivistyksestä ja kulttuurista on turvattu niin Suomen perustuslaissa kuin YK:n yleissopimuksessa.

Kulttuuripolitiikkaan tarvitaan siis uusi ote. Kulttuurin merkitys on otettava tosissaan. Suomessa ei ole laajasti jaettua ja hallinnonalat ylittävää kansallista kulttuuristrategiaa, mikä näkyy myös rahoituksen puutteena ja ennalta-arvaamattomuutena. Haluamme taata jatkossakin taiteen ja kulttuurin elinvoiman ja vapauden. Koronan jälkeiseen tilanteeseen taide ja kulttuuri tarvitsevat vakaan perusrahoituksen lisäksi myös elvyttävää lisärahoitusta.

Vihreän kulttuuripolitiikan ytimessä ovat taiteen vapaus ja itseisarvo, kulttuuripalveluiden monimuotoisuus ja tasa-arvoinen saavutettavuus sekä taiteilijoiden ja muiden kulttuurialan ammattilaisten toimeentulo. Puolustamme ilmaisun- ja sananvapautta sekä taiteen moninaisuutta. Arvostamme kulttuuria sen kaikissa muodoissa. Tuemme mahdollisuutta tehdä taidetta erilaisista lähtökohdista, erilaisiin tarpeisiin ja erilaisille yleisöille, emmekä halua yhteiskunnan säätelevän taiteen sisältöjä. Haluamme vahvistaa taiteen ja kulttuurin asemaa yhteiskunnassa ja nostaa vahvan ja rohkean kulttuuripolitiikan yhteiskunnallisen keskustelun ytimeen. Näemme vilkkaan kulttuurielämän paikallisena vetovoimatekijänä ja haluamme muistuttaa kulttuurin ja taiteen tärkeydestä ja niiden tarjoamista mahdollisuuksista kaikilla päätöksenteon tasoilla.

Vihreille kulttuuri on perusoikeus, joka kuuluu kaikille ja on osa jokaisen ihmisen elämää. Kaikilla on oltava mahdollisuus nauttia kulttuuripalveluista ja taiteen harrastamisesta asuinpaikasta, iästä, taustasta, sosioekonomisesta asemasta ja elämäntilanteesta riippumatta. Kulttuurin saavutettavuutta ja kaikkien osallisuutta edistetään myös turvaamalla taiteen ja kulttuuripalveluiden monimuotoisuus ja tukemalla kulttuurin eri muotoja tasapuolisesti. Elinvoimainen kulttuuri ammentaa jatkuvasti ympäröivistä yhteisöistä ja luo uusia alakulttuureja rikastuttamaan itseään. Vahvistamalla erilaisten kulttuurien asemaa yhteiskunnassa tuetaan myös vähemmistöjen hyvinvointia ja parannetaan kulttuurikentän moninaisuutta.

Kulttuuri tarvitsee toimivat rakenteet. Kulttuurialan toimijoiden ekosysteemi on moninainen: valtionosuusjärjestelmän piirissä olevat toimijat, vapaa kenttä, freelancerit ja yrittäjät ovat kaikki sen keskeisiä osia. Kulttuuria ei voi jättää vain markkinoiden tai ihmisten hyväntahtoisuuden varaan, vaan valtion ja kuntien on kannettava vastuunsa kulttuurin rahoituksesta. Vihreiden mielestä taiteen ja kulttuurin julkiseen rahoitukseen tulee tehdä selkeä tasokorotus. Rahoitusrakenteita tulisi kehittää kokonaisuutena ja kauaskantoisesti. Samalla tulee pyrkiä poistamaan kulttuurialan kasvavaa eriarvoisuutta.

Taidetta ei synny ilman taiteen tekijöitä eivätkä kulttuurisisällöt synny itsestään. Niin taiteilijoiden kuin muidenkin kulttuurialan toimijoiden toimeentuloa ja sosiaaliturvaa tulee parantaa merkittävästi ja siirtymistä toimeentulon muotojen välillä tulee sujuvoittaa. Pohja taiteilijoiden ja kulttuurialan ammattilaisten työlle luodaan varhaiskasvatuksesta aina korkeakoulutukseen jatkuvalla laadukkaalla taidekoulutuksella. On myös laajemmin merkityksellistä, että taito- ja taideaineet kuuluvat jokaisen suomalaisen koulusivistykseen ja että taiteen perusopetus ja taideharrastukset ovat tasa-arvoisesti kaikkien ulottuvilla. Näin kulttuurin ja taiteen tekeminen ja kokeminen voivat olla osa jokaisen arkea ja elämää.

Taide ja kulttuuri ovat keskeinen osa suomalaista yhteiskuntaa. Taiteen ja kulttuurin ilmiselvän ja kiistämättömän itseisarvon lisäksi niillä on myös mittavia positiivisia kerrannaisvaikutuksia terveyteen ja hyvinvointiin, talouteen, työllisyyteen ja verotuloihin sekä yhteiskunnalliseen vakauteen ja osallisuuteen. Kulttuuri ja taide auttavat meitä asettumaan toisen ihmisen asemaan ja ymmärtämään maailmaa eri näkökulmista. Niiden keinoin voidaan lisätä yhteenkuuluvuutta, yhteisöllisyyttä, empatiaa ja vuoropuhelua yli sosiaalisten

ja kulttuuristen rajojen ja edistää näin yhteiskuntarauhaa. Taiteeseen ja kulttuuriin investoiminen kannattaa ja tuottaa moninkertaisesti hyötyä suhteessa siihen sijoitettuihin varoihin.

Kulttuu­risten perusoi­keuk­sien turvaaminen

Kulttuuripalvelujen saavutettavuus

Kulttuuri kuuluu kaikille. Taide- ja kulttuuripalveluissa on oltava oikeus ja mahdollisuus kehittää itseään taiteen ja kulttuurin keinoin sekä kokea ammattimaisesti tuotettua taidetta ja kulttuuria. Läheltä löytyvien matalan kynnyksen kulttuuripalvelujen tarjonta tukee hyvinvointia ja vahvistaa osallisuuden tunnetta. Lähipalvelujen käyttö ja niiden toteuttamiseen osallistuminen myös vahvistavat lähidemokratiaa ja alueen omaleimaisen kulttuuritoiminnan syntymistä. Erityisen tärkeää on huolehtia niiden ihmisten kulttuuristen oikeuksien toteutumisesta, joiden mahdollisuudet hakeutua itse kulttuuripalvelujen pariin ovat rajalliset. Taloudellinen tilanne ei saa olla este kulttuurin harrastamiselle ja pienituloisten pääsyä kulttuuripalvelujen pariin tulee tukea rahallisesti. Myöskään kulttuuri, kieli tai fyysinen rajoite ei saa sulkea ihmistä pois taiteen ja kulttuurin kokemisen ja toteuttamisen ääreltä. Vähemmistöjen oikeudet ja mahdollisuudet omaan kulttuuriin ja sen toteuttamiseen on turvattava.

• Pidetään valtion ja kuntien tuki kulttuuritoimijoille riittävällä tasolla, jotta toimijoilla on mahdollisuus tarjota myös pienituloisen kukkarolle sopivia lippuja.
• Otetaan kaikkialla Suomessa käyttöön Kaiku-kortti, joka mahdollistaa maksuttomia pääsylippuja julkisesti tuettuihin kulttuuripalveluihin. Kannustetaan myös kaupallisen kulttuuritarjonnan toimijoita luomaan vastaavia hankkeita ja hyödyntämään sidosryhmiensä tarjoamia välineitä tällaiseen tarjontaan.
• Tehdään taide-, taidekasvatus- ja kulttuuripalvelut kaikkien saavutettaviksi tukemalla kulttuuritoimijoiden yhteiskuntavastuuta. Edistetään taiteen viemistä vankiloihin, hoitolaitoksiin ja muiden sellaisten yleisöjen luokse, jotka eivät kykene itse hakeutumaan kulttuuripalvelujen luokse. Selvitetään esimerkiksi mahdollisuuksia maksuttoman kulttuuripalvelustriimin lisäämiselle vankiloiden sallittujen nettipalveluiden tarjontaan.
• Taataan YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen mukaisesti kaikille lapsille oikeus taiteeseen ja kulttuuriin – tekijänä ja kokijana. Turvataan päiväkotien ja koulujen mahdollisuus viedä lapsia kokemaan taidetta ja kulttuuria sekä erilaisten esitysten ja taide-elämysten tuominen päiväkoteihin ja kouluihin. Tuodaan kulttuurikasvatussuunnitelma osaksi opetussuunnitelmaa. Vakiinnutetaan Taidetestaajat-mallin mukainen taidelaitosten lapsille ja nuorille suunnattu yleisötyö. Jokaisen maakunnan alueella tulee olla vähintään yksi lastenkulttuurin keskus.
• Otetaan yksi- ja kaksivuotisneuvolan yhteydessä käyttöön kulttuurineuvolakortti, joka sisältää kunnan tarjoamia kulttuuripalveluita ja -tapahtumia, mutta johon voi myös kirjata omia kulttuurikokemuksia.
• Lisätään asukkaiden osallisuutta ja toimijuutta ottamalla heitä mukaan taide- ja kulttuuripalvelujen suunnitteluun ja toteutukseen esimerkiksi osallistavan budjetoinnin kautta.
• Otetaan taiteen menetelmät käyttöön kansalaisyhteiskuntaan osallistumisessa, elinympäristöjen kehittämisessä ja kaupunkisuunnittelussa.
• Varmistetaan kulttuuritilojen esteettömyydellä täysimääräinen osallisuus riippumatta esimerkiksi toimintakyvyn rajoitteista. Poistetaan myös saavuttamisen ja osallistumisen esteitä, jotka liittyvät aisteihin, kieliin, viestintään, ymmärtämisen vaikeuteen ja asenteisiin.
• Parannetaan syrjäseutujen kulttuuritarjonnan alueellista saavutettavuutta liikkuvilla ratkaisuilla. Otetaan käyttöön myös digitaalista kurssitarjontaa ja kulttuurielämyksiä.
• Laajennetaan kulttuuriseteleiden käyttöä myös kirjaostoihin.

Kirjastot kulttuurin kivijalkana

Kirjastot takaavat tasavertaisen pääsyn kirjojen, kirjallisuuden, musiikin, kulttuurin ja tiedon lähteille. Ne edistävät lukutaitoa, joka puolestaan vahvistaa osallisuutta, hyvinvointia ja yksilön inhimillistä kasvua, mahdollistaa integroitumisen yhteiskuntaan ja auttaa pitämään yhteyttä omaan kulttuuritaustaan ja kieleen. Kirjastoilla on erityisen suuri merkitys lasten ja kouluikäisten lukutaitokasvatuksessa. Kirjastot tarjoavat myös kokoontumistiloja, kulttuuritapahtumia ja verkkoyhteyden. Kirjallisuuden saatavuus ja saavutettavuus lähellä kotia on suomalaisen ja suomenkielisen kulttuurin elinehto, panostus kulttuuriseen pääomaan, sivistykseen ja demokratiaan.

• Pidetään kirjaston käyttö maksuttomana ja huolehditaan kirjastojen saavutettavuudesta, kehittämisestä ja resursseista. Kirjastot on pidettävä toiminnassa myös yhteiskunnan kriisitilanteissa.
• Laajennetaan kirjastojen aukiolokokeiluja ja kehitetään kirjastojen asemaa koko kansan kulttuurikeskuksina – kirjastolain moninaiset perustehtävät huomioiden. Kirjastot voivat olla alueen ihmisten kohtaamispaikkoja, joissa on saatavilla monipuolisesti erilaisia kulttuuripalveluita ja mahdollisuuksia toteuttaa omaehtoista kulttuuria. Kirjastoihin voidaan myös viedä esimerkiksi nuorisotyötä, sosiaalipalveluita, neuvontaa ja koulutusta digitaaliseen asiointiin.
• Kehitetään ja vahvistetaan kirjastojen monipuolista ja korkealaatuista kokoelmatarjontaa edistävää ostotukijärjestelmää. Huolehditaan kirjastojen kokoelmien monimuotoisuudesta: valtion tuen kirjastoille tulee olla riittävä esimerkiksi pienlevikkisten kulttuurituotteiden hankkimiseen ja kirjastoissa tulee olla aineistoa myös muilla kuin kotimaisilla kielillä.
• Luodaan normi, joka takaa kirjastopalvelut helposti saavutettavana kunnallisena lähipalveluna: tietyn kokoista aluetta kohden tulee olla kirjasto tai kirjastoauto. Huolehditaan siitä, että jokaisessa kunnassa on koulutettuja kirjastonhoitajia.
• Luodaan kustantajien ja kirjastojen välille jatkuva sopimus sähköisten materiaalien käytöstä ja mahdollistetaan tekijöille lainauskorvaus myös sähköisistä materiaaleista.

Omaehtoinen kulttuu­ri­toi­minta

Kulttuuripalveluiden käyttämisen lisäksi kaikilla tulee olla mahdollisuus itse tuottaa kulttuuria ja elävöittää omaa yhteisöään järjestämällä kulttuuritapahtumia. Ihmisten omille ideoille kuuluu lähtökohtaisesti sanoa “kyllä”, sillä kiinnostavat tapahtumat ovat tärkeä osa elävää ja vetovoimaista kuntaa ja edesauttavat asukkaiden hyvinvointia. Kuntien tulee tukea kuntalaisten omaa aktiivisuutta ja yhteisöllisten tapahtumien järjestämistä helpottamalla tapahtumien lupabyrokratiaa ja tarjoamalla rahoitusmahdollisuuksia myös uudenlaiselle ja vakiintumattomalle toiminnalle. Erilaisten ala-, vaihtoehto- ja marginaalikulttuurien elinvoima ja mahdollisuus kasvaa laajemman yleisön tietoisuuteen tulee turvata.

Kulttuuri tarvitsee tilaa. Riittävän edulliset ja saatavilla olevat tilat ovat kynnyskysymys paitsi taiteen tekemiselle myös kulttuuriharrastuksille. Merkittävä osa etenkin nuorisokulttuurista tarvitsee spontaanille toiminnalleen matalan kynnyksen tiloja, joiden käyttöä eivät normita ylhäältä määritetyt taiteen raja-aidat. Niin nuorten kuin erilaisten alakulttuurien tasavertaiset mahdollisuudet omaehtoiseen kulttuurin harrastamiseen tulee turvata. Elävä taide tarvitsee toimivia ja helposti muunneltavia julkisia tiloja, jotka toimivat parhaimmillaan sekä ammattilaisten että harrastajien käytössä.

• Tarjotaan kuntien tiloja ja muita resursseja harrastusryhmien, yhdistysten ja kansalaisten käyttöön omaehtoista kulttuuritoimintaa varten mahdollisimman monipuolisesti, joustavasti ja edullisesti – parhaimmillaan maksuttomasti.
• Panostetaan kunnissa muunneltaviin ja monikäyttöisiin yhteisötiloihin. Mahdollisuutta olemassa olevien tilojen väliaikaiseen ja osittaiseen käyttöön lisätään.
• Kehitetään kulttuurin rahoitusjärjestelmiä tukemaan perinteisten toimijoiden ohella myös spontaania ja kokeiluluontoista toimintaa.
• Tapahtumien järjestämiseen liittyvissä luvissa pyritään yhden luukun periaatteeseen. Luodaan tapahtumien järjestämiseen sujuvuutta ja tarjotaan neuvontaa byrokratian sijaan.
• Urbaanin taiteen ja katutaiteen toteuttamisen mahdollisuuksia tulee edistää. Luodaan katutaiteelle oma kevennetty lupaprosessi ja pyritään eroon katutaiteen lupamaksuista.
• Vahvistetaan ihmisten yhdenvertaisuutta omaehtoisen kulttuurin tekemisen ja harrastamisen suhteen. Esimerkiksi toimeentulotuessa ei tällä hetkellä huomioida harrastusvälineitä eikä vammainen välttämättä saa henkilökohtaista apua harrastustoimintaan.

Kulttuu­rinen moninai­suus ja tasa-arvo

Taide- ja kulttuuripalvelujen toteuttamisessa tulisi huomioida kulttuurisesti ja kielellisesti yhä moninaisempi väestö. Myöskään sukupuolten välinen tasa-arvo ei toteudu kulttuurin kentällä. Maahanmuuttajaväestö ei käytä kulttuuripalveluja valtaväestön lailla, ja muualta muuttaneilla ammattitaiteilijoilla on haasteita päästä osaksi taide- ja kulttuurikenttää. Rahoituksen kohdistaminen saavutettavuuden ja yhdenvertaisuuden parantamiseksi rakentaa yhteiskunnallista tasa-arvoa. Moninaisuutta pitää oppia tunnistamaan paremmin ja kulttuurien välistä vuoropuhelua tulee vahvistaa. Maahanmuuttajataustaisten taiteilijoiden osuutta ja kuulemista heitä itseään koskevassa päätöksenteossa ja alan strategisessa kehittämisessä tulee lisätä. Taiteen ja kulttuurin kokemisen ja tekemisen sekä taiteilijuuden tulee olla saavutettavaa vammaisille aina taiteen perusopetukseen osallistumisesta lähtien. Kulttuurista moninaisuutta tulisi arvioida osana kulttuurista kestävää kehitystä.

• Huomioidaan kulttuurinen monimuotoisuus kulttuurirahoituksen kriteereissä. Kulttuurirahoituksen jaossa tähdätään sukupuolten väliseen tasa-arvoon.
• Kehitetään toimielinten käytännön työskentelyssä mahdollisuuksia hyödyntää, eritaustaisten ihmisten asiantuntemusta myös muilla kielillä kuin suomeksi tai ruotsiksi.
• Edistetään anonyymiä työnhakua taide- ja kulttuurialan rekrytoinneissa.
• Kannustetaan kaikkia VOS-rahoitusta saavia tahoja edistämään kulttuurisen moninaisuuden toteutumista. Luodaan uusia ohjausmekanismeja kulttuurisen moninaisuuden tukemiseen.
• Kehitetään kulttuurialalle väline kulttuurisen moninaisuuden ja kestävän kehityksen kehittämiseen ja arviointiin. Kulttuurialan normatiivisuuteen ja syrjiviin rakenteisiin liittyen tarvitaan lisää tutkimusta, jatkuvaa seurantaa ja kehittämistyötä.
• Vahvistetaan kulttuurivähemmistöjen ja alkuperäiskansojen kulttuurisia oikeuksia, kuten oikeutta opiskella, harjoittaa kulttuuria omalla kielellä ja mahdollisuutta osallistua päätöksentekoon.
• Puolustetaan paikallisen kulttuurin säilymisen edellytyksiä niin kotimaassa kuin kehitysyhteistyössä.
• Parannetaan taiteen kokemisen ja tekemisen saavutettavuutta vammaisille esimerkiksi selkokielisillä ja ruudunlukijalla luettavilla verkkosivuilla sekä muilla palveluilla.
• Parannetaan vammaisten henkilöiden mahdollisuuksia työllistyä taiteilijana lisäämällä erityistaidetoimintaa sekä kehittämällä apurahaprosesseja ja erityistä tukea tarvitsevan taiteilijan urapolkuja.
• Luodaan turvallisempia tiloja ja velvoitetaan taide- ja kulttuurialan toimijat puuttumaan systemaattisesti häirintään ja syrjintään sekä ehkäisemään epäasiallista käytöstä ennalta mm. luomalla selkeät hyvän kohtelun pelisäännöt ja menettelytavat ongelmatilanteisiin.
• Velvoitetaan taiteen ja kulttuurin alan laitokset ja organisaatiot sisällyttämään toimintaansa moninaisuus- ja yhdenvertaisuuskoulutusta tai käyttämään moninaisuusasiantuntijoita kehitystyössään.
• Perustetaan taiteilijaresidenssejä vainoa pakeneville taiteilijoille ja taiteen tutkijoille yhteistyössä esimerkiksi yliopistojen ja taidelaitosten kanssa.

Digitaa­li­suus kulttuurin alustana ja saavutet­ta­vuuden edistäjänä

Digitaalisilla palveluilla voidaan edistää kulttuurin saavutettavuutta. Digitaalinen taide ja kulttuuri tavoittavat myös ihmisiä, joita ns. perinteinen kulttuuri ei puhuttele. Digitaalinen kulttuuri tulee nähdä yhtä arvokkaana kulttuurin muotona kuin muutkin.

Monille luoville aloille, kuten pelialalle, AV-alalle, kuvitukselle ja musiikille digitaalisuus on lähtökohta, joka mahdollistaa globaalisti skaalautuvan toiminnan. Tärkeää niiden osalta on levitysalustojen reilut käyttöehdot ja tekijänoikeuksien kunnioittaminen osana arvoketjuja.

Koronapandemian aikana monet esittävän taiteen organisaatiot tekivät onnistuneesti striimin kautta esitettyjä konsertteja ja teatteriesityksiä. Digitaalisuuden hyödyntämisessä on kuitenkin erityisesti esittävän taiteen osalta haasteena, että esitysten toteuttaminen laadukkaina striimeinä on kalliimpaa kuin esitysten toteuttaminen perinteisin keinoin ja digitaalisia esityksiä on nykyisessä toimintaympäristössä vaikea saada taloudellisesti kannattaviksi. Digitalisoituminen tuo kuitenkin mukanaan mahdollisuuksia innovaatioille, jotka voivat luoda kulttuurialalle uutta, kannattavaa liiketoimintaa ja uusia väyliä kulttuurin äärelle.

Paljon on yhä matkaa digitalisaation täysimääräiseen hyödyntämiseen kulttuurin kentällä – ja tekemistä on perusasioissakin. Esimerkiksi museoiden kokoelmien digitointiaste ei ole vielä riittävällä tasolla.

• Mahdollistetaan digitaalisten liiketoimintamallien ja innovaatioiden kehittäminen kulttuurialalla esimerkiksi valtion takaamin yrityslainoin tai yksinkertaisilla yritystuilla, joissa kulttuurialan erityispiirteet on huomioitu.
• Mahdollistetaan esittävän taiteen organisaatioiden ja esimerkiksi kirjastojen yhteistyöllä suorien striimi-lähetysten julkinen palvelu, joka on matalalla kynnyksellä saavutettavissa valikoidusta ohjelmistosta.
• Huolehditaan striimattujen esitysten kohtuullisten tekijänoikeuskorvauksien toteutumisesta.
• Huolehditaan, että digitaalisten kulttuurin levitysalustat kunnioittavat tekijöiden oikeuksia esimerkiksi tarjoamalla helpon mahdollisuuden siirtää sisältöä alustalta toiselle, pääsyn omia teoksia koskevaan dataan ja läpinäkyvät sisällön hyväksymiskäytännöt. Myös alustojen sisältöä ehdottavien algoritmien tulee olla läpinäkyviä.
• Huolehditaan nuorten digitaalista sisältöä tuottavien oikeuksista ja turvallisuudesta. Yhä useampi lapsi ja nuori tekee sisältöä internetiin striimauskanavilla, digitaalisilla taidealustoilla ja pelejä tekemällä. Lasten yksityisyydensuoja, digiturvallisuustaidot, mahdollisuus julkaista teoksiaan ja moraaliset oikeudet tulee taata. Luodaan kanavia, joiden kautta digitaalisen kulttuurin harrastamisesta voi joustavan kouluttautumisen kautta tehdä ammatin.
• Hyödynnetään pelejä ja internet-kulttuuria syrjäytyneiden nuorten tavoittamisessa ja tukemisessa. Tuetaan sähköistä urheilua ja edistetään pelien käyttöä koulutuksessa.
• Huolehditaan, että digitaalisen kulttuurin tapahtumat ovat avoimia ja turvallisia kaikkien sukupuolten edustajille sekä kaikille vähemmistöille.
• Digitalisaatio mahdollistaa museoiden palvelujen tarjoamisen ajasta ja paikasta riippumattomasti. Mahdollistetaan museoiden resurssit kehittää digitaalisia palveluitaan. Varataan kulttuuriperinnön digitalisaatioon riittävästi resursseja ja kiinnitetään huomiota museotyön digitalisointiin. Kokoelmien digitoinnin lisäksi digitoidun materiaalin hallinnan, saavutettavuuden ja käytön mahdollistavien järjestelmien käyttöönotto edellyttää lisäresursointia. Luodaan myös digitaalisen perinnön säilytysohjelma, jolla tallennetaan suomalaista digitaalista taidetta.

Taiteen ja kulttuurin julkinen rahoitus

Vahviste­taan kulttuurin ja taiteen rahoitusta

Kulttuuripolitiikan tulee mahdollistaa korkeatasoisen kulttuurin ja taiteen edellytykset Suomessa. Kulttuuriin ja taiteeseen kannattaa panostaa nykyistä enemmän ja monipuolisemmin rahaa, sillä riittävä ja monipuolinen rahoitus takaa elävän ja monipuolisen taiteen. Rahapelituottojen hupeneman vuoksi kulttuurin rahoitukseen kohdistuu lähivuosina suuria ratkaistavia kysymyksiä. Kulttuurialan toimijoille on tärkeää, että toiminnan rahoitus on riittävän ennustettavaa. Ammattimaisen taiteen rahoittaminen on elinehto kukoistavalle suomalaiselle kulttuurille. Valtion lisäksi myös kunnilla ja hyvinvointialueilla on tärkeä rooli kulttuurin rahoituksen turvaamisessa. Panostukset taiteeseen ja kulttuuriin vauhdittavat ja vahvistavat taloutta paikallisesti, kansallisesti ja kansainvälisesti esimerkiksi kulttuurimatkailun, innovaatioiden, yhteiskunnallisten ongelmien ennaltaehkäisyn ja verotulojen muodossa.

• Tehdään opetus- ja kulttuuriministeriön taide- ja kulttuuribudjettiin 125 miljoonan euron tasokorotus ja säilytetään se jatkossakin yli prosentissa valtion talousarvion loppusummasta. Kasvatetaan kulttuurin rahoitusta myös muilla hallinnonaloilla.
• Laaditaan kulttuuripoliittinen selonteko ja siihen perustuva konkreettinen toimenpideohjelma. Tehdään tässä yhteydessä näkyväksi se, että kulttuuriin investoiminen kannattaa myös taloudellisesti: kulttuuri tuottaa tutkitusti suoraan ja epäsuorasti moninkertaisesti siihen sijoitetut julkiset varat.
• Parannetaan kulttuuripolitiikan johtamista ja koordinaatiota valtionhallinnossa ja tuetaan kulttuurin edellytyksiä laajasti eri hallinnonaloilla: esimerkiksi työ- ja elinkeinoministeriössä voidaan vahvistaa luovaa taloutta, sote-palveluissa rahoittaa kulttuurihyvinvointia ja ulkoministeriössä tukea kulttuurivientiä.
• Laajennetaan kotitalousvähennystä kattamaan myös kulttuurihankinnat, esimerkiksi esittävän tai visuaalisen taiteen tilaaminen yksityishenkilönä.

Rahapelien tuotto kulttuurin rahoituksena

Rahapelituottojen osuus taiteen ja kulttuurin rahoituksesta on historiallisista syistä ollut merkittävä. Veikkauksen tuotot tulee siirtää kokonaan valtion budjettiin, kuten parlamentaarinen rahapelituottojen tulevaisuutta pohtinut työryhmä on sopinut. Rahapelituotoilla rahoitetut menot tulevat näin ollen normaalin budjettikäsittelyn piiriin. Taiteen ja kulttuurin rahoituksen tason määrittely siirretään yhdellä kertaa kehysriihen päätettäväksi.

Samalla on huolehdittava taide- ja kulttuuritoiminnan ja sen rahoituksen jatkuvuudesta. Veikkauksen edunsaajien ja kansalaisjärjestötoiminnan rahoituksen mitoittaminen, tehostaminen ja vaikuttavuuden arviointi tarvitsevat huolellisen valmistelun ja suunnitelman. Rahoituksen ei pidä olla kansanvallan ulottumattomissa, mutta sen tulee olla suojassa liian äkkinäisiltä poliittisilta suhdanteilta.

• Siirretään Veikkausvoittovarat valtion budjettiin parlamentaarisen työryhmän esityksen mukaisesti. Vihreiden tavoitteena on varmistaa, että taiteen ja kulttuurin rahoituksen taso ei laske.
• Lisätään taiteen ja kulttuurin rahoituksen vakautta ja ennustettavuutta sopimalla aiemmin rahapelituotoilla rahoitettujen edunsaajien ja kansalaisyhteiskunnan rahoituksen mittaluokasta parlamentaarisesti yhdessä kaikkien puolueiden kanssa yhtä vaalikautta pidemmäksi ajaksi.

Kunnat taiteen ja kulttuurin rahoittajina

Kuntien lakisääteisenä tehtävänä on edistää, tukea ja järjestää kulttuuritoimintaa. Kunnissa luodaan edellytyksiä ammattimaiselle taiteelliselle työlle ja toiminnalle, edistetään taiteen ja kulttuurin harrastusmahdollisuuksia ja yhdenvertaista saavutettavuutta sekä järjestetään tavoitteellista taide- ja kulttuurikasvatusta. Kuntien tehtävänä on myös ylläpitää kulttuuriperintöä sekä edistää taidetta ja kulttuuria osana asukkaiden hyvinvointia ja kulttuurista vuorovaikutusta sekä tukea luovia aloja osana kuntien elinkeinopolitiikkaa.

Kunnat ovat yksi merkittävä taide- ja kulttuurilaitosten ja kolmannen sektorin toimijoiden rahoittaja. Kuntien tuottaessa kulttuuripalveluita yhä merkittävämmässä määrin ostopalveluina palveluita tarjoavat taiteen tekijät ja yhdistyskenttä ovat avainroolissa monimuotoisen ja saavutettavan kulttuuritarjonnan mahdollistamiseksi. Laadun painottaminen hankinnoissa hinnan yli on niiden onnistumisen tae.

• Kuntien tulee jatkossakin huolehtia taidelaitosten rahoituksesta yhteistyössä valtion kanssa.
• Jokaisessa kunnassa tulee olla haettavana avustuksia taiteen ja kulttuurin toimijoille.
• Kuntien on avattava tukia ja avustuksia koskevia rakenteita ja päätöksentekoprosesseja niin, että myös uusien, monimuotoisten ja omaehtoisten kulttuuritoimijoiden on mahdollista päästä niistä osallisiksi.
• Kuntien tulee tarjota taiteilijoille, muille kulttuurikentän toimijoille ja kulttuuriharrastuksille maksuttomia tai kohtuuhintaisia, tarkoitukseen sopivia tiloja. Kuntien tulee ottaa kulttuuritilojen tarpeet huomioon kauaskantoisesti esimerkiksi kaavoituksessa. Maksuttomien tai edullisten työ- ja esiintymistilojen tarjoaminen on yksi tärkeä keino auttaa kulttuurialaa toipumaan koronakriisistä. Lisätään kulttuuritilojen peruskorjaus- ja perustamistukea.
• Mahdollistetaan taiteen ja taiteilijoiden osaamisen hyödyntäminen kunnissa yhä uusilla toiminnan alueilla, esimerkiksi osana oppimista, maahanmuuttajien integraatiota, julkista tilaa ja sen suunnittelua, yhteisöllisyyden ja osallisuuden toteutumista ja palveluiden muotoilua.
• Kulttuuri on kuntien keskeinen vetovoimatekijä ja tekee kunnista houkuttelevia asukkaille ja matkailijoille. Kulttuurimatkailuun panostamalla vahvistetaan alueiden elinvoimaisuutta ja elinkeinoelämää.
• Kuntien elinkeinopolitiikan tulee nykyistä paremmin huomioida luovien alojen yritystoiminta ja yrityspalveluita luovien alojen yksinyrittäjille tulee kehittää.
• Ostopalveluiden hankinnassa on painotettava laatua onnistuneen lopputuloksen varmistamiseksi. Laatuarviointiin voi kuulua esimerkiksi referenssien pisteytys avoimilla, selkeillä kriteereillä. Tehtäväkohtaisista luonnoksista tai muusta työstä on maksettava kilpailutettaville korvaus.
• Kulttuurin ostopalveluiden osalta myös pienhankinnoista on tiedotettava laajasti tarjoajien yhdenvertaisuuden ja moninaisuuden edistämiseksi.
• Kuntien kulttuuritoimintaa tukeviin kehittämistehtäviin, joilla vahvistetaan edellytyksiä vaikuttavalle ja tasa-arvoa turvaavalle kuntien kulttuuritoiminnan toteuttamiselle ja ammattimaiselle taiteellisen työn edellytysten kehittämiselle, tulee löytyä jatkossakin rahoitus.

Valtiono­suus­jär­jes­telmä ja muut valtion määrärahat

Valtionosuusjärjestelmä on kulttuurin rahoituksen perusta, ja siihen osoitetut resurssit johtavat suoraan taiteilijoiden ja muiden taidealoilla työskentelevien palkkaamiseen. Valtionosuusjärjestelmän tulisi olla samanaikaisesti riittävän ennustettava, jotta se voi tarjota piirissään oleville toimijoille turvalliset toimintaedellytykset, ja riittävän joustava, jotta se voi ottaa huomioon taiteen kentässä tapahtuvat muutokset.

Valtionosuusjärjestelmän tulee kannustaa toimijoita monipuoliseen, vaikuttavaan, laadukkaaseen ja taiteellisesti korkeatasoiseen toimintaan sekä pitkäjänteiseen ja tavoitteelliseen kehittämiseen ja uudistamiseen, joka tukee kulttuuripalvelujen monipuolista tarjontaa ja saavutettavuutta.

• Seurataan uudistetun valtionosuusjärjestelmän toimivuutta ja otetaan huomioon toimijakentän ehdotukset järjestelmän kehitystarpeiksi.
• Nostetaan valtionosuudet kustannuskehityksen mukaiselle tasolle, jotta valtionosuutta saavat toimijat pystyvät täyttämään tehtävänsä täysimääräisesti ja erilaiset palvelutarpeet huomioiden.
• Lisätään laskennallisesti määräytyvään VOS-rahoitukseen uutena elementtinä harkinnanvarainen osa, joka myönnetään erityiskohteisiin tai painotuksiin, kuten kulttuurisen monimuotoisuuden tukemiseen ja lisäämään yhteistyötä vapaan kentän toimijoiden kanssa.
• Vahvistetaan esittävän taiteen ja museoalan toimintaa niin nykyisen valtionosuusjärjestelmän piirissä kuin sen ulkopuolella toimivalla, harkinnanvaraisen rahoituksen piirissä olevalla ammattikentällä.
• Kehitetään taiteen rahoituksen ja rakenteiden joustavuutta, jotta ne kykenevät ottamaan huomioon uudet, vielä syntymättömät taideilmiöt.
• Turvataan taidemuseoille ja Valtion taideteostoimikunnalle riittävät hankintamäärärahat, jotta ne voivat hankkia nykytaiteen teoksia kattavalta joukolta aikalaistaiteilijoita.
• Turvataan Kansallisen audiovisuaalisen instituutin riittävä rahoitus ja toimintaedellytykset.

Prosent­ti­pe­riaate

Prosenttiperiaate on päätös käyttää osa hankinnan, kuten rakennushankkeen tai palvelun, määrärahasta taiteeseen. Taiteen ja kulttuurin prosenttiperiaatteen tavoitteena on laajentaa taiteen rahoituspohjaa sekä parantaa taiteen ja kulttuurin saavutettavuutta. Prosenttiperiaatetta on viime vuosina laajennettu pysyvistä taideteoksista myös esimerkiksi esittäviin taiteisiin ja kulttuuritapahtumiin.

• Kehitetään taiteen ja kulttuurin prosenttiperiaatetta ja luodaan kannustin sen laajentamiseksi kaikkiin kuntiin ja hyvinvointialueille.
• Pilotoidaan ja otetaan käyttöön hyvinvointialueilla rahoitusmalli, jossa tietty prosenttiosuus sosiaali- ja terveyssektorin käyttömenoista osoitetaan taidehankintoihin sekä taiteen ja kulttuurin käyttöön hoito- ja asiakastyössä.
• Kannustetaan kuntia kohdistamaan julkista taidetta enemmän alueille, jossa sitä ei vielä juurikaan ole.

Yleisra­dion rahoitus ja tehtävät

Yleisradio kantaa vastuuta demokraattisesta kansalaisyhteiskunnasta ja on kirjastolaitoksen ohella keskeinen sivistystä, kulttuuria ja kotimaisia kieliä kaiken kansan keskuuteen levittävä taho. Valtion on huolehdittava Yleisradion riippumattomuudesta takaamalla sille ennustettava ja riittävä rahoitus. Kestävällä rahoituksella turvataan myös Yleisradion mahdollisuus huolehtia sille laissa annetuista tehtävistä. Yleisradion maksuton ja kaikille saavutettava journalismi on osa suomalaista kansansivistystä ja Yleisradion rooli laadukkaan ja monipuolisen kotimaisen kulttuurin tuottajana ja levittäjänä on merkittävä. Yleisradion tulee omalla toiminnallaan luoda kestävää toimintakulttuuria siten, että se edistää tekijöiden mahdollisuutta saada asianmukainen elanto työstään ja tekijänoikeuksista.

• Turvataan Yleisradion rahoituksen riippumattomuus päättämällä siitä parlamentaarisesti ja pitämällä Ylen rahoitus valtion budjettikehyksen ulkopuolella.
• Turvataan Yleisradion mahdollisuudet monipuoliseen ohjelmatarjontaan kaikilla kotimaisilla kielillä ja muilla Suomessa käytetyillä kielillä.
• Turvataan Yleisradion mahdollisuudet tuottaa laadukasta kulttuuritarjontaa kaikenikäisille.
• Turvataan Yleisradion journalistinen riippumattomuus ja journalistiset toimintamahdollisuudet.

Työllisyys, toimeen­tulo ja turvaverkot kulttuu­ria­lalla

Kulttuuri on työtä ja toimeen­tuloa

Työ taiteen, kulttuurin ja luovien alojen kentillä on työtä siinä missä muillakin aloilla. Kulttuurialalle tyypillistä on kuitenkin se, että kulttuurialan ammattilaisten toimeentulo on usein vaikeasti ennakoitavissa ja se, että työn tekemisen rakenteet eivät ole suoraviivaisia. Taiteen tekijöiden lisäksi kulttuurialalla työskentelee myös laaja joukko muita ammattilaisia. Kulttuurialan tulonmuodostuksen epävarmuus ja rakenteet koskettavat yhtä lailla myös esimerkiksi teknikoita, roudareita, kulttuuritilojen pyörittäjiä ja muita välittäjäportaan edustajia.

Suuri osa kulttuuri- ja taidealojen työntekijöistä työskentelee freelancereina tai yrittäjinä, ilman vakituista työnantajaa tai työsuhdetta. Kulttuurialalla työskentelevien siirtymät palkkatyön, yrittäjyyden ja apurahojen välillä eivät ole helppoja, sillä sosiaaliturvan näkökulmasta Suomessa työtä tehdään joko työsuhteessa tai yrittäjänä. Tämä jako vaikuttaa muun muassa siihen, toimiiko sosiaaliturvan järjestäjänä ja eläkemaksujen maksajana yrittäjä vai työnantaja. Kulttuurialalla tämä on aiheuttanut tilanteen, jossa tietyt työntekijäryhmät ovat sosiaaliturva-, työttömyysturva- ja eläkejärjestelmien ulkopuolella. Kulttuurialan kasvavaan eriarvoisuuteen on puututtava kaikin keinoin.

• Kehitetään nopean ja tehokkaan tulonmenetyksen kompensaatiomallia huomioimaan kaikki luovilla aloilla toimivat ammattilaiset. Yritystoiminnan tukia tulee ohjata riittävän monipuolisesti kattamaan myös kulttuurialan pienempiä toimijoita, ja tukiin tulee luoda järjestelmä, joka sisältää korvaukset sellaisen ansainnan menetyksestä, joka johtuu valtioneuvoston päätöksestä, kuten koronapandemian aikana on tapahtunut.
• Edistetään Vihreiden mallin mukaisen perustulon käyttöönottoa toteuttamalla kattavampi perustulokokeilu. Edellinen perustulokokeilu ei näyttänyt, miten perustulo toimisi taide- ja kulttuurialan ammattilaisille, joilla on erilaisia toimeentulon lähteitä. Kokeilun tavoitteena tulisi olla se, että kokeilussa olisi ihmisiä kaikista eri toimeentulolajeista. Otetaan mallia esimerkiksi Irlannin kulttuurialan perustulokokeilusta, jolla pyritään tukemaan tekijöitä pandemian aikana.
• Taiteellisesta työstä on tehtävä ehdoiltaan reiluja sopimuksia ja maksettava kohtuullinen korvaus. Tämä ei kuitenkaan aina toteudu luovan alan itsensätyöllistäjien ja tilaajien neuvotteluasemien ollessa epätasapainossa. Siksi Vihreät kannattaa mallia, jossa tekijöitä edustavat järjestöt ja liitot neuvottelevat aloille minimikorvaukset ja -ehdot tekijöiden puolesta. Samalla on huolehdittava vapaan kentän toimintaedellytyksistä.
• Mahdollistetaan portaaton liikkuminen työsuhteen ja yrittäjyyden välillä ottamalla käyttöön yhdistelmävakuutus, jonka avulla voidaan vakuuttaa palkkatyö ja yritystoiminta työttömyysturvassa samanaikaisesti.
• Julkisella rahoituksella pyörivät toimijat, kuten valtio, kunnat ja Yleisradio, sitoutuvat siihen, että ne eivät teetä ilmaista tai alihintaista työtä: taiteilijoille kuuluu asianmukainen korvaus heidän tuottamistaan sisällöistä ja tekemästään työstä. Tämä koskee myös esimerkiksi taiteelliseen työhön liittyvää asiantuntijatyöskentelyä ja harjoituskausia.
• Vahvistetaan alueellista kulttuuritoimintaa parantamalla suurten keskusten ulkopuolella toimivien taiteilijoiden ja kulttuurintekijöiden toimintamahdollisuuksia.

Sosiaali­turvan epäkohtien korjaaminen

Erilaisia työn muotoja kohdellaan nykyään eri säännöillä sosiaaliturvassa, mikä monimutkaistaa ja eriarvoistaa järjestelmää. Jotkut työn muodot ja työntekijäryhmät ovat tällä hetkellä työttömyys-, sosiaali- ja eläketurvan ulkopuolella. Vihreät haluavat poistaa työn muotojen raja-aidat saattamalla kaiken ansiotyön yhtenäisen sosiaaliturvan piiriin. Näin esimerkiksi yrittäjät, itsensätyöllistäjät ja freelancerit saavat saman turvan kuin palkansaajatkin, ja yksilön toimeentulo ei vaarannu, vaikka yhdistelisi erilaisia työn tekemisen muotoja.

Työttömyysturvajärjestelmä ja taiteellisen työn tulkinta yrittäjyydeksi ovat taiteella itsensä työllistävälle ankaria ja vaikeaselkoisia. Esimerkiksi TE-toimistot ovat monessa tapauksessa tulkinneet ammattitaidon ylläpitämisen työnteoksi, jolloin työtä vailla olevalta taiteilijalta tai esiintyjältä on evätty työttömyyskorvaus.

Merkittävä osa kulttuurialan luovista toimijoista saa osan, jossain tapauksissa jopa kaiken, toimeentulonsa tekijänoikeuskorvauksista. Tekijänoikeuskorvausten ja sosiaaliturvan yhteensovittamisessa on löydyttävä nykyistä parempi ratkaisu luovaa työtä tekevien toimeentulon parantamiseksi. Tekijänoikeuskorvaukset eivät kerrytä eläkettä eivätkä työttömyysturvaa tai työssäoloehtoa, mutta ne leikkaavat työttömyyskorvausta. Näihin epäkohtiin on toivottu jo pitkään parannusta. Vihreiden myötävaikutuksesta hallitus linjasi helmikuussa 2022, että yksi epäkohta korjataan ja tekijänoikeuskorvauksien sovittelusta työttömyysturvassa luovutaan vuoden 2023 alussa.

Moni taiteilija saa apurahaa jossain vaiheessa uraansa. Laki apurahansaajien sosiaaliturvasta säädettiin vuoden 2009 alusta ja se paransi apurahalla työskentelevien sosiaaliturvaa, mutta parantamisen varaa on lyhyiden apurahojen suhteen – alle neljän kuukauden mittaiset apurahat eivät edelleenkään kerrytä ansiosidonnaista sosiaaliturvaa.

Moni itsensätyöllistäjä hakee ratkaisua sosiaaliturvan ongelmiin liittymällä osuuskunnan jäseneksi. Aina osuuskunnan kautta tehty työ ei kuitenkaan oikeuta työttömyysturvaan.

• Tuodaan kaikki palkansaajat, yrittäjät sekä muut veronalaista ansiotuloa saavat työn muotoja erottelematta yhden ansiosidonnaisen sosiaaliturvan piiriin.
• Tekijänoikeuskorvauksien sovittelusta työttömyysturvassa tulee luopua Marinin hallituksen linjausten mukaisesti. Tekijänoikeuskorvausten ei tule leikata työttömyyspäivärahaa siltä osin, kuin niitä maksetaan teoksesta tai esityksestä, joka on tehty ennen työttömäksi työnhakijaksi kirjautumista. Edelleen on korjattava se epäkohta, että tekijänoikeuskorvaukset eivät kerrytä eläkettä eivätkä työttömyysturvaa tai työssäoloehtoa.
• Selkeytetään käyttökorvausten, kuten tekijänoikeustulon, kohtelu sosiaaliturvassa. Määritellään käyttökorvaukset sosiaaliturvassa joko täysin huomioiduksi veronalaiseksi ansiotuloksi tai pääomatuloksi, jota ei huomioida sosiaaliturvassa.
• Parannetaan apurahansaajan sosiaaliturvaa helpottamalla eri lähteistä tulevien lyhyiden apurahojen laskemista yhteen. Nykyisellään vain saman myöntäjätahon apurahoja voidaan laskea yhteen. Pitemmällä aikavälillä tuodaan työskentelyapurahat kokonaisuudessaan ansiotuloverotuksen ja sosiaaliturvamaksujen piiriin.
• Selkiytetään TE-toimistojen ja työttömyysetuuden maksajien soveltamisohjeita yrittäjyyden osalta. TE-toimistojen on noudatettava omia ohjeistuksiaan siten, että esimerkiksi oman ammattitaidon ylläpitäminen ei estä työttömyysetuuden saamista. Keskitetään luovien alojen hakemusten käsittely yhden luukun periaatteella toimivaksi.

Apurahat

Ilman taiteilijan työtä ei ole myöskään taidetta: taiteellinen työskentely on kaiken taiteen, kulttuurin ja luovien alojen perusta. Valtion tärkeimpiä tapoja tukea taidetta on mahdollistaa taiteilijoiden kokopäiväinen taiteellinen työskentely. Taiteilijoiden työskentelyedellytysten kehittämisen kannalta valtion taiteilija-apuraha on keskeisin tukimuoto, ja sen taiteilijaa työllistävä vaikutus on välitön. Valtion taiteilija-apurahoilla työskentelee vuodessa yli 600 eri alojen taiteilijaa.

Valtion taiteilija-apurahojen rahallinen arvo on 1990-luvun puolivälin jälkeen selkeästi jäänyt jälkeen yleisestä ansiotason kehityksestä. Taiteilija-apurahan tasoa tulisi tarkistaa suhteessa nykyiseen ansiotasoon ja ostovoimaan. Valtion taiteilija-apurahan tasolla on myös heijastusvaikutus yksityisten säätiöiden myöntämiin apurahoihin, koska niiden verovapaa määrä määritellään taiteilija-apurahojen mukaan. Säätiöt ovat nostaneet myöntämiensä työskentelyapurahojen tasoa, ja samalla osasta apurahaa on tullut veronalaista. Taideneuvoston ehdottama sata uutta apurahavuotta olisi valtiolta kahden miljoonan euron panostus suoraan taiteilijatukeen ja vahvistaisi erityisesti nuorten taiteilijoiden toimintamahdollisuuksia sekä varmistaisi taiteen ja kulttuurin saatavuutta ja saavutettavuutta myös tulevaisuudessa.

• Nostetaan valtion taiteilija-apurahojen tasoa, jotta apuraha mahdollistaa paremmin taiteellisen työn täysipainoisen tekemisen.
• Kasvatetaan taiteilija-apurahojen määrää sadalla apurahavuodella.
• Kehitetään apurahojen hakuprosesseja sujuviksi ja selkokielisiksi.
• Tulkitaan apurahan hakeminen työnhakuvelvoitteen tarkoittamaksi työhakemukseksi. Apurahojen tulisi myös kerryttää työssäoloehtoa.
• Vähennetään sekä hakijoiden että myöntäjien jatkuvaa hakemusbyrokratiaa pidentämällä taiteilija-apurahojen kestoa silloin, kun se on työn keston kannalta tarkoituksenmukaista. Myönnetään valtion rahoittamat apurahat lähtökohtaisesti rahoitettavan työn koko kestolle. Huolehditaan kuitenkin samalla, että apurahan saajien joukko ei ala kaventua.

Taiteili­ja-al­lianssi ja taiteili­ja­palk­ka­ko­keilu

Palkaton työ on taidealoilla edelleen ongelma, ja yksittäisten taiteilijoiden neuvotteluasema suhteessa taidelaitoksiin on monin paikoin heikko. Julkisen vallan tulee edistää ja parantaa taiteen tekemisen mahdollisuuksia ja taiteilijoiden työllisyyttä tukevia ratkaisuja. Allianssimalli ja taiteilijapalkkamalli tarjoavat työsuhteen, joka lisää freelance-taiteilijoiden mahdollisuuksia jatkuvaan ammattimaiseen työskentelyyn, parantaa työttömyysturvan edellytyksiä ja poistaa taiteilijoiden sosiaali- ja eläketurvan aukkoja.

• Otetaan esittävän taiteen alalla käyttöön taiteilija-allianssimalli OKM:lle vuonna 2019 tehdyn selvityksen mukaisesti soveltaen pohjoismaista mallia (Ruotsi, Norja)
• Taiteilijapalkan toimivuutta on syytä tutkia kokeilulla. Taiteilijapalkkakokeilussa taiteilijat olisivat apurahakauden sijaan työsuhteessa ja heillä olisi työsuhteeseen liittyvät edut. Taiteilijapalkkakokeilussa tulee huomioida eri taiteenaloille tyypilliset rakenteet ja varmistaa ettei apurahaa saavien taiteilijoiden määrä vähene enempää, kuin mitä kokeilun piiriin pääsee.

Eläkkeet

Taiteilijoiden eläkekertymä on yleensä pieni. Tähän on vastattu valtion ylimääräisillä taiteilijaeläkkeillä, joiden määrä on kuitenkin jäänyt jälkeen suhteutettuna taiteilijakunnan kokoon. Taiteilijaeläkkeen luonne on tasata matalaa kertymää suhteessa muiden alojen palkansaajiin. Taiteilijaeläke on keino tasoittaa usein heikkoa peruseläketasoa. Taiteilijaeläkkeitä on vuosittain jaettavana 51 kappaletta, ja sen saa vain noin 10 % hakijoista. Taiteilijoiden saamat apurahat kerryttävät eläkettä vain pitkien tai yhdisteltävien apurahojen osalta.

Taiteilijat maksavat työskentelyapurahoista Maatalousyrittäjien eläkevakuutusta (MYEL) ja yrittäjänä toimiessaan muusta työtulostaan Yrittäjien eläkevakuutusta (YEL). Samaan työpanokseen kohdistuu joissain tapauksissa kaksinkertainen vakuutusmaksu. Alasta riippumatta luovan työn tekijän toimeentulo kertyy yleensä useasta lähteestä. Yksittäiselle luovan työn tekijälle voi kertyä eläkettä sekä TyEL-vakuutuksen että YEL-vakuutuksen perusteella. Lisäksi apurahansaajalle voi kertyä eläkettä MYEL-järjestelmän perusteella.

• Uudistetaan ammattitaiteilijoiden eläketurvaa ja vakuutetaan kaikki taiteellinen työ yhden järjestelmän kautta. Siirretään apurahalla työskentelevän taiteilijan kaikki eläkevakuuttaminen joko YEL:n tai MYEL:n piiriin ja poistetaan päällekkäinen MYEL/YEL-vakuuttaminen.
• Etenkin luovilla aloilla YEL-alivakuuttaminen on erittäin yleistä. Alivakuuttamisesta seuraa heikko sosiaali- ja eläketurva ja suuri kulu, josta ei pääse hyötymään. Työtulon siirto vuositulosta kuukausituloksi parantaisi tilannetta.
• Säädetään eläkemaksujen maksamisvelvollisuus työkorvauksiin vastaavalla tavalla kuin julkisten alojen eläkelain (81/2016) 4 §:ssä on säädetty, jolloin nämä korvaukset tulevat laajemmin eläketurvan piiriin.
• Kannetaan vastuu ikääntyvistä taitelijoista. Lisätään vuosittain myönnettävien ylimääräisten taiteilijaeläkkeiden määrää sadalla kappaleella. Nostetaan määrä pidemmällä aikavälillä todellista tarvetta vastaavalle tasolle.
• Ulotetaan eläketurva koskemaan kaikkea työtä siten, että kaikki veronalainen ansiotulo kerryttää työeläkettä samalla tavalla riippumatta siitä, tekeekö työtä palkkasuhteessa, yrittäjänä tai muussa muodossa.

Tekijänoi­keus­kor­vaukset

Työstä saatavan suoran korvauksen lisäksi monen luovan alan tekijän toimeentuloa kerryttävät myös tekijänoikeuskorvaukset. Tekijänoikeuspolitiikka ja tekijänoikeuslainsäädäntö takaavat tekijöille heidän moraaliset oikeutensa ja oikeudet kohtuullisiin korvauksiin teosten käytöstä. On myös kansallinen etu, että arvokkaat aineettomat oikeudet, luovan talouden pääoma, säilyy Suomessa.

Tekijänoikeuskorvaus on tekijänoikeuden luovutuksen perusteella saatua korvausta, joka voi perustua esimerkiksi kirjan tai äänitteen myyntiin tai kertyä tekijänoikeusjärjestön kautta, tekijänoikeuslakiin kirjatun niin kutsutun sopimus- tai pakkolisenssin perusteella tai vaikkapa työehtosopimuksen perusteella. Tekijänoikeuksiin liittyy kuitenkin avoimia kysymyksiä, kuten korvausten maksaminen yritykselle ja huomioiminen sosiaaliturvassa, jotka tulee ratkaista taiteilijan toimeentulon parantamiseksi.

Alustatalouden ja digipalvelujen kehittyminen on muuttanut luovaa työtä tekevien asemaa ja etenkin luovasta työstä saatavia korvauksia sekä tekijänoikeustuloja, useimmissa tapauksissa epäedulliseen suuntaan. Tekijöiden on saatava oikeudenmukainen korvaus työstään myös tässä muuttuneessa tilanteessa.

Tekijänoikeus on markkinoita ja taiteilijoita auttava rakenne, jonka tarkoituksena on saattaa teokset yleisön saataville ja tuoda taiteilijoille tuloa teosten käytöstä. Luovien alojen vienti on pääasiassa oikeuksien kaupallistamista, ja vientitulojen maksimointi edellyttää, että oikeuksien suomalaiset omistajat eivät joudu luopumaan oikeuksista tai myymään niitä epäedullisin ehdoin.

• Vahvistetaan tekijänoikeussuojaa huomioiden uudet käyttöalustat ja -tavat. Jatketaan työskentelyä sen puolesta, että luovan alan tekijät saavat oikeudenmukaisen korvauksen silloin kun verkon alustapalvelut hyödyntävät heidän sisältöjään. Alustat voisivat myös huolehtia, että käyttäjien on mutkatonta maksaa tekijöille asianmukainen korvaus kuluttamastaan tai hyödyntämästään tekijänoikeuksien alaisesta materiaalista.
• Etsitään keinoja, joilla huomioidaan ja mahdollistetaan uusien kulttuurin muotojen kehittyminen siten, että järjestelmä on oikeudenmukainen tekijänoikeuksien haltijan kannalta.
• Otetaan käyttöön luovan työn tekijöiden alakohtaiset vähimmäiskorvaukset oikeudenmukaisen korvauksen varmistamiseksi. EU:n tekijänoikeusdirektiivi edellyttää huomattavia parannuksia luovien tekijöiden ja esittävien taiteilijoiden asemaan. Nykyisin luovan työn tekijät – kirjailijat, kääntäjät, kuvittajat ja freelance-journalistit – neuvottelevat kaikki omat sopimuksensa. Yksittäisen tekijän neuvotteluasema on usein heikko, korvausten kirjo on suuri.
• Selvitetään tekijänoikeuskorvausten saajan mahdollisuutta vakuuttaa tulonsa MELA-järjestelmässä.
• Otetaan käyttöön Ruotsissa käytössä oleva individuell visningsersättning -korvaus, joka maksetaan luovutettujen teosten julkisesta näyttämisestä esimerkiksi valtion ja kuntien eri instituutioissa.
• Lisätään yleistä tietoutta tekijänoikeudesta, ja varmistetaan oikeudenhaltijoiden kyky hahmottaa sekä valvoa omia oikeuksiaan. Jotta taiteilija voi arvioida saamansa palkkion kohtuullisuuden, tulee hänen saada säännöllisesti ajantasaisia, merkityksellisiä ja kattavia tietoja teostensa ja esitystensä käytöstä.
• Sallitaan tekijänoikeustulojen tulouttaminen omalle yritykselle 100-prosenttisesti yritysmuodosta riippumatta.
• Yksityisen kopioinnin hyvitysjärjestelmän uudistaminen on toteutettava hallitusti.
• Lisensointi ja muu immateriaalioikeuksiin pohjaava liiketoiminta on keino tehdä skaalautuvaa ansaintaa luovilla sisällöillä. Omien tekijänoikeuksien taitavaan hallinnointiin pohjautuvat ansaintamahdollisuudet tulisi huomioida yhä kattavammin luovien alojen koulutuksessa ja yrityspalveluissa.
• Kirjastojen kautta on mahdollisuus tukea kirjallisuuden alalla toimivia luovan alan tekijöitä ostomäärärahojen ja lainauskorvausten turvaamisella. Lainauskorvausta tulisi saada myös sähkö- ja äänikirjoista.
• Huolehditaan, että tekijöiden oikeuksia turvaavat järjestelmät eivät rajoita kohtuuttomasti sananvapautta tai yksityisyydensuojaa. Järjestelmät eivät saa myöskään välillisesti tai suoraan lisätä digitaalisten monopolien vaikutusvaltaa.

Visuaalisten taiteiden rakenteet ja näyttely­palk­kio­jär­jes­telmä

Visuaalisten alojen taiteilijoiden ansiotaso on kaikista ammattitaiteilijoista kehnoin. Alan työllistävät rakenteet ovat muihin taiteenaloihin verrattuna heikot, ja taiteilijat tekevät paljon ilmaista työtä. Visuaalisten alojen taiteilijat rahoittavat paitsi oman työskentelynsä myös teostensa esittämisen maksamalla galleriavuokraa. Taidemuseot eivät työllistä taiteilijoita, ja taiteilijoiden neuvotteluasema suhteessa näyttelyiden järjestäjiin on epätasa-arvoinen. Visuaalisen taiteen rahoitus on pientä suhteessa taiteilijakunnan kokoon, ja alalla on liian heikot välittäjärakenteet. Rahoitus ja rakenteet tuleekin saattaa ajan tasalle kehittämällä taiteenalalle uusia rahoitusinstrumentteja.

• Näyttelypalkkiomalli on parantanut reiluja käytäntöjä ja parantanut taiteilijoiden edellytyksiä saada korvaus työstään. Tehdään museoiden näyttelypalkkiosta pysyvä malli ja selvitetään sen laajentamista myös taidegallerioihin.
• Vakiinnutetaan valtion osuus näyttelypalkkioihin näyttelynjärjestäjille myönnettävään rahoitukseen.
• Edistetään näyttelypalkkioiden maksamista ammattitaiteilijoiden näyttelyille kuntien omistamissa näyttely- ja galleriatiloissa.
• Edistetään näyttelyvuokrasta luopumista taiteilijavetoisissa gallerioissa.
• Jatketaan visuaalisen taiteen kansainvälistymisen ja välittäjäportaan liiketoimintaosaamisen ja toimintaedellytysten kehittämistä ja edistetään siten taiteen myyntiä ja taiteilijoiden tulonmuodostusta.
• Kuvataiteen digitaalinen yleisölle välittäminen kulttuurilaitoksissa rinnastuu e-kirjojen lainaamiseen kirjastoissa. Luodaan lainauskorvausta vastaava, ennakoitava ja vakaa rahoitusmalli sille, että kuvataiteilijat saavat korvauksen teostensa digitaalisesta yleisölle välittämisestä.

Kulttuu­rin, taiteen ja luovien alojen markkinat

Luovilla aloilla tarkoitetaan kulttuurialaa laajempaa kokonaisuutta, joka pitää sisällään myös elämyksiin, viestintään, mainontaan ja liikuntaan liittyviä osa-alueita. Tässä ohjelmassa käsitellään ennen kaikkea lähellä kulttuurialaa olevia toimialoja.

Kulttuu­rista ja luovista aloista taloudel­lista hyvinvointia

Kulttuurialalla on mahdollisuuksia taloudellisen kasvun veturiksi. Tällä hetkellä Suomessa luovien ja kulttuurialojen osuus bruttokansantuotteesta on 3,6 % ja EU:ssa keskimäärin 7 %. Kulttuurin ja laajemmin luovien alojen osuutta bruttokansantuotteesta tulisi pyrkiä kasvattamaan eurooppalaista keskiarvoa kohti.

Kulttuurialalla työskentelee 135 000 suomalaista, ja kun tuotannollinen työ vähenee, taide toimii kasvun moottorina. Luovilla ja kulttuurialoilla yrittäjinä työskentelee 27 %, kun muilla toimialoilla yrittäjien osuus on keskimäärin 13 %. Kulttuurin ja luovien alojen elinkeino- ja työllisyyspoliittinen merkitys pitää tunnistaa nykyistä paremmin ja asema yhteiskunnallisesti merkittävänä kasvualana vakiinnuttaa.

Luovat alat tulee palauttaa elvyttävien toimien avulla korona-aikaa edeltäneelle kasvu-uralle. Luovien alojen menestyksellä on myös heijastevaikutuksia muille aloille: esimerkiksi sen välilliset työllistämisvaikutukset matkailuun, liikenteeseen ja ravintola-alaan ovat huomattavat.

Luovia aloja koskevaa tietopohjaa tulee vahvistaa säännöllisellä tilastoinnilla, joka huomioi työllisyys- ja vientivaikutukset sekä vaikutukset kansantalouteen. Tilastoinnin avulla tulee huomioida myös kulttuurin ja luovien alojen kerrannaisvaikutukset muun muassa matkailu-, majoitus- ja ravintolatoimintaan. Hyvin resurssoidut kulttuuritoimijat luovat vetovoimatekijöitä myös kansainvälisessä matkailussa.

• Tunnistetaan luovien alojen luoma taloudellinen toimeliaisuus ja hyöty koko yhteiskuntaan sekä sen laaja, sektorit ylittävä työllistämisvaikutus säännöllisen tilastoinnin avulla. Tuetaan luovien alojen kasvupotentiaalia, innovaatioita sekä yritystoimintaa ja lasketaan luovan alan vienti osaksi Suomen kokonaisvientiä.
• Lisätään luovien alojen toimijoiden kaupallista osaamista sekä ymmärrystä aineettomasta arvonluonnista, immateriaalioikeuksista ja käyttöoikeuksien lisensointipotentiaalista sekä varmistetaan, että Business Finlandin ja ELY-keskusten palvelut tukevat myös luovien alojen kasvupyrkimyksiä. Creative Business Finland vakiinnutetaan ja sen toimintaa kehitetään vastaamaan paremmin taide- ja kulttuurialan kansainvälistymisen tarpeisiin.
• Koronapandemian jäljessä suunnataan elvyttäviä toimia ja rahoitusta luoville aloille tukemaan kasvua.
• Jatketaan audiovisuaalisen alan tuotantokannustimen rahoitusta. Tuotantokannustimesta voidaan räätälöidä sopiva tukimuoto muillekin kasvupotentiaalia omaaville kulttuurialoille, kuten musiikille.
• Nostetaan elokuvasäätiön tukivaroja kotimaiselle elokuvatuotannolle vastaamaan pohjoismaista tasoa.
• Huolehditaan välittäjäportaan riittävistä resursseista tarvittavan koulutuksen sekä tuen ja yrityslainojen muodossa. Toimiva ja osaava välittäjäporras mahdollistaa suomalaisen taiteen ja kulttuuritoimijoiden kasvun, kansainvälistymisen ja luo teoksille parhaat myyntikanavat.
• Kulttuurialalla tarvitaan osaamista, joka tunnistaa eri alojen välisten yhteyksien potentiaalia ja mahdollisuuksia kulttuurialan liiketoiminnan kehittämiselle. Eri alojen välisessä yhteistyössä tarvitaan rahoitusta konkreettisille hankkeille ja pilotoinneille, joissa välittäjäporras on keskeisessä roolissa.
• Hyödynnetään nykyistä laajemmin opetus- ja kulttuuriministeriön strategisina kumppaneina toimivien tiedotuskeskusten osaamista ja tietoa. Taiteen tuotantoketjujen toimintamahdollisuuksia voidaan kehittää muun muassa paikantamalla kehitystarpeita, järjestämällä niihin liittyvää koulutusta ja hyödyntämällä taidealojen järjestöjen asiantuntijuutta

Kulttuu­rialan kansain­vä­lis­ty­minen ja kulttuu­ri­vienti

Taidekenttä on kansainvälinen. Taiteen ja kulttuurin kansainvälisyys tarjoaa suomalaisille mahdollisuutta kokea ja olla osa kansainvälistä, eurooppalaista kulttuurielämää.

Suomalainen taide ja kulttuuri voi olla – ja monin paikoin onkin – myös kansainvälinen menestystarina. Siksi myös taide- ja kulttuuripalveluja suunniteltaessa pitää ottaa huomioon kansainvälinen saavutettavuus ja kiinnostus. On tunnistettava ne kulttuurialan yritykset ja muut toimijat, joilla on kansainvälistä kasvupotentiaalia ja työllistävää vaikutusta sekä luotava kannustimia kasvuun. Tunnistetaan myös digitaalisen kulttuurikentän potentiaali viennin edistämisessä ja maabrändin luomisessa.

Kulttuurialan yritysten ja muiden toimijoiden pieni koko on haaste toimialan kasvulle ja kansainvälistymiselle. Yrityspalvelut eivät nykyisellään tarjoa monialaiseen verkostoitumiseen riittävän vahvaa alustaa, ja opetus- ja kulttuuriministeriön pienten valtionavustusten lisäksi tuotekehitykseen ja markkinointiin on saatavilla niukasti rahoitusta ja rahoitusinstrumentit eivät tunnista kulttuurin ominaispiirteitä. Yrityspalvelujen toimijoilla on rajallisesti erityisosaamista, jota tarvitaan aineettoman arvon luomiseen perustuvien tuotteiden ja palveluiden menestymispotentiaalin arvioinnissa.

Suomalaisilla kulttuuritoimijoilla olisi potentiaalia saada entistä suurempi osuus EU:n Luova Eurooppa -ohjelman tuista. Tuen piiriin tulisi pyrkiä saamaan monipuolisesti pieniä ja suuria toimijoita yleishyödyllisistä yhdistyksistä korkeakouluihin ja luovan alan yrityksiin.

• Kehitetään luovien alojen yritys-, kasvu-, neuvonta-, koulutus- ja kansainvälistymispalveluita.
• Kohdennetaan valtion vientituesta nykyistä suurempi osa luoville aloille ja kehitetään alalle sopivia tuki-instrumentteja. Tukea tarvitaan myös kulttuuritoimijoille, jotka toimivat kansainvälisesti, mutta eivät ole yrityksiä.
• Laaditaan poikkihallinnollinen (opetus- ja kulttuuriministeriö, työ- ja elinkeinoministeriö, ulkoministeriö) kulttuuriviennin ja kansainvälistymisen strategia, jossa eri hallinnonalat luovat yhteisen tavoitteen kulttuurialan viennille sekä selkeät tuki-instrumentit strategian toteutukseen. Nimitetään kulttuurin suurlähettiläs ja vahvistetaan suurlähetystöjen tekemän kulttuurityön koordinaatiota.
• Hyödynnetään luovien alojen toimijoiden osaamista muiden alojen yritysten kilpailukyvyn vahvistamiseksi sekä viennin ja jalostusarvon nostamiseksi.
• Vahvistetaan Luova Eurooppa -yhteyspisteen resursseja antaa tukea ja neuvontaa EU:n kulttuurituissa sekä taataan riittävän suuri vastinraha Luova Eurooppa -tukea saaneille suomalaisille hakijoille kannustamaan hankerahoitusten hakemista.
• Tarjotaan ekologisen kulttuuriviennin tukea, jolla tuetaan esimerkiksi esiintyjien kansainvälistä matkustamista maateitse tai vastaavasti yleisön liikkumista ekologisesti. Näin voidaan edistää kulttuurialan tarvitsemaa logistiikkaa ja käytäntöjä osana reilua siirtymää.
• Kehitetään suomalaisten kulttuuritoimijoiden kiertuetoimintaa Euroopassa osana kulttuuripääkaupunkihankkeita. Vahvistetaan kulttuuri-instituuttien verkostoa.
• Huomioidaan Suomen EU-politiikassa kulttuurisen nuorisotyön ja kulttuurivaihdon merkitys osana eurooppalaista nuorisopolitiikkaa.
• Tehdään yhteistyötä eri toimijoiden kanssa myös kulttuurin tuomiseksi eri puolille Suomea.

Kulttuuri ja koulutus

Taito- ja taideai­neet varhais­kas­va­tuk­sessa, perusope­tuk­sessa ja lukiossa

Taito- ja taideaineiden opetus perusopetuksessa on kaikille tasa-arvoisen ja yleissivistävän taidekasvatuksen perusta. Taito- ja taideaineet kehittävät kokonaisuuksien hallintaa, uuden luomista ja tiedon käsittelyä sekä ongelmanratkaisutaitoja, innovaatiokykyä ja rohkeutta toimia muuttuvissa tilanteissa. Ne myös luovat pohjan laaja-alaisesti sivistyneiden taiteilijoiden ja kädentaitajien koulutukselle. Taito- ja taideaineiden opetuksen asema perusopetuksessa tulee taata varaamalla niille riittävä tuntimäärä opetuksessa. Myös varhaiskasvatuksessa tulee olla mahdollisuus tutustua kulttuurin eri muotoihin ja niiden tekijöihin. Tunnustamme lasten itsensä tuottaman taiteen ja kulttuurin arvon.

• Vahvistetaan kulttuurin asemaa varhaiskasvatus- ja opetussuunnitelmissa sekä taito- ja taideaineiden asemaa peruskoulussa.
• Varmistetaan kaikille koululaisille saavutettava ja tasa-arvoinen kulttuurin ja taiteen kokeminen kirjaamalla kulttuurikasvatussuunnitelmat velvoittavaksi osaksi koulujen opetussuunnitelmaa.
• Lisätään ilmaisutaito valinnaiseksi aineeksi peruskoulun opetussuunnitelmaan.
• Turvataan kunnissa asianmukaiset, oppimista tukevat tilat taito- ja taideaineiden opiskelulle.
• Tuetaan taloudellisesti varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen yhteistyötä taide- ja kulttuurialan toimijoiden kanssa.
• Tarjotaan luokanopettajille taide- ja kulttuurialan täydennyskoulutusta.
• Kehitetään lukiodiplomeita kattamaan yhä useampia taiteenaloja.

Taiteen perusopetus

Taiteen perusopetus antaa lapsille ja nuorille mahdollisuuden opiskella taidetta pitkäjänteisesti koko nuoruusiän ajan. Taiteen perusopetusta annetaan yhdeksällä eri taiteenalalla (arkkitehtuuri, kuvataide, käsityö, mediataiteet, musiikki, sanataide, sirkustaide, teatteritaide ja tanssi). Laadukkaan perusopetuksen turvaaminen edistää taidekasvatuksen saavutettavuutta, luo edellytyksiä koulujen ja päiväkotien kanssa tehtävälle yhteistyölle sekä heijastuu myönteisesti kuntien kasvatus- ja hyvinvointipalveluihin. Taiteen perusopetus tuleekin nähdä kunnissa voimavarana ja osana kunnan kulttuuripalveluverkostoa. Taiteen perusopetuksen laadusta ja saavutettavuudesta tulee huolehtia niin, etteivät maksut muodostu esteeksi kenenkään taideharrastukselle. Suomalaisen musiikin ja elokuvan kansainvälinen menestys ovat hyviä esimerkkejä siitä, että määrätietoinen ja pitkäjänteinen satsaus koulutukseen kannattaa.

• Turvataan monimuotoinen ja laaja-alainen taiteen perusopetus.
• Kehitetään taiteen perusopetuksen rahoitusta siten, että alueellinen tasa-arvo, kohtuulliset oppilasmaksut ja lasten ja nuorten yhdenvertaiset mahdollisuudet osallistua eri taiteenalojen perusopetukseen varallisuudesta ja asuinpaikasta riippumatta turvataan.
• Tarjotaan taiteen perusopetuksen toimijoille taloudellista tukea vapaaoppilaspaikkojen mahdollistamiseksi.
• Turvataan pitkäjänteisen taideopetuksen tasa-arvoinen saatavuus lisäämällä järjestämislupia ja opetustuntikohtaista valtionosuutta alueellisilla katvealueilla, kasvukeskuksissa ja eri taiteenaloilla.
• Luodaan pysyvä rahoitusrakenne yleisen oppimäärän mukaiselle taiteen perusopetukselle. Lisätään harkinnanvaraista avustusta tuntiperusteisen valtionosuuden ulkopuolisille taiteen perusopetuksen toimijoille.
• Tehdään tietoista työtä osallistajajoukon monipuolistamiseksi taiteen perusopetuksen piirissä. Näin voidaan madaltaa yhä useampien kynnystä hakeutua laajemminkin taideharrastusten pariin.

Kerhotoi­minta ja kulttuurin harrasta­minen

Jokaisella lapsella tulee olla mahdollisuus mieluisaan kulttuuri- ja taideharrastukseen. Tämä edellyttää laadukkaan ja saavutettavan harrastustarjonnan lisäksi myös koulupäivän joustavuutta. Tällöin erilaisia harrastetunteja ja kerhotoimintaa voidaan sisällyttää koulupäivän yhteyteen ja välittömästi koulupäivän jälkeen. Tämä helpottaa lapsiperheiden arkea ja tällöin esimerkiksi taiteen perusopetuksen oppilaat ja liikuntaseuroissa harjoittelevat voivat siirtyä harrastamaan omiin oppilaitoksiinsa tai harjoituspaikoille. Nuorten kulttuuriharrastuksia voidaan tukea myös tarjoamalla koululaisille mahdollisuus tutustua kulttuurin ja taiteen tekemiseen taiteilijoiden johdolla.

Kiinnitetään erityistä huomiota lasten ja nuorten lukutaidon vahvistamiseen. Monilukutaito ja itseilmaisun kehittäminen avaavat ovia aktiivisempaan toimijuuteen elämän eri osa-alueilla. Lukutaidon vahvistamisessa erityisesti sanataiteen menetelmillä voidaan edistää kielen ja mielikuvituksen kehittymistä.

• Vakiinnutetaan harrastamisen Suomen malli kouluihin koko maassa, jotta jokaisen lapsen kouluviikkoon sisältyy mahdollisuus taiteen tai kulttuurin harrastustunteihin.
• Monipuolistetaan taide- ja kulttuuriharrastusten tarjontaa esimerkiksi alueellisen yhteistyön avulla ja tukemalla uusia taiteen perusopetuksen lajeja alueilla, joilla niitä ei vielä ole tarjolla.
• Tarjotaan kaikille lapsille mahdollisuus päästä ainakin kerran oppivelvollisuuden aikana tekemään taidetta taidekasvattajan tai ammattitaiteilijan johdolla.
• Sanataiteen asemaa ja saatavuutta eri puolilla Suomea vahvistetaan tukemalla sen koulutusta, tutkimusta ja rahoitusta sekä sanataiteen menetelmien levittämistä kouluihin.

Vapaa sivistystyö

Vapaan sivistystyön ytimessä on ihmisen oma halu oppia ja kehittyä. Kansalaisopistot ovat koulutuksellisen tasa-arvon peruspilareita ja niillä on tärkeä rooli eriarvoistumisen vähentämisessä. Niiden koulutus on helposti saavutettavaa ja soveltuu kaikille, taustasta riippumatta. Vapaa sivistystyö on turvattava kaikissa olosuhteissa.

• Parannetaan kansalaisopistojen mahdollisuutta tukea erityisesti niiden väestöryhmien sivistystä ja sosiaalista pääomaa, jotka eivät ole muun koulutuksen piirissä.
• Hyödynnetään nykyistä paremmin kansalaisopistojen opettajien laajaa osaamista muun muassa tarjoamalla täydennyskoulutusta kunnan työntekijöille, opetusta maahanmuuttajille ja erityisryhmille sekä kuntouttavaa toimintaa.

Toisen asteen ammatil­linen koulutus

Taide- ja kulttuurialan toisen asteen ammatillista koulutusta on supistettu rajusti. Supistamisen tie on nyt kuljettu loppuun, ja pienet opintoalat tulee nähdä mahdollisuutena erikoistua ja hankkia syvällistä erityisosaamista. Monilla aloilla harjaantuminen ammattiin vie aikaa, ja toiselta asteelta ammattiin valmistuvien nuorten siirtymistä työelämään tuleekin tukea. Alalle valmistuvia nuoria työllistäviä yrittäjiä tulee tukea työllistämisessä, ja nuorille itselleen tulee tarjota erityistä tukea oman yrityksen perustamiseen valmistumisen jälkeen. Koronan myötä moni kulttuurialan ammattilainen on vaihtanut alaa ja kulttuurialalle tarvitaan monenlaisia osaajia. Uusien ammattilaisten kouluttaminen, täydennyskoulutus ja osaamisen turvaaminen on tulevina vuosina erityisen tärkeää.

• Turvataan taide- ja kulttuurialojen toisen asteen opiskelupaikat. On tärkeää, että jokaiselle nuorelle löytyy mieluisa ja sopiva koulutuspolku. Nähdään luovan alan opinnot positiivisena osana opintopolkua, vaikka opiskelija ei työllistyisi suoraan taidealalle.
• Luodaan erityinen starttirahajärjestelmä itsensä työllistäville nuorille, jotka valmistuvat aloille, joissa ammatillisten taitojen harjaannuttaminen työelämän vaatimalle tasolle vie pidempään kuin toisen asteen koulutus.
• Kehitetään nivelvaiheen verkostoja ja kumppanuuksia opiskelevien ja jo työelämässä toimivien taiteilijoiden ja kulttuurialan toimijoiden välille.

Taidealojen korkeakou­lutus ja tutkimus

Taidealojen koulutus yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissa on keskeinen osa suomalaista korkeakoulukenttää. Taiteen asema ja erityistarpeet tieteen rinnalla tulee muistaa korkeakouluja kehitettäessä ja määrärahoja jaettaessa. Suomalainen taidekoulutus on maailman huipputasoa, ja taiteen yliopistokoulutuksen erityinen vahvuus on taiteen ja tutkimuksen vahva side. Varsinaisen taidealojen korkeakoulutuksen lisäksi on tärkeää huolehtia myös yliopistotasoisesta taiteen tutkimuksesta, jota on vaivihkaa ajettu monessa yliopistossa alas.

Taidealojen korkeakoulutusta on ehdotettu keskitettäväksi nykyistä suurempiin yksiköihin, mutta keskittämisen sijaan tulee jatkossakin turvata taidekoulutuksen dialogisuus ja useiden saman alan koulukuntien ja koulutusohjelmien rinnakkaiselo. Samalla tulee pohtia, mitä taiteenaloja voitaisiin tuoda uusina avauksina taidekorkeakoulujen opetustarjontaan. Taidekoulutukseen sisältyvien työelämäopintojen ja nykyisellään vähäisen ammatillisen täydennyskoulutuksen tulee mahdollistaa taiteilijoille entistä monipuolisempi toiminta taide- ja kulttuurialalla, ohjaamatta kuitenkaan taiteilijoita yksinomaan yrittäjiksi.

• Turvataan taidekoulutuksen korkea laatu kasvattamalla taidealan korkeakoulutuksen rahoitusta.
• Kehitetään taidealojen ja taiteen tutkimuksen opetusta tarjoavien korkeakoulujen koulutustarjontaa ja työnjakoa niiden oma-aloitteisen yhteistyön pohjalta, ilman itsetarkoituksellista keskittämistä. Varmistetaan taiteiden tutkimuksen jatkuvuus ja laatu.
• Perustetaan pienille taiteen ja kulttuurin erikoisaloille koulutuskoordinaattorin toimi, joka toimisi Opetushallituksen tai opetus- ja kulttuuriministeriön alaisuudessa. Pienet erikoisalat ovat koulutuksen kustannusten vuoksi leikkausuhan alla, eivätkä alueellisesti ja paikallisesti toimivat oppilaitokset pysty kantamaan vastuuta koulutuksen valtakunnallisesta roolista.
• Kehitetään taidekoulutukseen kuuluvia työelämäopintoja ja ammatillista täydennyskoulutusta tarjoamaan laajasti erilaisia työelämävalmiuksia yrittäjyydestä, liiketoimintaosaamisesta ja ammatinharjoittamisesta tuottamiseen, projektinhallintaan ja kansainvälistymiseen.
• Tuetaan taiteen maailmasta nousevien luovien käytäntöjen tuomista muiden aineiden oppimiseen sekä korkeakoulujen sisällä että välillä.

Kulttuuri elinympä­ris­tös­sämme

Kulttuuri ja hyvinvointi

Kulttuuripalveluihin osallistuminen lisää tutkitusti osallisuuden tunnetta ja ehkäisee syrjäytymistä. Taide lisää myös koettua terveyttä ja parantaa elämänlaatua. Taide lisää itsetuntemusta ja tunnetaitoja, auttaa ratkomaan ristiriitoja ja vaikuttaa positiivisesti yhteisöjen kehittymiseen. Taidetta ja kulttuuria voidaan käyttää myös tavoitteellisesti hyvinvoinnin edistämiseen esimerkiksi osana sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja.

Hyvinvointialueiden aloittaessa on hyödynnettävä mahdollisuus kehittää sosiaali- ja terveyspalveluita kulttuurihyvinvoinnin näkökulmasta. Kulttuurihyvinvoinnilla tarkoitetaan kulttuurin ja taiteen mahdollisuuksia edistää terveyttä ja hyvinvointia. Kulttuuri edistää yhteisöllisyyttä, ehkäisee syrjäytymistä, antaa virikkeitä, tuo mielekkyyttä elämään, tukee mielenterveyttä sekä ylläpitää aktiivisuutta ja toimintakykyä.

Erityisen tärkeää on turvata niiden ihmisten yhdenvertainen oikeus kulttuuriin, jotka ovat pitkäaikaisen hoivan tai hoidon piirissä eivätkä pääse liikkumaan kotoa kulttuuripalveluiden luo. Kulttuuri parantaa asiakkaiden elämänlaatua, tukee hoitohenkilökunnan jaksamista ja keventää omaisten huolta.

• Otetaan taide ja kulttuuri kunnissa osaksi hyvinvoinnin ja terveyden edistämistä. Vahvistetaan ihmisten kokemaa yhteisöllisyyttä ja hyvinvointia varmistamalla, että kulttuuripalvelut ja kulttuuriharrastukset ovat kaikille saavutettavia.
• Huomioidaan kulttuurihyvinvointi osana hyvinvoinnin ja terveyden edistämistä kuntien strategioissa ja hyvinvointikertomuksissa. Varmistetaan, että yhteistyö kuntien ja hyvinvointialueiden välillä on saumatonta kulttuurihyvinvoinnin saralla.
• Laaditaan hyvinvointialueille kulttuurihyvinvointisuunnitelma, joka edistää taide- ja kulttuuritoimintaa sosiaali- ja terveyspalveluissa. Nimetään kulttuurihyvinvoinnista vastaava henkilö jokaiselle hyvinvointialueelle.
• Otetaan hyvinvointialueilla käyttöön kulttuurilähetteet. Laajennetaan Kaiku-kortti koko maahan ja tarjotaan sitä vähävaraisille sote-keskuksissa.
• Varataan hyvinvointialueiden budjetista rahaa kulttuurihyvinvoinnin ammattilaisten hyödyntämiseen. Viedään kulttuuria myös muualle, kuin perinteisiin tiloihin, esimerkiksi ikäihmisten palveluasumisyksiköihin. Vakiinnutetaan taiteilija sairaalassa ja terveyspalveluissa -toiminta ja osoitetaan resursseja ammattimaisesti toteutetun taidetoiminnan järjestämiseksi pitkäjänteisesti ja kattavasti (esimerkiksi sairaalamuusikot, taiteilijaresidenssitoiminta, tanssikummit, sanataiteilijat ja sairaalaklovnit). Mahdollistetaan taiteilijoille pitkäkestoisia työskentelyjaksoja sote-alan toimintayksiköissä. Luodaan malleja, joissa taiteilija ja sote-ammattilainen toimivat työparina.
• Vahvistetaan taideterapioiden asemaa. Tunnistetaan ja otetaan nykyistä kattavammin käyttöön eri taideterapioiden mahdollisuudet osana hoitoa ja kuntoutusta. Potilaiden kokonaisvaltaisessa hoidossa hyödynnetään moniammatillisen yhteistyön mahdollisuuksia taideterapeuttien, muiden terveyspalveluissa työskentelevien taidealan ammattilaisten ja terveydenhuollon ammattilaisten kesken.
• Tarjotaan julkisen sektorin työntekijöille kulttuuriseteleitä työhyvinvoinnin vahvistamiseksi. Kannustetaan yksityisiä työnantajia toimimaan samoin.
• Lisätään kulttuurihyvinvoinnin koulutusta ja tutkimusta.

Rakennetun ympäristön laatu

Viihtyisässä kaupungissa ja kylässä eri aikakausien kerrostumat näkyvät. Rakennetun ympäristön laatu – kaavoitus, arkkitehtuuri ja ympäristösuunnittelu – vaikuttavat suuresti jokaisen asukkaan elämänlaatuun ja sitä kautta koko yhteiskunnan toimivuuteen. Arkkitehtuuri on merkittävä kulttuurin ja taiteen muoto, joka pitkälti määrittelee kustakin aikakaudesta myöhempinä aikoina muodostettavaa kokonaiskuvaa. Rakentamiseen liittyy merkittäviä ekologisia, taloudellisia ja taiteellisia panostuksia.Turvaamalla suunnittelijoille asianmukaiset ajalliset ja taloudelliset resurssit varmistetaan laadukas rakennettu ympäristö.

• Päivitetään valtakunnallista arkkitehtuuripoliittista ohjelmaa säännöllisesti ja tehdään vastaavia ohjelmia kunnissa. Huomioidaan rakennetun ympäristön ilmastovaikutukset ja varmistetaan, että tavoitteet ovat linjassa ilmastotavoitteiden kanssa.
• Järjestetään julkisista kohteista avoimia arkkitehtuurikilpailuja ja pyritään lähtökohtaisesti toteutettamaan niiden voittajasuunnitelmia.
• Varmistetaan kaavoituksessa ja rakennuslupia myönnettäessä, että kaikki uudis- ja korjausrakentaminen toteutetaan parasta ympäristösuunnittelun ja arkkitehtuurin asiantuntemusta noudattaen. Huolehditaan siitä, että jokaisen hankkeen ympäristö- ja muiden vaikutusten arviointi tehdään täysimittaisesti lakien ja säädösten mukaan.
• Osallistetaan asukkaat suunnittelutyöhön rakentamisen suunnittelussa.
• Edistetään ekologisuutta kulttuurilaitosten ja rakennetun ympäristön materiaaleissa, energiaratkaisuissa ja hankinnoissa. Lisätään puurakentamista ja tuetaan siihen liittyvien innovaatioiden syntymistä.
• Suojellaan rakennusperintöä ja rakennetun ympäristön kerrostumia sallien samalla uusien kerrostumien syntyminen.

Monimuo­toinen kulttuu­ri­pe­rintö ja kestävä kehitys

Julkisen hallinnon tehtävä on varmistaa, että kaikilla on mahdollisuus osallistua oman kulttuuriperintönsä vaalimiseen ja hyödyntämiseen. Ihmisille on luotava mahdollisuuksia luoda ja ylläpitää elävää kulttuuriperintöä osana kulttuurisia oikeuksia. Erityistä huomiota on kiinnitettävä alkuperäiskansojen ja kulttuurivähemmistöjen oikeuksiin.

Kulttuuriperintökohteet – kiinteä ja aineeton kulttuuriomaisuus sekä perinnemaisemat – luovat ja ylläpitävät kulttuuri-identiteettiä, yhteenkuuluvuuden ja merkityksellisyyden tunnetta sekä yleistä elämänlaatua. Asiantuntemuksella toteutettu kaavoitus ja rakentaminen nostavat kulttuuriperintökohteiden arvoa ja koko alueen vetovoimaisuutta. Monissa suomalaisissa kulttuuriperintökohteissa on valtava korjausvelka.

Aineeton kulttuuriperintö siirtyy sukupolvelta toiselle ja luo tunteen identiteetistä ja jatkuvuudesta ja edistää kulttuurisen moninaisuuden ja inhimillisen luovuuden kunnioitusta. Kädentaidot, tarinat, juhlat ja tavat, esittävät taiteet sekä luontoon liittyvä tietotaito ovat oleellinen osa aineetonta kulttuuriperintöä.

Kestävään kehitykseen liittyvät arvot vaikuttavat enenevässä määrin ihmisten valintoihin. Aineettomat ja lähipalvelut lisäävät suosiotaan samalla kun kritiikki epäekologisia ratkaisuja kohtaan kasvaa. Myös kulttuuripalveluissa ja tuotteissa on hyödynnettävä ja edistettävä kierrättämistä ja kiertotalouden mahdollisuuksia.

• Toteutetaan kansallisten kulttuuriperintökohteiden listaaminen kansainvälisten sopimusten mukaisesti ja huomioidaan tällaisten kohteiden arvo kaavoitus- ja rakennustyössä.
• Parannetaan ymmärrystä kulttuuriperinnön kokonaisvaltaisesta merkityksestä ja vahvistetaan yleistä tahtoa sen säilyttämiseksi koulutuksen ja asennekasvatuksen avulla.
• Turvataan kulttuurihistoriallisesti merkittävien rakennusten ja kulttuuriperintökohteiden suojelun mahdollisuudet ja riittävät resurssit korjausvelan hoitamiseen. Hyödynnetään myös EU-rahoitusta.
• Huomioidaan aineeton elävä kulttuuriperintö vahvemmin kulttuuriperinnön tukemisessa. Nostetaan teemaa esiin kasvatuksessa ja koulutuksessa.
• Huomioidaan ilmastonmuutokseen varautumisessa sään ääri-ilmiöiden lisääntymisen vaikutukset arkeologisen kulttuuriperinnön säilymiseen ja museoiden kokoelmien turvallisuuteen.
• Huolehditaan kulttuuriperinnön saavutettavuudesta edistämällä digitointia.
• Huolehditaan kulttuuriperinnemaisemien ja muinaismuistoalueiden suojelusta.
• Kehitetään mittareita ekologisen jalanjäljen huomioimiseen kulttuurilaitosten rahoituksessa. Huomioidaan ekologisuus ja kestävä kehitys kulttuuristrategioissa päätöksenteon eri tasolla.

7 - Maahanmuut­to­po­liit­tinen ohjelma

Hyväksytty puoluevaltuuston kokouksessa 27.11.2022

Johdanto

Vihreän maahanmuuttopolitiikan lähtökohtana ovat ihmisoikeudet. Haluamme edistää maailmaa, jossa mahdollisimman monelle on mahdollista muuttaa sujuvasti ja turvallisesti maasta toiseen, oli syynä sitten turvan tarve, työ, opiskelu, perhe tai rakkaus.

Maahanmuutto alkaa ihmisoikeusmyönteisistä, ennakoitavista ja sujuvista maahan tulon mahdollisuuksista ja prosesseista. Maahan tulemisen jälkeen ei ketään tule eristää yhteiskunnasta, vaan meidän on luotava Suomesta vastaanottava yhteiskunta, johon jokainen tänne tuleva haluaa ja voi kotiutua.

Suomalaisen yhteiskunnan tarpeet puhuvat maahanmuuton lisäämisen puolesta. Väestöllinen huoltosuhteemme heikkenee ja näkyy mm. kriisiytyvinä sosiaali- ja terveyspalveluina. Työikäisten määrä on laskenut kymmenessä vuodessa yli 130 000 henkilöllä ja lasku jatkuu.

Monilla aloilla kasvava ja jopa työvoimapulaksi yltynyt työntekijöiden tarve vaatii ratkaisukseen myös maahanmuuton merkittävää lisäämistä. Jotta mahdollisimman moni jäisi Suomeen pysyvästi, tulee maahantulon helpottamisen ohella vahvistaa maamme pitovoimaa.

Maahanmuuttajien kotoutuminen ja syrjimätön pääsy osaksi työelämää ja yhteiskuntaa laajemmin on ensiarvoisen tärkeää rauhanomaisen ja demokraattisen yhteiskunnallisen kehityksen kannalta.

Vakaa, demokraattinen ja korkean osaamisen varaan rakentuva yhteiskuntamme on myös kansainvälisesti vetovoimainen. Kun yritykset, muut työnantajat tai korkeakoulut löytävät maastamme kiinnostuneita osaajia eri puolilta maailmaa, on maahantulon ja asettautumisen prosessien sujuvuus keskeisen tärkeää.

1. Sujuvat ja ihmisoi­keus­myön­teiset lupapro­sessit

Sujuvat ja laadukkaat lupaprosessit ovat edellytys yksilön ihmisoikeuksien tasavertaiselle toteutumiselle ja nopealle kotoutumiselle. Suomella on myös velvollisuus noudattaa kansainvälisiä ihmisoikeussopimuksia, joihin se on sitoutunut. Lisäksi valtionhallinnon ja erityisesti maahanmuuttohallinnon resurssien tehokas käyttö edellyttää sujuvia lupaprosesseja, oli kyse sitten turvapaikanhakijoista, työperäisestä tai muusta maahanmuutosta. Nykyisestä erittäin pirstaloituneesta maahanmuuton sääntelystä tulee kokonaisvaltaisen uudistamistyön kautta siirtyä yksinkertaisempaan ja joustavampaan malliin.

Sujuvuus ei kuitenkaan voi tarkoittaa hakemusten tai myönteisten päätösten keinotekoista vähentämistä ihmisoikeusperiaatteiden tai jopa sitovien ihmisoikeussopimusten vastaisesti.

Sujuvien ja ihmisoikeusmyönteisten lupaprosessien kautta maahanmuuttajien kohtelusta tehdään inhimillisempää. Näin vähennetään inhimillistä kärsimystä, toteutetaan ihmisoikeuksia sekä vähennetään mahdollisesta epäoikeudenmukaisuuden tunteesta kumpuavaa riskiä yhteiskunnalle. Hyväksyttävänä ei voida pitää esimerkiksi sitä, että eri maista tulevia turvapaikanhakijoita kohdellaan eri tavoin ilman painavia perusteita kuten maiden turvallisuustilanne.

1.1 Turvapaikkaprosessi

Turvallinen reitti kansainvälisen suojelun hakuun tulisi olla ensimmäinen askel kohti vainosta pakenemista ja turvapaikkaprosessia.

• Paras keino taata turvallinen reitti kansainvälistä suojelua tarvitseville on pakolaiskiintiön moninkertaistaminen aluksi vähintään 3 000:een. Sen lisäksi tarvitaan esimerkiksi humanitaarisen viisumin käyttöönotto, kansainvälistä suojelua tarvitseville kohdennettuja rekrytointikanavia ja stipendiohjelmia sekä yhteisölähtöisiä sponsorointiohjelmia.

• Turvallisten reittien varmistamiseksi tarvitaan EU:n laajuista yhteistyötä, jolla on varmistettava, että vainoa pakenevat voivat käyttää kansainvälisten ihmisoikeussopimusten takaamaa oikeuttaan hakea turvapaikkaa. Ketään ei tule estää keinotekoisesti tai hengenvaarallisin seurauksin saapumasta EU:n alueelle turvapaikkaa hakemaan.

• EU:n ja Suomen tulee varmistaa sujuvat turvapaikkaprosessit omien rajojensa sisäpuolella. Oikeus hakea turvapaikkaa tulee varmistaa kaikissa tilanteissa.

• Suomen tulee edistää EU:n yhteistä turvapaikkapolitiikkaa ja sen solidaarisuusmekanismin käyttöönottoa ja vastaanottaa proaktiivisesti EU:n sisäisten siirtojen avulla erityisen haavoittuvassa asemassa olevia turvapaikanhakijoita ylikuormittuneista unionin valtioista kuten Kreikasta.

• Suomen tulee tuomita yksiselitteisesti pushback-toiminta eli ihmisten työntäminen takaisin pois rajalta niin omilla kuin muilla Euroopan ulkorajoilla. Suomen tulee EU:n jäsenenä aktiivisesti ja painokkaasti edistää ihmisoikeusrikkomusten tutkintaa ja oikeusprossien läpikäyntiä myös EU:n omien tahojen, kuten Euroopan raja- ja merivartiovirasto Frontexin kohdalla.

Turvallinen ja inhimillinen vastaanotto takaa ihmisoikeuksien toteutumisen turvapaikkaprosessin ajan.

• Vastaanottoon sisältyvät mm. asianmukaiset majoitus- ja terveyspalvelut sekä turvapaikanhakijoiden oleskelun turvaaminen. Nämä tarkoittavat käytännössä lisäpanostusta erityisesti mielenterveyspalveluihin, riittävän ja osaavan henkilökunnan ja muiden resurssien takaamista, turvapaikanhakijoiden tietoisuuden lisäämistä oikeuksistaan, pakolaisvakoilun kriminalisointia, turvapaikanhakijoihin kohdistuvan rikollisuuden ja syrjinnän kitkemistä, työnteon ja pankkitilin mahdollistamista välittömästi maahan saavuttua sekä heti maahan saapumisen jälkeen aloitettavia kotoutustoimenpiteitä kunkin hakijan henkilökohtaisten mahdollisuuksien ja tarpeiden mukaan.

• Erityisen tärkeää on taata mahdollisuus kodinomaiseen asumiseen, mikä edellyttää laitosasumisen lyhentämistä enintään kuuteen kuukauteen. Vastaanottokeskuksia lakkautettaessa asukkaita tulee pyrkiä sijoittamaan siten, että uudelleen sijoittaminen ei vaaranna tai hankaloita aloitettujen opintojen suorittamista taikka solmitun työsuhteen jatkumista. ARA vuokra-asunnon saamisen tulee olla mahdollista myös turvapaikkaprosessissa olevalle.

Ihmisoikeuksia kunnioittava hakuprosessi alusta loppuun on ehdoton edellytys Suomea sitovien kansainvälisten ihmisoikeussopimusten velvoitteiden täyttämiseksi.

• Taataan ammattitaitoinen oikeusapu ja tulkkaus jo ennen turvapaikkaprosessiin liittyviä haastatteluja sekä niiden aikana. Näin hakijalla on mahdollisuus olla tietoinen oikeuksistaan ja oikeellisen, oikeudenmukaisen ja inhimillisen turvapaikkaprosessin toteutuminen voidaan taata alusta asti.

• Varmistetaan hakijan oikeus valita itse avustajansa prosessin alkuvaiheesta lähtien. Pidetään oikeusavustajien palkkiot tasolla, joka mahdollistaa laadukkaan avustamisen.

• Etsitään tarkoituksenmukaisin ratkaisu kunkin hakijan tarpeeseen hänen tilanteensa riittävän selvittämisen sekä neuvonnan avulla.

• Käsitellään turvapaikkahakemukset yksilöllisesti, perusteellisesti, kunnioittavasti, sekä perus- ja ihmisoikeuslähtöisesti. Epäselväksi jäävässä tapauksessa asia tulee ratkaista hakijan hyväksi ja käsittelyssä tulee huomioida Euroopan turvapaikkaviraston (EASO, nyk. EUAA) esiin tuomat näytön arviointia vääristävät tekijät.

• Turvataan lapsen etu prosessin kaikissa vaiheissa YK:n lapsen oikeuksien yleissopimusta noudattaen. Lasta ei tule erottaa vanhemmistaan tai siirtää asumisyksiköstä tai paikkakunnalta toiseen vastoin etuaan. Lapsen edun turvaamisen on oltava etusijalla myös hänen vanhempiaan koskevia päätöksiä tehtäessä.

• Huomioidaan perhe- ja muut siteet hakijan edun mukaisesti EU:n sisäisiä siirtoja harkittaessa. Siirron tulee olla mahdollinen prosessin kaikissa vaiheissa ja sen jälkeen.

• Noudatetaan ja kunnioitetaan UNHCR:n ja EUAA:n suosituksia ja kannanottoja.

• Nopeutetaan turvapaikkaprosessia vaarantamatta sen oikeellisuutta. Turvapaikkaprosessille tulee asettaa kohtuullinen käsittelyaika, jonka ylittyessä hakijalle tulee myöntää oleskelulupa yksilöllisestä inhimillisestä syystä. Turvataan hakemusten käsittelyyn riittävät resurssit.

• Ei sijoiteta turvapaikkapäätöstä odottavia toiseen maahan ilman omaa pyyntöä.

• Luodaan turvapaikkamenettelyyn selkeä valtakunnallinen malli, jonka avulla kidutuksen uhrit tunnistetaan ja heidän erityistarpeensa selvitetään heti turvapaikkaprosessin alussa. Hakijalla tulee olla mahdollisuus saada tarvittaessa asiantunteva lääkärinlausunto kidutuksen jäljistä ja vaikutuksesta hänen psyykkiseen terveydentilaansa. Näin myös oikea päätös pystytään tekemään mahdollisimman nopeasti.

• Tiedotetaan ja koulutetaan maahantulijoita pitkäjänteisesti Suomen lainsäädännöstä sekä heidän omista oikeuksistaan.

Kielteisen päätöksen saaneiden inhimillinen kohtelu pitää huolen siitä, että hakija ymmärtää päätöksen sisällön ja perusteet sekä muutoksenhakumahdollisuudet ja kykenee elämään ihmisarvoista elämää päätöksestä huolimatta. Tämä myös vähentää niin itsetuhoisuuden kuin radikalisoitumisen riskiä.

• Laaditaan maahantulosäännösten kiertämistä koskevan pykälän soveltamisesta selkeät ja yhdenvertaiset ohjeet.

• Varmistetaan, että maahantulosäännösten kiertämistä ei voi käyttää kevyin perustein kielteisten päätösten perusteena. Lupa tulee myöntää, mikäli oleskeluluvan myöntämisen muut edellytykset täyttyvät eikä maahanmuuttovirasto pysty luotettavasti osoittamaan, että kyseessä on maahantulosäännösten kiertäminen (esim. lain esitöissä mainittu tarkoituksellinen väärän tiedon antaminen).

• Vahvistetaan vapaaehtoisen paluun tukitoimia. Paluun tulee perustua ainoastaan aitoon vapaaehtoisuuteen ilman minkäänlaista painostusta. Vapaaehtoisen paluun avustamisen tulee sisältää riittävää neuvontaa, asiakkaan tilanteen selvittämistä sekä työllistymis- ja asumisratkaisujen etsimistä hänen lähtökohdistaan lähtien.

• Varmistetaan, että tieto keskeneräisestä rikostutkinnasta ei seuraa palautettavaa. Mikäli tutkinta aloitetaan Suomessa, se tulee myös saattaa loppuun Suomessa. Mikäli se johtaa syyteharkintaan ja tuomioistuinkäsittelyyn, tulee nämäkin toimet suorittaa Suomessa samoin kuin mahdollisen tuomion kärsiminen.

• Huolehditaan siitä, että ketään ei palauteta kidutuksen riskiin ja hengenvaaraan. Tämä edellyttää asianmukaisia seurantatoimia paluun jälkeen.

• Kielletään alaikäisten säilöönotto ja lyhennetään aikuisten säilöönoton enimmäisaikaa neljään kuukauteen.

1.2 Perheenyhdistäminen osana kotoutumista

• Taataan oikeus perheenyhdistämiseen oleskeluluvan saaneille ilman toimeentuloedellytystä, jotta oikeus perhe-elämään olisi mahdollista jokaiselle varallisuudesta riippumatta.

• Muutetaan perheenjäsenen määritelmää kattamaan myös Suomessa asuvien seurustelukumppanit.

• Laajennetaan D-viisumia vastaava nopeutettu menettely koskemaan myös suomalaisten ja Suomessa oleskeluluvalla olevien perheenjäseniä.

• EU:n ja kansainvälisen yhteistyön tulee mahdollistaa perheenyhdistämishakemuksen jättäminen sekä hakijoiden kuulemiset myös muualla kuin Suomen edustustoissa maailmanpoliittisesta tilanteesta riippumatta.

• Perheenkokoajan tekemä hakemus perheen yhdistämiseksi tulee mahdollistaa ainakin kansainvälistä suojelua saaneille. Tämänhetkinen vaatimus tehdä perheenyhdistämishakemus kansainvälistä suojelua saaneen lähtövaltiosta käsin siellä vielä asuvan perheenjäsenen toimesta osoittautuu usein hyvin hankalaksi, ellei mahdottomaksi. Usein myös koko perhe saattaa olla kansainvälisen suojelun tarpeessa ja erityisen valvonnan alla. Erityisesti oleskelulupahakemuksia vastaanottavien Suomen edustustojen puuttuminen monista pakolaisuutta synnyttävistä maista vaikeuttaa perheenyhdistämishakemuksen jättämistä.

• Mahdollistetaan oleskeluluvan hakeminen toiselle vanhemmalle perhesiteen perusteella jo raskauden aikana.

1.3 Paperittomuuden ja sen lieveilmiöiden torjunta

• Palautetaan humanitaarinen suojelu lakiin. Tämä olisi yksi tärkeimpiä askelia paperittomuuden torjuntaan. Lupaus, että humanitaarisen suojelun poistaminen ei vaikuttaisi käytännössä mahdollisuuksiin saada oleskelulupa inhimillisillä perusteilla, ei ole pitänyt.

• Myönnetään tilapäinen oleskelulupa sellaisille kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneille, joita ei voida palauttaa. Tämä on toimiva keino ehkäistä paperittomuutta ja siitä yhteiskunnalle ja yksilölle aiheutuvia ongelmia, kuten ihmiskauppaa ja harmaata taloutta.

• Ensimmäisen oleskelulupahakemuksen päätös ei saa vaikuttaa jatkohakemusten lopputulokseen, vaan uusilla perusteilla tehdyt hakemukset on käsiteltävä itsenäisesti.

• Helpotetaan muukalaispassin myöntämistä. Tämä on hyvä keino sujuvoittaa oleskelulupaprosesseja erityisesti niissä lukuisissa tilanteissa, joissa työperusteisen oleskeluluvan ainoa este on matkustusasiakirjan puuttuminen. Näin vähennetään paperittomuutta ja siitä aiheutuvaa yhteiskunnallista ja yksilöllistä taakkaa.

• Vuosina 2015–2018 saapuneiden väliinputoajien auttaminen myöntämällä heille oleskelulupa yksilöllisestä inhimillisestä syystä on ainoa vastuullinen vaihtoehto nykyisessä tilanteessa. Monet tulijat ovat huonosti toimineiden turvapaikkaprosessien takia joutuneet kierteeseen, jonka ainoat lopputulokset ovat joko paperittomuus tai paluu vainon vaaraan.

• Ehkäistään ihmiskauppaa ja sen kaltaisiin olosuhteisiin joutumista. Ehkäiseminen auttaa tehokkaasti haavoittuvassa asemassa olevia turvapaikanhakijoita prosessin kaikissa vaiheissa, erityisesti paperittomuuteen joutuneita. Lisäksi sillä torjutaan rikollisuutta ja harmaata taloutta. Ihmiskaupan uhrien tunnistamista tulee tehostaa mm. koulutusta lisäämällä. Lainsäädäntöä ja ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmää tulee kehittää mm. rikosten vanhenemisaikoja pidentämällä. Ihmiskaupan vastaiselle työlle on varattava riittävät resurssit.

• Taataan lainsäädännöllä välttämätön terveydenhuolto, toimeentulo ja hätämajoitus kaikille. Tämä on ainoa ihmisoikeuslähtöinen vaihtoehto myös paperittomien kohteluun. Välttämättömään terveydenhuoltoon kuuluu kiireellisen terveydenhoidon lisäksi mm. pitkäaikaissairauksien hoito sekä raskauden seuranta. Tämän lisäksi tulisi järjestää paperittomien alaikäisten lasten, raskaana olevien ja synnyttäneiden vanhempien hoito.

• Toteutetaan paperittomien ja kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneiden kohdalla palomuuri-periaatetta kaikissa palveluissa. Palomuuri-periaate tarkoittaa, että henkilö voi saada tarvitsemiaan palveluita tai ilmoittaa rikoksesta viranomaiselle ilman pelkoa, että joutuu itse samalla tutkinnan kohteeksi oman tilanteensa vuoksi.

1.4 Maahanmuuttajien sosiaaliturva

• Sidotaan vastaanottorahan suhde toimeentulotuen perusosaan ja porrastetaan vastaanottorahaa ylöspäin kohti toimeentulotuen tasoa tuen tarpeen pitkittyessä. Toimeentulolaki määrittelee minimitoimeentulon, mutta silti turvapaikanhakijoille taataan toistaiseksi huomattavasti pienempi toimeentulo.

• Varmistetaan, että turvapaikanhakijalla on oikeus itsenäiseen rahankäyttöön edellyttämällä, että hän voi itse valita, haluaako hyödyntää tarjottua ruokailumahdollisuutta ja saada pienemmän vastaanottorahan vai saada isomman vastaanottorahan ja huolehtia ruokailusta itsenäisesti.

• Vähennetään asunnottomuusriskiä systemaattisesti. Asumisen sujuminen edellyttää asumisneuvonnan tarjoamista kaikissa kunnissa.

• Varmistetaan palveluihin pääsy riittävän tulkkauksen, neuvonnan ja ohjauksen avulla.

• Huolehditaan kunnissa ja hyvinvointialueilla vapaaehtoistyön ja järjestöjen toimintamahdollisuuksista.

• Taataan kaikille oleskeluluvan saaneille vanhemmille oikeus perhevapaisiin riippumatta siitä, kauanko he ovat Suomessa asuneet.

2. Tavoitteena työhön johtava maahanmuutto

Mahdollisuus toimeentulon hankkimiseen työtä tekemällä on perustuslain jokaiselle turvaama perusoikeus. Oikeuden ja tosiasiallisen mahdollisuuden työntekoon tulee olla yksi tulevien vuosien maahanmuuttopolitiikan keskeisimmistä tavoitteista, sillä työhön johtavalla maahanmuutolla on iso roolin hyvinvointivaltion tulevaisuuden kestävyyden kannalta.

On huolehdittava siitä, että jokaisella Suomeen muuttaneella on maahantulon syystä riippumatta parhaat mahdollisuudet työllistyä, tulla toimeen ja osallistua yhteiskuntaan. Tässä koulutus ja kielen oppiminen ovat avaintekijöitä, mutta samalla on jatkuvasti tunnistettava ja purettava yhteiskuntamme rakenteita, jotka estävät maahantuloa ja työllistymistä.

Luku- ja kirjoitustaidottomat työntekijän oleskeluluvalla Suomeen saapuvat tulisi tunnistaa ulkomaalaislaissa heikommassa asemassa olevana kohderyhmänä, johon tulisi kohdentaa kotoutumislain puitteissa kotoutumista edistäviä toimenpiteitä.

Olennaisin on yksilön näkökulma: työ on keino hankkia oma ja perheen toimeentulo valitsemallaan tavalla sekä väylä päästä osaksi suomalaista yhteiskuntaa ja osallistua yhteisen hyvinvoinnin rakentamiseen. Työkykyä tai osaamista ei saa jatkossakaan pitää humanitaarisen maahanmuuton kriteerinä, mutta myös humanitaarisista syistä maahan tulleella on oikeus päästä mukaan työelämään.

Suomen maahanmuuttoa ja työelämää koskeva lainsäädäntö ja siitä kumpuava hallinnon asennemaailma on kuitenkin esteenä työhön johtavalle maahanmuutolle. On ison asenneremontin aika, jotta koko ketju maahan tulosta työllistymiseen ja työelämässä toimimiseen on ripeä ja syrjimätön.

2.1 Tehdään maahantulon ja työnteon lupamenettelyistä sujuvia niin maahanmuuttajalle kuin työnantajalle

• Uudistetaan ulkomaalaislainsäädäntöä kokonaisuutena siten, että lainsäädännön ja sitä toimeenpanevien viranomaisten ensisijaisena tavoitteena on edistää Suomeen suuntautuvaa työ-, opiskelu- ja perheperustaista maahanmuuttoa.

• Säilytetään maahanmuuttovirasto yhtenä kokonaisuutena ja selvitetään, mikä olisi tarkoituksenmukaisin ja parhaiten kokonaisvaltaisen maahanmuuttopolitiikan tavoitteita tukeva järjestely maahanmuuttoviraston tulosohjauksen sekä humanitäärisen ja työhön johtavan maahanmuuttopolitiikan johtamiseen.

• Poistetaan työntekijöiden oleskelulupien saatavuusharkinta sekä toimiala- ja työtehtävärajoitukset.

• Poistetaan työperustaisen oleskeluluvan toimeentuloedellytykset ja kohtuullistetaan oleskelulupahakemusten hintoja.

• Nopeutetaan Euroopan ulkopuolelta tulevien työntekijöiden työlupien saantia. Otetaan käyttöön sähköinen tunnistautuminen sekä mahdollisimman pitkälle automaattinen tietojen siirto ja käsittely, jotta päätöksen hakemukseen saa viimeistään viikossa.

• Otetaan työnantajien sertifioinnin malli nopeasti käyttöön. Mallissa kriteerit täyttävältä ja luotettavalta työnantajalta edellytettäisiin vähemmän selvityksiä työntekijän maahantulon prosesseissa. Kehitetään mallia jouhevasti työnantajilta ja työntekijöiltä saatavan palautteen pohjalta.

• Nopeutetaan turvallisuuskriittisiin tehtäviin tarvittavien turvallisuusselvitysten toteutusta ja viestitään työnantajille selkeästi selvitysten odotettavista käsittelyajoista.

• Kehitetään erityisasiantuntijoiden ja startup-yrittäjien D-viisumia siten, että viisumi mahdollistaa maahantulon heti, kun oleskelulupahakemus on vireillä. Laajennetaan D-viisumia vastaava nopeutettu menettely koskemaan myös jo maassa muulla oleskeluluvalla oleskelevan hakiessa oleskelulupaa työn perusteella.

• Lisätään kaikkiin oleskelulupiin automaattisesti oikeus työntekoon oleskeluluvan voimassaoloaikana.

• Annetaan turvapaikanhakijoille oikeus työskennellä heti heidän saavuttuaan Suomeen eli poistetaan karenssiajat. Poistetaan karenssi myös siinä tapauksessa, jos hakija jättää uuden turvapaikkahakemuksen kielteisen jälkeen.

• Myönnetään työhön tai opiskeluun perustuva oleskelulupa aiemmin vireille laitetun turvapaikanhakuprosessin lopputuloksesta riippumatta, jos henkilö on työllistynyt Suomeen tai opiskelee Suomessa.

• Myönnetään kansainvälisille opiskelijoille pysyvä oleskelulupa tutkinnon suorittamisen jälkeen.

• Järjestetään pakolaisleireillä ja konfliktialueilla eläville mahdollisuus päästä Suomeen hakemaan töitä tai opiskelupaikkaa, jos henkilö on opiskellut pakolaisleirillä tutkinnon. Näin useampi ihminen pääsisi pakolaisleireiltä Suomeen kuin mitä pakolaiskiintiöjärjestelmä mahdollistaa.

• Luodaan uusi maahanmuuton väylä, jossa maahantulo työpaikan löytämiseksi on tietyin ehdoin mahdollista määräajaksi ilman ennakkoon tiedossa olevaa työpaikkaa. Ennen pysyvän menettelyn luomista kokeillaan työnhakuviisumia, joka ei oikeuttaisi sosiaaliturvaan. Viisumin voimassaoloajaksi tulisi osoittaa kattava vakuutusturva ja toimeentuloon riittävät varat.

2.2 Vähennetään rekrytointi- ja työsyrjintää ja levitetään hyvien työyhteisöjen käytäntöjä

• Edistetään anonyymiä rekrytointia julkisissa työhönotoissa ja koulutetaan rekrytoijia tunnistamaan ennakkoluuloja ja rasismia omassa ja organisaation toiminnassa.

• Asetetaan julkisiin rekrytointeihin tavoite palkata maahan muuttaneita samassa suhteessa kuin heitä on alueen väestössä.

• Kevennetään työpaikkojen hakuvaiheen kielitaitovaatimuksia ja hyödynnetään enemmän työn yhteydessä tapahtuvan kielen opiskelun mahdollisuuksia. Annetaan työnantajille korvaus ensimmäisen vuoden aikana tarjottavasta kielikoulutuksesta. Levitetään hyviä kielitietoisuuden käytäntöjä, kuten esimerkiksi monen kielen käytön sallivaa ja toisilta kieltä oppimista tukevaa työskentelyä työpaikoilla.

• Vähennetään suomalaisiin tutkintoihin sidottuja kelpoisuus- tai pätevyysvaatimuksia rajaten ne vain erikseen perusteltaviin tilanteisiin. Lisätään mahdollisuuksia osoittaa pätevyys näyttökokeilla.

• Lisätään työnantajien tietoisuutta yhdenvertaisuuskysymyksistä ja vaikuttavien yhdenvertaisuussuunnitelmien laatimisesta, toimeenpanosta ja seurannasta. Kehitetään erityisesti pk-yrityksille suunnattua neuvontatoimintaa monimuotoisuuden hyödyistä liiketoiminnalle, kansainvälisistä rekrytoinneista ja hyvistä käytännöistä inklusiivisten, kaikki työntekijät syrjimättömästi mukaan ottavien työyhteisöjen luomisessa.

• Parannetaan työnantaja- ja työntekijäjärjestöjen yhteistyönä syrjinnälle alttiisiin ryhmiin kuuluvien työnhakijoiden ja -tekijöiden tietoisuutta oikeuksistaan ja järjestäytymisen mahdollisuuksista. Lisätään valvovan viranomaisen resursseja puuttua työlainsäädännön laiminlyönteihin.

2.3 Huomioidaan työllisyyspalveluissa maahanmuuttajien erityistarpeet

• Joustavoitetaan ulkomailla hankittua osaamisen tunnistamista ja tunnustamista sekä täydennyskoulutusta. Hyödynnetään digitaalisia palveluita osaamisen ja koulutustarpeiden tunnistamisessa.

• Varmistetaan, että sekä ulkomailla suoritettuja tutkintoja että muuten hankittua osaamista kuvaava tieto, jota maahanmuuttajalla on, on tuotavissa suomalaisiin työllistymisen ja kouluttautumisen järjestelmiin.

• Tuetaan maahanmuuttajien työllistymistä ja työhön perehtymistä esimerkiksi yritysyhteistyöllä ja työpaikoilla toimivien mentorien avulla. Mahdollistetaan mentoreina toimiville palkanlisä ensimmäisen puolen vuoden ajalta.

• Suunnitellaan kotoutumisen ja työllisyyspalveluiden prosesseja siten, että ne tarjoavat hyödyllistä tietoa suomalaisen työelämän toimintatavoista sekä säännöllisesti ja monipuolisesti verkostoitumisen mahdollisuuksia työnantajien kanssa.

• Taataan pääsy koulutukseen ja kielenopetukseen myös kotona lasta hoitaville.

• Tuetaan maahanmuuttajien mahdollisuutta perustaa yrityksiä muun muassa yrityshautomojen avulla ja auttamalla byrokratiassa.

• Kiinnitetään erityistä huomiota maahanmuuttajanaisten työllistymisen mahdollisuuksiin ja kannusteisiin, esimerkiksi vahvemmalla työhön ohjaamisella osana kotoutumista, kokeilemalla palkkatukea ja vähentämällä työn ulkopuolelle jäämisen kannusteita perhevapaita, kuten kotihoidon tukea uudistettaessa.

2.4 Tehdään Suomesta houkutteleva maa työskennellä, opiskella ja asettua

• Kehitetään kotoutumispalveluita, kuten suomen kielen koulutusta ja muita maahan asettautumisen palveluita niin, että ne sopivat myös suoraan töihin Suomeen tuleville.

• Tarjotaan suomen tai ruotsin kielen oppimisen mahdollisuuksia aktiivisesti myös englanninkielisessä koulutuksessa opiskeleville lapsille.

• Kolminkertaistetaan korkeakoulujen kansainvälisten opiskelijoiden määrä ja tavoitellaan sitä, että kolme neljästä kansainvälisestä opiskelijasta työllistyy Suomeen. Suunnitellaan lisäykset yhdessä työelämän edustajien kanssa siten, että kansainväliset ohjelmat vastaavat tunnistettuihin osaajatarpeisiin. Osoitetaan tähän riittävät määrärahat.

• Lisätään kotimaisten kielten oppimisen mahdollisuuksia tutkintoihin, parannetaan yritysyhteistyötä kansainvälisten ohjelmien suunnittelussa ja toteutuksessa ja kehitetään työkaluja, joilla laajemminkin tuetaan opiskelijoiden integroitumista suomalaiseen yhteiskuntaan.

• Yhdenmukaistetaan koulutuksista perittäviä maksuja siten, etteivät erot maksuissa ohjaa tarpeettomasti opiskelijoita vaihtamaan oppilaitosta kesken opintojen. Luovutaan EU- ja ETA-maiden ulkopuolelta tulevien opiskelijoiden lukukausimaksuista.

• Kehitetään edelleen yrityksille osaajien löytämiseen ja kansainvälisen kulttuurin ja monimuotoistumisen kehittämiseen palveluja tarjoavaa Talent Boost -ohjelmaa. Erityisesti paikallisella tasolla toimivien, työelämää palvelevien toimintatapojen, kuten Talent Hubien jatko tulee varmistaa.

• Vahvistetaan yhden luukun palveluja maahanmuuttajille ja työnantajille tarjoavaa International House -toimintaa ja levitetään sitä uusiin kaupunkeihin.

3. Vastaanot­ta­vaan ja yhdenver­tai­seen yhteiskun­taan kotoudutaan

Vastaanottava yhteiskunta syntyy antirasismin, tosiasiallisen yhdenvertaisuuden ja hyvien väestösuhteiden edistämisen, vastakkainasettelun purkamisen sekä syrjinnän ja vihapuheen torjunnan varaan. Rasismi on pahinta myrkkyä kotoutumiselle. Vastaanottava yhteiskunta rakennetaan hyvän väestösuhdepolitiikan periaatteella, jolla vähennetään syrjintää ja edistetään yhdenvertaisuutta yhteiskunnan moninaisuuden vahvistamiseksi. Edistetään yhteiskunnan vastaanottavuutta kuntien ja hyvinvointialueiden palveluissa pitkäjänteisesti ja arvioidaan toimenpiteiden vaikuttavuutta.

Yhdenvertaisuuden edistämisen kannalta lähtökohtana on kotoutumisprosessien yhteensovittaminen sekä valtavirtaistaminen kaikissa palveluissa. Yhdenvertaisuus varmistetaan purkamalla syrjiviä rakenteita ja varmistamalla oikeuksien toteutuminen maahan muuttaneiden osalta. Moninaisuuden huomioiminen ja tosiasiallisen yhdenvertaisuuden toteutuminen edellyttää aktiivista työotetta kotouttamistyössä.

3.1 Hyvät väestösuhteet ja vastaanottava yhteiskunta

• Lisätään hyvien väestösuhteiden edistämisen sekä yhteiskunnan vastaanottavuuden periaatteita osana julkisten toimijoiden toiminnallisia yhdenvertaisuussuunnitelmia sekä kotouttamisohjelmia sekä varmistetaan niihin tarvittavat resurssit. Vahvistetaan yhdenvertaisuussuunnitelmien tekemisen prosesseja ja osaamista kouluissa, varhaiskasvatuksessa ja työpaikoilla.

• Edistetään poliittista toimintaa ja rakentavaa keskustelukulttuuria, jotka ehkäisevät yhteiskunnan polarisaatiota ja ylläpitävät myönteistä keskustelu- ja asenneilmapiiriä maahanmuuttoa sekä eri kieli- ja kulttuurivähemmistöjä kohtaan. Parannetaan maahanmuuttoa ja kotoutumista koskevaa yhteiskunnallista ja poliittista keskustelukulttuuria torjumalla valeuutisointia ja nostamalla esiin tutkittua tietoa.

• Lisätään koulutuksia päättäjille, viranomaisille ja kuntien ja alueiden henkilöstölle muun muassa ihmisoikeuksista, moninaisuudesta, yhdenvertaisuudesta ja antirasismista.

• Edistetään vuorovaikutusta ja eri väestöryhmien osallisuutta parantavia toimenpiteitä, luodaan monialaisia julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin kumppanuuksia heikommassa asemassa olevien vähemmistöryhmien osallisuuden varmistamiseksi.

• Pienennetään alue- ja sosioekonomisia eroja kuntien ja valtion toimenpiteillä, kuten esimerkiksi kaavoituksella ja koulutukseen liittyvällä positiivisella erityiskohtelulla.

• Lisätään säännöllistä hallinnonalojen asenneilmapiiriä koskevaa tutkimustyötä.

• Lisätään hyvien väestösuhteiden ja vuorovaikutuksen edistämisen edellytyksiä valtion ja kuntien myöntämissä julkisissa rahoituksissa.

• Edistetään turvallisemman tilan periaatteita kaikissa julkisissa tiloissa, toiminnoissa ja palveluissa.

• Edistetään maahanmuuttajajärjestöjen osallisuutta vastaanottavan yhteiskunnan kehittämiseen, tuetaan maahanmuuttajien omia nuorten, työ-, yrittäjyys-, liikunta- ja kulttuuritoimintaa.

3.2 Kotoutuminen

• Parannetaan kotoutumispalvelujen saavutettavuuteen muun muassa kehittämällä palveluita yhden luukun periaatteen mukaisiksi, uudistamalla palveluita yksilölähtöisimmiksi sekä vahvistamalla kotoutumispalvelujen tarjoajien ja viranomaisten välistä yhteistyötä.

• Ehkäistään moniperusteista syrjintää samalla, kun kotoutumispalveluita ja -prosesseja kehitetään.

• Vahvistetaan tosiasiallista yhdenvertaisuutta edistämällä positiivisen erityiskohtelun periaatteita julkisissa palveluissa.

• Kehitetään maahanmuuton monimuotoisuuden ja yksilöllisten tarpeiden huomioimista kaikissa kotoutumisprosessissa.

• Kehitetään monialaista sekä kuntien välistä että kuntien ja hyvinvointialueiden yhteistyötä kotouttamispalveluiden yhdenvertaisuuden varmistamiseksi.

• Edellytetään kuntien ja hyvinvointialueiden kotouttamisohjelmien säännöllistä arviointia.

• Laajennetaan monikielisen yhteiskuntaorientaation sekä matalan kynnyksen ohjaus- ja neuvontapalveluiden järjestämistä sekä varmistetaan niiden laatu, kohderyhmien laajuus ja saatavuus sekä monikanavaisuus eri paikkakunnilla.

• Edistetään monikielisyyttä ja selkokielisyyttä yhdenvertaisten kotoutumispalveluiden tarjoamiseksi ja maahanmuuttaneiden yksilöllisten tarpeiden huomioimiseksi.

• Vahvistetaan maahan muuttaneiden kielellisiä, kulttuurisia ja uskonnollisia oikeuksia.

• Turvataan jatkuvat resurssit kotouttamistoimintojen ja -toimenpiteiden pysyvyyden varmistamiseksi, lyhyiden ja satunnaisten hankkeiden sijaan.

• Varmistetaan järjestöjen rooli kotoutumisen edistämisessä vahvistamalla yhteistyötä järjestökentän ja viranomaisten välillä sekä varmistamalla tarvittavat resurssit ja rahoitusohjelmat kotouttamistyötä tekeville järjestöille.

• Edistetään osaamisen ja kotoutumisen palvelutarpeen arviointia ja varmistetaan kotoutumissuunnitelma aiempaa laajemmalle kohderyhmälle.

• Varmistetaan kotoutumisprosessin yhdenvertaisuus räätälöidyillä ja yksilöllisillä kotoutumisohjelmilla sekä tehostamalla maahanmuuton alkuvaiheen palveluita.

• Varmistetaan suomen ja ruotsin kielen opetuksen laatu (kotoutumiskoulutus, aikuisten perusopetus) ja se että osallistujien kielitaito on kehittynyt tavoitetasolle.

• Tarjotaan kielten opetusta myös virallisen kotoutumisajan jälkeen. Varmistetaan erityistoimin kotiäitien ja muiden kotona olevien vanhempien osallistuminen kielenopetukseen.

• Varmistetaan kuntien kotouttamispalveluiden yhdenmukaisuus ja laatu sekä seurataan niiden tuloksellisuutta ja vaikuttavuutta.

• Kehitetään mekanismeja, joilla pystytään ehkäisemään haavoittuvassa asemassa olevien maahanmuuttaneiden jäämistä palveluiden ulkopuolelle.

• Koulutetaan maahanmuutto- ja lastensuojeluviranomaisia sekä toisen asteen oppilaitosten ja sote-palveluiden henkilökuntaa tunnistamaan erityisesti naisiin kohdistuva väkivalta kuten pakkoavioliitot sekä tyttöjen silpominen.

• Varmistetaan kotoutumisprosessin ja -palveluiden tasa-arvo ja erityisesti maahanmuuttaneiden naisten asema ja tarpeiden huomioiminen ottamalla käyttöön sukupuolivaikutusten arviointi, jolla varmistetaan myös sukupuolen moninaisuuden huomioon ottaminen sekä sukupuoli-identiteettiin tai sukupuolen ilmaisuun perustuvan syrjinnän ennaltaehkäiseminen.

• Tuetaan tiedonkeruuta ja tutkimustyötä, jonka tavoitteena on laajentaa ja saada ajankohtaista tietoa maahanmuuttaneiden ja erityisesti haavoittuvassa asemassa olevien erityisryhmien syrjinnästä, kuten vammaiset maahanmuuttajat, seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt ja rodullistetut henkilöt.

• Parannetaan kuntien ja hyvinvointialueiden ohjauspalveluita ja toimintoja sukupuolittavien ja rodullistavien mekanismien poistamiseksi.

• Kansalaisuushakemuksessa vaadittavan kielitestin rinnalle tulee kehittää vaihtoehtoinen mahdollisuus kansalaisuusprosessin edistämiseen niille, joilla on oppimisvaikeuksia.

• Myönnetään helpotuksia turistiviisumin saamiseen perheenjäsenille, ystäville ja sukulaisille. Kaikilla tulisi olla mahdollisuus tavata sukulaisiaan Suomeen muuttamisen jälkeenkin, etenkin tilanteissa, joissa maahanmuuttaneella ei ole mahdollisuuksia vierailla lähtömaassaan.

3.3 Kotoutumislain uudistaminen

• Muutetaan omaehtoisten opintojen tukemisen edellytyksiä siten, että maahanmuuttajan olisi mahdollista suorittaa loppuun kotoutumissuunnitelman voimassaoloaikana aloitettu, työttömyysetuudella tuettava omaehtoinen opintokokonaisuus.

• Kotoutumislain tulee yhdessä työvoimapalveluiden uudistamisen kanssa taata nykyistä paremmin sen, että kunnan käytössä on jatkossa niin kotoutumisen, osaamisen kehittämisen kuin työllistymisen palveluita.

4. Maahanmuut­ta­jien koulutus­polut

Kaikkia lapsia ja nuoria tulee ohjata toisten ihmisten kunnioittamiseen ja rohkaista heitä tutustumaan toisiin ihmisiin, kieliin ja kulttuureihin. Tämä edellyttää henkilöstöltä tietoa ja ymmärrystä eri kulttuureista ja katsomuksista sekä taitoa nähdä ja ymmärtää asioita monesta näkökulmasta ja asettua toisen asemaan. Erilaisista ajattelu- ja toimintatavoista keskustellaan rakentavasti ja luodaan myös uusia tapoja toimia yhdessä.

Kielitietoisessa varhaiskasvatuksessa ja koulussa ymmärretään, että kielet ovat läsnä jatkuvasti ja kaikkialla. Henkilöstö käsittää kielen keskeisen merkityksen lasten kehityksessä ja oppimisessa, vuorovaikutuksessa ja yhteistyössä sekä identiteettien rakentumisessa ja yhteiskuntaan kuulumisessa.

Jatkossa tulee aiempaa paremmin tunnistaa ja tunnustaa maahanmuuttajan aikaisempi lähtömaassa saatu koulutus ja työkokemus ja huomioida se, kun suunnitellaan maahan muuttaneen koulutuspolkua. Kielitaidon hankkimista työn ohessa tulee vahvistaa merkittävästi. Näin myös opiskeluajat lyhenisivät.

4.1 Varhaiskasvatus

Lasten kielen kehityksen keskeisiä osa-alueita ovat varhaiskasvatuksessa kielitietoisuus, kielellinen muisti ja sanavaranto, kielen käyttötaidot, kielen ymmärtämisen taidot, puheen tuottamisen taidot sekä vuorovaikutustaidot. Kielenoppimisen lähtökohtana on arkielämän kieli, jota omaksumalla lapsi saa valmiuksia havaintojen tekemiseen sekä oman ajattelunsa, tunteidensa ja mielipiteidensä ilmaisemiseen. Varhaiskasvatus tukee lapsen kotoutumista suomalaiseen yhteiskuntaan ja tutustuttaa myös suomalaiseen kulttuuriin.

• Turvataan lailla kaikkien, mukaan luettuna turvapaikanhakijoiden, paperittomien ja tilapäistä suojelua saavien lasten oikeus varhaiskasvatukseen ja opetukseen.

• Tehdään monikielisyys näkyväksi lasten kehityksen tukemiseksi kulttuurisesti moninaisessa maailmassa. Rohkaistaan lapsia käyttämään kieltä monipuolisesti ja annetaan heille aikaa ja mahdollisuuksia vaihteleviin kielenkäytön tilanteisiin.

• Monikielisten lasten kielitaidon, kieli- ja kulttuuri-identiteetin sekä itsetunnon kehitystä tuetaan varhaiskasvatuksessa monipuolisesti.

• Kehitetään suomen ja ruotsin kielen taitoa tavoitteellisesti ja monipuolisesti lasten tarpeista ja edellytyksistä lähtien.

• Kannustetaan huoltajia tulemaan mukaan toimintaan ja kerrotaan heille varhaiskasvatuksen tavoitteista, sisällöistä ja menetelmistä.

• Keskustellaan huoltajien kanssa perheen kielellisestä ympäristöstä, kielivalinnoista, monikielisten ja -kulttuuristen identiteettien muodostumisesta sekä äidinkielen tai -kielten kehityksen vaiheista ja merkityksestä. Kannustetaan huoltajia säilyttämään perheen kotikieli ja huolehtimaan myös sen kehittymisestä.,0

4.2 Valmistava opetus

Valmistava opetus on tarkoitettu esi- ja perusopetusikäisille maahanmuuttotaustaisille lapsille ja nuorille. Opetukseen voivat osallistua sekä vasta maahan muuttaneet että Suomessa syntyneet maahanmuuttotaustaiset lapset ja nuoret. Valmistavan opetuksen tavoitteena on oppilaan suomen tai ruotsin kielen taidon kehittäminen ja muiden valmiuksien antaminen esi- tai perusopetuksessa opiskeluun.

Suomessa syntyneiden maahanmuuttotaustaisten lasten suomen tai ruotsin oppimisesta on kuitenkin ensisijaisesti huolehdittava varhaiskasvatuksessa, jotta lapsi pääsee aloittamaan perusopetuksessa muun ikäryhmän mukana.

• Integroidaan lapsi tai nuori yleisopetukseen hänen omien valmiuksiensa mukaan jo valmistavan opetuksen aikana mahdollisimman nopeasti taito- ja taideaineista aloittaen.

• Pidennetään valmistavan opetuksen opetusoikeuden kestoa kahteen vuoteen oppijan tarvitessa tukea nykyistä yhtä vuotta pidempään.

• Pyritään valmistavan opetuksen ryhmissä maksimissaan kolmea ikäluokkaa sisältäviin ryhmiin.

4.3 S2-opetus

Oppilas on oikeutettu suomi tai ruotsi toisena kielenä ja kirjallisuus (S2) -opetukseen, jos hänen äidinkielensä ei ole suomi, ruotsi tai saame tai hänellä on muuten sellainen monikielinen tausta, että hän hyötyy S2-opetuksesta. S2-opettaja voi osallistua muiden oppiaineiden tunneille avaamaan merkityksiä ja auttamaan oppilasta integroitumaan ryhmään.

• Oikeuden S2-opetukseen tulee säilyä niin kauan kuin oppilaalla/ opiskelijalla on tarvetta opetukseen.

• Lasta ei saa ohjata S2-opetukseen nimen tai muun kielitaidon tasoon vaikuttavan epäoleellisen seikan perusteella. Ohjaaminen tapahtuu aina huoltajia ja oppilasta itseään kuullen, ja opettajalla on asiantuntijan rooli. Vahvistetaan syrjimättömyyttä ja opettajien yhdenvertaisuustietoisuutta S2-ohjauksessa.

• Lisätään S2-opettajien koulutusta.

4.4 Perusopetus

• Vahvistetaan mahdollisuuksia oman äidinkielen tai ylläpitokielen opiskeluun. Varmistetaan opetukseen sopivan kokoiset ryhmäkoot sekä koulutetut opettajat.

• Säilytetään oman uskonnon opetus, varmistetaan pätevät opettajat ja opetussuunnitelma, joka vahvistaa muiden uskontojen ymmärrystä ja ehkäisee fundamentalismille ja radikalisoitumiselle altistumista koulun ulkopuolella.

• Uudistetaan opetussuunnitelmaa siten, että vähintään erikseen määritettävä osa vuosiviikkotunneista on eri katsomusaineiden opetusryhmille yhteisiä yläkoulussa. Annetaan jokaiselle vapaus valita katsomusaineensa.

4.5 Lukiokoulutus

Lukion opetussuunnitelman perusteissa äidinkieli ja kirjallisuus sekä suomi toisena kielenä ja kirjallisuus määritellään taitoaineiksi. Opetus tähtää sellaisiin moniluku-, viestintä- ja vuorovaikutustaitoihin, jotka antavat opiskelijalle valmiudet jatko-opintoihin, työelämään ja aktiiviseen kansalaisuuteen.

• Varmistetaan, että opiskelijat saavuttavat S2-opetuksessa sellaisen taitotason, jonka S2-opetussuunnitelma määrittelee ylioppilaskokeiden läpäisemisen pohjaksi.

• Tähdätään siihen, että myös kiina ja arabia voidaan kirjoittaa ylioppilaskokeessa, mikä tarkoittaa myös kielen opetuksen järjestämistä kokeen vaatimalla tasolla. Tämä vahvistaa nuoren kotikielen akateemisen tason säilymistä ja Suomen kielivarantoa.

4.6 Ammatillinen koulutus

Ammatilliseen koulutukseen pääsemiseksi vaaditaan monissa ammattiopistoissa perusopetuksen päättötodistus, YKI-todistus tai kielitesti (taitotaso B1). Ammatilliset oppilaitokset järjestävät kuitenkin myös erikseen maahanmuuttajille räätälöityjä koulutuksia.

• Muutetaan ammatillista koulutusta siten, että se voidaan aloittaa myös käytännön harjoittelulla tai laajentamalla oikeutta oppimisvalmiuksia tukeviin opintoihin, jonka aikana opiskelija parantaa suomen tai ruotsin taitoaan ja suorittaa kielitestin vasta sen jälkeen.

• Varmistetaan koulutuksen laatu valtakunnallisilla kriteereillä sekä se, että työnantajat hyväksyvät maahanmuuttajille räätälöidyt koulutusohjelmat ja osatutkinnot samanarvoisina vastaavien perustutkintojen kanssa. Niitä ei tule käyttää perusteena alempaan palkkatasoon.

• Tunnistetaan opiskelijan aikaisemmat opinnot ja työkokemus lähtömaassa asianmukaisesti ja muunnetaan se vastamaan suomalaisen koulutuksen opinto-ohjelmia sekä tehdään todistusten tunnistamisesta ja tunnustamisesta saavutettavampaa.

• Muutetaan ammattiopintojen kielitaitovaatimukset nykyistä joustavammiksi siten, että opiskelija voi aloittaa opinnot alhaisemmalla kielitaitotasolla ja siirtyä varsinaisiin ammattiopintoihin kielitaidon kehittyessä

• Lisätään yhteistyössä yritysten kanssa oppisopimuspohjaista opiskelua maahanmuuttaneille ja tarjotaan kielikoulutusta sen rinnalla.

• Huolehditaan laadukkaasta opinto-ohjauksesta. Opiskelijaa on ohjattava työuralle hänen omien taitojensa ja intressiensä mukaisesti.

4.7 Vapaa sivistystyö

• Tarjotaan työväen- ja kansalaisopistoissa opintoseteleitä suomen tai ruotsin kielen kursseille entistä enemmän siten, että kurssipaikat riittävät kaikille halukkaille ilman jonotusta ja riippumatta maahanmuuttaneen statuksesta.

• Tarjotaan opintoseteleitä tai muita pääsymahdollisuuksia myös erilaisille harrastuskursseille, joilla maahanmuuttaneet voivat oppia kieltä, integroitua ja kotoutua.

• Vahvistetaan vapaan sivistystyön, ammatillisen koulutuksen ja te-palveluiden yhteistyötä maahanmuuttaneiden osallisuuden ja työllisyyden edistämiseksi.

4.8 TE-toimiston järjestämä kotoutumiskoulutus

• Vahvistetaan kurssitarjontaa ja sen kohdentumista TE-uudistuksen yhteydessä. Maahanmuuttajat eri puolilla maata ovat tällä hetkellä eriarvoisessa asemassa keskenään, koska koulutuksia ei pystytä järjestämään kaikkialla yhtä paljon ja tulijalle sopivassa ryhmässä.

• Varmistetaan kuntien riittävät resurssit vastata TE-palveluista.

4.9 Kielitaidon taitotasot

• Epämääräisen ilmauksen “hyvää suomen taitoa” sijaan on määriteltävä, minkä tasoista kielitaitoa työpaikalla vaaditaan. Ammatillisen koulutuksen tai lukion suorittaneen taitotaso on riittävä kansalaisuuden hakemiseen ja sen on riitettävä myös työpaikkaan.

4.10 Korkeakouluopinnot

• Tunnistetaan ja tunnustetaan ulkomaiset tutkinnot ja opinnot tehokkaasti ja nopeasti.

• Järjestetään lisäopetusta korkeakoulujen kielikeskusten kautta niille, jotka ovat saaneet vapautuksen B1-ruotsista perusopetuksessa, mutta haluavat opiskella ns. virkamiesruotsin.

• Kirjataan maahanmuuttajille suunnattu korkeakoulutukseen valmistava koulutus yliopisto- ja ammattikorkeakoululakiin.

5. Antirasis­tinen yhteiskunta mahdollistaa osallisuuden

Sosiaaliset, kulttuuriset ja poliittiset oikeudet sekä uskonnon ja sanavapaus kuuluvat kaikille Suomen, Euroopan ja kansainvälisen lainsäädännön perusteella.

Kulttuurisen ja uskonnollisen monimuotoisuuden edistäminen mahdollistaa vähemmistöryhmien äänen kuulumisen, vähentää syrjintää ja edistää yhdenvertaisuutta suomalaisessa yhteiskunnassa. Tämän toiminnan pohja voidaan nähdä suomalaisessa lähimmäisenrakkauden perinteessä.

Viime vuosikymmeninä Suomeen saapuvien maahanmuuttajien määrä on lisääntynyt merkittävästi. Suomi on nyt aiempaa monimuotoisempi maa kulttuurien ja uskontojen määrässä. Suomi on kuitenkin tutkimuksissa Euroopan rasistisin maa, tämä tilanne on häpeäksi ja vaatii nopeaa muutosta.

Periaatteena tulisi olla, että valtion on annettava yhtäläiset mahdollisuudet eri uskontojen harjoittamiselle, mukaan lukien vähemmistöuskontokunnat, uskomusjärjestelmät tai ei-uskonnolliset järjestelmät. Uskontokuntien palvontapaikkojen tulisi olla avoimia ja kaikkien ihmisten ulottuvilla ja heidän viestiensä läpinäkyviä. Tämä on yhä tärkeämpää liberaalidemokratian arvojen kohtaaman maailmanlaajuisen hyökkäyksen ja disinformaation aikakautena.

5.1 Osallisuus

• Tehdään aktiivisesti töitä sen eteen, ettei kukaan joudu yhteiskunnassamme toiseutetuksi, ja että jokainen tulee kohdatuksi ensisijaisesti yksilönä, eikä maahanmuuttajana.

• Edistetään maahanmuuttaneiden kansalaistoimintaa vahvistamalla rahoituskanavia ja järjestökumppanuksia sekä yhteistyöfoorumeja sellaisille maahanmuuttaneiden omille järjestöille ja uskonnollisille yhteisöille, jotka edistävät osallisuutta ja vaikuttamistyötä.

• Lisätään maahanmuuttaneiden osallisuutta kuntien kotouttamispalveluissa sekä muiden julkisten palveluiden kehittämisessä kouluttamalla ja työllistämällä monikielisiä asiantuntijoita.

• Lisätään ja vahvistetaan maahanmuuttaneiden poliittista osallistumista muun muassa edistämällä monikielistä ja selkokielistä tietoa demokratiasta ja poliittisen vaikuttamisen mahdollisuuksista, sekä kouluttamalla puolueita ja vaalien järjestäjiä.

• Parannetaan maahanmuuttaneiden äänestysaktiivisuutta Suomen vaaleissa.

• Kehitetään ja otetaan käyttöön uusia ja moninaisille kohderyhmille saavutettavia osallistamismenetelmiä ja -kanavia sekä vaikuttamiskeinoja, joiden avulla varmistetaan maahanmuuttaneiden yhdenvertaisia mahdollisuuksia osallistua yhteiskunnalliseen päätöksentekoon. Selvitetään äänioikeuden laajentamista eduskunta- ja presidentinvaaleissa Suomessa pysyvästi asuviin ulkomaan kansalaisiin. Ulotetaan kansalaisaloitteen vireillepano- ja allekirjoitusoikeus samoin kriteerein nykyistä laajemmalle joukolle.

• Kehitetään toimenpiteitä poliittisten ehdokkaiden moninaisuuden lisäämiseksi ja maahanmuuttaneiden osallisuuden tukemiseksi muun muassa lisäämällä osaamista, monikielisyyttä, monikanavaista viestintää ja henkilöstön moninaisuutta ehdokasrekrytoinnin prosesseihin.

• Tehdään vaikutusarvioita julkisen hallinnon yhdenvertaisuussuunnitelmien toimenpiteistä.

• Lisätään tietoa ja tutkimusta maahanmuuttaneiden yhdenvertaisen osallisuuden ja vaikuttamisen edistämiseksi hallinnon eri tasoilla.

• Varmistetaan kuntien ja hyvinvointialueiden maahanmuuttajaneuvostoille tarvittavat resurssit ja yhdenvertaiset vaikuttamismahdollisuudet toimia osana paikallista päätöksentekoa.

• Kiinnitetään erityistä huomiota maahanmuuttaneiden nuorten osallisuuden ja vaikuttamismahdollisuuksien edistämiseen varmistamalla oppilaitosten, nuorisotoimen ja järjestökentän roolia, resursseja sekä osaamista ihmisoikeus- ja demokratiakasvatuksessa sekä syrjinnän vastaisessa työssä.

• Tuetaan uskontojen välistä, ei-uskonnollista ja muuta katsomusten ja kulttuurien vuoropuhelua, joka edistää ymmärrystä ja rauhaa.

• Ei rajoiteta uskonnollisten symbolien käyttöä pukeutumisessa vapaa-ajalla tai työtehtävissä, joissa tietyn virka-asun käyttö ei ole välttämätöntä.

• Lisätään globaalikasvatusta ja erilaisia maailmankatsomuksia koskevaa koulutusta.

• Vahvistetaan viranomaisten, uskonnollisten yhteisöjen ja järjestöjen välistä yhteistyötä väkivaltaisen radikalisoitumisen kitkemiseksi.

• Tuetaan perheitä, joita väkivaltainen radikalisaatio koskettaa tai jotka ovat siinä vaarassa.

5.2 Kulttuuri

• Varmistetaan, että kuntien kulttuurilaitokset edistävät kielellistä ja kulttuurista moninaisuutta sekä yleisötyön että henkilöstöpolitiikan osalta osana perustoimintaa.

• Parannetaan ulkomaalaissyntyisten kulttuurialan ammattilaisten mahdollisuuksia työskennellä kulttuurikentällä Suomessa poistamalla syrjiviä rakenteita ja edistämällä positiivisen erityiskohtelun periaatteita mm. rekrytoinnissa. Edistetään rahoitus- ja tukijärjestelmien yhdenvertaisuutta ulkomaalaissyntyisten kulttuurialan ammattilaisten osalta

• Edesautetaan maahanmuuttaneiden mahdollisuuksia ylläpitää omaa kulttuuria ja kieltä osana kulttuurilaitosten toimintaa ja omien kulttuurikeskusten ja yhdistysten avulla.

• Edistetään selkokieli- ja monikielisyyttä kulttuuritarjonnassa sekä -viestinnässä.

• Korostetaan kulttuurin roolia kohtaamisen, vuorovaikutuksen ja yhteenkuuluvuuden edistämisessä.

• Kehitetään kulttuuriharrastustoimintaa, joka edesauttaa erityisesti maahanmuuttaneiden ja maahanmuuttajataustaisten lasten ja nuorten yhteenkuuluvuuden tunnetta ja ystävyyssuhteiden solmimista.

• Kannustetaan kulttuuritoimijoita edistämään kulttuurien välistä vuoropuhelua luomalla kohtaamistiloja sekä kulttuurisia sisältöjä moninaisuuden ja dialogin luomiseksi ja valtavirtaistamiseksi.

5.3 Antirasismi

• Kielletään järjestäytynyt rasismi yhdistyslaissa ja kriminalisoidaan siihen osallistuminen rikoslaissa.

• Kehitetään toimenpiteitä sekä monialaista yhteistyötä ja arvioidaan niiden vaikuttavuutta rasismin, häirintään ja vihapuheen puuttumiseksi ja torjumiseksi.

• Luodaan monikielisiä, monikanavaisia ja saavutettavia kuulemisen tapoja maahanmuuttaneiden ja rodullistettujien henkilöiden vaikuttamismahdollisuuksien kehittämiseksi sekä tiedon keräämiseksi ihonväriin, uskontoon ja kieleen perustuvasta syrjinnästä ja vihapuheesta.

• Lisätään viranomaisten, opettajien ja kuntien henkilökunnan antirasistista koulutusta rakenteellisen rasismin tunnistamiseksi ja torjumiseksi. Edistetään antirasistista työotetta kaikissa julkisissa palveluissa.

• Vahvistetaan poliittisten puolueiden roolia ja yhteiskunnallista vastuuta rasismiin puuttumisesta, torjunnasta ja antirasistisen poliittisen työotteen kehittämisestä sekä vaaleissa ehdolla olevien tukemisesta rasismia, häirintää ja vihapuhetta vastaan.

• Varmistetaan tarvittavat resurssit rasismin uhrien palveluiden, erityisesti mielenterveyspalveluiden sekä muun tuen järjestämiseksi.

• Lisätään tutkimusta rakenteellisen rasismin vaikutuksista Suomessa.

• Arvioidaan säännöllisesti rasisminvastaisia sitoumuksia.

• Lisätään valtionhallinnon ja koko julkisen sektorin henkilöstön monimuotoisuutta sekä osaamista syrjivien rakenteiden poistamiseksi.

• Lisätään opettajakoulutuksiin syrjäytymiseen ja rasismiin liittyviä sisältöjä.

• Seurataan tekoälyjärjestelmiä syrjinnän ja rasismin vastaisen työn näkökulmasta järjestelmien syrjivien vaikutusten ehkäisemiseksi.

• Sisällytetään antirasistisen työn toimenpiteitä kuntien kotouttamisohjelmiin ja yhdenvertaisuussuunnitelmiin.

• Varmistetaan tarvittavat resurssit ja järjestöjen rahoitusmahdollisuudet antirasistisen työn kehittämiseksi.

• Edistetään kaikkien hallinnonalojen ihmisoikeuksiin ja antirasismiin pohjautuvaa arvojohtajuutta yhteiskunnan asenneilmapiirin parantamiseksi.

• Vahvistetaan medialukutaitoa, jotta tosiasiat voidaan erottaa disinformaatiosta ja vihapuheesta.

8 - Metsäpoliittinen ohjelma

Hyväksytty puoluevaltuuskunnan kokouksessa 29.11.2020.

Tämä ohjelma korvaa ohjelmapaperin ”Vihreät timantit – metsäsektorin kestävä uudistaminen (2008)”

Suomen metsäluonnolla on itseisarvo osana elonkirjoa. Samalla metsät ovat meille tärkeä luonnonvara. Metsät ovat vuosien varrella tarjonneet suojaa, ravintoa, työtä ja toimeentuloa sekä toimineet yhtenä maaseudun elinkeinoista. Metsillä on tärkeä rooli myös kaupungeissa, joissa ne ovat erityisen tärkeä osa biodiversiteettiä ja ilmastonmuutokseen sopeutumista sekä virkistyksen lähde. Me arvostamme metsäluontoa ja metsiin liittyvää kulttuuriperintöä sekä liikumme mielellään luonnossa. Viime aikoina metsien yhteiskunnallinen merkitys on korostunut entisestään, kun etsimme ratkaisuja kahden aikamme vakavimpiin kuuluvien kriisien, ilmastonmuutoksen ja luonnon monimuotoisuuskadon, torjumiseksi. Metsät ovat osa Suomen ratkaisua molempiin ongelmiin.

Vihreiden metsäpoliittisen ohjelman tavoitteena on luoda perusta metsäpolitiikalle, joka vastaa nykyisiin ja tulevaisuuden haasteisiin. Tällä hetkellä metsien käyttö ei ole sosiaalisesti eikä ekologisesti kestävällä pohjalla, ja paikoin hakkuumäärissä on ylitetty myös puuntuotannollinen kestävyys. Tämän metsäpoliittisen ohjelman lähtökohtana on metsäluonnon monimuotoisuuden vahvistaminen ja ilmastonmuutoksen torjuminen, metsätalouden haitallisten vesistövaikutusten vähentäminen, metsien hyvinvointivaikutusten parempi hyödyntäminen sekä metsiin ja puuntuotantoon perustuvan elinkeinotoiminnan kestävyys.

Suomi on asettanut tavoitteekseen olla hiilineutraali vuoteen 2035 mennessä. Ilmastopäästöjen vähentämisen rinnalla myös metsiin varastoituvalla hiilellä on keskeinen rooli ilmastotavoitteiden saavuttamisessa. Metsänkäytön ilmastovaikutuksiin voidaan vaikuttaa metsänhoidon valinnoilla sekä metsätalouden lopputuotteilla.

Metsät ovat yksi tärkeimmistä elinympäristöistä uhanalaisille lajeille, ja tärkeimmät syyt metsälajien uhanalaistumiseen ovat metsäelinympäristöjen muutoksissa, jotka ovat seurausta voimallisesta metsienkäsittelystä. Lisäksi metsätalouden vesistövaikutukset ovat osoittautuneet aikaisemmin arvioitua huomattavasti suuremmiksi. Samalla metsien virkistyskäyttö on kasvanut voimakkaasti viime vuosina, ja luonnon hyvinvointivaikutukset tunnistetaan entistä paremmin.

Vihreän metsäpoliittisen ohjelman tavoitteena on, että metsien käyttö on tulevaisuudessa ekologisesti, sosiaalisesti ja taloudellisesti kestävää. Tähän tavoitteeseen pääseminen vaatii puuntuotantoon perustuvan metsätalouden toimintatapojen uudistamista puupohjaisten tuotteiden arvonlisää ja pitkäikäisyyttä parantamalla. Haluamme uudistaa metsien käyttöä reilulla tavalla, joka parantaa ihmisten ja ympäristön hyvinvointia Suomessa ja maailmalla.

Ilmaston­muutos ja metsätalous

Metsäpolitiikalla vaikutetaan Suomen ilmastotavoitteiden toteutumiseen. Tavoitteiden saavuttamisen kannalta merkittäviä tekijöitä ovat metsiin sitoutuneen hiilidioksidin määrä, hakkuumäärät ja -tavat, metsätalouden lopputuotteet sekä aikajänne, jolla toimien vaikuttavuutta tavoitellaan.

Tällä hetkellä puubiomassa on yksinkertaisin ja toimivin tapa poistaa hiiltä ilmakehästä. Tämän takia metsien hiilivarastoja tulee vahvistaa hakkuita vähentämällä ja metsien kiertoaikaa pidentämällä. Suomen metsät ovat keski-iältään nuoria, ja metsien hiilensidonta jatkuu vanhoissakin metsissä. Suomen metsiin sitoutunutta hiiltä voidaan siis lisätä vielä pitkään.

Metsätalouden näkökulmasta suositaan usein yhden tai kahden puulajin metsiä. Hiilensidonnan kannalta olisi kuitenkin hyödyllisempää suosia usean puulajin sekametsiä, jotka sitovat hiiltä tehokkaammin ja ovat vähemmän herkkiä ilmastonmuutokselle.

Siirtymällä metsänhoidossa entistä laajemmin jatkuvaan kasvatukseen saadaan monenlaisia hyötyjä. Jatkuvalla kasvatuksella voidaan vähentää eritoten turvemaiden kasvihuonekaasupäästöjä. Jatkuvaa kasvatusta suosimalla voidaan myös lisätä pitkäikäisten puutuotteiden suhteellista osuutta metsäteollisuuden lopputuotteissa. Vain noin viidesosa metsistä hakatusta puusta päätyy sahatavaraksi. Pitkäikäiseksikin miellettyjen tuotteiden käyttöikä on lopulta verrattain lyhyt verrattuna hiilen varastointiin metsiin. Tuotteiden pidempään elinkaareen on siis panostettava rakennuskantaa myöten.

Kuitupuusta tehtävistä lyhytikäisistä sellupohjaisista tuotteista, joihin Suomen metsäteollisuus pitkälti perustuu, hiili siirtyy hyvin nopeasti ilmakehään, eikä monen tuotteen kyky korvata ilmastolle haitallisia tuotteita ole riittävän hyvä sillä aikajänteellä, jolla ilmastovaikutuksia tavoitellaan. Suomen metsistä korjatusta puusta myös yli puolet poltetaan joko suoraan polttolaitoksissa tai osana selluntuotantoprosessia. Tämä ei ole ilmaston kannalta kestävää.

Metsillä on lisäksi tärkeä rooli myös ilmastonmuutokseen sopeutumisessa etenkin kaupungeissa, joissa metsät tasoittavat sään ääri-ilmiöiden vaikutuksia muun muassa viilentämällä ympäristöään helteellä ja vaikuttamalla tuuliolosuhteisiin. Toisaalta pienetkin metsät ovat tehokkaita hule- ja tulvavesien imeytysalueita.

TAVOITE 1: Pienenne­tään hakkuumääriä ja pidenne­tään hiilen kiertoaikaa metsissä

• Määritellään Luonnonvarakeskuksen suurimman ylläpidettävän hakkuukertymän rinnalle kestävän hakkuun määrä, jossa otetaan puuntuotannon lisäksi huomioon mm. ilmastovaikutukset, luonnon monimuotoisuus, muut ympäristövaikutukset sekä virkistyskäyttö. Kehitetään mekanismi, jolla määritetty kestävä hakkuumäärä ei voi ylittyä.
• Otetaan käyttöön maankäyttömuutosmaksu esimerkiksi silloin, kun metsiä raivataan merkittävästi rakentamiseen tai maatalouteen. Asetetaan kompensointivelvoite metsäkatoa aiheuttavalle maankäytölle ja tuetaan sellaisten avoimien alueiden metsittämistä, joilla ei ole tärkeää kulttuurillista, maisemallista, ruuantuotannollista tai luonnonsuojelullista arvoa.
• Vähennetään voimallista maanmuokkausta ja lisätään jatkuvaa kasvatusta uudistamalla metsätalouden tukijärjestelmää ja kehittämällä metsäneuvontaa tavoitteena, että suurin osa talouskäytössä olevasta metsäpinta-alasta käsitellään jatkuvapeitteisenä.
• Palautetaan avohakkuille puuston järeyteen perustuva päätehakkuukriteeri.
• Selvitetään mahdollisuutta maksaa metsänomistajalle korvausta hiilivaraston kasvattamisesta.
• Otetaan ympäristölupapäätösten lupaharkintaan mukaan hankkeen vaikutukset metsien hiilinieluihin ja -varastoihin.

TAVOITE 2: Paranne­taan puutuot­teiden ilmastoys­tä­väl­li­syyttä

• Tuetaan metsäsektorin siirtymistä kohti ilmastoystävällisempien tuotteiden valmistusta ohjaamalla yritystukia pitkäikäisempien lopputuotteiden kautta tapahtuvaan hiilensidontaan ja korvaavuusasteen lisäämiseen.
• Asetetaan puubiomassan polttamiselle voimalaitoksissa polttoainevero ja siirrytään lämmöntuotannossa polttoon perustumattomiin t teknologioihin.
• Asetetaan energiapuulle kestävyyskriteerit, joilla rajataan ulos luonnon monimuotoisuuden tai hiilivarastojen kannalta keskeinen puuaines, kuten lahopuu ja kannot, ja vähennetään tuontipuun käyttöä energiaksi.

Teollisuus ja työllisyys

Suomella on mahdollisuus näyttää maailmalle esimerkkiä metsien aidosti kestävästä käytöstä. Metsien hakkuuintensiteettiä on pienennettävä monimuotoisuus- ja ilmastotavoitteiden turvaamiseksi ja teollisuuden arvonlisää on nostettava, jotta metsien tuoma kansantaloudellinen hyöty paranee. Suomen metsistä suurin osa on yksityisten metsänomistajien omistuksessa ja puun myyntitulot ovat tulonlähde sadoilletuhansille suomalaisille. Perinteisen metsätalouden rinnalla on vahvistettava metsien monikäyttöön perustuvia elinkeinoja, kuten kestävää luontomatkailua ja luonnontuotteiden keräilyä ja viljelyä. Tavoitteena on metsätalous, joka työllistää samalla, kun resursseja käytetään viisaasti.

Laatupuuta vaativa puurakentaminen on nosteessa. Suomalaisen puuarkkitehtuurin ja teollisen muotoiluperinteen yhdistäminen voi tuoda lisää miellyttäviä, terveitä rakennuksia ja vientituloja. Meillä on hyvät edellytykset lisätä puurakentamisen määrää nykyistä nopeammin esimerkiksi kerrostaloissa, liike- ja toimistorakennuksissa, julkisessa rakentamisessa sekä rakennusten ja rakennusosien viennissä.

Jatkuva kasvatus ja metsien kiertoajan pidentäminen edistävät sahateollisuuden toimintaympäristöä. Sahateollisuus on kärsinyt jo useiden vuosien ajan sellu- ja paperiteollisuutta sekä puun energiakäyttöä tukevista tuista ja markkinamekanismeista.

Tulevaisuudessa sellulla ja muilla kemiallisen puunjalostuksen tuotteilla on edelleen roolinsa osana puupohjaisten tuotteiden kokonaisuutta. Kehitysvaiheessa oleville jalosteille, kuten kuiduille ja nanosellulle, on mahdollista löytää käyttökohteita esimerkiksi tekstiili- ja lääketeollisuudessa sekä komposiittien ja elektroniikan tuotannossa.

Metsät työllistävät myös teollisuuden ulkopuolella. Pelkästään Lapissa matkailu työllistää kaksikymmenkertaisesti metsätalouteen nähden. Luontomatkailun sekä metsänsuojelun sosiaalinen ja taloudellinen merkitys näkyy myös kansallispuistojemme kävijäluvuissa, jotka ovat yli nelinkertaistuneet kahdessa vuosikymmenessä.

Matkailualan lisäksi metsätalous kilpailee tilasta esimerkiksi porotalouden ja muiden saamelaisten perinteisten elinkeinojen kanssa, joilla on merkittävä rooli pohjoisten alueiden elinvoimasta ja työllisyydestä huolehtimisessa. Saamelaisalueella poronhoidon sekä muiden perinteisten elinkeinojen erityisasema alkuperäiskansan elinkeinoina vaikuttavat merkittävällä tavalla metsätalouden asemaan. Metsätalous ei saa olla uhka saamelaiskulttuurille.

TAVOITE 3: Jalostu­saste nousuun

• Kohdennetaan yrityksille maksettavien tukien painopiste korkean jalostusarvon tuotteiden ja pitkäikäisten puutuotteiden tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoimintaan.
• Luodaan pitkäikäisille puutuotteille kysyntää painottamalla kestäviä ja laadukkaita puutuotteita ja puurakentamista julkisen sektorin hankinnoissa.
• Selvitetään puurakentamisen käynnistysavustuksen käyttöönottoa.

TAVOITE 4: Turvataan kestävän luontomat­kailun ja luonnon­tuot­teiden keräilyn edellytykset

• Otetaan kaikessa metsiin liittyvässä päätöksenteossa huomioon kestävän luontomatkailun edellytykset. Erityisesti alueiden käytön suunnittelussa ja maakunta- ja yleiskaavoituksessa varmistetaan esimerkiksi suojavyöhykkeet ja tärkeiden maisema-alueiden säilyminen.
• Lisätään määrärahoja kansallispuistojen, valtion retkeilyalueiden ja muiden tärkeiden virkistysalueiden laadun ja palvelujen ylläpitämiseen
• Kannustetaan luonnontuotteiden, kuten yrttien, marjojen ja erikoissienten kaupalliseen keräilyyn ja sienten viljelyyn vaihtoehtona tai lisänä puuntuotannolle.
• Tulkitaan suomalainen metsätalousmaa lähtökohtaisesti luomukeruualueeksi ja poistetaan viranomaistyönä luomukeruualueeksi soveltumattomat alat metsänkäyttöilmoitusten perusteella.

TAVOITE 5: Varmiste­taan yritysten vastuul­linen toiminta Suomessa ja maailmalla

• Vahvistetaan tuotantoketjujen läpinäkyvyyttä ja estetään metsäkatoa ja metsäluonnon monimuotoisuuden köyhtymistä säätämällä yritysvastuulaki, joka koskee myös metsiä.
• Varmistetaan valtion omistajaohjauksella, että valtion omistamat yhtiöt toimivat vastuullisesti eivätkä aiheuta metsäkatoa tai vaaranna metsiä hyödyntäviä alkuperäiskansoja.
• Lasketaan merkittävästi Metsähallituksen Metsätalous Oy:n tulostavoitteita ja hakkuumääriä ja saatetaan Metsähallituksen metsät FSC-sertifioinnin piiriin.

Metsien monimuo­toisuus

Monimuotoinen luonto, elonkirjo, on arvokas ja ihmisen hyvinvoinnin kannalta välttämätön. Tällä hetkellä lähes 80 prosenttia metsäluontotyypeistä on arvioitu uhanalaisiksi. Moni aiemmin yleinen metsälaji on taantunut voimakkaasti viime vuosikymmeninä. Uhanalaisia, ensisijaisesti metsissä eläviä lajeja on yli 800. Määrä on kasvanut ja kielteistä kehitystä on myönteistä enemmän. Lajit kärsivät metsäalueiden pirstoutumisesta, vanhojen metsien ja lahopuun häviämisestä sekä voimakkaista metsänkäsittelytoimista. Erityistä huomiota on kiinnitettävä lehtometsien suojeluun ja luonnonhoitoon. Lehtometsiä on metsätalousmaasta noin yksi prosentti, mutta niissä elää noin puolet uhanalaisista metsälajeista. Metsien uhanalaisin lajisto sopeutuu heikosti elinympäristöjen voimakkaisiin muutoksiin.

Suomen metsistä on metsäohjelman laatimisen aikaan suojeltu 13 % (metsä- ja kitumaata). Metsistä 6 % on pysyvän suojelun piirissä. Loput ovat rajoitetun metsänhoidon tai maankäytön alueita tai väliaikaisesti suojeltuja metsiä, joilla uhanalaista metsäluontoa turvataan vain rajallisesti. Metsäluonnon monimuotoisuuden vahvistaminen vaatii suojelupinta-alan merkittävää kasvattamista, arvokkaimpien metsäalueiden jättämistä käsittelyn ulkopuolelle, luonnonhoitoa ja metsätalouden toimintamallien uudistamista. Tarvitsemme pikaisesti olemassa olevien säädösten tehokkaampaa toimeenpanoa, uusien säätelykeinojen käyttöönottoa ja ympäristölle haitallisten säädösten ja tukien poistamista.

Ihmisen toiminnan seurauksena heikentyneitä luontoarvoja voidaan palauttaa metsien luonnonhoidolla ja ennallistamisella. Näiden toimien määrää on lisättävä sekä suojelualueilla että talousmetsissä. Lisäksi vesiensuojelun asemaa on vahvistettava metsien käsittelyssä saattamalla metsiä koskeva lainsäädäntö tasolle, jolla turvataan EU:n vesipuitedirektiivin toteutuminen eli vesien hyvä ekologinen tila.

Metsien monimuotoisuuteen tulisi kiinnittää jatkossa huomiota myös kaupungeissa, joissa pienelläkin metsällä on iso merkitys alueen lajiston kannalta. Kaavoituksella tulee huolehtia, että kaupunkimetsät palvelevat laajempaa alue-ekologista kokonaisuutta: metsien tulee olla pinta-alallisesti tarpeeksi suuria, jotta ne voivat säilyä, sekä tarpeeksi lähellä toisiaan toimiakseen tehokkaasti osana viherverkostoa.

TAVOITE 6: Kasvate­taan Suomen metsien suojelu­pin­ta-alaa ja paranne­taan suojeltujen alueiden laatua ja monipuo­li­suutta

• Turvataan biodiversiteetin säilyminen varaamalla riittävät tiukan suojelun alueet (vähintään 10%) ja lisäämällä myös keveämmän suojelun alueita (20 %), jotta yhteensä 30 % metsistä on suojeltu, kuten YK:n Biologisen monimuotoisuuden yleissopimusta seuraava työryhmä ja Euroopan komissio ovat esittäneet. Suojelu tulee toteuttaa maantieteellisesti edustavasti ja luontotyypeittäin kattavasti.
• Suojellaan nopealla aikataululla yli 140-vuotiaat valtion metsät, METSO -ohjelman pysyvän suojelukohteen kriteerit täyttävät valtion omistamat alueet ja luonnontilaiseksi tai luonnontilaisen kaltaiseksi luokiteltavat valtion metsät sekä perustetaan uusia luonnonpuistoja.
• Varmistetaan luonnonsuojelun rahoituksen riittävä taso ja METSO-ohjelman jatko ja laajennetaan ohjelma koskemaan koko maata. Edistetään kuntien ja seurakuntien metsien suojelua ja kestävää käyttöä. Turvataan riittävä suojeltujen metsien korvaustaso ja huomioidaan korvaustasossa puuston arvon lisäksi metsän suojeluarvo (esimerkkinä paloalueet).
• Vahvistetaan ekologista verkostoa parantamalla suojelualueiden ja laajojen metsäalueiden kytkeytyneisyyttä maankäytön suunnittelussa ja suojelualueiden valinnassa. Lisätään suojelualueiden määrää etenkin Etelä-Suomessa, jossa suojeltuja metsiä on vain muutamia prosentteja metsäpinta-alasta.

TAVOITE 7: Siirrytään metsäluonnon kannalta kestävään metsien käyttöön

• Lisätään monimuotoisuuden kannalta merkittäviä ominaisuuksia, kuten lahopuun ja lehtipuiden määrää talousmetsissä esimerkiksi uudistamalla metsälakia. Laki metsätuhojen torjunnasta uudistetaan siten, että se ei estä lahopuun jättämistä talousmetsään.
• Metsätalouden tuet uudistetaan siten, että selvästi nykyistä suurempi osa ohjataan ympäristö- ja luonnonhoitotoimiin, kuten avainbiotooppien suojeluun.
• Luovutaan metsälakikohteiden pienialaisuuden ja selvästi ympäristöstään erottumisen vaatimuksesta. Lisätään metsälain turvaamiksi elinympäristöiksi tutkimustietoon perustuvia herkkiä ja vaarantuneita kohteita.
• Rajoitetaan hakkuita lintujen tärkeimpään pesimisaikaan.

TAVOITE 8: Vähenne­tään metsäta­louden vesistö­vai­ku­tuksia

• Saatetaan luvanvaraiseksi ojitukset, kunnostusojitukset ja kaikki maata voimakkaasti muuttava toiminta (esim. navero- tai ojitusmätästys) ja muiden haitallisten toimenpiteiden, kuten arvokkaiden luontotyyppien (mm. lehtojen) vesitaloutta muuttavat maanmuokkausmenetelmät.
• Kirjataan lakiin vesistöjen ympärille minimisuojakaista, jonka metsätalouskäyttöä rajoitetaan.
• Vesiluonnolle haitalliset metsätalouden tuet lakkautetaan.
• Turvemaiden ennallistamista luonnontilaisen kaltaisiksi soiksi tuetaan ja jatketaan HELMI-ohjelman rahoitusta.

TAVOITE 9: Vahviste­taan metsien suojelua kansain­vä­li­sesti

• Ajetaan Suomen ulko-, kehitys- ja kauppapolitiikassa sekä EU:n kauppapolitiikassa toimia metsäkadon estämiseksi, metsäpinta-alan lisäämiseksi kestävästi, metsien hiilivarastojen säilyttämiseksi ja kasvattamiseksi, metsäluonnon monimuotoisuuden suojelemiseksi ja lisäämiseksi sekä metsiä hyödyntävien alkuperäiskansojen olemassaolon ja oikeuksien turvaamiseksi.
• Edistetään kansainvälisen luontopaneelin (IPBES) tavoitteiden toteutumista EU:ssa ja YK:ssa sekä muilla kansainvälisillä foorumeilla. Vaaditaan sopimuksista oikeudellisesti sitovia ja vaikutetaan sen puolesta, että sopimusten rikkomisesta seuraa sanktiota.
• Edistetään EU-tasolla kaupan ohjauskeinoja, kuten tuonti- ja hiilitulleja metsäkadon ehkäisemiseksi ja Suomeen tuotavien tuotteiden haitallisten ympäristövaikutusten vähentämiseksi.

Metsien monikäyttö

Metsillä on erityinen merkitys suomalaisessa kulttuurissa, elämäntavassa ja luontosuhteessa. Metsien käytön hyväksyttävyyden näkökulmasta on välttämätöntä, että käyttö on sosiaalisesti ja kulttuurisesti kestävää. Luonnossa liikkuminen edistää tutkitusti henkistä ja fyysistä terveyttä ja ennaltaehkäisee sosiaali- ja terveysmenojen kasvua. Juuri tästä syystä metsäympäristöjen saavutettavuuteen ja esteettömyyteen on panostettava, jotta yhä useammalla on mahdollisuus niiden virkistyskäyttöön. Kansallispuistojen lisäksi tarvitaan myös lähiretkeilykohteita taajamien ja kaupunkien läheisyyteen.

Talouskäytössä olevien metsien käsittelyssä on otettava aiempaa paremmin huomioon virkistyskäyttö ja maisema-arvot, sillä kaikki suomalaiset metsät ovat jokamiehenoikeuksien nojalla virkistyskäytössä. Tehometsätalous, taimikot ja avohakatut alueet heikentävät metsien virkistysarvoa.

Saamelaisten perinteisiin elinkeinoihin kuten poronhoidon, kalastuksen ja metsästyksen harjoittamiseen sekä luonnontuotteiden keräilyyn ja käsitöiden tekemiseen perustuva elämäntapa on riippuvainen laajojen perinnealueiden käyttämisestä kestävällä tavalla. Arktisen alueen hauraan luontoympäristön turvaaminen on saamelaisalueella erityisen tärkeää, jotta luontoon sidottu kulttuuri säilyy elinvoimaisena. Saamelaisia on kohdeltava tasa-arvoisina toimijoina saamelaisalueen metsien päätöksenteossa ja alkuperäiskansojen oikeuksia perinteisiin maihin on noudatettava.

Haluamme lisätä kestävän metsätalouden taloudelliseen, ekologiseen ja sosiaaliseen näkökulmaan myös metsien kulttuurisen kestävyyden näkökulman. Erilaisten metsäsuhteiden näkyväksi tekeminen ja ymmärtäminen edistävät vuorovaikutusta ja metsiin liittyvien tavoitteiden yhteensovittamista.

TAVOITE 10: Turvataan jokamie­he­noi­keudet ja virkistys­käyttö metsissä

• Jokamiehenoikeudet on turvattava kaikessa päätöksenteossa. Lainsäädännön muutosten vaikutusarviointi on kohdistettava myös jokamiehenoikeuksiin. Kaupallisen luontomatkailun ja luonnontuotteiden keräämisen yleistyminen ei saa heikentää jokamiehenoikeuksien edellytyksiä eikä myöskään saamelaisten tai maanomistajien oikeuksia.
• Perustetaan uusia kansallispuistoja ja virkistys- ja retkeilyalueita sekä laajennetaan nykyisiä erityisesti siellä, missä kysyntää on runsaasti. Metsähallituksen ylläpitämien kansallispuistojen, retkeilyalueiden ja monikäyttömetsien retkeilyinfrastruktuurin perusrahoitus on turvattava ja korjausvelka kurottava umpeen. Virkistysalueilla on oltava myös esteettömiä reittejä. Kuntien tulee tarjota riittävästi lähivirkistysmahdollisuuksia.
• Otetaan luonnon hyvinvointivaikutukset entistä vahvemmin osaksi terveyden edistämistä.

TAVOITE 11: Turvataan saamelaisten oikeudet ja elinkeinot

• Maankäyttöä ja luonnonvarojen hyödyntämistä koskevissa ratkaisuissa on minimoitava haitalliset vaikutukset ympäristölle ja saamelaisten perinteisten elinkeinojen harjoittamiseen. Lopetetaan esimerkiksi porojen vasoma-aikaiset valtion hallinnoimien metsien hakkuut porojen luonnonlaitumilla.
• Parannetaan metsähallituslain säännöksiä saamelaisten kotiseutualueella tapahtuvassa valtion hallinnoimien maa-alueiden hoidossa ja käytössä ja varmistetaan saamelaisten kulttuurin harjoittamisen edellytykset.
• Siirretään valtion saamelaisten kotiseutualueella hallinnoimat metsät pois Metsähallituksen liiketoiminnan taseesta tuottovaatimusten ulkopuolelle. Saamelaisalueella maankäyttöä ja luonnonvaroja koskevat ratkaisut on aina tehtävä neuvotellen Saamelaiskäräjien kanssa FPIC (free, prior and informed consent) -periaatteen ja käytäntöjen mukaisesti.

TAVOITE 12: Edistetään tietoa kestävästä metsien hoidosta ja monimuo­toi­suu­desta ja lisätään kansalaisten vaikutus­mah­dol­li­suuksia

• Vahvistetaan luonnon monimuotoisuuteen, kestävään metsänhoitoon, suojeluun ja ennallistamiseen liittyvää tiedotusta, koulutusta, tutkimusta, osaamista, yritystoimintaa sekä neuvontaa ja tukea metsänomistajille. Parannetaan metsätiedon kulkemista toimijoiden välillä.
• Vahvistetaan luontopedagogiikan asemaa kouluissa, varhaiskasvatuksessa ja harrastuksissa.
• Vahvistetaan eri toimijoiden välistä vuoropuhelua ja kansalaisten ja järjestöjen aitoja vaikutusmahdollisuuksia metsiin liittyvässä päätöksenteossa esimerkiksi parantamalla kuulemismenettelyä valtion ja kuntien metsäsuunnitelmien ja metsänkäyttöilmoitusten yhteydessä ja laajentamalla metsiä koskevien päätösten muutoksenhakuoikeutta.
• Kannustetaan kuntia laatimaan kunnan omistamien metsien käyttöä ja tavoitteita määrittelevä metsästrategia, joka turvaa kuntametsien luonto- ja virkistysarvot. Osallistetaan asukkaat metsästrategian ja kunnan metsien metsänhoitosuunnitelmien laatimiseen ja tiedotetaan niistä.

9 - Pelastetaan maailman paras koulutus

Vihreiden koulutuspoliittinen ohjelma

Hyväksytty puoluevaltuuskunnan kokouksessa 17.11.2018. Tämä ohjelma korvaa 23.11.2014 hyväksytyn koulutuspoliittisen ohjelman.

Johdanto

Laadukas koulutus ja yhdenvertaiset mahdollisuudet itsensä kehittämiseen ovat toimivan yhteiskunnan tulevaisuuden turva. Monipuolisesti osaavat ja sivistyneet ihmiset kykenevät hallitsemaan elämäänsä, tekemään siitä mielekästä ja kehittämään ratkaisuja havaitsemiinsa ongelmiin. Koulutettu kansa kykenee ratkomaan myös yhteiskunnallisia ongelmia ja pitämään huolen demokratian säilymisestä. Työelämän muuttuessa ja kansainvälistyessä korkea osaaminen on Suomelle tärkein pääoma ja kilpailuetu. Siksi koulutuksesta ei saa muodostua vain hyvistä lähtökohdista tulevien etuoikeus, vaan koulutuspolun täytyy pitää kaikki mukana. Suomalaisen koulutusjärjestelmän ja sivistyksen rapauttaminen on lopetettava välittömästi ja koulutuksesta on tehtävä taas maailman parasta.

Vihreille maailman paras koulutus on

…tasa-arvoista ja yhdenvertaista

Koulutus sellaisenaan luo tasa-arvoa ja ihmisten yhdenvertaisuutta. Koulutuspolitiikalla on pystytty kaventamaan luokkaeroja ja vähentämään sosiaalisen taustan merkitystä ihmisen elämänpolun määrittymisessä, mutta enää koulutusjärjestelmä ei pysty takaamaan kaikille tasa-arvoisia lähtökohtia tai pitämään kaikkia mukana koko koulutuspolun ajan. Koulutusratkaisujen tulee purkaa syrjäyttäviä rakenteita. Vihreille tasa-arvo ja yhdenvertaisuus koulutuksessa tarkoittaa paitsi koulutuksen tasa-arvoa lisäävää vaikutusta sellaisenaan, myös yhdenvertaisia oppimismahdollisuuksia sekä kasvattamista moniarvoisessa maailmassa toimimiseen. Siksi tarvitaan myös vapaata sivistystyötä ja vahvaa kirjastolaitosta omaehtoisen opiskelun ja oppimisen tukemiseen.

…saavutettavaa

Jokaisella lapsella pitää olla asuinpaikasta riippumatta mahdollisuus käydä koulua ja saada varhaiskasvatusta lähellä kotia. Perusopetuksen, ammatillisen ja lukiokoulutuksen yksiköiden on oltava sen kokoisia, että lakisääteinen opetus voidaan tarjota laadukkaasti ja lapsi saa mistä tahansa koulusta hyvät lähtökohdat oman tulevaisuuden rakentamiseen. Oikeuden erityisopetukseen on toteuduttava jokaisessa koulussa, eivätkä koulumatkat saa muodostua liian pitkiksi. Koulutusta on kaikilla asteilla oltava tarjolla riittävästi siellä, missä on koulutusta tarvitsevia ihmisiä ja missä osaamista tarvitaan.

…pedagogisesti laadukasta

Suomalainen koulutusjärjestelmä on tunnettu erityisesti laadukkaasta ja korkeasta opettajien koulutuksesta. Varmistamalla opettajien riittävät koulutusmäärät ja asianmukaiset mahdollisuudet osaamisen kehittämiseen pidetään huolta siitä, että myös tulevaisuudessa lapset ja nuoret saavat maailman parasta opetusta. Pedagogisia valmiuksia on edellytettävä opetuksessa aina korkea-asteelle saakka. Koulun tärkein tehtävä on tukea oppilaiden kasvua tasapainoiseksi ja eettisesti vastuulliseksi ihmiseksi, jotka toimivat omaa ja toisten hyvinvointia edistävällä tavalla. Koulun toimintakulttuurin tulee edistää moninaisuutta.

…asianmukaisesti rahoitettua ja oppijalle maksutonta

Koulutukseen panostaminen tulee nähdä investointina yhteiskunnan tulevaisuuteen, eikä koulutuksen rahoituksen tai laadun tule olla riippuvainen markkinamekanismista tai yksityisen sektorin intresseistä. Koulutuksen on oltava aina maksutonta oppilaille ja opiskelijoille, jotta se on tasa-arvoisesti kaikkien saatavissa.

…aktiiviseen kansalaisuuteen kasvattavaa

Koulutuksen tulee antaa jokaiselle riittävät mahdollisuudet ja valmiudet osallistua yhteiskunnan toimintaan. Opetuksen sisällöissä on painotettava oppimisen taitoja, kriittistä ajattelua ja itsenäisen elämän edellytyksiä. Osallisuuden kokemusten ja vaikuttavan osallistumisen tulee olla osa arkea peruskoulutuksesta korkea-asteelle asti oppilas- ja opiskelijakunta sekä nuorisovaltuustotoiminnan sekä muiden osallistumismuotojen kehittämisen myötä. Oman mielipiteen muodostamiseen ja ilmaisuun tulee kannustaa kaikilla koulutusasteilla.

…kestävää tulevaisuutta rakentavaa

Tieto ja osaaminen kestävämmistä valinnoista on yksi keskeisimmistä sisällöistä, joita tulevaisuuden yhteiskunta tarvitsee. Koulutuksen tulee tähdätä ekososiaalisen sivistyksen vahvistamiseen. Ekososiaalinen sivistys edellyttää tiedon ja osaamisen lisäksi myös rohkeutta muuttaa omia elämäntapoja kestävän kehityksen periaatteiden mukaisiksi sekä kykyä huomioida tulevien sukupolvien hyvän elämän edellytykset. Siksi eri koulutusasteiden on tuettava ympäristöystävälliseen elämään kasvamista jatkuvalla ja tehokkaalla kasvatuksella ja opetuksella yli oppiainerajojen.

…työelämään valmistavaa

Yksi koulutuksen mielekkyyden perusta on se, millaiset valmiudet se antaa työskennellä koulutuksen jälkeen tehtävissä, jotka vastaavat opiskelijan valmiuksia ja kiinnostuksen kohteita. Epäonnistunut koulutuksen kohdentaminen paitsi antaa katteettomia lupauksia työmarkkinoiden odotuksista opiskelijalle, heikentää yhteiskuntamme kilpailukykyä ja hyvinvointia. Koulutuksen ennakoinnin tulisi tapahtua tiiviissä vuoropuhelussa työelämän kanssa. Samalla koulutuksen vahva yleissivistävä ote tulee säilyttää ja vahvistaa mahdollisuuksia muuntokoulutuksiin ja alan vaihtoon. Koulutus on paras työllistymisen tae. Korkeampi koulutus ennustaa parempaa työmarkkina-asemaa ja työllisyyttä sekä vähentää köyhyysriskiä.

…tulevaisuuteen katsovaa

Opetuksen sisältöjä tulee päivittää säännöllisesti vastaamaan yhteiskunnan muuttuvia vaatimuksia. Koulun tulee kehittää oppilaiden kykyä analyyttisesti arvioida eri lähteistä saamaansa tietoa ja vahvistaa monilukutaitoa sen käsittelemiseksi. Koulun tulee kasvattaa ympäristötietoisuuteen, globaaliin vastuuseen, moninaisuuden kohtaamiseen, kielelliseen ja kulttuuriseen monimuotoisuuteen, ja tukea tunne- ja vuorovaikutustaitojen kehittymistä. Sen on lisäksi tarjottava valmiuksia toimia digitaalisissa ympäristöissä, kansainvälisesti sekä vastata muihin työelämän muuttuviin vaatimuksiin. Koulutusta on kehitettävä pitkäjänteisesti vastaten niin yksilöiden sivistys- ja osaamistarpeisiin kuin yhteiskunnan ja työelämän muuttuviin tarpeisiin.

1. Koulutusjärjestelmän tulevaisuus

1.1. Vahvistetaan koulutusjärjestelmän laatua

Koulutuksen kehittämistä on viime vuosina leimannut lyhytnäköisyys ja sirpaleisuus. Koulutuksen laatua ja koulutusjärjestelmää tulisi sen sijaan kehittää pitkäjänteisesti ja strategisesti. Suomeen on perustettava valtakunnallinen koulutuksen tulevaisuusfoorumi, jossa koulutusjärjestelmää kehitetään kokonaisuutena ja pitkällä aikajänteellä. Koulutuksen rahoitus tulee laittaa kuntoon viipymättä ja koulutuksen järjestäjien toimintaedellytykset varmistaa ennakoitavalla ja pitkällä aikavälille suunnitellulla rahoituksella. Koulutuksen tulee säilyä jatkossakin maksuttomana oppilaalle ja opiskelijalle, ja kaikki piilokulut ja -maksut tulee karsia systemaattisesti. Näin huolehditaan, että jokaisella on tosiasiallinen mahdollisuus osallistua koulutukseen taustastaan riippumatta. Paikallista ja alueellista kasvatuksen, koulutuksen ja tutkimuksen kehittämistyötä on tuettava pitkäkestoisella kehittämisrahoituksella sirpaleisten, toimintaa kuormittavien hankkeiden sijaan. Koulutusta on kehitettävä pohjautuen tutkittuun tietoon. Koulutuksen eriarvoistumista on ehkäistävä turvaamalla koulutuksen laatu normiperustaa vahvistamalla. Koulutuksen saavutettavuuden turvaaminen edellyttää yhteistyön vahvistamista yli kuntarajojen sekä mahdollisesti myös kuntarakenteen tarkastelua niillä alueilla, joilla lapsimäärät ovat pieniä. Toisen asteen koulutuksen saavutettavuuden turvaaminen kaipaa tuekseen kuntarajat ylittävää koordinaatiota. Toimenpiteet

• Kasvatuksen ja koulutuksen perusrahoituksen tasoa on nostettava niin että se riittää laadukkaiden palveluiden tarjoamiseen. Luodaan koulutukselle pitkäkestoinen investointi- ja tulevaisuusohjelma, jonka puitteissa koulutuksen rahoitus nostetaan takaisin vähintään leikkauksia edeltäneelle tasolle ja jolla turvataan, että suomalainen koulutus on jatkossakin maailman parasta.
• Perustetaan Suomeen tulevaisuusfoorumi, jossa koulutusjärjestelmälle luodaan pitkän aikavälin visio. Hallituskaudeksi tulee luoda koulutuksen kehittämissuunnitelma. Siirrytään sirpaleisesta hankerahoituksesta kohti pitkäjänteistä kehittämisrahoitusta, joka perustuu kehittämissuunnitelmassa asetettuihin tavoitteisiin ja paikalliseen tarpeeseen.
• Varhaiskasvatukselle, perusopetukselle ja toisen asteen koulutukselle määritellään sitovat laatukriteerit ja laatukriteereihin perustuva mittaristo, joka toimii palveluiden kehittämisen ja arvioinnin välineenä.
• Huomioidaan väestön sijoittumisssa tapahtuvat muutokset koulutustarjonnassa. Ei siirretä toisen asteen koulutuksen järjestämistehtävää maakunnille. Huolehditaan myös taiteen perusopetuksen saavutettavuudesta.
• Varmistetaan, että jokaisen lapsen ja nuoren oikeudet opetussuunnitelman mukaiseen opetukseen ja oppimisen tukeen sekä oppilashuollon palveluihin toteutuu. Huolehditaan, että lupa- ja valvontaviranomaisilla on mahdollisuudet valvoa lasten ja nuorten sivistyksellisten oikeuksien toteutumista ja tarvittaessa puuttua ja sanktioida toimintaa.

1.2. Maailman parhaat opettajat myös tulevaisuudessa

Suomessa on maailman parhaat opettajat, mikä näkyy maamme erinomaisissa oppimistuloksissa. Opettajankoulutus on edelleen yksi Suomen vetovoima-aloista, ja halukkaista voidaan opiskelijaksi valita vain murto-osa. On kuitenkin huomioitava että vaatimukset opettajia kohtaan ovat kasvaneet koko ajan, mutta resursseja opettajien koulutukseen ja palkkaukseen ei ole lisätty samassa mitassa kuin odotuksia on lisätty. Opettajan työn vetovoimasta on pidettävä kiinni, ja opettajien osaamisen kehittämiseen läpi uran panostettava aiempaa enemmän, jotta heillä on parhaat välineet opastaa lapsia ja nuoria kohti tulevaisuutta. Myös varhaiskasvatuksen henkilöstön koulutus- ja osaamistasoa pitää edelleen nostaa.

Monikulttuurisuuden ja moninaisuuden kohtaaminen on yhä merkittävämpi osa opettajan työtä ja ammattitaitoa. Varmistetaan opettajien riittävä osaaminen tähän opettajien perus-, perehdytys- ja täydennyskoulutuksilla. Yhteisöllinen toimintakulttuuri alkaa henkilökunnan esimerkistä. Kouluissa pitää tukea opettajien yhteistä suunnittelua, ainerajat ylittävää opetusta, samanaikaisopettajuutta, kehittämistyötä ja osaamisen jakamista.

Toimenpiteet

• Varmistetaan opettajankoulutukselle riittävät resurssit korkeakouluissa, jotta koulutuksen kehittäminen on mahdollista.
• Vahvistetaan opettajien yhteistyötä, vertaisoppimista ja samanaikaisopettajuutta turvaamalla hyvät johtamisen resurssit jokaisessa koulussa. Erityinen huomio kiinnitetään uusien opettajien perehdytyskoulutukseen.
• Edellytetään, että jokaiselle opettajalle ja rehtorille laaditaan koulutus- ja kehittymissuunnitelma, jonka pohjalta hänelle tarjotaan mahdollisuus ja velvollisuus kehittää osaamistaan työajalla. Täydennyskoulutusta pitää tarjota monipuolisesti suhteessa kehittämistarpeisiin. Siirrytään kurssimuotoisesta täydennyskoulutuksesta yhteiskehittämisen kulttuuriin, joka nojautuu vahvaan tutkimustietoon.
• Lisätään kaksoiskelpoisten aineenopettajien ja luokanopettajien määriä, jotta samat opettajat voivat jatkaa opetusryhmien kanssa yhtenäiskoulussa koko peruskoulun ajan, ja nykyistä useammilla opettajilla olisi sekä vahva aineenhallinta että pedagoginen osaaminen.
• Vahvistetaan opetusalan henkilöstön moninaisuutta opetusalan opiskelijavalintaa uudistamalla ja kannustetaan eri taustaisia ihmisiä hakeutumaan alalle. Vahvistetaan aiemman pedagogisen osaamisen tunnistamista ja tunnustamista.
• Koulutetaan opettajia purkamaan stereotyyppisiä rooleja oppimateriaalivalinnoissa ja opetuksessa.
• Vahvistetaan opettajien osaamista kieli- ja kulttuuritietoisessa opetuksessa sekä kiusaamiseen ja häirintään puuttumisessa.
• Tarjotaan opetushenkilökunnalle sekä oppilas- ja opiskelijahuoltohenkilöstölle täydennyskoulutusta sukupuolen ja seksuaalisen moninaisuudesta sekä seksuaalikasvatuksesta. Varmistetaan, että kaikkiin sukupuoliin kohdistuu samat odotukset.
• Seksuaali- ja lisääntymisterveyskasvatusta antaa tehtävään koulutettu ammattihenkilöstö kaikilla opetusasteilla riittävin resurssein. Opetus- ja kulttuuriministeriö, Opetushallitus ja muut koulutuksen suunnittelusta ja sisällöstä vastaavat tahot varmistavat osaamisen kaikilla tasoilla.
• Opettajankoulutukseen tulee sisältyä nykyistä enemmän kestävään kehitykseen ja ilmastonmuutokseen liittyviä kysymyksiä.
• Varmistetaan kielikylpyopetuksen jatkuvuus tarjoamalla kielikylpyopetusta aineenopettajille sekä kielikylvyn täydennyskoulutusta. 1.3 Ympäristö- ja ilmastokasvatus poikkileikkaavaksi kaikille koulutusasteille Ympäristö- ja ilmastokasvatus luovat pohjan kestävälle elämäntavalle. Perusarvot muodostuvat lapsuudessa ja siksi varhain saadut luontokokemukset ja silloin opittu luonnon kunnioittaminen kantavat läpi elämän. Kaiken ikäiset tarvitsevat tietoja ja taitoja ilmastonmuutoksen ymmärtämiseen ja oman käyttäytymisen ja toiminnan muuttamiseen. Kestävän tulevaisuuden rakentamiseen tarvitaan myös yhteiskunnallisen vaikuttamisen taitojen harjoittelua ja osallistumisen vahvistamista. Ilmasto- ja ympäristökasvatus tulee ulottaa yhteiskunnassa laajasti koskemaan myös instituutioita. Ilmastonmuutosta käsittelevää tutkimusta tulee lisätä ja tutkimustietoa tulee olla tarjolla helposti. Toimenpiteet:
• Ympäristötietoisuutta tulee lisätä kaikissa ikäluokissa tukemalla päästövähennyspolkuja kunnallisella tasolla sekä tarjoamalla ympäristökoulutusta myös aikuisväestölle elinikäisen oppimisen periaatteen mukaisesti.
• Kestävän elämäntavan edistämisen, luontokokemusten tärkeyden sekä monipuolisen varhaiskasvatusympäristön tulee näkyä varhaiskasvatuslaissa.
• Jokaisen päiväkodin ja koulun lähiympäristössä tulee olla luonto-opetuskohteeksi sopiva metsäalue tai puisto.
• Vihreä lippu -ohjelma tulee tarjota maksutta kaikkien päiväkotien ja koulujen käyttöön.
• Ympäristökasvatusta on vahvistettava peruskoulussa ja toisen asteen oppilaitoksissa, ja osan opinnoista on oltava pakollisia. Lisäksi on lisättävä opiskelijoita osallistavaa toimintaa ympäristötietoisuuden edistämiseksi, kuten teemapäiviä, erilaisia projekteja ja vierailuja.
• Ympäristötietoisuus on saatava keskeiseksi osaksi kaikkien korkeakoulujen opintosuunnitelmia, jotta se tulee tutuksi kaikkien alojen opiskelijoille.
• Pedagogiseen koulutukseen tulee sisältyä nykyistä enemmän ympäristökasvatusta.

1.4. Terveelliset, turvalliset ja monipuoliset oppimisympäristöt

Koulun täytyy tarjota jokaiselle terveellinen ja turvallinen paikka kasvaa, oppia ja tehdä työnsä. Sisäilmaongelmaiset rakennukset on korjattava kuntoon tai rakennettava uutta – uhkapeli lasten, nuorten ja henkilökunnan terveydellä ei voi jatkua. Huolehditaan, että kenenkään ei tarvitse opiskella terveydelle haitallisessa ympäristössä. Jokaiselle on varmistettava turvallinen ja virikkeellinen oppimisympäristö. On myös tärkeää huolehtia siitä, että koulurakennukset mahdollistavat ajantasaisen ja motivoivan pedagogiikan käytön, kuten yhteisöllisen oppimisen ja kirjaston käytön osana opiskelua.

Toimenpiteet

• Koulujen ja oppilaitosten rakentamisessa ja korjausrakentamisessa on huomioitava rakennuksen kestävyys, terveellisyys sekä koko sen elinkaaren aikaiset ilmasto- ja ympäristövaikutukset. Rakentamisessa asetettua rakennuksen suunniteltua käyttöikää tulee merkittävästi pidentää ja tavoitteeksi asettaa elinkaareltaan rajoittamattomat rakennukset ja rakenneratkaisut.
• Ennaltaehkäistään home- ja sisäilmaongelmia tiukoilla rakennusmääräyksillä ja valvonnalla sekä suunnitelmallisilla vuosikorjauksilla. Valtion on kohdennettava rahoitusta sisäilmaongelmien poistamiseen.
• Asetetaan nollatoleranssi koulukiusaamiselle ja tarjotaan oppilaitosten henkilöstölle sekä oppilaille ja opiskelijoille kiusaamisen tunnistamiseen ja siihen puuttumiseen liittyvää koulutusta. Huomioidaan myös syrjivän kiusaamisen tunnistaminen ja ennaltaehkäisy. Velvoitetaan lainsäädännöllä koulun henkilökuntaa puuttumaan kiusaamiseen. Vahvistetaan vertaistuen ja sovittelun roolia kiusaamisen ratkaisussa.
• Luodaan mahdollisuuksia käyttää kirjastoja, nuorisotiloja ja muita lähipalveluja luontevana osana opetusta ja opiskelua.
• Lisätään avointen ja sähköisten oppimateriaalien käyttöä. Luodaan kansallinen sähköinen oppimateriaalipankki.
• Vähennetään eläinperäisten tuotteiden käyttöä koulutuslaitoksissa ja korvataan ne kasvisperäisillä vaihtoehdoilla. Kouluruuan on oltava laadukasta sekä eettisesti ja ekologisesti tuotettua.

2. Varhaiskasvatus

Varhaiskasvatus luo perustan koko myöhemmälle koulutuspolulle. Laadukkaalla varhaiskasvatuksella on huomattu olevan merkittäviä vaikutuksia lapsen myöhemmälle oppimiselle, sosiaalisten taitojen kehittymiselle ja jopa työuraan ja tulotasoon. Varhaiskasvatuksen roolia osana julkista koulutusjärjestelmää pitää vahvistaa, jotta se voi palvella tasa-arvoisesti kaikkia perheitä.

2.1. Vahvistetaan lapsen oikeutta varhaiskasvatukseen

Varhaiskasvatuksen asemaa lapsen oikeutena tulee vahvistaa. Muita useammin varhaiskasvatuksen ulkopuolelle jäävien perheiden pääsyä sen piiriin tulee tukea. Varhaiskasvatus on myös erinomainen keino tukea maahanmuuttajataustaisten perheiden integroitumista suomalaiseen yhteiskuntaan. Jokaisella perheellä on oltava mahdollisuus valita lähinnä omaa asuinaluettaan sijaitseva turvallinen ja luotettava päiväkoti. Lasten ja lapsiperheiden palvelut kannattaa tuoda sinne, missä lapset jo valmiiksi ovat. Päiväkodin ympäristö voidaan nähdä laajempana perheiden toimintakeskuksena, jossa on tarjolla esimerkiksi työelämäpalveluita, kielikoulutusta, perhetoimintaa, harrastekerhoja, taiteen perusopetusta ja leikkipuistotoimintaa. Myös leikki- ja asukaspuistoihin sekä avoimen varhaiskasvatuksen palveluihin kannattaa panostaa.

Toimenpiteet

• Tehdään varhaiskasvatuksesta asteittain maksutonta ja puretaan subjektiivisen varhaiskasvatusoikeuden rajaus. Tuetaan opettajien mahdollisuuksia toteuttaa joustava, onnistunut nivelvaihe esiopetukseen. Määritellään oikeus varhaiskasvatukseen osaksi perustuslaissa määriteltyjä sivistyksellisiä perusoikeuksia.
• Ehkäistään alueiden ja päiväkotien eriytymistä tukemalla esimerkiksi tasa-arvorahalla niiden päiväkotien toimintaa, joiden alueilla on paljon työttömyyttä, vieraskielisiä ja vähävaraisia perheitä. Edistetään psykologi-, neuvola- ja sosiaalityön palveluiden tuomista päiväkotien yhteyteen. Varmistetaan, että jokaisessa päiväkodissa on monipuolista ja virikkeellistä toiminta. Edistetään lasten harrastusmahdollisuuksia päiväkotipäivän yhteydessä.
• Vastataan paremmin joustavan hoidon tarpeeseen ja vahvistetaan avoimen varhaiskasvatuksen laatua.
• Uudistetaan perhevapaat tukemaan kaikkien vanhempien työssäkäyntimahdollisuuksia ja lapsen oikeutta osallistua varhaiskasvatukseen. Poistetaan lastenhoidon tuista sellaiset elementit, jotka estävät vanhempien sisarusten pääsyä varhaiskasvatukseen.
• Tarjotaan kotonaan lapsia hoitaville vieraskielisille vanhemmille työllisyys- ja kielikoulutusta päiväkotien ja asukaspuistojen yhteydessä. Otetaan myös järjestöt mukaan yhteistyöhön.

2.2. Kehitetään varhaiskasvatuksen laatua

Moni lapsi viettää suurimman osan valveillaoloajastaan arkena varhaiskasvatuksessa. Perheiden on voitava luottaa varhaiskasvatuksen laatuun, virikkeellisyyteen ja henkilöstön osaamiseen. Riittävä opetus- ja kasvatushenkilökunnan määrä lapsimäärää kohden tulee taata ja ryhmien pysyvyys varmistaa. Päiväkoti-ikäisen kasvun, oppimisen ja käyttäytymisen ongelmat on pystyttävä tunnistamaan varhaisessa vaiheessa ja tarjoamaan lapselle ja perheelle tukea nopeasti.

Varhaiskasvatus luo perustan myöhemmälle oppimiselle. Siinä korostuu lapsen yksilöllisen ja sosiaalisen kasvun tukeminen ja oppimisen edellytysten vahvistaminen. Siksi varhaiskasvatuksessa tarvitaan eri ammattiryhmien osaamista. Luonnollinen osa varhaiskasvatuksen arkea ovat myös hoiva ja huolenpito sekä perheiden tukeminen.

Toimenpiteet

• Parannetaan henkilöstömitoitusta ja ryhmien pysyvyyttä. Huomioidaan henkilöstömitoituksessa lasten tuen tarpeet ja vieraskielisyys. Vahvistetaan lapsen oikeutta kasvun ja oppimisen tukeen säätämällä siitä nykyistä velvoittavammin.
• Tarjotaan suomi tai ruotsi toisena kielenä opetusta kaikissa päiväkodeissa, joissa on vieraskielisiä lapsia. Vahvistetaan koko henkilökunnan osaamista kielen oppimisen tukijoina. Varmistetaan että varhaiskasvatuksessa pystytään tukemaan eri kieli- ja kulttuuritaustaisten lasten identiteetin kehittymistä.
• Tuetaan varhennettua kielenoppimista ja kielikylpypolkua jo varhaiskasvatuksesta alkaen.
• Tuetaan kielikylpyopetuksen järjestämistä kaksikielisillä paikkakunnilla kummallakin kielellä, siitä riippumatta kumpi kielistä on paikkakunnalla vähemmistökieli.
• Varmistetaan tämä opettajankoulutuksella ja vahvistamalla henkilöstön diversiteettiä.
• Tunnistetaan ja tunnustetaan erilaisten henkilöstöryhmien tarve varhaiskasvatuksessa ja moniammatillisen yhteistyön merkitys muun muassa lasten neuvoloiden ja puheterapeuttien kanssa. Lisätään varhaiskasvatuksen opettajien koulutusmääriä vastaamaan tarvetta ja tuetaan kuntia palvelussuhteen ehtojen parantamisessa. Varmistetaan asetusten mukaisten kelpoisuuksien täyttyminen jokaisessa varhaiskasvatuksen ryhmässä ja yksikössä.
• Vahvistetaan ympäristölähtöistä pedagogiikkaa (esimerkiksi Vihreä Lippu-toiminta) ja toimintakulttuuria. Kehitetään taidekasvatusta ja siihen liittyvää koulutusta varhaiskasvatuksen osana. Varmistetaan, että varhaiskasvatus antaa kaikille hyvän pohjan luku- ja kirjoitustaidon kehittymiselle.
• Korostetaan varhaiskasvatuksessa syrjimättömyyden merkitystä ja vuorovaikutustaitojen opettelua. Tuetaan varhaiskasvatuksen henkilöstön osaamista sukupuolisensitiivisessä ja monikulttuurisessa pedagogiikassa sekä seksuaalikasvatuksessa. Säädetään varhaiskasvatukseen velvoite edistää yhdenvertaisuutta ja laatia yhdenvertaisuussuunnitelma.
• Seksuaalikasvatuksen tulee näkyä varhaiskasvatussuunnitelmassa omana kokonaisuutenaan seksuaalikasvatus-käsitettä käyttäen.

2.3. Rajat ja suuntaviivat yksityiselle varhaiskasvatukselle

Kasvatusta ja opetusta ei pidä järjestää ensisijaisesti taloudellisen voiton tavoittelemiseksi, vaan paremman lapsuuden ja yhteiskunnan saavuttamiseksi. Tällä hetkellä yksityiset päiväkodit voivat periä kunnallisia korkeampia asiakasmaksuja ja valikoida asiakkaansa. Tämä asettaa lapset keskenään eriarvoiseen asemaan. Yksityisten päiväkotien tulisi toimia kunnallisten kanssa samoilla pelisäännöillä niin lapsivalinnoissa, erityisen tuen tarjoamisessa kuin varhaiskasvatuksen sisällöllisissä tavoitteissakin.

• Taataan kunnille mahdollisuus ylläpitää julkista päiväkotitarjontaa.
• Turvataan perheiden tasa-arvoiset mahdollisuudet saada päiväkotipaikka läheltä kotia.
• Vahvistetaan kunnallisen palvelutuotannon osuutta kunnan palvelutarjonnassa suhteessa yksityisiin palveluntuottajiin.
• Yksityisen varhaiskasvatuksen tulee toimia samoin laatukriteerein ja sen kustannukset tai maksut eivät saa olla julkista korkeammat. Varmistetaan, että varhaiskasvatuksen henkilöstö työskentelee jatkuvasti koulutustaan vastaavissa tehtävissä myös yksityisissä päiväkodeissa.
• Aina kun on kyse julkisesti rahoitetusta toiminnasta, toiminnan on oltava läpinäkyvää. Kunnan on valvottava niin yksityisen kuin kunnallisen palvelun laatua. Tehdään kuntien palvelusetelitoiminnasta aidosti avointa ja lisätään valvontaa palvelusetelien käytössä.

3. Perusopetus

Perusopetusta on pidetty pitkään suomalaisen koulutusjärjestelmän kruununjalokivenä. Sillä on pystytty tuottamaan hyviä oppimistuloksia ja edistämään tasa-arvoa verrattain pienin panostuksin. Tällä hetkellä oppimistulokset ovat kääntyneet laskuun ja tutkimustulokset osoittavat tasa-arvon heikkenemistä. Tarvitaan peruskoulua vahvistava uudistus, jolla päivitetään 50 vuotta vanhat rakenteet tuleville vuosikymmenille.

3.1. Reitti varhaiskasvatuksesta koululaiseksi

Lapset kasvavat koululaisiksi hyvin eri tahtisesti. Vaikka leikki ei lopu koulun alettua, on monia erilaisia taitoja, joita lapsen on hyvä osata koululaisena. Toisilla herkkyys lukemaan tai laskemaan oppimiseen syntyy myöhäisemmässä vaiheessa tai esimerkiksi tunteiden ja tahdon sääntelyn opetteluun kannattaa varata enemmän aikaa. Erot esimerkiksi alku- ja loppuvuodesta syntyneiden välillä voivat olla esiopetus- ja kouluikäisinä hyvinkin suuria. Koulun aloitusta tulisi joustavoittaa niin, että lapsi voisi siirtyä alkuopetukseen ja siitä 3. luokalle, kun se hänen kehitysvaihettaan parhaiten tukee. Joustavan ryhmittelyn avulla voidaan varmistaa, että nopeampi tai hitaampi eteneminen ei näyttäydy leimaavana, ja samat kaverit säilyvät seuraavanakin vuonna. Tämä tulee huomioida myös opettajankoulutuksessa.

• Muutetaan esiopetus kaksivuotiseksi 5 - 6-vuotiaille nykyisen esiopetuksen säädösperustan pohjalta. Pyrkimyksenä pitää olla lapselle ehyt polku kouluun, johon ei sisälly liikaa vaihdoksia ryhmien, henkilöstön ja opetuspaikan välillä. Koko esiopetuspäivän yhtenäisyys ja laatu tulee turvata.
• Joustavoitetaan koulutuspolun alkua luomalla säädökset joustavan esi- ja alkuopetuksen (5‒8-vuotiaat) toteuttamiselle. Parannetaan edellytyksiä järjestää esija alkuopetusta kokonaisuutena, joka huomioi lasten yksilölliset kehitysvaiheet ja oppimisen valmiudet. Joustavoitetaan menettelyä koulunaloituksen varhentamisessa ja lykkäyksessä ja luodaan vähimmäisosaamisen kuvaukset esiopetuksen ja 2. luokan loppuun.

3.2. Koulupäivän rakenteeseen aikaa kohtaamiselle

Vuorovaikutus ja kohtaaminen ovat kaiken inhimillisen toiminnan, myös oppimisen ja kasvun perusta. Koulussa on oltava aikaa kiireettömään, turvalliseen kohtaamiseen, jossa lapsi tai nuori tulee nähdyksi yksilönä. Opettajan on voitava tukea niin hitaammin etenevien oppijoiden kuin nopeampienkin oppimista ja ymmärrettävä erilaisia oppimisen tapoja. Tällä hetkellä lapsilla Suomessa on verrokkimaita huomattavasti lyhyemmät koulupäivät, ja koulujen harrastustoiminta on pudotettu minimiin. Oppilaiden yksilölliseen huomiointiin ei ole riittävästi aikaa ja usein aikaa kuluu kohtuuttomasti työrauhan ylläpitämiseen.

• Varmistetaan tasa-arvoiset oikeudet opetukseen kaikissa kouluissa. Säädetään lailla opettaja - oppilas -suhdeluvusta sekä riittävästä määrästä johtajia ja esihenkilöitä jokaiseen kouluun. Myös vieraskielisten ja vahvempaa tukea tarvitsevien oppilaiden määrä pitää huomioida mitoituksessa. Yhteisopettajuuden ja joustavan ryhmittelyn avulla voidaan toteuttaa monipuolisia ratkaisuja, silloin kun ne ovat oppilaiden edun mukaisia.
• Käynnistetään toimenpiteitä oppimistulosten heikkenemisen ja eriytymisen pysäyttämiseksi. Uudistetaan koulupäivän rakenne tukemaan paremmin lapsen oppimista ja hyvinvointia. Korotetaan opetuksen vähimmäistuntimäärää alakouluissa. Vahvistetaan koulujen kerhotoimintaa ja luodaan sille pysyvä rahoitusratkaisu.
• Säädetään aamu- ja iltapäivätoiminnan järjestäminen velvoittavaksi 1.-2. luokan oppilaille ja vahvistetaan toiminnan laatua. Vapautetaan pienituloiset perheet maksuista kokonaan. Lisätään aamu- ja iltapäivätoimintaa myös muiden alakouluikäisten kohdalla yhteistyössä harrastus- ja urheiluseurojen kanssa.
• Tuodaan myös taiteen perusopetus nykyistä tasa-arvoisemmin kaikkien saataville vahvistamalla ryhmämuotoisen taiteen perusopetuksen tarjontaa koulupäivien yhteydessä.

3.3. Jokaiselle perusopetuksesta hyvät eväät eteenpäin

Oppilaanohjaus on yksi koulun tärkeimmistä toiminnoista. Sen tavoitteena on auttaa oppilaita löytämään toimivia opiskelutapoja sekä informoida ja ohjata opiskelijoita. Koulutuksella on tärkeä rooli myös sosiaalisen liikkuvuuden vahvistamisessa. Jokaisen on saatava perusasteelta riittävät valmiudet toisen asteen suorittamiseen. Erityistä huomiota tulee kiinnittää poikien suurempaan riskiin pudota koulutuksen ulkopuolelle sekä tyttöjen jaksamiseen sekä alavalintojen sukupuolittumiseen ja segregaatioon.

• Puretaan opiskelu- ja alavalintojen eriytymistä sukupuolen, sosiaalisen ja kulttuurisen taustan perusteella. Vahvistetaan opinto- ja uraohjausta yläkoulussa. Uudistetaan ja yhdenmukaistetaan TET-harjoittelua tukemaan nuorta paremmin opinto- ja urasuunnitelmien tekemisessä ja omien vahvuuksien ja kiinnostuksen kohteiden tunnistamisessa. Oppilaanohjauksen resurssit ovat taattava.
• Lisätään yläkouluun oppitunteja ryhmäytymiseen, vuorovaikutustaitojen harjoitteluun sekä kiusaamisen ehkäisyyn. Vahvistetaan oppilaille annettavaa tukea myös opiskelutaidoissa, stressinhallinnassa, tunnesäätelytaidoissa, itsensä johtamisessa ja aikataulusuunnittelussa.
• Toimitaan sen puolesta, että jokainen nuori saa edellytykset toisen asteen opintoihin. Lisätään rahoitusta joustavan perusopetuksen tarjoamiseen. Joustava perusopetus on ryhmämuotoinen, moniammatillinen ja työvaltainen opiskelun muoto, joka auttaa nuoria suorittamaan perusopetuksen loppuun ja löytämään oman suuntansa. Käynnistetään perusopetuksen ja toisen asteen nivelvaiheen tukiopinto-ohjauksen kokeilu- ja kehittämishankkeita ehkäisemään koulupudokkuutta.
• Jokaiselle perusopetuksen päättävälle on taattava mielekäs paikka toisen asteen koulutuksessa, valmistavassa koulutuksessa, lisäopetuksessa (10-luokat) tai muussa vastaavassa koulutuksessa, joka tukee toisen asteen opintoihin pääsyä.
• Elvytetään kymppiluokat ehkäisemään koulutuksen ulkopuolelle jäämistä. Mahdollistetaan toisen asteen koulutuksen kurssien opiskelu soveltuvilta osin kymppiluokan yhteydessä.
• Turvataan jokaisen nuoren, myös vaikeasti kehitysvammaisten ja kesken koulutuksen maahan tulleiden oikeus suorittaa perusopetus loppuun. Velvoitetaan kunta tarjoamaan perusopetusta nuorelle niin kauan että hän on saavuttanut perusopetuksen oppimäärän ja saanut päättötodistuksen.

3.4. Taataan jokaisen oikeus oppia

Lasten koulunkäynnin ja oppimisen tuen tarve on ollut kasvussa viime vuosina, mutta tukea on tarjolla aiempaa vähemmän. Erityinen tuki mahdollistaa monille oppimisen yhdessä muiden lasten kanssa. Kaikkialla tuen resursseja ei ole lisätty kasvavaan tarpeeseen nähden riittävästi. Tämä näkyy heikentyneinä oppimistuloksina sekä ongelmina koulujen työrauhassa ja opettajien jaksamisessa. Tarvittavan tuen aloittaminen on liian byrokraattista ja tukitoimet riittämättömästi resursoituja.

• Laitetaan kolmiportainen tuki kuntoon. Lisätään resursseja samanaikaisopetukseen, erityisopetukseen ja oppilaanohjaukseen. Varmistetaan, että kunnat sitoutuvat myös käytännössä kolmiportaiseen tukeen kaikkien luokka-asteiden opetuksessa. Tällä varmistetaan, että varhainen puuttuminen on mahdollista ja näin taataan kaikille lapsille yhdenvertaiset oppimismahdollisuudet. Lisäksi selvitetään, millä keinoin oppimisen ja koulunkäynnin tukea voitaisiin vahvistaa edellä mainittua paremmin.
• Erityisoppilaiden tuen suunnittelun tulee lähteä oppilaan kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista. Päätös opetuksen järjestämisestä integroituna tai erityisluokassa tulee tehdä tapauskohtaisesti ja vahvassa yhteistyössä moniammatillisen ryhmän kanssa. Päätös integroinnista tai pienryhmästä ei saa olla oppilaan edun vastainen, tai riippua opetuksen resursseista, vaan oppilaan ja muun oppilasryhmän hyvinvoinnin kannalta tarvittavat resurssit on turvattava.
• Tarjotaan kouluille keinoja taata turvallisuus ja työrauha. Taataan koulujen mahdollisuus puuttua niin oppilaisiin kuin henkilökuntaankin kohdistuvaan väkivaltaan, häirintään ja epäasialliseen kohteluun nopeasti yhteistyössä poliisin ja sosiaaliviranomaisten kanssa.
• Luodaan toimintamalli koulukuntoisuuden luotettavaan ja yksilölliseen arviointiin moniammatillisessa yhteistyössä sekä menettelyyn ja avun varmistamiseen tilanteissa, joissa lapsi tai nuori ei ole koulukuntoinen. Kehitetään kuntouttavaa toimintaa ja vahvistetaan sitä myös taiteen menetelmien avulla.
• Tiivistetään yhteistyötä koulun ulkopuolisiin kumppaneihin nuorisotyössä, terveydenhoidossa ja sosiaalityössä. Varmistetaan riittävät resurssit etsivälle nuorisotyölle ja koulunuorisotyölle. Varmistetaan, että oppilas saa tarvitsemansa avun ja että tieto nuoren tilanteesta kulkee eri viranomaisten välillä. Selkiytetään tiedonsiirtoa ja salassapitoa koskevia säädöksiä siten, että lapsesta vastuulla olevilla aikuisilla on mahdollisuus saada tarvittavat lapsen tilannetta koskevat tiedot. Samalla huolehditaan lapsen oikeudesta yksityisyyteen. Parannetaan oppilashuollon henkilöstömitoitusta ja varmistetaan, että palvelut toteutuvat yhdenvertaisesti joka puolella Suomea.
• Valvotaan esteettömyyden toteutumista kouluilla ja koulupäivän aikana. Turvataan oikeus saada varhaiskasvatusta ja perusopetusta Suomessa käytettävillä saamen kielillä, viittomakielillä sekä erilaisilla puhetta korvaavilla kommunikaatiomenetelmillä. Otetaan yhdenvertaisuussuunnitelmat osaksi koulujen arkea ja vahvistetaan opettajien yhdenvertaisuusosaamista.

3.5. Ehkäistään koulutuksen eriytymistä

Peruskoululla on äärimmäisen tärkeä tehtävä laadukkaan ja maksuttoman koulutuksen tarjoamisessa kaikille, riippumatta sosioekonomisesta asemasta. On tärkeää, että kaikki saavat aloittaa koulun samoista lähtökohdista, sillä tämä vähentää eriarvoisuutta yhteiskunnassa. Kaikessa koulutuksessa ja kasvatuksessa tasa-arvo, laatu ja tulokset ovat paljolti kiinni siitä, miten opetus paikallisesti pystytään järjestämään. Valitettavasti kuntien edellytykset järjestää esimerkiksi perusopetusta ovat hyvin erilaisia. Laatuerot ovat kasvaneet kuntien ja koulujen välillä sekä koulujen sisällä. Näitä eroja on korjattava rahoituksen keinoin ja kannustamalla kuntia alueiden segregaation ehkäisemiseen. Toimenpiteet

• Tasataan koulueroja myöntämällä erityistukea esimerkiksi alhaisen jatko-opintoihin hakeutumisen tai pääsyn, heikkojen oppimistulosten tai väestön keskimääräistä suuremman työttömyyden tai maahanmuuttajien osuuden perusteella.
• Ehkäistään koulujen ja luokkien eriytymistä. Järjestetään painotettua opetusta entistä enemmän lähikoulussa halukkaille oppilaille jakamatta oppilaita eri luokille sen perusteella. Tuetaan koulujen pedagogisia painotuksia. Painotuksilla voidaan lisätä myös lähikoulujen vetovoimaa alueilla, joilta hakeudutaan erityisen paljon muualle.
• Varmistetaan turvallinen koulumatka kaikille. Lapsille, jotka asuvat useammassa osoitteessa, pitää taata koulumatkatuki tai koulukuljetukset molemmista osoitteista.
• Tuetaan ruotsin kielen ja vähemmistökielisten oppimateriaalien tuotantoa.

3.6. Perusopetus luo tulevaisuuden osaamista

Peruskoulun tehtävänä on herättää oppilaissa uteliaisuutta ja kiinnostusta oppimiseen. Pääpainopisteen tulee olla laaja-alaisen osaamisen ja sivistyksen edistäminen tulevaisuutta ja jatko-opintoja varten. Oppiainekohtaisten sisältöjen tehtävänä on tukea tätä tavoitetta. Koulu on pienoismalli yhteiskunnasta, jossa toistuvat yhteiskunnalliset arvot ja toimenpiteet. Koulun tulisi olla myös olla edelläkävijä, joka kasvattaa vastaamaan tulevaisuuden haasteisiin. Koulun tulee tukea oppilaan henkistä kasvua, itsetunnon vahvistumista, ekososiaalisen sivistyksen kehittymistä ja kehittää laaja-alaisia sekä oppiainekohtaisia tietoja ja taitoja.

• Tarjotaan opettajille laadukasta täydennyskoulutusta ilmastonmuutoksen torjunnasta ja kestävään elämäntapaan kasvattamisessa. Kestävään elämäntapaan kasvattaminen edellyttää niin tiedollisen ymmärryksen kuin ongelmanratkaisukyvyn ja eettisen ajattelun tukemista.
• Tuodaan yhteiskuntaoppia ja historiaa opetukseen jo peruskoulun alimmilla luokilla. Tuetaan oppilaiden kasvamista yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen ja osallistumiseen. Kannustetaan oppilaita osallistumaan päätöksentekoon niin koulussa kuin yhteiskunnallisesti. Tarjotaan opetusta vastuullisesta kuluttajuudesta ja henkilökohtaisen talouden hallinnasta. Edellytetään kouluilta yhteistyötä nuorisovaltuuston kanssa.
• Tuetaan positiivisten asenteiden ja pystyvyysuskomusten kehittymistä matemaattisluonnontieteellisiä aineita kohtaa pedagogiikkaa uudistamalla.
• Turvataan hyvä lukutaito jokaiselle ja vahvistetaan opettajien taitoa lukutaidon tukemisessa. Tarjotaan tukiopetusta ja lukiryhmiä jo alakoulun alusta lähtien. Vahvistetaan koulujen ja kirjastojen yhteistyötä. Velvoitetaan kunnat laatimaan suunnitelma lasten ja nuorten luku- ja kirjoitustaidon kehittämiseksi.
• Toisen kotimaisen kielen tulee myös tulevaisuudessa olla kaikille pakollinen osa opetussuunnitelmaa. Tuetaan lisäksi saamen-, romanin-, viittomakielten sekä muiden vähemmistökielten kulttuuriperinnön jatkuvuutta ja tulevaisuutta.
• Tuetaan varhennetun kieltenopetuksen laadukasta toteuttamista ja opettajien osaamista alkuopetuksen kieltenopetuksessa.
• Laaditaan Kansallinen digitaitojen kehittämissuunnitelma, jolla ehkäistään oppilaiden taustasta johtuvaa digitaitojen eriytymistä ja edistetään digitaalisten välineiden tarkoituksenmukaista käyttöä opetuksessa.
• Korvataan uskonnonopetus yhteisellä katsomusaineella, joka keskittyy erilaisten uskontojen ja elämänkatsomusten ymmärtämiseen. Varmistetaan jokaiselle oppijalle taito kunnioittaa yksilöllisiä arvovalintoja sekä luoda niiden pohjalta omaa elämää koskevia ratkaisuja.
• Jatketaan Liikkuva koulu -hankkeen tukemista ja tulosten jalkauttamista jokaiseen kouluun. Poistetaan sukupuoleen perustuvat ryhmäjaot kaikista aineista. Myös liikunnassa oppilaan tulee voida kokeilla kaikkea opetussuunnitelmaan kuuluvaa liikuntaa sukupuolesta riippumatta.
• Terveystiedon opetuksessa tulee korostua terveellinen, kestävä elämäntapa ja valinnat. Fyysisen terveyden lisäksi opetuksessa tulee painottaa myös mielenterveyttä. Seksuaalikasvatuksen osuutta pitää vahvistaa ja siinä tulee painottaa suostumuksellista kanssakäymistä ja positiivista kehonkuvaa.

4. Toisen asteen koulutus

4.1. Toisen asteen koulutus kuuluu kaikille

Toisen asteen koulutus on tehokas keino pitää nuori aktiivisena yhteiskunnan jäsenenä. Kaikille nuorille on turvattava toisen asteen koulutus, eikä koulutuspolku saa olla riippuvainen perheen taloudellisesta asemasta. Toisen asteen koulutuksesta on tehtävä aidosti maksutonta. Kehitetään koko toisen asteen koulutusta kokonaisuutena, rinnakkain, ei erillisinä saarekkeina.

Kaikki eivät ole välttämättä valmiita siirtymään toiselle asteelle ikätovereidensa kanssa samaan aikaan. Nuorelle on oltava tarjolla erilaisia reittejä ja valmentavia koulutuksia, joiden avulla siirtymistä voidaan tukea. Koulutuksen järjestäjillä on oltava velvoite pitää huoli riittävästä tarjonnasta, ja nuorelle tarjonnan on näyttäydyttävä selkeänä. Toisella asteella on tarjottava moniammatillisena yhteistyönä opiskelua tukevia tukitoimia, mm. opinto-ohjausta, erityisopetusta, kuraattorin ja psykologin palveluja.

• Taataan jokaiselle mielekäs aloituspaikka toisen asteen koulutuksessa ja varmistetaan, että koko ikäluokka käy perusasteen jälkeisen koulutuksen.
• Vahvistetaan koulutuksen järjestäjien vastuuta huolehtia opiskelijoiden opintojen sujuvuudesta, opiskelun mielekkyydestä ja hyvinvoinnista laajentamalla oppivelvollisuutta toisen asteen koulutukseen. Ensiaskeleena tätä kohti säädetään koulutuksen järjestäjien velvollisuudesta huolehtia, että jokaisella alueen nuorella on paikka, jossa opiskella perusasteen jälkeen. Nuorelle, joka ei saa tai ota vastaan opiskelupaikkaa lukiossa tai ammatillisessa koulutuksessa perusopetuksen päättyessä, säädetään velvoittavaksi osallistua valmistavaan koulutukseen, perusopetuksen lisäopetukseen, työpajatoimintaan, kansanopiston pitkän linjan koulutuksiin tai muihin soveltuviin opintoihin.
• Turvataan monipuolinen kurssivalikoima ja yksilölliset opintopolut. Turvataan riittävä lähiopetus.
• Tehdään toisen asteen opiskelusta aidosti maksutonta. Luovutaan ylioppilaskokeiden tutkintomaksuista ja edistetään opiskelijalle maksuttoman materiaalin ja työvälineiden käyttöönottoa sekä materiaalien lainattavuutta ja yhteiskäyttöä toisella asteella. Säilytetään opettajien mahdollisuus valita käyttämänsä oppimateriaali.
• Varmistetaan, että jokaisella oppilaitoksella on riittävästi resursseja opetuksen toteuttamiseen.
• Parannetaan maahanmuuttajien jatko-opintovalmiuksia lisäämällä opinto-ohjausta ja monialaista yhteistyötä perheiden kanssa. Tarjotaan suomen tai ruotsin kielen opintoja riittävien kielellisten valmiuksien saavuttamiseksi.
• Järjestetään peruskoulun ja toisen asteen nivelvaiheessa sekä toisen ja korkeaasteen välillä valmentavaa ja kuntouttavaa koulutusta tukemaan esimerkiksi kielitaidon kehittymistä tai oppimisvaikeuksien voittamista.
• Huolehditaan siitä, että terveysongelmista ja oppimisvaikeuksista kärsivät lapset ja nuoret saavat lain takaamat oppimisen tukipalvelut asuinpaikasta riippumatta.
• Luovutaan sukupuoleen perustuvista ryhmäjaoista kaikessa opetuksessa.
• Tehdään oppimisympäristöistä ja opetusmenetelmistä saavutettavia ja esteettömiä.
• Vähennetään erityistä tukea tarvitsevien oppilaiden ja opiskelijoiden keskittämistä ja turvataan jokaisen koulun kyky tarjota riittävää tukea esimerkiksi vahvistamalla opettajien erityispedagogiikan osaamista sekä varmistamalla resurssiopettajien ja koulunkäyntiavustajien riittävä määrä.
• Taataan oikeus opintotukeen kaikille itsenäisesti asuville toisen asteen opiskelijoille ja poistetaan vanhempien tulojen vaikutus nuorten tukiin. Korotetaan opintorahan suuruutta ja puretaan lainapainotteisuutta. Poistetaan velvoite nostaa opintolainaa ennen oikeutta toimeentulotukeen. Pitkällä aikavälillä kaikille yhteinen perustulo tekee opintotukijärjestelmän tarpeettomaksi.
• Kohdennetaan nuorisotyöttömyyden vähentämiseen tarkoitetut resurssit tehokkaiksi havaittuihin keinoihin, kuten työttömyysetuudella rahoitettuihin harjoitteluihin ja työssäoppimismahdollisuuksiin. Varmistetaan samalla, että nuorisotakuun tavoitteita tukevat peruspalvelut, kuten koulutus- ja terveyspalvelut, ovat riittävästi resursoituja.
• Turvataan peruskoulun ja toisen asteen oppilas- ja opiskelijahuollon resursointi. Kehitetään ohjaus- ja tukipalveluita niin, että jokainen opiskelija saa riittävästi tarvitsemaansa henkilökohtaista ohjausta. Jokaista kahtasataa opiskelijaa kohden on oltava täysipäiväinen opinto-ohjaaja.
• Turvataan terveysongelmista ja oppimisvaikeuksista kärsivien mahdollisuus koulutukseen parantamalla oppimisen tukipalvelujen, kuten koulu- ja opintopsykologien ja koulukuraattorien, saatavuutta ja laatua asuinpaikasta riippumatta.
• Vahvistetaan monialaista yhteistyötä kunnan eri toimialojen välillä. Peruskouluissa, ammatillisessa koulutuksessa ja lukioissa tulee olla läsnä nuoriso-, sosiaali- ja terveystoimen edustajat, jotka tekevät säännöllistä ja tehokasta yhteistyötä opettajien kanssa.
• Päivitetään lukion rahoitusjärjestelmää koulutuksen saavutettavuutta tukevaksi muuttamalla pienten lukioiden lisä saavutettavuuskorotukseksi. Poistetaan rahoituslaista yksikköhintaan tehtävä leikkaus, ja katkaistaan säästöjen kertautuminen poistamalla toteutuneiden kustannusten vaikutus keskimääräiseen yksikköhintaan.
• Turvataan kaikille vammaisille mahdollisuus toisen asteen opintoihin ja taataan, että kaikille vammaisille on olemassa soveltuvia opiskelupaikkoja.

4.2. Laadukas opetus, monipuolinen opiskelu

Opetuksen laatua on seurattava kaikissa toisen asteen oppilaitoksissa. Koulutuksen kehittäminen on kouluyhteisön yhteinen, jatkuva prosessi. Hyvät edellytykset laadukkaalle koulutukselle antavat tehtäviinsä koulutetut opettajat, monipuolinen kurssitarjonta sekä vahva osallisuuskulttuuri oppilaitoksessa.

Vahvistetaan koulutuksen kansainvälisyyttä. Tehdään kielten opiskelusta nykyistä monipuolisempaa tukemalla englannin sijaan vähemmän opiskeltujen kielten, kuten ranskan, saksan, espanjan, venäjän, arabian ja kiinan, opetusta. Tuetaan muuta kuin suomea tai ruotsia äidinkielenään puhuvien mahdollisuus osallistua toisen asteen koulutukseen ja suorittaa tutkinto.

• Varmistetaan ammatillisissa opinnoissa riittävä lähiopetuksen sekä muun opettajan antaman opetuksen ja vuorovaikutuksen määrä osaamispistettä kohden.
• Ylioppilastutkinnon kaikkiin kokeisiin tulee sisältyä oppiainerajat ylittäviä tehtäviä. Tutkinnossa tulee arvioida oppimistaitojen kehittymistä sekä lukiokoulutuksen yleissivistävien tavoitteiden toteutumista.
• Varmistetaan, että oppimisen taitoja kehittäviä kokonaisuuksia sisältyy kaikkiin toisen asteen opintoihin.
• Taataan peruskoulussa ja toisella asteella mahdollisuus opiskella vähintään kahta vierasta kieltä sekä saada suomi tai ruotsi toisena kielenä opetusta.
• Lisätään englanninkielistä opettajankoulutusta ja kasvatetaan kansainvälisten luokkien määrää.
• Sisällytetään toiselle asteelle kansainvälistymisjakso, jonka voi toteuttaa joko ulkomailla tai kotimaassa. Tehostetaan ulkomailla suoritettujen opintojen, työssäoppimisen ja työkokemuksen hyväksilukemista opinnoissa.
• Sisällytetään kaikkiin toisen asteen opintoihin opetusta työelämätaidoista, yrittäjyydestä, työntekijöiden oikeuksista ja muista yhteiskunnallisista asioista.
• Lisätään lukioiden ja ammatillisten oppilaitosten vuorovaikutusta ja yhteistyötä paikallisten toimijoiden, yrittäjien ja järjestöjen kanssa mm. kestävän kehityksen ja globaalikasvatuksen kysymyksissä.
• Sisällytetään tieto- ja viestintätekniikan taitojen kehittäminen ja ohjelmointi osaksi jokaista koulutusastetta varhaiskasvatuksesta lähtien. Varataan perus- ja toisella asteella aikaa pelkästään tieto- ja viestintätekniikkaan liittyvien taitojen opetteluun.
• Siirrytään eriytetystä oman uskonnon opetuksesta kaikille opiskelijoille yhteiseen katsomusaineeseen.
• Tasoitetaan oppilaitosten ja opetustarjonnan alueellisia eroja verkkoopintomenetelmillä.
• Kehitetään mahdollisuutta suorittaa toisen asteen opinnot yhdistelmätutkintona, jossa opiskellaan neljässä vuodessa sekä ammatillinen että yleissivistävä koulutus. Kartoitetaan parhaat käytännöt yhdistelmätutkintojen järjestämisestä ja edistetään niiden käyttöönottoa koko maassa. Parannetaan opiskelijoiden mahdollisuuksia suorittaa myös yksittäisiä opintojaksoja yli duaalimallin.
• Lisätään alueellisesti lukioiden, aikuislukioiden, ammatillisten oppilaitosten ja aikuiskoulutuskeskusten välistä yhteistyötä. Ammattilukioiden asemaa on vahvistettava. Opinto-ohjauksen tulee tarvittaessa ulottua myös oppilaitosrajojen yli, ja siirtymis- ja hyväksilukumahdollisuuksia eri oppilaitosten välillä on parannettava. Laaditaan valtakunnallinen ohje ammatillisen perustutkinnon opintojen hyväksilukemisesta lukio-opintoihin. Eri opintopolkujen rahoitusta ei pidä yhdistää, vaikka koulutuksen järjestäjä olisi yhteinen.
• Toisen asteen oppilaitosten opiskelijakuntien on oltava aidosti vaikuttamassa koulun päätöksentekoon.
• Luodaan valtakunnallinen opiskelijapalautejärjestelmä kaikkiin koulutusmuotoihin.

4.3. Sujuva siirtyminen korkeakouluopintoihin

Toisen asteen ja korkeakoulujen välistä rajaa on madallettava tekemällä toisen asteen opintojen aikana suoritettavista opinnoista varteenotettava väylä korkeakouluihin. On tärkeää turvata kaikkien toisen asteen opinnot suorittaneiden jatko-opintokykyisyys – ei vain -kelpoisuus – huolehtimalla opintojen laadukkuudesta ja erityisesti yleissivistävien opintojen asianmukaisesta opetuksesta. Kaikkia toisen asteen tutkinnon suorittaneita on kohdeltava tasapuolisesti korkeakouluihin haettaessa. Ylioppilastutkinnon ei pidä antaa viedä liikaa tilaa korkeakouluhauissa eikä hakuvaatimusten vaikuttaa sen yleissivistävyyteen, vaan säilytetään useampia väyliä kohti korkeakouluja.

• Mahdollistetaan, että korkeakouluopintoja voi suorittaa jo toisen asteen opintojen aikana. Tehdään näistä opinnoista varteenotettava reitti korkeakouluopintoihin.
• Varmistetaan, että korkeakouluopiskelu on yhtä mahdollista niin lukiosta kuin ammatillisesta oppilaitoksesta valmistuneille tukemalla opiskelutaitojen kehittymistä ja tarjoamalla riittävän laajat yleissivistävät opinnot. Laajennetaan oppimistulosten arviointia myös ammatillisen koulutuksen yhteisiin tutkinnon osiin.
• Tuetaan aliedustettuja ryhmiä korkeakouluopintoihin hakeutumisessa esimerkiksi järjestämällä valmentavia opintoja maahanmuuttajataustaisille nuorille, purkamalla tiettyjen alojen sukupuolittuneisuutta sekä varmistamalla, että vammaisuus ei estä opintojen suorittamista.
• Varmistetaan, että suomi tai ruotsi toisena kielenä -ylioppilaskokeen suorittaneet ovat samalla viivalla suomi tai ruotsi äidinkielenä -kokeen suorittaneiden kanssa korkeakouluihin hakiessaan.
• Turvataan ammatillisen koulutuksen käyneiden jatko-opintokykyisyys. Yleissivistävien aineiden opetusta tulee antaa alansa koulutuksen saanut opettaja.
• Tuodaan korkeakouluopinnot saavutettavaksi kaikille tarjoamalla maksuttomia avoimen korkeakoulun opintoja jokaiselle, jolla ei ole vielä korkeakoulututkintoa suoritettuna.

5. Korkeakoulutus

Korkeakoulutus luo yhteiskuntaan uutta osaamista, sivistystä ja rakentaa sen uudistumiskykyä, mikä on välttämätöntä tilanteessa, jossa maailma muuttuu nopeammin kuin koskaan ennen. Siksi korkeakoulujen toiminnan tulee perustua vahvaan autonomiaan, itsehallintoon ja tieteelliseen vapauteen: Liian ohjauksen sijaan korkeakouluille tulee antaa vapaus vaikuttaa tulevaisuuteen. Ministeriön ohjausta tulee vähentää autonomian piiriin kuuluvissa asioissa, kuten opetuksen sisällöissä ja opiskelijavalinnassa.

Tulevina vuosina yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen tulee ottaa nykyistä laajemmin vastuuta jatkuvasta oppimisesta sekä korkeakoulutettujen työntekijöiden tutkintojen ajantasaistamisesta ja täydentämisestä. Nämä tehtävät tulee ottaa huomioon rahoituksessa ja tulosten seurannassa. Täydennyskoulutuksen merkitys tulee kasvamaan tulevina vuosina, ja sille pitää suunnitella selkeät rahoitusmekanismit, jotta oman osaamisen täydentäminen on kaikille aito, tasa-arvoinen mahdollisuus.

Yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen yhteydet työelämään ovat olennaiset kaikilla tasoilla: tutkintoalojen mitoituksessa, opintojen sisällöissä, tutkimuksen kaupallistamisessa. Samalla tulee muistaa, että opintoja ei voi suunnitella vain näköpiirissä olevia ammattikuvia varten vaan opiskelulla on maailmaa muuttava ja sivistystä rakentava rooli. Tätä varten tutkintojen on oltava joustavia, ja niiden on mahdollistettava sekä jatkuva kehittyminen että kriittinen ajattelu, jota tarvitaan yhä moniulotteisempien eettisten kysymysten käsittelyyn niin teknologisten uudennosten kehittämisessä kuin ympäristökysymysten ja ihmisyhteisöjen toiminnassa. Ihmiskunnan suurten kysymysten ratkaisemisessa kulttuurien, käyttäytymisen ja ajattelutapojen tutkimus ja tuntemus korostuvat entisestään.

5.1. Ovet auki korkeakoulutukseen

Suomalaisnuorten koulutustaso on käännettävä taas nousuun ja kymmenien tuhansien opiskelemaan haluavien seisottaminen korkeakoulun jonotuslistalla saatava loppumaan. Koulutustason nostaminen ei toteudu valintakriteerejä hienosäätämällä, alanvaihtajia syyllistämällä tai maksullisuuden lisäämisellä, vaan vaatii nykyisten koulutusmäärien kriittistä tarkastelua ja useamman sisäänpääsyväylän luomista.

Korkeakoulujen opiskelijavalinnan tarkoituksena on ohjata kullekin alalle tarkoituksenmukainen määrä soveltuvimpia ja motivoituneimpia opiskelijoita. Aloituspaikkamäärien tulee vastata yhteiskunnan tarpeita ja perustua laadukkaisiin ennusteisiin alan työllisyydestä, mutta huomioida kuitenkin korkeakoulutuksen uutta työtä luova luonne. Koulutuksen järjestämisestä aiheutuvien kustannusten tai alan sisäisen palkkakehityksen ei tule olla määräävä tekijä aloituspaikoista päätettäessä. Korkeakouluille tulee tarjota nykyistä joustavammat mahdollisuudet tehdä muutoksia aloituspaikkojen määrään itse.

Opiskelijavalintajärjestelmä ei saa aiheuttaa ylimääräistä kitkaa opintojen nivelvaiheisiin tai estää opiskelijoiden uudelleensuuntautumista. Pääsykokeen tulee edelleen säilyä aidosti mahdollisena väylänä korkeakouluopintoihin, mutta soveltuville aloille voidaan opiskelijoita valita myös toisen asteen menestyksen perusteella. Tuplatestausta tulee välttää ja pääsykokeen tulee perustua ulkoluvun sijaan aineiston soveltamiseen sekä alalle soveltuvuuden varmistamiseen. Pääsykokeita kehitetään suuntaan, joka vähentää kaupallisen pääsykoevalmennuksen merkitystä. Opiskelijavalinnan ei tule suosia ensi kertaa hakevia eikä ylioppilastutkinnon suorittaneita, ja keinotekoisesta korkeakouluhausta työttömyysturvan saamisen ehtona tulee luopua.

Erillisvalinnan tulee olla korkeakouluille aidosti mahdollinen väylä ottaa sisään alaa vaihtavia tai muutoin jo aiemmin opiskelleita hakijoita, eikä sen tule vähentää päävalinnassa hyväksyttävien hakijoiden määrää. Kannustetaan korkeakouluja kehittämään muualla hankitun osaamisen tunnistamista sekä muutoin helpottamaan siirtymiä korkeakoulujen sisällä ja niiden välillä. Erityisesti alemman ja ylemmän korkeakoulututkinnon välillä tulee pystyä siirtymään joustavasti koulutusohjelmasta toiseen. Opinto-oikeus tulee kuitenkin yliopistoissa myöntää edelleen suoraan maisterintutkintoon asti.

Ylioppilaskuntien ja ammattikorkeakoulujen opiskelijakuntien asema osana demokraattista korkeakouluyhteisöä ja niiden mahdollisuus edustaa kaikkia opiskelijoita tulee säilyttää. Niiden rahoitusta ei pidä sitoa yliopistolta tai ammattikorkeakoululta saatavaan rahoitukseen eikä muuttuvaan valtion budjettirahoitukseen, vaan myös ammattikorkeakoulupuolella tulee tarjota mahdollisuus kerätä automaatiojäsenyyteen perustuvaa jäsenmaksua.

Jäsenmaksujen tulee kuitenkin olla maltillisen suuruiset ja niihin on voitava hakea maksuhelpotusta.

• Lisätään korkeakoulujen aloituspaikkamäärää ja resursseja tuntuvasti tarveennusteiden perusteella, kunnes kasaantunut hakijapaine on purkaantunut.
• Vahvistetaan korkeakoulujen autonomiaa opiskelijavalinnasta päätettäessä ja poistetaan vaatimukset ensikertalaiskiintiöistä sekä ylioppilastutkinnon perusteella valittavien kiintiöistä.
• Käytetään eri aloilta valmistuneiden laadullista työllistymistä mittarina yliopistojen opiskelijamääriä koskevassa päätöksenteossa.
• Poistetaan koulutuksen hakuvelvollisuus alle 25-vuotiaiden työttömyysetuuden saamisen ehdoista.
• Tehdään avoimesta korkeakoulutuksesta maksutonta ihmisille, jotka eivät ole suorittaneet korkeakoulututkintoa.
• Säädetään ammattikorkeakoulujen opiskelijakuntiin automaatiojäsenyys.

5.2. Ennakoitava ja joustava rahoitus

Korkeakoulujen rahoitus tulee pitää vakaana siten, että yliopistot ja ammattikorkeakoulut voivat suunnitella toimintansa pitkäjänteisesti. Äkilliset budjettileikkaukset, muuttuvat vaatimukset ja hankepohjaiseksi pirstottu rahoitus aiheuttavat turhaa lisätyötä eivätkä kunnioita korkeakoulujen autonomiaa. Rahoituksen taso tulee viipymättä korjata viimeisiä leikkauksia edeltäneelle tasolle ja sen side indeksiin palautta. Pidemmällä aikavälillä rahoituksen tasoa on tasaisesti nostettava ja käytettyjen rahoitusmallien selkeyttä on lisättävä merkittävästi. Tutkintojen määrään korkeakoulujen rahoitusta määrittävänä tekijänä on suhtauduttava maltillisesti.

Luodaan Suomen korkeakouluista yhtenäinen alustamainen verkosto, jossa opiskelija voi valita opintojaksoja vapaasti riippumatta kotikorkeakoulustaan. Uudistetaan rahoitusmallia niin, että se perustuu pysyvään perusrahoitukseen ja palkitsee tutkintojen sijaan tuotetuista opintojaksoista. Näin korkeakouluille luodaan kannuste tarjota opetusta myös muiden korkeakoulujen opiskelijoille sekä osa-aikaisesti opiskeleville. Korkeakoulujen rahoituksen ei tule ohjata niitä kilpailemaan keskenään resursseista ja aloituspaikkamääristä vaan kannustaa saavuttamaan omalla alallaan paras mahdollinen koulutuksen ja tutkimuksen taso ja tekemään yhteistyötä. Yhteistyön avulla päällekkäisyyttä voidaan tarvittaessa purkaa hallitusti ja tarkoituksenmukaisesti, eikä tehtävistä luopuminen tarkoita suoraan rahoituksen vähenemistä.

Yliopistoilla ja ammattikorkeakouluilla on toisistaan poikkeava tehtäväkenttä ja oma paikkansa yhteiskunnan kehittämisessä, ja niistä tulee jatkossakin säädellä erillisillä lainsäädännöillä. Vahvistetaan näitä erilaisia profiileja entisestään, mutta mahdollistetaan yhteistyön lisääminen ja tutkinnon rakentaminen kummankin korkeakoulutyypin tarjoamista sisällöistä. Tutkinnon pakolliset osuudet on kuitenkin pystyttävä suorittamaan siinä korkeakoulussa ja tutkinto-ohjelmassa, johon opiskelija on hakenut. Opiskelijan tulee voida liikkua vapaasti korkeakoulun sisällä ja niiden välillä ja rakentaa tutkintonsa haluamallaan tavalla ilman ylimääräistä lupabyrokratiaa tai maksuja.

Korkeakouluverkon laajuuden, alatarjonnan ja yksiköiden sijaintien tulee seurata opiskelijoiden kysyntää, väestön keskittymistä ja soveltuvin osin vastata alueen työvoimatarpeeseen ja kehitysnäkymiin.

• Toteutetaan kaikkien korkeakoulujen yhteinen opetustarjonnan jakamisen alusta, jonka kautta kursseille voidaan ottaa opiskelijoita riippumatta siitä, missä korkeakoulussa he ovat kirjoilla.
• Uudistetaan korkeakoulujen rahoitusmalleja vähentämällä indikaattorien määrää ja lisäämällä kiinteä ja merkittävän kokoinen perusrahoitusosuus sekä tuotettuihin opintojaksoihin perustuva rahoituselementti.
• Vahvistetaan ammattikorkeakoulujen autonomiaa kehittämällä niiden hallintomallia julkisoikeudellisten yliopistojen kaltaiseksi.
• Lisätään väyliä ja tapoja hyväksilukea aiempia opintoja yli sektorirajojen ja helpotetaan alan vaihtamista korkeakoulun sisällä tai niiden välillä. Mahdollistetaan rahoituksessa erillisvalinnan lisääminen sen kaventamatta päävalinnan paikkamäärää.
• Vahvistetaan mahdollisuuksia työn ja opiskelun yhteensovittamiseen huomioimalla osa-aikainen opiskelijuus korkeakoulujen rahoitusmallissa ja tavoitteellisissa suoritusajoissa.

5.3. Kansainvälisyys on mahdollisuus, ei kustannus

Korkeakoulumaailman globalisoituessa kansainväliset yhteydet muuttuvat yhä tärkeämmiksi niin opiskelijoiden, opetushenkilökunnan kuin tutkijoiden näkökulmasta. Luontevaa ja omalla alalla kehittymistä tukevaa kansainvälistymistä on tuettava ja se on voitava sisällyttää tutkintoon ja työtehtäviin. Kansainvälistä yhteistyötä voidaan tehdä myös kotikampuksella avaamalla ovet Suomen ulkopuolelta tuleville osaajille. Siksi englannin kielen on soveltuvin osin oltava yhtä luonteva käyttökieli opiskelussa ja tieteessä kuin suomen tai ruotsin, samalla kuitenkin huolehtien siitä, että kotikielemme pysyvät käytössä tieteen kielinä. Opiskelijoiden liikkuvuutta on parannettava esimerkiksi kehittämällä ja tukemalla sekä Suomeen että maailmalle suuntautuvaa opiskelijavaihtoa, sisällyttämällä kaikkiin korkeakoulututkintoihin kansainvälistymisjakso ja helpottamalla muualla suoritettujen opintojen sisällyttämistä tutkintoihin. Ulkomailla opiskelun ja harjoittelun tulee aina olla mahdollista opintojen edistämisen kannalta, ja harjoittelusta tulee saada asianmukainen korvaus.

EU- ja ETA-maiden ulkopuolisille opiskelijoille säädetyt lukukausimaksut edustavat politiikkaa, joka asettaa opiskelijat keskenään epätasa-arvoiseen asemaan ja vähentää kansainvälisten huippuosaajien kiinnostusta Suomessa opiskeluun. Maksut eivät toistaiseksi ole tuottaneet korkeakouluille niiden käyttöönotossa haettua lisäarvoa, vaan lähinnä lisänneet hallinto- ja markkinointikuluja. Lukukausimaksuista on toteutettava riippumaton vaikutusten arviointi. Vihreät kannattaa maksutonta korkeakoulutusta kaikille opiskelijoille. Kansainvälisten osaajien potentiaali on huomioitava myös maahanmuuttajien koulutusmahdollisuuksissa, ja heidän osaamisensa tunnistamista on helpotettava.

• Poistetaan lukukausimaksut kaikilta opiskelijoilta. Teetetään joka tapauksessa nyt käytössä olevista maksuista riippumaton vaikutusten arviointi.
• Sisällytetään korkeakouluopintoihin kansainvälistymisjakso, jonka voi toteuttaa joko ulkomailla tai kotimaassa
• Tehostetaan ulkomailla suoritettujen opintojen, työssäoppimisen ja työkokemuksen hyväksilukemista opinnoissa
• Suomi edistää aktiivisesti palkattomien harjoittelujen poistamista kaikilla EU-tasoilla.

5.4. Opiskelukyky ja toimeentulo turvattava kaikissa tilanteissa

Korkeakouluopiskelijoihin kohdistuu jatkuvasti kasvava paine niin koulutuksen järjestäjän, toimeentulon hankkimisen kuin tulevan työelämän taholta. Opiskelijoiden kokema stressi ja stressiperäiset mielenterveysongelmat ovat tutkimusten mukaan lisääntyneet huolestuttavasti erityisesti viime vuosina. Turvaamalla riittävän toimeentulon ja laadukkaat terveyspalvelut varmistamme, että opiskelijat eivät pala loppuun opintojen aikana, vaan siirtyvät työelämään työkykyisinä.

Opintojen aikaisen toimeentulon tukijärjestelmän tarkoitus on mahdollistaa täysipäiväinen opiskelu. Tuen tulee riittää elämisen kustannusten kattamiseen, sillä mitään ihmisryhmää ei tule pakottaa elämään lainarahalla. Tuen myöntämisperusteiden tulee olla yksinkertaiset, ennustettavat ja sellaiset, että ne kannustavat ja tukevat opintojen jatkamiseen kaikissa tilanteissa. Jatkuva uhka toimeentulon menettämisestä lisää korkeakouluopiskelijoiden kokemaa stressiä tarpeettomasti, kohtelee terveysongelmista kärsiviä epätasa-arvoisesti eikä ole oikea keino nopeuttaa opintoja. Perustulo ilman sidettä opintojen etenemiseen on ideaali tapa mahdollistaa opintojen aikainen toimeentulo missä tahansa elämänvaiheessa.

Opiskelijaterveydenhuollon tehtävä on edistää opiskelukykyä ja ennaltaehkäistä terveydestä johtuvia oppimisen esteitä yhdessä korkeakoulun kanssa. Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiö YTHS:n toimintaedellytykset on turvattava kaikissa tilanteissa. Opiskelijalla on opiskelupaikkakunnasta, koulutusasteesta tai korkeakoulujärjestelmästä riippumatta oltava oikeus riittävään ja asiantuntevaan opiskelijaterveydenhuoltoon. Myös mielenterveyspalveluja on oltava riittävästi saatavilla. Jokaisessa korkeakoulussa tulee olla vähintään yksi opiskelijoiden oppimisen tukemiseen erikoistunut opintopsykologi. Korkeakoulukiusaamiseen tulee puuttua matalalla kynnyksellä.

• Edistetään opiskelun mahdollistavan ja siihen kaikissa tilanteissa kannustavan perustulojärjestelmän luomista.
• Siirretään opintotuen säätely OKM:n hallinnonalalta sosiaali- ja terveysministeriöön.
• Puretaan valtaosa opintotukijärjestelmän säätelystä. Poistetaan opintojen etenemisvaatimus vuositasolla (20 op/v) ja keskimääräinen kuukausittainen etenemisvaatimus. Poistetaan tuen katkaisemisesta seuraava 20 opintopisteen karenssivaatimus ja mahdollistetaan tuen jatkaminen tarpeen mukaan.
• Poistetaan opintotuen jako erikseen kandidaatin- ja maisterintutkintoon ja korotetaan tuen maksimiaikaa 55 tukikuukauteen.
• Nostetaan opintoraha asteittain minimitoimeentulon tasolle.
• Parannetaan mahdollisuuksia edistää opintoja työttömyysturvalla tai sairauspäivärahalla. Edistetään joustavaa siirtymää eri tukimuotojen välillä, kunnes perustuloon siirrytään.
• Taataan lainsäädännöllä opiskelijan oikeus olla menettämättä opiskeluoikeuttaan sairauden tai kuntoutumisen vuoksi sekä oikeus jatkaa opintojaan ilman opintojen tavoiteajan ja läsnäoloajan kulumista.
• Poistetaan asuinkumppanin tulojen vaikutus asumistuen määrään.
• Tuetaan Liikkuva koulu -ohjelman ja istumisen vähentämistä tukevien hankkeiden toteutumista myös korkea-asteella.
• Vahvistetaan YTHS:n toimintaedellytyksiä ja mahdollistetaan erityisesti riittävät mielenterveyspalvelut jokaisella opiskelupaikkakunnalla. Varmistetaan, että kaikilla korkeakouluopiskelijoilla on pääsy YTHS:n piiriin.

6. Jatkuva oppiminen

Nopeasti muuttuvassa yhteiskunnassa jatkuva oppiminen ja itsensä kehittäminen ei voi olla vain hyvin toimeentulevien oikeus, vaan osaamisen täydentäminen elämän varrella tulee olla mahdollista ja kannattavaa jokaisessa tilanteessa. Siksi yhteiskunnan tulee tukea täydentävien koulutuskokonaisuuksien tarjontaa, tehdä jatkuvasta oppimisesta kannattavaa myös koulutuksen järjestäjälle ja luoda elinikäiseen oppimiseen kannustavat toimeentulon turvan elementit sekä nykyisen että perustuloon perustuvan sosiaaliturvajärjestelmän osaksi.

Jatkuva oppiminen ei saa perustua pelkästään uusien ammattialaan kytkeytyvien asioiden opettelulle, vaan sen tehtävänä on samalla myös päivittää valmiuksia pärjätä muuttuvassa yhteiskunnassa. Tämä tarkoittaa niin digitaitojen opettelua, monikulttuurisuuden ja moninaisuuden ymmärtämistä kuin kestävän kehityksen kysymysten opiskelua.

6.1. Vahvistetaan aikuisten perustaitoja ja mahdollisuuksia työllistyä

Suomessa on yli 600 000 työikäistä aikuista, joilla on puutteista perustaidoissa. Teknologia ja digitalisaatio muuttavat työn luonnetta nopeasti ja samalla kun ne luovat uusia työtehtäviä, perinteisempiä työtehtäviä poistuu. Riittävät perustaidot ovat avain työllistymiseen ja työssä pysymiseen työelämän muutoksessa. Tukea tarvitaan ammatillisten valmiuksien lisäksi omien oppimistaitojen kehittymiseen.

Matalan kynnyksen reittejä kouluttautumiseen ja jopa uuden tutkinnon suorittamiseen on tarjottava nykyistä laajemmin, jotta saamme vastattua työmarkkinoiden osaajapulaan ja vaikutettua nopeasti jo työelämässä olevien osaamisen uudistamiseen. Rakenteellista työttömyyttä voidaan ennaltaehkäistä ja korjata erityisesti erilaisilla muuntokoulutuksilla, joita voidaan tarjota sekä ammatillisissa oppilaitoksissa että korkeakouluissa. Näiden koulutusten tarjontaa tulee lisätä merkittävästi ja työnantajien tulee osallistua niiden rahoittamiseen.

Myös ammattittutkinnoilla ja erikoisammattitutkinnoilla on jatkossakin tärkeä rooli osaamisen kehittämisen kokonaisuudessa. Oppisopimuskoulutusta on kehitettävä kokonaisuutena, jotta se palvelisi nykyistä paremmin ilman toisen asteen tutkintoa olevien aikuisten sijoittumista työelämään sekä uuden oppimista.

Vapaalla sivistystyöllä tarkoitetaan yleisivistäviä ja hyvinvointia lisääviä koulutuspalveluita, joiden tulee olla saatavana jokaiselle suomalaiselle. Vapaa sivistystyö on tärkeä osa suomalaista kulttuuria ja se täydentää ja vahvistaa formaalia koulutustarjontaa. Tätä potentiaalia tulee entisestään vahvistaa lisäämällä yhteistyötä lukioiden ja ammatillisen koulutuksen kanssa. Näiden väylien avulla voidaan lisätä myös työttömien mahdollisuuksia päivittää omaa osaamistaan ja vahvistaa perustaitoja.

Tuetaan erityisesti maahanmuuttajien osaamista ja osaamisen tunnistamista. Tarvitaan erilaisia aiemmin hankitun osaamisen tunnistamisen menetelmiä sekä räätälöityjä mahdollisuuksia täydentää osaamista suomalaisen työelämän standardeja vastaavalle tasolle. Erityisesti kielen oppimiseen tulee tarjota riittävästi mahdollisuuksia myös perustason saavuttamisen jälkeen. Toisaalta työnantajia voidaan kannustaa laskemaan kielitaitovaatimuksia rekrytoinneissa soveltuvilla aloilla.

Vapaa sivistystyö on saanut suuren roolin myös maahanmuuttajien suomen ja ruotsin kielen opetuksessa sekä kotouttamisen tukena ja sen toteuttamiseen tulee turvata riittävät resurssit.

• Niille aikuisille, joilla on puutteita perustaidoissa, kuten luku-, numero- tai digitaidoissa on tarjottava räätälöityjä koulutuskokonaisuuksia ammatillisissa ja vapaan sivistystyön oppilaitoksissa.
• Tuetaan maahanmuuttajien mahdollisuuksia luku- ja kirjoitustaidon vahvistamiseen ja suomi/ruotsi toisena kielenä -opiskeluun. Siirretään kotoutumiskoulutus opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnon alaisuuteen ja tehdään toiminnasta järjestämisluvan alaista.Vahvistetaan vapaan sivistystyön mahdollisuuksia tukea maahanmuuttajia kieli- ja kotoutumisopinnoissa ja oman osaamisen vahvistamisessa.
• Pidetään vapaan sivistystyön osallistumismaksut riittävän pieninä, jotta ne eivät rajaa ketään pois.
• Kehitetään vapaan sivistystyön yhteistyötä ammatillisen koulutuksen ja lukioiden kanssa sekä lisätään myös työttömyyskorvauksella oleville henkilöille mahdollisuuksia oman osaamisen ja perustaitojen vahvistaminen vapaan sivistystyön kautta.
• Työelämässä olevien mahdollisuutta osaamisen kasvattamiseen on parannettava muun muassa lisäämällä muunto- ja päivityskoulutuksia. Mahdollistetaan myös avoimen ammatillisen koulutuksen tarjoaminen erityisesti aloilla, joissa on osaajapulaa tai osaamistarpeet ovat muutoksessa. Turvataan tälle myös rahoitus.
• Rahoitetaan työmarkkinoiden vaatimien muuntokoulutusten järjestämistä ammatillisissa oppilaitoksissa ja korkeakouluissa.

6.2. Jatkuvasta oppimisesta kaikkien oikeus

Koulutustarjontaa on kehitettävä vastaamaan myös työuran aikaista osaamisen kehittämistä. Täydentävän koulutuksen tarjoaminen ei kuitenkaan voi olla vain koulutuksen järjestäjien omalla vastuulla, vaan sen mahdollistamiseksi on luotava uudenlainen osaamisseteli- tai osaamisturvamalli. Tämän mallin rahoitusvastuu tulee jakaa kolmikantaisesti ja sen tulee auttaa työntekijöitä ja työnantajia reagoimaan nopeammin tuleviin osaamistarpeisiin. Täydennyskoulutustarpeita tulee tarkastella säännöllisesti kokonaisuutena yhteistyössä oppilaitosten, elinkeinoelämän ja TE-palvelujen kanssa. Osallistuvat rahoittajatahot voivat halutessaan tukea täsmälliseen tarpeeseen vastaavan koulutuksen saatavuutta mallin kautta.

Täydennyskoulutuksen tarjoamisen tulee tulevaisuudessa olla yksi korkeakoulujen ja toisen asteen ammatillisten oppilaitosten perustehtävistä. Rahoitusmallien tulee kannustaa oppilaitoksia tarjoamaan osaamisen täydentämiseen sopivia kokonaisuuksia joko osana tutkintoon kuuluvaa opetusta tai erikseen luotavina sisältöinä. Tämä voi toteutua joko erikseen rahoitetun osaamissetelimallin tai opintopisteisiin perustuvan rahoitusmallin avulla. Kannustetaan oppilaitoksia seuraamaan valmistuneiden työllistymistä ja pitämään heihin tiivistä yhteyttä, jotta opintoihin palaamisesta tehdään mahdollisimman luontevaa. Täydentävän oppimisen tulee olla kannattavaa jokaisessa elämäntilanteessa. Osaamisseteliä tai osaamisturvaa tulee voida käyttää sekä työn ohessa, työttömänä että eläkeikäisenä. Aikuiskoulutustukijärjestelmä voidaan yhdistää tähän tukimalliin siten, että myös keskeneräisen tutkinnon täydentäminen kokopäiväisellä tai osa-aikaisella opintovapaalla on mahdollista. Muuta toimeentuloa voidaan täydentää osaamisturvajärjestelmästä niin, että kouluttautuminen on aina sekä taloudellisesti mahdollista että kannattavaa. Soveltuvin osin myös työnantajaa voidaan tukea opintovapaan sijaisjärjestelyissä.

Osaamisen täydentämisen tulee olla maksutonta työttömälle, eikä opiskelun tule katkaista oikeutta työttömyysturvaan. Työsuhteen aikaisesta osaamisen täydentämisestä voidaan periä maksua työnantajalta, mikäli koulutus vastaa työnantajan tarvetta. Tilauskoulutusta voidaan käyttää välineenä vastata spesifiin osaamistarpeeseen, mutta sen tulee keskittyä kokonaisten tutkintojen sijaan rajattuihin ja tarpeeseen vastaaviin opintokokonaisuuksiin tutkinnon sisällä. Tutkintoon johtavan koulutuksen tulee olla jatkossakin maksutonta kaikille ja päätösvalta opetuksen sisällöistä tulee säilyttää koulutuksen järjestäjällä.

• Luodaan elinikäiseen oppimiseen kannustava täydennyskoulutuksen ja osaamisturvan malli yhteistyönä korkeakoulujen, elinkeinoelämän, työmarkkinajärjestöjen ja valtionhallinnon kanssa.
• Uudistetaan työttömyysturvan ehtoja kannustamaan osaamisen täydentämiseen ja parannetaan mahdollisuuksia kaikkeen opiskeluun työttömyysturvalla esimerkiksi poistamalla omaehtoisen opiskelun kuukausikohtaiset maksimiopintopistemäärät. Vahvistetaan TE-toimistojen henkilökunnan osaamista erilaisista opintomahdollisuuksista.
• Perustetaan nuorten aikuisten osaamisohjelman pohjalta uusi kansallinen osaamisohjelma, jonka tavoitteena on että jokainen peruskoulupohjalla oleva nuori ja työikäinen aikuinen saisi vähintään toisen asteen tutkinnon, iästä riippumatta.
• Kannustetaan korkeakouluja täydennyskoulutukseen sopivien jaksojen tarjoamiseen.
• Varmistetaan, että tilauskoulutuksesta ei muodostu osaamista kaventava elementti eikä väylää kiertää soveltuvuuteen perustuvaa opiskelijavalintaa. Varmistetaan myös, että tilauskoulutus säilyy opiskelijalle maksuttomana.

7. Tiede- ja tutkimuspolitiikka

Jos Suomi haluaa olla koulutuksen ja osaamisen edelläkävijä, tulee sillä olla myös uskottava tiedepoliittinen linja. Tiedepolitiikasta on laadittava pitkän aikavälin strategia, jolla tuetaan sekä perustutkimusta että kansainvälisen tason huippututkimuksen kehittymistä. Tieteen rahoitus ei voi enää perustua julkaisujen määrään ja lyhyisiin hankkeisiin. Vihreän tiede- ja tutkimuspolitiikan keskeiset periaatteet ovat tieteen yhteiskunnallisen roolin vahvistaminen, tieteellisen tutkimuksen tason nostaminen edelleen sekä tutkimuksen riippumattomuus ja avoimuus. On tunnistettava, että aitoa pitkän aikavälin kehitystä yhteiskuntaan syntyy juuri tieteeseen ja tutkimukseen panostamisen kautta.

7.1. Tutkimusrahoituksesta riittävää ja vakaata

Tutkimusrahoituksen tavoitteena tulee olla korkeatasoinen tieteellinen tutkimus. Yliopistojen tulosrahoitus pääsääntöisesti tutkintojen ja julkaisujen määrien perusteella ei edistä kansainvälisen huipputason saavuttamista. Tohtoritutkintojen painoarvo rahanjaossa kannustaa yliopistoja tuottamaan tohtoritutkintoja välittämättä tutkintojen laadusta tai tohtoroituneiden uramahdollisuuksista. Rahoituksen jaossa on priorisoitava laadullisia kriteereitä, ja rahoitusta tulee pystyä jakamaan myös ilman erillisiä hankehakukierroksia. Riittävä perusrahoitus ja selkeät kriteerit tukevat työajan käyttöä tieteen tekemiseen hankehakemusten sijaan. Myös vastikkeettoman perusrahoitusosuuden lisääminen osaksi yliopistojen rahoitusta tukee tutkimuksen pitkäjänteisyyttä ja laatua.

Suomen Akatemian rahoitus tutkimusryhmille on muodostanut perustan tieteen tekemiselle Suomessa. Suomen Akatemian rahoitus on myös tieteellisen autonomian kannalta myönteinen rahoitustapa. Sen myöntövaltuuksien taso on kuitenkin jäänyt jälkeen kilpailijamaiden vastaavista kansallisista rahoitusinstrumenteistä, jolloin kansallisen tutkimuksen laatu ei useinkaan voi nousta vastaamaan kansainvälisen rahoituksen vaatimuksia. Suomen Akatemian kokonaiskustannusmalli on uudistettava siten, että rahoituksesta suurempi osa voidaan käyttää varsinaiseen tutkimukseen. Yliopistoja tulee kannustaa rahoittamaan erityisen korkeatasoista tutkimusta omissa yksiköissään.

Soveltavan tutkimuksen rahoituksen määrää on viime vuosina leikattu ja rahoituksen painopiste on siirtynyt erittäin lyhytkestoisiin hankkeisiin, mikä on merkittävästi heikentänyt mahdollisuuksia kaupallistamisekelpoisten tutkimustulosten saavuttamiseen. Business Finlandin (ent. TEKES) rahoitus on olennainen soveltavan tutkimuksen rahoituslähde. Soveltavn tutkimuksen rahoitus on palautettava tasolle, joka turvaa kunnianhimoisen ja tuloksellisen tutkimustyön.

Nuorten tutkijoiden ja apurahatutkijoiden asemaa tulee parantaa osana yliopistoyhteistyötä. Tutkijanuran tulee olla varteenotettava vaihtoehto yhä useammalle opiskelijalle. Vahvistetaan erityisesti vähemmistöihin kuuluvien ja muiden marginalisoitujen tutkijoiden etenemismahdollisuuksia ja yhdenvertaisuuden toteutumista. Kehitetään yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen välistä yhteistyötä akateemiselle opintopolulle siirtymisen helpottamiseksi sekä luodaan mahdollisuuksia jatkaa uraa väitöstutkimuksen jälkeen esimerkiksi vahvistamalla Tenure Track -järjestelmiä. Yliopistojen yhteistyötä tutkimuslaitosten kanssa tulee tukea ja mahdollistaa luonteva yhteisen infrastruktuurin kehittäminen ja ylläpito.

• Vahvistetaan tutkimusrahoituksen osuutta yliopistojen rahoitusmallissa. Rahoituksen tulee painottua tuotetun tutkimuksen laatuun väitöskirjojen määrän sijaan.
• Korotetaan Suomen Akatemian myöntövaltuuksia kansainvälisesti vertautuvalle hyvälle tasolle.
• Palautetaan Business Finlandin soveltavan tutkimuksen rahoitus tasolle, joka mahdollistaa kunnianhimoisen ja tuloksellisen tutkimustyön myös pidemmissä hankkeissa.
• Verrataan yliopistojen tutkimusrahoituksessa aloja muihin saman alan yksiköihin eikä yliopistoja kokonaisuuksina toisiinsa.
• Kasvatetaan ennustettavien ja pitkän aikavälin rahoituselementtien painoarvoa suhteessa lyhyisiin hankkeisiin. Valtion rahoitusta voidaan kohdistaa yhteiskunnallisesti merkittävän tutkimusalan hankkeisiin myös ilman hankehakukierrosta, laadun tarkastelun perusteella.
• Korkeakoulujen soveltavan tutkimuksen sekä tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnan rahoitusta on vakiinnutettava nykyisten hankerahoituskäytäntöjen sijaan.

7.2. Tutkimustiedon hyödyntäminen päätöksenteossa

Tieteellisen tiedon hyödyntäminen yhteiskunnallisessa päätöksenteossa on Suomessa vajavaista. Yhteiskunnan kehittäminen tietopohjaisesti edellyttää uusimman tiedon ja päätöksentekoelinten yhteyden parantamista. Ministeriöiden, lainsäädännön arviointineuvoston ja muiden päätöksentekoa tukevien toimielimien yhteyttä tutkimusyhteisöihin on vahvistettava.

Tieteellisen tiedon aseman parantaminen edellyttää myös institutionaalisia muutoksia. Opetus- ja kulttuuriministeriön tiedepoliittista resursointia on vahvistettava ja tiedepolitiikka nostettava nykyistä keskeisempään rooliin ministeriön sisäisessä työnjaossa ja ministeriöiden välisessä yhteistyössä. Tiedeministerin viran perustaminen osoittaa, että Suomi on aidosti kiinnostunut tieteen ja tutkimuksen kehittämisestä.

• Perustetaan poikkihallinnollinen tiede- ja innovaatioministerin salkku. Tiedeministeriön ei tule olla opetusministeriölle alisteinen vaan oma, itsenäinen hallinnonalansa.
• Vahvistetaan viranhaltijoiden tieteellistä osaamista panostamalla täydennyskoulutukseen ja uudistamalla rekrytointiperusteita.
• Kehitetään yliopistojen ja valtionhallinnon välille yhteistyö- ja rahoitusmuotoja, joiden avulla saadaan tutkimukseen pohjaavia selvityksiä ajankohtaisten päätösten tueksi.
• Vahvistetaan tieteellisen tiedon käytettävyyttä päätöksenteon pohjana, sekä turvataan suomen kielen tulevaisuutta, lisäämällä suomenkielisen tieteen popularisoinnin tukemista.
• Helpotetaan tieteellisen tiedon soveltamista yhteiskunnallisten ongelmien ratkaisemisessa tukemalla ongelmien ympärille muodostuvan monitieteisen yhteistyön syntymistä.

8. Koulutussektorin kehitysyhteistyö ja koulutusvienti

8.1 Koulutussektorin kehitysyhteistyö

YK:n Vuosituhattavoitteilla pyrittiin saamaan mahdollisimman suuri osa maailman lapsista kouluun. Kohtuullisen hyvistä tuloksista huolimatta maailmalla on havahduttu koulutuksen kriisiin, opetuksen laatu ei ole kehittynyt ja kouluissa ei opita. Kestävän kehityksen tavoite 4 keskittyykin koulutuksen laadun parantamiseen. Suomella on paljon osaamista ja annettavaa koulutuksen laadun kehittämisessä.

Suomen kannattaa osallistua aiempaa aktiivisimmin kansainväliseen koulutuskeskusteluun ja ottaa paikkansa asiantuntijana ja johtavana toimijana maailman koulutuskriisin ratkaisemisessa. Maailmalla on tarve humanitaarisen avun ja koulutuksen yhdistävälle kehitysyhteistyölle, erityisesti kriisialueilla. Suomen tulee toimia edelläkävijänä Education in Emergencies -toiminnassa. Tätä potentiaalia voidaan vahvistaa esimerkiksi luomalla ja kasvattamalla nykyisiä kansainvälisen toiminnan koulutusohjelmia ja suuntautumisvaihtoehtoja korkeakoulutuksessa.

• Nostetaan koulutuksen painoarvoa Suomen kehityspolitiikan teemoissa sekä bilateraalisissa kehitysohjelmissa ja EU- sekä YK-yhteistyössä.
• Tuplataan koulutussektorille kohdentuva kehitysyhteistyön rahoitus.
• Tarjotaan humanitaarisen avun Education in Emergencies -koulutusta Suomessa.
• Mahdollistetaan kuntien ja ammatillisten oppilaitosten osallistuminen koulutussektorin kansainväliseen yhteistyöhön ja kehitysyhteistyöhön.

8.2 Koulutusvienti

Koulutusvientiä määrittävät suomalaisen koulutusjärjestelmän vahvuudet: yhdenvertaisuus, maksuttomuus ja laatu. Painopisteen tulee olla niissä sisällöissä, joissa suomalainen koulutus on huippuluokkaa, kuten pedagogiikka. Eettisellä koulutusviennillä voidaan myös edistää koulutukseen pääsyä ja tutkinnon saantia jokaiselle sosioekonomisesta taustasta riippumatta.

• Vahvistetaan opetussektorin kansainvälistä osaamista. Käynnistetään uusia koulutuspolkuja niille, jotka haluavat lähteä opettajiksi tai asiantuntijoiksi koulutusviennin puitteissa.
• Laaditaan koulutusviennin eettiset toimintaperiaatteet.

9. Taitoja ja osaamista tarjolla kaikille - taiteen perusopetus, kirjastot ja harrastusmahdollisuudet

9.1. Taiteen perusopetus tekee osaajia

Taidekasvatus antaa keinoja itsensä ilmaisuun ja kehittää luovuutta. Ympäri maan lapsilla ja nuorilla pitäisi olla tasa-arvoinen pääsy taiteen perusopetuksen piiriin. Taiteen perusopetuksen laatu tulee samalla kuitenkin säilyttää korkeana esimerkiksi turvaamalla riittävä opettajankoulutus ja opetuksen mahdollisuudet tarvittaessa myös yksilöopetukseen.

Myös varhaiskasvatuspäivä voi sisältää taiteen perusopetusta. Molemmissa tapauksissa opetukseen osallistumisen tulee olla kaikille mahdollista ja vähävaraisia tai esimerkiksi vieraskielisiä perheitä tulee tukea tässä.

Myös aikuisilla tulee olla mahdollisuus osallistua taiteen perusopetukseen ja kehittää itseään ja oppia uusia taitoja. Näin annetaan valmiuksia opintojen jatkamiseen ja taiteen alan tutkintojen suorittamiseen.

• Turvataan taiteen perusopetuksen alueellinen kattavuus ja lasten ja nuorten tasaarvoinen mahdollisuus osallistua opetukseen asuinpaikasta riippumatta.

9.2. Kirjasto on kaikkien olohuone

Mahdollisuus lukea on avain sivistykseen. Lukutaidon viime aikoina heikettyä on äärimmäisen arvokasta pitää kiinni kirjastotoiminnasta jokaisen asukkaan ulottuvilla. Kirjastot toimivat myös kuntalaisten kokoontumispaikkoina ja olohuoneina, kielten oppimisen tai läksykerhon pitopaikkoina. Näitä yhteisöllisyyden mahdollisuuksia tulee entisestään vahvistaa.

Kirjaston aukioloaikoja voidaan lisätä esimerkiksi itsepalvelukirjastoja tai kirjastoautoja lisäämällä. Lähikirjasto ja koulukirjasto ovat aarteita, joihin pitää satsata. Kirjaston pitää pysyä ajan hermolla aineistonsa puolesta, myös sähköisten aineistojen, eri kielisten ja selkokielisten materiaalien tarjontaa kehittämällä ja vahvistamalla.

• Lisätään kirjastoja ja kirjastopalvelujen saatavuutta lähipalveluina aukioloaikoja pidentämällä. Tähän voidaan ohjata varoja myös kuntien valtionosuuksien kautta.
• Kehitetään kirjastopalvelujen monimuotoisuutta ja kirjastoja moderneina kohtaamispaikkoina.
• Turvataan kirjastojen aineistomäärärahat. Laajennetaan kirjaston aineistoja ja niiden monipuolisuutta erityisesti kielellisen kattavuuden kautta.

9.3. Harrastus ehkäisee yksinäisyyttä ja syrjäytymistä ja kasvattaa taitoja

Harrastukset ovat lapsille ja nuorille toimintaa, jossa he oppivat taitoja ja asenteita, jotka kantavat läpi elämän. Nonformaalin oppimisen tunnustamista tulee entisestään vahvistaa. Harrastusporukka, jossa kasvaa yhdessä toimien, ehkäisee syrjäytymistä vahvistamalla sosiaalisia taitoja ja tarjoamalla turvallisen ympäristön etsiä omia vahvuuksia. Jokaisen lapsen ja nuoren tulisi päästä mukaan itselleen mielekkääseen harrastustoimintaan. Nuorten omia harrastustoiveita pitää kuulla.

Harrastusten jakaantuminen on yksi eriarvoistavimmista asioista lasten ja nuorten maailmassa. Harrastustakuu tulee toteuttaa niin, että perheen taloudellinen tilanne tai kyky etsiä sopivaa harrastustoimintaa ei rajaa lasta tai nuorta pois harrastuksista. Mahdollisuus taiteen perusopetukseen tulee kytkeä tiiviimmin koulupäivän yhteyteen. Lapsella ja nuorella tulee olla myös mahdollisuus vaihtaa harrastuksesta toiseen ja testata lajeja etsiessään itselleen sopivaa tapaa toimia.

Harrastustoiminta vahvistaa nuoren tunnetta osallisuudesta yhteiskuntaan. Nuorten vaikuttamismahdollisuuksia ja kuulemista tulee yhä kehittää niin nuorisovaltuustoissa, koulujen oppilas ja opiskelijakunnissa kuin kaikessa päätöksenteossa.

• Toteutetaan harrastustakuu. Harrastustoiminnan toteuttamisessa järjestöillä on tärkeä rooli ja valtion ja kuntien tulee turvata näiden riittävä rahoitus. Rahoituksessa tulee turvata tasapaino liikunta-, kulttuuri- ja nuorisotoimialojen välillä.
• Varmistetaan nuorisotyön tiivis koordinaatio ja yhteistyö sosiaali- ja terveystoimen kanssa, erityisesti, jos sote- ja maakuntauudistus toteutuu.
• Luodaan ja tuetaan läpi eliniän kulkevia avoimia harrastusmahdollisuuksia, esimerkiksi liikunnan ja taidekasvatuksen saralla

Koulutus ja tutkimus maailman huipulle

Koulutuspoliittinen toimenpidepaketti

Hyväksytty puoluevaltuuskunnan kokouksessa 18.11.2018

Suomen tarina on koulutuksen tarina. Se on tarina siitä, miten köyhä, syrjäinen pohjoinen maa on kyennyt luomaan oikeudenmukaista vaurautta ja nousemaan aineellisesta niukkuudesta maailman menestyjien joukkoon.

Suomen menestys on aina nojannut tasa-arvoiseen koulutukseen – siihen että saamme kaikki mukaan. Pienellä kansakunnalla ei ole varaa hukata kenenkään osaamista. Koulutus on hyvinvointivaltion peruskivi, jonka kautta jokainen lapsi ja nuori on saanut tarvittavat välineet tavoitella unelmiaan yhdessä muiden kanssa.

Kansakoulu, oppivelvollisuus, peruskoulu, maksuton korkeakoulutus ja subjektiivinen varhaiskasvatusoikeus ovat olleet tämän tarinan keskeisiä virstanpylväitä. On kulunut 50 vuotta siitä kun eduskunta teki päätöksen peruskoulu-uudistuksesta. On aika kysyä: mitä seuraavaksi?

Sukupolvi toisensa jälkeen tätä maata on rakennettu lupauksella, että seuraava sukupolvi saa paremmat edellytykset elämälleen kuin edeltävä – että seuraava sukupolvi on entistä koulutetumpi ja varustettu yhä paremmin valmiuksin kohdata tulevaisuuden haasteet ja rakentaa Suomea ja maailmaa paremmaksi.

Viime vuosina tämä luottamus on kuitenkin horjunut. Massiiviset leikkaukset koulutuksesta ja tutkimuksesta ovat rikkoneet lupauksen jokaisen lapsen ja nuoren yhdenvertaisesta mahdollisuudesta hyvään koulutukseen. Ensimmäistä kertaa tämän maan historiassa koulutuspolitiikan suunta on käännetty taaksepäin: koulutuksen vahvistamisesta koulutuksen heikentämiseen.

Luottamus koulutuslupaukseen on palautettava. Sipilän hallituksen leikkaukset koulutukseen ja tutkimukseen on peruttava.

Leikkausten peruminen ei kuitenkaan riitä. Tarvitaan enemmän: tarvitaan suomalaisen koulutuksen seuraava harppaus eteenpäin, 2000-luvun vastine sille, mitä kansakouluuudistus oli 1800-luvulla ja peruskoulu-uudistus 1900-luvulla.

Tavoitteeksi on asetettava suomalaisen koulutuksen ja tutkimuksen nostaminen maailman huipulle.

Vihreät esittävät tätä kansalliseksi projektiksi, Suomen seuraavaksi suureksi missioksi, johon kaikki puolueet sitoutuvat. Sen käynnistäminen on seuraavan hallituksen keskeinen tehtävä.

Kansallisen projektin kolmeksi päätavoitteeksi tulee asettaa

1. Nostaa merkittävästi suomalaisten koulutustasoa
2. Nostaa oppimistulokset ja koulutuksen tasa-arvo maailman parhaiksi
3. Nostaa korkeakoulutuksen ja tutkimuksen edellytykset kansainväliseen kärkeen

Näiden tavoitteiden toteuttamiseen tarvitaan merkittäviä rahallisia panostuksia. Vihreät esittävät, että ensi vaalikaudella perutaan Sipilän hallituksen tekemät noin miljardin leikkaukset koulutukseen ja tutkimukseen ja tehdään ensi vaiheessa siten miljardin euron satsaus tämän maan tulevaisuuteen – maailman parhaan koulutusjärjestelmän rakentamiseen.

(I) Nostetaan suomalaisten koulutustasoa

Olemme jääneet viimeisten vuosikymmenten aikana kansainvälisessä koulutusvertailussa jälkeen. 1990-luvun alussa suomalaisten koulutustaso oli maailman huippua. Ei ole enää.

Siinä missä muut teollisuusmaat ovat määrätietoisesti nostaneet koulutustasoaan, Suomi on pysynyt paikoillaan. Maailman kärjestä olemme pudonneet OECD:n keskivaiheille.

Pärjätäksemme tulevina aikoina meidän on nostettava merkittävästi osaamistamme.

1. Kaikille vähintään toisen asteen koulutus

Pelkän peruskoulun varassa ei kukaan pärjää enää seuraavien vuosikymmenten työmarkkinoilla. Jokainen tarvitsee vähintään toisen asteen koulutuksen. Toisen asteen koulutus jokaiselle nuorelle. Tehdään toisen asteen koulutuksesta maksutonta ja taataan kaikille toisen asteen koulutuspaikka. Pidennetään oppivelvollisuutta toiselle asteelle tai vähintään 18-vuotiaaksi.

Toisen asteen koulutus jokaiselle aikuiselle. Sadattuhannet työikäiset ovat tällä hetkellä vain peruskoulun varassa. Perustetaan nuorten aikuisten osaamisohjelman pohjalta uusi kansallinen osaamisohjelma, jonka tavoitteena on että jokainen peruskoulupohjalla oleva nuori ja työikäinen aikuinen saisi vähintään toisen asteen tutkinnon, iästä riippumatta.

Selvitetään kaikki mahdolliset työkalut, kuten henkilökohtainen koulutustili tai työttömyysjaksojen käyttäminen osaamisen päivittämiseen.

2. Yli 50 %:lle korkea-asteen koulutus

Samaan aikaan kun verrokkimaat ovat lisänneet korkeakoulutusta, Suomi on pudonnut nuorten ikäluokkien osalta OECD-keskitason alapuolelle. Korkea-asteen suorittaneiden määrä on itse asiassa kääntynyt Suomessa laskuun nuorissa ikäluokissa.

Tämä ei voi olla Suomen tie. Korkeakoulutuksen viimeinen merkittävä laajentaminen on tehty 1990-luvulla. On seuraavan askeleen aika. Korkeakoulujen aloituspaikkamääriä on kasvatettava ja on asetettava tavoite nostaa korkeakoulutettujen osuus ikäluokasta selvästi yli 50 prosentin vuoteen 2030 mennessä.

3. Jatkuva oppiminen uudelle tasolle

Tulevaisuuden työelämässä voi olla varma, että lähes kaikki osaaminen vaatii päivittämistä. Vuonna 2018 opittu ei enää riitä vuonna 2038. Jokainen tulee tarvitsemaan tilaisuuksia kouluttautua lisää tarvittaessa kokonaan toiselle alalle.

Jatkuva oppiminen on nostettava uudelle tasolle, mikä vaatii merkittäviä taloudellisia panostuksia. Keskeistä on taata oppilaitoksille riittävät resurssit jatkuvan oppimisen edistämiseen. Jatkuvan oppimisen maksullisuutta on syytä purkaa. Tämän lisäksi on luotava uusi, pääosin julkisrahoitteinen osaamisturvan malli, jonka ytimessä voi olla esimerkiksi henkilökohtainen koulutustili.

Korkeakoulujen rahoitusjärjestelmää on uudistettava niin että se kannustaa tarjoamaan muutakin kuin kokonaisia tutkintoja – yksittäisistä kursseista räätälöityihin koulutuspaketteihin. Kaikki koulutus on arvokasta, ja siitä tulisi palkita.

(II) Oppimistulokset maailman parhaiksi, tavoitteena tasa-arvo

2000-luvun alun juhlitun Pisa-menestyksen jälkeen on käynyt ilmeiseksi, että Suomen koulutusihme yskii. Niin kansallisessa kuin kansainvälisessä vertailuaineistossa näkyy oppimistulosten lasku.

Oppimistulosten lasku tarkoittaa ennen kaikkea oppimistulosten eriytymistä – myös koulujen välillä, mutta erityisesti koulujen sisällä. Hyvin pärjäävät pärjäävät yhtä hyvin kuin ennenkin. Huonosti pärjäävät, erityisesti pojat, pärjäävät sen sijaan yhä huonommin. Tasa-arvon lippulaivan, peruskoulun, sisälle on auennut ammottava eriarvoisuuden kuilu.

Siksi oppimistulosten kääntäminen nousuun on samalla valtava tasa-arvoteko. Maailman parasta osaamista tuottava koulutus on myös maailman tasa-arvoisin koulutus, sillä vain saamalla kaikki mukaan voidaan tehtävässä onnistua.

Suomalaisen koulutuksen tasa-arvon takeena ovat olleet panostukset oppilaiden ja opiskelijoiden hyvinvointiin esimerkiksi kouluruokailun ja tukipalveluiden kautta. Näitä toimia tulee yhä vahvistaa ja kehittää.

4. Vahva satsaus varhaiskasvatukseen

Laadukas varhaiskasvatus on yksi parhaimpia sijoituksia tulevaisuuteen, sillä se kaventaa oppimiseroja jo varhaisessa vaiheessa ja ehkäisee syrjäytymistä. Tehdään varhaiskasvatuksesta maksutonta 5-vuotiaista alkaen ikäluokka kerrallaan.

Jokaisella lapsella tulee olla oikeus varhaiskasvatukseen riippumatta vanhempien työ- tai opiskelutilanteesta. Subjektiivinen varhaiskasvatusoikeus on palautettava.

Pienennetään varhaiskasvatuksen ryhmäkokoja. Palautetaan ryhmäkoot ja henkilöstömitoitus Sipilän hallituksen leikkauksia edeltävälle tasolle.

Tehdään esiopetuksesta kaksivuotista alkaen 5-vuotiaista ja tavoitellaan täyttä osallisuutta esiopetukseen. Lisätään varhaiskasvatuksen ja peruskoulun välistä yhteistyötä luomalla nivelvaiheeseen joustava esi- ja alkuopetus 5-8-vuotiaille.

5. Paluu peruskoulun ideaan

Peruskoulun suuri tehtävä on ollut tasoittaa oppilaiden erilaisista taustoista ja lähtökohdista kumpuava eriarvoisuus. Oppimistulosten eriytyminen kertoo, että peruskoulu ei enää toteuta tätä tehtäväänsä kuten ennen. Osa oppilaista putoaa kelkasta – tai ei pääse mukaan alun perinkään. Siksi tarvitaan paluu peruskoulun tasa-arvotavoitteen äärelle.

Puututaan koulujen sisäiseen eriytymiseen. Vahvistetaan selvästi koulujen resursseja tukea heikommin pärjääviä ja erityisen tuen tarpeessa olevia oppilaita.

Varmistetaan kouluterveydenhoitajien, -psykologien ja kuraattoreiden riittävä saatavuus ja saavutettavuus sekä riittävä opinto-ohjaus.

Pienennetään ryhmäkokoja. Riittävän pienet ryhmäkoot takaavat sen, että opettajilla jää aikaa lasten ja nuorten kohtaamiseen.

Kohdataan erilaiset oppijat. Lisätään erityisopetusta ja useamman opettajan toteuttamaa samanaikaisopetusta. Monipuolistetaan erilaisille oppijoille sopivien oppimismenetelmien käyttöä.

Turvataan laadukas opetus kaikilla luokilla ja etsitään uusia tapoja yhä useammalle osallistua luokkarajat ylittävään painotettuun opetukseen.

Tuetaan opettajia. Turvataan opettajien täydennyskoulutus sen varmistamiseksi, että meillä on jatkossakin maailman parhaat opettajat.

Puututaan koulujen väliseen eriytymiseen. Kurotaan alueiden välisiä eroja umpeen kohdentamalla enemmän rahaa niihin kouluihin, joissa kamppaillaan kasautuvien ongelmien kanssa. Levitetään parhaat käytännöt tästä nk. positiivisen erityiskohtelun rahasta koko maahan.

Lisätään osallisuuden kokemuksia ja mahdollisuuksia harrastaa. Koulujen aamu- ja iltapäivätoiminta tarjoaa mahdollisuuden tuoda maksuton tai kohtuuhintainen harrastusmahdollisuus jokaiselle. Velvoitetaan kaikki kunnat järjestämään kouluissaan aamu- ja iltapäivätoimintaa ja lisätään tässä yhteistyötä koulujen sekä liikunta- ja kulttuurijärjestöjen kesken. Alennetaan aamu- ja iltapäivätoiminnan maksuja ja selvitetään mahdollisuus nollamaksuluokkaan. Toteutetaan harrastustakuu.

6. Toisella asteella pidetään kaikki mukana

Toisen asteen koulutuksesta on tehtävä aidosti maksutonta. Koulutuksen hinta ei saa olla este toisen asteen opiskelupaikan valinnalle tai opintojen loppuunsaattamiselle. Tehdään toisen asteen koulutuksesta aidosti maksutonta siten, että maksuttomuus kattaa oppimateriaalit, tarvittavat työvälineet ja muut kulut

Sipilän hallituksen leikkaukset ovat osuneet erityisen kipeästi toisen asteen ammatilliseen koulutukseen. Palautetaan opettajat ammatillisiin oppilaitoksiin ja turvataan riittävät resurssit lähiopetukselle ja ohjaukselle.

Tuodaan tukiopinto-ohjaus nivelvaiheen yli peruskoulusta toiselle asteelle. Lisätään opiskelijoiden henkilökohtaista ohjausta turvaamalla riittävät tuki- ja ohjausresurssit. Lisätään erityisopetusta, jonka vähyys näkyy arjessa. Jotta toisen asteen tutkinto voidaan taata aidosti kaikille, erityistä tukea on vahvistettava myös toisella asteella.

(III) Korkeakoulutuksen ja tutkimuksen edellytykset kansainväliseen kärkeen

Korkeakouluja ja tiedettä on painettu viime vuosina alas monin tavoin. Leikkaukset tuntuvat yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen arjessa irtisanomisina, epävarmuuden kasvuna ja töiden kasaantumisena jäljellä oleville.

Nopeaa hyötyä ja lyhyen tähtäimen taloudellisia tai poliittisia intressejä painottava ohjaus sekä yhä koveneva lyhytjänteinen rahoituskilpailu ovat heikentäneet korkeakoulutuksen autonomiaa ja edellytyksiä keskittyä pitkäjänteiseen tieteelliseen työhön, erityisesti uutta luovaan perustutkimukseen.

Maailmanluokan korkeakoulutusta ei rakenneta näin. On aika vapauttaa korkeakoulujen voimavarat. Asetetaan suomalaisen korkeakoulu- ja tiedepolitiikan ytimeen sivistys markkinaehtoisuuden sijaan. Tehdään se satsaamalla perusrahoitukseen, perustutkimukseen ja opetukseen. Annetaan tutkijoille, opettajille ja opiskelijoille vapaus ja resurssit tutkia, opettaa ja opiskella ilman jatkuvaa hiostusta. Luodaan korkeakoulutukselle ja tutkimukselle parhaat mahdolliset olosuhteet, mitä voimme maana tarjota.

7. TKI-panostukset ylös

Suomen panostukset tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoimintaan ovat jääneet merkittävästi jälkeen tavoitteesta. TKI-toimintaan käytetään tällä hetkellä 2,7 % bruttokansantuotteesta ja suunta on laskeva. Osuuden pitäisi olla yli 4 %, jos haluamme pärjätä tietoon ja osaamiseen nojaavana taloutena. Ulkopuolisen rahoituksen saaminen edellyttää aina, että valtio itse osoittaa uskovansa suomalaiseen tutkimukseen. Laaditaan tiekartta tämän 4 % tavoitteen saavuttamiseksi seuraavien kahden vaalikauden sisällä.

8. Korkeakoulujen toimintaedellytykset kuntoon

Vahvistetaan perusrahoitusta. Korkeakoulut ovat olleet yksi tämän hallituskauden suurista häviäjistä. Perusrahoitusta turvaavan indeksin jäädytys yhdessä muiden leikkausten kanssa on tehnyt suuren loven perustehtävien, opetuksen ja tutkimuksen, toteuttamiseen.

Seuraavan hallituksen velvollisuus on korjata asia ja vahvistaa merkittävästi yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen perusrahoitusta tekemällä perusrahoitukseen tasokorotus ja sitomalla rahoitus taas indeksiin.

Vahvistetaan korkeakoulujen autonomiaa. Suomessa korkeakoulujen rahoitus määräytyy lähes täysin valtion asettamien tulostavoitteiden kautta. Tämä on kansainvälisesti poikkeuksellista; maailmalla tyypillisesti tulosrahoitus kattaa enintään neljänneksen korkeakoulujen rahoituksesta. Lisätään korkeakoulujen rahoitusmalliin vakaan, ennustettavan vastikkeettoman perusrahoituksen elementti, joka kattaisi merkittävän osan rahoituksesta. Varmistetaan demokratian ja korkeakoulujen autonomian toteutuminen takaamalla, että opiskelijat ja henkilöstö ovat edustettuna kaikilla päätöksenteon tasoilla.

Korkeakouluyhteisöillä tulee olla enemmistö hallituspaikoista kaikissa Suomen korkeakouluissa.

9. Pitkäjänteisempää tutkimusrahoitusta

Siirretään tutkimusrahoituksen painopistettä erittäin kilpaillusta pätkärahoituksesta pitkäaikaisempaan rahoitukseen tohtoriohjelmille, väitöskirjantekijöille, post doc -tutkijoille pitkäaikaisempaan perusrahoitukseen ja tutkimusryhmille. Vapautetaan aikaa hankehallinnosta ja rahoitushakemusten oravanpyörästä itse tutkimukseen. Kasvatetaan Suomen Akatemian myöntövaltuutta ja tehdään valtion tutkimuslaitosten rahoitukseen tasokorotus.

10. Opiskelijoille mahdollisuus täysipäiväiseen opiskeluun

Opintotuki on myllätty viime vuosina jatkuvasti uusiksi. Opintorahaa on leikattu neljänneksellä, tukikuukausia on vähennetty ja tuen saamisen ehtoja tiukennettu. On aika lopettaa opiskelijoiden kyykyttäminen ja antaa opiskelijoille rauha opiskeluun. Korotetaan siksi kaikkien opiskelijoiden opintorahaa takaisin vuotta 2015 edeltävälle tasolle ja poistetaan tarpeettomia rajoitteita ja leikkureita. Näin vähennetään lainapainotteisuutta, vahvistetaan koulutuksen tasa-arvoa ja mahdollistetaan keskittyminen opiskeluun.

Esitetyt koulutuspanostukset

Tärkeimmät edellä esitetyt ensi vaalikauden koulutuspanostukset, joiden suuruusluokka on tässä vaiheessa ollut mahdollista arvioida, on koottu koulutusasteittain seuraavaan yhteenvetoon. Yhteensä näistä satsauksista muodostuu n. miljardin euron panostus koulutukseen ja tutkimukseen kattamaan Sipilän hallituksen vastaavan suuruiset leikkaukset.

Näiden korjaavien toimenpiteiden jälkeen koulutuksen ja tutkimuksen rahoitusta on pidemmällä aikavälillä edelleen lisättävä.

• Varhaiskasvatus 155
• Peruskoulu 177
• Toinen aste 315
• Korkea-aste ja tutkimus 300
• Jatkuva oppiminen 65
• Opintotuki 98 Yht. 1 110 miljoonaa euroa

Tämä koulutusmiljardi on rahoitettavissa ottamatta lisää velkaa. Vihreät ovat osoittaneet jokaisessa vaihtoehtobudjetissaan koulutuspanostuksia vastaavan rahoituksen budjetin sisältä.

Suomalaisen koulutuksen ja tutkimuksen nostamiseksi maailman huipulle tätä tietä on jatkettava ja sovittava rahoituspolusta myös yli seuraavan vaalikauden. Koulutukseen panostaminen maksaa, mutta se on samalla tärkein satsaus tämän maan tulevaisuuteen, jonka voimme tehdä.

10 - Reilun vihreän muutoksen ohjelma

REILUN VIHREÄN MUUTOKSEN OHJELMA

Miten päästöjä ja köyhyyttä vähennetään samaan aikaan?

Hyväksytty puoluevaltuuskunnan kokouksessa 23.2.2020

JOHDANTO: MUUTOS ON VÄLTTÄMÄTÖN

Itsenäisen Suomen aikana suomalainen yhteiskunta on muuttunut. Suomalaisten elintaso ja koulutustaso ovat nousseet, tasa-arvo ja yhdenvertaisuus ovat lisääntyneet ja maahamme on luotu kattava sosiaaliturvajärjestelmä ja hyvinvointipalvelut. Samalla ilmastopäästöt ja luonnonvarojen kulutus ovat kuitenkin kasvaneet ja luonnon monimuotoisuus heikentynyt. Suomalaisten kulutusperusteinen hiilijalanjälki ja luonnonvarojen kulutus asukasta kohden ovat maailman suurimpien joukossa.

Hyvinvointimme on saatava kestävälle pohjalle. Päästöt on käännettävä hyvin nopeaan laskuun, ja 2030-luvulla meidän pitää jo sitoa ilmakehästä enemmän hiiltä kuin sinne päästämme. Samalla globaalia materiaalien kulutusta tulee leikata lähes puoleen nykyisestä tasosta ja suojella luonnon monimuotoisuutta sekä huolehtia eläinten hyvinvoinnista.

Tämä kaikki on tehtävä sosiaalisesti ja taloudellisesti oikeudenmukaisella tavalla. Ilmastonmuutoksen ja ympäristökriisin torjuminen on meidän kaikkien etu, mutta ilmasto- ja ympäristöpolitiikalla on myös sosiaalisia, taloudellisia ja työllisyysvaikutuksia, jotka kohdistuvat eri tavoin eri ihmisiin.

Ilmastotoimia saadaan tehtyä vain, jos ihmiset kokevat, että nämä vaikutukset kohdistuvat reilusti. Miten tehdään reilua energiapolitiikkaa? Miten vähennetään liikenteen päästöjä heikentämättä ihmisten mahdollisuutta liikkua? Miten parannetaan työllisyyttä kestävässä yhteiskunnassa?

Ilmasto- ja ympäristökriisi näkyy konkreettisesti myös Suomessa. Ilmastonmuutos tekee esimerkiksi talvistamme leudompia, vaikuttaa maatalouden kannattavuuteen ja lisää tulvariskiä. Tämä kaikki on otettava huomioon, kun mietitään ilmastotoimien kustannuksia. Toimimattomuuden kustannukset ovat vielä korkeammat. Kaikkein epäreiluinta olisi jättää välttämättömät muutokset tekemättä.

Suomi on sitoutunut maailman ensimmäisen hiilineutraalin hyvinvointivaltion rakentamiseen vuoteen 2035 mennessä. EU pyrkii olemaan ensimmäinen hiilineutraali talousalue. Aitoa halua ilmastokriisin torjumiseen löytyy yhteiskunnan kaikilta tahoilta.

Ratkaisuja löytyy – nyt tarvitaan poliittista tahtoa niiden nopeaksi toteuttamiseksi suunnitelmallisesti.

Muutoksen on oltava reilu

Reilu muutos vähentää päästöjä, köyhyyttä ja epätasa-arvoa samaan aikaan. Se tarkoittaa politiikkaa, jolla ilmastotoimien kustannukset eivät kaadu heikoimmassa asemassa olevien niskaan tai ihmisille, joilla ei todellisuudessa ole mahdollisuutta valita kestävämpää vaihtoehtoa. Reilu muutos on järkevä, suunnitelmallinen ja oikeudenmukainen tapa vastata ilmasto- ja ympäristökriisiin.

Siirtymä kestävään talouteen mullistaa työmarkkinoita ja näkyy meidän jokaisen arjessa. Muutos on tehtävä hallitusti ja siten, että kaikki pysyvät mukana. Muuten riskinä on, että muutokset näkyvät ainoastaan heikennyksinä ja pahimmillaan lisäävät eriarvoisuutta.

Sääntelyn, verotuksen ja julkisten investointien on ohjattava johdonmukaisesti oikeaan suuntaan. Näin saadaan aikaan muutos tehokkaimmalla mahdollisella tavalla ja vähennetään yksilönvalintoihin kohdistuvaa stressiä ja painetta. Kestävän valinnan tulee olla se helpoin ja edullisin valinta. Ihmisillä on oltava todellinen mahdollisuus elää kestävästi esimerkiksi taloudellisesta asemasta tai asuinpaikasta riippumatta.

Siirtymä kestävään yhteiskuntaan ei tarkoita kurjistumista, vaan parantaa ihmisten ja ympäristön hyvinvointia. Muutoksen myötä on mahdollista keskittyä aineellisen kuluttamisen sijaan esimerkiksi yhteisöllisyyden, sivistyksen ja kulttuurin rakentamiseen.

Puhtaat ratkaisut tuovat uusia työpaikkoja ja vientiä. Globaalit puhtaan teknologian markkinat ovatkin valtava mahdollisuus, johon Suomen tulee rohkeasti tarttua. Toimimalla edelläkävijöinä tuemme oman hyvinvointimme lisäksi globaalia siirtymää kestävään talouteen.

Maan hallitus on linjannut valmistelevansa oikeudenmukaisen siirtymän toimenpidekokonaisuuden tällä hallituskaudella. Tämä toimenpidekokonaisuus on osa reilua muutosta. Muutoksen tekemiseen on otettava mukaan kaikki tahot työntekijöistä ja työnantajista valtioon ja kuntiin, tutkijoista kansalaisjärjestöihin. Suomen tavoite hiilineutraaliudesta vuoteen 2035 mennessä voi toteutua vain, jos ilmastotoimet toteutetaan osallistavasti ja reilusti. Reilu muutos ei ole yhden hallituskauden projekti, vaan sitä tulee jatkaa ja suunnitelmia uusia säännöllisin väliajoin.

Tämä ohjelma linjaa vihreiden reilun muutoksen suuntaviivoja. Se kuvaa meidän ratkaisujamme reilun muutoksen haasteeseen – siihen, miten tarvittavat muutokset tehdään sosiaalisesti oikeudenmukaisesti. Monia näistä ratkaisuista on käsitelty laajemmin ja tarkemmin Vihreiden teemakohtaisissa ohjelmissa sekä puolueen poliittisessa ohjelmassa.

1. TULEVAISUUDENKESTÄVÄ TALOUS

Nykyinen talousjärjestelmä ja sääntely-ympäristö kasvattavat ympäristöhaittoja ja luonnonvarojen kulutusta. Päätöksenteko ei anna arvoa kauempana tulevaisuudessa oleville hyödyille, eikä ota riittävästi huomioon kauempana tulevaisuudessa olevia kustannuksia.

Valtion ja kuntien budjettikehykset ovat jatkuvasti tiukilla, joten suuriin muutoksiin on harvoin mahdollisuuksia. Yhteiskunnan muutos vähähiilisyyteen edellyttää valtavia julkisia ja yksityisiä investointeja, ja näiden varmistamiseksi poliittisella päätöksenteolla pitää pyrkiä luomaan selkeitä tavoitteita ja pitkiä linjoja useiden vaalikausien päähän.

Ilmastonmuutoksen torjumisen kustannukset kasvavat sitä suuremmaksi mitä kauemmas päästövähennyksiä lykätään. Kestävään talouteen siirtyminen vaatii aktiivista julkista hallintoa ja markkinoiden sääntelyä. Pelkästään markkinalähtöiset ratkaisut ja yksittäisten kuluttajien valinnat eivät riitä tarpeeksi nopeiden päästövähennysten aikaansaamiseksi.

Päästöjen ja liikakulutuksen aiheuttamille haitoille on asetettava riittävän korkea hinta, ja saastuttaja maksaa -periaatteen tulee ohjata päätöksentekoa. Asetettujen rajojen puitteissa markkinat auttavat löytämään tehokkaimmat toimintatavat.

Tavoitteeksi hyvinvointi ilman ympäristöhaittoja

Reilu muutos tavoittelee hyvinvoinnin ja ympäristöhaittojen irtikytkentää: sitä että hyvinvoinnin turvaaminen irrotetaan ympäristöhaittojen kasvusta. Se vaatii uudenlaisia yhteiskunnallisia tavoitteita ja ennen kaikkea monimuotoisempaa kestävän talouden ja hyvinvoinnin mittaamista.

Bruttokansantuotteen mukana kasvavat tyypillisesti myös ilmastopäästöt ja luonnonvarojen kulutus. Toisaalta Suomi ja moni muu maa on onnistunut vähentämään päästöjään samalla, kun talous on kasvanut1. Kun otetaan huomioon tuontituotteiden käytön kasvu ja kulutuksen vaikutukset maailmalla, eivät päästövähennykset kuitenkaan ole riittäviä. Myös luonnonvarojen käytön rajaaminen kestävälle tasolle tulee olemaan valtava haaste.

Kestävän talouden tavoitteena on turvata ihmisten hyvinvointi ympäristön kantokyvyn rajoissa. Ensisijaista ei ole bruttokansantuotteella mitattava taloudellinen kasvu, vaan se, että taloudellinen toiminta mahdollistaa päästövähennykset, elvyttää ekosysteemejä ja jakaa hyvinvointia oikeudenmukaisella tavalla.

Talouden ja yhteiskunnan menestystä tulee mitata laajasti muillakin kuin taloudellisilla mittareilla. Rahatalouden ulkopuolella tuotetun hyvinvoinnin ja ekosysteemipalveluiden arvo tulee tunnistaa nykyistä paremmin. Esimerkiksi yksityishenkilöiden välinen käytetyn tavaran kauppa on kestävämpää kuin uuden ostaminen ja vapaaehtoisuuteen perustuvat kaikille avoimet digitaaliset sisällöt lisäävät hyvinvointia siinä missä maksullisetkin.

Toimenpiteet:

• Tehdään Suomesta hiilineutraali viimeistään 2035 mennessä. Nostetaan vuoden 2030 päästövähennystavoite 65 %:iin nykyisen 40 %:n sijaan vuoden 1990 tasosta.
• Sisällytetään materiaalien kiertotaloustavoitteet osaksi ilmastopolitiikkaa.
• Asetetaan neitseellisten raaka-aineiden kulutukselle selkeät vähennystavoitteet.
• Varmistetaan, että ihmisten hyvinvoinnista ja luonnosta huolehtiminen on kaiken päätöksenteon ytimessä. Tämä vaatii kokonaisvaltaista uudistusta politiikan tekemisen käytäntöihin, esimerkiksi merkittävää panostusta vaikutusarviointien laajempaan ja monipuolisempaan käyttöön.
• Arvioidaan säännönmukaisesti uuden lainsäädännön vaikutukset ilmastolle, ympäristölle, eri alueille, eri sukupuolille, yhdenvertaisuudelle, lapsille, tuloeroille, työllisyydelle, yrityksille ja ihmisoikeuksille.
• Varmistetaan, että uusi lainsäädäntö tai muu sääntely ei johda ilmastopäästöjen tai ympäristöhaittojen kasvuun.
• BKT:ta ei tule käyttää ensisijaisena yhteiskunnallisen kehityksen mittarina vaan yhtenä mittarina osana laajempaa kestävän kehityksen indikaattoreiden joukkoa. Tällaisia ovat esimerkiksi aidon kehityksen mittari (GPI) ja kestävän taloudellisen hyvinvoinnin indeksi (ISEW).
• Mitataan myös nykyisellään BKT:ssa näkymättömän hyvinvointia tuottavan toiminnan arvoa.

Ympäristöhaitoille tuntuva hinta

Päästöille ja muille ympäristöhaitoille asetettava hinta on tehokkaimpia tapoja ohjata yksilöt ja yritykset vähentämään päästöjään ja ympäristövaikutuksiaan. On myös reilua, että päästöjen tai ympäristöhaittojen aiheuttaja on niistä myös vastuussa ja maksaa aiheuttamastaan haitasta. On kuitenkin varmistettava, että tämä ei johda kohtuuttomiin tai epäreiluihin tilanteisiin.

Päästökauppa on auttanut vähentämään ilmastopäästöjä EU:ssa. Päästöoikeuksien määrä on kuitenkin ollut liian suuri ja siten niiden hinta liian halpa riittävän suurten muutosten aikaansaamiseksi. Päästökauppa kattaa vain osan päästöistä, eikä palkitse esimerkiksi metsien ja maaperän hiilensidonnasta.

Päästöille voidaan asettaa hinta myös verotuksen kautta. Suomessa peritään hiilidioksidiveroa esimerkiksi energiantuotannon ja liikenteen polttoaineista.

Mikä tahansa hintamekanismi onkin käytössä, hinnannousun maksavat useimmiten lopulta tavalliset kansalaiset esimerkiksi kaupassa käydessään tai autoa ajaessaan. Kun esimerkiksi polttoaineveroja nostetaan, nousevat myös monen elinkustannukset.

Elinkustannusten nousu ei ole syy jättää päästövähennyksiä tekemättä. Sen sijaan tulee pohtia, miten ilmasto- ja ympäristötoimien vaikutukset kohdistuisivat reilusti. Kustannusten nousua voidaan kompensoida veronalennuksin, tulonsiirroilla tai niin sanotulla hiiliosingolla. Hiiliosinko on tapa kompensoida päästöverojen korotuksia jakamalla verotuotot tasasuuruisena kuukausittaisena summana takaisin kansalaisille. Fossiilisia polttoaineita tai niillä tuotettuja tuotteita enemmän kuluttavat maksavat enemmän, vähemmän ja kestävämmin kuluttavat taas hyötyvät enemmän.

Toimenpiteet:

• Remontoidaan päästökauppa: päästövähennystavoitetta on nostettava ja päästöoikeuksien määrää markkinoilla on vähennettävä nykyistä nopeammin. Päästöoikeudelle on asetettava riittävä minimihinta. Lisäksi on luovuttava oikeuksien ilmaisjaosta raskalle teollisuudelle.
• Minimoidaan hiilivuodon riski asettamalla EU:n laajuiset hiilitullit kaikille tuontituotteille, joiden päästöjä ei ole lähdemaassa hinnoiteltu yhtä tiukasti kuin EU:ssa tuotettujen tuotteiden.
• Laajennetaan päästökauppaa ja hiilen verotusta kattamaan kaikki päästölähteet. Luodaan järjestelmä sille, että hiilensidonnasta saa kompensaation.
• Otetaan käyttöön lentovero lentämisen päästöjen hillitsemiseksi.
• Säädetään luonnonvarojen kestämätöntä käyttöä hillitseviä erillisiä veroja, kuten kaivosvero.2
• Korotetaan olemassa olevia hiiliveroja, kuten lämmityksen ja liikenteen polttoaineiden hiilidioksidiveroja. Kannustetaan kotitalouksien ja yritysten siirtymistä kestäviin ja vähäpäästöisiin energiamuotoihin esimerkiksi öljylämmityksestä luopumisen tuella.
• Luovutaan fossiilisten polttoaineiden käyttöön kannustavista yritystuista ja verotuista ja ohjataan varat ilmastonmuutoksen torjumista edistäviin toimiin ja reiluun muutokseen.
• Selvitetään mahdollisuus ottaa Suomessa käyttöön hiiliosinko päästöverojen kohdistumisen tasaamiseksi esimerkiksi osana perustuloa.
• Edistetään kansainvälisissä neuvotteluissa globaalin hiiliveron ja hiiliosingon kehittämistä.
• Sidotaan polttoaineverotus kuluttajahintaindeksiin.

Turvataan hyvinvointivaltion rahoitus vihreällä verouudistuksella

Verotuksen avulla voimme ohjata yrityksiä ja kuluttajia kestävämpään toimintaan.

Paras tapa varmistaa muutoksen reiluus ja oikeudenmukaisuus on pitää huolta universaalin hyvinvointivaltion rahoituksesta vakaan veropohjan avulla.

Verotuksen painopistettä tulee siirtää työn verotuksesta päästöjen, luonnonvarojen kuluttamisen ja omistamisen verotukseen. Vaikka verotuksella on tärkeä ohjaava rooli päästöjen vähentämisessä, verotuksen tärkeimpiä tehtäviä on tulevaisuudessakin yhteisten julkisten palvelujen rahoittaminen. Päästö- ja ympäristöveroista saatava verokertymä on altis mittaville vaihteluille, kun päästövähennyksiä toteutetaan eri sektoreilla kiihtyvään tahtiin. Siksi hyvinvointivaltion rahoituspohjaa ei voi rakentaa vain ympäristöverojen varaan. Tarvitaan muun veropohjan tiivistämistä, jotta pystymme jatkossakin rahoittamaan hyvinvointivaltion palvelut ja erityisesti ikääntyvän väestön hoivatarpeet.

Samalla on huolehdittava verotuksen säilymisestä voimakkaan progressiivisena. Siksi työn verotusta tulee keventää nimenomaan pienituloisilta. Heille, jotka eivät nytkään maksa valtion ansiotuloveroa, ei voida kompensoida ympäristöverojen vaikutusta kulutukseen vain verovähennyksin. Perustulolla ja muilla sosiaaliturvaa uudistavilla ratkaisuilla on siten myös keskeinen rooli verosiirtymän oikeudenmukaisuuden varmistamisessa.

Teknologisen kehityksen ja automaation lisääntymisen myötä pääomatulojen rooli suhteessa ansiotuloihin saattaa kasvaa ympäri maailmaa. Kaikkein rikkaimpien suomalaisten tuloista suurin osa koostuu pääomatuloista, joita verotetaan palkkatuloja kevyemmin ja vähemmän progressiivisesti. Pääomien verotusta tulee kiristää ja muuttaa progressiivisemmaksi.

Korkeamman verotuksen pelotellaan johtavan pääomien pakoon Suomesta. Jotta verotus olisi tehokasta ja oikeudenmukaista myös maailmanlaajuisesti, Suomen ja EU:n on puututtava veroparatiiseihin, aggressiiviseen verosuunnitteluun ja maiden väliseen verokilpailuun. Tämä vaatii esimerkiksi omistusten ja tulojen läpinäkyvyyttä sekä laajempaa viranomaisten tiedonvaihtoa.

Toimenpiteet:

• Siirretään verotuksen painopistettä ansiotulojen verotuksesta ympäristöhaittojen verotukseen.
• Puretaan ympäristölle haitallisia verotukia ja kasvatetaan haittaverojen määrää.
• Kevennetään työn efektiivistä verotusta pienituloisilta, korotetaan perusturvaa ja otetaan käyttöön perustulo.
• Uudistetaan pääomatuloverotusta progressiivisemmaksi niin, että pienet pääomatulot vapautetaan verosta ja suurempien verotusta kiristetään. Siirrytään kohti mallia, jossa pääomatuloja voi tienata verovapaasti matalan riskin normaalituoton verran ja tuon tuoton ylittävää osaa verotetaan progressiivisesti. Tämä olisi yksi vaihtoehto listaamattomien yhtiöiden maksamien osinkojen kireämmäksi verottamiseksi.
• Siirretään kiinteistöverotuksen painopistettä tonttimaan arvon verottamiseen ja verotetaan rakennusten arvoa varallisuusverolla. Mahdollistetaan kunnille ja kaupungeille korkeampien kiinteistöverojen kerääminen.
• Otetaan käyttöön maltillinen varallisuusvero. Kiristetään suurten perintöjen verotusta.
• Ehkäistään verokilpailua kansainvälisillä sopimuksilla. Otetaan käyttöön globaalit vähimmäistasot niille veromuodoille, jotka ovat erityisen alttiita verokilpailulle.
• Puututaan veronkiertoon ja aggressiiviseen verosuunnitteluun niin kansallisilla kuin kansainvälisillä toimilla. Tarkennetaan yrityksiin ja pääomiin kohdistuvaa verolainsäädäntöä niin, että verovälttelyn mahdollisuuksia torjutaan. Kehitetään maiden välistä verotietojen vaihtoa entisestään.
• Mahdollistetaan yritysten veronmaksun läpinäkyvyyden nykyistä laajempi käyttäminen kriteerinä julkisen sektorin kilpailutuksissa ja hankinnoissa.

Yritykset kilpailemaan kestävyydessä

Yrityksillä on merkittävä rooli kestävän talouden rakentamisessa ja päästöttömän, resurssiviisaan tuotannon kehittämisessä. Reilussa yhteiskunnassa yritykset toimivat ja kilpailevat keskenään oikeudenmukaisella ja kestävällä pohjalla: taloudellisesti menestyvä yritys on myös vastuullinen yritys. Tämä edellyttää poliittista ja lainsäädännöllistä ohjausta.

Yritystoiminnan sääntelyllä tähdätään siihen, että vastuuttomasti toimivat yritykset eivät saa kilpailuetua. Yritysvastuuta edellyttävällä sääntelyllä varmistetaan, ettei tuotteita valmisteta ympäristön ja ihmisoikeuksien kustannuksella. Sääntelyn tulee suosia vastuullisesti tuotettuja tuotteita, jotka ovat myös pitkäikäisiä ja korjattavia. Vastaavasti yrityksille maksettavat tuet on ohjattava tehokkaaseen ja reilua muutosta tukevaan tulevaisuustyöhön.

Kestävästi tuotettujen palvelujen ja tuotteiden tulee olla helposti ja vaivattomasti kuluttajien saatavilla. Markkinoinnin tulee pohjautua todenmukaiseen tietoon tuotteiden ja palvelujen tuotantotavasta, -paikasta ja ekologisesta jalanjäljestä. Tuotemerkintöjä tulee edelleen kehittää, jotta kuluttajalla on aito mahdollisuus valita eettisiä ja kestäviä tuotteita.

Yrityksemme toimivat globaalissa kilpailussa. Haittaverojen ja sanktioiden tulee, aina kun mahdollista, kohdistua haitalliseen tuotantoon ja yritystoimintaan niin kotimaassa kuin ulkomailla.

Tulevaisuuden reilu yhteiskunta tarvitsee uusia yrittäjiä ja työnantajia. Yrittämisen esteitä tulee purkaa ja panostaa yrittäjäkoulutukseen. Kilpailupolitiikkaa on tehostettava yritysten reilun kilpailun varmistamiseksi.

Toimenpiteet:

• Karsitaan tehottomia ja ympäristölle haitallisia yritystukia kuten turpeen verotuki, päästökauppakompensaatio ja fossiilisten polttoaineiden verotuet.3
• Nopeutetaan ilmastoinnovaatioiden käyttöönottoa kasvattamalla tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminnan rahoitusta. Ilmastoinnovaatiorahoituksessa painotetaan soveltavaa tutkimusta ja kaupallisten innovaatioiden kehittämistä sekä innovaatioiden pilotointia ja skaalausta.
• Kehitetään tuotemerkintöjä ja mainonnan lainsäädäntöä siten, että kuluttajien on entistä helpompi valita kestävästi ja reilulla tavalla valmistettuja tuotteita.
• Tuetaan kiertotaloutta ja luodaan sitä kautta uusia työpaikkoja esimerkiksi korjaus- ja vuokrauspalveluihin. Luodaan kattava “right to repair”-sääntely, joka vaatii laitteiden olevan korjattavissa. Kehitetään suotuisaa sääntelyä ja infrastruktuuria muovin, tekstiilien, elektroniikkaromun ja rakennusmateriaalien kierrätykselle.
• Säädetään yritysvastuulaki, joka velvoittaa yritykset noudattamaan sosiaalisesti, taloudellisesti ja ekologisesti kestävän toiminnan vähimmäiskriteereitä. Kiinnitetään erityistä huomiota ihmisoikeuksien ja ympäristö- ja eläinsuojeluvastuun toteutumiseen pitkissä arvoketjuissa. Edistetään voimakkaasti EU-tasoisen yritysvastuulain säätämistä.
• Toimitaan aktiivisesti kansainvälisen kaupan foorumeilla globaalien ihmisoikeuksia, luonnonvarojen käyttöä ja päästöjä koskevien standardien voimaan saattamiseksi ja niiden täytäntöönpanon toteuttamiseksi.

Kiritetään vihreitä investointeja ja hankintoja

Ilmaston ja elonkirjon kriiseihin vastaaminen vaatii merkittäviä investointeja sekä julkisella että yksityisellä sektorilla. Maailmassa on enemmän varallisfuutta kuin koskaan aiemmin, ja korkotaso on ennätyksellisen alhainen. Pääomat keskittyvät kuitenkin harvojen käsiin ja yksityiseen omistukseen. Samalla kunnat ja valtiot lykkäävät kipeästi tarvittavia investointeja puhtaaseen energiaan, julkiseen liikenteeseen ja rakennuskannan energiatehokkuuteen.

Ilmastoinvestointeja ei ole varaa lykätä sen vuoksi, että markkinoilla oleva raha ei tällä hetkellä ohjaudu niihin riittävän tehokkaasti. Valtion on kannattavaa ottaa velkaa tehokkaasti päästöjä vähentäviin investointeihin, koska ilmastonmuutoksen vaikutukset aiheuttavat toteutuessaan valtavia riskejä ja kustannuksia.

Suuri osa tarvittavista investoinneista on raideliikenteen kehittämisen kaltaisia infrastruktuurihankkeita, joihin pitäisi ryhtyä joka tapauksessa ja jotka parantavat pitkällä tähtäimellä talouden tuottavuutta. Moni päästöjä vähentävä hanke voisi olla nykyisellä korkotasolla selvästi kannattava. Valtion ja kuntien tulisi olla etulinjassa kokeilemassa ja kehittämässä uuden hajautetun ja uusiutuvan energiajärjestelmän rakentamista.

Ennätyksellisen alhaisesta korkotasosta huolimatta EU:n vakaus- ja kasvusopimus rajoittaa valtioiden velanottoa keinotekoisen tiukasti. Tuottavuutta ja talouden suuria rakennemuutoksia edistävät investoinnit on kuitenkin suljettu vakaus- ja kasvusopimuksen rajoitteiden ulkopuolelle. Näin on syytä toimia myös päästövähennyksiä tehokkaasti edistävien investointien kohdalla.

Budjettirajoitukset ovat osaltaan ruokkineet julkista sektoria käyttämään tehottomia työkaluja, joilla pyritään päästövähennysten edistämiseen pistemäisillä ja mittaluokaltaan riittämättömillä toimenpiteillä. Esimerkiksi suuri osa suorista yritystuista on tehottomia: ne tulevat kalliiksi, mutta niiden vaikutukset jäävät pieniksi.

Yritykset tarvitsevat poliittisia päätöksiä ja sitoumuksia investointien suuntaamiseksi. Toimintaympäristön on oltava mahdollisimman ennustettava ja vahvoihin ilmastotoimiin on voitava luottaa. Siirtymän tueksi tarvitaan säädöksiä, joilla tuetaan vihreitä investointeja niin julkisten panostusten kuin yksityisen sektorin osalta. Julkisilla investoinneilla ja hankinnoilla on merkittävä rooli kestävässä siirtymässä ja hankinnoilla voidaan tukea myös kestäviä innovaatioita.

Toimenpiteet:

• Valmistellaan tuleva valtion ilmastorahasto siten, että sen avulla on mahdollista toteuttaa päästövähennysten kannalta merkittäviä innovaatioita ja investointeja ja kompensoida investointien sosiaalisia vaikutuksia.
• Varmistetaan kestävyys valtion omistajaohjauksessa. Velvoitetaan valtionyhtiöt laatimaan suunnitelma 1,5 asteen ilmastotavoitteeseen pääsemiseksi.
• Irrotetaan julkiset sijoitusvarat, esimerkiksi Valtion Eläkerahaston ja Kevan sijoitukset fossiilitaloudesta ja suunnataan ne ilmastokestäviin kohteisiin.
• Kehitetään kestävän kehityksen budjetointia ja ilmastobudjetointia. Valmistellaan valtion ja kuntien talousarviot Pariisin ilmastosopimuksen ja YK:n kestävän kehityksen Agenda 2030 -tavoitteiden mukaisiksi.
• Tehdään ympäristöhaitat näkyväksi kaikessa päätöksenteossa. Lisätään talousarvioiden ja lainsäädännön ilmastovaikutusten arviointia sekä kasvihuonekaasupäästöjen kunta- ja aluetasoista seurantaa.
• Asetetaan laajemmin velvoitteeksi vähintään kohtuullisten kestävyyden ja vastuullisuuden kriteerien käyttö julkisissa hankinnoissa. Luodaan tätä varten helposti käyttöön otettavat vastuullisuusstandardit ja kannustetaan myös näitä minimivaatimuksia tiukempien vaatimusten käyttöön.
• Nostetaan innovatiivisten hankintojen osuus vähintään 10 %:iin julkisista hankinnoista vuoteen 2023 mennessä.
• Tuetaan tulevaisuuden kestäviä investointeja laskemalla niiden korkotuottovaatimus mahdollisimman alhaiseksi. Ilmastopolitiikan kustannustehokkuutta tulee arvioida sukupolvien yli ulottuvalla alhaisella korolla kuten esimerkiksi terveydenhuollon arvioinnissa toimitaan.
• Muutetaan EU-maiden kansallisia budjetteja koskevia sääntöjä, kuten kasvu- ja vakaussopimusta siten, että ne mahdollistavat riittävät kansalliset investoinnit kestävään talouteen.
• Varmistetaan, että julkisissa hankinnoissa voidaan nykyistä paremmin ottaa huomioon puhtaita ratkaisuja tarjoavia yritykset.

EU-politiikalla kohti vihreää taloutta

EU:lla on käytössään lukuisia keinoja tukea jäsenmaiden siirtymää kestävään talouteen. Kaikilla EU-mailla on sama tavoite vähentää päästöjä ja parantaa ympäristön tilaa, ja yhteistyössä tavoitteet saavutetaan tehokkaammin.

EU:n komission esitys Vihreän kehityksen ohjelmasta, Green Dealista, auttaa paitsi leikkaamaan päästöjä myös luomaan työpaikkoja ja parantamaan elämänlaatua. Komission arvion mukaan nykyiset vuoteen 2030 tähtäävät ilmastotavoitteet vaativat 260 miljardin euron vuosittaiset lisäinvestoinnit, eli noin 1.4 % unionin bruttokansantuotteesta. Investointeja pitää siis lisätä valtavasti sekä julkisella että yksityisellä sektorilla.

Tämän Euroopan vihreän kehityksen ohjelman jatkoksi tarvitaan kunnianhimoisempi Green New Deal: entistä kokonaisvaltaisempi ekologisen jälleenrakennuksen ohjelma, jolla talous sovitetaan ympäristön kantokykyyn ja samalla edistetään sosiaalista oikeudenmukaisuutta. Unionin asukkaiden keskinäisen solidaarisuuden nimissä on kehitettävä eurooppalaista sosiaalipolitiikkaa.

Jos emme itse tee kunnianhimoista ilmasto- ja ympäristöpolitiikkaa, ei ole reilua odottaa sitä muiltakaan mailta. EU:n tulee näyttää mallia reilun muutoksen toteuttamisessa.

Maiden rajat ylittävän solidaarisuuden tulee olla osa reilua muutosta. Maita ja ihmisiä on suojeltava ilmaston kuumenemiselta ja tuettava kestävään yhteiskuntaan siirtymisessä. Ilmastopakolaisuus lisää vääjäämättä muuttopainetta Eurooppaan. Ratkaisut tähän löydetään parhaiten EU-maiden yhteistyöllä.

Toimenpiteet:

• Laaditaan vähimmäistoimeentulodirektiivi, joka takaa riittävän ja toimivan vähimmäistason toimeentulotuen EU-maissa asuville. Selvitetään EU:n laajuisen perustulon käyttöönottoa.
• Säädetään EU:ssa “ilmastolaki”, jonka tavoitteena on olla maailman ensimmäinen hiilineutraali maanosa vuoteen 2040 mennessä. Lakiin on kirjattava myös välitavoitteet, joita seurataan ja tarvittaessa esitetään uusia toimia. Lisäksi lakiin on kirjattava ns. do no harm -periaate, joka estää ilmastoa haittaavan lainsäädännön säätämisen.
• Varmistetaan EU-politiikassa yrityksille reilu pelikenttä, jossa kestävästä toiminnasta palkitaan ja saastuttamisesta rangaistaan. Tämä tarkoittaa esimerkiksi luopumista fossiilisten polttoaineiden tuista ja päästöoikeuksien jakamisesta ilmaiseksi raskaalle teollisuudelle.
• Otetaan käyttöön hiilitullit, joilla taataan kestävän eurooppalaisen tuotannon kilpailukyky ja vauhditetaan globaalia muutosta kestämättömien toimintamallien poistamiseksi.
• Uudistetaan EU:n rahoitusjärjestelmä tukemaan reilua siirtymää. Suunnataan EU:n budjettivaroja ja Euroopan investointipankin varoja ilmastonmuutoksen ja ympäristöhaittojen torjumiseen sosiaalisesti kestävällä tavalla. Uudistetaan EU-rahastoja ja maataloustukia siten, että ne ohjaavat ilmasto- ja ympäristökestävään toimintaan.
• Investoidaan merten, pohjavesien ja järvien suojeluun. Ilmastonmuutoksen arvioidaan pahentavan puhtaan veden saavutettavuutta, josta kärsii jo nyt yli 40 prosenttia maailman väestöstä.
• Varmistetaan, että EU:n oikeudenmukaisen siirtymän rahaston varat kohdennetaan tarkoituksenmukaisesti toimiin, joilla on positiivisin vaikutus reiluun siirtymään ja hankalasti toteutettaviin päästövähennyksiin.
• Toimeenpannaan komission esittämä kestävän rahoituksen luokittelu mahdollisimman laajasti ja läpinäkyvästi, jotta yksityiset investoinnit ohjautuvat kestäviin kohteisiin. Sovelletaan mahdollisuuksien mukaan luokittelua myös julkisen rahoituksen myöntöperusteissa.
• Nostetaan Suomen kehitysyhteistyön rahoitus yhteen prosenttiin BKT:sta ja suunnataan varat erityisesti ilmastorahoitukseen sekä kaikista haavoittuvimmassa asemassa olevien ihmisten tilanteen parantamiseen.
• Uudistetaan EU:n ja YK:n pakolaisuuskriteerejä niin, että ilmastonmuutoksen aiheuttamat vakavat kriisit huomioidaan kriteereissä.

2. TYÖLLISYYS KESTÄVÄSSÄ YHTEISKUNNASSA

Työllisyyspolitiikka on olennainen osa hiilineutraalin Suomen tavoittelua. Päästövähennykset ja luonnonvarojen käytön vähentäminen muuttavat tuotantoa ja työmarkkinoita, kun uusia ammatteja ja elinkeinoaloja syntyy ja toisilla toiminta vähenee tai loppuu. Muutoksessa pitää varmistaa, ettei kukaan jää ilmastotoimien vuoksi tyhjän päälle.

Päästövähennykset ja työpaikat asetetaan usein vastakkain ilmastokeskustelussa olettaen, että kyse on nollasummapelistä ja näistä voi valita vain toisen. Tutkimusten mukaan kunnianhimoisilla ympäristö- ja ilmastotoimilla kuitenkin synnytetään enemmän työpaikkoja kuin menetetään, eivätkä toimet ole uhka talouden tasapainoiselle kehitykselle. Kansainvälisen työjärjestön ILO:n mukaan ilmastonmuutoksen rajoittaminen kahteen asteeseen voi suoraan synnyttää 24 miljoonaa uutta vihreän talouden työpaikkaa. Samalla esimerkiksi fossiilisten polttoaineiden tuotannosta poistuu vain kuusi miljoonaa työpaikkaa.

Uusista työpaikoista merkittävä osa on korkean teknologian ja osaamisen tehtäviä. Lisäksi tekijöitä tarvitaan esimerkiksi uusituvan energian rakentamisessa, huollossa ja ylläpidossa sekä näihin liittyvässä viennissä. Kiertotalouden töistä monet ovat työvoimavaltaisia, kuten erilaiset korjaus- ja kierrätyspalvelut.

Tämä ei tarkoita, ettei käännös kohti hiilineutraalia yhteiskuntaa aiheuttaisi merkittäviä muutoksia ihmisten asemaan työmarkkinoilla. Vaikka ilmasto- ja ympäristöpolitiikan seurauksena syntyy kokonaisuudessaan enemmän työpaikkoja kuin poistuu, ovat vaikutukset joillakin aloilla ja paikkakunnilla suuret. Poistuvien ja uusien työpaikkojen vaatima osaaminen eivät välttämättä kohtaa.

Erilaiset muutosturvan muodot ja joustavat mahdollisuudet uudelleenkoulutukseen ovat avainasemassa, jotta ihmiset voivat työllistyä uusille aloille. Kunnianhimoiset ilmasto- ja ympäristötoimet ovat välttämättömiä, mutta samalla on huolehdittava alueiden elinvoimasta ja työllisyydestä. Tämä vaatii aktiivista otetta niin julkiselta sektorilta kuin yrityksiltäkin, jotta ympäristö-, työllisyys-, sosiaali- ja koulutuspolitiikka saadaan pelaamaan yhteen.

Ilmastokriisi, ylikulutus ja kuudes sukupuuttoaalto ovat vakavia uhkia maailmantaloudelle. Näitä ehkäisevillä toimilla on vaikutuksia talouskehitykseen ja työllisyyteen, mutta paljon suuremmat – ja pahemmat – seuraukset on sillä, jos emme tee mitään. Ihmisen taloudellinen toiminta nojaa vakaaseen ilmastoon ja toimiviin ekosysteemeihin, joita ilman yksikään yritys ei voi menestyä.

Toimenpiteet:

• Tunnistetaan ne alueet ja elinkeinot, joiden tulevaisuuden näkymiin ympäristö- ja ilmastopolitiikka sekä parempi eläinpolitiikka saattaa vaikuttaa negatiivisesti. Ennakoidaan tulevaa osaamistarvetta ja ohjataan koulutustarjontaa vastaamaan näihin tarpeisiin.
• Luodaan malli paikallisille reilun siirtymän sopimuksille, jossa työntekijät, työnantajat, valtio, maakunta, kunta ja muut toimijat yhdessä sopivat, miten siirtymä ekologisesti kestäviin työpaikkoihin voidaan toteuttaa hallitusti ja reilusti.
• Edistetään työmarkkinaosapuolten vuoropuhelua, jotta ilmastonmuutoksen vaikutuksiin voidaan parhaiten varautua työpaikoilla.
• Tuetaan turvetuotannosta luopuvia täydentämään osaamistaan ja työllistymään uudelleen.
• Helpotetaan muunto-, rekrytointi- ja muihin jatko- ja täydennyskoulutuksiin pääsyä, ja korostetaan niiden roolia työhallinnon keinovalikoimassa.
• Rahoitetaan koulutusohjelmia ja muita reilun siirtymän mekanismeja EU:n oikeudenmukaisen siirtymän rahastosta ja kansallisesta ilmastorahastosta.
• Selvitetään mahdollisuus perustaa alue- tai alakohtaisia reilun siirtymän rahastoja, joista rahoitetaan uudelleenkoulutusta ja työllistymistä sekä alueen elinvoimaa ja kestäviä elinkeinoja edistäviä hankkeita. Rahastoon osallistuisivat esimerkiksi kunnat, kaupungit ja työnantajat.
• Edistetään työvoiman liikkuvuutta esimerkiksi kehittämällä liikkuvuusavustusta.

Jatkuva oppiminen luo turvaa murrokseen

Koulutuksen merkitys korostuu, kun työpaikkoja siirtyy talouden rakennemuutoksessa uusille kestäville aloille. Tämä on osa pidempää yhteiskunnallista kehitystä, jonka myötä pelkällä peruskoulupohjalla työllistyminen on käynyt hyvin vaikeaksi. Uudelleenkoulutuksen, vapaan sivistystyön ja jatkuvan oppimisen tukemisen avulla voimme varmistaa, että jokainen pysyy mukana siirtymässä kohti hiilineutraalia yhteiskuntaa. Siksi reilua muutosta tukevasta jatkuvasta oppimisesta on tehtävä yksi toisen asteen oppilaitosten ja korkeakoulujen perustehtävistä.

Nykyisin niin koulutuksen rahoitusmallit kuin rakenteet painottavat voimakkaasti tutkintoja jatkuvan oppimisen kustannuksella. Kun jatkuvaa oppimista ei rahoiteta riittävästi, erityyppiset kurssimaksut ja muut kustannukset voivat nousta oppijalle kynnyskysymykseksi osaamisen täydentämisessä.

Oppilaitoksille on taattava riittävä rahoitus jatkuvan oppimisen tarjonnan laajentamiseen ja kehittämiseen ns. alustamallin kautta. Koulutuksen alustamallissa jokaisesta opintosuoritteesta palkitaan, jolloin muutakin kuin tutkintoon johtavaa koulutusta kannattaa järjestää eikä koulutuksen kuluja tarvitse pyrkiä kattamaan opiskelijalle kohdistuvilla maksuilla. Samalla kannustetaan oppilaitoksia tarjoamaan koulutusta laajemmin ja avoimemmin muillekin kuin oman oppilaitoksen tutkinto-opiskelijoille.

Sosiaaliturvaa tulee uudistaa niin, että jatkuva oppiminen on mahdollista kaikille. Samalla työelämän ja opiskelun yhdistämistä tulee helpottaa lisäämällä mahdollisuuksia osa-aikaiseen ja monimuotoiseen opiskeluun. Laaja-alaiseen tutkimukseen ja uusiin teknologioihin panostaminen vauhdittaa reilua muutosta.

• Mahdollistetaan jatkuva oppiminen kaikille perustulolla ja muilla sosiaaliturvaetuuksilla sekä kolmikantaisesti rahoitetulla osaamistilillä, jotka mahdollistavat joustavasti opiskelun eri elämäntilanteissa.
• Taataan riittävät koulutusmahdollisuudet eri puolille Suomea, jolloin reilun muutoksen vaatima lisä-, muutos- ja uudelleenkoulutustarve tulee parhaiten toteutettua.
• Mahdollistetaan omaehtoinen opiskelu henkilön toimeentulon lähteestä riippumatta.
• Tehdään avoimissa korkeakouluissa opiskelusta maksutonta pitkään työttömänä olleille ja ilman korkeakoulupaikkaa oleville toisen asteen koulutuksen käyneille henkilöille. Mahdollistetaan myös avoimen ammatillisen koulutuksen tarjoaminen erityisesti aloilla, joissa on osaajapulaa tai osaamistarpeet ovat muutoksessa.
• Otetaan käyttöön koulutuksen alustamalli, joka takaa oppilaitoksille riittävän rahoituksen jatkuvan oppimisen tarjonnan laajentamiseen ja kehittämiseen sekä avaamiseen koko kansan saataville.
• Tehdään toisen asteen koulutuksesta maksutonta ja taataan kaikille pelkän peruskoulun käyneille toisen asteen koulutuspaikka. Huolehditaan, että peruskoulun päättävillä on riittävät tiedot ja taidot toisen asteen koulutusta varten.

Enemmän aikaa, vähemmän roinaa

Reilu muutos vaatii työelämän kehittämistä nykyistä mielekkäämmäksi ja merkityksellisemmäksi. Moni yrittää omassa arjessaan tehdä kestäviä valintoja, mutta joutuu työssään olemaan osa ympäristöhaittoja kasvattavaa toimintaa. Talousjärjestelmää tulee ohjata kokonaisuudessaan kestäväksi niin, että ympäristöhaittoja aiheuttava toiminta voidaan korvata kestävillä vaihtoehdoilla.

Samalla kun työelämästä tehdään kestävämpää, tulee siitä tehdä myös inhimillisempää. Työ merkitsee itsensä toteuttamista ja sosiaalisia yhteisöjä ja tarjoaa tarvittavaa rytmiä arkeen. Näitä työn positiivisia vaikutuksia on turvattava kaikille nykyistä tasaisemmin: ei ole reilua, että toiset uupuvat, kun toiset kärsivät toimettomuudesta.

Työn mielekkyys on tärkeämpää kuin työn määrä. Työajan lyhentäminen hillitsee ilmastonmuutosta ja ylikulutusta, jos lisääntynyt vapaa-aika suuntautuu hoivaan ja ei-aineelliseen hyvinvoinnin kasvuun.

Työnteon muuttuessa perustulo takaa vakaan perustan ja varmistaa, että työnteko ja yrittäminen kannattavat aina – myös silloin, kun työsuhde ei ole kokoaikainen tai pitkäkestoinen. Perustulo edistää myös mahdollisuuksia tärkeään toimintaan palkkatyön ulkopuolella. Esimerkiksi omaishoito ja monet vapaaehtoistyön muodot ovat esimerkkejä välttämättömästä ja arvokkaasta toiminnasta palkkatyön ulkopuolella.

Toimenpiteet:

• Otetaan käyttöön universaali perustulo perustoimeentulon turvaamiseksi ja kestävän työn mahdollistamiseksi.
• Säädellään työaikalainsäädäntöä ja työmarkkinasopimuksia niin, että niissä mahdollistetaan myös työajan lyhentäminen.
• Lisätään työelämän joustavuutta esimerkiksi vapaaehtoisen osa-aikatyön ja sapattivapaiden avulla.
• Tuetaan läheisiään hoitavia ja työn ja perhe-elämän yhdistämistä. Otetaan käyttöön esimerkiksi isovanhemmanvapaa.
• Parannetaan itsensätyöllistäjien, muiden epätyypillisissä työsuhteissa olevien ja yrittäjien sosiaaliturvaa. Helpotetaan ensimmäisen työntekijän palkkausta.
• Luodaan reilut säännöt alustatalouden työlle ja pätkätyöläisten lomapankki. Tämä tekee mahdollisemmaksi valita itse huokoisemman työelämän malleja. Edistetään ryhmäkanneoikeutta.

3. REILU MUUTOS MAHDOLLISTAA HYVÄN ARJEN KAIKKIALLA SUOMESSA

Ratkaisut ilmastonmuutokseen ja ympäristön tilan parantamiseen ovat erilaiset eri puolilla Suomea. Reilu muutos edellyttää alueellisten erojen tunnistamista ja niiden huomioimista ilmasto- ja ympäristöpolitiikassa. Esimerkiksi liikenteen päästöjen vähentämiseksi voidaan kasvukeskuksissa edistää joukkoliikenteen käyttöä, harvemmin asutuilla alueilla vähäpäästöisempää autoilua.

Alueelliset erot Suomessa ovat suuret. Suurissa kaupungeissa väkiluvun nopea kasvu vaatii merkittäviä investointeja ja jatkuvaa palvelutuotannon lisäämistä. Väestöään menettävillä alueilla ollaan päinvastaisen haasteen äärellä, kun pohditaan miten hyvinvointivaltion peruspalvelut turvataan alati hupenevalle väestölle. Näiden väliin jää pikkukaupunkeja, kuntakeskuksia, taajamia ja kaupunkien läheistä maaseutua. Ekologisesti kestävä elämäntapa on kuitenkin mahdollinen joka puolella Suomea – haasteet ja ratkaisut ovat vain erilaisia.

Suurin osa kotitalouksien hiilijalanjäljestä syntyy asumisesta, liikkumisesta ja ruoantuotannosta. Siksi näihin vaadittavat muutokset ovat suuria ja näkyvät välittömästi ihmisten arjessa.

Kaikilla kotitalouksilla ei kuitenkaan ole varaa esimerkiksi tehdä energiaremonttia tai ostaa sähköautoa. Talousvaikeuksissa painivat kunnat eivät kovin helposti pysty investoimaan vanhan turvekattilan korvaamiseen. Tarvitaan uusia rahoitusmalleja, tukimuotoja ja kompensaatioita, jotka mahdollistavat kestävät valinnat kaikille.

Riittävän suuria päästövähennyksiä ei saavuteta vain yksilöiden ja yksittäisten kotitalouksien tasolla. Kestäviin ratkaisuihin tuleekin ohjata ja kannustaa kollektiivisen päätöksenteon ja kaikille yhteisten säädösten avulla.

Tukea asumisen ja rakentamisen energiamurrokseen

Asumisen hiilijalanjälkeä tulee pienentää siirtymällä lämmityksessä vähäpäästöisiin energiamuotoihin ja panostamalla rakennusten energiatehokkuuteen.

Rakennusten elinkaarta tulee merkittävästi pidentää ja rakenteiden kierrätysastetta lisätä. Puurakentaminen tarjoaa kestävän vaihtoehdon suuripäästöiselle betonille.

Asumisen päästöjä voidaan vähentää erityisesti kaukolämmön ja muun energiantuotannon päästöjä vähentämällä. Taloyhtiöt voivat kuitenkin myös tuottaa itse energiaa, ja tähän on taattava mahdollisuudet. Esimerkiksi yhteisiin aurinkopaneeleihin sijoittavat energiayhteisöt ovat tulevaisuuden hajautettua lähienergian tuotantoa. Pientaloissa energiaremonttien ja lämmitystapamuutosten tekeminen on usein kallista, ja erityisesti haja-asutusalueiden vanhoissa taloissa asuvat tarvitsevat näihin tukea.

Toimenpiteet:

• Parannetaan taloyhtiöiden mahdollisuuksia tuottaa oma energiansa tukemalla hankkeita taloudellisesti ja purkamalla sääntelyn esteet.
• Luovutaan öljylämmityksestä ja tuetaan pientalojen omistajia sekä lämmitysöljyn käytöstä luopumisessa ja siirtymisessä esimerkiksi maalämpöön. Tuetaan myös kerros- ja rivitalojen maalämpöhankkeita.
• Laajennetaan ARA:n energia-avustusta ja ohjataan aktiivisesti pientalojen omistajia ja taloyhtiöiden hallituksia energia-avustusten hakemisessa.
• Tuetaan vähähiilisten, energiapositiivisten asuinalueiden kehittämistä kaupungeissa ja kunnissa.
• Korotetaan kotitalousvähennystä remontin kohdistuessa lämmitystapamuutokseen tai energiatehokkuuden parantamiseen. Laajennetaan energiatuki koskemaan myös asunto-osakeyhtiöiden lämmitystapamuutoksia, energiatehokkuuden parantamista sekä aurinkopaneelien hankintaa.
• Velvoitetaan kunnalliset energiayhtiöt laatimaan hiilineutraaliussuunnitelma. Kehitetään energiayhtiöille kannustimia hyödyntää teollisuuden hukkalämpöä.
• Tuetaan turvekattiloiden korvausinvestointeja samaan tapaan kuin kivihiilestä luopumista. Kasvatetaan energiatuen myöntövaltuutta.
• Varmistetaan sähkön siirtohintojen ja niiden korotusten kohtuullisuus ympäri Suomea.
• Pidennetään rakennuksilta ja rakenteilta vaadittua elinkaarta merkittävästi ja siirrytään fossiilisista lähteistä tuotetuista ja ympäristölle haitallisista materiaaleista kestävämpiin vaihtoehtoihin.

Liikenteen ratkaisuissa huomioitava alueelliset tarpeet

Liikenteessä vaadittavat päästövähennykset ovat suuria ja haasteellisia toteuttaa. Riittävän mittaluokan muutos vaatii nopeaa etenemistä sähköistämisessä, merkittäviä panostuksia raideliikenteen lisäämiseen sekä kävelyyn ja pyöräilyyn kannustavan yhdyskuntarakenteen rakentamiseen.

On selvää, että kaikki eivät voi luopua omasta autosta, sillä kaikkialla ei ole tarjolla muuta vaihtoehtoa liikkumiseen. Yksityisautoilun vähentämiseen on potentiaalia etenkin suurissa kaupungeissa ja niiden ympäristössä, jossa julkinen liikenne ja pyöräily ovat toimiva vaihtoehto suurelle osalle autoilusta. Tällä hetkellä valtaosa automatkoista tehdään juuri näillä verrattaen tiiviisti asutuilla alueilla. Siksi autoilua tuleekin vähentää ja autoilun kustannuksia nostaa etenkin kaupungeissa. Tavoitteena on autoilun määrän vähentäminen niihin tilanteisiin, joissa auto on ainoa realistinen kulkutapa.

Pidemmälle suuntautuvat matkat tulisi ohjata mahdollisimman usein maata pitkin tehtäviksi. Ensisijaisesti tämä vaatii rataverkon ja yhteisten lippujärjestelmien huomattavaa kehittämistä EU:n laajuisesti. Hitaampi matkustaminen ja pidempi läsnäolo matkakohteessa voi olla monelle nopeita lentomatkoja mielekkäämpi vaihtoehto, mutta tämä vaatii erityisesti työelämältä enemmän joustavuutta.

Liikenteen päästövähennysten tarve on niin nopeatahtinen ja suuri, ettei muutosta saada aikaan ainoastaan nykyisen laajuisen autokannan vaihtamisella sähkö- tai biokaasuautoihin. Puhtaalla sähköllä tai maatalouden sivuvirroista tuotetulla biokaasulla kulkevakin auto käyttää huomattavasti enemmän energiaa kuin esimerkiksi raideliikenne – pyöräilystä puhumattakaan. Sähköautojen yleistymistä ja latausverkon laajentumista on syytä edistää niin sääntelyn kuin verotukien keinoin, mutta samalla on tunnistettava, että sähköautot ovat vain osa ratkaisua.

Toimenpiteet:

• Otetaan käyttöön lentovero ja ohjataan sen tuotot kaupunkien välisten nopeiden raideyhteyksien kehittämiseen.
• Panostetaan Euroopan laajuisten nopeiden raideyhteyksien ja rajat ylittävien lippujärjestelmien kehittämiseen.
• Kunnostetaan raiteita ja selvitetään pienten juna-asemien uudelleenkäyttöönottoa esimerkiksi lomasesonkien aikana mm. kestävän lähimatkailun mahdollistamiseksi.
• Vähennetään kaupungeissa liikkumisen tarvetta kaavoituksella, joka tähtää tiiviiseen ja joukkoliikenteen järjestämisen kannalta toimivaan yhdyskuntarakenteeseen. Kasvatetaan kävelyn ja pyöräilyn osuutta matkoista.
• Otetaan käyttöön tietulleja tai ruuhkamaksuja suurissa kaupungeissa. Ohjataan ruuhkamaksujen tuotot kevyen- ja julkisen liikenteen rahoittamiseen. Selvitetään mahdollisuutta antaa joukkoliikennelippu tietullin vastineeksi.
• Suositaan sääntelyllä autojen vuokraus- ja jakopalveluita, jotta autoilun tarve voidaan tyydyttää vähäisemmällä automäärällä, nostaa samalla autojen käyttöastetta ja näin pienentää autoilun ympäristöjalanjälkeä. Edistetään autonomista liikennettä.
• Kannustetaan kuntia, taloyhtiöitä ja yrityksiä rakentamaan sähköauton latauspaikkoja.
• Jatketaan sähköauton hankintatukea sekä muuntotukea bensiini- tai dieselkäyttöisen henkilöauton muuttamiseksi biokaasulla tai etanolilla toimivaksi. Otetaan käyttöön romutuspalkkio tietyn ikäisille, tietyn päästöisille autoille.
• Toteutetaan liikenteen maksu- ja verouudistukset niin, että uudistusten kustannusvaikutukset kompensoidaan pienituloisille. Huomioidaan liikenteen alueelliset erot ja luodaan kompensointimalli tasaamaan hinnan korotuksen vaikutuksia.
• Uudistetaan valtion matkustussääntö huomioiden matkustamisen ilmastovaikutukset.
• Muutetaan työmatkojen sekä työmatkavähennysten kilometrikorvaukset kulkumuotoriippumattomiksi. Suositaan vähäpäästöisiä ja päästöttömiä autoja työsuhdeautojen verotuksessa, jotta niitä tulisi myös käytettyjen autojen markkinoille.
• Luovutaan rakentamisen pysäköintinormista ja veloitetaan markkinahinta pysäköinnistä.

Kestävä ruoantuotanto ja maatalous takaavat elämän perusedellytykset

Reilun muutoksen tarve korostuu maataloudessa. Maataloustuottajat kärsivät alhaisista tuottajahinnoista ja heikosta kannattavuudesta. Kestävä ja kannattava ruoantuotanto on tarpeellista ruokaturvan varmistamiseksi sekä maaseutualueiden elinvoiman turvaamiseksi. Tuotantoa tulee ohjata hiilineutraaliin ja kestävään suuntaan, mutta uudistusten kustannukset eivät voi jäädä yksin tuottajien harteille.4

Maatalous voi toimia myös ilmastonmuutoksen ratkaisijana. Kestävät tuotantotavat, kuten hiilinielujen kasvattaminen, vesistövaikutusten vähentäminen, kasvisruuan tuotannon lisääminen ja eläinten hyvinvoinnin turvaaminen on asetettava maatalouspolitiikan prioriteetiksi ja tehtävä tuottajalle aidosti kannattaviksi.

Tuotannon sopeuttamista ympäristönormeihin tulee tukea taloudellisesti sekä tarjota maatalousyrittäjille riittävää koulutusta ja neuvontapalveluja. Ympäristölle kestämätöntä tuotantoa on rajoitettava riittävän tiukalla lainsäädännöllä samalla, kun taloudelliset kannustimet suunnataan kestävään ja kannattavaan tuotantoon.

Maataloustuet tulee jatkossa ohjata turvaamaan maan hiilensidontaa ja kasvukykyä sekä erilaisia ekosysteemipalveluja. Maatalouden toimintamalleja tulee kehittää etenkin luonnon monimuotoisuuden ja eläinten hyvinvoinnin turvaamiseksi, ja tähän on varattava riittävät resurssit.

Toimenpiteet:

• Taataan maatalouden ja ruoantuotannon jatkuvuus ja kehittyminen Suomessa koulutuksen, tutkimuksen ja tuotekehityksen avulla.
• Lisätään resursseja maatalouden kehittämiseen sen ympäristövaikutusten vähentämiseksi. Tunnistetaan luomun merkitys uusien, kestävämpien toimintatapojen kehittämisessä.
• Suunnataan Suomen ja EU:n maataloustuet uudelleen kohti kestävää ja kannattavaa maataloutta. Tämä toteutetaan mm. siirtämällä rahaa suorista hehtaarisidonnaisista ja eläinten määrään sidotuista tuista ekosysteemipalvelujen tukemiseen, uudistamalla ympäristökorvaustukia, kehittämällä eläinten hyvinvointikorvauksia ja mahdollistamalla investointituet myös pienemmille tiloille ja hankkeille.
• Panostetaan tilojen kannattavuuteen ja vähennetään tukiriippuvuutta. Vähennetään tukia asteittain riittävän pitkällä siirtymäajalla aloittaen turkistarhauksen tuista ja muista eläintuotannon kestämättömien tuotantotapojen tuista.
• Lisätään biokaasun tuotantoa esimerkiksi mahdollistamalla biokaasulla tuotetun energian myynti tilan ulkopuolelle sekä lisäämällä biokaasun tuotantoon liittyvää neuvontaa ja koulutusta.
• Huolehditaan maaseudun infrasta ja ylläpidetään maan kasvukuntoa.
• Tuetaan maanviljelyn siirtymää kohti kasvispainotteisempaa tuotantoa esimerkiksi verottamalla eläintuotteiden päästöjä. Veron tulee kohdella neutraalisti kotimaisia ja ulkomaisia tuottajia ja huomioida eläinten hyvinvointi.
• Edistetään kansainvälisesti oikeudenmukaisempaa ja ympäristöystävällisempää ruoantuotantoa, jotta tuottajahinnat, työolosuhteet ja maatalouden ympäristökuorma saadaan kohtuulliselle tasolle kansainvälisesti.

4. AKTIIVINEN KANSALAISUUS REILUSSA JA EKOLOGISESSA YHTEISKUNNASSA

Hyvinvointi rinnastetaan liian usein vain mahdollisuuteen kuluttaa. Hyvinvointiin tarvitaan kuitenkin kohtuullista elintasoa, merkityksellisiä ihmissuhteita, mielekästä toimintaa ja henkistä hyvinvointia. Oleellista on tukea kokonaisvaltaista hyvinvointia.

Hyvinvointivaltiota edelleen kehittämällä huolehditaan siitä, etteivät muutokset muodostu pienituloisille kohtuuttomiksi. On Suomen etu, että kaikki pysyvät mukana muuttuvassa maailmassa. Reilu muutos on muutosta parempaan ja päivitettyyn hyvinvointivaltioon.

Yhteiskunnallinen muutos edellyttää sivistystä: avarakatseisuutta ja kauas katsomista. Sivistykseen kuuluu avoimuus uuden oppimiselle ja kriittisyys yhden totuuden maailmankuvaa kohtaan. Sivistyksen vaaliminen ja tieteellisesti perusteltuun tietoon nojaava päätöksenteko ovat keskeisiä demokraattisen muutoksen edellytyksiä.

Kohtuullinen elintaso etsii keskitietä: kenenkään ei tulisi kärsiä köyhyydestä eikä kuluttaa yli ekologisesti kestävien rajojen. Oikeudenmukaista hyvinvoinnin jakautumista tuetaan hyvinvointi-, terveys-, tulo- ja oppimiseroja kaventamalla.

Kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin panostaminen pitää ennen kaikkea nähdä kauaskantoisena sosiaalisena investointina. Siirtyminen ekologisesti kestävään yhteiskuntaan hyödyttää kaikkia, kun muutos toteutetaan reilusti. Ympäristökriisit osuvat toteutuessaan voimakkaimmin kaikista heikoimmassa asemassa oleviin.

Demokraattisesti ohjatun reilun muutoksen aikaansaaminen vaatii kaikkien panosta ja riittävää sitoutumista yhteiseen hankkeeseen. Elämme maailmassa, jossa luottamusta demokratiaan, asiantuntijoihin ja rakentavaan keskusteluun pyritään aktiivisesti murentamaan. Vihreät haluavat pysäyttää tämän haitallisen kierteen.

Reilu muutos tehdään yhdessä ja se perustuu vahvaan demokratiaan

Haluamme, että kaikilla on luottamus siihen, että heistä ja heidän läheisistään pidetään huolta eikä ketään hylätä. Yhteisvastuuta ja kaikkien osallistumista paremman huomisen rakentamiseen tulee aktiivisesti ruokkia. Vain yhdessä tekemällä ihmiset kääntyvät kohtaamaan ja ratkaisemaan edessään olevat haasteet niiden välttelyn sijaan.

Vahva demokratia edellyttää vuoropuhelua, yhteistoimintaa ja toistemme ymmärtämistä. Se toteutuu politiikalla, joka tukee ihmisten merkityksellisyyden tunnetta yhteiskunnassa ja mukautuu ketterästi muuttuvaan maailmaan. Ihmisten osallisuutta on vahvistettava niin paikallistasolla kuin EU:n laajuisesti. Tämä vaatii avoimuuden ja läpinäkyvyyden lisäämistä sekä osallistuvan budjetoinnin ja kansalaisaloitteen kaltaisten suoran osallistumisen mekanismien vahvistamista.

Toimenpiteet:

• Lisätään kansalaisten suoria vaikuttamismahdollisuuksia. Perustetaan neuvoa-antavia kansalaisraateja ilmastokriisiin vastaamiseksi ja käytetään osallistuvaa budjetointia ratkaisujen löytämiseksi. Edistetään neuvoa antavia kansanäänestyksiä esimerkiksi kunnissa.
• Taataan kansalaisyhteiskunnan toimijoiden resurssit.
• Varmistetaan, että saamelaisilla alkuperäiskansana on päätäntavalta oman alueensa asioihin sekä oikeus maahan ja perinteisiin elinkeinoihin. Suomen on ratifioitava ILO 169 -sopimus saamelaisten oikeuksista.
• Kehitetään saamelaisten roolia maankäytön suunnittelussa saamelaisalueella saamelaiskulttuurin, perinteisten elinkeinojen ja luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi.
• Lisätään koulujen demokratiakasvatusta ja yhteiskunnallisen vaikuttamisen opetusta ja varmistetaan oppilas- ja opiskelijakuntatoiminnan resurssit.
• Vahvistetaan nuorten kuulemisvelvoitetta päätöksenteossa. Lasketaan kansalaisaloitteen ikäraja sekä äänioikeuden ja vaalikelpoisuuden ikäraja kaikissa vaaleissa 16 vuoteen.
• Vahvistetaan kansanedustajien ja ministerien dialogia oikeudenmukaisen ekologisen siirtymän tarpeesta ja toimista. Varmistetaan, että reilu muutos on ylivaalikautinen ja poikkihallinnollinen projekti, johon päättäjät yli puoluerajojen voivat sitoutua.
• Vahvistetaan demokraattisesti valitun europarlamentin valtaa EU-päätöksenteossa. Lisätään määräenemmistöpäätöksentekoa jäsenmaiden välisessä päätöksenteossa ja parannetaan EU-päätöksenteon läpinäkyvyyttä.

Tiede ja tutkimus reilun muutoksen tukena

Tieteellä on keskeinen rooli yhteiskuntaamme ja elinympäristöämme uhkaavien ja monitahoisten ilmiöiden ymmärtämisessä. Tieteen ja tutkimuksen tarjoamat uudet ratkaisut mahdollistavat ilmastokriisin, luonnonvarojen ylikulutuksen ja biodiversiteettikadon ratkaisemisen.

Tiede, koulutus ja tutkimus ovat välttämättömiä paitsi uuden teknologian myös sosiaalisten innovaatioiden, yhteiskuntajärjestelmämme ja itseymmärryksemme kehittämisessä.

Koulutus ja tutkimus ovat keskeisiä reilun muutoksen ajureita. On parannettava itseohjautuvan tieteen toimintaedellytyksiä, mutta myös rahoitettava eksistentiaalisia uhkia, reilua muutosta ja vihreitä teknologioita tutkivia hankkeita.

Toimenpiteet:

• Varmistetaan yliopistojen ja korkeakoulujen rahoitus ja mahdollisuus korkeatasoiseen tieteelliseen tutkimukseen ja siihen perustuvaan koulutukseen eri puolilla Suomea.
• Taataan tutkijoille riittävät resurssit pitkäjänteiseen perustutkimukseen.
• Panostetaan tutkimuksen yhteiskunnalliseen vaikuttavuuteen. Tuodaan tutkimus lähemmäs päättäjiä ja kansalaisia panostamalla tiedeviestintään sekä muuhun tiedettä popularisoivaan toimintaan, kuten avoimiin tiedetapahtumiin ja jatkuvaan oppimiseen.
• Kasvatetaan tutkimus-, kehitys- ja innovaatiorahoitusta kohti Tutkimus- ja innovaationeuvoston suosittamaa neljän prosentin BKT-osuutta vuoteen 2030 mennessä. Siirretään yritystukia ympäristölle haitallisista tuista tki-tukiin, ja panostetaan reilun muutoksen kannalta keskeisiin haasteisiin ja aloihin.
• Tuetaan kansainvälistä tutkimusyhteistyötä takaamalla yhteistyön resurssit.

Ajattelun, kulttuurin ja elämäntavan vapautuminen ylikulutuksen ja fossiilitalouden kahleista

Elämme yli planeettamme kantokyvyn rajojen, koska olemme tottuneet elämään niin. Tästä voidaan myös oppia pois. On siirryttävä kulttuuriin, jossa ympäristön ja muunlajisten eläinten hyvinvointi nähdään välttämättömänä ihmisen olemassaololle, ihminen nähdään osana luontoa ja luontoa kunnioitetaan itsessään arvokkaana asiana. Tämä vaatii kestävyyden ottamista entistä vahvemmin läpileikkaavaksi teemaksi kaikessa kasvatuksessa ja koulutuksessa.

Ylikulutuksen hillitseminen vaatii yhteiskunnan rakenteellisten muutosten lisäksi kulttuurin muutosta. Kulutuskulttuurin jälkeisessä ajassa meidän on löydettävä elämäämme enemmän sisältöä ja merkitystä muista asioista. Toisista huolehtimisen, kulttuurin, taiteen, sivistyksen ja oppimisen merkitys kasvaa. Samalla meillä on mahdollisuus edistää hitaampaa elämää, mielenterveyttä ja jaksamista. Huomio on käännettävä materiaalisesta kasvusta yhteiskuntamme henkiseen kasvuun.

Toimenpiteet:

• Tuodaan kestävyys, ympäristötietoisuus ja ekososiaalinen sivistys läpileikkaavaksi teemaksi kaikkeen koulutukseen. Tuetaan esimerkiksi Liikkuva koulu- ja SYKLIn (Suomen ympäristöopiston) Ulkoluokka -oppimista kouluissa toiminnallisina terveyteen ja liikkumiseen ohjaavina opiskelumuotoina.
• Kehitetään yleissivistävien sisältöjen sekä taito- ja taideaineiden roolia koulutuksessa. Vahvistetaan esimerkiksi ammatillisen koulutuksen yhteisten tutkinnon osien asemaa ja varmistetaan ammatillisen tutkinnon suorittaneiden jatko-opintokelpoisuus.
• Varmistetaan taiteen, kulttuuripalvelujen ja vapaan sivistystyön riittävä tuki valtion ja kuntien budjeteista.
• Edistetään kulttuuripalvelujen alueellista saavutettavuutta ja laajennetaan maksuttomien kulttuuripalveluiden tarjontaa.
• Vahvistetaan asuinalueiden, kaupunginosien ja kylien yhteisöllisyyttä taiteen, liikunnan, harrastamisen ja kirjastotoiminnan avulla. Tuetaan kulttuuria edistäviä hankkeita niin Suomessa, Pohjoismaissa kuin myös Euroopan laajuisesti.
• Suojellaan arvokkaita kulttuuri- ja luonnonympäristöjä Suomessa ja ympäri maailman.

 

1. Tilastokeskus: Suomen kasvihuonekaasupäästöt 1990-2017

2. Vihreät on aikaisemmin ehdottanut louhintaveroa osana kaivoslain kokonaisuudistusta (2018). Vuoden 2019 Tulevaisuusbudjetissa sen tuotoksi arvioitiin 20 miljoonaa euroa. Samassa vaihtoehtobudjetissa arvioitiin lentoveron tuotoksi 100 miljoonaa euroa.

3. Näitä on käsitelty tarkemmin esimerkiksi Vihreiden vuoden 2019 Tulevaisuusbudjetissa.

4. Vihreiden maatalouslinjoja on käsitelty laajemmin Maatalouspoliittisessa ohjelmassa (2018).

11 - Reilut säännöt kestävälle yritystoi­min­nalle

Vihreän eduskun­ta­ryhmän elinkei­no­po­liit­tiset linjaukset

Julkaistu kesäkuussa 2020

Suomi on kulkenut pitkän tien maatalousvaltaisesta yhteiskunnasta jälkiteolliseksi informaatioyhteiskunnaksi, jossa palvelut työllistävät suurimman osan ihmisistä. Tänään yli 70 prosenttia suomalaisista saa elantonsa julkisista tai yksityisistä palveluista. Valtion tehtävä ei ole suosia yhtä toimialaa toisen kustannuksella, vaan sen pitää antaa elinkeinojen uudistua maailman mukana. Uusi voi olla yhtä hyvää – tai parempaakin – kuin vanha.

Suomessa on edelleen myös perinteistä teollisuutta, joka kuluttaa runsaasti luonnonvaroja ja energiaa. On meidän tehtävämme huolehtia siitä, että suomalainen teollisuus vihertyy ensimmäisten joukossa ja pääsee sen ansiosta myymään kestäviä tuotteita myös globaaleilla markkinoilla. Sama koskee suomalaista maataloutta, jolla on hyvät edellytykset olla koko Euroopan eettisintä ja kestävintä, jos vain uskallamme uudistua.

Elinkeinojen kehittyminen ei ole nollasummapeliä. Vihreä talous ja kunnianhimoinen ympäristö- ja ilmastopolitiikka synnyttävät enemmän työpaikkoja kuin hävittävät. On kuitenkin yksittäisiä aloja, joilla murrosvaihe olisi kivulias ilman tukea. Jotta muutos on reilu kaikille, meidän pitää vastuullisella elinkeinopolitiikalla varmistaa, että uusia mahdollisuuksia syntyy aivan jokaiselle.

Valtion tärkein elinkeinopoliittinen väline on osaaminen. Panostamalla osaamiseen olemme nousseet köyhyydestä tähän vaurauteen, josta nyt nautimme. Panostukset osaamiseen ovat myös paras mahdollinen sijoituksemme tulevaisuuteen.

Meillä on vielä matkaa siihen, että osaisimme hyödyntää luonnonvaroja kestävällä tavalla, toimisimme ilmastonmuutoksen asettamissa rajoissa ja jokaisessa yhteydessä kunnioittaisimme ihmisten perus- ja ihmisoikeuksia. Tässä ovat vihreät askeleet, joilla pääsemme oikeaan suuntaan.

Elinkei­no­po­li­tiikan reunaeh­dot, lähtökohdat ja tavoitetila

Valtio on elinkeinopolitiikassa paljon vartijana. Se luo – yhdessä EU:n kanssa – isolta osin toimintaympäristön, jossa yritykset syntyvät, toimivat, kasvavat ja kilpailevat. Vihreästä näkökulmasta elinkeinopolitiikan ohjauksessa tulee huolehtia erityisesti siitä, että seuraavat reunaehdot ja lähtökohdat täyttyvät:

• varmistetaan yritystoiminnan reunaehtojen kestävyys niin, että toiminta niin Suomessa kuin maailmalla tapahtuu ilmaston ja luonnon kantokyvyn rajoissa.
• kaikissa oloissa turvataan ihmis- ja perusoikeuksien toteutuminen ja samoin alkuperäiskansojen oikeuksia kunnioitetaan niin Suomessa kuin maailmalla toimittaessa
• vaalitaan sukupolvien välistä oikeudenmukaisuutta niin, että meidän sukupolvemme ei vie seuraavilta mahdollisuutta harjoittaa kestävää taloutta.
• pidetään huolta siitä, että talouden toimintaympäristö on erilaisille toimijoille reilu niin, että kaikenlaisilla yrityksillä on aidosti mahdollisuudet pärjätä yritysten keskinäisessä kilpailussa.
• suhteessa toisiin maihin toimitaan reilun kilpailun hengessä, kilpaillaan globaaleilla markkinoilla tehokkuudella, osaamisella ja luovuudella – ei suojelemalla väärin perustein omaa tuotantoa.
• varmistetaan että siirtymä kestävään elinkeinopolitiikkaan toteutuu reilun muutoksen periaatteita kunnioittaen
• elinkeinopolitiikka on toimialaneutraalia ellei ole avointa ja perusteltua syytä poiketa tästä periaatteesta

Valtio vaikuttaa elinkeinopolitiikan sisältöön mm. sääntelyn, verotuksen ja tukien kautta. Vihreiden mielestä tämän elinkeinopoliittisen ohjauksen tavoitteena tulisi olla:

• kestävää ja vastuullista yritystoimintaa, joka osaltaan auttaa maailmaa ratkomaan globaaleja ongelmia kuten ilmastonmuutosta tai eriarvoistumista.
• vahvasti osaamiseen nojaava talous, joka pärjää kansainvälisessä kilpailussa nimenomaan korkealla osaamisella ja tuomalla markkinoille uusia innovaatioita.
• tehokas, uudistuva ja muutoskykyinen talous, joka kykenee elämään ajassa ja suuntaamaan voimavaroja uudelleen sinne, missä niitä kulloinkin eniten tarvitaan.
• monipuolinen elinkeinorakenne, joka kestää hyvin erilaisia suhdanteita tai kriisejä ja tuo sitä kautta talouteen vakautta.
• toimintaa, joka tuottaa korkean työllisyyden ja joka tuottaa hyvinvointia laajasti koko yhteiskunnalle.

Askeleita kestävään ja reiluun elinkei­no­po­li­tiikkaan

Elinkeinopolitiikaksi ymmärretään tässä laajasti ne toimet, joilla vaikutetaan yritysten toimintaan joko suoraan tai epäsuorasti. Yhteiskunta vaikuttaa yrityksiin ja koko elinkeinorakenteen kehittymiseen suoraan verottamalla, tukemalla tai omistamalla yrityksiä tai epäsuoremmin esimerkiksi kouluttamalla työvoimaa ja sääntelemällä työmarkkinoiden toimintaa ja luonnonvarojen käyttöä. Perusteiden pitäisi kuitenkin aina olla selvästi sanotut.

Vahvistetaan talouden perustaa panostamalla osaamiseen. Osaamisen vahvistaminen on paras tapa kasvattaa tuottavuutta ja huolehtia Suomen menestymisestä kansainvälisessä kilpailussa pitkällä aikavälillä.

• Turvataan osaavan työvoiman saaminen. Poistetaan työvoiman saatavuusharkinta. Pidennetään opintietä alusta ja lopusta: Tehdään esiopetuksesta kaksivuotista ja tavoitellaan siinä täyttä osallisuutta.
• Varmistetaan vähintään toisen asteen koulutus jokaiselle nuorelle.
• Nostetaan koulutuksen keskeiseksi tavoitteeksi se, että ihmiset saavat valmiudet jatkuvaan oppimiseen. Jatkuvalla oppimisella taataan työvoiman osaamisen päivittyminen ja ihmisten pärjääminen muuttuvilla työmarkkinoilla.
• Vahvistetaan talouden kykyä uudistua kasvattamalla tki-rahoituksen osuutta 4 %:iin bruttokansantuotteesta.
• Suunnataan julkista tki-rahaa sekä perustutkimuksen että soveltavaan tki-toimintaan ja erityisesti:
  • ilmastonmuutoksen torjuntaan tähtäävään yritystoimintaan
  • talouden uudistamiseen ilmaston kannalta kestävämmälle pohjalle
  • myös pienille kasvuhakuisille yrityksille
• Arvioidaan tukien vaikuttavuutta säännöllisin väliajoin.
• Vauhditetaan uudistumista laatimalla mm. cleantech-strategia ja biotalousstrategia.

Asetetaan ilmastopolitiikalle kunnianhimoiset pitkän aikavälin tavoitteet, jotta toimijat osaavat ennakoida tulevaa ja otetaan käyttöön riittävät keinot asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi.

• Globaalisti tavoitteena on pysäyttää ilmaston lämpeneminen 1,5 asteeseen.
• Suomessa tavoitellaan hiilineutraaliutta vuoteen 2035 mennessä.
• Asetetaan EU:n tavoitteeksi hiilineutraalius vuoteen 2040 mennessä.

Elinkeinopolitiikkaan vaikuttavien ilmastotoimien kirjo on laaja, mutta lähtökohtana on asettaa päästöille riittävän korkea hinta, jotta päästöt vähenemään asetetussa aikataulussa. Alla on muutamia keskeisiä keinoja, jotka vaikuttavat yritysten toimintaan.

• Vähennetään päästöjä mm. kiristämällä EU:n päästökauppaa ja asettamalla taakanjakosektorille päästövähennystavoitteet.
• Otetaan tarvittaessa käyttöön hiilitulli, jolla kannustetaan myös muita maita osallistumaan kansainvälisiin ilmastosopimuksiin.
• Luodaan ympäristön kannalta korkeatasoista sääntelyä ja tuotestandardeja, jotka kannustavat tuottamaan kestäviä ja korjattavia tuotteita, joilla on pieni hiilijalanjälki. Varmistetaan, että myös sisämarkkinoille tuotavat tuotteet ovat standardien mukaisia.
• Kannustetaan kuluttajia valitsemaan ympäristöystävällisiä tuotteita palveluita mm. informaatio-ohjauksella ja taloudellisin kannustimin. Tavoitteena tulee olla, että ilmastoystävällinen valinta on aina taloudellisesti houkuttavampi.
• Käytetään julkisia hankintoja vauhdittamaan ilmastoystävällisiä ratkaisuja.

Laaditaan verotukseen pitkän aikavälin tiekartta, joka kertoo toimijoille uudistusten suunnasta. Siirretään verotuksen painopistettä ansiotulojen verottamisesta mm. ympäristöhaittojen, varallisuuden ja kuluttamisen verottamiseen. Vahvistetaan myös verotuksen keinoin saastuttaja maksaa -periaattetta.

• Kiristetään pääomien ja varallisuuden verotusta (pääomatulot, kevyesti verotetut osingot, kiinteistöt) .
• Otetaan käyttöön kiertotaloutta tukevia veroja kuten louhintavero ja muovivero.
• Yhtenäistetään kulutuksen verotusta ja otetaan käyttöön haittaveroja kuten lentovero ja lihavero
• Korotetaan lämmityspolttoaineiden verotusta ja tuetaan samalla öljylämmityksestä luopujia.
• Sidotaan energiaverotus kuluttajahintaindeksiin, jotta sen säilyy myös inflaation noustessa.

Leikataan ympäristölle haitallisia ja/tai tehottomia yritystukia. Suunnataan tukia osittain uudelleen vaikuttavampiin tukiin, erityisesti tutkimus- ja kehitystyöhön.

• Laaditaan suunnitelma fossiilisten polttoaineiden verotukien alasajolle
  • laskennallisesti ao verotukien arvo on miljardin luokkaa
  • verotukia saavat diesel, kevyt polttoöljy ja turve
  • dieselin verotuen pienentyessä myös ajoneuvoveroon sisältyvää käyttövoimaveroa tulee pienentää
• Lakkautetaan päästökauppakompensaatio vuonna 2021 (100 milj.)
• Palautetaan kaivokset takaisin korkeampaan sähköveroluokkaan (n. 20 milj.)
• Poistetaan öljyn osuus maatalouden energiaverojen palautuksista
• Kiristetään listaamattomien yritysten osinkojen verotusta (verotuotto vajaat 300 milj. jos kiristetään VM:n asiantuntijatyöryhmän ehdottamalla tavalla)
• Leikataan viihdemerenkulun tukia (20 mil., vsi-työryhmä)
• Lakkautetaan metsävähennys (n. 20 mlj.)
• Rajataan yrittäjävähennystä (n. 20 milj., vsi-työryhmä)
• Uudistetaan maatalouden ympäristölle haitalliset tuet kestävämmälle pohjalle (mm. Kemera)

Pidetään huolta yhteisestä omaisuudestamme: varmistetaan mineraalien ja metsien kestävä hyödyntäminen

• Korjataan kaivoslainsäädäntö: Säästetään arvokkaat luonnonsuojelualueet ja vesistöt kaivostoiminnalta, minimoidaan toiminnan riskit ympäristölle ja huolehditaan myös muiden elinkeinojen mahdollisuudesta menestyä.
• Otetaan käyttöön louhintavero, jolla varmistetaan että saamme reilun korvauksen yhteisen omaisuutemme myymisestä.​
• Asetetaan valtion maille ja turvepohjaisille maille avohakkuukielto.
• Kaikkia yksityisiä metsänomistajia kannustetaan jatkuvapeitteiseen kasvatukseen lisäämällä tietoisuutta eri hakkuumenetelmistä, niiden hyödyistä ja haitoista sekä uudistamalla Kemera-tuet tukemaan jatkuvapeitteistä kasvatusta.
• Korjataan metsälaki niin, että sen lähtökohtana on ilmastonmuutokseen sopeutuminen ja luonnon monimuotoisuuden vahvistaminen.
• Minimoidaan teollisuuden vesistövaikutukset vaatimalla korkeaa ympäristönsuojelun tasoa ja vähennetään metsä- ja maatalouden vesistöpäästöjä.
• Vauhditetaan kiertotaloutta ja vähennetään neitseellisten raaka-aineiden käyttöä. Vahvistetaan saastuttaja maksaa -periaatetta.
• Siirretään tuotteiden valmistamisen ja hävittämisen ympäristövaikutuksia nykyistä suuremmassa määrin tuotteiden valmistajille.
• Edistetään esimerkiksi kulutustavaroiden ja elektroniikkalaitteiden pidempiä takuuaikoja, korjattavuutta ja päivitettävyyttä.
• Kaivosteollisuus ja louhinta ovat kansainvälisen luontopanelin mukaan neljänneski merkittävin syy luonnon monimuotoisuuden katoamiselle: Edistetään vaihtoehtoja lisääntyvälle louhinnalle ja kestävämpien raaka-aineiden käytön kehittämistä, kuten suola-akkuja
• Luonnonvarojen käytön kannalta keskeisille toimialoille laaditaan kiertotalouden toimenpidesuunnitelmat. Niissä mm. selvitetään, millä toimialoilla voitaisiin edellyttää kierrätysraaka-aineiden käyttöä nykyistä enemmän ja asetetaan konkreettiset tavoitteet neitseellisen raaka-aineen käytölle.
• Vauhditetaan kiertotaloutta ottamalla käyttöön mm. louhintavero ja muovivero.

Valtion omistajaohjauksessa ja sijoittamisessa noudatetaan kestäviä ja eettisiä periaatteita ja keskitytään strategisesti tärkeisiin omistuksiin.

• Kannustetaan valtion omistamia yhtiöitä toimimaan edelläkävijänä tasa-arvossa ja ihmisoikeuksien kunnioittamisessa. Yhtiöiltä tulee odottaa konkreettisia tavoitteita ja selkeitä strategioita.
• Ohjataan valtion omistamia yrityksiä toimimaan Pariisin ilmastosopimuksen tavoitteiden mukaisesti ja kohta valmistuvaa YK:n biodiversiteetti- ja mertensuojelusopimusta kunnioittaen.
• Edistetään ympäristölle erityisen haitallisen liiketoiminnan (esimerkiksi turve, lentäminen, öljynjalostus) rakenteellisia muutoksia kestävämmälle pohjalle, tarvittaessa koko liiketoiminnan luonnetta muuttaen. Tällaiset muutostarpeet voivat itsessään muodostaa strategisen intressin.
• Ei-strategisesta omaisuudesta voidaan perustelluista syistä myös luopua.

Vahvistetaan yritysten yhteiskunnallista vastuuta.

• Säädetään EU:n laajuinen yritysvastuulaki, joka ulottaa vastuun koko globaaliin tuotantoketjuun. Näytetään esimerkkiä säätämällä kansallinen yritysvastuulaki.

Harjoitetaan lähtökohdiltaan toimialaneutraalia elinkeinopolitiikkaa. Pidetään yritysten pelikenttä reiluna ja annetaan kaikille samat mahdollisuudet menestyä. Ei suosita olemassa olevia yrityksiä syntyvien tai isoja yrityksiä pienten kustannuksella.

• Kitketään harmaata taloutta niin ettei verojen kiertämisestä ole mahdollisuutta saada kilpailuetua.
• Estetään kansainvälisten yritysten mahdollisuudet vältellä veroja konsernin sisäisin järjestelyin.
• Turvataan kilpailu- ja kuluttajaviraston (KKV) riittävät resurssit ja vahvistetaan viraston mahdollisuuksia puuttua epäreiluun kilpailuun esimerkiksi antamalle virastolle otto-oikeus puuttua harkinnan mukaan yrityskauppoihin, jotka voivat haitata markkinoiden toimintaa.
• Mahdollistetaan myös pienempien yritysten osallistuminen julkisiin hankintoihin mm. pilkkomalla laajoja hankintoja pienempiin osiin. Vahvistetaan ostajien osaamista.
• Puretaan tarpeettomasti kilpailua rajoittavaa sääntelyä. Varmistetaan kilpailua avattaessa, että todelliset markkinat ovat olemassa eikä kansalaisten mahdollisuus saada palveluja vaarannu.
• Mahdollistetaan jakamistalouden kehittyminen lainsäädännöllä huomioiden työntekijöiden oikeudet ja yritysten reilun kilpailun pelisäännöt.

Harjoitetaan reilua ja vastuullista kauppapolitiikkaa muiden maiden kanssa.

• Suojataan omaa toimintaa vain hyvin perustelluista syistä (puolustus, huoltovarmuus, strategisesti tärkeät toimialat)
• Edistetään kunnianhimoista ilmasto-, ympäristö- ja ihmisoikeuspolitiikkaa kauppasopimusten kautta.
• Turvataan valtioiden mahdollisuudet harjoittaa kunnianhimoista ilmasto – ja ympäristöpolitiikkaa. Varmistetaan etteivät esimerkiksi kauppasopimuksten investointien suojalausekeet ole tätä estämässä.

Tuetaan kotimaisen teollisuuden vihertymistä.

• Tuetaan kehitystyötä, joka tähtää esimerkiksi kiertotalouden vahvistumiseen, energiatehokkuuden parantamiseen, kestävämpien tuotteiden vamistukseen tai jalostusarvon nostamiseen.
• Pidetään kiinni ympäristön kannalta korkeista standardeista ja luodaan sitä kautta kannustimia tuottaa ja kehittää ympäristön kannalta parhaita tuotteita tai palveluita.
• Samalla kun lakkautetaan teollisuuden energiaverojen palautukset, alennetaan teollisuuden sähkön verotusta ja tuetaan teollisuuden energiatehokkuutta parantavia hankkeita.
• Otetaan elinkeinoelämän vähähiilisyystiekartat osaksi ilmastopolitiikan toteutusta. Varmistetaan valtion ja elinkeinoelämän yhteistyönä, että tiekartoissa tunnistetut tavoitteet ja toimet toteutuvat.

Kehitetään suomalaisesta maataloudesta Euroopan eettisintä ja kestävintä. Pidetään huolta eläinten hyvinvoinnista.

• Uudistetaan koko maatalouden tukijärjestelmä niin, että se ohjaa kohti kestävämpää ja kannattavampaa maataloutta. Panostetaan tilojen kannattavuuteen ja vähennetään tukiriippuvuutta.
• Edistetään kotimaisen, kestävän ja kasvispohjaisen ruoan osuutta ruokavaliossa.
• Tuetaan ravinteiden kierrätyksessä uusia innovatiivisia keinoja ja biokaasun tuotantoa
• Uudistetaan eläinsuojelulaki ja turvataan tuotantoeläinten hyvinvointi.
• Lakkautetaan investointituet, jotka ovat ristiriidassa eläinten oikeuksien kanssa (esim. parsinavetat)
• Kielletään turkistarhaus siirtymäajalla ja edistetään tarhaajien siirtymistä muille aloille erillisellä muutostuella.

12 - Tietopoliittinen ohjelma

Vihreät De Gröna

Hyväksytty valtuuskunnan kokouksessa 16.5.2021

IHMISLÄHTÖINEN JA KESTÄVÄ DIGITALISAATIO

VIHREIDEN TIETOPOLIITTINEN OHJELMA 2021

Sisällysluettelo

JOHDANTO
TIETOPOLITIIKAN AIKA
PARHAALLA TIEDOLLA REILUUN MUUTOKSEEN
IHMISLÄHTÖISET JULKISET PALVELUT
DIGITAALINEN TASA-ARVO JA YHDENVERTAISUUS
TURVALLINEN DIGITAALINEN ELÄMÄ
LAADUKKAAN ETÄTEKEMISEN EDELLÄKÄVIJÄ
DIGITAALINEN IDENTITEETTI JA OMADATA
HYVINVOINTIA TERVEESTÄ ALUSTATALOUDESTA
EETTISESTI KESTÄVÄ TEKOÄLY JA ROBOTIIKKA
DIGITALISAATION YMPÄRISTÖVAIKUTUKSET

JOHDANTO

Digitalisaatio vaikuttaa meihin joka päivä. Se muokkaa yhteiskuntaa nopeasti ja laajasti yhtä aikaa ympäristökriisin, kaupungistumisen, globalisaation sekä väestön vanhenemisen ja moninaistumisen rinnalla. Vahvalla uudella politiikalla varmistetaan, että digitalisaatioon liittyvien muutosten vaikutukset ovat ihmisten ja ympäristön kannalta myönteisiä.

Me vihreät haluamme tukea ihmislähtöistä digitalisaatiota ja vakiinnuttaa tietopolitiikan uudeksi politiikkalohkoksi. Siinä missä edellisen sadan vuoden aikana Suomeen on luotu nykyisen hyvinvointimme perustaksi työlainsäädännön, peruskoulun ja neuvoloiden kaltaisia instituutioita, on tulevien vuosikymmenten aikana kehitettävä vastaavan tasoisia yhteiskunnallisia ratkaisuja ja ajantasaista lainsäädäntöä tukemaan ja turvaamaan digitalisoituvaa elämää.

Tietopolitiikan ekologisesti kestävä selkäranka on digitalisaation ympäristövaikutusten tunnistaminen ja tunnustaminen. Tietopolitiikka mahdollistaa digitalisaation ohjaamisen ja sen vaikutusten huomioimisen päätöksenteossa siten, että sillä rakennetaan parempaa huomista ihmisille ja maapallolle.

Tässä tietopoliittisessa ohjelmassa hahmotellaan vihreän ihmislähtöisen digitalisaation tavoitteet, joissa digitaalisia ratkaisuja hyödynnetään yhteiskunnassa ketterästi ja luovasti kansalaisten tiedollisia oikeuksia, turvallisuutta ja osaamista sekä demokratiaa vahvistaen. Vaikka digitalisaatio määrittää yhä kokonaisvaltaisemmin yhteiskunnan ja ihmisten elämän eri osa-alueita, on yhteiskunnassa pidettävä kiinni keskeisistä perusoikeuksista, laeista ja periaatteista. Näihin kuuluvat tasa-arvo, yhdenvertaisuus, oikeudenmukaisuus, syrjimättömyys, oikeusturva, tietosuoja, tuoteturvallisuus, ihmisten itsemääräämisoikeus, yritysten vapaa kilpailu, kuluttajansuoja, hyvä hallinto, demokratia, yksityisyys ja sananvapaus.

Laajempi taustoitus tässä ohjelmassa esitettyihin tavoitteisiin on julkaistu ajatuspaja Vision kautta: https://ajatuspajavisio.fi/julkaisut/tietopolitiikka-taustaselvitys/

TIETOPOLITIIKAN AIKA

Haluamme vakiinnuttaa tietopolitiikan uudeksi politiikkalohkoksi, jolla ohjataan digitalisoituvaa yhteiskuntaa ihmislähtöiseksi ja kestäväksi.

Vastaavalla tavalla kuin ympäristöpolitiikka muodostui omaksi politiikkalohkokseen vihreän liikkeen alkuaikoina, tarvitaan digitalisaation, ennakoimattomien kriisien ja demokratiaa horjuttavan disinformaation aikana kestävää, yli hallituskausien ulottuvaa tietopolitiikkaa. Valtioneuvoston tietopoliittisen selonteon mukaisesti tietopolitiikasta on muodostettava uusi politiikkalohko.

Tietopolitiikan sisällöt ovat poliittisessa keskustelussa vasta hahmottumassa ja osin samoista asioista puhutaan eri käsitteillä, kuten datatalous, teknologiapolitiikka ja digitalisaatio. Tietopolitiikkaan tulee luoda yhteistä kieltä ja sen sisältöjä tulee jäsentää parlamentaarisesti, hallinnonalojen ja yhteiskunnallisten toimijoiden yhteistyönä. Uusi politiikkalohko syntyy systeemisenä muutoksena eri toimijoiden vuorovaikutuksesta. Sisältöjen jäsentämisen ohella on kyettävä uudistamaan rakenteita sellaisiksi, että ne mahdollistavat hyvän tietopolitiikan toteuttamisen. Tietopolitiikka on tulevaisuuteen suuntautuvaa ja liittyy kaikkiin yhteiskunnan aloihin.

Tietopolitiikkaan keskittyvä ministeriö ja valiokunta

Tietopolitiikka tarvitsee vastuuministerin ja oman ministeriön. Perustettavan ministeriön tulee olla uudenlainen verkostomainen toimija, joka tukee ja johtaa tietopolitiikan suunnittelua ja toimeenpanoa yhdessä kaikkien hallinnonalojen kanssa. Ministeriö on mahdollista toteuttaa kohtuullisin kustannuksin siirtämällä sen käyttöön virkajärjestelyin digitalisaation ja tietoasioiden parissa nykyisissä ministeriöissä ja niiden alaisissa laitoksissa toimivia henkilöitä. Näillä virkahenkilöillä voidaan tietoisesti säilyttää linkitys aiempiin ministeriöihin ja hallinnonaloihin, jolloin eri toimialojen ymmärrys säilyy ja tiedonkulku on sujuvaa.

Eduskuntaan tulee muodostaa tietopolitiikkaan keskittyvä tietoasiainvaliokunta, joka tukee muiden valiokuntien työtä ja jäsentää muutoin hajanaista tietopoliittista näkemystä lainsäädännön eduskuntakäsittelyssä. Myös tulevaisuusvaliokunnan roolin laajentaminen tulevaisuus- ja tietopoliittiseksi valiokunnaksi voisi palvella samaa päämäärää.

Tavoitteet:

• Perustetaan moderni verkostomaisesti toimiva ministeriö tietopolitiikan hallintorajat ylittävään johtamiseen ja koordinointiin.
• Nimitetään hallitukseen tietopolitiikasta vastaava ministeri, jonka tehtävänä on ohjata tietopolitiikkaa.
• Muodostetaan eduskuntaan tietopolitiikkaan erikoistunut lausuntovaliokunta, esimerkiksi yhdistetty tulevaisuus- ja tietoasiainvaliokunta, jonka vastuulla on tukea muita valiokuntia tarkastelemalla lakialoitteita tietopoliitiikan näkökulmasta.

Tietoa koskeva lainsäädäntö ajan tasalle

Tietoa koskevalla lainsäädännöllä suojataan ja edistetään tiedon avoimuutta ja julkisuutta, tiedollisia oikeuksia, yksityisyyttä ja luotettavan, todistusvoimaisen tiedon saatavuutta, eheyttä ja säilymistä.

Tietolainsäädäntöä on paljon lähtien perustuslaista, julkisuuslaista, sananvapauslaista, tiedonhallintalaista, arkistolaista, EU:n yleisestä tietosuoja-asetuksesta (GDPR) ja tekijänoikeuslaista. Lisäksi erityislainsäädäntöä on runsaasti. EU-sääntely ja kansainväliset sopimukset määrittävät suurta osaa tietolainsäädäntöä.

Digitaalisen tiedon mahdollisuuksia ja riskejä globaalissa toimintaympäristössä on vaikea ennakoida lainsäädännössä. Nykyinen tietolainsäädäntö on pirstaleinen, vaikeaselkoinen ja terminologialtaan epäyhtenäinen. Tämä vaikeuttaa lakien toimeenpanoa ja noudattamista, sekä hidastaa uusien liiketoimintamallien kehittämistä. Lainsäädäntöä tulee kehittää siten, että yleislakeihin perustuen saadaan vakiinnutettua hyvät ja kestävät toimintatavat tiedon hallintaan ja hyödyntämiseen.

Tavoitteet:

• Arvioidaan tietolainsäädännön eettisyyttä, oikeudenmukaisuutta, yhteentoimivuutta ja vaikuttavuutta kokonaisuutena hallituskausittain päivitettävään lainsäädäntöohjelmaan.
• Tehdään lainsäädännöstä ymmärrettävää ja yhteentoimivaa. Lainsäädännön valmistelussa on käytettävä kielenhuollon ja terminologian asiantuntemusta.
• Laajennetaan tietosuojavaltuutetun toimiston roolia ja rahoitusta tietovaltuutetun toimistoksi, joka olisi kansallinen neuvonta- ja valvontaviranomainen sekä tietosuojalainsäädännön että julkisuuslainsäädännön osalta.

PARHAALLA TIEDOLLA REILUUN MUUTOKSEEN

Edellytämme luotettavaa ja avointa tietopohjaa sekä tiedon monipuolista hyödyntämistä reilun muutoksen tavoitteiden saavuttamiseksi.

Reiluun muutokseen kuuluu avoin, monimuotoinen, eettinen, perusoikeuksia kunnioittava tietokulttuuri, joka mahdollistaa parhaan tiedon hyödyntämisen päätöksenteossa, tutkimuksessa ja tuotekehityksessä, oppimisessa, palveluissa ja kaikessa toiminnassa. Tietovarannot ovat yhteiskunnan toimivuuden, päätöksenteon, demokraattisen digitalisaation ja palvelujen perusta. Hyvälaatuiset ja monipuoliset yhteiskunnan tietovarannot ja tiedon avoin saatavuus on turvattava. Julkisesti rahoitetun tiedon tulee olla, tietosuoja ja muut perustellut rajoitukset huomioiden, mahdollisimman laajasti niin kansalaisten, järjestöjen, yritysten, julkisen hallinnon, tutkijoiden kuin mediankin hyödynnettävissä.

Digitaalinen verkkoympäristö tarjoaa ennennäkemättömät mahdollisuudet tiedon monipuoliseen yhdistämiseen, hyödyntämiseen, ja jakamiseen. Samassa verkkoympäristössä leviää kuitenkin harhaanjohtavaa sisältöä ja eriytyneet informaatiokuplat kaventavat ihmisten näkemystä maailmasta. Seurauksena on yhteiskunnallisen keskustelun rapautumista ja ennakkoasenteiden kiristymistä toisella tavoin ajattelevia kohtaan. Myös tahattomasti väärä, vanhentunut tai vinoutunut, esimerkiksi sukupuolittunut, tieto heikentää toiminnan ja päätöksenteon tietopohjaa. Tekoälyn käytössä vinoutuneet tietoaineistot ovat erityisen suuri riski.

Tiedon avoimuus ja hyödyntäminen

Julkishallinnossa avoin data parantaa läpinäkyvyyttä, tehostaa hallintoa ja edistää palvelukehitystä sekä poliittisen päätöksenteon läpinäkyvyyttä ja demokratiaa. Avoimuuden hyödyt säteilevät laajasti yhteiskuntaan, eivät niinkään suorina kustannushyötyinä datan tuottajille. Siksi datan avaaminen tulee sisällyttää ja resurssoida julkishallinnon organisaatioiden perustehtäviin. Huomiota tulee kiinnittää erityisesti yleisen hyödyn kannalta arvokkaisiin tietoaineistoihin. Avaamisessa tulee lisäksi panostaa avoimiin rajapintoihin, jotka on otettava yhdeksi julkishallinnon tietojärjestelmien perusvaatimuksista.

Julkishallinnon kaikilla tasoilla tarvitaan tiedolla johtamista. Julkishallinnon hajanaiset tietojärjestelmät eivät kuitenkaan tue tietomassojen monipuolista hyödyntämistä, eivätkä tietoon perustuvaa päätöksentekoa. Tietovarantojen laatua voidaan parantaa esimerkiksi panostamalla metadataan ja ottamalla käyttöön standardoidut ja avoimet tiedon esitysmuodot sekä yhtenäiset ja tarkoituksenmukaiset sanastomäärittelyt. Tietovarantoja ylläpitävien organisaatioiden toiminta ja tiedonhallinta tulee järjestää niin, että se mahdollistaa laadukkaan avoimen tiedon palvelun.

Avoimuus on myös tutkimuksen ja tieteen perusarvo. Tieteellisen tiedon ja menetelmien avoimuus mahdollistaa tutkimuksen vaikuttavuuden parantamisen sekä tutkimusyhteisössä että yhteiskunnassa. Tieteen, liike-elämän, kansalaisyhteiskunnan ja julkisen hallinnon välistä avointa yhteiskehitystyötä ja datan uudelleenkäyttöä tulee aktiivisesti tukea, jotta voidaan synnyttää tiedepohjaisia oivalluksia globaalien haasteiden ratkaisemiseen. Opetuksen puolella avoimien oppimateriaalien sekä muiden avoimien opetuskäytäntöjen tulee olla osa korkeakoulutuksen arkea, koska ne tukevat kaikkien jatkuvaa oppimista.

Tavoitteet:

• Jatketaan julkisesti rahoitettujen tietovarantojen suunnitelmallista avaamista etenkin tiedon hyödyntämisen kannalta arvokkaiden tietoaineistojen ja avoimien rajapintojen osalta.
• Saatetaan julkisesti rahoitetut uudet tutkimusjulkaisut avoimesti saataville. Myös tutkimusaineistojen ja -menetelmien on oltava niin avoimia kuin mahdollista.
• Laaditaan julkishallinnon tietovarannoille sitovat laatukriteerit sekä varmistetaan tietovarantojen ja rajapintojen käyttöönotto ja ylläpito riittävällä koulutuksella ja resursseilla.

Valetiedon vastatoimet

Valheellisella tai virheellisellä tiedolla on pahimmillaan vakavia vaikutuksia yhteiskuntarauhalle, ihmisten terveydelle ja taloudelle. Esimerkiksi ns. deepfake- eli syväväärennösvideoiden tekeminen uskottaviksi tulee teknologian kehittyessä yhä helpommaksi. Tällä voi olla perustavanlaatuisia vaikutuksia tiedonvälitykseen ja kansalaismielipiteiden muodostukseen. Eri tahot käyttävät aktiivisesti hyväkseen teknisiä välineitä informaation muokkaamiseen haluamakseen.

Väärän ja harhaanjohtavan tiedon syntymistä tulee aktiivisesti estää, koska sen laaja leviäminen on turvallisuusuhka yhteiskunnalle ja yksilöille. Vastavoimia ovat monipuolinen, kriittinen media ja eettinen journalismi, monialainen ja -ammatillinen yhteistyö ja asiantuntijuuden jakaminen, todistusvoimaisen tiedon saatavuus ja säilyttäminen, luotettavan ja tutkitun tiedon avoin ja laaja saatavuus sekä kriittiset kansalaiset, joilla on hyvät tiedon lukutaidot. Näitä valetiedon vastavoimia tulee tukea ja kehittää. Kansalaiset on kasvatettava digitaalisessa ympäristössä toimimiseen ja heidän digi- ja medialukutaitojaan on kehitettävä aina varhaiskasvatuksesta lähtien.

Tavoitteet:

• Käynnistetään kaikki väestöryhmät kattava kansallinen ohjelma vale- ja harhatiedon vastustamiseksi esimerkiksi opetus- ja kulttuuriministeriön alaisuudessa.
• Vahvistetaan Ylen ja muiden journalististen medioiden roolia toiminnassa valetietoa vastaan.
• Vahvistetaan lasten ja nuorten medialukutaitoja mediakasvatuksella.Tuetaan vanhempia ja huoltajia opastamaan lapsille turvallista medioiden käyttöä ja mediakriittisyyttä.

Tieto- ja digiosaamisen kehittäminen

Suomen menestyminen riippuu kansalaisten, yritysten, yhteisöjen ja julkishallinnon kyvystä tuottaa ja hyödyntää tietoa toiminnan jatkuvaan kehittämiseen. Teknologian hyödyntäminen globaalien haasteiden ratkaisemiseen on myös mahdollisuus Suomelle ja esimerkiksi kiertotalouden ja puhtaan teknologian ratkaisujen osaamista kannattaa kehittää. Osaajien saatavuus on kilpailutekijä yrityksille, mutta myös julkishallinnossa tarvitaan tekijöitä digitaalisten palvelujen kehittämiseen ja toiminnan uudistamiseen. Sijoittamalla koulutukseen ja tutkimukseen sekä lisäämällä opiskelu-, työ- ja osaamisperustaista maahanmuuttoa taataan, että osaajia on riittävästi saatavilla kaikille sektoreille. Purkamalla tieto- ja viestintäteknologia-alojen sukupuolittuneisuutta vahvistetaan palkkatasa-arvoa ja monipuolistetaan alan asiantuntijuutta.

Digitalisaation muuttaessa työmarkkinoita edellytykset ja kannustimet uuden oppimiselle luovat pysyvää hyvinvointia. Yhä tärkeämmäksi nousee yksilön ymmärrys omasta osaamisestaan ja kyky täydentää sitä. Yhteiskunnalta työn murrokseen vastaaminen vaatii merkittäviä panostuksia aikuisväestön osaamisen kehittämiseen – on luotava mahdollisuus ja kannusteet jatkuvalle oppimiselle. Suomi tarvitsee tieto- ja digitaitojen perusosaamista koko väestölle sekä monialaista huippuosaamista digitalisaation ja kestävän muutoksen yhdistämiseen. Suomessa digitalisaation parissa toimivien ammattilaisten joukon tulee olla laaja ja taustoiltaan monimuotoinen. Tällä varmistetaan, että digitaalisten palveluiden toteuttamisessa huomioidaan monipuolisesti erilaisten väestöryhmien tarpeet.

Tavoitteet:

• Huolehditaan koulutuksella, jatkuvan oppimisen kannustimilla ja maahantulopolitiikalla, että monipuolisesti eri taustoilta olevia tieto- ja digiosaajia on riittävästi työmarkkinoilla ja yhteiskunnan kaikilla sektoreilla.
• Huomioidaan sukupuolinäkökulma kaikessa digitalisaatiopolitiikassa. Vähennetään tieto- ja viestintäteknologia-alojen sukupuolittuneisuutta mm. sukupuolitietoisella kasvatuksella, oppilaanohjauksella ja anonyymillä rekrytoinnilla.
• Tarjotaan joustavaa ajasta ja paikasta riippumatonta koulutustarjontaa taantuvilla aloilla työskenteleville ja lisäkoulutusta niille aloille, joilla on suuri kysyntä uusista työntekijöistä, ja joissa teknologia ei voi korvata ihmistyötä.

IHMISLÄHTÖISET JULKISET PALVELUT

Haluamme, että julkiset digitaaliset palvelut järjestetään ihmislähtöisesti ihmisten elämäntapahtumien ja organisaatioiden tapahtumien ympärille.

Digitaalisten julkisten palvelujen tulee olla helposti löytyviä, sujuvia, saavutettavia, turvallisia, virheettömiä ja käyttäjäystävällisiä sekä ohjata palvelun käyttäjää eteenpäin. Hyvät julkiset palvelut ovat osa demokratian ja yhdenvertaisuuden toteutumista. Tiedon ihmislähtöistä hyödyntämistä tulee edistää kaikessa hallinnossa. Se merkitsee viranomaisten tietokäytäntöjen parantamista, palvelujen automatisointia ja tehostamista, niihin pääsyn helpottamista sekä käyttäjien yhdenvertaisuuden vahvistamista.

Ihmisen rooli suhteessa hallintoon ja muihin palveluntuottajiin muuttuu osana digitalisaatiota. Ihmislähtöisyyden periaatteen mukaan kansalainen on aktiivinen omien asioidensa omistaja eikä häntä pidä ajatella vain toiminnan kohteena tai yksittäisten organisaatioiden asiakkaana. Digitaaliset palvelut tulee suunnitella ihmisten, ei niinkään palveluntarjoajien tarpeista.

Ihmisellä on oikeus saada tarvitsemansa palvelut sekä yksityiseltä että julkiselta sektorilta luovuttamatta sellaisia henkilötietojaan, jotka eivät ole välttämättömiä palvelun tarjoamiseksi. Ilman henkilötietojen luovuttamista saatu palvelu ei myöskään saa olla laadun tai hinnan osalta huonompaa. Palvelun käyttäjän on voitava tarkistaa minne tieto päätyy ja mitkä tahot sitä ovat käyttäneet.

Ihmislähtöisiä kokonaispalveluja kaikkiin elämäntapahtumiin

Ihmislähtöinen julkisten palvelujen digitalisaatio ottaa huomioon ihmisten yksilöllisen arjen ja helpottaa sitä samalla, kun asioiden hoitamista automatisoidaan. Ihmisen elämässä merkittäviin tapahtumiin liittyvät palvelut tulee tarjota kootusti ja ihmislähtöisesti niin, että asioiden selvittäminen ja hoitaminen tehdään kansalaiselle helpoksi. Myös organisaatioiden asiointia julkishallinnon kanssa tulee järjestää niiden elinkaareen ja toimintaan liittyvien tapahtumien ympärille. Viranomaispalvelujen digitalisoituessa on tärkeää, että palveluketjut muuttuvat nykyistä saumattomammiksi. Vain näin toteutuvat pitkään tavoitellut, byrokratian vähentämiseen tähtäävät yhden luukun ja ‘kysy tietoja vain kerran’ -periaatteet.

Organisaatiorajat ylittävien elämäntapahtumiin liittyvien palvelukokonaisuuksien tuottaminen edellyttää tietojärjestelmiltä yhteentoimivuutta, rajapintoja ja ihmislähtöistä kokonaisarkkitehtuuria ja toimintatapoja. Kulttuurin muutosta julkishallinnossa tulee tukea osoittamalla rahoitusta palvelujen digitalisoinnin ja automatisoinnin ohella myös kokonaisuuksien johtamiseen, uuden toimintakulttuurin rakentamiseen ja uusien taitojen oppimiseen.

Tavoitteet:

• Määritellään julkisten digitalisaatiohankkeiden lähtökohdiksi ihmislähtöisyys ja palvelujen järjestäminen elämäntapahtumien ympärille.
• Laajennetaan Digi arkeen -neuvottelukunnan roolia valtakunnalliseksi toimielimeksi tukemaan ja arvioimaan julkishallinnon digitalisaation ihmislähtöisyyttä. Neuvottelukunta kehittää ihmislähtöisen suunnittelun kriteerejä yhteistyössä tutkijoiden ja muiden asiantuntijoiden kanssa.
• Tuetaan viranomaisten moniammatillista yhteistyötä mahdollistamalla henkilökohtainen eri viranomaistahojen yhteisesti tuottama palvelusuunnitelma sellaisille ihmisille, jotka tarvitsevat eri toimijoiden tukea omassa elämäntilanteessaan.

Julkishallinnon tietojärjestelmien kehitysnormit ja avoimuus

Teknologiaostojen sijaan digitalisaatiohankkeet tulisi nähdä palvelu- ja kehityshankkeina, jotka luonnostaan tarkentuvat matkan varrella. Digihankkeiden hankintaosaamisen tasoa tulee parantaa ja hankintalakia sekä -malleja kehittää joustavammiksi. Palamaisten kertaostojen sijaan tulee suosia hankintamalleja, jotka tarjoavat tarkennusmahdollisuuksia ja skaalautuvuutta kehitystyön edetessä. Samalla tulee välttää toimittajaloukkuja, mutta mahdollistaa pitkäaikaisten kumppanuuksien rakentaminen hyviksi todettujen toimittajien kanssa.

Tekoälyn ja robotiikan avulla julkinen sektori voi samanaikaisesti parantaa tuottavuutta sekä palvelujen laatua ja saatavuutta. Julkisen hallinnon tehtäviä ja palveluja automatisoitaessa on kiinnitettävä huomiota toiminnan läpinäkyvyyteen ja selkeään vastuunjakoon. Digitalisaation edetessä algoritmien merkitys päätöksenteossa kasvaa. Julkishallinnon läpinäkyvyydelle ja luotettavuudelle on kriittistä, että algoritmit lähdekoodeineen ovat avoimia. Myös tekoälyjärjestelmien opetusdatan ja tulosten tulee mahdollisuuksien mukaan olla saatavilla tutkijoille ja kansalaisjärjestöille, jotta kansalaiset voivat arvioida, mihin heitä koskevat päätökset perustuvat.

Tavoitteet

• Uudistetaan hankintalainsäädäntöä, jotta se mahdollistaa palvelujen ja digitalisaation kehityshankkeiden uudelleentarkastelun ja muuttamisen hankkeen aikana sekä toimittajaloukkujen välttämisen. Nostetaan ihmislähtöisyys arviointikriteeriksi digitaalisten kehityshankkeiden hankinnoissa.
• Hyödynnetään automaattista päätöksentekoa ja vauhditetaan sääntöpohjaisen automaation, kuten veroehdotusten kaltaisten toiminnallisuuksien käyttöönottoa julkishallinnossa.
• Säädetään julkisessa päätöksenteossa käytettävien algoritmien, lähdekoodin ja datan avoimuudesta ja kuulumisesta julkisuuslain piiriin.

DIGITAALINEN TASA-ARVO JA YHDENVERTAISUUS

Ohjaamme yhteiskunnan digitalisoitumista vähentämään eriarvoisuutta.

Parhaimmillaan digitalisoitumisen myötä työ, koulutus ja monenlainen vapaa-ajan toiminta tulee helpommin kaikkien saataville taustasta riippumatta. Digitalisaatio voi kiihdyttää yhteiskunnallisen eriarvoisuuden lisääntymistä, mikäli ei varmisteta, että kansalaisilla on yhdenvertaiset taidot ja mahdollisuudet sen hyödyntämiseen. Saavutettavuus ja selkeä yleiskieli digipalveluissa sekä fyysisten palvelujen säilyttäminen niitä tarvitseville ovat digiajan yhdenvertaisuutta.

Kirjastoja on kehitettävä digitaalisen tiedon ja kulttuurin peruspalveluna sekä turvallisina ja helposti saavutettavina digi- ja tietotukiympäristöinä. Immateriaalioikeuspolitiikan lähtökohtana tulee olla luovuuteen kannustaminen, teosten käytön edistäminen ja globaali oikeudenmukaisuus.

Välineet, taidot ja digituki kaikille

Kansalaisten digitaidot ja niiden tuki on perusedellytys sille, että digitaalisia palveluja voidaan hakea ja käyttää. Tuki digitaitojen oppimiselle sekä toimivat laitteet ja yhteydet ovat välttämättömiä, jotta digitalisaatio kohtelisi kaikkia yhdenvertaisesti. Digipalvelujen on oltava kuitenkin kaikkien saatavilla myös ilman oman digilaitteen tai verkkoyhteyden hankintaa. Politiikan keinoin on tasoitettava tietä niille, joita ei ole tähän asti riittävästi huomioitu digitaalisten palveluiden ja toimintatapojen suunnittelussa.

Tavoitteet:

• Turvataan kuntien rahoitus perus- ja toisella asteella opiskelevien maksuttomiin digilaitteisiin.
• Järjestetään eri tasoista opastusta ja tukea digitalisaation hyödyntämiseen eri väestöryhmille.
• Määritellään kirjastojen, oppilaitosten ja koulujen tehtäviin digitalisaation hyödyntämisen tuki ja osoitetaan tälle riittävät resurssit.

Digitaalisten palvelujen saavutettavuus

Digitaalinen saavutettavuus tulee rinnastaa fyysiseen esteettömyyteen asioinnissa, palveluissa ja yhteiskunnan toiminnoissa. Keskeisten yksityisten ja erityisesti julkisten digipalvelujen saavutettavuutta ja ymmärrettävyyttä on parannettava. Palvelujen vaihteleva taso tai kansalaisten puutteelliset digitaidot eivät saa estää ketään osallistumasta demokraattiseen päätöksentekoon ja yhteiskunnan kehittämiseen. Saavutettavuusdirektiivi ja sitä seuraava kansallinen lainsäädäntö määrittelevät vähimmäistason. Saavutettavuuden toteutumista tulee myös valvoa aktiivisesti ja laiminlyönneistä sanktioida. Julkisen sektorin automaatio mahdollistaa rutiinityön ulkoistamisen koneelle. Säästyneitä resursseja tulee kohdentaa henkilökohtaisiin palveluihin niitä tarvitseville, palvelujen kehittämiseen sekä kansalaisten kohtaamiseen ja heidän yksilöllisten tarpeidensa ymmärtämiseen.

Tavoitteet:

• Sanktioidaan lainsäädännössä saavutettavuuden laiminlyönnit ja sisällytetään saavutettavuuden valvominen asianmukaisen viranomaisen tehtäviin.
• Turvataan riittävä rahoitus saavutettavuuden tutkimukselle, valvonnalle, ylläpidolle ja kehittämiselle.
• Osoitetaan rahoitusta positiivisen erityiskohtelun periaatteella fyysisiin ja henkilökohtaisiin palveluihin niitä tarvitseville.

Digitaalisen kulttuurin ja sivistyksen edellytykset kuntoon

Kirjastojen, arkistojen ja museoiden toimintaedellytykset on turvattava yhteistä kulttuuria ylläpitävinä, jakavina ja säilyttävinä tieto- ja muistiorganisaatioina myös digitaalisessa ympäristössä. Globalisoituvassa mediaympäristössä on erityisen tärkeää ylläpitää ja parantaa kotimaisen tiedon ja kulttuurin tuotantoa ja saatavuutta kaikille asuinpaikasta ja tulotasosta riippumatta.

Tekijänoikeuksiin tarvitaan sekä Suomessa että EU-tasolla reilun käytön sääntelyä kattamaan käyttäjien luoman sisällön ja teosten osittaisen käytön osana kulttuurikritiikkiä tai yhteiskunnallista keskustelua. Luovien alojen edut turvataan parhaiten laillisia palveluja kehittämällä ja niistä luovan työn tekijöille kertyviä tulovirtoja vahvistamalla. Kuluttajaystävällisten ja laillisten verkkopalvelujen kehitys on vähentänyt verkkopiratismia.

Tavoitteet:

• Osoitetaan kunnissa tarvittava rahoitus kirjastojen digisiirtymän toteuttamiseen, jotta sähköisten aineistojen määrä kasvaa huomattavasti.
• Kehitetään tekijänoikeuslainsäädäntöä, jotta tekijät saavat e-lainoista vähintään saman korvauksen kuin fyysisistä lainoista, ja jotta e-lainojen keinotekoisista lainausmäärärajoituksista päästään eroon.
• Luodaan selkeät oikeudelliset puitteet käyttäjien luomalle sisällölle laajentamalla tekijänoikeuden rajoituksia. Samalla tulee helpottaa teosten käyttölupien hankkimista ja käyttökorvausten maksamista.
• Luodaan lainsäädäntö sosiaalisessa mediassa toimivien esiintyjien ja luovan työn tekijöiden ja muiden yhteisöjen ansaintamalleille, kuten sisältömarkkinoinnille sekä rahankeräykselle suoratoiston yhteydessä.
• Piratisminvastaisia toimia ei tule ensisijaisesti kohdistaa yksityishenkilöihin, jotka eivät toimi ansaintatarkoituksessa. Piratismista epäiltyjen yhteystietoja luovutetaan oikeudenhaltijoille vain merkittävissä tapauksissa.

TURVALLINEN DIGITAALINEN ELÄMÄ

Kehitämme turvallisia digitaalisia toimintaympäristöjä sekä parannamme kyberturvallisuutta ja digitaalista huoltovarmuutta demokratian vahvistamiseksi.

Luottamus viranomaisiin ja toimiva hyvinvointiyhteiskunta ovat kivijalka Suomen sisäiselle turvallisuudelle ja ne tulee säilyttää myös digitaalisessa maailmassa. Digitaalinen elämä ei kuitenkaan rajoitu kansallisvaltioihin. Elämme keskellä kansainvälistä verkkorikollisuutta, informaatiosotaa ja hybridivaikuttamista, joilta suojautuminen on tärkeää.

Digitaalinen turvallisuus on fyysisen turvallisuuden tavoin perusoikeus. Se tarkoittaa, että digitaaliseen toimintaympäristöön voidaan luottaa. Sekä koetun että todellisen turvallisuuden on digitaalisessa ympäristössä oltava yhtä hyvä tai parempi kuin fyysisessä ympäristössä.

Ihmisiä ja yhteisöjä tulee suojata uhkauksilta, painostukselta, väkivallalta ja muulta rikollisuudelta verkossa ja verkon ulkopuolella. Huomioidaan erityisen haavoittavassa asemassa olevat ryhmät kuten lapset, nuoret ja vähemmistöt ja turvataan heidän mahdollisuutensa olla turvassa myös digitaalisessa mediassa. Kun digitaalisuus nyt ja tulevaisuudessa on läsnä lähes kaikessa toiminnassa, myös kyberturvallisuus on keskeinen edellytys toimivalle ja luotettavalle yhteiskunnalle. Terrorismia ja muuta verkkoa hyödyntävää rikollisuutta torjuttaessa käytettävien keinojen on oltava oikeasuhtaisia.

Kaikkea toimivan digitaalisen ympäristön normistoa ei voi määritellä lailla. Yleisten tapojen ja periaatteiden on oltava yhteismitallisia niin fyysisesti kuin verkossakin. Uusissa ja muuttuvissa tilanteissa, joihin ei vielä ole tarkkoja muodollisia sääntöjä, tulisi ihmisten ja organisaatioiden nojautua yleiseen kohtuullisuuden harkintaan sekä kehittää eräänlaista digitaalisen ympäristön yleisiä toiminnan normeja.

Puututaan digitaaliseen häirintään ja vainoon

Verkossa tapahtuva häirintä, vihapuhe, uhkailu ja maalittaminen ovat sananvapauden nimissä tapahtuvaa oikeuksien väärinkäyttöä, jolla pyritään vaientamaan ihmisiä. Vaientaminen sulkee eri näkökulmia julkisen keskustelun ulkopuolelle ja siten uhkaa yhteiskuntarauhaa, oikeusvaltion toimintaa ja avointa keskustelua.

Digitaaliseen häirintään ja vainoon on mahdollista puuttua teknologian avulla ja yhteiskunnallisilla toimilla. Ensisijaista on puuttua verkossa tapahtuvien lieveilmiöiden juurisyihin ja ennaltaehkäistä verkkohäirinnän syntymistä. Verkossa tapahtuva häirintä kohdistuu usein sukupuolittuneesti ja vähemmistöihin sekä tiettyihin ammattiryhmiin. Nykyinen lainsäädäntö tarjoaa jo runsaasti keinoja puuttua verkkohäirintään. Näitä välineitä ei kuitenkaan käytetä riittävän tehokkaasti joko viranomaisten asenteista tai resursseista johtuvista syistä.

Tavoitteet:

• Ennaltaehkäistään digitaalista häirintää tuomalla verkkohäirinnän ehkäisy, torjuminen ja jälkihoito tunnetuksi osana opetussuunnitelmia, terveydenhuoltoa ja erilaisten yhteisöjen toimintaa.
• Edellytetään sosiaalisen median algoritmisen vihapuheen- ja sisällöntunnistamisen sekä moderointikäytäntöjen avoimuutta ja läpinäkyvyyttä.
• Määritellään kansainvälisellä tasolla alustojen vastuut ja velvollisuudet koskien alustoilla tapahtuvaa häirintää ja siihen puuttumista.
• Luodaan viranomaisille selkeät ja yhdenmukaiset toimintaohjeet digitaalisen häirinnän ehkäisemiseksi voimassa olevan lainsäädännön puitteissa. Viranomaisilla tulee olla riittävät resurssit sekä osaamista tunnistaa verkkohäirintä ja sen sukupuolittuneisuus sekä tietoa häirintäkokemusten seurauksista.
• Tehdään digitaalisessa ympäristössä tapahtuva uhkaaminen vakavalla rikoksella virallisen syytteen alaiseksi rikokseksi.
• Tuodaan lainsäädäntöön joukkoistetut rikokset, esimerkiksi ”osallistuminen joukkovainoamiseen”. Joukkoistettujen rikosten on oltava kaikissa tapauksissa virallisen syytteen alaisia.
  Puretaan kapeita sukupuolinormeja, jotta nuorten naisten ja vähemmistöjen täysi osallistuminen digitaalisissa tiloissa mahdollistuu.

Kyberturvallisuus on toimivan yhteiskunnan edellytys

Yhteiskunnalle kriittisiä palveluja tuottavien organisaatioiden varautuminen kyberhyökkäyksiin ja luonnonkatastrofeihin on usein puutteellista. Kyberturvallisuuden tulee olla sisäänrakennettuna kaikilla yhteiskunnan kriittisillä toimialoilla.

Kyberturvallisuutta voidaan ajatella myös digitaalisen huoltovarmuuden näkökulmasta. Mitä tapahtuu, jos kriittisen järjestelmän palveluntarjoaja yllättäen lopettaa palvelun? Pilvipalvelujen, tekoälyn, kvanttitietokoneiden ja robotiikan osalta EU:n on edistettävä eurooppalaisten yritysten kehitystä ja toimintaedellytyksiä. On panostettava osaamiseen ja tuotekehitykseen sekä taattava tasapuoliset toimintaedellytykset sisämarkkinoilla toimivien eurooppalaisten ja ulkomaisten yritysten välillä.

Tietojärjestelmien lisäksi myös tietoaineistojen tulee olla kunnossa. Koronapandemia on osoittanut esimerkiksi tarpeen ajantasaiselle tiedolle suojatarvikkeiden riittävyydestä ja luettelolle yhteiskunnalle kriittisistä ammateista.

Tavoitteet:

• Vahvistetaan Kyberturvallisuuskeskuksen valtuuksia puuttua kyberturvallisuutta vaarantaviin toimiin ja ilmiöihin.
• Lisätään eri toimialoilla kyberturvallisuuden ja tietosuojan viranomaisvalvonnan resursseja, jotta syntyy kokoava johtajuus, yhteinen tilannekuva ja analyysikyky. Keskitytään ennakoivaan valvontaan ja testaamiseen.
• Kehitetään julkishallinnon ja yksityisten toimijoiden yhteistyötä niin, että kaikki kriittiset tahot varautuvat paremmin kyberuhkien torjuntaan ja osaavat toimia myös yhdessä.
• Kehitetään Euroopan unionin laajuista digitaalista huoltovarmuutta.
• Vähennetään EU-maiden riippuvuutta muualla tuotetuista ohjelmistoista, palveluista ja laitteistoista tukemalla eurooppalaisten yritysten kehitystä ja toimintaedellytyksiä.
• Määritellään tiedollisen huoltovarmuuden vastuutahot, jotta mahdollisessa kriisitilanteessa on käytettävissä täsmälliset luettelot kriittisistä tietoaineistoista ja että niiden tiedot ovat ajan tasalla.

Verkkorikollisuutta torjutaan oikeasuhtaisin keinoin

Terrorismin ja muun verkkoa hyödyntävän rikollisuuden torjuntaa ei tule tehdä yksityisyydensuojan tai sananvapauden kustannuksella. Viranomaisten mahdollisuutta ohittaa salaus ja lukea viestejä viestintäsovelluksissa tulee vastustaa. Rikoksentorjunnan keinona salausteknologioiden heikentäminen ei ole oikeasuhtainen, koska se heikentäisi kaikkien tietoturvaa ja luottamuksellisen tiedon suojaa samalla, kun rikollinen toiminta voisi helposti siirtyä viranomaisvalvonnan ulkopuolisille alustoille. Rikolliset ja vihamieliset valtiot voisivat hyödyntää viranomaisille tarkoitettuja salauksen takaportteja. Kansainvälisiä alustoja koskiessaan käytäntö voisi olla myös kohtalokas esimerkiksi journalistien ja toisinajattelijoiden turvallisuudelle monissa maissa.

EU-tasolla on esitetty palveluntarjoajille velvoitteita poistaa terroristista sisältöä nopealla varoitusajalla. Tällaiset poistovaatimukset sisältävät suuria väärinkäytösriskejä erityisesti oikeusvaltioperiaatteita rikkovissa maissa. Poistovelvoitteiden käytössä tulee noudattaa läpinäkyviä toimintatapoja ja taata osallisten oikeusturva esimerkiksi tarjoamalla mahdollisuus riitauttaa poistovaatimukset.

Pääsyn estäminen kokonaisille verkkosivustoille tulee rajata koskemaan vain tuomioistuimen rikoslain perusteella tapauskohtaisesti laittomaksi toteamia sisältöjä ja niihin liittyvää maksuliikennettä.

Tavoitteet:

• Suomen ei tule hyväksyä salausteknologioita heikentäviä ratkaisuja, kuten esimerkiksi viranomaiskäyttöön tarkoitettuja takaportteja.
• Varmistetaan, että EU kantaa globaalia vastuuta tietoturvallisten viestintäkanavien ylläpitämisestä.
• Torjutaan palveluntarjoajiin kohdistuvat yleisluontoiset valvontavelvollisuudet. Tiedustelutoiminnassa viestiliikenteen valvonta pidetään tuomioistuimen päätöksillä tarkkaan kohdistettuna.
• Varmistetaan oikeusturvan toteutuminen laittomien verkkosisältöjen torjunnassa. Kokonaisten sivustojen estämistä ei tule käyttää ensisijaisena keinona.
• Suhtaudutaan pidättyvästi maksuliikenteen rajoittamiseen valtion taholta muun kuin selvästi rikollisen toiminnan kohdalla.

LAADUKKAAN ETÄTEKEMISEN EDELLÄKÄVIJÄ

Haluamme, että laadukas etänä tekeminen on kaikille mahdollista niin työssä, opinnoissa, kansalaistoiminnassa kuin vapaa-ajallakin.

Digitalisoituvassa maailmassa voimme toteuttaa toimivat etätyöolosuhteet ja muut elämän eri osa-alueisiin liittyvät etätekemisen muodot. Etätekeminen ei ole kuitenkaan itseisarvo, vaan se tulee nähdä kansalaisten mahdollisuuksia laajentavana keinona tehdä työtä, kouluttautua, asioida, osallistua kansalaistoimintaan ja harrastaa itselleen parhaiten sopivalla tavalla paikasta riippumatta. Koronapandemia toi näkyväksi etäopiskelun ja etätyöskentelyn mahdollisuudet ja ongelmat. Etätekeminen vähentää matkustamisen päästöjä sekä helpottaa työvoiman liikkuvuutta kotimaassa ja kansainvälisesti, samalla kun se on lisännyt yksinäisyyden tunnetta ja työn kuormitusta.

Hyvän elämän edellytykset koko maassa voidaan turvata etätyöllä ja -opiskelulla sekä tarjoamalla digitaaliset julkiset palvelut helposti myös haja-asutusalueille. Pitämällä Suomen digitaalinen infrastruktuuri toimivana voimme mahdollistaa järjestötoiminnan ja opiskelun kaikkialla sekä tehdä Suomesta houkuttelevan etämaahanmuuttoalueen esimerkiksi kansainvälisten yritysten työntekijöille.

Etätekemiseen kannustava aluepolitiikka

Digitalisaatio on jollain tapaa osa lähes kaikkea työtä. Huonot verkkoyhteydet eivät saa rajoittaa etätekemisen mahdollisuuksia. Laajakaistayhteyksien saatavuudessa on Suomessa edelleen puutteita etenkin harvaan asutuilla alueilla. Mobiiliverkkojen toimivuus ei ole kaikkialla tyydyttävä, jolloin ihmiset eivät kykene käyttämään luotettavaa internet-yhteyttä vaativia sähköisiä palveluja. Lakisääteinen laajakaistayhteyden yleispalveluvelvoite määrää teleoperaattorit tarjoamaan jokaiseen asuinkiinteistöön tai yrityksen toimitilaan vähintään 2 Mbit/s:n kohtuuhintaisen tietoliikenneyhteyden. Nykyisille sähköisille palveluille yhteys on kuitenkin liian hidas, joten yleispalveluvelvoitteen nopeusrajaa tulee asteittain nostaa merkittävästi.

Lisäksi tärkeää on parantaa nopeampien valokuituyhteyksien saatavuutta. Asukkaiden ja yritysten lisäksi mobiiliverkkojen tukiasemat hyötyisivät valokuituyhteydestä ja kuituyhteyksien rakentaminen edesauttaisi myös mobiiliverkoissa toimivan yleispalveluvelvoitteen mukaisen minimilaajakaistan kapasiteetin kasvattamista. On löydettävä toimintamalleja, jotka innostavat sekä asukkaat, kunnat, valtion että teleoperaattorit investoimaan maanlaajuisesti yhteyksien parantamiseen.

Tavoitteet:

• Nostetaan lakisääteinen laajakaistan yleispalveluvelvoite asteittain kohti 100 Mbit/s-nopeutta.
• Jatketaan ja laajennetaan laajakaistarakentamisen tukiohjelmia, sekä tuetaan kustannustehokasta laajakaistarakentamista esimerkiksi sähköverkon rakentamisen ja tiehankkeiden yhteydessä.
• Luodaan puitteet paikkariippumattomalle työnteolle koko julkishallinnossa mm. rakentamalla koko maan kattava yhteisten työpisteiden verkosto.

Digitaaliset oikeudet työelämässä ja opiskelussa

Työelämän digitalisoituessa tulee työntekijöistä huolehtia digitalisaation ja etätyöskentelyn muutosten mukaisesti. Työtehtäviä tulee voida hoitaa mahdollisimman laajasti etätyönä. Työntekijöille on taattava oikeus saada ohjausta ja tukea myös etäolosuhteissa.

Työnantajan velvollisuuksien tulee säilyä myös etätöissä, muun muassa ergonomian ja työnohjauksen tarjoamisessa. Etätyö vaatii molemminpuolista luottamusta, mitä selkeyttää asianmukainen työsopimus. Työntekijällä on oltava selkeät velvoitteet, mutta myös oikeudet esimerkiksi sen suhteen, milloin hänen ei tarvitse olla tavoitettavissa.

Perusopetuksen järjestäminen on tiukasti laissa säädetty ja lähtökohtaisesti lähiopetusta. Koronapandemian aikana etäopetus mahdollistettiin tilapäisesti. Saaduista kokemuksista on syytä jalostaa parhaat käytänteet pysyviksi myös lainsäädännön tasolla. Etä- ja lähiopetusta yhdistävä hybridioppiminen luo oppijoille valmiudet itsensä kehittämiseen etäopetuksen ja verkkokurssien avulla yksin ja ryhmissä. Hybridioppimisen edellytykset luo laadukas opetus, jota antavat etäpedagogiset valmiudet omaavat opettajat. Etä- ja hybridioppimisen lähtökohtana tulee aina olla oppimisen hyödyt ja arjen sujuvuus, kuten lasten koulumatkojen pituus, eivät mahdolliset taloudelliset säästöt.

Tavoitteet:

• Velvoitetaan työnantajat sallimaan paikkariippumaton työskentely ja etätyö aina kun se on mahdollista ja tarkoituksenmukaista.
• Turvataan lainssäädännöllä kaikille samat oikeudet ja edellytykset etä- ja hybridioppimiseen, myös normaalioloissa, jotta oppijat eivät joudu asuinpaikasta tai muusta tekijästä johtuen eriarvoiseen asemaan.
• Tuetaan opettajien mahdollisuuksia ja valmiuksia laadukkaan etäopetuksen tarjoamiseen.
• Parannetaan mahdollisuuksia tehdä toisen asteen opintoja etänä muualle hyödyntäen oman kunnan tarjoamia opiskelutiloja.

Digitaalinen kansalaisyhteiskunta

Kansalaisyhteiskunnan tärkeä rooli on turvattava myös digitalisoituvassa maailmassa. Suomessa etäosallistumisen tietyissä rajoissa mahdollistava yhdistyslaki on monessa mielessä edistyksellinen. Yhdistyslakia tulee edelleen kehittää niin, että se sallii kokonaan digitaaliset yhdistykset ja yhdistysten perustamisprosessin ja yhdistyksen sisäisen päätöksenteon etänä. Yhdistysten rekisteröinti, tietojen muuttaminen ja ilmoitukset sekä jäsenäänestykset tulee voida tehdä kokonaan digitaalisesti. Kun tämä uudistus tehdään kotimaisia yhdistyksiä varten, samalla kannattaa tähdätä myös houkuttelevaksi kotipaikaksi kansainvälisille järjestöille.

Suomen jäykkä rahankeräyslaki on kansalaistoiminnan este. Rahankeräyslakia tulee muuttaa niin, että se sallii monipuoliset mahdollisuudet myös pienimuotoisen yhdistystoiminnan ja sellaisen verkostomaisen kansalaistoiminnan rahoittamiseen, jolla ei ole taustalla yhdistystä. Lupaprosessin sijaan valvonnan painopistettä tulee siirtää kevyehkön ennakkoilmoittautumisen jälkeen tapahtuvaan toiminnan aikaiseen ja jälkivalvontaan.

Tavoitteet:

• Parannetaan kansalaisyhteiskunnan etätoiminnan edellytyksiä tarjoamalla selkeät ja erilaisilla alustoilla toimivat ohjeet sähköiseen päätöksentekoon, sekä rahoittamalla kansalaisjärjestöjen etäkokouksia ja etäosallistumista sekä digitaalisia varainkeruumahdollisuuksia edistäviä hankkeita.
• Tarjotaan julkisena palveluna yhdistyksille ja muuhun ei-kaupalliseen toimintaan etä-äänestämisen ja sähköisen allekirjoittamisen järjestelmät.
• Sallitaan yhdistyslaissa kokonaan digitaaliset yhdistykset ja niille sähköinen päätöksenteko sekä poistetaan hallituksen jäsenten asuinpaikan rajoitukset ja mahdollistetaan yhdistyksen rekisteröinti englanninkielisillä säännöillä.

Luotettavat vaalit

Vaalit ovat yhteiskunnan kriittistä infrastruktuuria, ja niiden turvallisuus on taattava. Monenlaisten luotettavuuteen, läpinäkyvyyteen ja vaalisalaisuuteen liittyvien ongelmien vuoksi nettiäänestys ei sovi valtakunnallisiin vaaleihin pääasialliseksi äänestystavaksi. Se on vaihtoehto korkeintaan rajattuihin tilanteisiin, ja joidenkin erityisryhmien äänestämiseen. Nettiäänestystä tarvitaan vain tilanteissa, joissa äänioikeutta ei voida toteuttaa esimerkiksi postitse tai avustajien avulla. Nettiäänestys voisi kokeiluluontoisesti sopia myös kunnallisiin neuvoa-antaviin kansanäänestyksiin.

Tavoitteet:

• Eduskunta-, kunta- europarlamentti- ja presidetinvaaleissa ja valtakunnallisissa kansanäänestyksissä ei oteta käyttöön nettiäänestystä. Sitä voidaan kokeilla neuvoa-antavissa kunnallisissa kansanäänestyksissä.
• Valmistellaan kunnallisten luottamuselinten ja harkitusti myös eduskunnan toimintaan luotettavia etäosallistumisen menettelyjä.
• Ratkaistaan ennakoivasti etäosallistumiseen liittyvien väärinkäytösepäilyjen ja teknisten ongelmien käsittely.

DIGITAALINEN IDENTITEETTI JA OMADATA

Rakennamme Suomeen maailman edistyneimmän digitaalisen infrastruktuurin, jonka keskiössä ovat ihmislähtöiset digitaalisen identiteetin ja tunnistamisen ratkaisut sekä oikeus omaan tietoon.

Yleiskäyttöinen digitaalinen infrastruktuuri, joka toimii julkisella ja yksityisellä puolella, on yhteiskunnan perusrakenne, kuten sähkö-, vesi- ja viemäriverkot tai liikenneväylät. Toimivat palvelut vaativat toimivan fyysisen ja digitaalisen infrastruktuurin. Digitaalisen infrastruktuurin ytimessä ovat digitaaliset identiteetit, yksilöivät tunnisteet ja sähköinen tunnistaminen, jotka yhdessä laadukkaiden perusrekisterien kanssa antavat hyvät edellytykset digitalisoida prosesseja niin julkishallinnossa kuin yrityksissäkin.

Digitaalinen identiteetti on palvelussa oleva joukko käyttäjää kuvaavia tietoja, ikään kuin digiversio todellisesta käyttäjästä ja tämän toiminnasta. Yksilöivä tunniste on avain, mihin muita käyttäjän identiteettitietoja voidaan sitoa. Sähköisessä tunnistamisessa käyttäjä osoittaa olevansa palvelussa olevan digitaalisen identiteetin haltija, eli digiversio ja todellinen käyttäjä yhdistetään toisiinsa.

Toimivan sähköisen tunnistamisen ja hyvin tehty henkilötunnuksen uudistus luovat edellytykset turvalliselle ja joustavalle tiedon käsittelylle. Näiden lisäksi tulee kehittää henkilödatan hallintaa omadata-periaatteilla, niin että ihmiset voivat paremmin hallita omia tietojaan ja niiden käyttöä. Jokaisella tulee olla mahdollisuus esiintyä tietoverkoissa anonyymisti tai kuvitteellisella henkilöllisyydellä suojatakseen omaa yksityisyyttään ja ilmaisun vapauttaan.

Sähköinen tunnistaminen on merkittävä digitaalisen yhteiskunnan perusta

Sähköisen tunnistamisen kehittämiseltä on puuttunut vastaavien ministeriöiden ja virastojen, sekä pankkien, teleoperaattorien ja muiden sähköisen tunnistamisen kannalta keskeisten toimijoiden yhteinen visio. Suomessa ei ole yleiskäyttöistä tapaa digitaalisesti varmistaa henkilön tai yrityksen tietojen oikeellisuutta, ei mahdollisuutta valtuuttaa henkilöä edustamaan toista ihmistä tai organisaatiota, eikä organisaatioilla ole varmistettua sähköistä identiteettiä. Näiden puutteiden takia monet muuten helposti automatisoitavat prosessit ovat suurelta osin manuaalisia.

Sähköisen tunnistamisen tulee olla edullista palveluntarjoajille ja maksutonta käyttäjille. Tunnistamisvälineiden tulee olla saatavilla muista palveluista erillisinä kaikille, myös alaikäisille ja ulkomaalaisille. Tunnistautumisen tulee olla helppokäyttöistä ja perustoimintojen tulee olla mahdollisia samoilla välineillä niin julkisella kuin yksityiselläkin puolella. Tunnistautumisvälineiden tulee tukea vaihtoehtoja kevyestä vahvaan tunnistamiseen.

Puutteet digitaalisen identiteetin ratkaisuissa tulee korjata pikaisesti ja kohdistaa samalla katse moderneihin, niin sanottuihin itse hallittavan identiteetin (self sovereign identity) ratkaisuihin, joiden suuntaan eurooppalainen sääntely on menossa. Digitaalinen juuri-identiteetti julkisena hyödykkeenä mahdollistaisi markkinaehtoisten, eri tarpeisiin soveltuvien sähköisen tunnistamisen välineiden ja ratkaisujen kehittämisen. Valtio ei saa tehdä tunnistamismonopolia omiin palveluihinsa.

Henkilötunnuksen uudistaminen kannattaa tehdä niin, että nykymallisesta henkilötunnuksesta tulee lähtökohtaisesti salainen tieto, joka voidaan liittää uuteen anonyymiin henkilötunnisteeseen tarvittaessa. Nykyaikaisilla suunnitteluperiaatteilla toteutettu henkilötunniste on merkkijono, joka ei sisällä ikä- tai sukupuolitietoa henkilöstä.

Tavoitteet:

• Taataan, että ihmiset ja organisaatioiden edustajat voivat halutessaan tunnistautua samoilla tunnistautumisvälineillä sekä yksityisiin että julkisiin palveluihin.
• Tarjotaan passia tai henkilökorttia vastaava, moderneihin standardeihin pohjautuva digitaalinen juuri-identiteetti julkisena hyödykkeenä kaikille kansalaisille ja täällä pitkäaikaisesti oleskeleville, sekä rekisteröidyille yhteisöille.
• Kielletään henkilötunnuksen käyttö tunnistamistarkoituksessa viipymättä ja ohjataan sitä käyttävät tahot esimerkiksi vahvan tunnistamisen käyttäjiksi.
• Toteutetaan henkilötunnuksen kokonaisuudistus joustavasti luomalla anonyymien henkilötunnisteiden järjestelmä, jonka rinnalla nykymuotoinen henkilötunnus säilytetään siirtymäajan yli yhtenä tarvittaessa välitettävänä tietona.
• Helpotetaan organisaatioiden perustamisvaiheen sähköistä asiointia luomalla organisaatioille digitaalinen identiteetti jo ennen niiden rekisteröintiä.

Oikeus omaan tietoon

Tiedollinen itsemääräämisoikeus eli mahdollisuus hyödyntää itse omaa dataansa ja hallita sen keräämistä ja käyttöä on digitaalisen ajan ihmisoikeus. Vastaavalla tavalla, kuin ihmisillä on oikeuksia heitä koskevaan tietoon, tulee organisaatioilla olla oikeus ja mahdollisuus hallita omia tietojaan. Pienten yritysten tiedot voivat olla myös henkilöitä koskevia. Julkisuuslaissa säädettyjen tiedollisten oikeuksien on oltava voimassa myös digitaalisessa muodossa olevien tietojen osalta. Erityisesti julkishallinnon rekistereissä olevaa dataa tulee luovuttaa ihmisten tai organisaatioiden pyynnöstä heille itselleen tai heidän osoittamalleen taholle julkishallinnon peruspalveluna.

Nykyisen vahvan tunnistautumisen luottamusverkoston rinnalle tulee kehittää omadata-operaattoriverkosto. Verkoston avulla kansalaiset voisivat tunnistautumisen yhteydessä antaa asiointipalvelulle luvan hyödyntää hänen tietojaan suoraan muista rekistereistä (esim. ajolupa, pätevyystiedot, opiskelijastatus jne.) ja saada näin palvelukokemuksesta sujuvamman.

Tavoitteet:

• Otetaan käyttöön omadata viranomaispalveluissa sisällyttämällä oikeus omaan tietoon yleislainsäädännön tasolla esimerkiksi julkisuuslakiin ja tiedonhallintalakiin.
• Ajetaan EU-tasolla tietosuoja-asetuksen vahvistamista tietojen siirrettävyyden osalta siten, että omat tiedot ovat saatavissa rajapintojen kautta, koskien myös viranomaisten lakisääteisesti keräämiä henkilötietoja.
• Laajennetaan tiedollista itsemääräämisoikeutta, esimerkiksi ottamalla käyttöön oikeus pyytää omia terveystietoja poistettaviksi, kun tietoja ei enää tarvita hoidon vuoksi.
• Kehitetään vahvistetun datan omadata-operaattoriverkosto, jonka avulla ihmiset ja organisaatiot voivat välittää tietojaan eri palveluihin.

HYVINVOINTIA TERVEESTÄ ALUSTATALOUDESTA

Haluamme kehittää alustataloutta avoimuuteen, oikeudenmukaisuuteen ja terveeseen kilpailuun ohjaavilla sääntelymekanismeilla. Alustoja tulee säännellä alustojen keinoilla ja yhteiskunnan ehdoin.

Muulle taloudelliselle ja sosiaaliselle toiminnalle infrastruktuurin tarjoavien alustayhtiöiden yhteiskunnallisia vaikutuksia on seurattava ja tarvittaessa niiden toimintaa on säänneltävä nykyistä selkeämmin ja yhteiskunnan kokonaisetu huomioiden. Sääntelyssä kaikkia digitaalisia alustoja ei kannata eikä voi asettaa samalle viivalle. Alustasääntelyä pohditaan työlainsäädännön, kilpailuoikeuden, tietosuojan ja verotuksen alueilla, ja niihin vaikuttavat samat juurisyyt: globaalisti skaalautuvien digitaalisten alustojen valta-aseman nopea kasvu ja paikkaan sitoutumattomuus, uudenlainen arvonluonti datan avulla sekä taipumus monopolisoituviin markkinoihin.

EU-sääntelyssä ja kansainvälisissä sopimuksissa Suomen tulee ennen kaikkea puolustaa ihmisten digitaalista itsemääräämisoikeutta sekä avointa kilpailuympäristöä, jossa kaikille palveluille on aitoja vaihtoehtoja. Digitaalisen suvereniteetin varjolla tapahtuvaa valtioiden välistä kauppa- ja valtapoliittista kilpavarustelua tulee välttää. Suomen tulee erityisesti nostaa esille ihmislähtöistä näkökulmaa ja linkittää datatalouden ymmärrystä eri alueiden kuten alustatyön, kilpailuoikeuden, tietosuojan ja verotuksen välillä.

Alustatalouteen tulee kehittää uudenlaisia datapohjaisia sääntelymekanismeja, joissa alustoja säännellään alustojen keinoilla, mutta yhteiskunnan ehdoin. Alustat hyödyntävät jatkuvasti kertyvää dataa ja algoritmeja ohjaamaan alustalla tapahtuvaa toimintaa omien tavoitteiden mukaisesti. Samaa datapohjaista lähestymistä voidaan hyödyntää myös yhteiskunnallisten tavoitteiden toteuttamiseen ja seurantaan mahdollistamalla viranomaisille pääsy sääntelyn kannalta keskeiseen dataan alustoilla.

Alustat ja työ

Alustatyöhön liittyvä keskeinen kysymys on alustojen ja niiden kautta työtä tekevien valtasuhteiden epätasapaino. Edelläkävijänä Suomen tulee toteuttaa alustojen kautta työtä tekeviä koskevat työelämän turvan parannukset ja mahdollistaa datapohjainen järjestäytyminen.

Itsensätyöllistäjien alivakuuttamista on pyrittävä vähentämään. Kokoluokaltaan merkittävät freelancereita työllistävät alustat tulee velvoittaa kytkeytymään suoraan tulorekisteriin ja tarjoamaan rajapintojen kautta tiedot, joiden avulla vakuutus- ja sosiaaliturvamaksujen sekä verojen maksaminen voidaan automatisoida välitettyjen työkeikkojen mukaisesti. Alustalla toimiva yrittäjä tulee voida joko maksaa velvoitteensa suoraan alustan kautta tai ohjata data johonkin muuhun palveluun kirjanpidon ja maksujen hoitamiseksi.

Alustoihin kohdistuvien vaatimusten on oltavia yhdenmukaisia alustayhtiön kotimaasta riippumatta. Suomen edelläkävijyyden tulee olla osa EU-sääntelyn kehitystä digitaalisilla yhteismarkkinoilla, ei paikalliseksi jäävä kilpailuasetelmia haittaava erityspiirre.

Tavoitteet:

• Taataan yrittäjänä alustatyötä tekeville laillinen järjestäytymisoikeus sekä edellytetään, että alustat avaavat työntekijöille ja heitä edustaville tahoille rajapintojen kautta (ns. worker API) pääsyn kaikkeen heitä koskevaan dataan.
• Mahdollistetaan alustan kautta työtä tekevän sosiaaliturvamaksujen tilittäminen siten, että alustayritys voi tilittää ne suoraan palkkionmaksun yhteydessä.
• Varmistetaan tarpeellisten tietojen saaminen rajapintojen kautta automaattisesti alustalta viranomaisten ja eläke- ja vakuutusyhtiöiden käyttöön, riippumatta toimiiko alustaa käyttävä tekijä yrityksen, toiminimen tai itseään työllistävän työntekijän roolissa.
• Velvoitetaan alustat sopimusmallien läpinäkyvyyteen ja selkeyteen, jotta alustatyön osapuolilla on yhtäläinen ymmärrys toimeksiantoon liittyvästä velvoitteista ja oikeuksista. Säilytetään sopimusvapaus, esimerkiksi neuvottelumahdollisuus palkkioiden suuruudesta, työajoista ja erilaisista muista ehdoista.

Alustat, kilpailu ja kuluttajansuoja

Alustoja voidaan säädellä sekä kilpailuoikeudellisesta että kuluttajien oikeuksien näkökulmasta. Kilpailua voidaan lisätä velvoittamalla alustapalvelut noudattamaan yhteentoimivuutta, kuten pankkialalla on EU:ssa jo tehty. Yhteentoimivuussäännösten pitää mahdollistaa kilpailevien ja täydentävien palvelujen rakentamisen alustojen päälle, alustan helpon vaihtamisen ja useiden alustojen samanaikaisen käyttämisen. Kuluttajien oikeuksia vahvistetaan avoimuus- ja läpinäkyvyysvaatimuksilla. Säännösten on oltava riittävän tiukkoja, jotta ne aidosti muuttavat alustojen toimintatapoja. Alustasääntelyn osana ei kuitenkaan pidä ottaa käyttöön massavalvonnaksi katsottavia tietoliikenteen valvontavelvollisuuksia.

Tavoitteet:

• Edellytetään markkina-asemaltaan merkittäviltä alustoilta keskinäistä yhteentoimivuutta.
• Luodaan kuluttajien oikeuksia vahvistavat avoimuus- ja läpinäkyvyyssäännökset alustoille.

Reaaliaikainen talous ja sosiaaliturvan uudistaminen

Alustatalous ja työelämän murros haastavat kehittämään sosiaaliturvajärjestelmää joustavammaksi. Mahdollisimman reaaliaikainen ja automaattinen palkkojen, maksujen, verojen ja tukien yhteensovittaminen tukisi sosiaaliturvan käytännön toteutusta. Vihreät on perustulopuolue, jonka mallissa perustulo maksettaisiin automaattisesti ilman byrokratiaa. Perustulo tulee ymmärtää paitsi sosiaaliturvan modernisointina, myös digitalisaatiota hyödyntävänä harppauksena kohti reaaliaikaista talousjärjestelmää. Myös palkanmaksun velvoitteita voidaan merkittävästi helpottaa verotilimallilla. Työnantaja maksaa bruttopalkan kansalaisen verotilille, siitä lasketaan automaattisesti verot, eläkemaksut ja muut sivukulut, ja loput siirretään välittömästi palkansaajan omalle tilille.

Avoimen verotustiedon ja reaaliaikaisen tulorekisterin avulla voidaan tarvittaessa nopeasti reagoida taloutta elvyttämällä tai kiristämällä. Reaaliaikainen tieto maksetuista veroista kertoo myös ihmisten kansantaloudellisesta aktiivisuudesta ja sitä voidaan käyttää tietopohjaiseen päätöksentekoon, kunhan yksityisyyden suojasta huolehditaan. Esimerkiksi automaattisesti tilitettävän kotitalousvähennyksen toteumaa voitaisiin analysoida reaaliajassa ja muutoksia sääntöihin voitaisiin tarvittaessa tehdä nopeastikin. Yritykset ja muut organisaatiot voivat hyödyntää reaaliaikaista sähköistä taloustietoa oman toimintansa tehostamiseen ja keventämään hallinnollista taakkaa. Digitaalinen ja automatisoitu alv-raportointi ja verotusmenettely helpottavat veronmaksua ja harmaan talouden torjuntaa.

Tavoitteet:

• Kehitetään tulorekisteriä ja digitaalista veroinfrastruktuuria kaikki tulomuodot yhteentuovaksi reaaliaikaiseksi alustaksi, joka mahdollistaa sosiaaliturvan modernisoinnin käytännössä.
• Automatisoidaan kansalaisten verotilillä palkanmaksuun liittyvien velvoitteiden hoitaminen vastaavalla tavalla kuin yritysten verotilillä on helpotettu yritysten verojen maksua.
• Velvoitetaan kaikessa kaupankäynnissä sähköisen laskutusmahdollisuuden ja e-kuitin tarjoamiseen asiakkaan niin halutessa sekä siirrytään automaattiseen ja reaaliaikaiseen arvonlisäverotukseen. Toteutetaan muutokset kohtuullisella siirtymäajalla ja riittävien tukitoimien kanssa siten, etteivät ne kohtuuttomasti rasita yrityksiä.
• Selvitetään tukien ja verovähennysten reaaliaikaisen ja automatisoidun maksatuksen mahdollisuuksia tapauksissa, joissa päätökset voidaan toteuttaa sääntöpohjaisesti rekisteritietojen perusteella.

EETTISESTI KESTÄVÄ TEKOÄLY JA ROBOTIIKKA

Haluamme tekoälyn avulla ratkoa sosiaalisesti ja ekologisesti kestävän yhteiskunnan kannalta merkityksellisiä haasteita.

Tekoälyyn, robotiikkaan ja automaatioon liittyy suuria mahdollisuuksia. Samalla näihin teknologioihin liittyy merkittäviä vallankäytön ja eettisen toiminnan kysymyksiä, joihin tarvitaan vastauksia ennen kuin koko yhteiskunta toimii tekoälyjen ja robottien varassa.

Tekoälyjärjestelmät tulee suunnitella täydentämään ja vahvistamaan ihmisten kognitiivisia, sosiaalisia, kulttuurisia ja luovia taitoja sekä noudattamaan ihmislähtöisyyden periaatteita. Samalla kun automaatiota otetaan avuksi yhteiskunnan polttavien ongelmien ratkomiseen, on turvattava yksilönvapaudet ja yksityisyys sekä varmistettava, että tekoälyn käytöllä kokonaisuudessaan on myös ympäristön kannalta myönteinen vaikutus. Muutosta tulee ohjata siten, että se on reilu kaikille osapuolille ja sen hyödyt kohdistuvat laajasti yhteiskuntaan. Tekoälyn ja robotiikan kehittämisessä ja vaikutusten arvioinnissa pitää huomioida väestön moninaisuus esimerkiksi sukupuolen, kielen, etnisyyden ja kehon suhteen.

Tekoälyn ja robotiikan kehittämisen edellytyksistä on huolehdittava
Suomessa ja Euroopassa tulee tukea tekoälyä kehittävän ja hyödyntävän ekosysteemin muodostumista ja mahdollistaa reilu kilpailu. Tämä tarkoittaa muun muassa tutkimus- ja kehittämisrahoitusta, alan koulutuksen lisäämistä sekä järkevää sääntelyä jolla estetään datamonopolien syntymistä. On syytä varmistaa, ettei sääntely itsessään vahvista entuudestaan vahvoja yrityksiä, kuten teknologiajättejä, joilla on pieniä toimijoita enemmän voimavaroja mukautua sääntelyyn.

Tavoitteet:

• Ohjataan tutkimus- ja kehittämisrahoitusta tekoälyn ja robotiikan kehittämiseen.
• Edistetään laadukkaiden yhteiskäyttöisten tietovarantojen tuottamista, avaamista ja ylläpitoa.
• Edistetään lainsäädännön ja innovaatiopolitiikan keinoin toimivaa kilpailua sekä ehkäistään erityisesti suljettujen datamonopolien syntymistä.

Erilaiset riskit eri tasoisella automaatiolla

Kaikkea automaatiota ja tekoälyä ei voi niputtaa yhteen. Sääntelyä kehitettäessä on tärkeää huomioida järjestelmien autonomian aste. Lisäksi on huomioitava, ovatko järjestelmät ennalta määriteltyjä, niin sanottuja sääntöpohjaisia järjestelmiä, vai koneoppimiseen pohjautuvia järjestelmiä, jotka voivat käytön ja uuden datan myötä automaattisesti muuttaa toimintamallejaan.

Suurimpia riski- ja epävarmuustekijöitä liittyy järjestelmiin, jotka oppivat automaattisesti ja toimivat itsenäisesti ilman ihmistä. Riskien suuruuteen vaikuttaa myös se, mihin tarkoitukseen automaatiota käytetään. Sääntelyn tulee olla sitä kireämpää, mitä suurempia vaikutuksia järjestelmällä on esimerkiksi ihmisten ja yhteisöjen perusoikeuksiin, ihmisten terveyteen sekä ympäristön tilaan. Korkean vaikuttavuuden käyttökohteissa tekoälyjärjestelmät eivät saa tehdä päätöksiä kokonaan automatisoidusti. Järjestelmien opettamiseen ja toiminnan varmistamiseen käytettävän tietopohjan pitää pysyä luotettavana, vapaana vinouttavista asenteista ja eettisesti kestävänä.

Tavoitteet:

• Perustetaan tekoälysääntely riskipohjaisuuteen. Suomi on omalla esimerkillään aktiivisesti mukana EU-tasoisen riskipohjaisen tekoälysääntelyn kehittämisessä.
• Luodaan ja ylläpidetään korkeimman riskiluokan päätösalgoritmeista rekisteri, jossa avataan, miten tekoälyjärjestelmä toimii, mitä tietoa se käyttää päättelyyn, kuka järjestelmän on kehittänyt ja kuka sitä tai sitä kouluttavaa opetusaineistoa ylläpitää.
• Käynnistetään valmistelutyö, jonka tuloksena voidaan ennakoivasti ottaa kantaa koneoppivien järjestelmien hyödyntämiseen julkishallinnon päätöksenteossa.

Syrjimättömyys ja oikeusturva automaattisessa päätöksenteossa

Perus- ja ihmisoikeuksien sekä laissa määritellyn syrjintäkiellon on pädettävä riippumatta siitä, onko järjestelmissä tekoälyä vai ei. Erilaisten sensorien, algoritmien ja rekisterien autoritaarinen, kontrolloiva ja manipuloiva käyttö on siksi tuomittavaa. Ihmisten massavalvonta, esimerkiksi julkisilla paikoilla ja biometrisen tunnistamisen avulla on kiellettävä. Tämä mahdollistaa tekoälyn sääntelyn kehittämisen ennen ihmisten yksityisyydensuojaa ja oikeusturvaa vaarantavien sovellusten kehittämistä. Automatisoiduissa prosesseissa olevat syrjivät käytännöt leviävät helposti koskemaan laajoja joukkoja. Toisaalta syrjintää on ilman algoritmejakin, ja koneoppimista voidaan myös hyödyntää piilosyrjinnän tunnistamiseen.

Kuluttajansuojan ja yleisen oikeusturvan toteutuminen edellyttää, että automaattisen päätöksenteon kohteella on mahdollisuus ymmärtää päätöksen perusteet. Virheellisten päätösten kyseenalaistaminen on mahdollista vain, jos automaattisesta päätöksenteosta kerrotaan avoimesti ja päätöksille on osoitettavissa selkeä vastuutaho.

Tavoitteet:

• Perustetaan viranomaisten yhteistyötä ja osaamisen kehittämistä tukemaan määräaikainen, keskeisten valvovien viranomaisten (tietosuojavaltuutetun toimisto, kuluttaja- ja kilpailuvirasto, yhdenvertaisuusvaltuutetun toimisto) yhteinen tekoäly- ja robotiikkatiimi.
• Varmistetaan, että automaattisen päätöksenteon kohteella on mahdollisuus ymmärtää päätöksen perusteet. Jokaisen pitää myös voida valittaa vääristä päätöksistä sekä vaikuttaa itseään koskevaan päätöksentekoon tulevaisuudessa.
• Otetaan käyttöön tekoälymenetelmiä syrjintään viittaavien tilastopoikkeamien havaitsemiseen julkishallinnon päätösprosesseissa.
  Kielletään kasvojentunnistukseen tai vastaaviin biometrisiin tunnisteisiin pohjautuva massavalvonta julkisilla paikoilla.

DIGITALISAATION YMPÄRISTÖVAIKUTUKSET

Tuomme poliittiseen keskusteluun realistista kokonaiskuvaa digitalisaation myönteisistä ja kielteisistä ympäristövaikutuksista, jotta nämä voidaan kattavasti huomioida päätöksenteossa.

Digitalisaation tarjoamat mahdollisuudet ympäristö- ja ilmastokriisin ratkaisussa ovat mittavia. Digitalisaation avulla toimintoja voidaan tehostaa, materiaalisia tuotteita korvata digitaalisilla ja vähentää tarvetta liikkumiseen. Se on keskeinen elementti esimerkiksi kiertotalouden toimintamalleissa ja sen avulla voidaan edistää ympäristönsuojelua tuottamalla parempaa ympäristön tilannekuvaa, havaitsemalla globaaleja päästölähteitä ja toteuttamalla tehokasta maankäytön ohjausta datapohjaisesti. Digitaalisella toiminnalla on myös fyysinen ulottuvuus muun muassa datakeskusten, tietoverkkojen ja digitaalisten laitteiden tuotannon, ja niiden avulla tuotettujen palvelujen käytön kautta. Elektroniikan tuotantoketjussa on myös vakaviakin ihmsioikeusloukkauksia on niin kaivuuteollisuudessa, laitteiden tuotannossa kuin elektroniikkajätteen dumppauksessa. Lisäksi digitalisaatiolla on epäsuoria ympäristövaikutuksia, jotka voivat aiheuttaa tai kiihdyttää ympäristölle haitallisia kehityskulkuja tai hidastaa ympäristölle hyödyllistä kehitystä. Jotta digitaalinen yhteiskunta on kestävä, on ICT-infrastruktuurin energiatehokkuutta ja resurssitehokkuutta parannettava sekä edistettävä kestävyyttä parantavia digitaalisia ratkaisuja.

Tutkittua tietoa digitalisaation kokonaisympäristövaikutuksista on vielä vähän. Saatavilla olevat tutkimukset ovat hajanaisia, heikosti vertailukelpoista ja hajonta tutkimustuloksissa on suurta. On kuitenkin selvää, että digitalisaation sekä myönteiset että kielteiset ympäristövaikutukset ovat suuruusluokaltaan niin merkittäviä, että ne on syytä ottaa vakavasti.

Digitalisaation fyysinen ulottuvuus

Pariisin ilmastosopimus edellyttää päästöjen nopeaa vähentämistä, mutta ICT-alan päästöt ja energiankulutus ovat merkittävässä kasvussa. Sektorin negatiiviset ympäristövaikutukset tulevat pääosin datakeskuksista ja datan käytöstä sekä elektroniikan valmistuksesta ja käytöstä. Datan kysyntä on kasvanut eksponentiaalisesti, mutta tähän mennessä datakeskusten energiatehokkuuden kehitys on pitänyt sähkönkulutuksen nousun aisoissa. Elektroniikan resurssikierto ja kierrätys ovat vielä suurelta osin ratkaisemattomia kysymyksiä.

ICT-sektorin päästövähennysten kannalta olennaista on, millä tavalla kulutettu energia tuotetaan. Seurataan kasvavaa laskentatehoa vaativien teknologioiden, kuten joidenkin kryptovaluuttojen käytön kehitystä ja arvioidaan tarvetta energiankulutusta hillitseville ratkaisuille ja rajoituksille. Päästövähennysten kannalta olennaista on, millä tavalla kulutettu energia tuotetaan. Julkisten organisaatioiden tulisi omissa pilvipalvelujen hankinnoissaan kiinnittää huomiota datakeskusten ympäristöystävällisyyteen ja siten edistää palveluntarjoajien siirtymistä uusiutuvaan energiaan. Datakeskusten hukkalämmön hyödyntämisellä on suuri vaikutus alan kokonaispäästöihin. Datakeskuksiin voidaan kohdistaa kansallisella tasolla vaatimuksia esimerkiksi vihreän energian käytöstä sekä lämmön talteenotosta, kunhan varmistetaan, etteivät vaatimukset johda ympäristön kannalta heikompien datakeskusten rakentamiseen muualle.

Materiaalisen ympäristöjalanjäljen pienentämiseksi elektroniikan käyttöikää on pidennettävä, raaka-aineiden käyttöä ja kiertoa on tehostettava sekä suosittava vähiten haitallisten materiaalien käyttöä. Materiaalien kiertoa voidaan edistää taloudellisten kannustimien, kuten verotuksen ja panttijärjestelmien avulla. Samalla on varmistettava laitteiden kierrätyksen ja uusiokäytön tietoturva. Neitseellisten luonnonvarojen käytön minimoimiseksi tulee tukea elektroniikan kiertotalouden sovellutuksia ja yritystoimintaa. Laitteiden käyttöikää voidaan pidentää luomalla “oikeus korjata” -ajattelun mukaista kuluttajalainsäädäntöä. Sillä taataan kuluttajille ja yritysasiakkaille oikeus ja mahdollisuus tuotteen korjauttamiseen, vaihto-osiin sekä päivityksiin kohtuullisin kustannuksin.

Dataintensiivisten kuluttajapalvelujen jatkuvasti kasvava käyttö on keskeisin syy data- ja laskentakapasiteetin kysynnän kasvuun. Digitaalisille palveluille tulee luoda samanlainen kuluttajansuojalainsäädäntö kuin fyysisille tuotteille (vrt. elintarvikkeiden tuoteselosteet). Ympäristötietoisempien valintojen pohjaksi digitaalisten palvelujen tuotekuvauksiin tulee sisällyttää yksityisyyden suojan ja datan käsittelyn lisäksi myös palvelujen ympäristövaikutukset.

Tavoitteet:

• Hyödynnetään datakeskusten hukkalämpö osana energiataloutta. Edellytetään datakeskusten energiankulutuksen julkistamista viranomaisille ja varmistetaan, että datakeskusten, tietoverkkojen ja päätelaitteiden kasvava sähkön tarve katetaan päästöttömällä energialla ja parantamalla energiatehokkuutta.
• Luodaan lainsäädäntö kulutuselektroniikan kattavan “oikeus korjata” -ajattelun ympärille ja kielletään elektroniikkalaitteiden tarkoituksellinen vanhentaminen.
• Kehitetään elektroniikan kierrätysasteen parantamiseksi ja kiertotalouden edistämiseksi sopivia kannustimia, sääntelyä ja infrastruktuuria.
• Parannetaan kuluttajien tietoisuutta elektroniikan ja digitaalisten palvelujen ympäristövaikutuksista. Edellytetään, että yritykset tarjoavat riittävää tuoteinformaatiota elektroniikan ja digitaalisten palvelujen ympäristövaikutuksista.
• Otetaan käyttöön kunnianhimoinen yritysvastuulaki sekä Suomen että EU:n tasolla. Varmistetaan läpinäkyvyys ja työntekijöiden oikeudet tuotantoketjun kaikissa vaiheissa.

Digitalisaatio ympäristökriisin ratkaisemisessa

Digitalisaation avulla voidaan säästää energiaa ja resursseja tuotantoketjujen eri vaiheissa ja luoda mahdollisuuksia muiden sektorien energiankäytön vähentämiseen. Lisäksi digitalisaation avulla voidaan suoraan edistää ympäristönsuojelua esimerkiksi tuottamalla parempaa ympäristön tilannekuvaa. Valtion tulee edesauttaa yritysten siirtymistä kohti kestäviä liiketoimintamalleja digitalisaation tuomien välineiden avulla. Kehittyneen digitaalisen arvoketjujen mallintamiseen avulla voidaan tarjota kuluttajille parempaa tietoa tuotteiden ja palvelujen ympäristövaikutuksista. Omassa toiminnassaan julkishallinnon tulee avoimesti mallintaa omien hankintaketjujensa ympäristövaikutukset.

Kattava ja reaaliaikainen tieto ympäristön tilasta on edellytys ympäristöongelmien ratkaisemiseksi. Sensoridatan ja laskennallisten mallinnusmenetelmien avulla voidaan esimerkiksi ohjata maankäyttöä ja hiilinielujen hoitoa kohdennetusti. Lisäksi voidaan seurata muutoksia biodiversiteettissä ja ekosysteemien toiminnassa jopa reaaliaikaisilla mittareilla. Jotta datapohjaisen ympäristönsuojelun ja maankäytön ohjauksen edellyttämät tietovarannot saadaan nopeasti käyttöön, on ympäristön tilan automatisoituun seurantaan varattava riittävä rahoitus. Samalla voidaan luoda mahdollisuuksia kansalaistoiminnalle ja uudelle liiketoiminnalle tarjoamalla tietoaineistot ja laskentamallit maksutta ja avoimesti kansalaisille ja yrityksille.

Tavoitteet:

• Tuetaan yritysten siirtymistä kohti ekologisesti kestäviä liiketoimintamalleja.
• Panostetaan julkisten hankintojen arvoketjujen mallintamiseen ja ympäristövaikutusten arviointiin. Tehdään arvoketjuista ja niiden mallinnustyökaluista julkisia.
• Seurataan ilmastonmuutoksen, luontokadon ja muiden ympäristöongelmien ja niiden torjuntatoimien etenemistä ja vaikutuksia keräämällä reaaliaikaista ja kattavaa dataa sekä julkaisemalla sitä avoimesti. Varataan riittävä rahoitus ympäristön tilan automatisoituun seurantaan.

13 - Vihreiden periaateohjelma 2020-2028

Vihreät muuttavat maailmaa, jotta elämä maapallolla voi kukoistaa

Vihreiden periaateohjelma 2020-2028

Vihreiden periaateohjelman tavoitteena on kuvata, millaista maailmaa haluamme rakentaa ja miten sen haluamme tehdä. Tämä ohjelma kertoo keskeisistä arvoista ja periaatteista, jotka ohjaavat Vihreiden poliittista ajattelua ja toimintaa kaikilla päätöksenteon tasoilla. Poliittinen tavoiteohjelma ja muut puolueen ohjelmat sisältävät tässä esitettyjä periaatteita yksityiskohtaisempia linjauksia.

Hyväksytty puoluekokouksessa 20.9.2020. Tämä ohjelma korvaa edellisen, vuoden 2012 puoluekokouksessa hyväksytyn periaateohjelman.

1. VIHREÄT MUUTTAVAT MAAILMAA, JOTTA ELÄMÄ MAAPALLOLLA VOI KUKOISTAA
2. KESTÄVÄ MAAILMA

2.1 Ratkaisemme ilmastokriisin ja puolustamme luontoa ja eläimiä

2.2 Teemme taloudesta reilun ja kestävän

2.3 Ihmiset ovat yhteisen maailman kansalaisia

1. JOKAISELLE HYVÄ ELÄMÄ

3.1 Perus- ja ihmisoikeudet ovat ihmiskäsityksemme perusta

3.2 Koulutus ja sivistys ovat yhteiskunnan järki ja sydän

3.3 Me emme päästä ketään putoamaan

3.4 Jokaiselle vapaus elää haluamallaan tavalla, kunhan ei rajoita toisten oikeutta samaan

1. DEMOKRATIA KAIKEN PERUSTANA

4.1 Vahvistamme vapaata, avointa ja demokraattista yhteiskuntaa

4.2 Vihreät on avoimuuteen ja yhdenvertaisuuteen perustuva yhteiskunnallinen liike

1. HUOMINEN RAKENNETAAN YHDESSÄ

1. VIHREÄT MUUTTAVAT MAAILMAA, JOTTA ELÄMÄ MAAPALLOLLA VOI KUKOISTAA

Teemme työtä ilmastonmuutoksen ja kuudennen sukupuuttoaallon pysäyttämiseksi, jotta tuleville sukupolville jää elinvoimainen maapallo. Taistelemme tasa-arvoisen, turvallisen ja oikeudenmukaisen tulevaisuuden puolesta. Puolustamme luontoa ja ihmisiä ahneutta ja lyhytnäköisyyttä vastaan. Teemme politiikkaa periaatteidemme ja tutkitun tiedon pohjalta emmekä eturyhmien lähtökohdista. Annamme äänen niille, joiden ääni ei muuten kuulu – luonnolle, eläimille ja tuleville sukupolville – ja varmistamme, että haavoittuvassa asemassa olevat saavat äänensä kuuluviin.

Vihreät on tulevaisuuspuolue ja yhteiskunnallinen liike, joka kokoaa erilaisista taustoista tulevat ihmiset muuttamaan yhdessä maailmaa. Rakennamme parempaa arkea ja parempaa huomista jokaiselle. Teemme työtä sellaisen maailman puolesta, joka säilyttää toimintakykynsä kaikissa tilanteissa ja kykenee kohtaamaan yllättäviäkin vastoinkäymisiä rajat ylittävällä yhteistyöllä.

2. KESTÄVÄ MAAILMA

2.1 Ratkaisemme ilmastokriisin ja puolustamme luontoa ja eläimiä

Ihminen on osa luontoa ja siten täysin luonnosta riippuvainen. Luonto on suomalaisille rakas, ja siitä on voitava nauttia sekä maalla että kaupungeissa. Luonnolla on ihmisen tarpeista riippumaton itseisarvo. Saimaannorpalla, tunturikoivulla ja miljoonilla muilla lajeilla on luovuttamaton oikeus elää tällä planeetalla. Vanha lehto jykevine tammineen, tupasvillan täplittämä aapasuo, kukkiva luonnonniitty ja vapaana virtaava koski ovat arvokkaita paitsi meille ihmisille, myös itsessään. On ryhdyttävä toimiin valjastettujen jokien, hakattujen metsien, ojitettujen soiden ja sinileväkukinnoista kärsivien vesistöjen tilan parantamiseksi. Ympäristö asettaa toiminnallemme rajat, eikä planeetan kantokykyä voi kestävästi ylittää. Olemme kuitenkin eläneet vuosikymmenet yli luonnon uusiutumiskyvyn. Meillä on kiire korjata toimintamme, jotta monimuotoinen elämä maapallolla voi jatkua. Vihreiden tavoitteena on etsiä keinoja ihmisen ja koko elonkirjon kestävään yhteiseloon.

Ilmastonmuutos ja kuudes sukupuuttoaalto uhkaavat ihmiskunnan ja monien muiden eliölajien tulevaisuutta ja planeettamme ekosysteemien toimintaa. Päätöksillä on kiire. Ratkaisuja on tehtävä ennen kuin ilmastonmuutos kiihtyy hallitsemattomaksi ja lajien sukupuutto karkaa käsistä. Huomenna voi olla jo liian myöhäistä, joten kestävän yhteiskunnan rakentaminen on aloitettava nyt.

Haluamme tehdä Suomesta maailman ensimmäisen hiilineutraalin ja pian sen jälkeen hiilinegatiivisen hyvinvointivaltion. Tarvitsemme kunnianhimoisia päätöksiä ilmastonmuutoksen torjumiseksi ja sen vaikutuksiin sopeutumiseksi. Vihreiden tavoitteena on reilu muutos, jossa kaikki pysyvät mukana ja vaikutukset jakautuvat sosiaalisesti oikeudenmukaisesti.

Jotta saamme ilmastokriisin ratkaistua, yhteiskunta on muutettava hiilinegatiiviseksi. Tällöin hiiltä on pystyttävä sitomaan enemmän kuin sitä päästetään ilmakehään. Ihmisen toiminnasta, kuten sähkön ja lämmön tuotannosta, liikenteestä, rakennetusta ympäristöstä, teollisuudesta ja maataloudesta on tehtävä mahdollisimman vähäpäästöistä. Energiatalouden tulee olla tehokasta, perustua päästöttömiin tai vähäpäästöisiin energiamuotoihin ja hyödyntää kaikkia kestäviä ratkaisuja, jotka vähentävät fossiilisten polttoaineiden käyttöä. Siirtymä kohti kestävää ruoantuotantoa ylläpitää luonnon monimuotoisuutta, parantaa eläinten hyvinvointia, vähentää hävikkiä sekä pienentää päästöjä. Hiilensidonnan ja monimuotoisuutta lisäävien toimenpiteiden tulee vakiintua ja olla kannattavia myös maaseutuelinkeinoille.

Kuudes sukupuuttoaalto ja luonnon monimuotoisuuden köyhtyminen on pysäytettävä. Luonnonsuojelun keinoin on suojeltava ja ennallistettava arvokkaita ja uhanalaisia elinympäristöjä. Metsä- ja maatalouskäytössä olevia alueita on hyödynnettävä ekologisesti kestävin menetelmin. Suojelualueita on kytkettävä toisiinsa ja laajennettava, jotta lajiston geneettinen monimuotoisuus ja rikkaus säilyvät. Luonnonvaraiset villieläimet, myös pedot, tulee nähdä tärkeänä osana ekosysteemiä. Uhanalaisten eläinten kannat on turvattava. Suomessa meillä on erityinen vastuu vanhoista aarniometsistämme, kosteikoista ja niityistä, jokiemme vaelluskaloista, Itämerestä sekä arktisen alueen ainutlaatuisesta luonnosta. On meidänkin elämämme edellytys, että sademetsät säilyvät elinvoimaisina, merten saastuminen pysäytetään ja jäätiköiden sulaminen estetään.

Eläimillä on ihmisistä riippumaton ja rahassa mittaamaton arvo. Eläimiä tulee arvostaa yksilöinä niiden itsensä takia, ei pelkästään sen kautta, mitä ne ihmisille merkitsevät. Eläinten etu ja yksilölliset tarpeet on otettava huomioon kaikessa julkisessa ja yksityisessä toiminnassa, joka vaikuttaa olennaisesti niiden elinolosuhteisiin tai elinmahdollisuuksiin. Ihmisillä on erityinen vastuu muista eläimistä, koska pystymme alistamaan ne valtaamme ja arvioimaan tekojamme moraalisesti. Nykyinen elämäntapamme perustuu ennennäkemättömään eläinten hyväksikäyttöön ja tehotuotantoon, mikä on ekologisesti ja eettisesti kestämätöntä.

Eläinperäisten tuotteiden käyttöä tulee pikaisesti vähentää. Räikeä eläinten hyväksikäyttö ja tehotuotanto on lopetettava ja esimerkiksi turkistarhaus kiellettävä. Haluamme, että eläimillä on oikeus lajityypilliseen hyvään elämään ja tuskattomaan kuolemaan ilman ihmisen aiheuttamaa kärsimystä. Eläimiä koskevan päätöksenteon tulee perustua ajantasaiseen tieteelliseen tietoon eläinten hyvinvoinnista ja, jos mahdollista, myös tietoon eläimen yksilöllisistä tarpeista ja tottumuksista. Eläinten kaltoinkohtelu tulee ottaa vakavasti ja se tulee huomioida sekä seuraamuksissa että ennaltaehkäisevissä toimenpiteissä.

Ympäristöongelmat eivät tunne rajoja, joten maailma tarvitsee yhteisiä pelisääntöjä ja sopimuksia niiden torjumiseksi. Ilmasto-oikeudenmukaisuuden periaatteen mukaisesti rikkailla mailla on vaurautensa ja historiallisen päästökertymänsä vuoksi muita suurempi vastuu ilmastokriisin ratkaisemisesta. Kehittyviä maita on tarvittaessa tuettava siirtymässä kohti hiilinegatiivista yhteiskuntaa. Suomella on osaamisemme ja kehittyneen teknologiamme ansiosta paitsi velvollisuus myös mahdollisuus toimia ilmastonmuutoksen torjunnan ja ympäristönsuojelun edelläkävijänä.

2.2 Teemme taloudesta reilun ja kestävän

Vihreät tavoittelevat kestävää globaalia taloutta, jossa ihmisten hyvinvointi, työolot, ihmisoikeudet ja yhteiskuntien vakaus turvataan ja köyhyys poistetaan. Meitä velvoittaa vastuu tuleville sukupolville. Haluamme, että päästöt ja ympäristön tilan heikentäminen saadaan kuriin ja että saastuttaja maksaa aina laskun. Haluamme luoda entistä paremmat edellytykset ympäristön- ja ilmastonsuojelua edistävälle ja ihmisoikeuksia kunnioittavalle liiketoiminnalle. Haluamme lopun luonnonvarojen ylikulutukselle. Talouskasvun tulee jatkossa tapahtua sosiaalisesti oikeudenmukaisella ja ympäristön kannalta kestävällä tavalla.

Nykyinen talousjärjestelmä ruokkii globaalia eriarvoisuutta ja päästöjen kasvua, siksi järjestelmää on muutettava. Olettamukset ja toimintamallit, joille talouskasvumme ja hyvinvointikäsityksemme ovat aiemmin perustuneet, eivät enää toimi. Luonnonvarojen ylikulutus luo väliaikaista materiaalista hyvinvointia, joka ei ole kestävää pidemmällä aikavälillä. Luonnonvarojen kulutusta on vähennettävä ja meidän on siirryttävä planeettaa kuormittavasta fossiilitaloudesta hiilinegatiiviseen kiertotalouteen, vastuulliseen jakamistalouteen ja palveluihin nojaavaan talousjärjestelmään. Muutoksen on tapahduttava nopeasti, mutta samalla on pidettävä huolta siitä, että jokainen pysyy mukana. Kestävän kehityksen periaatteet tukevat yrittäjyyttä ja työllisyyttä myös tulevaisuudessa.

Talousjärjestelmän päivitys mahdollistaa myös historiallisten epäkohtien korjaamisen. Ei ole oikein, että varakkaimmat rikastuvat entisestään samalla, kun maailmassa on valtavasti ihmisiä, joilla ei ole varaa edes perustarpeisiin. Varallisuuden nykyisenkaltainen jakautuminen ja tuloerot eivät ole luonnonlakeja, vaan niitä tulee politiikalla tasata. Veronkierto on estettävä, ja veroja perittävä maksukyvyn sekä aiheutuvien haittojen mukaan. Hyvätuloisilla on sekä mahdollisuus että velvollisuus osallistua yhteiskunnan rakentamiseen muita enemmän esimerkiksi progressiivisen verotuksen avulla. Myös rahoitusmarkkinoiden tulee olla oikeudenmukaisen verotuksen piirissä.

Talouden tulee toimia ihmisten hyvinvoinnin, sosiaalisen oikeudenmukaisuuden sekä luonnon ja ympäristön kantokyvyn turvaamiseksi. Vihreille talouskasvu ei ole itseisarvo. Markkinatalous ja julkinen talous ovat vihreille työkaluja, joilla näitä päämääriä voidaan tehokkaasti edistää. Se edellyttää demokraattisesti asetettuja puitteita markkinoiden toiminnalle. Vihreällä talouspolitiikalla verotetaan saastuttavaa kulutusta ja tuotantoa. Negatiivisten ympäristövaikutusten hinta on sisällytettävä kokonaisuudessaan tuotteiden ja palveluiden hintoihin, mutta kuitenkin siten, että ne jakautuvat oikeudenmukaisesti ihmisten kesken.

2.3 Ihmiset ovat yhteisen maailman kansalaisia

Vihreille ihmiset ovat ensisijaisesti yhteisen maailman kansalaisia. Välittäminen ei saa pysähtyä valtioiden rajoihin. Ihmisillä on oikeus elää vapaana puutteesta ja kurjuudesta kaikkialla maailmassa. Suomen kaltaisilla vaurailla mailla on velvollisuus edistää tämän oikeuden toteutumista. Suomen on edistettävä globaalia oikeudenmukaisuutta sekä tehtävä yhteistyötä kehittyvien maiden kanssa rauhan ja vakauden saavuttamisessa, tasa-arvon edistämisessä, ilmastonmuutoksen torjunnassa ja siihen sopeutumisessa sekä talousjärjestelmän rakenteellisessa muutoksessa.

Haluamme edistää ihmisoikeuksia, rauhaa ja demokratiaa maailmassa ulkopolitiikan ja kansainvälisen yhteistyön keinoin. Haluamme, että Suomi ottaa Yhdistyneiden kansakuntien (YK) jäsenenä, Euroopan unionin (EU) jäsenmaana, kehitysyhteistyön edistäjänä ja kansainvälistä sääntöpohjaista järjestelmää tukevana valtiona kokoaan suuremman roolin kansainvälisessä yhteisössä. Kestävä, oikeudenmukainen, feministinen ulkopolitiikka rakentuu ihmisoikeuksien ja kokonaisvaltaisen turvallisuuskäsityksen varaan.

Vaalimme kaikkien ihmisten liikkumisen vapautta. Rajat ylittäviin ongelmiin, kuten ilmaston lämpenemisen seurauksiin, luonnon monimuotoisuuden hupenemiseen, ilman ja merten saastumiseen sekä erilaisiin turvallisuusuhkiin tarvitaan kansallisten toimien rinnalla entistä enemmän rajat ylittäviä ratkaisuja. Parhaimmillaan kansainväliset sopimukset ja solidaarisuus ennaltaehkäisevät ongelmien syntyä ja syvenemistä sekä rakentavat polkua kohti avointa, vakaata ja vapaata maailmaa.

Kansainvälisellä yhteisöllä on velvollisuus puuttua yksittäisen valtion toimintaan silloin, kun valtio ei kykene tai ole halukas suojaamaan kansalaistensa elämää taikka noudattamaan oikeusvaltioperiaatetta. Myös ilmastokriisin vapaamatkustajien toimintaan on puututtava.

Vihreät on osa rauhanliikettä ja tavoittelee aseista vapaata maailmaa. Emme hyväksy esimerkiksi joukkotuhoaseiden tai itsenäisesti toimivien robottiaseiden olemassaoloa. Suomen tulee allekirjoittaa ydinasekieltosopimus. Rakennamme toimivan ja koko maan kattavan puolustuksemme vapaaehtoisuuden ja syrjimättömyyden periaatteiden pohjalta.

Erilaiset jakolinjat, vastakkainasettelu ja voimapolitiikan paluu tekevät sääntöpohjaisen kansainvälisen järjestelmän ja kansainvälisen oikeuden periaatteiden puolustamisesta ja kehittämisestä vaikeaa, mutta sitäkin tärkeämpää. Suomen on tuettava kansainvälisten järjestöjen toimintaa ja kehitettävä yhdessä muiden kanssa YK:a ja EU:a vastaamaan tämän päivän ja tulevaisuuden tarpeita.

Kansainvälisen yhteistyön syventäminen, demokraattisten rakenteiden vahvistaminen ja yhteisten pelisääntöjen kirkastaminen ovat tarpeen, jotta esimerkiksi lasten oikeuksien sopimuksen, vammaisten henkilöiden oikeuksien sopimuksen, muiden ihmis-oikeussopimusten, YK:n kestävän kehityksen ja Pariisin ilmastosopimuksen tavoitteet voidaan saavuttaa.

3. JOKAISELLE HYVÄ ELÄMÄ

3.1 Perus- ja ihmisoi­keudet ovat ihmiskä­si­tyk­semme perusta

Ihmisoikeudet kuuluvat kaikille ja ne ovat yleismaailmallisia, luovuttamattomia sekä perustavanlaatuisia. Kaiken yhteiskunnallisen toiminnan on perustuttava ihmisoikeuksien kunnioittamiseen. Vihreille yhdenvertaisuus ja syrjimättömyys ovat tärkeitä arvoja. Mikään yksittäinen ominaisuus ei saa määrittää yhteiskunnan silmissä yksilön arvoa tai ihmisyyttä.

Haluamme rakentaa yhteiskuntaa, jossa kaikilla on yhdenvertaiset oikeudet ja mahdollisuus osallistua iästä, etnisyydestä, kansalaisuudesta, kielestä, uskonnosta, vakaumuksesta, mielipiteestä, poliittisesta toiminnasta, ammattiyhdistystoiminnasta, perhesuhteista, asuinpaikasta, terveydentilasta, vammaisuudesta, seksuaalisesta suuntautumisesta, sukupuoleen liittyvistä tekijöistä tai muusta henkilöön liittyvästä seikasta riippumatta.

Vihreät on feministinen, antirasistinen ja yhdenvertaisuutta kannattava puolue. Feminismillä tavoitellaan kaikille vapautta olla oma itsensä sekä yhteiskunnan eriarvoisuutta aiheuttavien valtarakenteiden aktiivista purkamista. Vihreä feminismi on intersektionaalista, eli huomioi sukupuolen lisäksi myös muut yhdenvertaisuuteen vaikuttavat tekijät, kuten etnisyyden, seksuaalisen suuntautumisen, vammaisuuden, iän, luokan tai sosioekonomisen aseman sekä syrjinnän moniperusteisuuden.

Yhdenvertaisuus ei toteudu itsestään. Se vaatii aktiivista työtä asenteiden muuttamiseksi ja yhteiskunnan rakenteiden muokkaamiseksi. Erityisesti on tuettava niitä ihmisiä, joiden mahdollisuuksia vähentävät ennakkoluulot, vaikeat olosuhteet, heikko sosioekonominen asema tai tausta. Yhdenvertaisuutta voidaan edistää tarvittaessa erilaisten kiintiöiden ja positiivisen erityiskohtelun avulla.

Julkisen vallan tulee ottaa huomioon ihmisten yksilölliset tarpeet. Esteettömyys ja saavutettavuus ovat tärkeitä edellytyksiä sille, että jokaisella on yhdenvertainen mahdollisuus osallistua täysipainoisesti kaikilla elämän osa-alueilla. Palveluiden tulee olla kaikkien saavutettavissa kansalliskielillä, selkokielellä, viittomakielellä ja mahdollisuuksien mukaan eri vähemmistökielillä.

Suomen ja koko maailman on oltava tasa-arvoinen paikka kaikille sukupuolille sukupuolihistoriasta, sukupuoli-identiteetistä, sukupuolen ilmaisusta tai kehon sukupuolitetuista piirteistä riippumatta. On tietoisesti ja johdonmukaisesti tunnistettava ja murrettava syrjiviä rakenteita, jotka estävät eri sukupuolten täysivaltaisen osallistumisen työ-, perhe- tai yhteiskuntaelämään. Vihreiden tavoitteena on kaikille reilumpi yhteiskunta, jossa ei ole sukupuoleen liittyvää syrjintää tai kapeita sukupuolirooleja. Jokaisella on oltava oikeus määritellä sukupuolensa ja toteuttaa sukupuoli-identiteettiään vapaasti ilman pelkoa syrjinnästä.

Pari- ja perhesuhteita pitää kohdella lain edessä yhtäläisesti puolisoiden sukupuolista riippumatta. Vihreät tunnistaa myös intiimisuhteiden moninaisuuden. Tavoittelemme yhteiskuntaa, jossa lapsitoiveet on mahdollista toteuttaa perhemuodosta riippumatta. Perheiden moninaisuus on rikkaus, eikä ihmisiä tai perheitä pidä pakottaa ahtaisiin muotteihin. Tunnistamme myös kasvavan yksinelävien ihmisten joukon tarpeet.

Rasismin kitkeminen edellyttää paitsi arkipäivän rasismiin puuttumista, myös yhteiskunnallista muutosta ja antirasistista politiikkaa, jolla puututaan rakenteelliseen rasismiin. Rasismia ja ennakkoluuloja ylläpitäviä rakenteita ja asenteita on purettava aktiivisesti. Järjestäytynyt rasistinen toiminta on kiellettävä, sillä rasistiset ja fasistiset järjestöt eivät kuulu oikeusvaltioon. Suomen on tunnustettava oma sortopolitiikkansa erilaisia vähemmistöjä, kuten saamelaisia, romaneja, karjalaisia ja vammaisia henkilöitä kohtaan ja ryhdyttävä toimenpiteisiin sen korjaamiseksi ja hyvittämiseksi.

Meidän on kohdeltava oikeudenmukaisesti niitä, jotka hakevat täältä turvaa. Suomen tulee auttaa hädässä olevia ihmisiä ja toteuttaa ihmisoikeuksia kunnioittavaa turvapaikkapolitiikkaa. Lisäksi haluamme edistää ihmisoikeuksia kunnioittavaa yhtenäistä EU:n turvapaikkapolitiikkaa. Kotoutumisen edellytys on, että ihminen saa halutessaan myös perheensä luokseen. Oikeusvaltiosta ketään ei palauteta alueelle, jossa häntä uhkaa kuolemanrangaistus, kidutus, vaino tai muu epäinhimillinen tai ihmisarvoa loukkaava kohtelu.

Vihreät kunnioittaa uskonnonvapautta ja haluaa, että kaikkia maailmankatsomuksia kohdellaan tasa-arvoisesti. Uskontojen välistä yhteistyötä tulee tukea ja edistää rauhantyönä. Erilaisilla maailmankatsomuksellisilla yhteisöillä ja yhteisöihin kuulumattomilla tulee olla yhdenvertainen asema suhteessa valtioon.

3.2 Koulutus ja sivistys ovat yhteiskunnan järki ja sydän

Vihreille sivistys on mittaamattoman arvokasta. Se on niin yksilöiden kuin yhteiskunnankin vapauden tae. Sivistys on paljon muutakin kuin osaamisen, tiedon ja taitojen kartuttamista. Sivistyksessä on kyse maailmankuvan muovautumisesta, ihmisenä kasvamisesta, uuden luomisesta ja ajattelun itsenäistymisestä. Sivistys antaa näkökulmia ja ehkä vastauksiakin olemisen suuriin kysymyksiin ja luo kykyä esittää uusia kysymyksiä. Siksi puolustamme tinkimättömästi tasa-arvoista koulutusta, vapaata tiedettä ja monipuolista kulttuuria.

Laadukas koulutus ja yhdenvertaiset mahdollisuudet itsensä kehittämiseen ovat yhteiskunnan tulevaisuuden turva ja tie kohti tasa-arvoa. Yhdenvertaiset oikeudet ja mahdollisuudet koulutukseen aina varhaiskasvatuksesta alkaen purkavat perheiden

taustoista johtuvia eroja. Työelämän muuttuessa ja kansainvälistyessä korkea osaaminen, tiede ja tutkimus ovat Suomelle tärkeä pääoma ja kestävää kehitystä eteenpäin vievä kilpailuetu. Tutkimus on arvokasta, koska se auttaa meitä ymmärtämään maailmaa ja tuottaa ratkaisuja, joilla vastataan tulevaisuuden haasteisiin.

Oikeus oppia ja saada opetusta läpi elämän kuuluu jokaiselle taustasta tai elämäntilanteesta riippumatta, eikä koulutuksesta saa muodostua vain hyvistä lähtökohdista tulevien etuoikeus. Koulutuksen, aina varhaiskasvatuksesta korkeakoulutukseen ja elinikäiseen oppimiseen, on oltava tasa-arvoista ja yhdenvertaista, saavutettavaa, pedagogisesti laadukasta ja maksutonta. Jokaisella tulee olla vapaus valita itselleen parhaiten sopiva koulutuspolku. Vapauteen kuuluu mahdollisuus välillä tehdä virheitä ja valita harha-askelten jälkeen uusi reitti. Maailman muuttuessa myös koulutusta ja opetusta on päivitettävä vastaamaan aikansa ja tulevaisuuden tarpeita – niin, että kaikki pysyvät mukana muutoksessa.

Koulutuksen tulee tukea kasvua aktiiviseksi kansalaiseksi ja antaa valmiudet osallistua yhteiskunnan toimintaan. Esimerkiksi oppimaan oppimisen taidot, kyky arvioida kriittisesti eri lähteistä saatua tietoa, tunne- ja vuorovaikutustaidot ja valmiudet toimia digitaalisissa ympäristöissä ovat nykyajan kansalaistaitoja, joiden tulee olla opetuksen kulmakiviä läpi koko koulutuspolun.

Koulutuksen tehtävänä on kasvattaa ja tukea oman maailmankatsomuksen rakentamiseen, ympäristötietoisuuteen, globaaliin vastuuseen, moninaisuuden kohtaamiseen, kielelliseen ja kulttuuriseen monimuotoisuuteen ja kansainvälisyyteen. Korkeakouluilla ja muilla koulutuksen järjestäjillä on myös tärkeä tehtävä tukea elinkeinoelämää, kolmannen sektorin toimijoita ja julkista sektoria mukautumisessa maailman muutoksiin esimerkiksi kehitettäessä toimintaa kohti hiilinegatiivista kiertotaloutta.

Laadukas koulutus ja tutkimus edellyttävät vakaata, riittävää ja ennustettavaa rahoitusta kaikilla koulutusasteilla. Opettajien ja kasvattajien jaksamisesta, osaamisesta ja osaamisen päivittämisestä on pidettävä huolta, jotta voimme tulevaisuudessakin kulkea sivistyksen etujoukoissa. Koulujen paikallista ja alueellista eriarvoistumiskehitystä on torjuttava.

Haluamme, että Suomessa sivistys, tiede, taide ja kulttuuri kukoistavat. Puolustamme taiteen vapautta ja itseisarvoa sekä kulttuuripalveluiden monimuotoisuutta ja saavutettavuutta. Kynnyksen astua kirjastoon, teatteriin, konserttiin, museoon tai galleriaan on oltava matala ihan jokaiselle. Erityisesti lapsilla on oltava mahdollisuus kulttuurin harrastamiseen taustasta, asuinpaikasta tai varallisuudesta riippumatta. Kulttuurin riittävä tukeminen tarkoittaa yhä useammalle mahdollisuuksia sekä itsensä toteuttamiseen että taiteesta nauttimiseen. Taiteilijoiden ja tutkijoiden on pystyttävä pelotta omistautumaan uuden etsimiselle.

3.3 Me emme päästä ketään putoamaan

Vihreät haluaa edistää jokaisen ihmisen oikeutta ja mahdollisuuksia hyvään elämään ja onnellisuuteen. Hyvinvointi on perusoikeus, joka kuuluu varallisuudesta, taustasta ja yksilöllisistä ominaisuuksista riippumatta kaiken ikäisille, kaikille sukupuolille, täällä syntyneille ja muualta muuttaneille. Hyvinvointivaltiomme onnistumisesta kertoo se, kuinka tasaisesti hyvinvointi jakautuu ja kuinka kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevia kohdellaan. Köyhyys ei synny itsestään. Se on seurausta tehdystä tai tekemättä jääneestä politiikasta. Vihreille köyhyyden torjunta on yksi politiikan tärkeimmistä tehtävistä.

Oikeudenmukaisessa yhteiskunnassa jokaiselle taataan riittävä toimeentulo, oikeus omaan kotiin, laadukkaat julkiset palvelut sekä mahdollisuus tehdä työtä ja toteuttaa itseään. Pidämme kiinni periaatteesta, että jokainen ihminen on arvokas, eikä ketään jätetä syrjään. Kun apua tarvitsee, sitä tulee saada. Kenenkään ei tule joutua taistelemaan tarvitsemistaan palveluista. Tukea ja apua on oltava tarjolla mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, ja ongelmien ennaltaehkäisy on yhtä tärkeää kuin niiden ratkominenkin.

Haluamme, että jokaisella on mahdollisuus toteuttaa ja kehittää itseään ja nauttia elämästä. Yhteiskunnan tehtävä ei ole määrittää, mikä tekee kenetkin onnelliseksi, vaan tarjota puitteita hyvinvoinnin rakentamiseen, terveyden edistämiseen ja toimintakyvyn ylläpitoon. Kenenkään ei pitäisi jäädä tahtomattaan yksin tai uupua kohtuuttoman taakan alla.

Tasapainoisessa yhteiskunnassa kaikilla on mahdollisuuksia itselleen sopivaan yhteisöllisyyteen, riittävään lepoon ja virkistykseen. Peruspalveluiden, joilla ihminen pitää huolta fyysisestä, psyykkisestä ja sosiaalisesta terveydestään, tulee olla kaikkien saavutettavissa varallisuudesta ja asuinpaikasta riippumatta. Myös hyvä vapaa-aika on tärkeä osa hyvinvointia ja monipuolisten harrastusmahdollisuuksien pitää olla tarjolla kaikille.

Työ ei ole ihmisarvon mitta. Kaikilla tulee kuitenkin olla mahdollisuus työkykynsä mukaiseen työhön ja siitä saatavaan reiluun korvaukseen. Yksilölle työ on pääasiallinen keino saavuttaa taloudellinen itsenäisyys. Parhaimmillaan työ on myös merkityksellinen osa elämää, hyvinvointia lisäävä tekijä ja mahdollisuus toteuttaa itseään. Työn ja muun elämän yhteensovittamisen on oltava mahdollista moninaisissa perhe- ja elämäntilanteissa. Työn on joustettava esimerkiksi silloin, kun työntekijää saa perheenlisäystä, sairastuu tai menettää läheisensä. Yhteiskunnassa on huomioitava paremmin myös palkattoman, usein kotona tehtävän työn arvo, ja sen sukupuolittunutta jakaumaa on aktiivisesti purettava.

Sosiaaliturva on suomalaisten yhteinen turvaverkko, jonka hyödyntämisen tulisi olla automaattista, esteetöntä, saavutettavaa ja häpeästä vapaata. Kenenkään arvo ihmisenä ei määrity sen perusteella, miten toimeentulonsa hankkii tai saa. Siksi on elintärkeää poistaa sekä byrokraattisia että asenteellisia esteitä avun ja tuen hakemiselle ja saamiselle. Haluamme korvata sosiaaliturvaviidakon yksinkertaisella ja kannustavalla perustuloon pohjautuvalla järjestelmällä, joka antaa turvaa niin pätkätyöläisille, osatyökykyisille, pienituloisille kuin yrittäjillekin ja vapauttaa ihmiset tekemään omaa elämäänsä koskevia valintoja.

Hyvinvointivaltion kestävyyden ja rahoittamisen kannalta on tärkeää, että mahdollisimman moni pääsee työhön kiinni. Työelämän on oltava oikeudenmukaista ja palkkauksen tasa-arvoista, ja kohtuullisen työmäärän on taattava riittävä palkka. Syrjintä ei kuulu työpaikoille missään muodossa. Vammaisten ja eri tavoin osatyökykyisten työllistymisen esteitä on raivattava, jotta työelämä on aidosti avoin kaikille. Nuorten pääsy työmarkkinoille on taattava.

Nykyaikainen teknologia mahdollistaa monien hyvinvointivaltion tärkeiden palveluiden tarjoamisen suurelle joukolle kätevästi myös digitaalisesti. Digitalisaation nopea kehitys voi kuitenkin syrjäyttää ihmisiä ja ihmisryhmiä. Tämä on estettävä tarjoamalla neuvontaa, ohjausta, rinnalla kulkemista ja puolesta asiointiapua.

3.4 Jokaiselle vapaus elää haluamal­laan tavalla, kunhan ei rajoita toisten oikeutta samaan

Ihmisten vapauden kunnioittaminen ja edistäminen on keskeinen osa vihreää ajattelua. Jokaisella on oikeus elää haluamallaan tavalla, kunhan ei rajoita toisten oikeutta samaan. Vapauden kanssa käsi kädessä kulkee vastuu. Jokaisella tulee olla oikeus ja vapaus määritellä oma itsensä ja elämänsä. Samalla meillä on ihmisinä ja yhteiskuntana kollektiivinen vastuu toisistamme ja ympäristöstämme nyt ja tulevaisuudessa. Hyvinvointimme perustuu toistemme tukemiseen ja yhteiseen vastuunkantoon.

Yksilön vapauksia ja niiden rajoituksia punnittaessa lähtökohtana on vapaus. Yksilön vapauksia voidaan kuitenkin painavasta ja perustellusta syystä rajoittaa. Jos valtiovalta joutuu akuutin poikkeustilanteen vuoksi rajoittamaan kansalaisten oikeuksia turvatakseen esimerkiksi oikeutta terveyteen ja elämään, tulee rajoitusten olla aina oikeasuhtaisia tilanteeseen nähden. Yllättävienkin tilanteiden edessä vallankäytön tulee olla läpinäkyvää ja pysyä demokraattisessa kontrollissa. Yksilöllä on vastuu noudattaa yhteiskunnan sääntöjä ja rajoituksia, ja toisaalta yhteiskunnalla on vastuu perustella nämä säännöt ja rajoitukset selkeästi ja ymmärrettävästi.

Yhteiskunnan tehtävä on luoda mahdollisuudet vapaudelle. Todellinen vapaus vaatii rinnalleen tukea: tietoa vaihtoehdoista, koulutusta, jonka turvin tehdä punnittuja valintoja, ja taloudellista turvaa, jotta ihminen ei juutu valinnanmahdollisuudet riistävään köyhyyteen. Vapaus on myös sisäistä, esimerkiksi vapautta sovinnaisuudesta ja omista ennakkoluuloista. Ihmisen ei tarvitse olla samanlainen kuin naapurinsa tai yhteisönsä, vaan jokaisella on oikeus valita oman elämänsä polku.

Jokaisella ihmisellä on oikeus omaan kehoonsa ja sitä koskeviin päätöksiin. Näihin lukeutuu myös oikeus aborttiin omalla ilmoituksella. Ihmisen omaa tahtoa tulee kuulla ja kunnioittaa viimeiseen asti niin parantavan, oireenmukaisen ja saattohoidon yhteydessä kuin kuoleman edessä. Ihmisellä on oikeus paitsi hyvään elämään, myös hyvään kuolemaan, tarvittaessa hyvän saattohoidon turvin tai halutessaan viime kädessä avustettuna.

Demokraattisessa ja ihmisoikeuksia kunnioittavassa valtiossa jokaisella on velvollisuus noudattaa lakia tai hyväksyä lain rikkomisesta seuraava rangaistus. Rikosseuraamuksen tarkoitus on vähentää ja ehkäistä rikollisuutta sekä auttaa rikoksentekijöitä saamaan uusi ote elämästään. Seuraamusten tulee olla inhimillisesti perusteltuja ja ihmisoikeuksia kunnioittavia, eikä niiden tavoitteena saa olla ihmisten nöyryyttäminen. Kenenkään ei pidä ajautua toivottomaan ahdinkoon esimerkiksi riippuvuuden tai velan takia. Koskaan ei saa syntyä tilannetta, josta ei löydy ulospääsyä.

Inhimillisessä yhteiskunnassa epäonnistumista ei tarvitse hävetä. Haluamme tukea jokaista näkemään omat ja muiden yksilölliset ominaisuudet vahvuuksina ja rakentaa yhteiskuntaa, joka ottaa kaikki mukaan.

Hyvä yhteiskunta myös mahdollistaa kestävän kehityksen huomioivan elinkeinonvapauden. Ekologisesti kestävät yritykset sisäistävät ulkoishaitat alusta alkaen liiketoimintaansa. Taloudellisesti kestävät yritykset pääsevät yksittäisten suurten toimijoiden ja rakenteellisen korruption estämättä markkinoille. Sosiaalisesti kestävät yritykset kunnioittavat työntekijöitä yksilöinä ja rakentavat kestävää työkulttuuria.

Globaalia taloudellista eriarvoisuutta on vähennettävä niin kauppapolitiikan kuin kehitysyhteistyön keinoin. Kauppapolitiikan pelisääntöjen tulee olla kaikille yhdenvertaiset ja länsimaiden ei tule estää globaalin etelän maiden pääsyä globaaleille markkinoille. Sääntelyä ja kauppapolitiikkaa voidaan kuitenkin käyttää ohjaamaan diktatuureja kohti universaalisti tunnustettujen ihmisoikeuksien kunnioittamista, lapsityövoiman kitkemistä, tasa-arvon ja vähemmistöjen oikeuksien edistämistä, demokratiakehitystä ja ympäristönsuojelua. Kilpailun ja yhteistyön maailmassa kaikkien toimijoiden tulee noudattaa yhteisesti sovittuja pelisääntöjä.

Teknologinen kehitys ja tiedon lisääntyminen muuttavat maailmaamme kiihtyvässä tahdissa. Samalla kehittyvä informaatioteknologia vapauttaa ihmisiä rakentamaan yksilöllisesti oman elämänsä suuntaa. Vihreät haluaa tukea sellaisen teknologian kehitystä, joka auttaa rakentamaan kestävämpää maailmaa. Teknologian nopea kehitys voi kuitenkin tuoda eteen uusia eettisiä kysymyksiä, joissa yksilön ja yhteisön vapaudet ja oikeudet ovat eri tavoin ristiriidassa keskenään. Sääntelyn on seurattava teknologista kehitystä ripeästi ja sillä on varmistettava esimerkiksi kestävän kehityksen, yritysvastuun ja ihmisten perusoikeuksien toteutuminen.

4. DEMOKRATIA KAIKEN PERUSTANA

4.1 Vahvistamme vapaata, avointa ja demokraat­tista yhteiskuntaa

Demokratia on kestävin tuntemamme tapa päättää yhteisistä asioista. Vapaassa, avoimessa ja demokraattisessa yhteiskunnassa jokaisella on aito mahdollisuus vaikuttaa itseään koskeviin asioihin ja saada äänensä kuuluviin. Oikeusvaltiossa jokainen saa ihmisarvoisen ja yhdenvertaisen kohtelun taustastaan tai tilanteestaan riippumatta. Haluamme valtion, joka luottaa yksilöön ja joka on yksilön luottamuksen arvoinen. Kansanvaltaisuuden on oltava läpileikkaava periaate kaikilla päätöksenteon tasoilla ja päätökset on tehtävä mahdollisimman lähellä ihmisiä, joiden elämään ne vaikuttavat.

Demokratia edellyttää vapaata keskustelua, aitoa dialogia, yhteisesti hyväksyttyjä toimintatapoja ja yhtäläisiä mahdollisuuksia osallistua päätöksentekoon. Terveessä demokratiassa valtaa käytetään avoimesti ja läpinäkyvästi. Poliittisen päätöksenteon tulee pohjautua arvojen lisäksi tieteelliseen tutkimukseen ja parhaaseen saatavilla olevaan asiantuntijatietoon. Demokratian kulmakivi on, että päättäjät voidaan aina laillisesti vaihtaa reiluissa vaaleissa. Tämän toteutumisessa avainasemassa on riittävän läpinäkyvä yhteiskunta, jossa ihmisillä on mutkaton pääsy totuudenmukaiseen tietoon.

Toimivassa demokratiassa politiikkaa ei nähdä turhana tai rikkinäisenä, vaan keinona vaikuttaa ja luoda positiivista muutosta yhteiskuntaan. Suoria vaikuttamisen kanavia, kuten kansalaisaloitteita ja osallistavaa budjetointia, tarvitaan osallisuuden ja keskinäisen luottamuksen vahvistamiseksi. Uusia yhteiskunnallisen osallisuuden muotoja tulee rohkeasti kokeilla ja toimivia ottaa pysyvästi käyttöön, myös puolueiden sisällä.

Lapsia ja nuoria tulee kuulla kaikessa päätöksenteossa ja palvelujen kehittämisessä, eikä ikä saa olla este yhteiskunnalliselle osallistumiselle. Äänestysikärajaa on laskettava, ja myös alle äänestysikäisille on tarjottava aitoja mahdollisuuksia osallistua ja vaikuttaa yhteiskunnassa.

Vapaassa yhteiskunnassa niin järjestöillä kuin kansalaisliikkeilläkin on elintärkeä rooli. Ne tukevat edustuksellisen demokratian toteutumista ja tarjoavat ihmisille matalan kynnyksen väyliä vaikuttaa ja osallistua. Näitä toimintaedellytyksiä on suojeltava, sillä osallisuus ei toimi ylhäältä alaspäin saneltuna, vaan kansalaisvaikuttamisen ydin elää aina ihmisen tasolla.

Tieto luo osallisuutta ja turvaa yksilön oikeuksia. Siksi tiedon avoimuutta ja viestinnän selkeyttä on lisättävä kaikilla yhteiskunnan tasoilla. Julkisesta päätöksenteosta on tarjottava tietoa siellä, missä ihmiset ovat: turuilla ja toreilla, verkossa, kouluissa ja työpaikoilla. Valtion ja kuntien tuottamien tietojen tulee olla kansalaisten vapaasti ja esteettömästi käytettävissä. Byrokraattisen kapulakielen sijaan tarvitsemme selkokieltä ja ymmärrettävää puhetta. Yksilön oikeus vastaanottaa selkeää julkista tietoa on myös esteettömyyskysymys.

Vapaassa yhteiskunnassa vallitsee sanomisen vapaus, ei vaientamisen kulttuuri. Sananvapaus takaa sen, että valtaa pitäviä voi kritisoida ilman huolta ja monipuolinen kansalaiskeskustelu voi kukoistaa. Sananvapautta ei voi kuitenkaan rajoituksetta käyttää toisten vaientamiseen tai ulossulkemiseen. Vihapuhe ja maalittaminen ovat omiaan rajoittamaan niiden kohteeksi joutuvien ihmisten sananvapautta. Sitä emme hyväksy. Voimakkaitakin mielipiteitä ja huumoria on mahdollista esittää sortumatta rikokseen tai kyseenalaistamatta toisen ihmisyyttä.

Vapaus ja demokratia eivät ole itsestäänselvyyksiä, eivätkä vakiintuneetkaan demokratiat ole yksiselitteisesti turvassa. Informaatiovaikuttaminen ja valeuutiset pyrkivät horjuttamaan luottamusta demokraattiseen yhteiskuntaan ja vakiintuneisiin instituutioihin. Muun muassa eriarvoisuus, syvällä rakenteissa oleva rasismi ja säätelemätön moderni viestintäteknologia luovat kasvualustoja pelon ja vihan lietsomiselle, järjestäytyneille taantumuksellisille voimille sekä ääriliikkeiden populismille. Suomi ei ole näistä kansainvälisistä suuntauksista irrallaan. Teemme kaikkemme näiden ilmiöiden torjumiseksi.

Vapaan ja demokraattisen yhteiskunnan puolesta on kamppailtava sen vahvuuksiin nojaten: torjumalla eriarvoisuutta ja ennakkoluuloja, vahvistamalla sivistystä ja tasa-arvoa ja ennen kaikkea pitämällä tinkimättömästi kiinni ihmisoikeuksista ja totuudesta. Oikeusvaltio tarvitsee riippumattoman ja ripeän oikeusjärjestelmän, jossa jokaisella on aito mahdollisuus hakea ja saada oikeutta. Vapaan, journalistisin perustein toimivan median toimintaedellytykset on turvattava, jotta totuus on jatkossakin yhteiskunnallisen keskustelun perusta.

4.2 Vihreät on avoimuu­teen ja yhdenver­tai­suu­teen perustuva yhteiskun­nal­linen liike

Vihreiden toimintaan kaikki ovat tervetulleita sellaisina kuin ovat. Olemme avoin ja matalan hierarkian puolue: pyrimme päätöksentekoon, jossa kaikki otetaan mukaan. Meillä viimeisinä mukaan tulleet saattavat olla ensimmäisinä vuorossa, jos vain intoa ja osaamista riittää. Emme usko korvaamattomiin johtajiin, joten jaamme valtaa ja kierrätämme vastuuta. Toimintaamme pääse mukaan myös ilman virallista jäsenyyttä.

Huomioimme kaikessa toiminnassamme yhdenvertaisuuden ja turvallisen tilan periaatteet. Huolehdimme, että vamma tai vähävaraisuus ei muodostu esteeksi toimintaamme osallistumiselle. Uusia työntekijöitä rekrytoidessamme tavoitteemme on saada hakijoiksi erilaisia ja eritaustaisia ihmisiä.

Sitoudumme avoimuuteen kaikessa toiminnassamme ja neuvottelemme sopimukset päivänvalon kestäviksi. Ajamme lisää avoimuutta kaikkialle päätöksentekoon – niin omaan toimintaamme, yhteiskunnan eri sektoreille, kuntiin, eduskuntaan, Euroopan unioniin kuin Yhdistyneisiin kansakuntiin.

Pidämme kiinni tavoitteistamme, mutta ymmärrämme, että ne voidaan saavuttaa monin eri tavoin. Etsimme ja kokeilemme uutta ennakkoluulottomasti, emmekä jää roikkumaan toimimattomiin ratkaisuihin. Jos olemme väärässä, myönnämme virheemme ja korjaamme linjaamme. Tieteellisen tutkimustiedon käyttö päätöksenteon pohjana ei ole meille vain jalo periaate, vaan myös konkreettinen toimintatapa.

Vihreät ylläpitää puoluekurin sijaan laajaa mielipiteenvapautta. Rakennamme avointa ja rehellistä keskusteluilmapiiriä, jossa jokainen pääsee käyttämään ääntään ja jossa kiellettyjä aiheita ei ole. Luotamme toisiimme ja siihen, että yhteisymmärrys löytyy keskustelemalla. Puolueen sisäisen keskustelun rinnalla käymme aktiivista keskustelua asiantuntijoiden ja puolueen ulkopuolisten ihmisten kanssa.

Vihreät sitoutuu ehdottomaan väkivallattomuuteen kaikessa toiminnassa. Olemme valmiit hyväksymään itsellemme vain sellaiset menettelytavat, jotka ovat linjassa periaatteidemme kanssa ja jotka soisimme myös kanssamme eri mieltä oleville. Toimimme aktiivisesti vihapuhetta sekä maalittamista vastaan ja edistämme kunnioittavaa keskusteluilmapiiriä.

Vihreät ei rakenna tulevaisuutta yksin, vaan aktiivisessa yhteistyössä muiden kanssa niin kotimaassa kuin maailmanlaajuisesti. Pyrimme päätöksissä tasapainoon ja oikeudenmukaisuuteen välttääksemme politiikkaa, joka ohjaa hyvää vain tietyille ryhmille. Kannatamme toimivia ratkaisuja riippumatta siitä, keneltä ne ovat lähtöisin tai kuka niistä lopulta kerää kunnian. Meille tärkeintä on, että maailma muuttuu paremmaksi.

5. HUOMINEN RAKENNE­TAAN YHDESSÄ

Globaalissa maailmassa ja muutosten keskellä meistä ei ole yksin. Jokainen tarvitsee läheisyyttä, henkistä kontaktia, vertaisuutta ja mukaan kuulumista. Yli satavuotisen itsenäisyytemme aikana me suomalaiset olemme luoneet monella mittarilla menestyvän maan, jossa on mahdollisuus katsoa luottavaisin mielin eteenpäin. Olemme rakentaneet, puolustaneet, uudistaneet ja rakastaneet. Tämän ohjelman periaatteita vaalien rakennamme huomisenkin yhdessä.

2020-luku on ilmastokriisin ja globaalin yhteistyön vuosikymmen. Tarvitsemme globaalia yhteistyötä enemmän kuin koskaan selättääksemme ilmaston ja luonnon monimuotoisuuden kriisit. Samalla meidän on varauduttava aikaan, jossa esimerkiksi ilmastopakolaisuus ja epidemiat yleistyvät.

Tätä ohjelmaa kirjoitettaessa olemme akuutin ilmastokriisin lisäksi keskellä globaalia koronaviruspandemiaa. Covid-19 -taudin leviäminen on osoittanut, kuinka nopeasti paikalliset ongelmat voivat levitä globaaleiksi ja kuinka globaalit ongelmat vaikuttavat kaikkien ihmisten arkeen. Koronakriisi ei ole ensimmäinen, eikä viimeinen kerta, kun kaikki maailman maat kamppailevat saman haasteen kanssa. Kriisit koettelevat eri maita ja ihmisryhmiä eri tavoin ja voimistavat globaalia eriarvoisuutta. Kriisien ratkaiseminen yhdessä toisiamme tukien on kaikkien etu.

Vihreitä tarvitaan siellä, missä kriisien keskellä globaalit säännöt ja sopimukset horjuvat ja tie eteenpäin on sumuinen. Vihreitä tarvitaan, jotta ihmisoikeuksista ja kestävästä kehityksestä pidetään kiinni silloinkin, kun tilanne on vaikea. Vihreitä tarvitaan muuttamaan maailmaa niin, että se on reilu niillekin, joilla on vähän. Me vihreät haluamme muuttaa maailmaa, jotta elämä maapallolla voi kukoistaa.

14 - Vihreiden poliittinen ohjelma 2023–2027

Johdanto

Vihreät hakevat yhdessä vastauksia tämän päivän ja huomisen haasteisiin. Tarvitsemme sekä ihmisen että ihmiskunnan kokoisia ratkaisuja. Maailman tapahtumat vaikuttavat yli valtiorajojen. Vihreät edistävät kestävää tulevaisuutta vaikuttamalla rohkeasti maailmaan yhteisten arvojemme mukaisesti.

Suomella on monia vahvuuksia, jotka auttavat tässäkin ajassa. Kansainvälisesti verrattuna vahva hyvinvointivaltio, elävä kansanvalta, kestävä talous ja toimiva tasa-arvo suojaavat kaikenlaisilta kolhuilta. Pienelle maalle tiivis eurooppalainen ja kansainvälinen yhteistyö on elinehto.

Kriisi toisensa jälkeen on koetellut Suomea, Eurooppaa ja maailmaa. Vuosituhannen alussa syntynyt lapsi on elänyt koko ikänsä aikana, jota ovat leimanneet mullistukset eurokriisistä pandemiaan ja sotaan.

Uusien kriisien ilmaantumisesta huolimatta vanhat eivät ole kadonneet mihinkään. Planeettamme kantokyvyn rajoja rikkovat edelleen ilmastokriisi, luontokato ja luonnonvarojen hupeneminen. Yhteiskuntiamme haastavat yhä eriarvoisuus ja eripura.

Myllerrysten keskellä tarvitaan kuitenkin uudenlaista resilienssiä eli kriisinkestävyyttä. Suomen perinteisiä vahvuuksia on vaalittava, mutta samaan aikaan on pystyttävä uudistumaan.

Olemme valmiita uudistamaan yhteiskunnan rakenteita ja toimintatapoja. Perustamme päätöksenteon tutkittuun tietoon, vahvoihin arvoihin ja ihmisten kuuntelemiseen. Kun olosuhteet ympärillä muuttuvat tai saamme uutta tietoa, emme epäröi tarkistaa näkemyksiämme.

Vihreät ratkaisut ovat tänä päivänä erityisen ajankohtaisia. Lämpöpumput ja tuulivoima auttavat Suomea vapautumaan Venäjän fossiiliriippuvuudesta. Laadukas koulutus on parasta lääkettä vieraan vallan vaikuttamisyrityksiä vastaan. Yli puoluerajojen on alettu ymmärtää, että sotaa pakenevia ihmisiä pitää auttaa. Yhä useampi näkee vahvojen mielenterveyspalveluiden arvon.

Poliittinen ohjelma kuvaa sitä, mitä asioita haluamme edistää vaalikaudella 2023–27. Se nojaa periaateohjelmaan, joka kuvaa vihreitä arvoja ja pitkän aikavälin tavoitteita. Poliittinen ohjelma luo perustan eduskuntavaaliohjelmalle ja hallitusneuvotteluille.

Tehtävämme jakautuu seitsemään kokonaisuuteen. Haluamme

-pysäyttää luontokadon, rakentaa ilmastopositiivisen Suomen ja siirtyä kiertotalouteen;

-kehittää hyvinvointipalveluita, vähentää köyhyyttä ja vahvistaa turvaa kaikissa tilanteissa;

-kestävöittää taloutta, kasvattaa työllisyyttä ja tehdä työelämästä joustavampaa vaihtelevissa elämäntilanteissa;

-parantaa koulutusta kaikilla tasoilla, vahvistaa ihmisten osallisuutta ja panostaa kulttuuriin;

-edistää tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta sekä vahvistaa oikeusvaltiota ja ihmisoikeuksia;

-tukea kaupunkien ja alueiden elinvoimaa, tehdä liikkumisesta ja ruuasta kestävää sekä parantaa eläinten oikeuksia; sekä

-syventää eurooppalaista ja kansainvälistä yhteistyötä, varmistaa Suomen turvallisuuden sekä edistää vakaampaa maailmaa

Demokratiassa päätökset perustuvat erilaisten näkemysten kohtaamiseen ja yhteensovittamiseen. Ohjelman esitykset pitää myös toteuttaa kulloisenkin taloudellisen tilanteen puitteissa, osa usean vaalikauden kuluessa.

Emme halua jättää jälkipolville ekologista, taloudellista tai hyvinvointivelkaa. Yhteiskunnan on varauduttava hyvissä ajoin väestön ikääntymisen ja kaupungistumisen kaltaisiin suuriin kehityskulkuihin.

Myllerrysten keskellä on varmistettava, että kaikki pysyvät mukana. Siksi haluamme taata reilun ja turvallisen muutoksen, jossa ketään ei jätetä jälkeen.

Vihreät haluaa olla koko Suomen puolue. Jokainen voi olla osa ratkaisua. Kestävän Suomen rakentamiseen tarvitaan yli viiden miljoonan ihmisen joukkue.

Kaikkia tarvitaan, ja kaikki ovat tervetulleita. Haluamme yhdessä viitoittaa polkua kohti tulevaisuutta, joka tarjoaa uhkien tilalle toivoa.

Lue lisää Vihreiden periaateohjelmasta (2020)

Elinvoi­mainen luonto ja vakaa ilmasto

Varjellaan monimuotoista luontoa ja suojellaan ympäristöä

Ihminen on osa luontoa ja siitä täysin riippuvainen. Monimuotoinen luonto on myös itseisarvo, ja on meidän tehtävämme varmistaa, että luonto voi kukoistaa. Siksi luontokato on pysäytettävä. Vihreät haluaa suojella maamme luonnontilaiset metsät, suot ja vesistöt. Hävitettyä ja heikennettyä luontoa on ennallistettava ja luonto tuotava vahvemmaksi osaksi myös kaupunkeja. Ympäristön suojaa on vahvistettava kaikessa ihmistoiminnassa, esimerkiksi rakentamisessa ja kaivoshankkeissa. Puhdas ilma ja vesi ovat arvokkaita luonnonvaroja, joita meidän on yhdessä vaalittava.

Laajennetaan luonnonsuojelua merkittävästi ja pelastetaan luonnontilaiset metsät, suot ja vesistöt

-Suojellaan kansainvälisten velvoitteiden mukaisesti vaiheittain maa- ja vesialasta eriasteisesti vähintään 30 prosenttia niin, että suojelu jakautuu tasaisesti maan eri osien ja elinympäristöjen välillä.

-Painotetaan suojelussa valtion ja kuntien maita, luonnontilaisia ja niiden kaltaisia alueita sekä yhteyksien luomista suojeltujen alueiden välille. Suojellaan kaikki valtion maiden vanhat metsät.

-Perustetaan uusia kansallis- ja luonnonpuistoja sekä laajennetaan vanhoja.

-Vähintään kaksinkertaistetaan luonnonsuojelun rahoitus.

-Ennallistetaan luontoa erityisesti nykyisten suojelualueiden lähettyvillä ja lisätään perinneympäristöjen hoitoa.

Parannetaan uhanalaisten lajien suojelua

-Kielletään saimaannorpalle vaaraa aiheuttavat pyyntimenetelmät saimaannorpan levinneisyysalueella.

-Kielletään uhanalaisten lajien metsästäminen ja kalastaminen.

-Rajoitetaan pesimäaikaisia hakkuita uhanalaisten lintujen pesimäalueilla.

-Elvytetään vaelluskalakantoja päivittämällä vesivoimayhtiöiden ympäristö- ja kalatalousvelvoitteet sekä purkamalla haitallisimpia patoja sähköntuotantoa kohtuuttomasti vähentämättä myös omistajaohjausta hyödyntäen.

Varjellaan luontoa ja parannetaan viihtyvyyttä kaupungeissa

-Lisätään kaupunkivihreää asettamalla rakennetulle ympäristölle luontotavoitteet.

-Edistetään kaupunkien metsien ja viheralueiden luonnonmukaista hoitoa.

-Tuetaan viherkertoimen ja muiden kestävän kaavoituksen työkalujen käyttöä kunnissa.

-Lisätään rahoitusta retkeilyverkostojen ylläpitoon ja suojavyöhykkeiden lunastamiseen.

Vahvistetaan ympäristöhallintoa ja -oikeutta

-Säädetään ilmastolakia vastaava luontolaki, jossa asetetaan luonnon monimuotoisuuden parantamiselle sitovat tavoitteet ja vahvistetaan luontopaneelin asemaa.

-Parannetaan kansalaisten mahdollisuuksia puuttua ympäristön tilan heikentämiseen sisällyttämällä ympäristövahingot ryhmäkannelakiin.

-Perustetaan poliisiin ympäristörikoksiin keskittyvä yksikkö ja tehostetaan laittoman kalastuksen ja metsästyksen torjuntaa.

-Keskitetään ympäristöön liittyvä valvonta ja luvitus valtakunnalliseen virastoon, jotta taataan hankkeille yhdenvertainen kohtelu koko maassa, vahvistetaan osaamista luvituksessa sekä vähennetään byrokratiaa.

Valjastetaan taloudellinen ohjaus vahvistamaan luontopääomaa

-Arvioidaan valtion investointien ja tukien ilmasto- ja ympäristövaikutukset. Ei rahoiteta ympäristölle tai ilmastolle merkittävää haittaa aiheuttavia hankkeita.

-Lopetetaan luonnolle haitalliset tuet, kuten soiden ojituksen tuki.

-Rahoitetaan kuntien ja alueiden ilmasto-, luonto- ja kiertotaloustyötä.

-Otetaan käyttöön ekologinen kompensaatio eli velvoite hyvittää heikentyneet luontoarvot suojelemalla tai ennallistamalla luontoa tilanteissa, joissa haittoja ei voida estää ja joissa tarvitaan luonnonsuojelulain mukainen poikkeuslupa.

-Laajennetaan yhteisöjen lahjoitusvähennys koskemaan tieteen, taiteen ja kulttuurin lisäksi luonnonsuojelua.

Vahvistetaan kaivoslakia turvaamaan luontoa ja paikallisten asukkaiden oikeuksia

-Rajataan kaikki arvokkaat luontoalueet, kulttuuriympäristöt ja vesialueet kaivostoiminnan ulkopuolelle.

-Edellytetään saamelaiskäräjien päätöstä kaivoksista saamelaisten kotiseutualueella.

-Otetaan kaivosluvan ja malminetsinnän harkinnassa huomioon vaikutukset muille elinkeinoille, virkistykselle ja asumiselle.

Parannetaan vesien suojelua

-Laajennetaan merellisiä kansallispuistoja ja perustetaan uusia niin, että kaikki avomeren ja rannikon luontotyypit ovat hyvin edustettuina.

-Velvoitetaan Itämerellä liikkuvat alukset jättämään jätevetensä maihin. -Ennaltaehkäistään kemikaalien ja mikromuovin päätymistä vesistöihin.

-Tiukennetaan vaatimuksia kaivosyhtiöille estää haitallisten aineiden valuminen ympäristöön.

Lue lisää Vihreiden luonnonsuojeluohjelmasta (2018)

Tehdään reilu siirtymä ilmastopositiiviseen Suomeen ja vahvistetaan energiaitsenäisyyttä

Ilmastohätätilaan vastaamisella ja fossiiliriippuvuuden vähentämisellä on kiire. Suomi on jo onnistunut vähentämään päästöjään, mutta paljon on vielä tehtävää. Siksi reilua siirtymää kohti ilmastopositiivista taloutta on nopeutettava. Vihreät haluaa irtaantua pikimmiten fossiilisista tuontipolttoaineista kiihdyttämällä investointeja kotimaiseen ja kestävään energiaan, energiansäästöön sekä energiatehokkuuteen. Ilmastoon kohdistuvien haittojen tulee näkyä toiminnan hinnassa saastuttaja maksaa -periaatteen mukaisesti. Samalla nivomme tasa-arvonäkökulman ilmastotyöhön ja tuemme kansalaisten kestäviä valintoja, jotta jokaisella on mahdollisuus elää kestävästi esimerkiksi taloudellisesta asemasta tai asuinpaikasta riippumatta. Valitsemme tehokkaita ja kestäviä ilmastoratkaisuja, jotka synnyttävät vientiä ja työpaikkoja.

Vahvistetaan Suomen päästötavoitteita ja kiihdytetään ilmastotyötä

-Ulotetaan hiilineutraaliustavoite 2035 koskemaan myös suomalaisten kulutuksesta muualla aiheutuvia päästöjä ja asetetaan hiilinieluille määrälliset tavoitteet. Julistetaan ilmastohätätila.

-Kasvatetaan Suomen hiilikädenjälkeä eli myönteistä ilmastovaikutusta maamme ulkopuolella kiihdyttämällä ilmastoratkaisujen vientiä ja tukemalla köyhien maiden ilmastotyötä.

-Edistetään hiiltä sitovia teknologioita ja hiilen kierrätystä raaka-aineeksi asettamalla negatiivisille päästöille ja teknologiselle hiilensidonnalle omat tavoitteet ja kilpailuttamalla ratkaisuja avoimella huutokaupalla.

-Painotetaan ilmastotyössä luontokatoa torjuvia luontopohjaisia ratkaisuja, kuten soiden ennallistamista.

-Edistetään vapaaehtoisen päästökompensaation markkinoiden kehittymistä säätämällä niille vahvat pelisäännöt lailla.

Turvataan ihmisille reilu muutos varmistamalla, että ilmastotoimissa kaikkia ihmisryhmiä kohdellaan reilusti

-Jatketaan ja vahvistetaan tarvittaessa nykyisiä tukia sekä tarjotaan energiaomavaraisuuslainoja kotien energiaremontteihin, öljylämmityksestä luopumiseen ja vähäpäästöiseen liikkumiseen.

-Kohdennetaan energia- ja liikkumiskustannusten mahdollisesti noustessa äkillisesti erillistä energiarahaa pienituloisille ja maalla asuville ihmisille, joilla ei ole mahdollisuutta välittömästi siirtyä vähäpäästöisiin vaihtoehtoihin.

-Perustetaan ilmastotyön hyväksyttävyyden lisäämiseksi edustava kansalaispaneeli, joka tekee asiantuntijoiden tuella ehdotuksia reiluista ilmastotoimista.

Vahvistetaan energiaturvallisuutta ja kiihdytetään energiasiirtymää

-Laaditaan energiaitsenäisyyden vahvistamisesta kansallinen ohjelma, jolla luovutaan ripeästi energian tuonnista Venäjältä.

-Haetaan puolustusvoimien tutkaongelmaan Suomen turvallisuutta vaarantamatta ratkaisu, jotta saadaan tuulivoimaa rakennettua tasapainoisesti eri puolille maata.

-Vauhditetaan investointitukien ja yritysten energiainvestointien nopeutetun poisto-oikeuden avulla polttoon perustumattomia ratkaisuja lämmöntuotannossa, energian varastointia, sähkön ja vedyn siirtoverkkojen rakentamista sekä energian kulutusjoustoa teknologianeutraalisti.

-Vauhditetaan aurinko- ja tuulivoiman kasvua helpottamalla voimaloiden verkkoon kytkentää ja jouduttamalla lupamenettelyjä.

Huolehditaan ydinvoiman turvallisuudesta osana kestävää energiapalettia.

-Korvataan turvallisuuspoliittisesti kelvoton Fennovoima-hanke rakentamalla vastaava määrä vakaata, päästötöntä perustuotantoa.

-Myönnetään Suomen nykyisille ydinreaktoreille jatkoluvat, jos Säteilyturvakeskus arvioi toiminnan jatkamisen turvalliseksi.

-Uudistetaan ydinenergialaki ja sujuvoitetaan erityisesti pienydinreaktoreiden sääntelyä turvallisuudesta tinkimättä.

Lue lisää Vihreiden reilun muutoksen ohjelmasta (2020)

Siirrytään kiertotalouteen ja kohtuullistetaan luonnonvarojen kulutusta

Kiertotaloudessa luonnonvaroja käytetään tehokkaasti ja säästeliäästi pitämällä materiaalit käytössä mahdollisimman pitkään. Tavaroita ja raaka-aineita jaetaan, vuokrataan, korjataan ja muokataan. Vihreät haluaa valjastaa kiertotalouden potentiaalin hyvinvoinnin luomiseen ja luonnonvarojen ylikulutuksesta johtuvan kestävyyskriisin ratkaisemiseen. Kiertotalouden edistämisessä tulee hyödyntää taloudellisia ohjauskeinoja, innovaatioita ja markkinoita. Samalla luomme uusia elinkeinoja ja työpaikkoja. Muutoksen myötä voidaan rakentaa yhteiskuntaa, jossa on enemmän aikaa ja vähemmän roinaa.

Parannetaan materiaalitehokkuutta ja vähennetään luonnonvarojen kulutusta

-Asetetaan tavoitteeksi puolittaa neitseellisten luonnonvarojen kulutus Suomessa vuoteen 2035 mennessä.

-Edistetään kiertotalouden liiketoimintamalleja, kuten jakamistaloutta ja tuote palveluna -liiketoimintaa.

-Raivataan esteitä rakennusmateriaalien uusiokäytön ja purkujätteen kierrätyksen tieltä.

-Pidennetään rakennuksilta edellytettyä käyttöikää ja korjattavuutta. Rajoitetaan ympäristölle haitallisten ja uusiutumattomien materiaalien käyttöä rakentamisessa. Helpotetaan tyhjäksi jääneiden rakennusten käyttötarkoituksen muuttamista.

-Lisätään rahoitusta kiertotalouden tutkimukseen ja kehitykseen sekä viennin edistämiseen.

Ajetaan EU:ssa tehokkaita kiertotaloustoimia

-Helpotetaan jätteiden hyödyntämistä uudelleen raaka-aineina.

-Edistetään valmistajien velvoitteita tehdä tuotteista pitkäikäisiä ja korjattavia. Laajennetaan tuottajien ja maahantuojien velvoitetta käytöstä poistuvien tuotteiden kierrätykseen.

-Asetetaan velvoite korvata vähintään 30 prosenttia fossiilisesta muovista vuoteen 2030 mennessä.

Valjastetaan taloudellinen ohjaus kiertotalouden edistämiseen

-Lasketaan korjauspalveluiden arvonlisävero 10 prosenttiin.

-Korotetaan kaatopaikkajätteen jäteveroa ja laajennetaan se koskemaan kaikkia sellaisia kaatopaikalle vietyjä jätteitä, jotka olisivat hyödyntämiskelpoisia muualla.

-Otetaan käyttöön luonnonvarojen kulutusta hillitseviä veroja esimerkiksi maa-aineksille ja kertakäyttötuotteille.

-Laaditaan yhteistyössä alan toimijoiden kanssa toimialakohtaiset tiekartat kiertotalouteen.

Hyvinvoivat ihmiset

Tuetaan lasten, nuorten ja perheiden hyvinvointia

Lapsi- ja perheystävällisessä Suomessa huolehditaan lasten oikeuksien toteutumisesta sekä tuetaan perheitä eri tilanteissa alkaen jo ajasta ennen lapsen syntymää. Satsaukset lasten ja perheiden hyvinvointiin ovat tärkeitä hyvinvointi- ja terveyserojen kaventamisen näkökulmasta. Vihreät haluaa, että haasteisiin tartutaan varhaisessa vaiheessa ja apua tarjotaan nopeasti. Haluamme turvata saumattoman yhteistyön hyvinvointialueiden ja kuntien välillä. Haluamme myös varmistaa, että palveluissa otetaan huomioon perheiden monimuotoisuus sekä tuetaan ihmisiä toivomansa lapsiluvun saavuttamisessa. Jokainen ansaitsee hyvän lapsuuden ja nuoruuden.

Tuetaan vanhemmuutta ja lapsiperheiden pärjäämistä

-Lisätään tukea tarvitsevien perheiden kotipalvelua ja tehdään palvelun hakemisesta helppoa.

-Kehitetään neuvolaa tukemaan entistäkin paremmin perheiden jaksamista. Kohdataan isät ja lapsen muut huoltajat tasaveroisina vanhempina.

-Otetaan perhekeskuksen palveluvalikoimaan teinineuvolat eli murrosikäisten nuorten vanhemmille ja perheille suunnatut tukipalvelut.

Tuetaan lapsihaaveiden saavuttamista

-Huolehditaan lainsäädännöllä ja rahoituksella hedelmöityshoitojen kattavasta ja yhdenvertaisesta saatavuudesta.

-Säädetään eettisesti kestävä, syrjimätön ja ei-kaupallinen sijaissynnytyslaki.

-Varmistetaan lisääntymisterveyteen liittyvien terveyspalvelujen saatavuus.

Huolehditaan lasten oikeuksien toteutumisesta

-Edistetään lapsibudjetointia kunnissa ja hyvinvointialueilla sekä lapsivaikutusten arviointia kaikessa päätöksenteossa.

-Uudistetaan lastensuojelulaki kokonaisvaltaisesti lapsen edun varmistamiseksi. Vähennetään sijaishuollon tarvetta ennaltaehkäisevillä matalan kynnyksen palveluilla ja kevyemmillä avohuollon palveluilla. Turvataan lasten ja nuorten ihmisoikeuksien toteutuminen lastensuojelulaitoksissa.

-Panostetaan lastensuojelussa erityisesti palveluihin, jotka auttavat päihteiden, rikollisuuden ja aggressiivisuuden kanssa kamppailevia lapsia ja nuoria.

Torjutaan nuorten syrjäytymistä ja vahvistetaan nuorten osallisuutta

-Selvitetään korona-ajan vaikutuksia nuorten hyvinvointiin ja oppimiseroihin. Käynnistetään monivuotinen ja poikkihallinnollinen ohjelma, jolla palautetaan nuorten hyvinvointi koronaa edeltävälle tasolle. -Kootaan nuorten palveluita yhteen keskuksiin, joissa alle 30-vuotiaat saavat maksutonta apua ja tukea esimerkiksi opiskeluun, työllistymiseen ja asumiseen. Hyödynnetään tässä esimerkiksi ympäri maata käytössä olevaa Ohjaamo-mallia. Taataan toiminnalle riittävät resurssit. -Lisätään kaikilla päätöksenteon tasoilla nuorten osallisuutta esimerkiksi nuorisovaltuustoja, oppilas- ja opiskelijakuntia ja muita nuorten kannalta luontevia kanavia hyödyntäen. Taataan nuorisovaltuuston valitsemalle edustajalle puhe- ja läsnäolo-oikeus kuntien ja hyvinvointialueiden valtuustoissa, hallituksissa ja lautakunnissa sekä aloiteoikeus valtuustoissa. -Tuetaan nuoren itsenäistymistä ja taloustaitojen opettelua siirtämällä huoltajalle maksettavasta lapsilisästä 25 prosenttia nuorisorahana 15–16-vuotiaalle.

Huomioidaan vanhemmuuteen sidotuissa etuuksissa ja palveluissa perheiden monimuotoisuus

-Annetaan lapselle oikeus useampaan kuin kahteen oikeudelliseen vanhempaan.

-Kehitetään lapsiperheiden eroauttamisen palveluita ja vahvistetaan perheasiain sovittelun roolia. Tuetaan tasa-arvoista vuorovanhemmuutta mahdollistamalla lapselle kaksi tasavertaista osoitetta ja lapsilisän maksaminen tasan huoltajien kesken omalla ilmoituksella.

-Korotetaan yksinhuoltajien perustoimeentulotuen lisäosaa.

-Myönnetään kaikille alaikäisen lapsensa kuoleman kokeneille vanhemmille oikeus suruvapaaseen.

Lue lisää Vihreiden lapsi- ja nuorisopoliittisesta ohjelmasta (2021)

Kehitetään sosiaali- ja terveyspalveluita sekä vahvistetaan ihmisten osallisuutta

Suomalaisen hyvinvointivaltion lupaukseen kuuluu se, että ihmiset saavat inhimillistä ja vaikuttavaa terveydenhuoltoa elämäntilanteestaan ja asuinpaikastaan riippumatta. Suomalaisten terveys- ja hyvinvointierot ovat kuitenkin kasvaneet. Me vihreät haluamme kääntää suunnan. Se tapahtuu ennen kaikkea vahvistamalla julkisia peruspalveluita, jotta kukaan ei tipahda niiden ulkopuolelle. Sosiaali- ja terveyspalveluiden rahoituksen käyttämiseksi tehokkaasti ja yhdenvertaisen saatavuuden varmistamiseksi on painopistettä siirrettävä ennaltaehkäisyyn sekä terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseen. Mielenterveys on syytä ottaa yhtä vakavasti kuin fyysinen terveys. Ponnistelemme myös mielenterveysongelmien juurisyihin puuttumiseksi ja yhteiskunnan muuttamiseksi vähemmän suorituskeskeiseksi.

Tuetaan ihmisiä terveellisissä elintavoissa, ehkäistään sairauksia ja edistetään varhaista diagnosointia

-Parannetaan matalan kynnyksen terveyspalveluja ja lisätään sote-palveluiden sekä liikunta- ja kulttuuripalvelujen välistä yhteistyötä.

-Kehitetään varhaisen puuttumisen malleja, joiden avulla voidaan ehkäistä ongelmien kasaantumista ja palvelutarpeen kasvua.

-Otetaan käyttöön omalääkärimalleja, hyviksi ja tehokkaiksi koettuja jonottomia terveyskeskusmalleja sekä matalan kynnyksen mielenterveyspisteitä.

-Liitetään hoitotakuuseen kuntoutukseen pääsyn määräajat määrittelevä kuntoutustakuu.

Vastataan sote-alan henkilöstöpulaan ja tuetaan omaishoitajia

-Parannetaan sote-alan vetovoimaa kehittämällä palkkauksen lisäksi työoloja, parantamalla työntekijöiden vaikutusmahdollisuuksia sekä panostamalla osaamiseen ja hyvään johtamiskulttuuriin.

-Lisätään tarpeen mukaan sosiaali- ja terveysalan koulutuspaikkoja sekä ulkomaista rekrytointia kielitaitovaatimukset huomioiden.

-Otetaan omaishoidon tuessa huomioon lasten ja nuorten perheiden moninaiset lähtökohdat.

-Korotetaan omaishoidon tuen vähimmäishoitopalkkiota ja siirretään sen maksaminen Kelalle.

-Luodaan omaishoidon kehittämisen kansallinen strategia.

Käytetään sosiaali- ja terveyspalveluiden rahoitus vaikuttavasti

-Annetaan hyvinvointialueille verotusoikeus itsehallinnon varmistamiseksi ja vahvistetaan ennaltaehkäisyyn kannustavaa rahoitusta.

-Puretaan sosiaali- ja terveyspalveluiden rahoituksen monikanavaisuutta, eli vähennetään palveluita rahoittavien tahojen määrää. Lisätään näin järjestelmän tehokkuutta ja kannustimia kustannusten hillitsemiseen.

-Täydennetään julkista palvelutarjontaa yksityisen ja kolmannen sektorin palveluilla.

-Ulotetaan terveyspalveluiden valinnanvapaus koskemaan digitaalisia sote-palveluita. Rakennetaan digitaaliset sosiaali- ja terveyspalvelut yhteensopiviksi niin, että niitä voi hyödyntää usealla hyvinvointialueella.

-Vahvistetaan valvontaa palveluiden laadun turvaamiseksi.

Toteutetaan terapiatakuu ja luodaan koko Suomeen perustason matalan kynnyksen mielenterveyspalvelut

-Lisätään resursseja koko mielenterveys- ja päihdehoidon ketjuun perustasolta erikoissairaanhoitoon sekä otetaan hoidossa huomioon myös läheiset.

-Tehdään psykoterapeuttikoulutuksesta maksutonta ja varmistetaan ammattilaisten riittävyys.

-Kehitetään mielenterveysambulanssin toimintamalli ensihoidon ja sosiaalipäivystyksen tueksi.

-Varmistetaan, että päihteiden käyttö ei estä saamasta apua mielenterveyden ongelmiin.

Turvataan iäkkäiden inhimillinen hoiva ja tuetaan kotona asumista

-Taataan inhimillinen hoito ja hoiva laitoshoidossa sitä tarvitseville. Tarkastellaan ympärivuorokautiseen hoitoonpääsyn kriteerejä yksilöllisesti ja otetaan huomioon myös psyykkiset tekijät, kuten turvattomuus ja mielenterveyden häiriöt.

-Tuetaan kotona asumista kotiin tuotavilla hoiva-, tuki- ja turvapalveluilla. Tuetaan asuntojen muuttamista esteettömiksi ja lisätään perhehoitoa.

-Taataan jokaiselle oikeus riittävään kivunlievitykseen ja hyvään hoitoon sekä sairauden aikana että elämän viime hetkillä. Vahvistetaan henkilöstön osaamista saatto- ja palliatiivisesta hoidosta sekä kuolemasta ja sen kohtaamisesta.

Turvataan vammaisten ihmisten itsenäinen elämä, osallisuus yhteiskunnassa ja oikeus määrätä itseään koskevista asioista.

-Tuetaan omien tarpeiden mukaista asumista. Turvataan, että vammainen ihminen voi valita missä ja kenen kanssa asuu.

-Tunnistetaan vammaisten kaltoinkohtelu ja itsemääräämisoikeuksien rajoittaminen nykyistä paremmin ja puututaan rikkomuksiin.

-Lisätään vammaisten ihmisten tietoisuutta omista oikeuksistaan.

-Säädetään YK:n vammaissopimusta kunnioittava vammaispalvelu- ja itsemääräämisoikeuslaki.

Parannetaan seksuaali- ja lisääntymisterveyttä

-Mahdollistetaan lainsäädännöllä abortin saaminen omalla päätöksellä 18 raskausviikkoon asti.

-Lasketaan vapaaehtoisen sterilisaation ikäraja 18 vuoteen.

-Otetaan käyttöön alle 25-vuotiaille nuorille maksuton ehkäisy, joka sisältää kaikki modernit ehkäisyvälineet.

-Varmistetaan, että sukupuolesta riippumatta kaikilla on pääsy laadukkaaseen hedelmällisyysneuvontaan ja seksuaaliterveyspalveluihin.

-Lasketaan kuukautissuojien arvonlisäveroa sekä tarjotaan ilmaisia suojia kouluissa ja terveyskeskuksissa.

Poistetaan asunnottomuus vuoteen 2027 mennessä

-Vähennetään pitkäaikaisasunnottomuutta asumisneuvonnalla ja jatkamalla Asunto ensin -mallia.

-Lisätään ympärivuorokautisia kriisimajoituspaikkoja ympäri Suomen.

Vähennetään päihde- ja rahapelihaittoja ja madalletaan kynnystä hakea apua

-Lisätään palveluita päihdeongelmista kärsivien hoitoon ja tehdään hoitoon hakeutumisesta mahdollisimman helppoa.

-Mahdollistetaan lainsäädännöllä turvalliset, valvotut huumeiden käyttöhuoneet, jotka vähentävät yliannostustapauksia sekä päihteiden käyttöä julkisissa tiloissa ja joissa voidaan tarjota apua päihdeongelmiin.

-Vähennetään laittomien päihteiden aiheuttamia ongelmia poistamalla rangaistukset yksittäisten ihmisten päihteiden käytöltä sekä hankinnalta, hallussapidolta ja kasvatukselta omaan käyttöön.

-Estetään kannabiksen sääntelyllä päihteiden käyttäjien ongelmien syventymistä sekä vähennetään rikollisuutta ja harmaata taloutta. Aloitetaan kannabiksen laillistamisen, markkinoiden sääntelyn ja verotuksen valmistelu Saksan kokemuksia hyödyntäen.

-Turvataan laillisten kannabispohjaisten lääkkeiden saatavuus ja lääkäreiden ammatillinen autonomia lääkkeiden määräämisessä.

-Siirretään rahapeliautomaatit erillisiin pelaamosaleihin tai kasinoihin ilman pitkiä siirtymäaikoja.

Vahvistetaan potilaiden osallisuutta omassa hoidossaan

-Otetaan käyttöön potilas- ja asiakasraateja sote-palveluissa sekä hyödynnetään kokemustoimijoiden osaamista päätöksenteossa.

-Otetaan sosiaalipalveluissa käyttöön henkilökohtainen budjetointi.

-Turvataan pitkäaikaissairaille, vammaisille ja muille arjessaan paljon sote-palveluita tarvitseville oikeus palveluneuvojaan, joka auttaa hakemusten ja palveluiden käytössä.

-Vahvistetaan ihmisten itsemääräämisoikeutta elämänsä loppuvaiheen hoidosta ja säädetään eutanasian salliva laki.

Lue lisää Vihreiden ikääntymispoliittisesta ohjelmasta (2020)

Vähennetään köyhyyttä ja otetaan askeleita kohti perustuloa

Vihreille köyhyyden vähentäminen on yksi politiikan tärkeimmistä tehtävistä. Hyvinvointivaltiomme onnistumisesta kertoo se, kuinka tasaisesti hyvinvointi jakautuu ja kuinka kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevia ihmisiä kohdellaan. Sosiaaliturvan tehtävä on nostaa ihmisiä pois köyhyydestä ja toimia turvaverkkona, kun elämäntilanteet muuttuvat äkisti. Jo pitkään ajamamme perustulo ratkaisisi monta kannustinloukkuihin ja etuuksien yhteensovittamiseen liittyvää ongelmaa. Takuutulo ja etuuksien automatisointi olisivat askeleita kohti perustuloa. Tavoitteenamme on palauttaa toimeentulotuki takaisin tosiasiallisesti väliaikaiseksi ja viimesijaiseksi tueksi.

Otetaan askeleita kohti perustuloa

-Otetaan ensimmäisenä askeleena käyttöön 200 euron vastikkeeton ja veroton takuutulo kaikille Suomen sosiaaliturvan piirissä oleville täysi-ikäisille. Ansiotulot sekä osa ensisijaisista etuuksista leikkaisivat takuutuloa, jolloin takuutulo hyödyttää pienituloisia ja leikkaantuu pois niiltä, jotka eivät sitä tarvitse.

-Toteutetaan laaja perustulokokeilu. Otetaan kokeiluun mukaan työttömien työnhakijoiden lisäksi laajasti erilaisissa elämäntilanteissa olevia ihmisiä ja sisällytetään kokeiluun myös verotus.

-Yhtenäistetään etuuksia ja niiden maksatusta. Automatisoidaan ei-harkinnanvaraisten tukien päätöksentekoa ja vapautetaan tällä ammattilaisia etuuskäsittelystä ihmisten auttamiseen.

Vähennetään köyhyyttä nopeilla keinoilla

-Nostetaan perusturvaa 50 eurolla kuukaudessa.

-Toteutetaan toimeentulotuen korjaussarja, jonka myötä toimeentulotukiasiakkaiden oikeusturva vahvistuu ja etuutta myönnetään yhdenvertaisemmin ja oikeudenmukaisemmin.

-Poistetaan perus- ja ansioturvan kytkös, jotta perusturvan parannukset kohdentuvat vain perusturvan varassa oleville.

-Alennetaan sote-palveluiden asiakasmaksuja ja otetaan käyttöön terveysmenojen yhteinen maksukatto.

-Sidotaan lapsilisä kansaneläkeindeksiin ja palautetaan yleinen asumistuki vuokratasoindeksiin, jotta etuudet seuraavat kustannustason nousua.

-Myönnetään sosiaaliturvaa terveyden ja toimintakyvyn perusteella joustavammin myös silloin, kun selkeää diagnoosia vaivaan ei löydy.

Ehkäistään ylivelkaantumista ja helpotetaan velallisen asemaa

-Laajennetaan koko maahan sosiaalinen luototus, eli laina vähävaraiselle oman talouden tasapainottamiseen esimerkiksi velkakierteessä.

-Korotetaan ulosoton suojaosa, eli velalliselle tulojen ulosmittauksen jälkeen elämiseen jäävä vähimmäissumma 900 euroon kuukaudessa. Kohdistetaan ulosoton tilitys ensisijaisesti pääomaan ja vasta toissijaisesti korkoihin ja perintäkuluihin.

-Lyhennetään ulosotossa velan lopullisen vanhentumisen aikaa ja uudistetaan velkajärjestelymallia saavutettavammaksi.

Lue lisää Vihreiden sosiaaliturvaohjelmasta (2022)

Luodaan yhdenvertainen eläke- ja ansioturva kaikille työn muodoille

Nykyinen ansiosidonnainen työttömyystuki asettaa palkansaajat eriarvoiseen asemaan riippuen siitä, kuuluvatko he työttömyyskassaan. Ansioturva rahoitetaan kuitenkin pääosin kaikkien palkansaajien maksamalla työttömyysvakuutusmaksulla.. Ongelma tulee korjata myöntämällä ansioturva kaikille ansiotulon saajille, jos etuuden hakemista edeltää työssäoloehdon täyttävä työllisyysjakso. Haluamme myös huolehtia eläkejärjestelmän kestävyydestä ja oikeudenmukaisuudesta.

Uudistetaan ansioturva kannustavammaksi ja reilummaksi

-Porrastetaan ansiosidonnaisen työttömyysturvan kestoa siten, että nykyistä lyhyemmälläkin työssäoloehdolla saa lyhyen ansioturvan.

-Kytketään ansioturvan kesto työmarkkinoiden suhdannevaihteluun. Laskusuhdanteen ja vaikean työllisyystilanteen aikana ansioturvaa maksettaisiin pidempään, kun taas noususuhdanteessa kesto voisi olla nykyistä lyhyempi.

-Luodaan Kelaan työttömän ansiopäiväraha, jota maksetaan niille, jotka eivät kuulu työttömyyskassaan.

-Asetetaan ansionmenetyksiä täysimääräisesti korvaaville sosiaaliturvaetuuksille, kuten tartuntatautipäivärahalle, kohtuullinen kuukausittainen korvauskatto.”

Kerrytetään ansioturvaa ja eläkettä työn muodosta riippumatta

-Uudistetaan ansiosidonnaista työttömyysturvaa niin, että kaikki veronalainen ansiotulo kerryttää turvaa riippumatta siitä, onko työntekijä vai yrittäjä.

-Siirrytään kohti yhtenäistä eläkevakuutusta, joka kertyy kaikesta verotettavasta ansiotulosta, mukaan lukien palkkatyö ja yritystoiminta.

Pidetään huolta eläkejärjestelmän kestävyydestä sekä sukupolvien ja sukupuolten välisestä oikeudenmukaisuudesta

-Korotetaan eläkemaksua maltillisesti hyvissä ajoin, jotta vältetään jyrkkä korotustarve tulevaisuudessa. Tasapainotetaan korotuksen kustannukset kansantaloudelle korottamalla työeläkkeiden verotusta tai pienentämällä niihin kohdistuvia verovähennyksiä.

-Otetaan käyttöön työeläkemaksun vakautusmekanismi, joka sitoo maksujen tason automaattisesti mm. väestörakenteen ja eläketuottojen muutoksiin.

-Poistetaan 18 vuoden alaikäraja eläkkeiden kerryttämiselle.

-Kannustetaan tulorajallisia eläkkeitä saavia työntekoon korvaamalla tulorajat mallilla, jossa suojaosan ylittävät työtulot vähentävät eläkettä tasaisesti.

-Mahdollistetaan eläkekuukausien lykkääminen vanhuuseläkkeiden jo alettua.

-Yhdistetään Kelan kansaneläke ja takuueläke yhdeksi verottomaksi eläke-etuudeksi. Toteutetaan muutos eläkejärjestelmän sisällä kustannusneutraalisti säätämällä eläketulon verovähennyksiä ja eläketulon lisäveroa.

Tasa-ar­voinen koulutus ja kukoistava kulttuuri

Palautetaan Suomen koulutus maailman parhaaksi

Suurella osalla lapsista ja nuorista menee Suomessa hyvin, vaikka korkeiden odotusten ja menestymisen paineet saattavat olla kovia. Osa on kuitenkin vaarassa pudota yhteiskunnan turvaverkkojen ulkopuolelle – tulla syrjäytetyksi. Vihreät haluaa varmistaa jokaiselle lapselle laadukkaan varhaiskasvatuksen, perusopetuksen ja tarvittavan tuen koko koulutuspolun ajan. Nuorille on oltava tilaa ja tukea erilaisille elämänpoluille, etsimiselle ja suunnan muuttamiselle ja varmistettava riittävä koulutus työmarkkinoille pääsyyn. Koulutuksen rahoitus tulee turvata, sillä koulutuksen tasa-arvo ei saa jäädä kiinni koulutuksen järjestäjän taloudellisesta tilanteesta. Koulutus on sijoitus, jolla rakennamme tulevaisuutta.

Rahoitetaan ja kehitetään koulutusta pitkäjänteisesti

-Nostetaan koulutuksen rahoitus muita pohjoismaita vastaavalle tasolle.

-Puretaan koulutuksen rahoituksen hankeperustaisuutta ja lisätään ennustettavan perusrahoituksen osuutta.

-Ehkäistään alueellista ja koulujen välistä eriarvoistumista tukemalla riittävällä tasa-arvorahalla niiden päiväkotien ja koulujen toimintaa, joiden alueilla on matala koulutusaste, paljon työttömyyttä, vieraskielisiä ja vähävaraisia perheitä.

-Kirjataan opettajamitoitus perusopetuslakiin, jotta jokaiselle lapselle voidaan turvata riittävä yksilöllinen opetus ja opettajille työrauha opettaa.

-Varmistetaan koulutusmäärillä ja riittävällä palkkauksella, että ammattilaisia saadaan kouluihin ja päiväkoteihin riittävästi. Panostetaan kaikilla koulutusasteilla opettajien ja muiden kasvatuksen ammattilaisten jaksamiseen sekä laadukkaisiin työolosuhteisiin ja -välineisiin.

Lisätään toisen asteen koulutuksen opiskelijakohtaista rahoitusta pysyvästi

-Turvataan ammatillisen ja lukiokoulutuksen koulutuksen saatavuus, laajuus ja riittävä lähiopetus koko maassa.

-Korjataan lukiokoulutuksen rahoitusjärjestelmä ja poistetaan siihen sisältyvä vuosittain rahoitusta heikentävä yksikköhintojen leikkuri.

-Kehitetään kaikkiin lukioihin ja ammatilliseen koulutukseen opiskelijapalautejärjestelmä.

Tehostetaan toimenpiteitä oppimiserojen kaventamiseksi

-Laajennetaan kaksivuotinen esiopetus koko maahan.

-Kannustetaan lapsia ja nuoria lukemaan uusien oppimisvälineiden ja kiinnostavien kirjojen avulla. Kiinnitetään erityistä huomiota poikien lukutaidon kehittämiseen.

-Varmistetaan ulkomaalaistaustaisten lasten kielelliset valmiudet mahdollistamaan yhdenvertainen koulu- ja opintopolulla eteneminen.

-Pidennetään oikeus valmistavaan opetukseen kahteen vuoteen niille lapsille, jotka tätä tukea tarvitsevat.

Vahvistetaan oppilashuoltoa ja oppilaan tukea kaikilla koulutusasteilla

-Varmistetaan opiskelijahuollon, tehostetun ja erityisen tuen sekä henkilökohtaisen opintojen ohjauksen riittävyys ja saavutettavuus.

-Tiivistetään yhteistyötä koulun, nuorisotyön, terveydenhoidon ja sosiaalityön välillä. Vahvistetaan koulu- ja etsivää nuorisotyötä.

-Puututaan kiusaamiseen ja kouluväkivaltaan välittömästi, tehokkaasti ja moniammatillisesti. Varmistetaan tämä lainsäädännöllä sekä osaamisen ja resurssien vahvistamisella.

Lue lisää Vihreiden koulutuspoliittisesta ohjelmasta (2018) sekä lapsi- ja nuorisopoliittisesta ohjelmasta (2021)

Turvataan korkeakoulujen toimintaedellytykset ja palautetaan sivistys korkeakoulupolitiikan ytimeen

Suomi nousi aineellisesta niukkuudesta maailman menestyjien joukkoon koulutuksen ansiosta. Korkea osaaminen, tiede ja tutkimus ovat Suomelle tärkeä pääoma. Vihreät haluaa turvata maksuttoman korkeakoulutuksen ja tutkimuksen vakaan, riittävän ja ennustettavan rahoituksen. Haluamme nostaa suomalaisten koulutustason, oppimistulokset, korkeakoulutuksen ja tutkimuksen kansainväliseen kärkeen. Tiedonjanon lisäksi työelämän muuttuviin tarpeisiin on vastattava mahdollistamalla jatkuva oppiminen. Oikeus oppia ja saada opetusta läpi elämän kuuluu jokaiselle taustasta tai elämäntilanteesta riippumatta.

Lisätään korkeakoulujen perusrahoitusta pysyvästi sekä uudistetaan järjestelmää kannustamaan laadukkaaseen opetukseen ja tutkimukseen

-Muutetaan korkeakoulujen rahoitusmallia. Luovutaan nykyisestä valmistumisaikakertoimesta ja turvataan korkeakoulujen autonomia riittävällä perusrahoituksella.

-Nostetaan tutkimuksen rahoitus tasolle, joka mahdollistaa kunnianhimoisen ja tuloksellisen tutkimustyön.

-Lisätään korkeakoulujen aloituspaikkoja ja rahoitetaan paikat täysimääräisesti.

-Uudistetaan lainsäädäntöä vahvistamaan demokratiaa korkeakouluissa

Helpotetaan korkeakouluun pääsyä

-Korkeakouluihin on oltava monipuolisia valintaväyliä, jotka huomioivat erilaiset taloudelliset ja elämäntilanteet. Toisen asteen opintomenestyksen ja valintakokeiden tulee olla keskenään tasapainoisia valintaperusteita.

-Tehdään alanvaihdosta joustavaa ja sujuvaa niille, joilla on jo opinto-oikeus, jolloin yhteishaku jäisi enenevässä määrin ensikertalaisille.

Mahdollistetaan täysipainoinen opiskelu

-Korotetaan opintorahaa 100 eurolla. Poistetaan opintotuen kaksiportaisuus eli jako alemman ja ylemmän korkeakoulututkinnon välillä.

-Poistetaan opintoaikojen rajaukset korkeakouluista.

-Turvataan korkeakouluopiskelijoiden terveyspalveluiden laatu ja saavutettavuus yhdenvertaisesti.

Puolustetaan koulutuksen maksuttomuutta

-Luovutaan EU- ja ETA-maiden ulkopuolelta tulevien opiskelijoiden lukukausimaksuista.

Lisätään jatkuvaa oppimista

-Helpotetaan opiskelua työttömyysturvalla tai sairauspäivärahalla.

-Otetaan käyttöön kannustava täydennyskoulutuksen ja osaamisturvan malli, kuten henkilökohtainen koulutustili.

Lue lisää Vihreiden koulutuspoliittisesta ohjelmasta (2018)

Vahvistetaan taiteen ja kulttuurin asemaa

Itseisarvon lisäksi taiteella ja kulttuurilla on mittavia myönteisiä vaikutuksia. Vireästä kulttuurielämästä hyötyvät niin terveys, hyvinvointi, talous, työllisyys kuin jopa yhteiskunnan vakaus ja osallisuus. Vihreille on tärkeää, että taide ja kulttuuri kukoistavat Suomessa. Puolustamme taiteen vapautta ja itseisarvoa sekä kulttuuripalveluiden monimuotoisuutta ja saavutettavuutta. Kulttuurielämä on nähtävä myös paikallisena vetovoimatekijänä.

Tehdään valtion taide- ja kulttuuribudjettiin merkittävä tasokorotus

Kehitetään kulttuurin rahoitusjärjestelmiä tukemaan perinteisten toimijoiden ohella myös uusia taiteen muotoja ja toimijoita sekä spontaania ja kokeiluluontoista toimintaa.

Vahvistetaan kulttuurin roolia osana kuntien elinvoima- ja elinkeinopolitiikkaa

-Ohjataan kuntia toteuttamaan taiteen prosenttiperiaatetta niin rakennushankkeissa kuin kaupunkiympäristössä. Luodaan kannustimia kiinteistöjen hyödyntämiseen niin väliaikaisina kuin pysyvinä kulttuuritiloina.

Tartutaan luovan talouden mahdollisuuksiin

-Asetetaan tavoitteeksi kasvattaa kulttuurin ja luovien alojen osuutta bruttokansantuotteesta kohti EU:n keskitasoa.

-Otetaan käyttöön kulttuurialan erityispiirteet huomioivia tukivälineitä sekä ohjataan suurempi osuus valtion vientituesta luoville aloille.

Vahvistetaan taiteen tekemisen taloudellisia edellytyksiä

-Kasvatetaan valtion taiteilija-apurahojen sekä taiteilija- ja urheilijaeläkkeiden määrää. Vahvistetaan luovan työn tekijöiden tuloja uusista käyttöalustoista ja -tavoista samalla kuitenkin kunnioittaen kuluttajien sananvapautta ja yksityisyydensuojaa. Parannetaan tekijänoikeuskorvausten läpinäkyvyyttä, taloudellista tehokkuutta ja luovan työn tekijöiden neuvotteluasemaa.

-Kehitetään kulttuuri- ja tapahtuma-alaa rajoittavia poikkeustilanteita varten nopean ja tehokkaan tulonmenetyksen kompensaatiomalli.

Lue lisää Vihreiden kulttuuripoliittisesta ohjelmasta (2022) ja tietopoliittisesta ohjelmasta (2021)

Parannetaan mahdollisuuksia harrastaa ja vahvistetaan kansalaisyhteiskuntaa

Vapaa-aika on tärkeä osa ihmisten hyvinvointia. Vihreät haluaa, että kynnys astua kirjastoon, uimahalliin tai konserttiin on matala ihan jokaiselle. Haluamme varmistaa, että taloudellinen tilanne ei ole este kulttuurin kokemiselle tai vammaisuus liikunnan harrastamiselle ja että jokaisella nuorella on vähintään yksi mieleinen harrastus. Järjestöjen ja kansalaisliikkeiden toimintaedellytyksistä on pidettävä huolta, sillä osallisuus lähtee ruohonjuuritasolta.

Varmistetaan nuorten mahdollisuudet harrastaa

-Toteutetaan harrastamisen Suomen malli, jotta kaikilla lapsilla ja nuorilla on vähintään yksi mieleinen harrastus. Kiinnitetään erityistä huomiota vammaisiin ja vieraskielisiin lapsiin.

-Huolehditaan taiteen perusopetuksen saavutettavuudesta sekä siitä, etteivät maksut muodostu esteeksi kenenkään harrastamiselle.

Vahvistetaan kirjastoja kohtaamispaikkoina ja demokratian vahvistajina

-Turvataan kirjastopalvelut helposti saavutettavana lähipalveluna.

-Rahoitetaan kirjastojen digisiirtymää, kasvatetaan sähköisten aineistojen määrää ja varmistetaan tekijöille niistä sama korvaus kuin fyysisten teosten lainoista.

Kannustetaan kaikkia ihmisiä liikunnan pariin

-Turvataan avustukset niin seuroille kuin liikuntapaikkojen rakentamiseen ja lisätään tukea harrasteurheilulle kilpaurheilun rinnalla.

-Otetaan entistä vahvemmin huomioon liikuntapalveluissa toiminta- ja liikkumisesteiset sekä muut vähemmistöryhmät.

-Puututaan päättäväisesti häirintään ja syrjintään liikunnassa ja urheilussa ja lisätään se edellytykseksi rahoituksen myöntämiskriteereihin.

Vahvistetaan ihmisten yhdenvertaisuutta omaehtoisen kulttuurin tekemisessä ja harrastamisessa

-Turvataan lasten mahdollisuus taiteen tekemiseen ja kokemiseen päiväkodissa ja koulussa.

-Varmistetaan heikossa taloudellisessa tilanteessa olevien mahdollisuus kokea kulttuuria.

-Otetaan koko maassa käyttöön Kaiku-kortti, jolla sosiaali- ja terveydenhuollon asiakkaat voivat ostaa kulttuuri- ja taidetapahtumien pääsylippuja sekä kansalaisopiston kurssipaikkoja.

Parannetaan kansalaisyhteiskunnan toimintaedellytyksiä

-Helpotetaan yhdistysten varainkeruuta muuttamalla rahankeräyslaki lupaperusteisesta ennakkoilmoitukseen ja jälkikäteisvalvontaan perustuvaksi.

Kestävä talous ja reilu työelämä

Uudistetaan taloutta ja viherretään verotusta

Talouden on tuettava ihmisten hyvinvointia ja sosiaalista oikeudenmukaisuutta sekä istuttava ympäristön kantokyvyn asettamiin rajoihin. Hyvinvointiyhteiskunnan ja vihreiden investointien rahoittaminen edellyttää vahvaa julkista taloutta. Vihreät haluaa tehdä rakenteellisia uudistuksia, jotta julkisen talouden kestävyys voidaan varmistaa ja selviämme myös tulevista kriiseistä. Torjumme veronkiertoa ja teemme verotuksesta reilumpaa niin, että se kaventaa tulo- ja varallisuuseroja. Verotus tulee pitää hyvinvointivaltion rahoituksen turvaavalla pohjoismaisella tasolla ja järjestelmä remontoida vauhdittamaan vihreää siirtymää.

Vahvistetaan valtiontaloutta taittamalla velkasuhteen kasvu kuitenkin niin, että samalla mahdollistetaan ekologiset ja sosiaaliset investoinnit

-Tasapainotetaan julkinen talous keskipitkällä aikavälillä.

-Vahvistetaan valtion roolia suhdanteiden tasaamisessa niin, että matalasuhdanteen aikana kasvatetaan kysyntää julkisilla investoinneilla tai maltillisesti veroja alentamalla, ja korkeasuhdanteessa hillitään kysyntää kerryttämällä valtiolle varoja, supistamalla menoja tai kiristämällä verotusta.

-Leikataan säilyttäviä ja ympäristölle haitallisia yritys- ja verotukia. Uudistetaan jäljelle jääviä tukia siten, että niissä painotetaan elinkeinorakenteen uudistamista ja vihreän siirtymän edistämistä.

-Otetaan käyttöön bruttokansantuotetta täydentäviä mittareita, jotka ottavat huomioon luontopääoman ja ihmisten hyvinvoinnin.

-Säilytetään valtiontalouden kehysmenettely, mutta uudistetaan sitä niin, että se ottaa huomioon myös verotulojen muutokset ja mahdollistaa välttämättömät tulevaisuusinvestoinnit.

-Selvitetään alennettujen verokantojen yhdistämistä ja yleisen arvonlisäverokannan nostoa valtiontalouden tasapainottamiseksi tulonjakovaikutukset huomioiden

-Otetaan käyttöön järjestelmällinen sukupuolivaikutusten arviointi ja sukupuolitietoinen budjetointi.

Tehdään Suomesta vihreiden investointien suurvalta

-Säilytetään yhteisövero pohjoismaisella tasolla ja ehkäistään haitallista verokilpailua kansainvälisellä koordinaatiolla.

-Parannetaan Suomen kykyä houkutella ulkomaisia investointeja esimerkiksi tarjoamalla valtiontakausta ja vahvistamalla Business Finlandin työtä. Nopeutetaan yritysten rekisteröintiä Suomeen.

-Nopeutetaan viranomaiskäsittelyä välttämättömissä vihreissä investoinneissa kuten tuulipuistoissa ja sähkön siirtolinjoissa lisäämällä pysyvästi hallinto-oikeuksien ja viranomaisten voimavaroja sekä karsimalla päällekkäisiä lupaprosesseja.

-Vastataan vihreän siirtymän osaajatarpeisiin.

-Mahdollistetaan yrityksille ja yhteisöille asiointi englanniksi viranomaisten kanssa sekä englanti yhteisöoikeudellisena kielenä.

Parannetaan pitkäjänteisesti julkisen sektorin tuottavuutta

-Poistetaan automaatiolla turha asiointitarve julkisista palveluista ja tehdään digipalveluista ensisijainen asiointiväylä. Säästyvillä varoilla tuotetaan laadukkaita lähipalveluja niitä tarvitseville.

-Tehostetaan julkisten toimitilojen käyttöä ja mahdollistetaan se myös ulkopuolisille.

-Virtaviivaistetaan hallintoa ja poistetaan tarpeettomia harkinnanvaraisia päätöksiä.

-Hyödynnetään yksityisen ja kolmannen sektorin toimijoita julkisen sektorin kumppaneina sekä tuotannon täydentäjinä.

Uudistetaan verotusta kestävämmäksi ja reilummaksi

-Toteutetaan vähintään miljardin euron suuruinen vihreä verouudistus, jolla korotetaan ympäristö- ja kulutusveroja sekä alennetaan pieni- ja keskituloisten työn verotusta.

-Jatketaan tuloverotuksen ja tulonsiirtojen automatisointia ja sujuvoittamista kehittämällä tulorekisteriä sisältämään kaikki verotettavat tulot ja siirtymällä reaaliaikaiseen ennakonpidätystietojen välittämiseen.

-Otetaan käyttöön maltillinen varallisuusvero suurille omaisuuksille.

Torjutaan veronkiertoa ja aggressiivista verosuunnittelua

-Tuetaan EU-tasolla ja kansainvälisesti pyrkimyksiä yhtenäistää veropohjan laskentaa ja yritysverotusta.

-Velvoitetaan kaikki suuret kansainväliset yritykset raportoimaan veronsa maakohtaisesti.

-Lisätään automaattista verotietojen vaihtoa maiden välillä.

-Tilkitään verotuksen aukkoja, joiden avulla vältellään esimerkiksi sijoitustuottoihin ja osinkoihin sekä yrityksen tulokseen kohdistuvaa verotusta.

Tehdään pääomaverotuksesta reilumpaa

-Vapautetaan pienet pääomatulot verosta ja lisätään veron progressiivisuutta tulo- ja varallisuuserojen kaventamiseksi.

-Suunnataan listaamattomien yritysten osinkoveron huojennus pienyrittäjille esimerkiksi madaltamalla sen laskennassa käytettävää tuottoprosenttia ja kasvattamalla osinkoverotuksen tuloveron alaista osuutta.

-Selvitetään mallia, jossa matalan riskin normaalituoton alittavista pääomatuloista maksetaan alempaa veroa, mutta ylittävää osaa verotetaan progressiivisesti yhdessä ansiotulojen kanssa. Mallin tavoitteena olisi kannustaa säästämiseen, kohdella eri sijoituksia neutraalisti ja lisätä vuokra-asuntojen tarjontaa.

Uudistetaan kiinteistöveroa

-Nostetaan kiinteistöveron vähimmäistasoja.

-Poistetaan asteittain työvoiman liikkuvuutta haittaava asuntokauppojen varainsiirtovero ja kompensoidaan valtiolle verotulon menetys esimerkiksi kiinteistöverotuksen kautta. Joustavoitetaan kiinteistöveron maksamista niin, ettei siitä aiheudu kohtuuttoman hankalia tilanteita.

Lue lisää Vihreiden talouden ja työllisyyden tiekartasta (2019)

Parannetaan yrittämisen edellytyksiä ja sijoitetaan innovaatioihin

Yrittäminen ja uuden luominen synnyttävät työtä ja hyvinvointia. Erityisen tärkeässä roolissa ovat pienet ja keskisuuret yritykset. Siksi Vihreät haluaa parantaa yrittämisen edellytyksiä ja edistää toimivia markkinoita. Lisäämme rahoitusta tutkimukseen, kehitykseen ja innovaatioihin, jotta voimme kehittää uusia ratkaisuja tulevaisuuden haasteisiin. Myös julkiset hankinnat tulee valjastaa vauhdittamaan vihreää siirtymää ja uusien ratkaisujen käyttöönottoa.

Vauhditetaan innovaatioiden kehittämistä ja käyttöönottoa

-Nostetaan julkinen ja yksityinen tutkimus-, kehitys ja innovaatiorahoitus yhteensä neljään prosenttiin bruttokansantuotteesta vuoteen 2030 mennessä.

-Kohdennetaan innovaatiorahoitusta vihreää siirtymää tukevien uusien ratkaisujen kehittämiseen ja kokeilemiseen.

-Luodaan pysyvä ja laaja-alainen tutkimus- ja kehittämistoiminnan verokannustin yksityisen sektorin panostusten vauhdittamiseksi.

Vauhditetaan uusien työpaikkojen syntymistä erityisesti pieniin ja keskisuuriin yrityksiin

-Huojennetaan ensimmäisen työntekijän työnantajamaksuja ensimmäisenä työskentelyvuonna.

-Uudistetaan julkisia palveluja yrityksille yhden luukun periaatteella ja kehitetään lainsäädäntöä suojaamaan pk-yrityksiä kohtuuttomilta sopimusehdoilta, kuten ylipitkiltä maksuajoilta.

Edistetään avointa kilpailua ja toimivia markkinoita

-Vahvistetaan Kilpailu- ja kuluttajaviraston voimavaroja ja valtuuksia puuttua markkinoiden keskittymiseen.

-Vapautetaan apteekkien luvitusta tinkimättä lääketurvallisuudesta ja lääkkeiden alueellisesta saatavuudesta.

-Luodaan lupajärjestelmä itsehoitolääkkeiden muualla kuin apteekeissa tapahtuvaan myyntiin.

-Mahdollistetaan alkoholin etämyynti myös kotimaisille toimijoille.

-Nostetaan alkoholituotteiden alkoholipitoisuuden vähittäismyyntiraja 5,5 %:sta 15,5 %:iin siten, että viinien ja muiden rajan alle jäävien alkoholituotteiden vähittäismyynti on jatkossa sallittua muissakin kuin Alkon liikkeissä.

-Kilpailutetaan valittuja junayhteyksiä ja perustetaan markkinoille pääsyä helpottamaan erillinen kalustoyhtiö.

Kehitetään julkisia hankintoja

-Lisätään innovatiivisia hankintoja ottamalla käyttöön takuu, jossa valtio kantaa osan riskistä kokeiltaessa uutta teknologiaa.

-Muutetaan hankintalakia niin, että se velvoittaa ottamaan huomioon hankintojen kestävyyden ja mahdollistaa tuotantoalueiden rajaamisen pois ihmisoikeusperustein.

Kasvatetaan työllisyyttä ja tehdään työelämästä joustavampaa eri elämäntilanteisiin

Talouden ja ihmisten hyvinvoinnin kannalta on tärkeää, että mahdollisimman moni pääsee tekemään merkityksellistä työtä yhteiskunnan rakentamiseksi. Työikäisten työllisyysaste on nostettava 80 prosentin tasolle. Eläkkeellä olevien mahdollisuuksia osa-aikatöihin on lisättävä. Vihreät haluaa parantaa työmarkkinoilla heikossa asemassa olevien ihmisten mahdollisuuksia työllistyä. Samalla helpotamme työn ja perheen yhteensovittamista sekä lisäämme ihmisten mahdollisuuksia päättää omasta työajastaan. Työelämää ja -markkinoita tulee myös uudistaa reilummiksi niin, että ne vastaavat paremmin erilaisten ihmisten ja yritysten tarpeisiin.

Joustavoitetaan työelämää niin, että se ottaa paremmin huomioon erilaiset elämäntilanteet

-Tehdään julkisesta sektorista osatyökykyisten työllistämisen kansainvälinen esimerkki. Nostetaan osatyökykyisten työllistämisessä keskiöön yksilölliset ratkaisut, jotka huomioivat ihmisten väliset erot.

-Parannetaan erityisesti yli 55-vuotiaiden, pienten lasten vanhempien, omaishoitajien, sairauksista toipuvien ja vammaisten henkilöiden oikeutta lyhentää työaikaansa.

-Edistetään vuosilomapankkia, jonka avulla lomapäivät seuraavat työntekijää työpaikasta toiseen.

-Taataan työntekijöille oikeus osittaiseen etätyöhön siinä määrin kuin se on työtehtävien puolesta mahdollista eikä aiheuta työnantajalle kohtuutonta haittaa.

-Työllistetään esimerkiksi palkkatukea kehittämällä täsmätyökykyisiä eli ihmisiä, joilla työkyky riittää määrättyjen työtehtävien hoitoon.

-Taataan yrittäjänä alustatyötä tekeville laillinen järjestäytymisoikeus ja peritään alustayhtiöiltä sosiaaliturvamaksut suoraan palkkionmaksun yhteydessä. Tehostetaan alustatalouden valvontaa.

Helpotetaan perheen ja työn tai opiskelun yhteensovittamista

-Toimeenpannaan perhevapaauudistus siten, että Suomessa hoivavastuu ja perhevapaiden käyttö jakautuvat nykyistä tasaisemmin.

-Edistetään vanhemmuuden kustannusten tasaisempaa jakautumista työnantajien välillä.

-Poistetaan varhaiskasvatusmaksut asteittain.

-Parannetaan perheellisten opiskelijoiden mahdollisuuksia keskittyä opiskeluun joustavoittamalla opintotuen myöntämistä ja tutkinnon suoritusaikoja.

-Lisätään isovanhemmille oikeus ansiosidonnaisen vanhempainvapaan ja tilapäisen hoitovapaan käyttöön.

-Korvataan nykyinen kotihoidontuki joustavalla hoitorahalla, joka antaa perheille enemmän vapautta perhevapaiden pitämiseen.

Parannetaan työhyvinvointia

-Säädetään psykososiaalisen kuormituksen ennaltaehkäisystä työterveyshuoltolaissa ja työturvallisuuslaissa.

-Selvitetään mielenterveyden tukemista lakisääteisenä työterveyspalveluna.

Lisätään koulutus- ja työperäistä maahanmuuttoa sekä parannetaan maahan muuttaneiden työllistymistä

-Myönnetään kansainvälisille opiskelijoille pysyvä oleskelulupa Suomessa suoritetun korkeakoulututkinnon jälkeen ja tuetaan heidän työllistymistään.

-Nopeutetaan ulkomailta tulevien työntekijöiden ja heidän perheenjäsentensä työlupien saantia ja asettautumista digitalisoimalla eri viranomaisten prosessit sujuvaksi kokonaisuudeksi.

-Poistetaan työlupien saatavuusharkinta sekä työlupien toimiala- ja työtehtävärajoitukset.

-Luovutaan turvapaikanhakijoiden työhönpääsykarensseista.

Lisätään paikallista sopimista työehtosopimusjärjestelmän puitteissa

-Mahdollistetaan viitetyöehtosopimuksesta poikkeavan paikallisen sopimuksen tekeminen alle 10 henkilöä työllistävissä yrityksissä sopimalla koko henkilöstön kanssa, jos työntekijöiden keskuudesta ei ole valittu edustajaa.

-Selvitetään mahdollisuutta laajentaa työlainsäädännön puolipakottavista säännöksistä toisin sopimista myös muihin kuin valtakunnallisiin työehtosopimuksiin. Selvitetään myös luottamusvaltuutetun mahdollisuutta toimia yrityskohtaisen työehtosopimuksen sopijapuolena. Parannetaan luottamusvaltuutetun tiedonsaantioikeutta ja suojaa työehtosopimuksissa luottamusmiehistä sovitulle tasolle.

-Säädetään työntekijöiden tulkintaetuoikeus, jonka mukaan toimialakohtaisen työehtosopimuksen nojalla tehtyä paikallista työehtosopimusta koskevassa erimielisyydessä tulkitaan lähtökohtaisesti työntekijöiden hyväksi.

-Vahvistetaan ammattiyhdistysliikkeen kykyä puolustaa työntekijöitä antamalla työmarkkinajärjestöille oikeus nostaa ryhmäkanteita.

-Säädetään pienten järjestäytymättömien yritysten mahdollisuudesta liittyä työehtosopimukseen tilanteissa, joissa yritys ei ole päässyt työnantajaliiton jäseneksi.

Lue lisää Vihreiden työllisyyspoliittisista linjauksista (2021)

Turvallinen ja yhdenver­tainen oikeusvaltio

Edistetään tasa-arvoa, yhdenvertaisuutta ja ihmisten vapautta olla oma itsensä

Kaiken yhteiskunnallisen toiminnan on perustuttava ihmisoikeuksien kunnioittamiseen. Vihreät on feministinen, antirasistinen ja yhdenvertaisuutta kannattava puolue. Tavoittelemme kaikille vapautta olla oma itsensä ja haluamme purkaa yhteiskunnan eriarvoisuutta aiheuttavat rakenteet. Erityisesti on tuettava niitä ihmisiä, joiden mahdollisuuksia vähentävät ennakkoluulot, vaikeat olosuhteet, heikko sosioekonominen asema tai tausta. Mikään yksittäinen ominaisuus ei saa määrittää yhteiskunnan silmissä yksilön arvoa tai ihmisyyttä. Tasa-arvo on osa suomalaista tarinaa. Jatketaan sen edistämistä, työ on vielä kesken.

Edistetään sukupuolten välistä tasa-arvoa yhteiskunnassa ja työelämässä

-Vahvistetaan keinoja tasa-arvon edistämiseksi, syrjintään puuttumiseksi ja oikeusturvan toteutumiseksi tekemällä tasa-arvolain kokonaisuudistus.

-Arvioidaan hallitusohjelman sukupuolivaikutukset ennakkoon ja jälkikäteen.

-Korjataan julkisen sektorin pienipalkkaisten, pääosin naisvaltaisten alojen palkkakuoppa toteuttamalla pitkäaikainen palkkaohjelma useamman vaalikauden aikana. Valmistellaan rahoitus yhteisymmärryksessä puolueiden kanssa parlamentaarisesti.

-Lisätään varhaiskasvatuksessa ja perusopetuksessa työskentelevien ammattilaisten sukupuolisensitiivistä koulutusta, jotta eri sukupuoliin kohdentuvat samat odotukset.

-Panostetaan opinto-ohjaukseen, jotta voidaan ehkäistä opiskelu- ja alavalintojen eriytymistä sukupuolen sekä sosiaalisen ja kulttuurisen taustan perusteella.

-Edistetään palkka-avoimuutta ja samapalkkaisuutta lainsäädännön keinoin, kannustetaan isiä käyttämään vanhempainvapaansa ja otetaan käyttöön sukupuolikiintiöt pörssiyhtiöiden hallituksiin.

Puututaan tehokkaasti lähisuhdeväkivaltaan

-Noudatetaan Istanbulin sopimuksen velvoitteita väkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta täysimääräisesti.

-Lisätään turvakotipaikkojen määrää ja saavutettavuutta.

-Muutetaan kaikki lähisuhdeväkivallan uhrien palvelut maksuttomiksi ja varmistetaan väkivallan vastaisen työn ja sitä tekevien järjestöjen rahoitus.

-Helpotetaan lähestymiskieltojen saamista ja tiukennetaan niiden valvontaa. Lisätään viranomaisten koulutusta kunniaan liittyvään väkivaltaan ja seksuaalirikoksiin puuttumiseksi ja selvitetään lainsäädännön muutostarpeet.

-Luodaan kansalliset väkivallan vastaisen työn rakenteet eri hallinnon tasoille ja tehdään väkivallan vastaisesta työstä velvoittavaa.

-Rajataan toistuva ja vakava lähisuhdeväkivalta lainsäädännöllä sovittelun ulkopuolelle.

Turvataan kaikkien ihmisten osallisuus ja edistetään esteettömyyttä ja saavutettavuutta

-Varmistetaan fyysinen ja sosiaalinen esteettömyys kaikissa julkisissa palveluissa ja tiloissa.

-Parannetaan julkisten digipalvelujen saavutettavuutta ja tarjotaan välttämättömään asiointiin myös ei-digitaalinen vaihtoehto.

-Varmistetaan esteettömyyden ja saavutettavuuden toteutuminen määräämällä sen laiminlyömisestä sanktioita.

Torjutaan vihapuhetta, järjestelmällistä häirintää ja maalittamista

-Vahvistetaan uhrien asemaa, oikeuksia ja tukea.

-Luodaan poliisille, syyttäjille ja muille viranomaisille selkeät ja yhdenmukaiset toimintaohjeet digitaaliseen häirintään ja vainoon puuttumisesta nykylainsäädännön puitteissa.

Vahvistetaan ruotsin sekä vähemmistökielten asemaa

-Varmistetaan ruotsinkielisten kielellisten oikeuksien toteutuminen.

-Varmistetaan mahdollisuus opiskella saamen kieliä, karjalan kieltä sekä Suomessa puhuttua romanikieltä ja viittomakieltä läpi oppivelvollisuuden. Tuetaan lasten omakielisyyttä jo neuvolapalveluista alkaen.

-Turvataan karjalaisten ja romanien oikeus omaan kieleen omilla kielilaeilla.

-Taataan saamen, karjalan ja romanin kielten sekä viittomakielten elvyttämiseen jatkuva ja riittävä rahoitus.

-Toteutetaan kuurojen totuus- ja sovintoprosessi kuuroja koskevan valtiollisen sorron käsittelemiseksi.

Parannetaan saamelaisten oikeuksia

-Ratifioidaan Kansainvälisen työjärjestön ILOn alkuperäiskansoja koskeva yleissopimus 169 ja pohjoismainen saamelaissopimus.

-Viedään loppuun saamelaisten totuus- ja sovintokomission työ saamelaisia kunnioittaen.

-Varmistetaan, että saamelaismääritelmä lainsäädännössä saamelaiskäräjistä vastaa saamelaisten itsemääräämisoikeutta.

Toimitaan aktiivisesti rasismin vähentämiseksi ja lisätään yhteisymmärrystä maailmankatsomusten välillä

-Otetaan käyttöön anonyymi rekrytointi ja muita toimenpiteitä taustoiltaan moninaisen henkilöstön palkkaamiseksi julkishallinnossa.

-Estetään etninen profilointi ja kitketään syrjiviä asenteita kouluttamalla viranomaisia.

-Uudistetaan opetussuunnitelmaa siten, että vähintään erikseen määritettävä osa vuosiviikkotunneista on eri katsomusaineiden opetusryhmille yhteisiä kaikilla koulutusasteilla. Annetaan jokaiselle vapaus valita katsomusaineensa.

-Edistetään kaikkien maailmankatsomusten tasavertaista kohtelua yhteiskunnassa.

Varmistetaan kaikille oikeus määrätä omasta kehostaan ja tunnistetaan sukupuolten moninaisuus

-Alennetaan juridisen sukupuolen vahvistamisen ikärajaa 18 ikävuodesta 15 vuoteen ja mahdollistetaan murrosikää lykkäävien hoitojen saatavuus.

-Otetaan käyttöön juridinen kolmas sukupuoli.

-Vähennetään virallisissa yhteyksissä tarpeetonta sukupuoliluokittelua ja selvitetään juridisesta sukupuolimerkinnästä luopumista pitkällä aikavälillä.

-Mahdollistetaan sukupuolen korjaushoidot myös niille, jotka eivät tunne sopivansa kaksijakoiseen sukupuolimalliin.

-Kielletään eheytyshoidot eli hoidot, jotka tähtäävät yksilön seksuaalisen suuntautumisen tai sukupuoli-identiteetin muuttamiseen.

-Kielletään intersukupuolisten lasten lääketieteellisesti ei-välttämättömät sukuelinkirurgiset toimenpiteet.

-Kielletään lasten sukuelinten silpominen.

-Parannetaan seksi- ja erotiikka-alan työntekijöiden oikeuksia, ja otetaan ihmisoikeuskeskeinen näkökulma suostumukselliseen seksityöhön.

Luodaan oikeudenmukaiset ja inhimilliset säännöt maahanmuutolle

Suomi on monikulttuurinen maa, jonka tulee kunnioittaa ihmisoikeuksia. Vihreät ei näe ihmisten liikkumista rajojen yli uhkana, vaan luontevana osana tämän päivän maailmaa. Haluamme, että täällä asuvat ovat aidosti osa yhteiskuntaa, voivat opiskella, työllistyä ja kokea olevansa tervetulleita. Otamme kotoutumispolitiikan perustaksi maahan muuttaneiden oikeudet ja velvollisuudet sekä yhteiskuntamme vastaanottavaisuuden lisäämisen. Maahanmuuttajien kotoutumista on tuettava ja paperittomuuden aiheuttamaa osattomuutta on vähennettävä samalla luoden enemmän laillisia reittejä hakea turvaa.

Toteutetaan ulkomaalaislain kokonaisuudistus ihmisoikeusperustaisesti huomioiden erityisesti lapsen etu, perhe-elämän suoja sekä oikeus opiskella ja tehdä töitä

-Helpotetaan humanitaarisen suojelun saamista ja hakemista. Otetaan käyttöön humanitaarinen viisumi, jolla ihmisen olisi mahdollista matkustaa Suomeen hakemaan turvapaikkaa.

-Nostetaan Suomen pakolaiskiintiö vähintään 3 000 henkilöön vuodessa.

-Laajennetaan D-viisumia vastaava järjestely koskemaan suomalaisten ja Suomessa pitkäaikaisesti oleskelevien perheenjäseniä.

-Kohtuullistetaan oleskeluluvan saamiseen liittyviä toimeentuloedellytyksiä ja luovutaan niistä perheenyhdistämisen kohdalla.

Tuetaan kotoutumisessa kielitaidon oppimista

-Tarjotaan maahan muuttaneille laajemmin suomen ja ruotsin kielen kursseja. Kielikurssille pääseminen ei saa riippua siitä, mistä syystä ihminen on tullut maahan.

-Tarjotaan opetusta myös virallisen kotoutumisajan jälkeen.

-Varmistetaan erityistoimin kotiäitien ja muiden kotona olevien vanhempien osallistuminen kielenopetukseen.

Ehkäistään paperittomuutta ja helpotetaan jo maassa olevien paperittomien tilannetta

-Turvataan paperittomien oikeus laajaan terveydenhuoltoon ja sosiaalipalveluihin sekä paperittomien lasten oikeus varhaiskasvatukseen ja peruskouluun.

-Myönnetään laillinen oleskelu ja mahdollisuus opiskeluun ja työntekoon pitkään maassa olleille turvapaikanhakijoille, joiden lupaprosessi on kestänyt kohtuuttoman pitkään tai joiden palauttaminen lähtömaahan ei ole mahdollista.

-Tehostetaan ihmiskaupan uhrien tunnistamista sekä kehitetään lainsäädäntöä ja ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmää. Varataan ihmiskaupan vastaiselle työlle riittävät resurssit.

Puolustetaan oikeusvaltion perusteita ja huolehditaan ihmisten turvallisuudesta

Hyvä elämä rakentuu kokemukselle turvallisuudesta ja oikeudenmukaisuudesta. Turvallisuus ei synny vain yhteiskuntamme ulkoisten uhkien torjumisesta, vaan myös sisäisesti repiviin voimiin on puututtava. Vihreät haluaa varmistaa, että apua saa nopeasti, kun on hätä. Oikeusjärjestelmässämme jokaisella on oltava aito mahdollisuus hakea ja saada oikeutta. Meidän on torjuttava yhteiskunnallista eriytymistä ja katkaistava huono-osaisuuden kierteet, jotka syrjäyttävät ihmisiä yhteiskunnasta. Hybridivaikuttamisen ja kyberhyökkäysten kaltaisiin uusiin uhkiin on varauduttava tehokkaammin.

Tehdään “oikeusvaltion stressitesti”, jonka avulla varmistetaan oikeusvaltioperiaatteiden kestävyys osassa EU-maitakin nähtyjä hyökkäyksiä vastaan

-Arvioidaan, kuinka hyvin Suomen oikeusvaltion rakenteet kestävät niihin kohdistuvan mahdollisen poliittisen paineen heikentää oikeusvaltiota ja ihmisoikeuksia. Selvityksen tulee kattaa myös moniarvoisen median, sananvapauden sekä kansalaisyhteiskunnan toimintaedellytykset. Toteutetaan selvityksessä nousseet toimenpiteet oikeusvaltion perusteiden takaamiseksi.

-Paikataan oikeuslaitoksen rahoitusvajetta sekä vahvistetaan oikeusvaltion toimivuutta ja paineenkestävyyttä ajantasaistamalla lainsäädäntöä.

-Uudistetaan lautamiesjärjestelmää parantamaan kansalaisten oikeusturvaa.

Varmistetaan turvallisuusviranomaisten toimintakyky ihmisten perusturvallisuuden ylläpitämiseksi sekä hengen ja terveyden suojelemiseksi

-Lisätään poliisien, pelastajien ja hätäkeskuspäivystäjien määrää.

-Vahvistetaan lapsiin kohdistuvien rikosten torjuntaa verkossa.

-Uudistetaan rikoslakia siten, että poliisin tavoin myös ensihoidossa ja sosiaalihuolloin asiakasrajapinnassa työskenteleviin kohdistuva uhka on erityisen tuomittavaa. Puututaan poikkihallinnollisesti yhteiskunnan eriytymiskehitykseen ja nuorisorikollisuuden kasvuun.

-Ehkäistään väkivaltaista radikalisaatiota ja järjestäytynyttä rikollisuutta sekä vahvistetaan rikollisuudesta irtautumisen tukimuotoja.

-Vahvistetaan luottamusta poliisiin korjaamalla poliisin toimintaa seksuaalirikosten, lähisuhdeväkivaltarikosten ja ihmiskaupan tutkinnoissa havaittujen puutteiden pohjalta.

Torjutaan hybridivaikuttamista ja parannetaan digitaalista turvallisuutta

-Lisätään rahoitusta kyberrikosten tutkintaan ja syyttäjälaitokselle kybersyyttäjien palkkaamiseen.

-Luodaan valtionhallinnon yhteinen jatkuva haavoittuvuuspalkinto-ohjelma tietoturva-aukkojen löytämiseksi ennen kuin niistä aiheutuu haittaa.

-Harjoitellaan erityyppisiä hybridihyökkäystilanteita valtionhallinnon eri toimialojen ja puolustusvoimien yhteistyönä.

-Torjutaan informaatiovaikuttamista. Vahvistetaan lasten ja nuorten medialukutaitoa mediakasvatuksella. Tuetaan vanhempia ja huoltajia opastamaan lapsille turvallista median käyttöä ja mediakriittisyyttä.

Varmistetaan yhteiskuntamme huoltovarmuus ja kriisinkestävyys

-Uudistetaan viranomaisten toimintaa pandemian oppien pohjalta pitäen kiinni perus- ja ihmisoikeuksista.

-Varmistetaan kyky riittävään omavaraisuuteen energiantuotannossa, puolustuksessa, ruoantuotannossa ja muissa keskeisissä yhteiskunnan toiminnoissa.

-Huolehditaan yhteistyössä yksityisen sektorin kanssa yhteiskunnan kriittisistä toiminnoista kriisitilanteissa.

-Kehitetään vapaaehtoista kriisivalmiuskoulutusta, joka tarjoaa kansalaisille taitoja poikkeusoloihin valmistautumiseen, niissä selviämiseen ja avunantoon.

Vahvistetaan vaalijärjestelmän demokraattisuutta

-Uudistetaan vaalijärjestelmää, jotta vaalien suhteellisuus ja alueellinen edustavuus taataan nykyistä paremmin. Tämä voidaan toteuttaa esimerkiksi ottamalla käyttöön Suomen maantieteeseen sovitettu niin sanottu vaalialuemalli.

-Lasketaan äänioikeuden ja vaalikelpoisuuden ikäraja 16 vuoteen kaikissa vaaleissa sekä kansalaisaloitteissa.

-Nettiäänestystä ei oteta käyttöön valtakunnallisissa vaaleissa.

Edistetään digitalisaatiota ja turvataan kansalaisten digitaaliset perusoikeudet

Digitalisaatio vaikuttaa meihin joka päivä ja muokkaa yhteiskuntaa laajasti. Kun digitalisaation vaikutuksia ohjataan tietopolitiikalla, voidaan rakentaa parempaa huomista ihmisille ja maapallolle. Vihreät edistävät yhdenvertaisia ja ihmislähtöisiä digitaalisia palveluita. Haluamme, että digipalvelut ovat saavutettavia, turvallisia ja käyttäjäystävällisiä sekä saatavissa myös ei-digitaalisesti sitä tarvitseville. Edistämme julkisin varoin tuotetun tiedon avoimuutta, sillä avoin data parantaa läpinäkyvyyttä, tehostaa hallintoa sekä auttaa kehittämään parempia palveluita. Avoimuuden hyödyt säteilevät laajasti yhteiskuntaan ja siksi datan avaamisen tulee olla julkishallinnon perustehtäviä.

Edistetään ihmislähtöistä digitalisaatiota

-Uudistetaan digitalisaation avulla julkisia palveluja ihmislähtöisiksi ja saumattomiksi kokonaisuuksiksi sekä otetaan käyttäjät mukaan palveluiden kehittämiseen.

-Hyödynnetään automatisoitua päätöksentekoa vastuullisesti. Lisätään paikkariippumatonta ja nopeaa digitaalista asiointia.

-Laajennetaan tiedollista itsemääräämisoikeutta, eli jokaisen oikeutta hallita itseään koskevia, viranomaispalveluissa säilytettäviä tietoja.

Jatketaan julkisesti rahoitettujen tietovarantojen avaamista

-Laaditaan tietovarannoille sitovat laatukriteerit, jotta tietoja on mahdollisimman helppo käsitellä ja käyttää.

-Edellytetään julkisen sektorin ohjelmistohankkeilta sitä, että tietojärjestelmät toimivat yhteen muiden oleellisten järjestelmien kanssa ja mahdollistavat tiedon uudelleenkäytön.

-Torjutaan informaatiovaikuttamista. Vahvistetaan lasten ja nuorten medialukutaitoa mediakasvatuksella. Tuetaan vanhempia ja huoltajia opastamaan lapsille turvallista median käyttöä ja mediakriittisyyttä.

-Huolehditaan korkeasta yksityisyyden suojan ja tietosuojan tasosta sekä EU-tasolla että kansallisessa lainsäädännössä.

-Torjutaan tietosuojaa ja salausteknologioita heikentävät ratkaisut, kuten takaportit, koska ne heikentävät salausta kaikkialla, kuten pankkiyhteyksissä.

-Estetään yleisluontoinen ja kohdentamaton massavalvonta sekä yritys- että viranomaistoiminnassa, mukaan lukien biometrinen valvonta, kuten sormenjälkien ja kasvojentunnistuksen käyttö.

-Kielletään henkilötunnuksen käyttö tunnistamistarkoituksessa väärinkäytösten estämiseksi.

-Säädetään julkisessa päätöksenteossa käytettävien algoritmien avoimuudesta ja riskiluokituksesta, sekä luodaan lainsäädäntö tekoälypohjaiselle automaattiselle päätöksenteolle.

-Yksityisyyden suojaan ja viestintäsalaisuuteen puuttuvia poliisin toimivaltuuksia ei laajenneta.

Lue lisää Vihreiden tietopoliittisesta ohjelmasta (2021)

Elinvoi­maiset alueet ja kestävä liikkuminen

Taataan hyvän elämän edellytykset kaikkialla Suomessa

Vihreät haluaa nähdä Suomen, jossa erilaisia alueita kehitetään niiden omista lähtökohdista ja varmistetaan, että kaikki alueet kehittyvät. Hyvän elämän ja kestävien elämäntapojen, työskentelemisen ja yrittämisen on oltava mahdollista, missä ikinä asuukaan. Vihreä aluepolitiikka torjuu eriarvoisuutta ja ilmastokriisiä kaikkialla, mutta eri alueilla toimivat erilaiset ratkaisut.

Tuetaan kaupunkiseutujen kestävää kasvua

-Edistetään kestävää yhdyskuntarakennetta turvaamalla rahoitus valtion ja kuntien välisille maankäytön, asumisen ja liikenteen järjestämistä koskeville MAL-sopimuksille.

-Luodaan kaupunkirakennetta joka tekee kestävästä elämäntavasta ja päästöttömästä liikkumisesta vaivatonta.

-Hillitään vuokrien nousua varmistamalla riittävä asuntotuotanto hyvällä kaavoitus- ja tonttipolitiikalla sekä lisäämällä kohtuuhintaisten asuntojen rakentamista.

-Lisätään rautateiden seisakkeiden määrää ja käynnistetään säännöllinen lähijunaliikenne esimerkiksi Turun, Oulun, Lappeenrannan, Lahden ja Kouvolan seuduilla. Annetaan kaupunkiseuduille mahdollisuus kilpailuttaa junaliikenne valtion tukemana.

-Ehkäistään asuinalueiden eriytymistä varmistamalla, että eri alueille rakennetaan asuntoja kaikenlaisiin elämäntilanteisiin. Tuetaan kaupunkien lähiöiden kehityshankkeita ja investoidaan eri kaupunginosien monipuoliseen kehitykseen.

-Lisätään kaupunkikeskustojen viihtyisyyttä ja elinvoimaa lisäämällä suurten kaupunkien keskustoihin kävelykatuja ja kävelypainotteisia alueita.

Parannetaan hyvän elämän edellytyksiä ja alueiden elinvoimaa kaikkialla Suomessa

-Varmistetaan koulutuksen monipuolinen tarjonta koko maassa.

-Mahdollistetaan innovatiiviset ratkaisut palveluverkon ylläpitämiseksi esimerkiksi etähoitomalleja kehittämällä. Uudistetaan sääntelyä rohkeasti ja edistetään alueellisia kokeiluja.

-Kehitetään kutsuliikennettä ja kuljetusten yhdistämistä harvaan asutuilla alueilla.

-Tuetaan tieto- ja asiantuntijatyön tekemistä myös isojen kaupunkien ulkopuolella. Rakennetaan kaikille asutetuille alueille internetyhteydet, jotka mahdollistavat työskentelyn ja yritystoiminnan.

-Mahdollistetaan valtion työtehtävien tekeminen monipaikkaisesti.

-Lisätään EU:n rahoituslähteiden käyttöä.

Rakennetaan asuinympäristöjä, jotka palvelevat kaiken ikäisiä ja kuntoisia ihmisiä sekä tukevat ihmisten kohtaamista

-Rahoitetaan kävelyä, pyöräilyä ja joukkoliikennettä edistäviä kuntien hankkeita.

-Varmistetaan jokaisella asuinalueella yhteydet lähiluontoon ja moninainen asukaskunta niin, että samoilla alueilla asuu erilaisista elämäntilanteista ja taustoista tulevia ihmisiä.

Rakennetaan tulevaisuuden kestävää ja reilua liikennejärjestelmää

Ihmisten ja tavaroiden pitää liikkua koko maassa ja rajojen yli sujuvasti ja kestävästi. Liikenteen päästöt kotimaassa on vähintään puolitettava ja lentämisen päästöjä suitsittava myös rajojemme ulkopuolella. Siksi Vihreät haluaa sijoittaa erityisesti joukkoliikenteeseen, kävelyyn ja pyöräilyyn sekä liikenteen sähköistämiseen. Parannamme kuljetusalan ja autoilun edellytyksiä uudistua. Uudistamme liikenteen taloudellista ohjausta niin, että se kannustaa kestäviin valintoihin alueellisesti reilulla tavalla.

Edistetään junaliikennettä koko maassa ja pidetään huolta teiden kunnosta

-Lisätään satsauksia ratoihin painottaen erityisesti kotimaan lentoliikennettä korvaavia yhteyksiä, ratojen kunnossapitoa ja sähköistämistä sekä rataverkon pullonkaulojen karsimista.

-Ohjataan lentoliikenteen tukia junayhteyksien parantamiseen ja lentoliikenteen päästöjen vähentämiseen.

-Parannetaan junayhteyksiä Ruotsiin ja Baltiaan edistämällä Rail Baltica -hanketta ja tunnelia Tallinnaan.

-Kohdennetaan tiemäärärahat kunnossapitoon ja turvallisuuden parantamiseen.

-Käynnistetään uusia yöjunayhteyksiä.

Uudistetaan liikkumisen taloudellista ohjausta kestäväksi

-Siirretään liikennepolitiikan painopistettä siten, että kaikki kehityshankkeet tukevat kestävän liikkumisen eri muotoja – joukkoliikennettä, pyöräilyä ja kävelyä.

-Lisätään kävelyä ja pyöräilyä edistävien hankkeiden tukea ja tuetaan sähköpyörien hankintaa. Tuetaan sähköautojen latausverkon ja biokaasun jakelun laajentamista sekä autojen yhteiskäyttöä.

-Muutetaan matkakuluvähennystä niin, että huojennus kohdistuu pienituloisille ja ohjaa pyöräilyn ja joukkoliikenteen käyttöön siellä, missä se on kohtuullisesti mahdollista. Tuetaan joukkoliikennettä myös suoraan, jotta sen kulkumuoto-osuus kasvaa.

-Asetetaan muiden maiden kokemuksiin pohjautuen lentomatkustamisen päästöihin perustuva lentovero.

-Edistetään tieliikenteen päästökauppaa EU-tasolla ja jatketaan kansallisen päästökaupan valmistelua siltä varalta, että järjestelmä ei etene EU:ssa eivätkä päästöt vähene muilla tavoin riittävästi.

-Kannustetaan sellaisia kaupunkiseutuja ottamaan käyttöön ruuhkamaksut, joissa liikenteen päästövähennystavoitteisiin ei muilla keinoilla päästä. Mahdollisten maksujen tuotot ohjataan seudullisen joukkoliikenteen laadun parantamiseen. Ruuhkamaksujen toteutuksessa huolehditaan autoilijoiden yksityisyyden suojasta.

Selvitetään alueellisesti reilujen tiemaksujen käyttöönottoa

-Porrastetaan maksut niin, että ne ovat suurimmat siellä, missä autoilu aiheuttaa eniten haittaa ja vaihtoehtoja oman auton käytölle on eniten.

-Korvataan maksuilla asteittain polttoaineveroja, jotta valtion verotuotot eivät merkittävästi vähene tulevaisuudessa, kun fossiilisten polttoaineiden käyttö vähenee.

-Toteutetaan maksut yksityisyydensuojasta tinkimättä ilman ajoneuvojen keskitettyä sijaintiseurantaa.

Parannetaan kuljetusalan kilpailukykyä ja kestävyyttä

-Myönnetään hankintatukea ammattiliikenteen vähäpäästöisille kulkuneuvoille.

-Otetaan käyttöön raskaan liikenteen tiemaksu, joka kohdistuu erityisesti kansainväliseen kauttakulkuliikenteeseen.

Tehdään kestävästä toiminnasta kannattavaa maa- ja metsätaloudessa

Maatalous Suomessa ja maailmalla on muutosten edessä. Riippuvuus fossiilisista tuontiraaka-aineista nostaa kustannuksia, ja moni yrittäjä on taloudellisessa ahdingossa. Samalla maa- ja metsätaloudelta kaivataan uudistuksia ja panostuksia ilmastonmuutoksen torjuntaan ja luonnon monimuotoisuuden vahvistamiseen. Vihreät haluaa varmistaa viljelijän hyvinvoinnin ja reilun hinnan tuotetusta ruoasta. Maatalouspolitiikkamme tähtää uudistumiseen niin, että ruoantuotannon kannattavuus paranee, omavaraisuus kasvaa ja ympäristövaikutukset vähenevät. Eläinten hyvinvointi, sosiaalinen kestävyys ja ympäristön tila korostuvat yhä enemmän kuluttajien arvoissa ja tuovat viljelijälle kilpailuetua. Tukipolitiikkaa on uudistettava, jotta ympäristön kannalta kestävät ratkaisut ovat aina viljelijälle edullisin vaihtoehto.

Kehitetään ruokamarkkinoita, jotta tuottaja saa riittävän tulon

-Parannetaan tuottajien, elintarviketeollisuuden ja kaupan välisiä sopimuksia. Puututaan kaupan hallitsevaan asemaan lainsäädännöllä.

-Otetaan käyttöön suomalainen “reilun kaupan merkki”, jolla varustetuista tuotteista kuluttaja voi maksaa korkeampaa hintaa siten, että summa menee suoraan tuottajille.

-Selvitetään tilojen suoramyynnin ja ruokarinkien vapauttamista arvonlisäverosta.

Kohdennetaan maataloustuet aktiiviviljelijöille niin, että tuet ovat sidoksissa ruoantuotantoon, huoltovarmuuteen ja luonnon tarjoamien ekosysteemipalveluiden ylläpitämiseen

-Tuetaan maatalouden energiaomavaraisuutta esimerkiksi edistämällä biokaasun tuotantoa ja käyttöä.

-Ohjataan polttoaineveron palautusjärjestelmän varat tukeen, jolla autetaan maatiloja siirtymään kotimaisen, uusiutuvan energian käyttöön. Porrastetaan perustukea niin, että isoilla tiloilla tuki vähitellen pienenee.

-Houkutellaan alalle nuoria viljelijöitä ja parannetaan tilojen kykyä uudistaviin investointeihin.

-Kaksinkertaistetaan luomutuotanto, joka on tavanomaiseen tuotantoon verrattuna omavarainen lannoitteiden suhteen.

-Otetaan kestävyyden ja omavaraisuuden vahvistamiseksi luomumenetelmiä käyttöön myös tavanomaisen tuotannon tukikriteereissä.

-Vaikutetaan EU:iin, niin että EU:n alueella tuotetuissa ja alueelle tuotavissa tuotteissa nostetaan ympäristön- sekä eläinsuojelun ja työolojen minimitasoa.

Vahvistetaan kotimaista kasviperäisen ruoan tuotantoa ja vähennetään lihan kulutusta

-Varmistetaan hallittu ja oikeudenmukainen siirtymä luomalla pitkän aikavälin strategia eläintuotannon ja eläinperäisen ruoan kulutuksen vähentämiseksi sekä kasviperäisen ruoan tuotannon lisäämiseksi Suomessa.

-Tuetaan kotimaista kasviperäisen valkuaisen ja rehun tuotekehittelyä ja tuotannon kasvattamista.

-Tehdään julkisista ruokapalveluista kasvispainotteisia.

Edistetään eläinperäisten elintarvikkeiden tuotannossa käytäntöjä, jotka parantavat ravinteiden kierrätystä ja tukevat luonnon monimuotoisuutta

-Parannetaan suomalaisen, lähes antibiooteista vapaan, lihan kilpailuasemaa ottamalla käyttöön antibioottivero Suomessa myytävälle lihalle.

Vähennetään maatalouden päästöjä ilmaan ja veteen

-Kannustetaan maataloudessa ja metsätaloudessa hiilensidontaan uusilla hiilinielukorvauksilla.

-Parannetaan maaperän kasvukuntoa ja vähennetään lannoitteiden tarvetta edistämällä uudistavan viljelyn menetelmiä.

-Vähennetään turvemaiden raivausta pelloksi asettamalla raivausmaksu.

-Parannetaan Itämeren tilaa tiukentamalla lannoiterajoituksia riskipelloilla, kasvattamalla peltojen suojavyöhykkeitä, tehostamalla typen poistoa puhdistamoissa sekä lisäämällä kalkki- ja kipsikäsittelyä sekä ravinnekiertoa.

Lisätään talousmetsien monimuotoisuutta ja parannetaan niiden tuhonkestävyyttä

-Monipuolistetaan talousmetsien puulajistoa ja ikärakennetta sekä lisätään lahopuun määrää.

-Siirrytään valtion talousmetsissä avohakkuista pääasiassa jatkuvaan kasvatukseen.

-Lisätään koulutusta ja tiedottamista jatkuvapeitteisestä metsänhoidosta myös yksityisille metsänomistajille.

-Käännetään metsäteollisuuden jalostusarvo nousuun kohdentamalla nykyisiä metsätalouden tukia tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoimintaan. Luodaan esimerkiksi julkisten hankintojen kautta markkinoita pitkäikäisille puutuotteille ja edistetään puurakentamista.

Lue lisää Vihreiden maatalouspoliittisesta ohjelmasta (2018) sekä metsäpoliittisesta ohjelmasta (2020)

Parannetaan eläinten oikeuksia ja hyvinvointia

Nykyinen elämäntapamme perustuu ennennäkemättömän suuren eläinmäärän hyväksikäyttöön, mikä on ekologisesti ja eettisesti kestämätöntä. Keskustelu eläinten hyvinvoinnista ja oikeuksista on lisääntynyt voimakkaasti viime vuosina ja eläinten kohtelu huolestuttaa kansalaisia entistä enemmän. Vihreiden ajattelussa eläimillä on ihmisistä riippumaton ja rahassa mittaamaton arvo. Ihmisillä on erityinen vastuu muista eläimistä, koska pystymme alistamaan ne valtaamme ja arvioimaan tekojamme moraalisesti. Lainsäädännön on vastattava eläinsuojelun haasteisiin ja ajantasaiseen tutkimustietoon eläinten kyvyistä ja tarpeista. Tämä edellyttää merkittäviä muutoksia kulutustottumuksiimme ja eläinten kohtelun käytäntöihin.

Turvataan tuotantoeläimille mahdollisuus vapaaseen liikkumiseen ja lajityypilliseen käyttäytymiseen

-Kielletään eläinten liikkumista rajoittavat parsinavetat, häkkikasvatus ja porsitushäkit sekä kipua aiheuttavat toimenpiteet, kuten porsaiden kastrointi ja vasikoiden nupoutus. Lisätään eläinten käytössä olevaa liikkumatilaa, virikkeitä ja ulkoilumahdollisuuksia sekä ulotetaan luomustandardien hyvinvointivaatimukset koskemaan kaikkia tuotantoeläimiä.

-Kielletään turkistarhaus lyhyellä siirtymäajalla ja tarjotaan turkistuottajille luopumistukea.

Puututaan eläinjalostuksen aiheuttamiin hyvinvointiongelmiin ja kielletään ylijalostuksen vuoksi sairaiden rotujen kasvattaminen. Otetaan eläinten tarpeet huomioon kaikessa eläimiin vaikuttavassa toiminnassa

-Kielletään kärsimystä aiheuttavien pyyntimenetelmien käyttäminen metsästyksessä.

-Tuetaan eläintutkimusta ja otetaan viimeisin tutkittu tieto osaksi päätöksentekoa. Panostetaan eläinkokeettomiin menetelmiin lääketieteessä.

-Turvataan riittävät resurssit eläinten hyvinvointia edistävään neuvontaan sekä eläinsuojeluvalvontaan, jotta epäkohtiin voidaan puuttua.

-Otetaan käyttöön lemmikkieläinten pakollinen tunnistusmerkintä ainakin koirille, kissoille ja kaneille.

Lue lisää Vihreiden eläinpoliittisista linjauksista (2018)

Suomi vahvana osana Eurooppaa ja maailmaa

Syvennetään eurooppalaista yhteistyötä

Aikamme isojen ongelmien ratkaiseminen edellyttää vahvaa Eurooppaa. Euroopan unioni yhdessä pystyy yksittäisiä maita tehokkaammin puuttumaan niin ilmastokriisiin, demokratian rapautumiseen kuin epävakauteen lähialueillamme. Siksi Vihreät haluaa syventää ja laajentaa eurooppalaista yhteistyötä. Haluamme tehdä Euroopan unionista kestävämmän ja sosiaalisemman. EU:n talous- ja elinkeinopolitiikkaa on uudistettava vastaamaan nykyajan tarpeita. Haluamme myös vahvistaa eurooppalaisen yhteistyön kulmakiviä: ihmisoikeuksia, oikeusvaltiota ja demokratiaa.

Torjutaan ilmastokriisiä ja luontokatoa vahvistamalla EU:n vihreän kehityksen ohjelmaa

-Aikaistetaan päästötavoitteita, tehostetaan päästökauppaa, vahvistetaan hiilinieluja ja päivitetään bioenergian kestävyyskriteerit.

-Rahoitetaan rajat ylittäviä ratayhteyksiä ja edellytetään uusilta autoilta päästöttömyyttä vuoteen 2030 mennessä.

-Asetetaan tavoite puolittaa neitseellisten raaka-aineiden kulutus EU:ssa vuoteen 2040 mennessä.

-Laajennetaan eurooppalaista suojelualueiden verkostoa ja lisätään luonnon ennallistamista koko EU:ssa.

Päivitetään EU:n talous- ja elinkeinopolitiikkaa

-Kohdennetaan maatalous- ja aluetukia sekä muita EU:n varoja uudelleen tukemaan osaamista, energiaitsenäisyyttä, vihreää siirtymää ja haavoittuvimpia ihmisryhmiä.

-Tuetaan esityksiä EU:n omien varojen kasvattamisesta esimerkiksi hiilitulleilla ja digijäteille suunnatulla verolla.

-Osallistutaan aktiivisesti keskusteluun EU:n talous- ja velkasääntöjen uudistamisesta. Uusien sääntöjen tulee mahdollistaa vihreän siirtymän kannalta välttämättömät investoinnit. Sääntöjen on oltava uskottavat ja samalla riittävän joustavat jäsenmaiden erilaisiin olosuhteisiin.

-Kehitetään unionille pysyvä rahoitusmenettely, jolla se pystyy tarvittaessa vastaamaan tehokkaasti taloutta horjuttaviin poikkeuksellisiin kriiseihin hallitun elvytyksen avulla.

Edistetään vastuullista yritystoimintaa ja puututaan haitalliseen verokilpailuun

-Säädetään EU:n laajuinen sitova yritysvastuulaki, joka velvoittaa yritykset estämään ympäristö- ja ihmisoikeusloukkauksia koko tuotantoketjussa.

-Luodaan yhtenäiset laskentaperusteet yhteisöverolle ja asetetaan sille vähimmäistaso.

Vastataan muuttoliikkeeseen ihmisoikeuksia kunnioittaen

-Luodaan turvallisia ja laillisia reittejä hakea Euroopasta turvapaikkaa.

-Edistetään reilua vastuunjakoa pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden vastaanottamisessa EU-maiden kesken.

-Puututaan pakolaisuuden juurisyihin tukemalla kestävää kehitystä ja demokratiaa lähtömaissa.

Rakennetaan sosiaalista Eurooppaa ja sijoitetaan osaamiseen

-Luodaan EU:n laajuiset perusturvan ja työelämän vähimmäisehdot, jotka takaavat heikoimmassa asemassa olevien toimeentulon ja työntekijöiden oikeuksien toteutumisen.

-Lisätään unionin rahoitusta tutkimukseen ja kehitykseen sekä opiskelijavaihtoon.

Vahvistetaan demokratiaa EU:n päätöksenteossa

-Annetaan vaaleilla valitulle Euroopan parlamentille oikeus tehdä lainsäädäntöaloitteita.

-Siirrytään neuvostossa määräenemmistöpäätöksiin useammissa asioissa, jotta yksittäiset maat eivät voi estää koko muuta unionia etenemästä.

-Kytketään unionin rahoitus jäsenmaille tiukasti oikeusvaltion, demokratian ja ihmisoikeuksien kunnioittamiseen.

-Edistetään jäsenyysehdot täyttävien Euroopan maiden pääsemistä unioniin.

Lue lisää Vihreiden Eurooppa-ohjelmasta (2021)

Tehdään rohkeaa maailmanpolitiikkaa arvojemme pohjalta

Kansainvälisen yhteistyön on nojattava tavoitteisiin tasa-arvosta, ihmisoikeuksista, oikeusvaltiosta, kansanvallasta ja rauhasta. Maamme voi olla selvästi kokoaan suurempi maailman yhteisten ongelmien ratkaisijana. Siksi Vihreät haluaa Suomen puolustavan sääntöperustaista maailmanjärjestystä ja vahvistavan Yhdistyneiden kansakuntien asemaa. Edistämme YK:n kestävän kehityksen tavoitteita sekä lisäämme kansainvälistä kehitys- ja ympäristörahoitusta.

Vahvistetaan kansainvälistä yhteistyötä

-Otetaan käyttöön sukupuolten tasa-arvoa järjestelmällisesti edistävä ulkopolitiikka.

-Edistetään demokraattisten valtioiden yhteistyötä vastapainona harvainvaltaisten voimien vahvistumiselle.

-Tuetaan Yhdistyneitä kansakuntia kansainvälisen yhteistyön tärkeimpänä näyttämönä sekä ajetaan järjestön tehostamista ja vaikuttavuuden parantamista.

-Ajetaan YK:n turvallisuusneuvoston uudistamista paremmin koko maailmaa edustavaksi ja haetaan Suomelle neuvoston jäsenyyttä vuodelle 2030.

Lisätään ja tehostetaan kansainvälisen yhteistyön rahoitusta

-Nostetaan kehitysyhteistyörahoituksen osuus 0,7 prosenttiin bruttokansantuotteesta ja kasvatetaan vähiten kehittyneiden maiden sekä kansalaisjärjestöjen osuutta.

-Vastataan entistä paremmin kasvaviin humanitaarisen avun tarpeisiin.

-Edistetään kansainvälistä ilmasto-oikeudenmukaisuutta lisäämällä kansainvälistä ilmasto- ja luontorahoitusta, tukemalla ilmastovahinkojen korvaamista ja edistämällä ilmastoratkaisujen käyttöönottoa.

-Edellytetään kaikelta kehitysyhteistyöltä vaikuttavuutta ja tehokkuutta.

-Painotetaan kehitysyhteistyössä sukupuolten tasa-arvoa, vähemmistöjen oikeuksia, koulutusta ja perhesuunnittelua.

Edistetään kestävää kehitystä kaikessa kansainvälisessä yhteistyössä

-Tuetaan kaupan esteiden raivaamista sekä edellytetään kansainvälisiltä kauppa- ja taloussopimuksilta tiukkoja ympäristö-, ihmisoikeus- ja työoloehtoja.

-Pyritään vauhdittamaan väestönkasvun taittumista edistämällä ihmisoikeuksia ja sosiaalista kehitystä.

-Tuetaan etenkin harvainvaltaisten maiden kansalaisyhteiskuntia ja ihmisoikeuspuolustajia.

-Ajetaan kansainvälistä sopimusta ympäristötuhonnan eli laajamittaisten ihmisen aiheuttamien ympäristövahinkojen kriminalisoinnista.

-Poistetaan patenttisuoja julkista rahoitusta saaneilta rokotteilta ja lääkkeiltä, jos se on välttämätöntä hengen ja terveyden turvaamiseksi esimerkiksi maailmanlaajuisissa pandemioissa.

Varmistetaan Suomen puolustus kaikissa tilanteissa

Euroopan turvallisuustilanne on mullistunut ja epävakaus maailmalla lisääntynyt. Nyt on kyettävä arvioimaan uudelleen Suomen asemaa puolustusyhteistyössä ja vahvistamaan liittoutumista muiden maiden kanssa. Vihreät haluaa kehittää asevelvollisuutta ja turvata Suomen puolustuskyvyn kaikissa tilanteissa. Haluamme myös tehdä Suomesta rauhan rakentamisen suurvallan. Samalla on vahvistettava sodan haittoja rajoittavia kansainvälisiä sopimuksia ja edistettävä ydinaseetonta maailmaa.

Vahvistetaan puolustusyhteistyötä

-Kannetaan yhteisesti vastuuta EU:n ja lähialueiden turvallisuudesta, kehitetään jäsenmaiden keskinäistä avunantoa sekä järjestetään yhteisiä harjoituksia suuronnettomuuksiin ja aseellisiin hyökkäyksiin vastaamiseksi.

-Tiivistetään pohjoismaista puolustusyhteistyötä.

-Tuetaan Suomen Nato-jäsenyyttä ja huolehditaan siitä, että puolustusliiton jäsenenä Suomi edistää Euroopan ja maailman vakautta, rauhaa ja turvallisuutta.

Uudistetaan asevelvollisuutta vaiheittain siten, että se kohtelee ihmisiä tasa-arvoisesti, kehittää laajasti kriisinsietokykyä ja takaa Suomen sotilaallisen turvallisuuden

-Ensi vaiheessa laajennetaan kutsunnat koskemaan koko ikäluokkaa. Varsinaiseen asepalvelukseen osallistuisivat miehet sekä siihen vapaaehtoiset naiset. Lyhennetään siviilipalvelusta niin, että sen pituus ei ole rangaistusluontoinen suhteessa varusmiespalvelukseen. Omantunnon syistä aseista kieltäytyvää ei tule rangaista.

-Toisessa vaiheessa toteutetaan selvitys yhtäläisestä asevelvollisuudesta ja aloitetaan sen pohjalta valmistelu järjestelmän uusimiseksi. Uudistuksen tavoitteena on turvata sotilaallinen suorituskyky kouluttamalla nykyinen määrä varushenkilöitä, mutta valikointi koskisi tasapuolisesti eri sukupuoliin kuuluvia ihmisiä.

Puolustetaan rauhaa ja vahvistetaan turvallisuutta kansainvälisesti

-Jatketaan vahvaa roolia rauhantyössä, kriisinhallinnassa, aseriisunnassa, rauhanturvaamisessa ja konfliktien sovittelussa.Vahvistetaan naisten roolia rauhan edistämisessä koko yhteiskunnan tuomiseksi mukaan.

-Puolustetaan Ahvenanmaan kansainvälistä asemaa autonomisena ja demilitarisoituna alueena. Kehitetään itsehallintoa Ahvenanmaan ja Suomen toimivan vuoropuhelun kautta.

-Kielletään asevienti harvainvaltaisiin, ihmisoikeuksia järjestelmällisesti loukkaaviin ja hyökkäyssotia käyviin maihin.

-Liitetään Suomi rypäle- ja ydinaseet kieltäviin kansainvälisiin sopimuksiin.

-Edistetään ydinaseriisuntaa ja pidetään Suomi ja Pohjoismaat ydinaseettomana vyöhykkeenä.

-Edistetään kansainvälistä sopimusta kieltämään autonomiset aseet, jotka pystyvät etsimään, tunnistamaan ja tappamaan kohteensa itsenäisesti ilman ihmisen ohjausta.

15 - Vihreässä Suomessa ihmisillä on toivoa ympäri maata

Vihreä maaseutu- ja aluepoliit­tinen ohjelma

Hyväksytty puoluevaltuuston kokouksessa 25.9.2022

1. Johdanto

Suomi on monipuolinen maa, jonka jokaisella alueella on omat erityispiirteensä. Alueiden erilaisuus on vahvuus, jonka hyödyntämiseen esitämme ratkaisuja tässä maaseutu- ja aluepoliittisessa ohjelmassa. Vihreät haluaa luoda Suomen, jossa erilaisia alueita kehitetään niiden omista lähtökohdista. Vihreä aluepolitiikka torjuu ihmisten eriarvoisuutta, ilmastokriisiä ja luontokatoa joka puolella maata huomioiden sen että eri alueilla toimivat erilaiset ratkaisut.

Väestömuutokset ja globaalin talouden kriisitila aiheuttavat isoja haasteita ja vaikuttavat jokaisen elämään. Ison osan aluepoliittisia haasteita muodostavat kustannusten ja palveluiden epätasainen jakaantuminen esimerkiksi sosiaali- ja terveyspalveluissa, liikenteessä, turvallisuudessa ja jopa postipalveluissa. Vihreät tekee luovaa, eri tekijöitä ja erilaisia ratkaisuja, huomioivaa aluepolitiikkaa.

Koko Suomea ravistelee energian hinnan nousu sekä ilmastokriisi ja luontokato eri ilmenemismuodoissaan. Hajautetuilla ja puhtailla energiaratkaisuilla sekä kulutusjoustoilla pystymme kuitenkin reagoimaan tähän taloutta koettelevaan tilanteeseen ja vahvistamaan maamme energiaomavaraisuutta. Alueilla on paljon annettavaa tähän murrokseen, joka samalla lisää niiden elinvoimaa.

Luonnonläheisyys ja huolenpito luonnosta ja eläimistä ovat Vihreiden keskeisiä arvoja myös maaseutu- ja aluepolitiikassa. On tärkeää rakentaa alueiden elinvoima ekologisesti kestävälle pohjalle ja toisaalta huomioida luonto sekä voimavarana että veto- ja pitovoimatekijänä. Riittävän luonnonvaraisen ympäristön ja luonnonvaraisten eläinten elintilan turvaaminen on Vihreille tärkeä tavoite koko Suomessa.

Vihreässä Suomessa ihmisillä on toivoa. Sitä luovat uudet työpaikat, yrittäjyyden esteiden purkaminen ja laadukas koulutus. Toivoa tuo myös ymmärrys siitä, että mielekkään elämän perusta voi rakentua monen erilaisen työn, vapaaehtoistyön tai muun toimeliaisuuden varaan. Vihreiden perustulomalli tarjoaa ihmisille turvaa ja vapautta omaa elämää koskevien valintojen suhteen.

Ihmiset valitsevat asuinpaikkansa omien arvojensa, mieltymystensä ja taustansa mukaisesti. Yhteiskunnan tehtävänä on huolehtia peruspalveluista ja elinkeinojen perusedellytysten vahvistamisesta koko maassa. Palvelujen taso ja ansaintamahdollisuudet vaihtelevat eri alueilla historian, väestömäärän ja taloudellisten resurssien mukaisesti, mutta niin vaihtelevat myös ihmisten kokemat hyvän elämän muut edellytykset.

Tavoitteenamme tässä ohjelmassa on nostaa esiin sellaisia eri alueille sopivia ratkaisuja, jotka lisäisivät hyvän elämän edellytyksiä laajasti eri puolilla Suomea. Usein käytetty jako maaseutuun ja kaupunkiin jättää huomiotta tärkeässä asemassa olevat maaseudun ja kaupunkien väliset alueet, seutukunnat ja kaupunkien kehysalueet sekä työssäkäyntialueet. Näiden alueiden ominaispiirteet ja haasteet on otettava huomioon.

Kaupungit ja maaseutu ovat monilla tavoilla toisistaan riippuvaisia. Vihreä siirtymä sitoo niitä yhä enemmän yhteen esimerkiksi energian- ja ruoantuotannon sekä ympäristöystävällisen liiketoiminnan kautta. Maaseutu- ja kaupunkipolitiikka eivät ole toisiaan poissulkevia vaan täydentäviä ja molempiin on panostettava. Suomi tarvitsee monenlaisia kaupunkeja ja monenlaista maaseutua.

Aluepolitiikan tärkeä elementti on onnistunut kaupunkipolitiikka kaiken kokoisissa kaupungeissa, sillä elinvoimaiset kaupungit säteilevät elinvoimaa myös ympäröivälle kehysalueelle ja maaseudulle.

Suomessa tulisi myös tarkastella erilaisten tulonsiirtojen, muiden tukien, julkisten investointien sekä julkisen palveluverkon vaikutusta aluepolitiikan suuressa kuvassa. Valtion luoma rakenne korkeakoulutuspaikkoineen sekä infrainvestointeineen ohjaa voimakkaasti aluekehitystä. Samoin on tunnistettava väestöään ja elinvoimaa menettävien alueiden tunnelma ja riski sille, että siellä asuvat ihmiset kokevat osattomuutta. Hyvillä aluepoliittisilla ratkaisuilla luodaan toivoa ja tulevaisuuden näkymää eri puolille Suomea

2. Reilua vihreää aluepoli­tiikkaa

Maa- ja metsätalouspolitiikkaa käsitellään mm. Vihreiden metsäpoliittisessa ohjelmassa (2020) ja maatalouspoliittisessa ohjelmassa (2018). Pienet ja keskisuuret yritykset työllistävät huomattavan määrän suomalaisia, minkä vuoksi niiden kilpailukyvystä tulee pitää huolta, muun muassa työvoiman saatavuuden, koulutuksen ja työssä jaksamisen avulla.

Vihreässä elinkeinotoiminnassa on kyse ilmasto-, ympäristö- ja kiertotalousnäkökohtien huomioimisesta. Suomen tulee pyrkiä vihreän siirtymän globaaliksi esimerkiksi, missä alueilla on iso rooli. Kuntien ja alueiden tulee tunnistaa roolinsa esimerkiksi kokonaisvaltaisten kiertotalouden verkostojen ja ratkaisujen luomisessa, joille on kysyntää myös globaaleilla markkinoilla. Valtion on aluepolitiikalla tuettava näiden verkostojen ja ratkaisujen syntymistä.

Monialayrittäjyys ja uudenlainen palvelutuotanto luovat uusia mahdollisuuksia kehys- ja maaseutualueiden elinvoiman lisääjinä. Nämä tarjoavat mahdollisuuksia uudenlaiselle toimeliaisuudelle maaseudulla. Maaseudun monialaisen yrittäjyyden kannalta maa- ja metsätalousministeriön ja työ- ja elinkeinoministeriön välistä työnjakoa on elinkeinopolitiikan osalta syytä tarkastella.

Hyvinvointi- ja muiden palvelujen tuotannossa tulee selvittää uusia muotoja. Esimerkiksi yhteiskunnallisen yrittäjyyden ja yhteisölähtöisen yhteiskunnallisen yrittäjyyden avulla voidaan vahvistaa paikallisyhteisöjen yhteisöllisyyttä ja voimaannuttaa paikallisia asukkaita.

2.1 Työvoiman liikkuvuutta helpotettava

Suomessa on koko maata koskeva työvoima- ja osaajapula. Myös työvoiman kohtaannon kanssa on alueellisia haasteita, joka lisää painetta työvoiman liikutettavuuteen tai alueen elinkeinorakenteen muutoksiin. Maansisäinen, työperäinen, muuttoliike on Suomessa vähäistä ja työpaikkojen kohtaanto kärsii. Työvoimapulaan voidaan koko Suomessa vastata koulutuksen sekä maahanmuuton lisäämisellä. Lisäksi on tarpeen selvittää mahdollisuuksia tukea työvoiman liikkuvuutta akuutisti työvoimapulasta kärsiville alueille esimerkiksi verohelpotuksen tai erilaisten syrjäseutulisien keinoin.

Muuttotappioalueiden ja -kuntien tilanteen helpottamiseksi on olemassa keinoja. Edistetään työperäistä ja työhön johtavaa maahanmuuttoa palvelujen ja työvoiman saatavuuden varmistamiseksi. Kehitetään työoloja ja palkkausta sellaisiksi, että muuttajien kannattaa jäädä asumaan pysyvämmin myös maalle ja pikkukaupunkeihin. Huolehditaan työelämän ja elinympäristön houkuttelevuudesta.

Työelämän muuttuessa toimivalle tietoliikenneverkolle on jo lähtökohtainen tarve alueiden kehityksessä. Meidän tulee turvata riittävä julkinen rahoitus kattavalle valokuituverkolle ja tukea verkon kattavuutta alueilla, joilla pelkkä markkinaehtoisuus ei riitä. Digitaalinen maaseutu luo säästöjä pitkistä välimatkoista syntyviin kustannuksiin ja myös uudenlaisia työpaikkoja.

2.2 Monipaikkaisuus on osa työelämän murrosta

Ihmisten monipaikkaisuus lisääntyy ja kun osa-aikaiset asukkaat otetaan huomioon, väestöään menettäviä alueita on vain neljäsosa Suomen pinta-alasta. Monipaikkaisuus on tarpeen tunnistaa valtiotason päätöksiä tehdessä, sekä kunnisssa, joissa onkin tärkeää kuulla myös osa-aikaisten tai vapaa-ajan asukkaiden ääntä. Etätyö – tai paikasta riippumaton työ – tarjoaa mahdollisuuden valita oma asuinpaikka entistä vapaammin. Se mahdollistaa asumisen kauempana kasvukeskuksista, maaseudulla tai haja-asutusalueella. Moni on muuttanut tai harkitsee muuttoa maalle, tai haaveilee kesämökin muuttamisesta kakkosasunnoksi, jossa voisi asua osan vuodesta etätyön myötä. Etätyöskentely voi tarjota myös mahdollisuuksia uudenlaiseen maaseutuyrittäjyyteen – se voi mahdollistaa siipien kokeilun vaikkapa pientuottajana tai viljelijänä oman toimen ohella. Siksi Vihreät kannattavat, että kaksoiskuntalaisuudelle selvitetään toimivaa toteutustapaa esimerkiksi luomalla käsite toissijaisesta kotikunnasta.

2.3 Tuetaan kaupunkiseutujen kestävää kasvua

Usein vähälle huomiolle jää kaupunkeja ympäröivät alueet eli kehysalueet ja erityyppiset seutukunnat. Kestävän yhdyskuntarakenteen turvaaminen vaatii valtion ja kuntien välisille maankäytön, asumisen ja liikenteen järjestämistä koskeville MAL-sopimuksille jatkuvuutta. Tämä on ekologisesti ja taloudellisesti järkevin vaihtoehto. Asuntotuotanto on kaikilla alueilla tärkeä kysymys. Vuokrien nousua tulee hillitä, tukea korjausrakentamista ja tehdä hyvää kaavoitus- ja tonttipolitiikkaa kohtuuhintaisten asuntojen rakentamiseksi siellä missä se on tarpeen. Asuinalueiden eriytymistä tulee ehkäistä niin suurissa kuin pienemmissäkin kaupungeissa. Asuntopolitiikassa tulee huomioida laajasti ihmisten erilaiset elämäntilanteet, esimerkiksi ikääntyvien ihmisten siirtyessä palvelutarpeisiinsa paremmin vastaaviin asumismuotoihin.

Saavutettavuuden kannalta keskeisiä elementtejä on rautatieseisakkeiden lisääminen lähijunaliikenteeseen ja eri liikennemuotojen yhteissuunnittelu. Alustavia lähijunaselvityksiä on tehty eri puolella Suomea. Selvitysten tulosten perusteella on tärkeää saada hankkeita myös toteutukseen. Annetaan kaupunkiseuduille mahdollisuus kilpailuttaa junaliikenne kuntien ja/tai valtion tukemana.

2.4 Tehdään kestävästä toiminnasta kannattavaa maa- ja metsätaloudessa

Maatalous Suomessa ja maailmalla on muutosten edessä. Riippuvuus fossiilisista polttoaineista sekä synteettisistä lannoitteista nostaa kustannuksia, ja moni yrittäjä on taloudellisessa ahdingossa. Viljelijöille kuuluu reilu korvaus tuotetusta ruoasta ja heidän jaksamisestaan tulee huolehtia.

Eläinten hyvinvointi, sosiaalinen kestävyys ja ympäristön tila korostuvat yhä enemmän kuluttajien arvoissa ja on tärkeää varmistaa, että kysyntämuutoksiin reagointi tuo viljelijälle aitoa kilpailuetua. Maatalouteen ja poronhoitoon liittyvät peto- ja muut eläinvahingot, sijaistus- ja lomitusjärjestelyt sekä tasa-arvonäkökulma tarvitsevat poliittisia päätöksiä.

Maatalouden uudistuminen ei voi olla pelkästään yksittäisten viljelijöiden vastuulla, vaan maatalouspolitiikan suunnasta Suomessa pitää käydä laaja yhteinen keskustelu. Maa- ja metsätalous hyötyisi neuvonnan ja taloudellisen tuen lisäämisestä ilmastonmuutokseen sopeutumisessa ja luonnon monimuotoisuuden vahvistamisessa sekä uudistavan ja muiden kestävien viljelytapojen edistämisessä. Maatalouden uudistumista hidastaa pitkään vallassa ollut suuruuden, tehokkuuden ja erikoistumisen tukipolitiikka, joka on pakottanut suuriin investointeihin erityisesti eläintuotannossa. Vaikka ilmastonmuutoksen ja terveyden kannalta kasvintuotanto on lihantuotantoa parempi, ei monellakaan viljelijällä ole vaihtoehtona siirtyä suoraan eläintuotannosta kasvinviljelyyn. Muutosta kestävään ruoantuotantoon on vauhditettava maatalouspolitiikan keinoin. Maatalous kaipaa monipuolistamista, luonnonmukaistamista ja yksiköiden pienentämistä.

Maatalouden ohella myös metsätalous on tarpeen saattaa kestävälle pohjalle. Metsät ovat tärkeä osa suomalaista elinkeinopolitiikkaa lähtien yksityismetsistä aina pitkälle kehitettyihin biotalouden tuotteisiin. Tässä ketjussa sekä metsähoidon menetelmissä on kuitenkin kehittämisen tarvetta, jotta metsäluonnon monimuotoisuus kohenee ja hiilinielutaso kasvaa. Metsänomistajien tulisi voida ansaita metsien hiilivaraston kasvattamisella.

2.5 Matkailun elinkeinopoliittista merkitystä tulee lisätä

Palvelusektorilla tulee kehittää matkailu- ja ravintola-alaa ja vahvistaa Suomen erilaisten alueiden vetovoimaa matkailukohteina. Samaan aikaan matkailun kestävyyteen on kiinnitettävä erityistä huomiota ja parannettava sitä kaikin tavoin. Maaseudulla matkailu voi tuoda elinvoimaa esimerkiksi luonto- tai maatilamatkailun muodossa.

Lapin matkailun menestystä tulee pyrkiä monistamaan myös muualle Itä- ja Pohjois-Suomen alueelle sekä Saimaan seudulle, varsinkin Venäjän matkailun tyrehdyttyä hyökkäyssodan ja pitkäaikaisesti muuttuneen geopoliittisen tilanteen myötä. Tämä vaatii matkailuyritysten laajaa maakuntarajat ylittävää yhteistyötä. Uudet matkailukohteet tulee muotoilla alusta lähtien ympäristöllisesti kestäväksi huomioiden esimerkiksi saavutettavuuden julkisilla tai pyörällä.

2.6 Panostetaan energiaan

Hajautetut energiantuotantotavat eri muodoissaan tukevat maaseudun elinkeinotoimintaa ja koko maan varautumista kriiseihin. Merkittävien hukkalämmöntuottajien lämpö tulee hyötykäyttää kaukolämpönä entistä tehokkaammin. Tämä ei kosketa pelkästään energiantuotantoa, vaan esimerkiksi suuria datakeskuksia ja muita isoa hukkalämpöä tuottavia teollisuuslaitoksia. Vihreän vedyn kehittämistä tulee nopeuttaa ja siihen tulee luoda suunnitelma.

Biokaasulaitoksilla on tärkeä merkitys energiaomavaraisuuden, ravinteiden kierrätyksen ja myös vesistöjen kunnon kannalta. Erityisesti suuret eläintilat tuottavat lantaa enemmän kuin voidaan ympäristön kannalta suoraan turvallisesti pelloilla hyödyntää. Biokaasun, bioetanolin ja sähkön jakelu- ja latausverkostojen tulee olla kattavia koko maassa. Lanta ja biomassa pitää hyödyntää kierrättämällä ja auttaa edullisemman, ekologisemman lannoitemarkkinan syntymisessä. Tätä kehitystä tukevat tiukemmat rajat lannoitteiden levittämiselle ja valumille.

Tuulivoiman lisärakentamista tulee edistää. Tuulivoiman lisärakentamisen estyminen Kaakkois- ja Itä-Suomessa puolustuksellisista syistä on ratkaistava. Ratkaisun löytymiseen asti menetetyt verotulot pitää kompensoida Kaakkois- ja Itä-Suomen alueille sekä suorana tukena kunnille, että erityisesti tukena muille energia- ja tutkimusinvestoinneille, kuten suuret maalämpöratkaisut ja yliopistojen tutkimusrahoitus.

Aurinkovoiman lisäämiseksi tulee huolehtia turhan byrokratian minimoimisesta esimerkiksi luvituksen puolella. Samalla on muistettava, että aurinkopuistot eivät ole ilmaston kannalta hyödyllisiä mikäli voimala-aluetta varten täytyy kaataa metsää.

2.7 Satsataan logistiikkaan

Suomi on pitkien etäisyyksien ja kylmien talvien maa, minkä vuoksi meidän tulee löytää energian ja polttoaineen hinnannousulle ilmastopoliittisesti ja sosiaalipoliittisesti kestävä ja oikeudenmukainen ratkaisu.

Raskaissa kuljetuksissa vesi- sekä rautatiereittien käyttöä on lisättävä. Kotimaan sisäistä lentoliikennettä ei tueta. Samalla on tarpeen pyrkiä luomaan nopeita raideratkaisuja parantamalla rataverkon kuntoa ja kaksiraiteistamalla sitä. Tämä luo mahdollisuuksia myös lähijunaliikenteen kehittämiseen kaupunkien ja maaseututaajamien välillä. Kaksiraiteistaminen tuo mahdollisuuksia aikataulutetun tavaraliikenteen kehittämiseen joka vähentää raskaan tavaraliikenteen määrää valtateillä ja vähentäisi tiestön kulumista merkittävästi.

Henkilökuljetuksissa toimia täytyy suunnata muun muassa sähkölatausverkoston ja biokaasutankkausverkon parantamiseen ja liityntäpysäköinnin lisäämiseen sekä joukkoliikenteen kehittämiseen. On tarpeen sovittaa kuntien sisäinen ja kuntarajat ylittävä joukkoliikenne toimivaksi kokonaisuudeksi. Yksityisautoilu tulee jatkossakin olemaan välttämätöntä monissa paikoissa ja autoilua onkin kehitettävä mahdollisimman vähäpäästöiseksi.

Hyvä pyöräilyverkosto tukee sekä paikallisia asukkaita että matkailun mahdollisuuksia. Kutsuliikennettä ja kuljetusten yhdistämistä harvaan asutuilta alueilta kaupunkeihin tulee kehittää ja niiden ympäristöihin eli kaikkialle missä joukkoliikenne toimii tällä hetkellä huonosti.

2.8 Suunnitelmallista maankäyttöä

Erityisesti kaupunkien läheisillä alueilla on tärkeää ohjata asumista ja muuta maankäyttöä kaavoituksella. Maankäyttö ja sen suunnittelu muodostaa kunnalle joko edullisen tai kalliin yhdyskuntarakenteen. Sen vuoksi kaupunkiseuduilla ilman yleiskaavaa rakentaminen ei pitäisi olla mahdollista. Mikäli valtion ja kuntien välisiin maankäytön, asumisen ja liikenteen järjestämistä koskeviin MAL-sopimuksiin kuuluvia alueita lisätään, MAL-sopimusten rahoituksen tulee olla turvattu. Sen lisäksi pitää pyrkiä hyvään yhteistyöhön kaavoituksessa kaupungin ja maaseutukunnan välillä.

Kuntien tulisi eheyttää keskustoja ja yleistä rakennettaan keskittämällä uudisrakentamista hyvien kävely-, pyöräily- ja joukkoliikenneyhteyksien varrelle ja lähelle palveluja ja kouluja. Historiallisista syistä johtuen suomalaisen maaseudun rakenne on varsin hajautunut, kun tiloja on perustettu ja lohkottu hajautetusti. Kylämäistä rakennetta on tarpeen kehittää ja kaavoituksella pitäisikin tukea myös perinteisten kylien elinvoimaisuutta eri puolilla maata.

2.9 Huolehditaan rakennuksista ja tuetaan energiaremontteja

Olemassa olevan rakennuskannan kunnossapito ja uusien käyttötarkoitusten kekseliäskin ideointi ja toteutus säästää ympäristöä, sillä silloin tarvitsee rakentaa vähemmän uutta ja rakentamisen päästöt vähenevät. Koulutusta rakennusten korjaamiseen, kunnostamiseen käyttötarkoituksen muuttamiseen tulisi lisätä. Korjausvelkaa on paljon ja syrjäisillä alueilla voi olla vaikeaa saada korjauksiin lainaa. Monet rakennukset ovat menettäneet arvonsa ja esimerkiksi pienempään ja esteettömämpään asuntoon vaihtaminen hankaloituu. Tähän tarvitaan yhteiskunnalta täsmätukea.

Asuntojen kysyntä ja tarjonta eivät tällä hetkellä kohtaa, koska asuntojen tai omakotitalon myyminen voi olla vaikeaa maaseudulla ja isossa osassa Suomea, taajamissakin. Asumisen hinta on ongelma myös kasvukeskuksissa, joissa asumisen hinta on karkaamassa käsistä. Väestöään menettävien tyhjenevien alueiden hyväkuntoista rakennuskantaa tulee hyödyntää mahdollisuuksien mukaan, esimerkiksi kakkosasunnoiksi, virkistys- tai etätyökäyttöön.

Osa maaseudun ihmisistä ei ole vielä päässyt mukaan energiamurroksessa toteutettavien muutosten etuihin muun muassa vähäisten tulojen takia. Kaikille pankit eivät myönnä lainaa vihreän siirtymän vaatimiin hankintoihin. Vihreät haluavat tukea ja auttaa ihmisiä ilmasto- ja energiakriisissä valtion takaamien lainojen avulla. Näitä energiaomavaraisuutta tukevia lainoja voisi saada esimerkiksi aurinkopaneeleiden ja sähköautojen hankintaan tai energiaremontteihin. Kun sähkölasku pienenee, rahaa jää myös lainan lyhentämiseen.

Energiaomavaraisuutta tukevia lainoja voitaisiin myöntää yksityishenkilöiden lisäksi pienille- ja keskisuurille yrityksille ja asunto-osakeyhtiöille hankintoihin, jotka liittyvät rakennusten energiatehokkuuden lisäämiseen, lämmitysjärjestelmien vaihtamiseen, sähköautojen ja niiden latauslaitteistojen hankkimiseen tai muihin vastaavanlaisiin investointeihin.

• Tarkastellaan erilaisten tulonsiirtojen ja muiden tukien vaikutusta aluepolitiikan suuressa kuvassa.
• Selvitetään kaksoiskuntalaisuudelle toimiva toteutustapa esimerkiksi luomalla käsite toissijaisesta kotikunnasta.
• Tuulivoiman lisärakentamisen estyminen Kaakkois- ja Itä-Suomessa puolustuksellisista syistä on ratkaistava ja ratkaisun löytymiseen asti menetetyt verotulot pitää kompensoida Kaakkois- ja Itä-Suomen alueille
• Muutetaan matkakuluvähennys kulkumuotoriippumattomaksi, mikä kannustaa käyttämään joukkoliikennettä tai omaa lihasvoimaa siellä, missä se on kohtuullisesti mahdollista.
• Joukkoliikennettä tulee tukea myös suoraan, jotta sen kulkumuoto-osuus kasvaa.
• Lisätään osaamista korjausrakentamisessa.
• Kehitetään kaupunkiseutujen lähijunaliikennettä ja rakennetaan tarvittavat rautatieseisakkeet.
• Varmistetaan laajakaistan saatavuus kattavasti eri puolilla maata.
• Selvitetään erilaisia aluepoliittisia toimia, kuten esimerkiksi syrjäseutulisää.
• Luodaan valtion lainantakuujärjestelmä, joka mahdollistaa pienituloisten ihmisten ja yritysten energiaomavaraisuutta tukevat hankinnat.

3. Ekologi­suutta ja kestävää hyvinvointia

Eläminen pitkien etäisyyksien ja jopa nopeasti muuttuvien kaupunkialueiden osalta kaipaa kulttuurin läsnäoloa, ja elinikäisen oppimisen jatkuvaa esillä pitämistä. Samaan aikaan yhteisöllisyyden ja kohtuuajattelun avulla jaksamme paremmin. Tässä luvussa käymme läpi maaseutu- ja aluepoliittisia tavoitteita arjen näkökulmasta.

3.1 Kulttuuria kaikkialle

Nostetaan kulttuuri ja taide alueellisen elinvoimapolitiikan keskeiseksi osa-alueeksi mm. parantamalla rahoitusta merkittävästi ja kohdistamalla sitä nykyistä enemmän alueellisesti. Tukea pitäisi kohdistaa siihen, että taiteilijat ja kulttuurintekijät voivat harjoittaa ammattimaista toimintaa myös maaseudulla ja suurten keskusten ulkopuolella. Paikallisten ammattilaisten ja harrastajien tukeminen mahdollistaa taiteen ja kulttuurin näkyvyyden ja vaikuttavuuden sekä kuntalaisten arjessa että kulttuurimatkailussa. Kaikessa julkisessa rakentamisessa, mukaan lukien infrastruktuurirakentamisessa, tulee ottaa käyttöön ns. prosenttiperiaate. Kulttuurielinkeinojen kehittämisessä tulee myös ottaa nykyistä paremmin huomioon digitalisaation ja globaalin Internetin tuomat mahdollisuudet. Verkon kautta maailma on auki kaikenkokoisille kulttuuritoimijolle ja sisällöntuottajille, ja tätä mahdollisuutta ei voi hukata harvaan asuttujen seutujen elinvoiman kehittämisessä.

3.2 Koulutuksellista yhdenvertaisuutta – myös alueellisesti

Koulutus on tärkeä osa suomalaista aluepolitiikkaa sekä itse koulutuksen, että koulutuspaikkojen ja niiden muodostaman kehitystyön ja vetovoiman kautta. Koulutusta tulee kehittää nykyistä monialaisemmaksi ja hälventää eri alojen sukupuolittumista miesten ja naisten aloiksi. Korkeakoulujen ja ammatillisen koulutuksen osaamista tulee hyödyntää alueellisessa kehittämistyössä ja luoda näiden ympärille vahvoja, alueellisia osaamiskeskittymiä. Jokaisessa maakunnassa tulee olla vähintään ammattikorkeakoulu. Alueellisesti vahvan korkeakouluverkon myötä on mahdollista kasvattaa suomalaisten koulutustasoa kattavasti sekä tehdä tiiviimmin yhteistyötä yritysten kanssa.

Suomalaisessa koulutuspolitiikassa tulee aktiivisesti kehittää etäopetusta. Laadukkaan etäopetuksen tarjoaminen vaatii oppilaitoksilta sekä käytettävien laitteiden päivittämistä että tukea opettajille uuden teknologian omaksumiseen. Etäopetus ei saa kuitenkaan vähentää lähiopetusta. Avoimen ammattikorkeakoulun ja avoimen yliopiston etäopetuksen laajentaminen edesauttaa koulutuksen saavutettavuutta. Lähiopetuksen tulisi olla kuitenkin ensisijainen opetusmuoto, sillä vuorovaikutus ja kohtaamiset toisten opiskelijoiden, tieteen harjoittajien ja yritysten kanssa edistävät osallisuutta ja kiinnittymistä opiskelupaikkakunnalle. Perusopetus ja toisen asteen koulutus tulee järjestää lähtökohtaisesti lähiopetuksena. Jotta aluepoliittisesti tasa-arvoinen mahdollisuus kouluttautua saavutetaan, ajaa vihreät kasvatuksen ja koulutuksen määrärahojen huomattavaa kasvattamista aina varhaiskasvatuksesta korkeakoulutukseen asti.

3.3 Torjutaan yksinäisyyttä ja hoidetaan läheiset lähellä

Suomi ikääntyy ja väkiluku kääntyy laskuun 2030-luvulla tilastojen valossa. Sukupuolirakenne on vinoutunut kaupunkien ja maaseudun välillä, ja yksin asuvien määrä on voimakkaasti kasvussa. Toivoa ja uskoa tulevaisuuteen luo onnistunut hyvinvointipolitiikka, jolla voidaan estää yhteiskunnan polarisaatiota.

On todettu, että pienemmillä paikkakunnilla on huomattavasti enemmän nuoria miehiä kuin nuoria naisia – ja isoissa kaupungeissa tilanne on päinvastainen. Jokaisella on oikeus valita asuinpaikkansa, tehdä töitä ja kouluttautua. Kuitenkin alueiden ja kuntien omassa elinvoimapolitiikassa on tarpeen huomioida tämä vinoutunut sukupuolirakenne. Maaseutupaikkakuntien ei kannata keskittyä luomaan työpaikkoja ja elinvoimaa pelkästään miesvaltaisille aloille, vaan panostaa kattavasti eri alojen kehittämiseen sukupuolirakennetta tasoittaakseen.

Yhtä lailla on tärkeää huolehtia alueen ilmapiiristä – siitä, että kaikki asukkaat ja potentiaaliset uudet tulokkaat kokevat olonsa tervetulleiksi ja turvalliseksi. Alueen sitoutuminen ja konkreettiset teot yhdenvertaisuuden ja antirasismin edistämiseksi on tärkeää alueen ilmapiirin kannalta. Kehitetään myös turvakotiverkostoa siten, että turvakodit ovat alueellisesti saavutettavissa kaikkialta Suomessa. Hyödynnetään hajautettua majoitusta ja keskitettyjä palveluita ja tukea.

Yhteisöllisyyden kehittämistä tulee tukea siellä missä yksinäisyyttä erityisesti ilmenee. Samalla on vahvistettava maaseudulla asuvan ikääntyvän väestön mahdollisuuksia asua pitkään kotona, mikäli he niin toivovat. On tärkeää, että tuemme ihmisen oikeutta asua tutussa ympäristössä. Varmistetaan, että palvelukotiin siirtyessä ihminen saa asua lähellä perhettään ja läheisiään. Näin voidaan tukea tärkeiden sosiaalisten suhteiden säilymistä ja ylläpitoa, edistää asukkaiden hyvinvointia sekä parhaimmillaan helpottaa hoitajien työtaakkaa.

Naapuriapu on tärkeä yhteisöllisyyden osa. Sitä tulee kehittää oikeudenmukaisen tukipolitiikan avulla työksi, jota kannattaa tehdä.

3.4 Hyvinvointia perustulosta

Palveluverkon kehittäminen vaatii alueilla uudentyyppistä järjestämistä. Hyvinvointialueiden toimipaikkojen sijoittelussa tulee huomioida saavutettavuus. Apteekkiverkosto on myös tärkeä, turvallisuutta tuova ja ammattitaitoinen osa terveydenhuoltoa. Palvelurakenteeseen liittyvä töiden järjestely tulee huomioida joustavasti ja hyödyntää etäpalveluita mahdollisuuksien mukaan.

Perustulon kaltaiset ratkaisut tuovat mahdollisuuksia sekä maalle että kaupunkiin. Tuloja perustulon päälle voisi saada myös tilapäisestä naapuriavun kaltaisesta kotitaloustyöstä tai omaishoitajuuden tyyppistä maksua voisi kehittää useammankin naapurin samanaikaiseen hoitoon kunnan valvonnassa.

• Kaikessa julkisessa rakentamisessa, mukaan lukien infrastruktuurirakentamisessa, tulee ottaa käyttöön ns. prosenttiperiaate.
• Seurataan Harrastamisen Suomen mallin vaikutuksia harrastustoiminnan saavutettavuuteen ja tasa-arvoon eri alueilla ja väestöryhmien välillä.
• Perustuloa tulee edistää eri tavoin. Muun muassa hanke negatiivisesta tuloveromallista tulee toteuttaa pilottien myötä.
• Hoidetaan läheiset lähellä. Tukipalveluiden, ruokapalveluiden ja etähälytyspalveluiden saatavuutta pitää parantaa.
• Tuetaan uudenlaisia yrittäjyyden malleja ja kehitetään osuuskuntatoimintaa eri toimialoilla.
• Huolehditaan siitä, että kuntien ja alueiden oma aluepolitiikka on monipuolista ja sukupuolten tasa-arvoa edistävää.

4. Paikalliset ratkaisut ja globaali Suomi

Luontokato ja kuudes sukupuuttoaalto ovat haasteita, joihon tulee tarttua kestävän maaseutupolitiikan avulla. Yhteiskunnan tehtävä on varmistaa, että ekologinen ja ilmastoystävällinen elämäntapa on jokaiselle helpoin ja edullisin vaihtoehto. Kestävät arjen valinnat eivät saa jäädä varallisuudesta kiinni.

Kotitarveviljelyn mahdollisuuksia tulee kehittää. Suomen tulee luoda muun muassa suomalaisen ruoan kulttuuriohjelmia: luoda esimerkiksi villivihannesten ja -yrttien keräämisestä, sienestyksestä ja marjastamisesta tavoiteltavia ratkaisuja niin matkailuun kuin paremman arjen tarjoamiseen.

Kylien kehittämiseksi tulee keksiä uusia ratkaisuja, joihin liittyy selkeä taloudellinen tuki ja jotka lisäävät kylien houkuttelevuutta monipaikkaisuuden ja matkailun näkökulmasta. Maaseudun kehittämisen tukiohjelmia tulisikin suunnata entistä enemmän kylien kehittämiseen.

Myös maaseudun ja pikkukaupunkien yritysten kilpailukykyä tulee edistää. Monesti yrittäjät maakunnissa ovat oman alansa huippuosaajia, mutta esimerkiksi markkinoinnin ja kansainvälistymisen osaaminen on vähemmän resursoitua. “Avaimet käteen” periaatteella rahoitettavia viennin edistämishankkeita tulee koota eri alueiden toimijoita mukaan nostamalla. Myös muiden rahoitusohjelmien käyttöä tulee aktivoida (mm. EU:n aluekehitysrahoitus ja suorarahoitukset). Pienten yritysten rahoituksen saamista tulee parantaa mahdollistamalla erilaiset yhteishankkeet nykyistä laajemmin. Alueellisten korkeakoulujen ja tutkimusorganisaatioiden merkitys elinvoimalle tulee huomioida nykyistä paremmin ja niiden toimintaedellytyksiä tulee vahvistaa.

• Luodaan suomalaisen ruokakulttuurin ohjelma ja luodaan paikallisesta kansainvälisesti tunnettua.
• Tehdään luonnon antimien hyödyntämisestä osa meidän kaikkien kansalaistaitoamme. Opetetaan kaikille päiväkodista aikuisiin saakka luonnon tuntemusta ja ravinnoksi käyttämistä.
• Kehitetään kylien ja kaupunginosien yhteisöllisyyttä, mm. yhteistä kylätalkkaritoimintaa ja pienyrittäjyyttä avun tarjoamiseen.
• Tuetaan kiertotalouden ohjelmia alueilla.
• Edistetään maaseudun yritysten kilpailukykyä.

5. Arjen turvalli­suus on myös omavarai­suutta ja ennakointia

Eurooppa on ollut vuosia isojen haasteiden edessä, erityisesti ilmastokriisin ja luontokadon, energiakysymysten ja taloudesta johtuvien poikkeustilanteiden vuoksi. Globaalin talouden vaikutukset kotimaiseen kilpailukykyyn lisäävät tarvetta laajempaan varautumisen ohjelmaan, jossa huomioidaan paitsi huoltovarmuus, myös kriisien psykologiset vaikutukset ihmisiin.

Monet vihreät ratkaisut, kuten hajautettu ja puhdas energiantuotanto, autoriippuvuuden vähentäminen ja ruoan pientuotanto, lisäävät kokonaisturvallisuutta.

Kriisit lisäävät myös maaseutu- ja aluepolitiikan merkittävyyttä, sillä eri alueiden asuttuna pitäminen voi olla myös turvallisuuskysymys. Omavaraisuus-, huoltovarmuus- ja kriisinkestävyyskysymys se varmasti on.

Energiakriisin osalta Suomen tulee siirtyä vauhdilla hajautettuun, puhtaaseen ja monipuoliseen energiantuotantoon, erityisesti tuulivoiman, aurinkovoiman, maalämmön ja biokaasun osalta, vihreää vetytaloutta unohtamatta. Energiatuotanto houkuttelee lähiseudulle helposti myös muuta elinkeinotoimintaa, ja tähän onkin tarpeen panostaa.

Autoriippuvuutta tulee vähentää erilaisin talouden keinoin ja samalla lisätä kävelyn ja pyöräilyn väyliä ja julkisen liikenteen tukea.

Ruokakriisiin Suomen tulee vastata lisäämällä luomunkaltaista tuotantoa, kasvispainotteista ruokaa, kotitarveviljelyä sekä luonnontuotteiden keräilyä. Kouluissa tulee opettaa kestävää ruoantuotantoa, uudenlaisia viljelymenetelmiä ja kompostointia. Kansallisesti meidän tulee pyrkiä sekä energia- että valkuaisomavaraisuuteen.

• Kansalaisen tasolla opetellaan kestävää ruoantuotantoa ja siviilivalmiutta kriiseihin.
• Lisätään ihmisten turvallisuudentunnetta luomalla henkisen kriisinkestävyyden viestintää, moniviranomaisviestintää ja esimerkiksi eri viranomaisten välistä yhteistyötä. Kehitetään työ- ja elinkeinoministeriön huoltovarmuuskeskusta ja sisäministeriön valmiustyötä synkronoidummin.
• Hajautettu ja puhdas energiantuotanto, autoriippuvuuden vähentäminen ja ruoan pientuotanto lisäävät kokonaisturvallisuutta.

6. Loppupää­telmät

Vihreässä maaseutu- ja aluepolitiikassa lähdetään liikkeelle toivosta. Jokaisella alueella tulee olla mahdollisuudet menestyä ja olla hyvä ympäristö elää. Maaseutu- ja kaupunkipolitiikkaan kuuluu erilaisten alueiden erilaiset ratkaisut, joita voidaan tarvittaessa monistaa ja hyödyntää muuallakin. On ilmiselvää, että maaseutu, seutukunnat ja kaupungit ovat toisistaan riippuvaisia.

Elämä maaseudulla ja kaupungeissa tarjoaa vaihtoehtoja erilaiselle elämiselle. Ihmiset kaipaavat niin maalla kuin kaupungeissa yhteisöllisyyttä ja myös yhteyttä luontoon. Yhteisöistä lähtevä elinvoima, palveluista huolehtiminen ja kestävä liikenteen ja maankäytön suunnittelu ovat keskeisiä tekijöitä onnistuneessa kaupunki-, maaseutu- ja aluepolitiikassa.

Ihmisten toivo syntyy riittävästä toimeentulosta, riittävistä sosiaalisista verkostoista, saavutettavista palveluista, monimuotoisesta ja elävästä ympäristöstä sekä oman arvon ja hyväksytyksi tulemisen tunteesta. Tämä korostuu myös näinä kriittisinä aikoina, jolloin varautuminen, valmiustyö, omavaraisuus, kohtuus ja huoltovarmuus tulee huomioida kaikessa päätöksenteossa ja ihmisten arkisessa elämässä.

Maaseutupolitiikka on paitsi maatalous- myös ympäristö-, eläin-, liikenne- ja elinkeinopoliittinen kokonaisuus. Sen avulla edistetään monipuolisesti maaseudulla asuvien ihmisten ja yhteisöjen hyvinvointia ja elinvoimaa. Vihreät pitävät välttämättömänä oikeudenmukaista vihreää siirtymää, joka voi tarkoittaa uusia paikallisia energiantuotantotapoja ja innovaatioita. Maanviljelijöiden ahdinkoon löytyy keinoja uudenlaisesta maaseutupolitiikasta.

Alueiden etu on koko Suomen etu. Vihreiden keskeinen tavoite on edistää yhdenvertaisuutta ja oikeudenmukaisuutta, alueellinen yhdenvertaisuus on tärkeä osa sitä.